Neljän dollarin päivä – Ekomatka Aasian ja Australian henkisiin keskuksiin

Horn, Marketta

Sid., n. 350 s., ISBN, ilmestyy syyskuussa 08

Kuinka matkustaa maailmalla pilaamatta sitä?

”Amerikkalaiset levittivät dollareita Euroopassa 1960-luvulla, samoin tekevät länsimaalaiset nykyään Aasiassa, aiheuttaen yhä enemmän eriarvoisuutta. Tänä aikana maapallolla tarvitaan tietoa ja ymmärrystä muita kulttuureja kohtaan.

Lähdin keväällä 2004 kohtuullisen matkakassan kanssa vuoden sapatille Aasiaan. Pitkään matkaani oli monta syytä. Halusin päästä perille siitä, uhkaako Eurooppaa 150 vuoden kuluttua invaasio Aasiasta vai Aasiaa länsimainen perikato. Matkaan liittyi myös toive löytää viisas ihminen. Halusin tutustua elämäni viiteen ihmeeseen: seksuaalisen vallankumouksen guruun Oshoon Punassa Intiassa, YK:n palkitsemaan permakulttuuriseen tulevaisuuden kaupunkiin Aurovilleen Pondicherryssä Intiassa, taolaisen tantraorgasmin luojaan Mantak Chiaan Thaimaan Tao-Gardenissa, maailman ensimmäiseen permakulttuurikylään Crystal Watersiin Australiassa ja Viimeisen testamentin kirkkoon Vissarionin Ekopoliksella Venäjän taigalla.

Ekoerakkona ja tottumattomana kuluttamaan rahaa matkasta tuli eloonjäämisseikkailu. Kun 14 kuukauden kuluttua palasin Suomeen, oli pankkitilini keventynyt 4000 dollarilla. Käytin keskimäärin neljä dollaria päivässä. Minkälainen matkasta sillä budjetilla tuli? Aito, sanon minä. Pöyristyttävän uhkarohkea, kommentoi blogiani seurannut ystävättäreni.

Suosittelenko muille matkaa Aasiaan neljällä dollarilla päivä? En varmasti. Ainut mitä suosittelen on junien karvalakkiosasto, paikallisbussit, Lonely Planetiin merkityt hostellit, Peace Corps- ja kehitysmaaprojektit, luostarit, WWOOFF-tilat – sekä ihmisten vieraanvaraisuuteen luottaminen.

Aasialaisessa elämäntavassa kiehtoo vielä 2000-luvullakin erikoinen aitous. Luostarit ja ashramit on avattu kaikille sääntöjä kunnioittaville turisteille. Ladakhiin, Pohjois-Intiaan, on järjestetty mahdollisuus asua perheissä ja osallistua maatilan töihin.

Lähtekäämme maailmalle! Ei siellä tapeta, halveksita eikä huijata. Eikä ainakaan pelon takia tarvitse makoilla Balin kansainvälisen hotelliketjun hiekoilla. Me ihmiset olemme samaa sukua, kaikkien meidän on nukuttava, syötävä, käytävä vessassa ja rakastettava.”

Valtiotieteen tohtori Marketta Horn (s. 1949) on kansainväliseen politiikkaan ja semantiikkaan liittyvän tutkimustyönsä ohella toiminut Espoossa vihreänä kaupunginvaltuutettuna, järjestänyt ekokotinäyttelyjä pääkaupunkiseudun ympäristö- ja kulttuurikeskuksiin, ollut perustamassa ekopankkia Suomeen sekä luennoinut valtiovallan normittamasta seksuaalisesta intohimosta. Vuosina 1997–2004 hän asui perustamassaan omavaraisuutta tavoittelevassa Suomineito-yhteisössä Ähtärissä.

Matkan nettisivut: http://maailmanmatka.googlepages.com

Tekijän kotisivut: www.dissidentti.org

 

15. joulukuuta 2008

Neljän dollarin päivä - Marketta Horn

Neljän dollarin päivä
	Alaotsikko: Ekomatka Aasiaan ja Australiaan Kirjailija: Marketta Horn Kustantaja: Like Kustannus Oy Sidosasu: Sidottu, Kieli: suomi Julkaistu: 2008, Sivumäärä: 462 ISBN10: 9520101985 ISBN13: 9789520101985

	Emme voi taata, että tämä kirja toimitetaan ennen joulua.

