Päivitetty 14.3.2015


Pääasiassa sitaatteja kirjasta, ei omia kommentteja

 Aktivistit, Suomalaisten kansalaisliikkeiden tarina

Mikko Metsämäki ja Petteri Nisula

Kleio 200


Aktivismin historiikki


1. 1820 Valtionkirkkoa vastaan

1820 alkoivat Suomessa yleistyä herätysliikkeet, joissa korostettiin henkilökohtaista uskon kokemusta ja arvosteltiin valtionkirkon uskonnollisuutta. Herätysliikkeet rikkoivat perinteistä isäntävaltaa korostaessaan yksilöllisyyttä. 



2. 1826 Oma suomen kieli

1800-luvun alussa yksi protestiliikkeistä oli fennomania, svekomaniaa vastaan. 1931 ensimmäinen suomen kielen opettaja, 1844 ensimmäinen lehti Saima.


3.  1853 Raittiusliike - Lestadios ja Vapaakirkko

Raittiusliike opetti, että omaa asemaa voidaan parantaa lainsäädännöllä. Vaatimukset kieltolain säätämisestä yhdistyivät vaatimuksiin yleisestä äänioikeudesta ja kahdeksan tunnin työpäivästä. Raittiusliike toimi poliittisen heräämisen kanavana, koska sen kautta kärsimys ja puute muuttuivat yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden kokemukseksi. Omissa ongelmissa alettiin nähdä yhteiskunnallinen ulottuvuus.


4. 1860 Joukkojärjestöjä yleiseksi hyväksi

Vuonna 1860 vapaapalokunnat, VPKt, olivat ensimmäiset joukkojärjestöt, joihin sai liittyä kuka tahansa ja joissa päättävä elin oli yleiskokous.

Kansanvalistusseuran toimintaa ohjasi patriarkaalis-konservatiivinen yhteiskuntakäsitys, johon ei kuulunut kansan vaikutusmahdollisuuksien lisääminen, vaan kristillissiveellisen sanoman levittäminen rahvaan keskuuteen.


5. 1890 Suuri Adressi suomalaisen lain puolesta

Sortokausi 1898 - Bobrikov nimettiin kenraalikuvernööriksi, julistettiin helmikuun manifesti, joka määräsi, että Suomen lainsäädäntö on alisteinen venäläiselle lainsäädännölle, seurasi kieliasetus, asevelvollisuuslaki ja diktatuuriasetus. Parissa viikossa kerättiin puoli miljoonaa allekirjoitusta Suureen Adressiin. Keisari ei ottanut sitä edes vastaan. Perustuslailliset kieltäytyivät tottelemasta laittomina pidettyjä määräyksiä ja olivat valmiita jopa eroamaan virastaan. Tarkoitus oli syöstä ylin valta vallasta.

Keisarin vallan vastainen agitaatio mursi samalla koko olemassa olevan poliittisen ja sosiaalisen järjestelmän oikeutuksen, sillä keisari oli kaiken esivallan symboli. Työläiset ja torpparit ryhtyivät pohtimaan, miksi ei voitaisi vaatia isännän ja vallan kaventamista. 

1880-luvulla oli radikaalia edistää suomen kieltä, kritisoida kirkkoa ja paljastaa vallalla ollut seksuaalinen kaksinaismoralismi. 


6. 1900 Sointula kaksinaismoraalia vastaan

Matti Kurikka hyökkäsi kirkkoa ja papistoa vastaan katsoen näiden asettuneen Mooseksen ja Jeesuksen edelle. Hänen johdollaan yritettiin korvata uskontokeskeinen maailmankuva. Enimmäkseen Kurikan perustaman Kalevan kansan jäsenet muuttivat Kanadan hallituksen ilmaiseksi luovuttamalle Malcolm-saarelle vuoden 1901 lopulla. Kurikka Sointulassaan kehitti avioliittojärjestelmästä poikkeavia malleja… Epäonnistuneen taloudenpidon ja vapaan rakkauden kokeilujen aiheuttaman skisman vuoksi hänen oli jätettävä yhteisö.


7. 1904 Nationalismi - yksi mieli, tasa-arvo

Sivenin perhe eli 1800-luvun suurpoliittisen muodin mukaisesti. Se oli omaksunut kulkutaudin tavoin Eurooppaa kiertäneen aatteen, nationalismin. Kansallisvaltion ylivertaisuutta korostanut ideologia oli jo ehtinyt yhdistää joukon kansakuntia: yksi kieli, yksi mieli, yksi valtio - kuului aikakauden uskonkappale.

