Poliitikoistako apua yhteiskunnallisessa muutoksessa?

Suomessa ei ole yhtään poliittista ryhmittymää, joka tukisi tämänkaltaista omaehtoista toimintaa. Syksyn kunnallisvaaleissa nousi sosiaalivaltion menneisyyden humina esille ekologian kustannuksella. Sanotaan, että kansalta ei kannata kysyä, jos haluaa muutosta. Kansa vastustaa niitä aina.

Miksi hitossa minun tarvitsee maksaa lähes 2000 mk kuukaudessa veroja tämän valtion ylläpitämiseksi sekä ulkomaankaupan ja sitä tukevan koulutuksen hyväksi? En halua tukea moottoriteiden rakentamista, sotaväkeä, pelkästään lääketehtaiden markkinoimaa sairaanhoitoa,  suurmaataloutta, turhia byrokraatteja. Puhutaan kuluttajaboikoteista. Älä osta sitä ja sitä. Missä viipyy veroboikotti?

 

Ekoelämä vaatii tieteen tuntosarvet

Aina vain jaksan uskoa, että jos me ihmiset tietäisimme riittävästi mitä ympärillämme tapahtuu, muutos olisi itsestäänselvyys. Ja tietoa on, kunhan joku sitä riittävän selkeäsanaisesti popularisoi. Otsoniaukosta ja metsien tilasta tiedämme jo katastrofaalisia numeroita.

Ilahduin kun aamulla luin (haemme lehdet viikonkin viiveellä kaupungintalon keräyksestä) ympäristöministeriön ja tilastokeskuksen "Luonnonvarat ja ympäristö 2000" -raportista, jonka mukaan päästöjä olisi leikattava 90 prosenttia. Kioton sopimuksen vähennysvaatimus oli aikanaan vain viisi prosenttia vuoden 90 tasosta eli ei mitään.

Ekologinen elämäntapa vaatii tieteellisen koulutuksen, mutta myös luovaa rohkeutta. Kukaan mattimeikäläinen ei voi tietää, että virtsa vedessä on vaarallista myrkkyä mutta maahan kaadettuna arvokasta typpilannoitetta. Luoja on antanut ihmiselle järjen ja sitä meidän tulee käyttää. Kokonaisvaltaisesti. Oppia ottaen.

 

Maaseudun tulevaisuus

En ole keksinyt, mitä muuta maaseudun vihreys voisi pitää sisällään kuin yhteisöasumista. Ydinperheajatus on aikansa elänyt.

Yksinäisyyteen, toimeentuloon tai kuljetusvaikeuksiin ei ole muuta ratkaisua kuin luopua ydinperheajattelusta, omistamisesta ja rahalla hankkimisesta.

Kävin muutama viikko sitten Helsingissä. Jäi painajaismainen kuva ja siitä on vielä rasvan maku suussa. Puliukot olivat ennen vanhaan ihan mukavia, mutta nyt kaikenlaiset sätkyttäjät, pikaravintolat, luksusautot ja -kaupat, joiden ovien edessä seisovat aseistetut vartijat, tekevät vierailun vastenmieliseksi. Silloin oli juuri Taiteiden yö. Ihmiset tuntuivat jonottavan joitain keinotekoisia "elämyksiä". Joka paikassa pikkoloita ja olijoita joita tuskin ihmisiksi voi nimittää. Miten ihana oli palata tänne.

 

Henkisyys kuuluu ekologiaan

Luen juuri kirjaa, missä kerrotaan, miten jokainen ihminen on jumala, ikään kuin pieni pala suuresta jumaluudesta. Se on omaa pyhyyttä, jumalallisuutta, josta ihminen tulee vakuuttuneeksi. Se on Dalai Laman mukaan kaiken perusta: "Huolehtikoon jokainen ihmissuhteessa elävä ihminen vain ja ainoastaan omasta itsestään."

Miten suotta tavoittelemme mielihyvää onnellisuuden sijasta. Onnellisuus kestää elämän myötä- ja vastoinkäymisistä ja mielentilan vaihteluista huolimatta. Kun etsii onnellisuutta, etsii onnellisuuden syitä. Mielihyvän tavoittelussa ollaan aina riippuvaisia ulkopuolisista voimista. Miten suotta pahoitamme mielemme ihmisten takia.

Vihamies on välttämätön edellytys kärsivällisyyden harjoittamiselle. Viholliset ovat tältä kannalta suuria opettajiamme.

 

Permakulttuuri korvaa länsimaisen sivilisaation

Keskiviikkona menen Tampereen TKK:lle pitämään esitelmää permakulttuurista arkkitehdeille. Valmistan kalvoja. Permakullttuurin päämääränä on luoda tehokas ja intensiivinen kokonaisuus. Meidän tulee vähentää työtä, energiaa ja jätettä.

Permakulttuurissa on tärkeä sovittaa elämän osa-alueet yhteen, niin että ne hyödyntävät toisiaan: kasvisravinnon tuotanto, eläinravinnon tuotanto, arkkitehtuuri, metsän ja puiden kasvu, kulttuuri, yhteiskunta, logistiikka, ihmissuhteet.