Hinta: 17,80 € (veroton 16,48 €, alv 8% )
Kuvaus:
	"Lähdin keväällä 2004 kohtuullisen matkakassan kanssa vuoden sapatille Aasiaan. Pitkään matkaani oli monta syytä. Halusin päästä perille siitä, uhkaako Eurooppaa 150 vuoden kuluttua invaasio Aasiasta vai Aasiaa länsimainen perikato. Matkaan liittyi myös toive löytää itseäni viisaampi ihminen. Halusin tutustua elämäni viiteen ihmeeseen: seksuaalisen vallankumouksen guruun Oshoon Punassa Intiassa, YK:n palkitsemaan permakulttuuriseen tulevaisuuden kaupunkiin Aurovilleen Pondicherryssä Intiassa, taolaisen tantraorgasmin luojaan Mantak Chiaan Thaimaan Tao-Gardenissa, maailman ensimmäiseen permakulttuurikylään Crystal Watersiin Australiassa ja Viimeisen testamentin kirkkoon Vissarionin Ekopoliksella Venäjän taigalla. Ekoerakkona ja tottumattomana kuluttamaan rahaa matkasta tuli eloonjäämisseikkailu. Kun 14 kuukauden kuluttua palasin Suomeen, oli pankkitilini keventynyt 4000 dollarilla. Käytin keskimäärin neljä dollaria päivässä. Minkälainen matkasta sillä budjetilla tuli? Aito, sanon minä. Pöyristyttävän uhkarohkea, kommentoi blogiani seurannut ystävättäreni. Suosittelenko muille matkaa Aasiaan neljällä dollarilla päivä? En varmasti. Ainut mitä suosittelen on junien karvalakkiosasto, paikallisbussit, Lonely Planetiin merkityt hostellit, Peace Corpsja kehitysmaaprojektit, luostarit, WWOOFF-tilat - sekä ihmisten vieraanvaraisuuteen luottaminen. Lähtekäämme maailmalle! Ei siellä tapeta, halveksita eikä huijata. Eikä ainakaan pelon takia tarvitse makoilla Balin kansainvälisen hotelliketjun hiekoilla. Me ihmiset olemme samaa sukua, kaikkien meidän on nukuttava, syötävä, käytävä vessassa ja rakastettava." Valtiotieteen tohtori Marketta Horn (s. 1949) on kansainväliseen politiikkaan ja semantiikkaan liittyvän tutkimustyönsä ohella toiminut Espoossa vihreänä kaupunginvaltuutettuna, järjestänyt ekokotinäyttelyjä pääkaupunkiseudun ympäristö- ja kulttuurikeskuksiin, ollut perustamassa ekopankkia Suomeen sekä luennoinut valtiovallan normittamasta seksuaalisesta intohimosta. Vuosina 1997-2004 hän asui perustamassaan omavaraisuutta tavoittelevassa Suomineito-yhteisössä Ähtärissä.
Etsi muita kirjoja:
	kirjailija: Marketta Horn kustantaja: Suomineito-yhteisössä eletään omavaraista arkea Ilona Niinikangas 20.9.2003 | 23:00 Ähtärissä sijaitsevaan ekoyhteisöön ei kanneta kaupasta kuin kahvia, sokeria ja rasvaa. Marketta Horn ja Suomineidon lampaita Kaijanniemen entinen vanhainkoti kylpee syysauringossa. Pihalle rakennetun katoksen alla keitetään kesän viimeisestä marjasadosta mehua. Kattilat porisevat ja savu nousee piippua pitkin taivaalle. Suomineito-yhteisössä varustaudutaan talveen. Yhteisön perustaja on 56-vuotias valtiotieteiden tohtori Marketta Horn, suomalaisen ekopankin äiti ja entinen vihreiden kaupunginvaltuutettu. Hän nousee rukin äärestä ja tarjoaa talon yrttiteetä. Saarijärvellä syntynyt Horn on palannut Luxemburgin ja Mankkaan jälkeen juurilleen, keskelle suomalaista järvimaisemaa, rapistuneita