Päiväkirjasta Suomineito-yhteisössä
Huomenna tulee kolme viikkoa täyteen Ähtärin Suomineito-yhteisössä. Oli pimeää ja pakkanen, kun tulin tänne pakettiautolla. Paljon minulla oli nyssyköitä mukana ja suuri osa niistä joutui ullakkokomeroon vintille.
Joulukuun alussa kävin tutustumassa yhteisöön. Oli aika rohkea muuttaa tänne päivän tutustumisen jälkeen. On ihanaa nähdä kevään saapuminen tähän luonnon kauniiseen niemeen. Järven ranta aivan pihassa. Viikko sitten oli vielä kova pakkailen, mutta tällä viikolla humahti lumi puista, räystäät tippuvat vettä. Ankat kylpevät navetan räystään alla - kevättä on ilmassa.
Teen yhteisössä sisäkön töitä ja tarvittaessa autan keittiössä ja navetalla. Erityisesti pidän navettatöistä. Hoidan siellä lampaita, vuohia , ankkoja ja kanoja. Porukka on näin talvella vähän erakoitunut. Asun talon alakerrassa, koska siellä on lämpimämpää. Kesäksi muutan yläkertaan.
Torstai 22.2.
Pakkasta on taas ja navetassa lampaat synnyttävät karitsoita! Karitsoita syntyy joka päivä. Sunnuntaina oli yksi niistä vähällä kuolla. Emo hylkäsi sen. Minä aloin keinoemoksi ja juotin sitä tuttipullosta. Ensimmäisen yön se nukkui vieressäni. Kolmessa päivässä kiinnyin siihen kovasti, sen nimeksi tuli Ida.
Toivottavasti pakkanen hellittää, ettei pikkukaritsoille tule kylmä. Olen karstannut lampaan villaa alakerrassa. Uusi mieshenkilö on tullut.
24.2. Lauantai
Mikä päivä! Aamulla musta, pieni karitsa kuoli syliini. Se oli pudonnut karsinasta lattialle. Kohta sen jälkeen tehtäväkseni annettiin kyniä yksi talon ankoista, joka piti lopettaa, kun Hilja- koira oli sitä purrut.
Navetassa olen ollut seuraamassa karitsoiden synnytyksiä. On seurattava, että emot imettävät kaikkia pieniään. Pakkaset jatkuvat, Marketta käy kaksi kertaa yössä navetalla. Lisää karitsoita syntyy.
Nyt minua todella koetellaan onko minusta yhteisön asukkaaksi. Välillä tuntuu, että heitän
kintaat tiskiin. Välistä kaikki taas on niin ainutlaatuista.
25.2. Maanantai
On pakkasaamu. Olen hoitanut taas yön pientä karitsaa, jonka emo hylkäsi. Navetassa on tungosta, kun synnytykset jatkuvat Lahden MM- hiihdot ovat alkaneet. Pakkasaurinko paistaa. Jaksaisinpa auttaa enemmän navetassa.
12.3.Maanantai Eiköhän pakkaset ole jo loppuneet tältä talvelta? On suojakeli. Navetassa vallitsee rauha. Pikku-
karitsat ja kilit ovat kovasti kasvaneet, maitoa näyttää emoilta riittävän. Kilit ja karitsat juosta vilistävät pitkin navetan käytävää. Välillä ne hyppivät innoissaan. Synnytysruljanssi saatiin kunnialla ohi, nyt vain kevättä ja vihreitä laitumia
Odottamaan.
Kuuntelen hiljaisuutta,
kuusi koskettaa sormellaan
ikkunaani
odotan...
Reumakin paranee
Muuttaessani Ähtärin ekoluostariin puolitoista vuotta sitten ei minulla ollut mitään käsitystä permakulttuurista tai ekoluostarista, ei myöskään yhteisössä asumisesta. Nimi Suomineito-yhteisö pisti pitkään harkitsemaan lähteäkö tutustumaan kyseiseen elämän muotoon.