Suomessa 1904 Suomen aktiivinen vastustuspuolue toimitti ja jakeli maanalaisia lehtiä sekä suunnitteli ja toteutti terroritekoja. Se pyrki murhilla ja pelon lietsonnalla lamaannuttamaan Suomen ylimmän hallinnon. Kuuluisin veriteko tapahtui kesäkuussa 1904, kun Eugen Schauman ampui Säätytalon portailla Suomen sortajana pidetyn kenraalikuvernööri Bobrikovin ja sen jälkeen itsensä. Esivallan auktoriteetin jo lapsena kyseenalaistamaan oppinut Siven...

Suomessa vielä 1905 pidettiin itsestään selvinä syntyperäisiä etuoikeuksia ja elinkeinon rajoittamista.

Kansa sai kuulla, että oli olemassa vaihtoehto kapitalismin riistolle. Oli olemassa vapaa yhteiskunta, jossa susi ja lammas käyskentelisivät samalla yltäkylläisyyttä pursuavalla laitumella.



8. 1905 Punakaarti oikeuksien puolesta

Vuonna 1905 Helsingin rautatientorilla kansankokouksessa päätettiin aloittaa suurlakko.

Eduskuntatoiminta ja siihen asetetut toiveet taittoivat kuitenkin työväenliikkeen pahimman kumouksellisuuden.

Lakkojen aiheuttamat paikalliset nujakat, paheneva elintarviketilanne ja työttömyys sekä lopulta Venäjän vallankumouksen esimerkki sai miehet perustamaan punakaarteja.

Porvarit yrittivät pitää valtaa niin kutsutulla katederisosialismilla eli ajamalla työväestölle edullisia maltillisia uudistuksia antamatta heille kuitenkaan varsinaista valtaa. Tehtaanomistajat halusivat valvoa työntekijöiden vapaa-aikaa ja perustivat yhdistyksiä.

SDP oli jo vuonna 1918 ottanut linjakseen parlamentaarisen reformismin, mutta vielä vuonna 1930 hyväksytty periaateohjelma puhui luokkavaltiosta ja luokkaoikeudesta, jotka muuttaisivat Suomen siirryttäessä sosialismiin.


9. Jääkäriliike

10. 1919 Naisten liike

Miina Sillanpään asema piikojen puolestapuhujana ei ollut helppo. Hänestä tehtiin pilapiirroksia ja kuplettilauluja, ja hänelle lähetettiin herjauskirjeitä. Palvelijoita oli noin kolmannes kaikista maatalouden ulkopuolella ammatissa toimivista naisista vuosisadan vaihteessa.

Vaalityötä varten päätettiin perustaa rengasjärjestelmä, jossa valistunut työläisnainen muodostaisi kanssasisaristaan kymmenhenkisen ryhmän selvittämään naisten äänioikeuden tärkeyttä. Herätystyötä vietäisiin eteenpäin jokaisen osallistujan perustaessa taas uuden renkaan.

Sillanpää hyökkäsi myös rajusti aikansa porvarillista sukupuolimoraalia vastaan. Säätyläisnaisilta vaadittiin sukupuolielämän rajoittamista avioliittoon, kun taas säätyläismiehille esiaviollinen ja jopa avioliiton aikainen seksi palkollis- tai työläisnaisten kanssa oli puolijulkisesti hyväksyttyä. Piikoja raskaaksi tullessa halveksittiin

Porvarisnaiset ajoivat uutta, tunnesiteille perustuvaa avioliittoa, jossa miehet ovat uskollisia ja raittiita. Naisasianaisten katsannossa uudenlaisen perheen uhkana olivat piiat, jotka moraalittomilla elämäntavoilla saastuttivat yhteiskunnan terveen perustan.

Työläisnaiset vastustivat yhteiskunnan järjestämää lastenhoitoa. Sodan katkeroittamina he eivät halunneet viedä lapsiaan vihamielisen yhteiskunnan ylläpitämiin laitoksiin turmeltaviksi.

1919 Miina Sillanpäälle oli keskeisin punaorpokysymys. Porvarit esittivät ratkaisuksi köyhäinhoitoa tarvitsevien lasten ottamista äideiltään ja toimittamista “isänmaallisiin ja uskonnollisiin” perheisiin tai lastenkoteihin.

1920 valtionapua myönnettiin Mannerheimin Lastensuojeluliitolle, järjestölle, jonka nimi jo teki työläisäideille mahdottomaksi sen apuun turvautumisen.

1937 suuria edistysaskeleita:

- vuosilomat ja kansaneläke vanhuuden turvaksi, 

- naisten työsuojelu, 

- prostituution vähentäminen, 

- aviottomien lasten ja äitien asema, äitiyslomakysymys sekä päivähoito.

- omakohtaisten elämäntapaan ja arkeen liittyvien asioiden määritteleminen poliittisiksi.

