Espoon Vihreät, Marketta Horn
Raportti seminaarista Think Globally - Act Locally, Lahdessa 4-6.8.1993
ICLEI:stä vaihtoehto ETYK:lle? Kunnan virkamiesten ja luottamushenkilöiden ekoliike - kestäviä ajatuksia kestämättömillä menetelmillä.
Ideoita maailmanlaajuisten kysymysten
paikallisista ratkaisuista
YK:n toimintaan ei ole kuulunut valtioiden paikallishallinnon kehittäminen. Koska kuitenkin ympäristöongelmat asettavat uudenlaisia haasteita myös kansainvälisille järjestöille ei ole ihme, että YK:n järjestämä kestävän kehityksen paikallishallintojen kongressi perusti vuonna 1990 ICLEI:n (International Council for Local Environmental Initiatives) eli Paikallisten ympäristöasioiden kansainvälisen toimiston. ICLEI kutsuu itseään ekokuntien etujärjestöksi. Pääpaikka on Torontossa, Euroopan toimisto Freiburgissa. Myös EU tukee ICLEI:n toimintaa, vaaditaanhan EU:n uusimmassa toimintasuunnitelmassa ongelmien ratkaisua alimmalla mahdollisella tasolla.
Luonto ei tunne ihmisen piirtämiä rajoja. Niinpä ICLEI - paikallishallinnon kansainvälinen järjestö - luo verkostoja ja yhteyksiä eri maiden kuntien välille. Voisi kysyä, onko ETYK:n aika ohi? Siinä missä ETYK vaatii valtioiden itsenäisyyttä ja vastuuta, kannattaa ICLEI kuntien ja erityisesti kuntalaisten vastuuta.
Suomesta vain Helsinki on liittynyt jäseneksi tähän YK:n aloittamaan ja EU:n tukemaan uudenlaista kulttuuria edustavaan 'agenttuuriin'. Lahti, Padasjoki ja Espoo ovat tehneet liittymisehdotukset kunnanhallituksille. Suomen tsaarinaikaiseen kuntakäytäntöön sopii nykytilanne hyvin. Suomen kuntaliitto on nimittäin jäsenenä ICLEIssä ja kuntaliiton virkamiehet matkustelevat kestävän kehityksen seminaareissa ympäri maailmaa. Kuinka moni meistä Vihreistä valtuutetuista on edes kuullut jostain ICLEI:stä? Suomessa virkamieskeskeiseksi muuttuneesta järjestöstä, jonka tunnuslauseena on oma vaalilauseemme ajattele maailmanlaajuisesti, tomi paikallisesti? Meillä on myös lehti, joka kutsuu itseään planeetan paikallislehdeksi.
ICLEI hyväksytti Rion ympäristökokouksessa vuonna 1992 teknisen ohjelman paikallisista ympäristöratkaisuista. Niin kutsutussa Agenda 21 -ohjelmassa on sen laatijoiden mukaan sovitettu kestävän kehityksen vaatimukset käytännön tavoitteisiin. Useissa eurooppalaisissa kunnissa toimii paikallisia Agenda toimistoja, esimerkiksi Lontoossa Local Agenda 21 UK. Lahti/Padasjoki seminaarissa kuultiin, miten Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Englannin viralliset ekokunnat ovat panneet höyryä kunnan vihertymiseen.
Menneiden vuosikymmenten suuria ongelmia kuten aseistariisuntaa ja ihmsoikeuksia valvovat valtiolliset virkamiehet. Sitä vastoin ekologiset kysymykset eroavat perinteisistä ongelmista siinä, että muutoksia ei voida toteuttaa elleivät paikalliset asukkaat, virkamiehet ja poliitikot ole juonessa mukana. Markkinatalousmaassa maanviljelijää ei voida pakottaa luopumaan ohransa peittaamisesta tai fosfaatin levittämisestä pellolle. Kukaan virkamies ei pysty valvomaan teollisuuden sivuvaikutuksia niin hyvin kuin tehtaan ympäristön asukkaat, eikä kukaan luottamushenkilö saa aikaan toimivaa joukoliikennettä tai jätteen lajittelua, jos kuntalaiset, virkamiehet ja teollisuus haraa vastaan.