taloja ja tummaa havumetsää. Mikä sai keski-ikäisen, hyvin toimeentulevan naisen jättämään kaiken ja perustamaan ekoyhteisön maalle? "Olin päättänyt, että kun nuorin lapseni pääsee ylioppilaaksi, niin muutan pois kaupungista, jossa kaikki liikkuu vain rahan ja itsensä myymisen ympärillä. Jo edellisenä keväänä olin alkanut etsiä paikkaa, jonne voisin perustaa yhteisön", Marketta kertoo. Vuosi oli 1997 ja sopiva paikka löytyi Ähtäristä. Mukaan oli liittynyt joukko samanmielisiä keski-ikäisiä. Suomineidon asukkaiden mielestä ekologiseen elämäntapaan kuuluu yhteisöllisyys. Yksin asuessaan voi toki tehdä eettisiä valintoja ja pienentää kulutusta, mutta vain yhdessä asumalla voi oikeasti säästää ympäristöä. Monille yhteisöasuminen tarkoittaa myös jatkuvaa henkistä kasvua. "Yksin asuessaan helposti kuvittelee, että on päässyt jo tosi pitkälle ja on tosi erinomainen, mutta muiden kanssa tipahtaa taas jaloilleen," Marketta naurahtaa. Myös Kari, 49, haluaa elää yhteisössä. Yli kaksikymmentä vuotta vapaaehtoisessa maanpaossa metsissä ja kaatopaikoilla asunut mies on löytänyt kodin. "Mitä hienoa siinä on, jos asuu erakkona metsässä, muttei pysty jakamaan kokemuksiaan muiden kanssa?" Yhteisössä on enimmillään ollut 14 jäsentä, nyt vakituisia asukkaita on enää neljä. Monet ovat viime vuosina hankkineet itselleen omat pienet mökit yhteisön läheltä. "Minulle sanottiin kerran, ettei pelkkä ekologisuus riitä pitämään yhteisöä kasassa. Olen miettinyt sitä paljon", Marketta sanoo. "On ollut hirmuisen vaikea perustaa yhteisö tyhjästä." Lähiruokaa ja lahjoituksia Ekologisuus merkitsee Kaijanniemessä mahdollisimman pitkälle vietyä omavaraisuutta. Pelloilla kasvatetaan viljaa, marjat saadaan pensaista, omenat puista ja vihannekset maasta. Lisäksi on kuttuja, lampaita, kanoja ja possuja. Elinkustannukset pysyvät pieninä. Yhdeltä ihmiseltä kuluu ruokaan noin 12 euroa kuussa, "vähemmälläkin pärjäisi, jos ei juotaisi kahvia", Marketta laskeskelee. Kaupasta ostetaan kahvin lisäksi vain sokeria ja rasvaa, jota tarvitaan fetan valmistamiseen. Vaatteet ja huonekalut saadaan lahjoituksina, vettä käytetään niukasti ja aurinkopaneelit keräävät kesän lämmön. Kaikessa kulutuksessa on tingitty tulevien sukupolvien hyväksi. "Maapallo ei kestä nykyisenlaista kulutustahtia. Hollannin Maan ystävät ovat kehittäneet ajatuksen ympäristövarasta, jonka mukaan kaikkien pitäisi vähentää kulutustaan 80 prosenttia. Olen laskenut, että leikkaamalla kulutustani sen verran minulle jää 10 prosenttia ylimääräistä energiaa tuhlattavaksi. Kymmenellä prosentilla voin hyvällä omatunnolla lukea sähköpostia, katsoa televisiota ja tehdä vaikka yhden lentomatkan kymmenessä vuodessa." "Jos en kaiken lukemani kirjallisuuden jälkeen olisi muuttanut kulutustottumuksiani, niin olisin syyllistynyt samaan rikokseen kuin Hitlerin kannattajat natsi-Saksassa", Marketta sanoo hiljaa. "Olen ollut naimisissa saksalaisen miehen kanssa ja tiedän, millaista syyllisyyttä jälkipolvet kantavat." Elämää ilman rahaa