Naiset saavat:

1901 opiskella yliopistossa

1906 äänestää vaaleissa

1919 tehdä palkkatyötä ilman aviomiehen lupaa

1926 toimia virkamiehenä

1929 ottaa avioeron ja omistaa omaisuutta

1986 pitää oman sukunimensä

1994 syyttää aviomiestään raiskauksesta

1995 mennä sotaväkeen

Maailman rauhanneuvosto julisti tavoitteikseen muun muassa YK:n peruskirjan puolustamisen, atomi- ja muiden joukkotuhoaseiden kieltämisen, kansojen riippumattomuuden puolustamisen sekä rotusyrjinnän vastustamisen.

11. 1919 Vihan veljet, AKS

Vuonna 1919 kokoomushallitus myönsi aseelliselle yhdistykselle toimiluvan, vaikka se osoitti epäluuloa parlamentaarista demokratiaa kohtaan. Perustettiin Vihan Veljet, AKS:n ydinporukka.

Ryssävihan ja ryssää vastaan käytävän taistelun uskontunnustuksen lisäksi jäsen sitoutui työskentelemään Suur-Suomen luomiseksi ja tarpeen vaatiessa antamaan henkensä isänmaan puolesta.  Vihan lietsonnassa avainasemassa olivat suojeluskuntien piiripäälliköt ja jääkäriupseerit. Heidän tuli niin yksityisissä keskusteluissa kuin seurapiiritilaisuuksissa ja juhlapuheissa korostaa ryssävaaraa ja ryssävihan merkitystä. Erityishuomiota oli kiinnitettävä kansakoulunopettajiin. Opetuksessa piti aina tuoda esiin ryssävihan oikeutus ja välttämättömyys. 1920 AKS:n salaisena ytimenä toimiminen tarkoitti, että asiat päätettiin ensin salaseurassa ja varsinaiset AKS:n kokoukset olivat taitavasti johdettuja näytelmiä, joissa eri puolille salia ryhmittyneet Vihan Veljien jäsenet pyysivät puheenvuoroja ja tukivat toisiaan. (siv. 81)

Kaila oli myös taitava luomaan jäsenten yhtenäisyyden tunnetta lisääviä rituaaleja symboliikan ja perinteiden avulla. Kaila kehotti AKSläisiä liittymään eri puolueisiin ja kansalaisjärjestöihin niiden valtaamiseksi sisältäpäin.

Kapitalismin läpimurron tuottamia sosiaalisia epäkohtia pyrittiin korjaamaan ennen kuin luokkavastakohdat kärjistyisivät uudestaan. Keskeiseksi periaatteeksi muodostui maaseudun ja kaupunkien köyhälistön erottaminen toisistaan. Nälkä on punikkiajatuksen pohjalta, maanomistukseen liittyneitä epäkohtia korjattiin

Monet jäsenet pyrkivät edistämään omaa urakehitystään haukkumalla 1926 Venäjän armeijassa palvelleita.

AKS julisti 1922, bolshevikkien vakiinnuttua ja tarvitessaan uutta toimintaa fennomanian ja Snellmanin viitoittamalta suunnalta, sodan ruotsinkielisiä vastaan. Oma vaikutuksensa tähän oli sillä, että RKP ryhtyi ajamaan maakunnallista itsehallintoa ruotsinkielisille alueille ja puolueen nuoret radikaalit julistivat olevansa itäruotsalaisia, Suomi oli irredenta, Ruotsin vapauttamaton osa.

AKS pyrki parlamentaarisen demokratian alistamiseen kansallisten päämäärien toteuttamiseksi, se lähestyi siten fasistista ajatusmaailmaa. He pelottelivat työpaikan menevän, jos tulee vaalipäivänä nähdyksi äänestyspaikalla.

Kesä-heinäkuussa 1930 maassa oli ainakin kaksi valtakeskusta, toinen Helsingissä ja toinen Lapualla. Kosola oli “Jumalan valitsema kansanjohtaja”.
Armeijan osastoja siirrettiin pääkaupungin suojaksi.

Lapuan johtajien ratkeaminen ryyppäämään ratkaisevalla hetkellä oli yksi syy kapinan epäonnistumiselle.

Valkoisen Suomen parhaita propaganda-aseita oli järjestäytyneiden työläisten harjoittama työmaaterrori. Muut saivat pelätä rakennustelineiltä ja laivankansilta tyrkkimistä, niskaan tippuvia tiiliskiviä sekä työkalujen varastamista. Taustavoimana olleet työnantajapiirit laajensivat mielellään työmaaterrorin käsitteen koskemaan kaikkea ammattiyhdistystoimintaa.


Tyytymättömiä olivat kaupan ja teollisuuden edustajat, jotka listasivat maalaisliiton syntilistaan progressiivisen verotuksen ja osuustoiminnan suosimisen.

12. Pulaliikehdintä pankkeja vastaan

Lapuanliikkeen ohella 1920-luvun lopulla alkanut lama synnytti niin sanottuja pulaliikkeitä. Ne olivat protestiliikkeitä pankkeja, viranomaisia ja hallitusta vastaan.

