25.1.2002
Ei riitä sanat kertomaan...
Eräs serkkuni huokaisi jouluna: “Elämässäni ei tapahdu mitään. Aina samaa arkipäivää. Mies lukee lehtiä ja tekee pihatöitä. Ei halua lähteä minnekään.” Toinen serkku valitti asuntolainoja, kiirettä ja stressiä töissä Helsingissä.
Silloin kolahti: Tunnenhan nuokin todellisuudet. Liikaa rutiineja. Liian turvallista. Liian arkipäiväistä.
Yhteisössä ei aamulla koskaan voi aavistaa, mitä kaikkea päivällä tapahtuu. Jokainen päivä on uniikki. Suuria asioita. Kiinnostavia haasteita.
Tänään sunnuntaina vastasi Keltaisen pörssin ilmoitukseemme ihmeellinen pariskunta. Tarjosimme myyntiin viittä karitsoivaa uuhta. Koska heillä ei ollut kuljetusautoa, lähdin pakettiautollamme tutustumaan Helsingistä maalle muuttaneen pariskunnan mummonmökkiin. Mies puuseppä, vaimo sairaanhoitaja, nykyään maatalouslomittaja. Tilalle oli jo kahdessa vuodessa noussut huvimajaa ja karjasuojaa. Mietin mistäpä ssisi yhteyden näihin taitaviin maalle muuttaviin ammatti-ihmisiin. Yhdessä olisi hauskempaa ja selviäisimme vähemmällä. Miksi pakertaa yksin ja rakentaa uutta, kun vanhaakin voisi korjata?
Kun palasin, odotti tietokoneella pitkä kysymyslista Vapaa-ajattelijoilta Elonkehä-lehteen kirjoittamaani juttuun Saksassa pidetystä yhteisötutkijoiden kongressista.
Aamulla ennen navettaan lähtöä olin vielä raivoissani vastannut samaisessa Elonkehässä julkaistuun Pentti Linkolan juttuun väestökysymyksestä. Miksi tappaa naisia, kun miehen sterilisaatio kestää tasan kaksi minuuttia. Maksetaan 100.000 markkaa jokaiselle yli 18-vuotiaalle urokselle, joka antaa avata kivespussinsa siemenjohtimien katkaisemiseksi. Ei naisia tarvitse syyllistää ylikansoituksesta.
Iltapäivällä Seija soitti, että tulee maaliskuuksi. Se tarkoittaa, että voin lähteä Englantiin ekokyläkoulutukseen. Sain Euroopan ekokyläverkostolta stipendin ja he maksavat 60 prosenttia kurssimaksusta, mikä on 11.000 mk. Findhorn on kallis paikka ja opettajat huippuluokkaa. Koulutus on YK:n ja Gaia-säätiön tukemaa.
Tiedän jo entuudestaan, että Suomessa ei ainutkaan säätiö tai järjestö avusta tämänlaatuista koulutusta, joten joudun loput maksamaan itse. Kun Seija kertoi kirjoittelevansa muillekin entisille asukkaille ja kannattajille ja kutsuvansa heitä apuun, alkoi tuntua, että en maltakaan lähteä täältä pois.
Vuodenvaihde on ollut käsittämätön. Rauhaa, rauhaa ja rauhaa. Kuin ei koskaan aikaisemmin. Soili pitää paikat siisteinä, Seppo lämmittää puilla, Unto vie navetalle vesiä ja palastelee vihanneksia. Masa korjailee paikkoja ja valmistelee ruokaa. Pena, Tuula, Kustavi, Jeanetta - innostuneita vierailijoita Suomesta, Tanskasta, jopa Brasiliasta.
Toimintaamme on helpottanut paljon, kun emme pidä enää kursseja emmekä ole mukana virallisissa maatilamatkailuohjelmissa. Ei tarvitse täytellä alveja eikä terveystarkastajien kuponkeja. Meillä on vain “ekoperheen” jäseniä, jotka haluavat osallistua talon töihin.
Kuitenkin, Suomessa ei lie vielä riittävästi ekoihmisiä, jotka himoitsevat myös yhteisöllistä elämää. Vastuunkantajia on tullut liian vähän.