Lopulta päätin käydä. Ällistyksekseni huomasin, että ihmiset olivat aivan tavallisia pulliaisia, vastaanotto oli erittäin ystävällishenkinen, ei mitään vaatimuksia tai todisteluja, toivotettiin tervetulleeksi. Kävin ensin muutamana päivänä töissä yhteisössä, koska asuin vajaan 10 km päässä. Parin viikon kuluttua huomasin viihtyväni yhteisössä, ilmapiiri oli raikas, kaikki olivat kuin yhtä suurta perhettä. Yllätyksekseni minä yksinäinen vapaa poikamies sopeuduin varsin pian yhteisöelämään. Siskoveli periaate toimii ihmeen hyvin. Tulleassani yhteisöön -99 syksyllä, väkeä oli toista kymmentä, talvea kohti mentäessä väki supistui kuuteen, keväällä muuttolinnut taas palasivat, kesän ajan väkeä oli ihan mukavasti.
Taas talven tultua väki väheni kuuteen. Tällainen muuttoliike tuntuu vaihtelevan. Toivomme, että saisimme tänne vakiasukkaita puolet lisää, silloin jäisi enemmän aikaa omiin harrastuksiinkin.
Tilalla on karjaa, lampaita, vuohia, kanoja, ankkoja ym. Navettatyöt vaativat aikaa aamuin illoin. Päärakennus on kolmikerroksinen, kaksirappuinen, 27 makuuhuonetta, toista kymmentä muuta huonetta. Alakerrassa on hyvät tilat askarrella, puutöitä, maton kudontaa, villan kehräystä, ompelua, pyykinpesua, silittämistä ym. ym. Asumismuoto on edullista. Maksat 1500 mk/kk. Siihen sisältyy kaikki mitä ihminen elämiseen ja olemiseen tarvitsee: ruoka, puhtaus, lämpö, asunto.
Tässä kuulin eräältä rouvalta, joka asuu täällä ja jolla on paha reuma, että ennen aina tiesi koska ilmat muuttuvat, mutta täällä kun nauttii kasviksia ja juo vuohen maitoa, ei enää nivelet reagoi ilman vaihteluihin. Täällä eletään terveellisesti.
Paikka sijaitsee Ähtärissä Ouluveden rannalla, talosta järveen on matkaa noin 50 m. Puhdasvetinen, noin 7 km pitkä järvi, ulottuu Ähtärin keskustaan. Järvestä saa ahventa, lahnaa, haukea, madetta ym.
Jos kaipaat rauhallista elinympäristöä. jossa luonto on kivenheiton päässä, on tämä sinua varten - sinä yksinäinen mies tai nainen. Jos elämäsi on raiteillaan, et ole alkoholisti etkä käytä huumeita, olet sen verran terve, että pystyt tekemään noin neljä tuntia töitä maatilallamme päivässä, ei kun ottamaan yhteyksiä tännepäin.
Kevät tulla jolkuttelee,
kuka ovelle kolkuttelee,
uusia tyttöjä. poikia.
hoikkia, pyöreitä , pullukoita
tulithin tutkailemaan,
toiselta puolen Suomen maan.
Tere tulemas, tertulemas.
Kaijanniemen pehtori
Kuntoutujalle eläimet antavat voimaa
Pimeä ja kylmä talvi alkaa olla ohi ja kesää odotetaan. Itselleni syksy ja talvi olivat välillä raskaita aikoja. Tuntui hetkittäin ylipääsemättömältä koko elämä. Sitten aloin käydä navetalla. Eläinten vilpittömyys ja ilo tuntuivat mukavilta. Pienet karitsat ja kilit ovat uuden elämän alku. Eläinten hoidon aikana pystyy irrottautumaan arjesta ja kaikista vaikeuksista, joita elämä eteen tuo. Suosittelen muillekin samaa asiaa. Itse olen mielenterveyskuntoutuja ja eläinten ruokkiminen ja muu hoito on hyvää terapiaa. Samaten Hilja-koiran seura. Hilja on Belgian paimenkoira, joka talvella otettiin Kaijanniemeen. Terhakka koira ja kaikkien lemmikki. Hiljan tehtävä olisi eläinten paimentaminen kesällä. Saa nähdä miten käy Hiljalta tämä työ.