Poliittisen liikkeen rakentaminen tietyn yhteiskuntaryhmän etujen ajamisen varaan on käynyt purkautuneen hierarkkisen yhteiskuntarakenteen ja globaalin talouden puitteissa vaikeaksi.

Vanhat säätyläisyhteiskunnan rajoitukset korvautuivat uudenlaisella eriarvoisuudella, jossa tulonlähteen sijaan ihmisten toimintaa määrittelee tulotaso.

Työläisen tunnisti vielä 1950-luvulla vaatetuksesta, eikä työläinen esimerkiksi voinut pelata tennistä tai harrastaa purjehdusta.

1964 Opiskelijaliike

Vuonna 1964 eivät marssineet työläiset vaan tiedostavat opiskelijat, jotka uskoivat konfliktien rauhanomaiseen ratkaisuun ja oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan:

- Pasifistinen idealismi, Bertrand Russel esikuvana

- Zen buddhismi

- Faros seura

- Yhden asian liikkeet, joiden vaatimukset olivat ajan mittapuun mukaan radikaaleja. Ohjelmaan kuului paneelikeskusteluja ja teach-in-istuntoja, opintopiirejä, lennäkkien painamista ja marsseja.

- Yksilön vastuuta korostava ajattelutapa

- Sadankomitea jakautui marssijoihin ja tutkijoihin. Ilkka Taipale ilmoitti kieltäytyvänsä aseista yhteiskunnallisista ja poliittista syistä, mikä vallitsevan lainsäädännön mukaan oli mahdotonta.

Antti Eskola 1969: Objektiivisesti katsoen jonkun SADANKOMITEAN, Yhdistys 9, Marraskuun liikkeen, Enemmistön, Tricontin tehtävä on lujittaa vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää korjaamalla sen eräitä heikkouksia. Ne yrittävät uhrautuvasti uurastaen etsiä ja tukkia niitä lukemattomia aukoja, joista porvarillisen demokratian vene vuotaa, ettei tämä järjestelmä vain uppoaisi. Ahkerampia palvelijoita mikään järjestelmä tuskin voi toivoa: eihän porukka vaadi kiitokseksi kuin vähän potkuja ja marttyyrin mainetta.


Pettymys Neuvostoliittoon, alettiin kiinnostua sosialismin aasialaisesta sovelluksesta.

Puoluepolitiikka teki uutta tulemista1966 ja nuorisopoliitikot alkoivat taktisista syistä toimia kansalaisliikkeissä ja vaikuttaa niiden kautta. 1970-luvulla puoluetoiminta näyttäytyi aktivismin luontevana jatkeena.


13. 1970 Taistolaiset

Taistolaiset laativat 1970-luvulla mustaa kirjaa todistusaineistona imperialismin ja äärioikeiston vaikutuksesta Suomen korkeakouluopetuksessa. Vasemmistolaiset tavoittelivat 1970-luvulla porvarillisen yhteiskuntajärjestelmän kumoamista. Ainejärjestöjä alettiin vallata taistolaisille, salaa, niin että pyrittiin saamaan käännytettäväksi sopivaa ainesta.

"Päivä alkoi lehtien jakamisella tehtaan portilla, jatkui kokoustellen ja monistellen, kunnes illalla piti lähteä esiintymään ohjelmaryhmässä."

Juhlissa juotiin reippaanlaisesti punkkua, minkä lisäksi ajan henkeen kuului myös vapaa seksi. Perustamisvaiheen innostus katosi.

Taistolaisuuden kaltaista Neuvostoliiton edessä matelevaa nuorisoliikettä ei muualla nähty. Opiskelijaliike valitsi leninismin, koska oppi pystyttiin esittämään muodossa, joka vetosi teoreettisesti orientoituneiden radikaalien opiskelijoiden hyväksymiin arvoihin: humanismiin ja rationaalisuuteen.

Itu-filosofia, johon kuului jyrkkä porvarillisen moraalin ja kiinteiden parisuhteiden kritiikki.

Laakian tapauksessa elinikäisen aktivismin mahdollisti mittava perintö ja sen sijoittaminen osakkeisiin ja kiinteistöihin.


Ylikansallisuus alkoi hiljaa hivuttautua:
  • Kansalaissodan jälkeen maata oli rakennettu toteuttamalla visiota vapaan talonpojan työlle rakentuvasta Suomesta.
  • Hyvinvointivaltion ytimeksi tuli taloudellisen kasvun tukeminen, kun aiemmin päällimmäisenä oli ollut yhteiskunnallisten ristiriitojen lieventäminen ja peittäminen.
  • 1970-luvulla Kekkosen valta oli huipussaan ja toisinajattelijoita lyötiin surutta Moskovan-kortilla.
  • Yhteiskuntapolitiikassa alettiin vuosikymmenen loppupuolella korostaa julkisen vallan tukeman taloudellisen kasvun sijaan kansainvälisen kilpailukyvyn varmistamista. 1983 perustettu Kalevi Sorsan punamultahallitus aloitti uuden aikakauden - hallitukset pysyivät koko vaalikautensa.