Ekoyhteisön mietiskelynurkkaus Yhteisön asukkaat ovat minimoineet rahankäyttönsä ja valinneet yltäkylläisyyden sijaan niukkuuden. Kulutuksen välttäminen kuuluu ekologiseen elämäntapaan, ostamattomuus ja omavaraisuus ovat ennen kaikkea moraalisia kannanottoja. Kuluttamatta jättäminen on myös kapinaa markkinavoimia vastaan. Ekoyhteisöissä asuvat haluavat näyttää yhteiskunnalle, että elämässä selviää myös ilman rahaa. "Täysin ilman tukia emme mekään tule toimeen. Olemme tehneet eduskunnalle aloitteen perustulosta. Miksei meille, jotka haluamme raataa 14 tuntia päivässä kynnet paskassa haluta myöntää mitään?" Marketta ihmettelee. "Kyllä mekin olemme yhteiskunnalle arvokkaita, vaikkemme kasvatakaan ulkomaanvelkaa tai ansaitse verotuloja." Vaihtopiiri pyörii Rahan sijaan yhteisön jäsenet käyvät kauppaa oman tilan tuotteilla ja palveluksilla. Kelloseppä korjaa kelloja feta-juustoa vastaan, teurastaja käy päästämässä lampaat päiviltä ja saa palkaksi sianlihaa, läheinen luomutila pitää yhteisön vihanneksissa kiitokseksi talkooavusta. Kyse ei ole mistä tahansa satunnaisesta vaihtokaupasta, vaan organisoidusta paikallisesta vaihtopiiristä, jossa palvelukset kirjataan ylös ja pisteytetään. Verottajakin suhtautuu vaihtopiiriin suopeasti, jos ei tee sen alan töitä, johon on koulutus, ja jos toiminta ei ole suurimuotoista. "Oikeastaan yritämme restauroida vanhainkoti-idean. Kun tämä oli vielä vanhainkoti, täällä asui ihmisiä, jotka eivät pystyneet olemaan tavallisessa elämässä mukana. Kaikki saivat kuitenkin tehdä mitä halusivat: noukkia marjoja tai käydä navetalla. Täällä tehtiin tosissaan hommia. Omavaraisiakin oltiin - maitoa riitti myyntiin asti." Ilta alkaa hämärtyä, mehut on keitetty ja piha tyhjä. Marketta on kattanut iltapalan pöydälle - muut asukkaat ovat paenneet vieraiden tieltä huoneisiinsa. Kun on koko päivän paiskinut hommia, ei enää jaksa kovin paljoa jutella. Puoli kymmeneltä ekoyhteisössä on pimeää ja hiljaista. Yksinäinen hahmo vaeltaa kynttilän kanssa pesulle. Omavaraisuus väsyttää. Suomen ekoyhteisöt Suomessa on yhteensä noin 40 ekoyhteisöä ja -keskusta, joissa asuu viitisensataa aikuista ja lasta. Yhteisöissä pyritään välttämään turhaa kulutusta ja elämään mahdollisimman omavaraisesti ja luonnonmukaisesti. Materian haalimisen sijaan niissä tavoittellaan mielenrauhaa ja henkistä hyvinvointia. Jokainen yhteisö on omanlaisensa. Ekologisen elämäntavan lisäksi monet saavat voimaa myös uskonnollisuudesta: joukkoon mahtuu sekä antroposofisia, buddhalaisia että kristinuskoon pohjautuvia yhteisöjä. Vanhimmat yhteisöt perustettiin 1970-luvun alussa, nuorimmat ovat viime vuosilta. Suomen ekoyhteisöt ovat verkottuneet keskenään ja julkaisevat muun muassa yhteistä tiedotetta. Ekoyhteisöillä on myös kansainvälinen verkosto Global Ecovillage Network. Lähde: Ainomaija Lehtonen: Elämäntapana ekoyhteisö: Suomessa toimivien ekoyhteisöjen tarkastelua, pro-gradu, Helsingin yliopisto 2000 Lisätietoa: Ekoyhteisöjen lista Ilmestynyt Kumppani-lehdessä 4/2003