Permakulttuuri laajenee ja leviää. Sen huomaa esimerkiksi internetistä hakusanasta permaculture. Olen itse yhä innostuneempi permakulttuurista. Ajatusmaailma on niin erilainen kuin länsimaisessa sivilisaatiossa. Tuntuu kuin menisin puhumaan opiskelijoille kiinalaisesta kulttuurista, vaikka aiheena on ainoastaan permakulttuurinen omavaraisuus.

Permakulttuurissa on yksi ongelma tai paremminkin etu: se ei ole ideologia eikä uskonto. Ainoastaan suunnitelmaperiaatteita sovelletaan maantieteellisiin ja kulttuurisiin ympäristöihin. Suomeen ei ole vielä kehitetty omia ratkaisuja. Mitkä asiat täällä napapiirillä kuuluvat ykkösvyöhykkeeseen, mitkä eteläiseen sektoriin? Mitä permaratkaisuja voi suunnitella alueella, jossa maa on viisi kuukautta jäässä? Mikä on skandinaaviseen perinteeseen sopiva permaperhe?

Permakulttuurissahan lasketaan ne askeleet, joita ruoanvalmistukseen ym. rutiiniasioihin päivittäin kuluu. Kuulostaa käsittämättömältä, että joku uhraa päivänsä kukkien ja hyödyttömien pihakasvien viljelyyn, varsinkin, jos hän sitten ostaa tuoretuotteita kaupasta.

 

Uusia ekokyliä?

Riihimäen Teräsveikkojen hankkeen osalta toinen puoli minusta sanoo, että ei tule onnistumaan, toinen puoli, että näinhän se juuri täytyy tehdä. Ei tule onnistumaan, koska olette nuoria ja raha puuttuu. Onnistuu koska teatterilaisina osaatte ottaa elämän löysemmin eikä tarvitse kantaa muuttotavaroita heti pois, jos joku nyrpistää kulmakarvojaan paheksuvasti.

 

"Tulemaan toimeen omien kätten töillä" - on yksi omavaraisuusperiaate

Nykyihmiseltä kuluu 70 prosenttia palkasta ruoan ja lämmön maksamiseen. Massaturismia ja ylenmääräisiä sähkövempaimia en laske tähän mukaan. En ikinä lähtisi hinnoittelemaan sitä villapaitaa jonka olen kerinnyt, karstannut, kehrännyt ja kutonut siitä karitsasta jonka synnytyksessä olin itse mukana. Samoin siitä lihasta, jonka itse olemme täällä kasvattaneet, ei voi edes ajatella tuntipalkkahintaa.

Jospa saisimme aikaiseksi perustulon! Omavaraisuus alkaa toimia vasta kun on olemassa semmoinen kuin perustulo. Koska yhteiskunta vaatii meiltä koko ajan tellejä ja lellejä, ei voi kuvitellakaan elävänsä käsiensä tuotteista. Taistelukenttäyhteiskunnasta voi irrottautua vain ihminen, jolla on taistelukenttäyhteiskunnan takaama eläke. Yritämme koko ajan saada alihankintatöitä, nyt ehkä saasteettomien hautakynttilöiden valmistusta grillien paistorasvasta.

Mistä muualta ruoka kuin omasta maasta? Olen ekofriikki - voin myös syödä ja käyttää sitä mitä kulutusyhteiskunnan pöydästä tippuu. Ja sieltähän tippuu! Kaatopaikat, roskikset ja kauppojen viimeisen päivän jälkeiset tuotteet raastavat sydäntä. Miksi kasvattaa kovalla työllä purjoa ja pässejä, kun joka päivä kaupasta heitetään kymmeniä kiloja syömäkelpoista ruokaa pois!

 

Miten kompostikäymälämme toimivat?

Seija kyseli kompostikäymäläkokemuksia. Ulkohuussi on yhä suosituin. Meillä on ollut vieraita, joista on mukava käydä huussissa. Jotkut ottavat kannellisen potan käyttöönsä.

Sisätiloihin tarkoitetut kompostikäymälät olemme vieneet vessoihin, mutta kaikissa on vielä asentaminen puolitiessä. Naturumia voi käyttää, mutta virtsaputki menee vielä kaupungin viemäriin, joten emme ole suositelleet sitä kenellekään.

Käymälöiden käyttöönotto nitoutuu maalämpöön sillä lailla, että olemme päättäneet tehdä öljysäiliöstä virtsasäilön. Koska joudumme joka tapauksessa vuokraamaan kaivinkoneen - kuljettaja asuu jo täällä - niin lämmitys ja WC muuttuvat samana päivänä ekologisiksi. Päivän on oltava ennen toukokuuta, koska sitä ennen on EU-tuki (30%) käytettävä.

 

Jo kaipaan kesäisen piharavintolamme pianopreludeja. Ne kantautuivat iltaisin ikkunoista sisään, uimarannoille ja navettapolulle. Onneksi saimme juhlia pikkujoulua pyhäjärveläisen pianistin säestyksellä. Suostuivatpa soittajat laulattamaan Satumaata ja En etsi valtaa loistoakin.

Marketta Horn