14. SETA

Homoseksuaalisuus poistettiin sairausluokituksista 1982





15. 1978 Vihreä liike

Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen perusti joukko tieteellisiä seuroja vuonna 1938. Ensimmäinen puheenjohtaja oli Hgin yliopiston rehtori Kaarlo Linkola. Kun 1960-luvun vasemmistoradikaalien tausta oli yleensä yhteiskuntatieteellisessä tai humanistisessa tiedekunnassa, ympäristöaktivistit olivat silmiinpistävän usein biologeja. Uusi aktivismi ei Suomessa asettanut toiminnalle maailmoja syleileviä tavoitteita, vaan yritti ottaa oman lähiympäristön haltuun.

"Ellei tapaus Koijärveä saada aisoihin nyt vaikka väkisin, tulevat pitkäparrat kohta tukkimaan kenen hyvänsä pellon ojat. Ministereihin ja muihin herroihin meidän ei kannata turvata."

Oraansuojelijoista ei ollut ydinvoiman vastaisen kamppailun organisaattoreiksi. Heidän ideologiaansa näytti kuuluvan ajatus siitä, että mitään ei saanut vastustaa.

1978 ensimmäinen kotimainen ydinvoiman vastainen mielenosoitus. Olli Tammilehdon johtama spesiaalilinja voitti Raimo Liljan yleishyvän linjan, ja EVY jäi ennalleen. Ratkaisu saattoi olla väärä, sillä tulevina vuosina EVY:n toiminta kuihtui asteittain ihmisten siirtyessä muihin järjestöihin.

Eduskunnan tai kunnanvaltuustojen kaltaisten poliittisten instituutioiden oikeudellista asemaa ei muutettu. Poliittisen toiminnan luonne kuitenkin muuttui, historioitsija Jorma Kalela on kuvannut sitä perinteisen politiikan lopuksi 1980-luvulle tultaessa. Muutokseen vaikutti myös politiikan muuttuminen alisteiseksi globaalille taloudelle.

Kansalaisjärjestöjen painoarvoista kertoivat 1983 alkaneet Aatteellinen Korpilampi -seminaarit.

Komposti-lehden tavoitteena oli “saavuttaa luonnon kanssa sopusoinnussa oleva omaehtoinen kulttuuri, joka perustuu uusiutuville luonnonvaroille rakentuvaan energiatalouteen, hajautettuun yhteiskuntarakenteeseen, taloudellisista arvoista luopumiseen ja elämäntavan muutokseen.”
Perustajia Pekka Haavisto, Pekka Sauri ja Heidi Hautala.


16. 1985 Estelle - paremman maailman aktivisteja

Esimerkiksi Emmaus Jokioisten aktivistit olivat muuttaneet telttaan keskellä kylmintä talvea, kun yli-innokas verovirkailija oli halunnut tulkita vapaaehtoistyöntekijöiden asumisen Estellessä luontaiseduksi.

Ekotaasi viittasi ekologiseen sabotaasiin, laittomiin aktioihin, joilla pyrittiin haittaamaan tai estämään luontoa tuhoavaa toimintaa. Enää ei puhuttu kansalaistottelemattomuudesta, jossa iskun tekijän oli kannettava seuraukset.




17. Aseista kieltäytyminen 1987

Kutsunnoista poisjättäytyminen horjutti esivallan arvovaltaa.

Järjestön asiamiehiä solutettiin suojeluskuntiin: Isänmaallinen kapina on parempi kuin isänmaaton laillisuus.

Varusmiesten poliittinen luotettavuus tarkastettiin: jäsenyydet järjestöissä, lähiomaisten poliittiset kannat, osallisuus sisällissotaan sekä ystäväpiirit. Tietoja pyysivät myös suuryritykset.


18. 1996 Ekokylä liikehdintä

Suomeen perustettiin yhteisöasujien ja ekoyhteisöjen verkosto Rihmasto. 1995 operustettiin Global Eovillage Network Findhornissa Skotlannissa ja pian kestävän elämäntavan kokeiluajatus rantautui Suomeen. (mh)

19. 2001 Kapitalismin vastaisuus

Vasemmiston hiipuminen oli osa laajempaa ideologioiden kuolemaa. Politiikka vaikutti yhä enemmän asioiden virkamiesmäiseltä hallinnoinnilta, jota tehtiin taloudellisten realiteettien ohjaamana. Valtion interventio talouteen on kääntynyt talouden interventioksi valtioon. Järjestelmä työstää yhteiskuntakritiikin joko harmittomaksi piristeeksi tai kilpailukyvyn vaatiman luovuuden voimavaraksi

2001 WTO:lle oli melkoinen arvovaltatappio, ettei kokousta voitu järjestää missään demokraattisessa maassa vaan Dohassa, Qatarissa.