Kirje: Hyvä ekofriikki
Elonkehä kolahti kotiini ja täytyy kommentoida eräitä aatoksiasi. Arvannet että olen eri mielinen. Ihmettelen, miksi pidätte kiinni lihansyönnistä. Eivätkö kananmunat ja vuohenemaito riitä, eikö järvessä ole kalaa? Lihansyönti ei edistä henkisyyttä, se on epäekologista a suuritöistä. Härkäpapujen ja herneitten viljely on hauskempaapa ja typettää samalla maata. Kun ei syö lihaa on siitä muutakin etua, ruoka on halvempaa, ulostetta eivät haise, eikä myöskään hiki haise eli alusvaatteita voi pitää kauemmin, kun tuulettelee niitä Tiskistä selviää useimmiten ilman pesuainetta ja kun keittiön bioämpärissä ei ole lihajalosteita voi harjoittaa pintakompostointia matosyvyyteen. Kateviljelyssä ei tarvita eläinten lantaa, se on jopa haitaksi. Tuhka ja nokkosvesi pitävät maan puhtaana haittaeliöistä.
Etkö suhtaudu ekologisesti myös itseesi? Todellinen ekoihminen ei syö mitään kemikalisoitua tai prosessoitua ruokaa. Siksi viljelen itse s-peltiä. Paitsi että sitä mainostetaan tervehdyttävänä viljana, se kasvaa vaatimattomassakin maassa eikä siedä lannoitteita. Se myös kypsyy nopeasti, jyvät saa haudutettua nopsaan kypsiksi ilman liotustakin ja raakapuuroa seisotan vain parisen tuntia.
Kaupanjätöksiä ei kannata syödä... Terveydestä huolehtiminen kuuluu ilman muuta ekoihmisen kuvioihin ettemme putoa tämän taisteluyhteiskunnan rasitteiksi.
Sitten vielä yksi näkökohta. Ekoihminen jättää Äiti Maahan myrkyistä vapaan ruumiin.
Saippuajuttusi toi mieleeni omat värjäysalkeeni. Kudon vieläkin mattoja ja räsyjen leikkaaminen kuteiksi on jokin pakkomielle. Ajattelin sitten värjätä vanhoja lakanoita kuteiksi, mutta kun ajattelin sitä värjäysjätevettä niin jätin silleen. Myös kasvilla värjäämisessä tarvitaan puretus- ja kiinniteaineita ja mitä ne sitten ovat. Luovuin siis eikä se haittaa. Mattoihin saa väriä muutenkin Minulla on paljon suopayrttiä. Täytyy joskus kokeilla millaista saippuavettä siitä saa.
Villalankoja saa vielä helpommalla kuin lampaita kasvattamalla. Tiedän ihmisiä, jotka tarkkailevat kirpputorien neuleita, ostavat kudotut ryijyt, purkavat ja kutovat uudelleen. Olen valmistanut itsekin sillä menetelmällä villatakkeja. Muutenkin ostan vaatteeni ja kodin tekstiilit kirpputoreilta. Korjautan vaatteet ompelimossa ja osaanhan itsekin ommella yhtä ja toista.
Muutenkin kierrätys ja vaihtotoiminta on sujunut ällistyttävän hyvin, sehän on eräänlaista
suhdetoimintaa. Kaikkien kanssa ei voi verkostoitua, mutta onhan sekin jotain, että verkostoituvat ne, jotka ymmärtävät olla iloksi ja hyödyksi toisilleen.
Sitten on tämä usein huokailemasi haave, perustulo. Miksi vain huokailet. Kehitä systeemi miten se saadaan. Minä en voi käsittää miten se olisi mahdollista kun nyt jo hyvin taistelevat maksavat lähes puolet veroina tuloistaan. Ja eikö meillä tavallaan ole perusturva, joka tosin mitätöidään sillä, että energia kulutetaan sen vähättelyyn ja tämän yhteiskunnan moittimiseen. Vai odotatko jotain kertakaikkista muutosta yhteiskuntaan? Voihan sellainen tullakin siinä muodossa, että yhteiskunta ei pysty ollenkaan huolehtimaan kansalaisistaan.