ICLEIn tarkoitus on kannustaa paikallisia viranomaisia heidän selvittäessään ympäristöongelmia. Tiedon ja kokemusten vaihto on tapaamisten tärkein anti. Viranomaisten ja luottamushenkilöiden välille on tarkoitus luoda verkosto, jonka avulla samantapaisten ongelmien kanssa kamppailevat kunnat voivat vaihtaa tietoja, kertoi yksi seminaarin ulkomaisista järjestäjistä Thomas Domdey.
EY on kustantanut lCLEI:n käsikirjaa Paikallisten ympäristöongelmien ratkaisut. Parhaillaan ollaan luomassa asiantuntijaryhmää kunnallisista yritys- ja tutkijaryhmistä. Erityishuomion kohteena ovat Itä-Eruoopan maat, joissa kytee suuria paikallisia ympäristöongelmia. Vaarana on myös länsimaisten myrkkyjen päätyminen länsirahan pulaa poteville itänaapureille.
Suomen kestävän kehityksen toimikunnan kerrotaan aloittaneen työnsä 9.6.1993 pääministeri Esko Ahon johdolla. Suomessa valmistellaan myös uutta kuntalakia, johon olisi yhdistetty kestävän kehityksen edistäminen. Koska Suomen ympäristöministeriön mukaan kestävä kehitys ei kuitenkaan tarkoittaisi sen kummempaa kuin "elinvoimaisen ja viihtyisän kunnan" tavoitetta, kuten kansliapäällikkö Lauri Taraste paljasti avajaispuheessaan Lahdessa, on vihermielisillä poliitikoilla suuri operaatio edessään käsitteiden täsmentämiseksi.
Agenda 21:n toteutuksia
Ruotsin ekologiset mallikunnat
Ruotsin ekosuunnittelija Torbjörn Lahti kertoi, että Ruotsin
kaikilla 286 kunnalla on oltava ympäristösuunnitelma ja erityisesti
jätteenkäytön suunnitelma vuoteen 1994 mennessä ja vuoteen 1996
mennessä suunnitelma Agenda 21:n eli kestävän kehityksen periaatteiden
toteuttamiseksi. Ekokuntia on 24 ja yhtä moni kunta on tekemässä
tarvittavia poliittisia päätöksiä kestävän kehityksen toteutumiseksi.
Ekokuntien tarkoitus on toimia mallina, tarjota yhteistyötä muille
kunnille ja julkaista käytännöllistä ekokuntaopasta.
Tulevaisuutta ajatellen kalliit ja ympäristölle epäystävälliset investoinnit asetetaan kyseenalaisiksi. Tällaisia ovat ne, jotka ”lukitsevat tulevaisuuden mahdollisuuksia”. Lahti puhui territoriaalisesta visiosta eli alueellisesta näkemyksestä. Nämä paikalliset kehitysstrategiat ja ekosyklit määräävät kehitystä tulevaisuudessa enemmän kuin markkinavoimat. Säännöstely ja valtiollinen ohjaus on jo pitkän aikaa sitten osoittanut rajansa. Maanviljelijän ongelmia ei voida ratkaista tarkastelemalla pelkästään maanviljelyä.
Torbjörn Lahden teorian mukaan kestävä kehitys edistyy vaiheittain, rappuselta rappuselle. Ekologinen ajattelu seuraa psykologisia, ei taloudellisia rappusia.
Tärkeintä on, että jokainen askelma kestävän kehityksen suuntaan perustellaan kuntalaisille, muuten koko ohjelma saattaa taantua ja palata edelliselle kasvun ja kilpailun askelmalle. Myös vision tulevaisuudesta on oltava sellainen, että se houkuttelee astumaan seuraavalle askelmalle.
Ruotsin kunnissa toteutetaan seuraavaa rappusmallia:
1. Kuntalaisille tehdään selväksi, mitä ympäristöongelmia kunnassa on ja mitä vaikutuksia päästöillä on maailmanlaajuiseen kehitykseen. Ongelmat on tiedostettava ja päästöistä on saatava tietoa.