Viiden vuoden aikana olemme pitäneet erilaisia kampanjoita. Ensimmäisenä vuonna ottivat yhteyttä lähinnä TV- ja Seura-lehden juttujen perusteella 50-vuotiaat palkkatyöstä, perhe-elämästä ja kaupunkilaisuudesta tarpeekseen saaneet ihmiset. Heillä ei ollut kuitenkaan rohkeutta muuttaa entiseen vanhainkotiin vieraiden ihmisten kanssa vailla tietoa perustoimeentulosta. Aina vain odottelimme jonkun heistä saapuvan.
Sitten tulivat konkurssin tehneet yrittäjät ja pienrikolliset, jotka eivät saaneet vuokra-asuntoa markkinoilta. Heistä päästiin eroon.
Viime vuonna ovat olleet riesana henkisesti sairaat (huom. ei mielenterveyskuntoutujat) ja narkomaanit. Ihmiset jotka eivät itse halua myöntää sairauttaan. Heidät hääti kaupunki.
Kaikesta olemme selvinneet. Yhdistyksen talous on vakaa. Tällä hetkellä meitä on viisi vakituista asukasta. Kannattajajäseniä 60, postituslistalla 200 ja yhteyttä on ottanut 500. Eihän ihan toivotonta.
Vastauskirje eräälle kiinnostuneelle:
Hei Outi!
Vastaanpa kysymyksiisi vähän perusteellisemmin. Julkaisen jutun tammikuu tiedotteessamme, koska muutkin ovat esittäneet samanlaisia kysymyksiä.
"Kiitos kutsusta. Lämmittävää, että olisin tervetullut tästä ehdottomuus-"vammastani" huolimatta."
Ehdottomuushan on kiinnostava asia. Vielä kiinnostavampaa on, miten suhtaudut muihin ehdottomiin. Yhteisöllisyys on tulevaisuutta ja silloin monen ehdottoman on opittava elämään muiden ehdottomien kanssa. Jokainen on tervetullut tutustumaan: Kovin paljon aikaa meillä ei ole vieraiden kanssa jutustella, mitä sitten navetassa lypsäessä tai joskus kehrätessä.
Olemme olleet täällä kohta viisi vuotta. Sata ensimmäistä elämäntarinaa oli ihan kiinnostava kuulla, mutta nyt itsekin etsii hiljaisuutta. Hyvä, että tulee uusia asukkaita vuoden alusta. Heillä on taas intoa ottaa vieraita vastaan.
Ohjeita otamme vastaan enää ammatti-ihmisiltä tai niiltä, jotka ovat eläneet elämäämme yli kolme kuukautta. Vuosi sitten täällä oli nainen Kotkasta, joka kertoi lukeneensa kaikki mappini, valokopioni ja kirjani eläinten hoidosta läpi (36 tunnissa), nosti häädettäessä käräjäoikeuteen syytteen, että annamme eläimille liian vähän vettä. Se yksi hänen kymmenistä ohjeistaan.
Tiedämme hyviin, miten elämänlaatumme paranisi. Olemme kaikki täysikasvuisia ihmisiä, ohjeita ja neuvoja voi antaa, mutta viisainta on seurata edes kolme kuukautta miten se arkipäivä sitten oikeastaan sujuukaan.
"Oletteko saaneet paljon palautetta Vihreän Langan artikkelin jälkeen?"
Tasan yksi sinun lisäksesi on soittanut jutun jälkeen. Hänkin pettynyt Keuruulla kävijä. Mikko Kiio, tuttavani Espoon valtuust0- ajoilta kertoi, että eivätpä ainakaan haihattelijat muuta sinne. Jutussa ei viljelty hyviä puolia. Ne oli luettava rivien välistä.
Yritimme viimeiseen saakka saada reportaasin pois Vihreästä Langasta. Raakavedos osoitti, että toimittaja eli eri todellisuutta. Kun olemme ylpeitä siitä, että turhia valoja ei polteta (eikä ainakaan yritetä luoda kodikkuutta sähkön avulla!) ja että viileä (18 astetta) sisäilma on pitänyt meidät terveinä sen lisäksi, että tutkimusten mukaan lämpötilan nostaminen 20 asteesta 23 nostaa energian kulutusta suhteettomasti eli 30 %, kertoi toimittaja kuitenkin, että lämpötila on sopiva talviuntaan viettäville huonekasveille. Mehän emme ole huonekasveja.