Talouden pysyvästi korostuneesta asemasta kertoi se, että televisiosuutisten perään ilmestyivät talousuutiset ja talouselämän kieli tuli osaksi arkea.

Globalisaatio tunkeutui yhä syvemmälle ihmisten arkeen. Anarkistit halusivat hylätä niin ylikansalliset instituutiot kuin kansallisvaltiotkin. Anarkistiryhmien aktivismi marginalisoitiin ja riisuttiin poliittisista merkityksistä pelkäksi hulinoimiseksi.

Syyskuun 11. päivän terrori-iskut heilauttivat maailman asentoon, jossa monilta loppui into mielenosoittamiseen ja jossa viranomaiset saivat väkivaltaisena pidetyn toiminnan tukahduttamiselle laajat valtuudet ja kannatuksen. Terrorismin vastainen taistelu hautasi alleen talouskysymykset ja monen halu osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan hupeni.

Puolueet eivät ole uskaltaneet esittää merkittäviä rakenteellisia uudistuksia.


Kansalaistoiminnan kohteena ovat poliittisten päättäjien sijaan entistä useammin yritykset, jotka pelkäävät negatiivisen julkisuuden ryvettävän mainettaan. Ongelmat eivät enää välitä valtioiden rajoista.

20. Kansalaisjournalismi - nykyajan aktivismi


Saksassa on tutkittu uutta joukkotiedotuksen muotoa: Blogeja. Bloggaajat haluavat ennen 

kaikkea “jakaa mahdollisimman monen kanssa oman tietonsa” ja kritisoida tapahtunutta.

  • - 37 prosentilla bloggaajista on jonkinlainen lehtimiestausta. He haluavat analysoida, 
  •    järjestellä ja kommentoida tietoa
  • - 92 % kirjoitti muun ohessa myös yksityiselämästään
  • - 93 % kirjoitti kun heitä ilahdutti, suututti ja mietitytti joku asia
  • - Vain 16 % silloin kun heillä on uutta tietoa jostain asiasta

Objektiivisella relevanssilla ei ole merkitystä blogikirjoittelulla. Tunteista, kokemuksista ja 

ideoista kirjoitetaan eniten.

Sanomalehden netti-opinio -sivuille kirjoittajista allekirjoitti seuraavan väittämän

  • - 10 %: “Kerään tietoa, valitsen niistä kiinnostavimmat ja jännittävimmät ja työstän ne.         Oma mielipiteeni tule tukena
  • - 56 % henkilökohtaisia kokemuksia ja ajatuksia
  • - 35 %: kirjoitan spontaanisti enkä tarvitse mielipiteilleni faktoja

Tutkijat tekevät sen johtopäätöksen, että kansalaisjournalismi ei vähennä ammattilaisten merkitystä. Tästä on todisteena, että ahkerimmin käydään suurten lehtitalojen sivuilla. Toimittajat käyttävät blogeja hyväkseen omissa kirjoituksissaan. 

(Philomen Schönhagen/Mirjam Kopp: Bürgerjournalismus)

21. 2012 Uudet teemat:

Mielenilmauksilla vaaditaan tilaa vapaalle olemiselle, epäkaupalliselle kulttuurille ja elämälle ilman

autoa. "Modernin yhteiskunnan ympäristövaikutukset ovat moninaisia, mutta eivät kuitenkaan 

yhteiskunnallisia ongelmia ennen kuin ne ovat tulleet yhteiskunnallisen kommunikaation piirin." (Luhmann 1989) 

Myöskään metsä ei huuda itselleen suojelua eikä metsien suojelu ole ongelma ennen kuin se 

sellaiseksi jollakin tavalla todetaan. Ongelma on siis ”yhteiskunnallinen kategoria”, jotakin minkä 

ratkaisemisen tarpeesta ollaan jo tietoisia.

________

Lähdeviitteitä

Arto Lindholm: Maailman parantajat. Globalisaatiokriittinen liike Suomessa 2005

Unelmia maailmasta, suomalaisen kehitysmaaliikkeen juurilla, 2000

Suomalaisen yhteiskunnan poliittinen historia, 2005

Ruohonjuurista elämänpuuksi - Suomalainen vaihtoehtoliikehdintä, 1996

Liike-elämää: vastakulttuurinen radikalismi vuosituhannen vaihteessa, 2003

Politiikkaa toisaalla, Poliittinen liike ja laiton toiminta, 2005

Missä he ovat nyt? 60- ja 70-lukulaiset aktivistit 2000-luvulla 

Ympäristön muodostuminen yhteiskunnalliseksi kysymykseksi 1980-luvun murroksessa, JP Roos, Sosiologia 4/1996