2. Ongelmien syyt ja ratkaisuvaihtoehdot selvitetään niin, että kuntalaisilla on tietoisuus niistä ja ratkaisuvaihtoehdoista
3. Julkaistaan ekologisia kokeiluja ja esimerkkejä toteutuneista päätöksistä. Toimiva esimerkki on avainasemassa, jos halutaan saada ihmiset vakuuttuneiksi ja uskomaan siihen, mitä tehdään.
4. Vasta tiedon, tietoisuuden ja kokeilujen jälkeen voidaan odottaa kuntalaisten olevan valmiita strukturaalisiin, rakenteellisiin muutoksiin eli elintavan ja päätöksenteon muuttamiseen.
5. Tämän jälkeen tulee mahdolliseksi radikaali elämäntavan muutos.
6. Mallien ja mittausten jälkeen perustetaan kansainvälisiä ja kansallisia muutoksen tietokeskuksia.
Tanskan Vihreä alueprojekti
Myös tanskalaisen Storströmin maakunnan ympäristöprojektin johtaja Bjarne Rasmussenin mukaan Brundtlandin raportissa ja UNCED konferenssissa on osoitettu, että ympäristöongelmien ratkaisu on kiinni paikallisista hallintoyksiköistä. Kuntien tehtävä on tukea kunnanosien pieniäkin aloitteita ja avustaa kuntalaisia omaan apuun.
Vanhanaikaisiksi ratkaisuiksi ympäristöongelmiin on todettu levitysstrategiat eli pitkät piiput, filtteristrategia eli kasaaminen tuleville sukupolville, puhdistusteknologia ja nyt osittain jopa kierrätys.
Rasmussenin projektissa autetaan kunnan yrityksiä muuttamaan raaka-aineperustaa, tuotantoprosessia ja tuotesuunnittelua. On alettu puhua puhtaasta bisneksestä. Maakuntaan on perustettu vihreitä kouluja, ympäristöystävällisiä lastentarhoja ja vihreitä kuntapalveluja.
Kunnan alueella on asfalttiyrityksiä, huonekalu-, maanviljelyteknistä, metalli- ja muuta teollisuutta. Aluksi kunta lähetti yrityksille tietopaketin jokaisen yrityksen ympäristövaikutuksista. Sen jälkeen kestävää kehitystä vetävä projektiryhmä vieraili tehtaassa ja kertoi askel askeleelta, miten jokainen työvaihe voitaisiin tehdä ympäristöä yhä enemmän säästäen. Joissakin yrityksissä oli 80 työntekijää, joissakin vain kolme, mutta jokaisen parannusehdotukset otettiin vakavasti. Tuloksista Rasmussen mainitsi muun muassa, että muovia valmistava yritys oli vähentänyt 30 prosenttia hukkamateriaalista. Periaatteena on ekologinen hyöty yhteisölle, taloudellinen hyöty teollisuudelle.
Projektin väliraportissa tuli selville, että suurin syy yritysten jatkuvaan saastuttamiseen oli tiedon puute. Yrityksillä ja työntekijöillä ei ollut tietoa, miten paljon saasteita juuri heidän yrityksensä aiheuttaa. Toinen syy saastuttamisen jatkumiseen olivat vanhat piintyneet tavat. Ei vain tultu ajatelleeksi, että jonakin päivänä alettaisiin tuotteita tai hankintoja tehdä jollain muulla tavalla. Kolmannella sijalla oli raha. Luultiin, että muutos kestävän kehityksen suuntaan olisi tullut yritykselle liian kalliiksi.
Rasmussenin esitelmässä tuli esille juuri sama kokemus kuin Ruotsin ekokuntakokeilussa: tieto muuttaa asenteita. Asenteet muuttavat käytöstä ja käytös muuttaa toimintaa. Muutokseen eivät vaikuttaneet kirjaset tai maanittelut. Tärkein muutoksen avain oli keskustelu - dialogi face to face. Kestävän kehityksen virkamiehet menivät tuotantolaitoksiin, keskustelivat johdon kanssa, keskustelivat työntekijöiden kanssa, näyttivät mitä voi tehdä toisin ja miksi olisi tehtävä toisin. "Vettä ei kukaan ala säästää ellei ensin ole näytetty, mihin tuhlaus johtaa ja mitä säästö hyödyttäisi", vakuutti Rasmussen.
