Georgetownin ympäriltä ei löydy mitään joka makuun. Kaupungista on kuitenkin hyvä päästä pois välillä,esim allamainittuihin paikkoihin. Tarkoitushan on saada hieman rauhaa kaupungin melusta ja roskasta, joten miellyttävimmät paikat ovat sellaisia joissa ei paljon ihmisiä ole. Vaihtoehtoina on joko lähteä suoraan etelään Lindeniin päin, Demerara-joen suuntaisesti tai länteen Essequibo-joelle.



Lindenin maantien varrella on useampikin retkikohde, joissa voi uida jokivedessä, pelata lentopalloa, ottaa aurinkoa ja grillailla. Marudi on niistä ainoa, jossa ei saa soittaa musiikkia älyttömän kovalla. Sisäänpääsy on muutaman sataa GYD, eli noin euron per nenä, ja paikalla on harvoin kovin paljon porukkaa.

Samaten eteläänpäin, mutta Lindenin sijaan niukasti lentokentän ohitse sijaitsee Jubilee Park-niminen vesipuisto. Nettisivut mainostavat 'olympiakoon' uima-allasta, mutta allas on oikeasti vain noin 10m pitkä. Kahta vesiliukumäkeä pitkin pääsee laskemaan kilpaa paikallisten kanssa, ja musiikki pauhaa kivuliaan kovalla.

Demerara-joen varrella on myös pieni laituri, jolta pääsee pikkuveneellä Arrowpointin lomakohteeseen. Kyseinen resortti on rakennettu pienen Kamuni Creek-virran varteen, Santa Mission -amerintiaankylän viereen. Paikka on melko hintava, parisataa taalaa per naama täysihoidolla, venekuljetus mukaanlukien. Reissu on kuitenkin sen arvoinen, jo pelkästään venematkan takia. Itse kohde on siisti, hyvin hoidettu, ja ruoka on paikallista ja melko hyvää. Hintaan kuuluu myös fillarireissut sademetsän polkuja pitkin, ohjattu lintubongaus tai tutkimusmatkat ylävirran puroille kanootilla.




Essequibolle pääsee joko rannikkoa pitkin tai Lindenin jälkeistä soratietä ajaen. Soratieltä on oma sivutie Rockstonen pikkukylään, jossa vietetään vuosittain maankuulu kalastajafestivaali. Rockstonesta pääsee lossilla Essequibon yli, ja ajaen Bartican kaivoskylään asti. Rockstone on mukavaa vaihtelua Georgetownille, mutta se ei festivaaliajan ulkopuolella ole kovin kummoinen paikka. Vaikka väkeä ei ole kuin kourallinen, joku kuitenkin huudattaa generaattoria ja poppikonetta.

Demerara-joen yli kulkevaa ponttoonisiltaa pitkin pääsee ajamaan West Coast Demerara-maantietä aina Parikan kaupunkiin asti, Essequibolle. Parikassa parasta on, että sieltä pääsee nopeasti pois. Joko autolla Georgetowniin, tai joelle pikkuveneellä tai autolautalla. Bartican kaivoskylä on noin 30 km jokea ylöspäin, ja pikkuveneellä matkaan menee noin tunti. Jos auton kaipaa mukaan tai haluaa vain ihailla Guyanan suurimman joen maisemia, voi viettää 6 tuntia lautalla. Kyseessähän on virallisesti Karibian risteily, mutta kannattaa pitää etäisyyttä muihin kanssamatkustajiin. Useat ovat rekkakuskeja, joilla ei lautalla ole parempaa tekemistä kuin nostaa 'pyllyt olalle' ja tulla toistuvasti kertomaan elämäntarinaansa muille risteilyasiakkaille. Kauhistuttaa ajatella, että samat herrat nousevat Barticassa rekan ohjaamoon ja ohjastavat otsanahkaa rypistäen ajokkiaan kaupungin läpi.

Lautalta voi bongata vanhoja ruostuneita laivanraatoja, krokotiilejä, hiekka- ja tukkiproomuja, tai joen varressa sijaitsevia ihastuttavia huviloita. Useat saa vuokrata omaan käyttöönsä, kuten esim Bidrabu tai Hurakabra. Barticasta hieman eteenpäin on Baganaran huvila, joka on Guyanan kuuluisimpia. Sinne pääsevät kiireisemmät myös lentäen.