Uudet ja vanhat yhteiskunnalliset liikkeet, 1998

 

---------------

Luin Aktivisti kirjaa samaan aikaan kun YLE:n Teema näytti Sininen Suomi -sarjan

Ensimmäinen reaktioni aktivistikirjasta oli, että kirjoitan toimittajille ja kiitän hyvästä kirjasta. Se on aukaissut aivan uuden näkökulman historiaan. Mitä muilutusta, mitä porvarillista suunnitelmaa, johon sitten yhdistyivät tehtaanomistajat: työväelle näytelmä- ja muita kerhoja, jotta heidän vapaa-aikaa voidaan ohjailla. AKS sijoitti jäseniään eri yhdistysten kokouksiin ja opettajien luo puhumaan ryssävihasta. Nämä istuivat eri puolella salia ja kannattivat toinen toisiaan. Miina Sillanpää nosti päivänvaloon sen, mistä isoäitinikin oli koko elämänsä vaiennut: ison talon äpärä. Miehille oli sallittua käyttää hyväkseen piikoja.

Sitten alkoi Sininen tarina. Aktivistien toiminta alkoi tuntua typerältä keppoilulta, kirjailijat - Haanpäät, Linnat, Jotunit - olivat paljon radikaalimpia. Heidän toimestaan sai syvällisen kuvan yhteiskunnan mädännäisyydestä.

Aktivismin rinnalla tapahtui merkittäviä maailmanlaajuisia poliittisia

siirtoja, jotka on hyvin

kuvattu kirjassa Onko kapitalismilla tulevaisuutta? 

(Immanuel Wallerstein, Randall Collins, Michael Mann, Gergi Derluguian, Craig Calhoun Gaudeamus 2014)

- 1930-luvun keskeyttänyt lama antoi vasemmistolaisille mutta myös fasisteille poliittisen tilaisuuden viemällä aristokraattisilta, harvainvaltaan perustuvilta liberaaleilta ja siirtomaavalloilta oikeutuksen.

- Vuoden 1945 jälkeen käynnistynyt kylmä sota vakiinnutti tämän uuden aikakauden aloittaneen muutoksen lopputuloksen, pitäisi puhua kylmästä rauhasta, institutionalisoi länsimaisten demokratioiden sisäiset kompromissit ja sosiaaliturvan ja aloitti siten vallankumouksen aaveen. Kun siirtomaita avustettiin ja suojeltiin, estettiin kapina valkoihoisia vastaan ja luotiin kehitysoptimismia.

- 1960-luvulla energisten opiskelija-aktivistien ja älymystön toisinajattelijat alkoivat levittää järjestelmän vastaisen kapinan järjestäytymistekniikoita, ideologioita ja protestilaulua. Uuden vasemmiston järjestelmän vastaisia liikkeeitä. Nämä auktoriteetin vastaiset kapinat muuttivat vallankumousten historiallisen mallin tyystin: ne olivat hajanaisia, toimivat mieluiten ilman väkivaltaa, ja kapinallisia yhdisti vaatimus saada suurempi itsemääräämisoikeus byrokraattisen kurissapidon sijaan. Sitä kutsuttiin identiteettipolitiikaksi. Se merkitsi irtiottoa marxilaisesta lähtökohdasta, että taloudellisen aseman määräämät yhteiskuntaluokat ovat yhteiskunnallisen kamppailun perusta.”Kapitalistisioilla” ja ”kommunistitrukeilla” oli keinot ja miesvoimaa käynnistää väkivaltainen hyökkäys.

- Uutta oikeistoa oli kahta laatua, jotka tosin käytännössä sotkeutuivat toisiinsa: etninen tai uskonnollinen ja patrioottinen fundamentalismi ja yksilön vapauksia korostavaa markkinafundamentalismia. Epäluulot yhdistyivät pienyrittäjyyden, pikkukaupunkielämän ja patriarkaalisen perheen hyveiden ylistämiseen.

- Uusliberalismi nojaa vanhaan kapitalistiseen ideologiaan, että lopulta kaikki hyötyvät siitä, että annetaan jokaisen tarpeelliseksi katsomallaan tavalla kasata ja kuluttaa voittojaan. Ajattelutapa pohjaa 1800-luvun intellektuellien luomaan perustaan, jota luonnehtivat usko edistyksen maailmaan, oletettuihin ihmisluonnon lakeihin ja järjen ylivertaisuuteen.

- 1970-luvulla nuorekas uusi vasemmisto kyseenalaisti kylmän sodan kompromissit, ilman virallista tekopyhyyttä ja kalkkeutunutta byrokratiaa, sairaalloisesta byrokraattisuudesta ja tekopyhyyteen naamioituvasta despotiasta.