Tanskan kestävän kehityksen alueella Storsstömsissä on
* avattu 'vihreä puhelin'. Ihmiset voivat kysyä, miten toimia pienissäkin asioissa kestävän kehityksen mukaisesti.
* perustettu Vihreitä perheitä. Asuinalueilla samanhenkiset ihmiset kokoontuvat kerran kuussa keskustelemaan määrätystä aiheesta, esimerkiksi pesuaineista tai miten he ovat säästäneet vettä, sähköä, jätettä. "Perheeseen" kuuluu noin 25 henkilöä.
* laadittu esitteitä mitä erilaisimmista aiheista. Eri ammatteja edustavat kuntalaiset laativat kestävän kehityksen esitteitä yhdessä, näin jokainen oppii näkemään, miten erilaisiin tarkoituksiin samaa aluetta voidaan käyttää.
* kehotettu asukkaita adoptoimaan kukkia. Adoptoijat seuraavat kukan kehitystä, ottavat kasvista valokuvia ja lähettävät kuvat ja tiedot ympäristötoimistoon.
Ympäristötoimistolla ei ole varaa seurata kaikkea ja tämän adoptio-ohjelman avulla on saatu kuntalaiset mukaan. Kuntalaisille ja myös kouluille jaetaan todistuksia adoptoinnista. Lapset saavat vihreän todistuksen, jos he tekevät määrättyjä toimenpiteitä.
Kuntiin on perustettu myös ekoneuvostoja eli vihreitä neuvontapisteitä. Kunta toimii dynamona eikä vain seuraa tapahtumia. Puhtaampi ympäristö vaatii kuntalaisten osallistumista. Sitä on tuettava. Jokainen kuntalaisaloite, puhelinsoitto ja kirje otetaan niin vakavasti, että se johtaa toimenpiteisiin.
Tanskan projektiin on valittu muutamia kohdealueita: puhtaampi teknologia, ympäristö ystävällinen kodinhoito, ekoturismi ja maakunta vihreänä yritystoimintana. Uusia kohteita on nousemassa: vihreä koulu ja ympäristökoulutus, ympäristöystävällinen lastentarha, vihreä kuntapalvelu ja kansainvälinen yhteistyö.
Norjassa ekokuntakokeilu
Ympäristötutkija Carlo Aall kertoo, että Norjassa ekokuntakokeilua rahoittavat kuntaliitto ja ympäristöministeriö. Kokeilussa on seitsemän kuntaa mukana. Mutta kaikille muillekin kunnille valtio maksaa kahden vuoden alkusysäyksen ympäristötoimiston ylläpitämiseksi. Tavoitteena on selvittää, mitä kestävä kehitys kuntatasolla tarkoittaa, ja minkälaisia välineitä kunta voi käyttää. Norjalaisillekin päättäjille on jo selvinnyt, että vaikka ongelmat ovat maailmanlaajuisia, on niiden korjaaminen paikallisen innokkuuden ja kontrollin varassa. Desentralisaatiota pidetään kestävän kehityksen ehtona.
Koko ajan luodaan lisää ympäristöpainotteisia työpaikkoja, tuetaan uudenlaisen organisaation koulutusta ja suojelutoimia. Uutena Norjassa on otettu käyttöön virkamiesten töiden seuranta. Noudattavatko virkamiehet todella poliitikkojen tekemiä päätöksiä?
Norjan valtio on myös alkanut lähettää kiertokirjeitä tyyliin "olemme sitä mieltä, että teidän kuntanne tulisi tehdä sitä ja sitä". Kuntien hyvistä ja huonoista toimista tehdään listoja. Maan eri alueet yritetään pitää asuttuina. Tärkeintä on aloittaa päämäärästä eli mitä tavoitteita yksittäinen kunta asettaa, esimerkiksi minkälainen veden laatu on tavoiteltava.