Toimittaja kertoi, että ei tee mitään puffijuttua. Mielestäni Vihreän eduskuntaryhmän varoilla julkaistun lehden ainut olemassaolon oikeutus on tehdä puffijuttuja luonnon puolesta. Meitä voi panetella, jos sillä varjolla pienen planeettamme katastrofitilannetta saadaan käännettyä. Siis sinunkin mielestäsi juttu oli niin negatiivinen, että meillä olisi madonluku edessä?
"Minulla on elämässäni se tilanne, että lapseni ovat lentämässä pesästä tuossa 3- 4 vuoden kuluttua. Vasta sitten olin ajatellut jättää tämän nykyisen elämänmuotoni."
Näitä lauseita olen kuullut liiankin kanssa. Kolmen vuoden kuluttua kerrot, että yhdellä lapsistasi onkin hankaluuksia. Sitten äitisi sairastuu. Sinussa ilmenee joku sairaus. Naisilla on aina 'sitten kun' -lauseita.
"Mielelläni kuitenkin solmisin suhteita näin hyvissä ajoin. Pidän yhteisöasumista järkevänä asumis- ja elämänmuotona."
Nähtävästi oletkin perehtynyt asiaan enemmän. Suosittelen interrailatkaa Englannin ja Saksan yhteisöihin.
"Vaikeutena on vain se sopivan porukan löytäminen."
Enpä tiedä. Tärkeää on ristiriitojen ratkaisutaito. Tarvitaan niin hyvä itsetunto että ei tilaa muuttoautoa heti kun joku huomauttaa kahvinjuonnista tai penkillä lojuvista vaatteista. Ovatpa täältä ihmiset lähtiessään sanoneet, että kun he kerran ehdottivat turvapaikan perustamista, jotta saisivat niin paljon tuloja, että voisivat asua yhteisössä, olisin nostanut kulmakarvojani. Innostunut asukas tulkiksi niin, että hanke ei sovi.
"Minun on lähes mahdotonta lokeroida itseäni ja kuvailla arvomaailmaani lyhyesti. Sopivaa foorumiakaan en ole löytänyt."
Ehkä löydät oman paikkasi lueskelemalla yhteisöihin ja ekologiaan liittyviä juttuja. Toimitan mielelläni jonkinlaisen kirjallisuuslistan. Suomeksi on turha haeskella saman henkisiä. Suomessa ekoihmiset ovat erakkoja eikä yhteisöjä ole. Kestävän elämäntavan ja yhteisöllisyyden yhdistäminen on vielä liian suuri yhtälö.
"Luin netiltä jonkin artikkelin sinusta. Kerroit siinä käyttäväsi paljon nettiä ja kirjoittelevasi keskustelupalstoille. Voisitko antaa minulle jonkin vihjeen?"
Mikähän artikkeli siellä on ollut ja missä? Suoraan sanoen olen käyttänyt internettiä tähän mennessä vain kirjastossa. Olen liian pihi pitämään puhelinlinjaa auki ja toisaalta liian amatööri löytämään sen mitä etsin riittävän nopeasti. Mutta Suomessa kuulun EKOVIN eli Ekovihreiden keskustelupalstalle, samoin ViVaan eli Vihreiden Vaikuttajiin. YLEVI on vihreiden avoin keskustelukanava, mutta sen sanoin irti, koska kokoomuksen nuoret kirjoittelivat kaikenlaista ihan ei tästä maailmasta. Olen myös Naiset Rauhan Puolesta ja Ydinvoimaa vastaan listoilla. Afganistanin sodasta en tietäisi mitään ilman sitä listaa. Hesarin luku on melkoista ajanhukkaa verrattuna naisten omiin kokemuksiin. Maailma on yksinkertaisesti erilainen kun kuulee samanmielisten omakohtaisia kokemuksia.
Kuulun myös Euroopan ekokylien kanavalle GEN ja maailman ekoyhteisöjen tutkijoiden listoille. RIHMASTo on Suomen yhteisöjen tiedotuskanava.
Tervetuloa tutustumaan. Paikka on iso, joten varaa ainakin viikko.