GUYANA 2010 - 2012 ´Me muutetaan Guyanaan mutta me käydään kyllä aina kotona syömässä...´ (Olli 4v) |
Etusivu Guyana yleisesti Energia ja työ YK Asuminen Arkipäivä Omat kokemukset |
Pääkaupunki GeorgetownGeorgetown ei ole mikään metropoli
kuten Jyväskylä, mutta teatteria ja oopperaa lukuunottamatta kaikki
pääkaupungin tunnusmerkit on täytetty. On liikenneruuhkaa,
kansainvälinen lentokenttä, Pizza Hut ja KFC. Oli kuulemma muinoin
amerikkalainen Sears-tavaratalokin. Kaduilla on liikennevalot ja
kaupoissa on hyllyt missä on tavaraa sekä kassat joissa ostokset voi
maksaa.
Toki perinteisiä torejakin on, mutta suurimmalle torille, Stabroekille, ei työnantaja salli mennä. Pari muutakin turvatonta korttelia löytyy, mutta pääosin kaupunki on rauhallinen, värikäs ja mielenkiintoinen. Katukuvassa on paljon siirtomaa-ajan jäämistöä, kuten puurakenteisia taloja ja kirkkoja. Autojen välissä pujottelevat niin jalankulkijat, pyöräilijät, kulkukoirat kuin hevosetkin. Elämä voi olla hyvin helppoa Georgetownissa. Kaduilla voi ostaa tarvikkeita ja ravintoa moneen lähtöön, taksien hinnat ovat erittäin kohtuullisia ja ihmiset hymyilevät ja tervehtivät. Joitakin alueita lukuunottamatta kaupunki on hyvin turvallinen, kunhan ei astu avoviemäriin tai auton eteen. Georgetown sijaitsee Demerara-joen suulla, Atlantin rannikolla. Vesistöjen läheisyydestä ei kuitenkaan juurikaan pääse nauttimaan. Joen rannan alueet kuten Stabroek ja Tiger Bay ovat turvatonta seutua, ja meren ranta on melko epäsiisti ja uimiseen täysin soveltumaton. Kyseessäähän on kivenlohkareista ja betonista koottu valli, ei peruskaribialainen hiekkaranta. Eikä vesikään ole turkoosia vaan ruskeaa. Merta voi ja kannattaa toki käydä ihailemassa, mutta roskat, kivikkoon haudattujen eläinten raadoista nouseva lemu ja taskuvarkaiden uhka eivät luo sitä hohdokkuutta jonka Atlantin valtameri ansaitsisi. Sunnuntaisin rantavallille kuitenkin kerääntyy suurin määrin ihmisiä ulkoilemaan, liikkumaan ja seurustelemaan. Guyanan ehkä mielenkiintoisin vientiartikkeli on El Dorado -rommi. Se on voittanut lukuisia palkintoja maailmalla, ja se valmistetaan Demerara Distilleriesin eli DDL:n rommitehtaassa Georgetownin eteläosassa. Sinne voi tehdä tunnin mittaisia turistireissuja, jotka päättyvät romminmaistajaisiin. Autolla siis ei kannata mennä. Rommi tehdään sokerituotannon ylijäämästä eli melassista, joka sekoitetaan hiivaan, annetaan hieman heräillä pienissä umpiastioissa ja lorotellaan sitten tehtaan ulkopuolella olevissa avosäiliöissä.Vieressä kulkee Guyanan vilkkain tie, East Bank Demerara, jota pitkin risaiset kuorma-autot kulkevat kohti sisämaata, joten helposti voisi huolestua liikenteen pakokaasujen tai esimerkiksi alkoholisoituneiten lintujen likaavan porisevaa esirommia. Täällä Guyanassa niistä asioista ei kuitenkaan olla kovin huolissaan. Ja sitäpaitsi teollisuuskilju tislataan puhtaaksi alkoholiksi, joten vierasaineksen luulisi karsiutuvan pois lopputuotteesta. DDL:n prosessissa käytetään vielä puisia tislausastioita, ainoana maailmassa. Perinteisten tislauslaitteiden lisäksi laitosta on uusittu viime vuosina, ja kapasiteetti on nyt moninkertainen. Tislauksen jälkeen alkoholi laimennetaan vedellä ja siirretään puutynnyreihin, joissa ne kypsyessään saavat rommille ominaisen värin ja maun. El Doradon rommeja on saatavana 5 vuoden iästä 12 vuoden ja jopa 25 vuoden ikäisinä, ja seoksista puhuttaessa nuorimman aineksen on ylitettävä tuo ikä. Varastossa onkin siis aika paljon tynnyreitä, ja osa joutuu odottamaan aika kauan, ennekuin sisältö on valmista. |