Englannin kuntalaisprojekti
Derek Taylor, keskienglantilaisen Lancashiren ympäristöpolitiikan
johtaja ja Englannin Paikallisviranomaisten liiton ympäristöneuvoja
esitteli oman kuntansa esimerkin siitä, miten Agenda 21:n toteuttaminen
voidaan aloittaa.
Ympäristöohjelman toteuttamisessa on viisi periaatetta: Osallistuminen täytyy olla vapaaehtoista, teollisuus on saatava osallistumaan suunnitteluun, toteutuksen on edettävä askel askeleelta, niille on annettava tunnustusta, jotka edistyvät ja viimeksi: toiminnan on oltava hyvin avointa ja jokaisen tahon on koko ajan tiedettävä mitä muut tekevät.
Lancashierissä muodostettiin foorumi, johon kutsuttiin 65 eri asianomaistahoa. He kirjasivat tavoitteensa, toimittivat kirjasen kuntalaisille ja jakaantuivat toimenpideryhmiin. Kuntalaisille jaettiin tietoa omasta ympäristöstä ja toimintaryhmät esittivät konkreettisia ja teknisiä parannuksia ongelmien korjaamiseksi.
Suomessa kestävää kehitystä?
Projektipäällikkö Harri Willberg Suomen Kuntaliitosta kertoi, että
Suomessa kestävän kehityksen kuntaprojektiin osallistuu 11 kuntaa ja
kolme kuntaryhmää. Kunnat miettivät itse, mitä kestävä kehitys
tarkoittaa kunnallistekniikassa ja hankinnoissa. Mottona on kuntien ehdoilla, asiantutijoiden avulla. Suomessa
kestävän kehityksen projektia ei ole kohdistettu kuntalaisten ideoiden
ja toiminnan tukemiseen, vaan projekti toimii virkamiesten ja
kaupunginhallitusten ohjailemana.
Willbergin mukaan ympäristön parannuksessa on harvoin kyse rahasta, vaikka rahaan vedoten uudistuksia vesitetäänkin. Tavallisesti on kyse asenteista. Siksi vakiintuneet toimintatavat on voitava asettaa kyseenalaisiksi. Perusedellytyksiä ovat yhteistyö eri tahojen kanssa, avoin asioiden käsittely ja vaihtoehtoisten ratkaisumallien etsiminen.
Myös Willberg valitti, että suomalaisissa projekteissa ei ole otettu huomioon kuntalaisten kantoja, ainoastaan virkamiesten. Englannin Lancesterin ympäristöjohtaja Taylor kertoi, miten yksikin kuntalainen otetaan vakavasti ja hänen ehdotuksistaan keskustellaan: "Kestävää kehitystä on helppo kannattaa yleisellä tasolla, mutta kun omaa toimintaa olisi muutettava, on se varsin hankala. Virkamiehiä ja luottamushenkilöitä haastateltaessa tuli selväksi, että ennakkoluulot ja asenteet ovat suurimpia esteitä - ei raha."
Willberg tekee Suomen kokemuksista kaksi johtopäätöstä: Kunnan on itse näytettävä esimerkkiä. Kuntien on myönnettävä, että nykyinen hallintomalli on itsessään ympäristöongelma. Se on sektoroitunut ja haluton muutoksiin.
.
Liite 1:
Esimerkkejä YK:n ja EU:n paikallishallinnon kestävän kehityksen ohjelmista
Vuoden 1996 loppuun mennessä tulee kaikilla EU-valtioilla olla valmiina paikallinen Agenda 21, joka on laadittu kuntalaisten, yritysten ja viranomaisten kanssa yhdessä. Koska Länsi-Euroopan valtioiden on pystyttävä vastaamaan Agendassa esitettyihin kysymyksiin, ja koska Venäjä aikoo tehdä kauppaa ja jopa yhdistyä tavalla tai toisella muuhun Eurooppaan, ei lie kaukaa haettu ajatus, että venäläistenkin paikallisviranomaisten on vähitellen pystyttävä ottamaan vastaan kestävän kehityksen haasteet.