 

 

 

Four Dollars a Day –

An Eco-Trip to the Spiritual Centers of Asia and Australia

Horn Marketta

350 pages, ISBN, to be published in September 08 (Like Kustannus Oy, Helsinki, Like Publishing Ltd. was established in 1987. It is ranked among the largest Finnish general-interest publishers, and releases around 150 new titles each year. )

How to travel the world and not destroy it?

”The Americans spread dollars in Europe in the 1960s, the same is happening currently by westerners in Asia, causing more and more inequality. In these times, more knowledge and comprehension towards other cultures is needed.

In spring 2004 I left Finland with a moderate travel fund for a one-year sabbatical to Asia. There were several reasons for my long journey. I wanted to wise up to the fact if in 150 years Europe is threatened by an invasion from Asia or if Asia is threatened by a Western ruin. The trip was also tied up with a wish to find a wise person. I wanted to meet the five wonders of my life; Osho, the guru of the sexual enlightment in Puna, India; the UN-rewarded future town, conceived as an alternative exercise in ecological and spiritual living, Auroville in Pondicherry, India; Mantak Chia, the creator of Taoistic Tantric orgasm in Thailand’s Tao-Garden; Crystal Waters, the world’s first permaculture village in Australia, and the Church of The Last Testament in Vissarion’s Ecopolis in the Russian taiga.

The trip became a survival adventure for a person unexperienced to consume money and an eco-hermitess. When I returned back to Finland after 14 months, my bankaccount was less 4000 dollars. I had spent on average 4 dollars a day!

What had the trip become with that kind of a budget? Authentic, I think. Outrageously venturous, commented my girlfriend who had followed my trip through the blog.

So, do I recommend others a trip to Asia with four dollars a day? Certainly not. The only things I recommend are the third-class compartments in the trains, the local busses, the hostels marked in Lonely Planet, Peace Corps and developing country projects, convents and monasteries, WWOOF-farms – and trusting in local hospitality.

Even in the 21st century there is a special authenticity that fascinates in the Asian way of life. The convents and the ashrams are open to all tourists abiding by the rules. In Ladakh, North-India, there is a possibility to live in families and to participate in the farm’s work.

So let’s go travel the world! You won’t be killed, despised or swindled. You don’t need to lie on the beaches of Bali’s international hotel chains because of fear. We people are of the same kind, we all have to sleep, eat, use the toilet and love.”

Marketta Horn, PhD in political science (born in 1949), besides doing research in international politics and semantics, has also acted as a Green party’s councilor in Espoo city council, organized ecological home exhibitions in the metropolitan area’s environmental and cultural centers, been founding Finland’s ecobank and lectured about sexual passion standardized by governments. During 1997 - 2004 she experienced the self-sufficiency in a polar-crise community, founded by her.

The journey’s website: http://maailmanmatka.googlepages.com

The author’s website: www.dissidentti.org

Four Dollars a Day

Eco-trip to the spiritual centers of Asia and Australia

Contents

Preface

1. By bus through Europe

2. In the Iranian sand desert without a scarf

3. In Pakistan as Dr. Alam’s guest

4. India emanates tolerance

4.1. In the convents of Osho and Amma

4.2. Auroville, Sri Ramana Mahars and Sai Baba

4.3. Mother Teresa and Brahma Kumaris

4.4. Kashmir in ramadan

5. Nepal – dirty yet cunning

6. Tibet – the shamanist area modernized by China

7. In China suspected to be a spy

8. Vietnam – almost back to Western civilization

9. Cambodia – not yet spoilt by consumption

10. Thailand – paradise of South-East Asia

11. Singapore’s toytown

12. Indonesia to the boycott list of tourists!

13. Australia – citizens without traditions

13.1. Crystal Waters – the mecca of permaculture villages

13.2. Drug-connected community life in Nimbin

14. A Chinese convent and Peking’s cycling culture crowns the journey

15. Mongolia – Genghis Khan’s speedy steppe

16. Through Russia by Trans-Siberian train

17. The wonderful yet sad return

ps Jospa osaisi hakea apurahoja? En yrittänyt edes verovähennyksiä, matkasta, tietokoneesta, vuokrakämpästä...

Alexandra Salmela luettelee kirjansa Antisankari alussa kahdeksan tahoa, joilta on saanut tukea kirjansa kirjoittamiseen: Alfred Kordelinin säätiö, Koneen säätiö, Nuoren voiman liitto, Suomen kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto, Sysmän kunta, Taiteen edistämiskeskuksen kirjastoapurahalautakunta, Monikulttuurisuusjaosto sekä Pirkanmaan taidetoimikunta.

Lorem Ipsum.