Agenda jakautuu neljään osaan
1. Sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus
-selvitetään mikä yhteys on ympäristöongelmilla ja ratkaisuilla kunkin maan kauppaan, velkaan, kulutukseen, väestöön, köyhyyteen ja terveyteen
2. Luonnonvarojen säilyttäminen ja ohjaaminen
-valtion luonnonvarojen, maaperän, veden, energian ja jätteiden käsittely kestävän kehityksen vaatimusten mukaisesti.
3. Paikallisten sosiaalisesti erilaisten ryhmien kannustaminen toimintaan kestävän kehityksen puolesta.
4. Toteuttaminen
-rahoitus ja valtiollisen ja ei-valtiollisen toiminnan merkitys
Aluksi on selvitettävä Euroopan ympäristön tilanne. Yhteisön luonnonvarat, niitä kohdanneet vahingot ja uhkaavat paineet sekä tulevaisuuden kehitysnäkymät on esiteltävä niin tarkkaan kuin mahdollista. Seuraavista asioista on saatava yksityiskohtaista tietoa:
1. Ilma
2. Maa
3. Vesi
4. Jätteet
5. Elämänlaatu
6. Korkeaa riskiä aiheuttavat toiminnot
7. Biologinen monimuotoiisuus
Näitä seikkoja tarkastellaan kolmelta kannalta: monipuolisuuden säilyminen, muutoksen paineet, hallintamahdollisuus.
Vastauksissa pohditaan seuraavia kysymyksiä:
A. Kunnallinen lainsäädäntö
1. Yleiset valtiolliset määräykset siitä, mitä ilman laadusta ja sen mittaamisesta
sanotaan, maan saastuttamisesta ja rakentamisesta, vesien ja pohjavesien
suojelusta ja mitä määrätään kansalaisten vaikuttamisen mahdollisuuksista.
2. Mitä määräyksiä kunnissa on ilman, maan ja vesistön käytöstä ja demokraatisesta päätöksenteosta
B. Viranomaisten tieto ja asenteet
1. Minkälaisia määräyksiä viranomaiset asettavat?
2. Minkälaisia kunnallispalveluja tarjoavat?
3. Minkälaista tiedotusta, koulutusta ja muita palveluja ympäristöön liittyen?
4. Miten kunta osallistuu kunnan luonnonvarojen käyttöön?
YK:n ympäristökonferenssin päätöksessä todetaan, että koska kunnan viranomaiset ovat lähinnä kuntalaisia, voivat juuri he vaikuttaa elämäntavan muutokseen. Paikallisviranomaisilla on avainasema muodostettaessa yhteistyötä kuntalaisten, vapaaehtoisjärjestöjen ja yrittäjien kanssa.
EU:n ja YK:n ympäristöohjelmien mukaan kestävä kehitys vaatii muutosta erityisesti seuraavilla aloilla:
Sektoraalinen erittely:
Vesi
-mikä käsitys viranomaisilla on alueen pohjavesistä? Järvien tilasta?
-mitkä ovat heidän mielestään alueen vaarallisimpia vesien pilaajia?
-mitä vaarallisia aineita vesistöön joutuu?
-kuinka monella on vesijohto, oma kaivo?
-kuinka paljon vesien puhdistamoja alueella on?
-minne puhdistamaton vesi virtaa?
Toimenpiteet
-miten vesien saastumista on yritetty estää?
-miten juomaveden puhtautta kontrolloidaan.?
-onko veden säästämisesta ollut puhe?
-onko yritetty säännöstellä juomavedenkäytöä hinnoituksella?
Tulevaisuuden suuntaviivat
-onko alueella ollut terveyteen vaikuttavia vesitutkimuksia tai vedestä johtuvia epidemioita?
-mitä toivomuksia teollisuus on esittänyt?
-entä kuntalaiset?
-onko järjestetty ylikunnallisia tai valtiollisia tilaisuuksia?
Jätteet
-minkälaisia kansallisia määräyksiä on jätteen vähentämiseksi ja kierrättämiseksi?
-onko kaatopaikan vaikutusta pohjaveteen tai metaanipäästöjä tutkittu?
-miten jätemäärää on yritetty vähentää tai kierrättää?
-onko pakkauksia määritelty?
-vaarallisten kemiallisten ja radioaktiivisten jätteiden jälleenkäsittely
-onko alueella metallisulattamoja ja mitä muita suuria laitoksia?
-mitä polttoainetta paikallinen teollisuus käyttää?
-onko suuria karjantuotannon ammonikkilähteitä, raskasmetalli- tai dioksiinipäästöjä?
-mitä tehdään liikenteen päästöille?
-onko nostettu yksityisautoilun hintaa?
-onko vähennetty CFC-yhdisteiden ja UV-sätailyn haittoja?
Maankäyttö ja spatiaalinen suunnittelu
Kaupunkimainen maankäyttö on suuri ympäristöuhka, kun ihmiset erotetaan luonnollisista toimeentulon edellytyksistä ja he ovat riippuvaisia autosta ja muusta tuotannosta.
-onko kouluja, kauppoja ja huvituskeskuksia kävelyetäisyydellä?
-voiko paikallishallinto määrätä luonnonsuojelualueista?
-onko eri kuntien viranomaisilla yhteydenpitoa?
-minkälaisia viherlaueita on pyritty säilyttämään?
Liikenne
Liikenne on suurin saasteiden aiheuttaja, erityisesti yksityisautoilu. Karsinogeenit aiheuttavat perintötekijöiden muutoksia, hengityselinvaikeuksia ja tuhoavat rakennuksia. Liikenne ei ole koskaan ympäristön kannalta puolueeton.
-miten yksityisautoilua on yritetty vähentää?
-mikä on julkisen ja yksityisen liikenteen hintojen suhde?
-onko alueella pyöriä, pyöräteitä?
-kuinka paljon julkista liikennettä tuetaan?
Energia
Hiilen, kaasun ja uraanin tuotanto työstäminen ja jakelu aiheuttaa. ympäristövaaroja. Paikalliset viranomaiset päättävät suurten polttoainemäärien käytöstä.
-miten energian käyttöä on ohjailtu ja tehostettu?
-onko kulutusta vähennetty?
-ovatko kuluttajat tietoisia kunkin laitteen vaatimasta energiasta?
-onko käytetty paikallisia uusiutuvia energialähteitä?
Maatalous:
-päästöt veteen, maaperään ja ruokaan
-perinteisen floran ja faunan säilyttäminen
-maiseman muutos
Asuntotuotanto
Viranomaiset voivat määrätä suunnittelusta, materiaaleista ja energian käytöstä.
-kuinka paljon paikallista valtaa annetaan asukkaille suunnittelussa?
-mitä yhdyskuntasuunnitteluun liittyviä asioita on huomioitu?
Terveydenhoito
Puhdas, käsittelemätön ravinto ja ruokavalio sekä alkoholin ja tupakan käytön vähentäminen ovat terveyden perusvaatimukset. Terveyttä vaarantavat myös saasteet: ulko- ja sisäilma, melu, säteily, energia, vesi, kasvinsuojeluaineet.
-miten on vaikutettu elämäntyyliin?
-onko käytössä perinteisiä parannusmenetelmiä?
-miten on järjestetty lasten, vanhusten ja köyhäinhoito?
-miten suhtaudutaan korkeisiin rakennuksiin ja eristäytymiseen?
-miten sairauksia pyritään estämään?
-mikä on yhteisön terveysprofiili, jonka tunteminen on ennakkoedellytys vaarojen vähentämiseksi?
Teollisuus
-onko tietoa kansainvälisistä päästömääräyssopimuksista, vaarallisten aineiden luokittelusta, vaarallisten aineiden leviämisestä?
-mitä kansallisia määräyksiä?
-minkälainen valta paikallisilla viranomasilla on?
-onko tietoa öljy-, rauta-, teräs- tekstiili- ja . mikroelektroniikkateollisuuden ympäristövaikutuksista?
-tieto alueen läpi kulkevista supermyrkyistä?
Tiedottaminen ympäristöasioista
-onko ympäristöasioista tiedottava viranomainen?
-onko tietoa paikkakunnan, alueen, maan ja maailmanlaajuisesta tilasta?
-onko ympäristönvaikutusanalysointia?
-minkälaisia taloudellisia kannustimia?
-onko päästöille rajoja?
-mitkä ovat viranomaisten lähimmät asiantuntijat?
-miten on varauduttu onnettomuuksiin?
-apua omaan apuun?
-onko kannustusta naisten hakeutumiseksi virkoihin, luottamushenkilöiksi ja teollisuuteen?
-miten nuoria kannustetaan?
-kunnioitetaanko alkuperäisten asukkaiden työ- ja elintapaa?
-onko kansalaisliikkeitä otettu demokraattiseen päätöksentekoon, taattu niille varoja ja julkisuutta?
-yhteys työläisiin ja ammatiyhdistysliikkeisiin?
-onko puututtu mainontaan?
Kuntalaisten arkipäivä
Kuntalaisilla on kolmitahoinen rooli: huolestuneina kansalaisina, jätteentuottajina, kuluttajina.
-mitkä perustarpeet on tyydytetty?
-mitä kierrätetään?
-onko tiedossa tuotteiden elinkaari?
-mitä kulutustietoja kunta on tarjonnut?
-onko kuntalaisten koulutusta?
-tavallisiin ihmisiin vaikutettu?
-onko hinnoittelua muutettu kestävää kehitystä suosivaksi?
Viranomaiset ja kestävä kehitys
EU:n viides ympäristöohjelma painottaa erityisesti subsidiarisuutta eli ongelmien ratkaisua alimmalla mahdollisella tasolla ja jaettua vastuuta. Vastaavatko viranomaiset EU:n vaatimuksiin?
-vaikuttamalla lainsäädäntöön?
-esittelemällä uusia kontrollimenetelmiä?
-laajentamalla taloudellisia kannustimia ympäristöasioiden hoitamiseksi?
-edistämällä läpinäkyvyyttä?
-toteuttamalla saastuttaja maksaa periaatetta?
Ympärisötohjelmaa ei voi toteuttaa ellei kaikkia sen täytäntöönpanosta vastaavia kouluteta. Viranomaisia tulisi kouluttaa politiikkaan, päätöksentekoon ja toteutukseen, jotta he
-ymmärtävät paikallisia tarpeita
-osaavat valmistella tarvittavaa muutosta
-neuvovat hallitusta toimenpiteiden läpiviemisessä,
-vaihtavat kokemuksia muiden paikallishallinnon viranomaisten kanssa,
-informoivat kuntalaisia
Tiedottamistehtävät: Paikallisten viranomaisten tulisi
-tiedottaa yrittäjiä ympäristöohjelmasta
-tarjota ympäristöllisiä terveystarkastuksia yrityksille
-välittää paikallisen teollisuuden vaikutukset korkeammille viranomaisille.
-selventää kuntalaisille ympäristötietoisuutta
-antaa tietoa ja neuvoja
Suunnittelun periaatteet
Paikallisilla viranomaisilla ei tule olla vain valta vaan myös vastuu paikallisista ympäristöongelmista. Paikallishallinnon kestävän kehityksen mukainen suunnittelu
-alueen luonnon arvojen suojelemiseksi
-energian ja liikenteen tehokkuuden lisäämiseksi
-liikenteen suunnittelun ja johtamisen yhteissuunnitelmat
-taloudellinen kehitys
-infrastruktuuri
-teollisuuden saasteiden kontrolli ja mittaaminen, päästörajoitukset
-jätteiden käsittely ja kontrollointi
-yleisön tiedottaminen
-spatiaalisesta suunnittelusta, alueellisten suunnitelmien integrointi
Kommentteja seminaarista:
Englannin Agenda 21 vetäjä Jane Morris kommentoi: "Suomalaiset ovat passiivisia. Juuri kukaan ei tullut kysymään ja jutteleman. Turha maksaa ulkomaalaisia luonnetsoijoita, kun he sitten joutuvat keskustelemaan keskenään. Tärkeintä näissä konferensseissa on tavata muita ihmisiä."
Suomalasaiset eivät tulleet seminaariin, koska he halusivat innokkaasti oppia muuttamaan kuntansa kestävän kehityksen suuntaa, vaan velvollisuudesta. Kravattikaulaiset virkamiehet kätketytyivät kravattiensa taakse. He eivät edustaneet itseään, vaan esim. Hgin energialaitosta.
.