- Vaikka sota-ajan valtioiden sukupolvi julisti ideologisia erojaan, niille oli yhteistä luja luottamus vahvan hallinnon ja suuryritysten kolmikkoon. Nämä poliittiset ja taloudelliset rakenteet imivät voimansa ja oikeutuksensa tarjoamalla kaikille nykyaikaisia koulutus-, asumis-, terveys- ja sosiaaliturvapalveluja, elinikäisen työpaikan teollisuuden palveluksessa, mukavan keskiluokkaisen uran hallinnollisissa, sotilaallisissa ja asiantuntijahierarkioissa. Mutta monet sosiaaliset ryhmät kokivat joutuneensa suljetuiksi virkavallan keinoin järjestetyn vaurauden ulkopuolelle.

- Vuosien 1970-2000 aikana on kolme vasemmistohaaraa hävinnyt keskustelusta: länsimaisten ydinvaltioiden sosiaalidemokraattinen ja liberaali reformismi, toisen maailman nopeasti teollistuneet kommunistiset vallankumousdiktatuurit sekä kolmannen maailman kansallismieliset ja populistiset liikkeet.

Kansalaisjournalismi

(Philomen Schönhagen/Mirjam Kopp: Burgerjournalismus)

Saksassa on tutkittu uutta joukkotiedotuksen muotoa: Blogeja. Bloggaajat haluavat ennen kaikkea “jakaa mahdollisimman monen kanssa oman tietonsa” ja kritisoida tapahtunutta.

- 37 prosentilla bloggaajista oli jonkinlainen lehtimiestausta. He haluavat analysoida, järjestellä ja kommentoida tietoa.
- 92 % kirjoitti muun ohessa myös yksityiselämästään.
- 93 % kirjoitti kun heitä ilahdutti, suututti ja mietitytti joku asia.
- Vain 16 % silloin kun heillä on uutta tietoa jostain asiasta.

Objektiivisella relevanssilla ei ole merkitystä blogikirjoittelussa. Tunteista, kokemuksista ja ideoista kirjoitetaan eniten.

Sanomalehden netti-opinio -sivuille kirjoittajista allekirjoitti seuraavan väittämän vain
- 10 %: “Kerään tietoa, valitsen niistä kiinnostavimmat ja jännittävimmät ja työstän ne. Omat mielipiteeni tulevat tukena.
- 56 % henkilökohtaisia kokemuksia ja ajatuksia.
- 35 %: kirjoitan spontaanisti enkä tarvitse mielipiteilleni faktoja.

Tutkijat tekevät sen johtopäätöksen, että kansalaisjournalismi ei vähennä ammattilaisten merkitystä. Tätä todistaa, että ahkerimmin käydään suurten lehtitalojen sivuilla. Toimittajat käyttävät blogeja hyväkseen omissa kirjoituksissaan.

Laadullisia muutoksia yhteiskunnan perusrakenteissa



Antonio Gramsci on Vankilavihoissaan jakanut muutoksen voimat kahteen, järjestelmän vastaisiin ja suhdanneluonteisiin liikkeisiin. Jaottelun avulla hän tarkastelee yksittäisten vaihtoehtoliikkeiden poliittista merkitystä.

Paitsi todellista vastarintaa järjestelmä tuottaa myös immanenttia vastarintaa, joka ei ylitä järjestelmän rajoja ja toimii eräänlaisena näennäiskamppailuna (Foucault 1981). Järjestelmän vastaisille liikkeille on Gramscin mukaan ominaista, että ne kohdistavat kritiikkinsä yhteiskunnan perusristiriitoihin sekä perusristiriitojen ratkaisemista estäviin ryhmittymiin. Ristiriitojen ratkaiseminen vaatii laadullisia muutoksia yhteiskunnan perusrakenteissa, tuotantosuhteissa ja tuotantovoimissa, poliittisissa ja ideologisissa päällysrakenteissa, luokka- ja sosiaalisissa suhteissa. Muutosvoimien ja niitä edustavien liikkeidenkin on näin ollen edustettava uudenlaisia yhteisöllisiä rakenteita ja tunnettava yhteiskunnan rakenteet eikä perustettava toimintaansa toissijaisille kysymyksille.


Suhdanneliikkeet arvostelevat suhdanneluontaisia ilmiöitä. Niitä syntyy osittaisista järjestelmän pelastamiseksi tehdyistä reformisteista. Niiden poliittinen kritiikki on pientä ja päivittäistä. (Martti Siisiäinen: ”Vihreän” politiikan ulottuvuuksia, Politiikka 1985/3)


Herbert Marcusen mukaan vastavoima voi tulla vain järjestelmän ulkopuolelta, jossa ovat vastakkain materiaaliset ja ei-materiaaliset arvot – eli jakeluparadigman on syrjäytettävä elämäntapaparadigma (Joachim Rasche). Syy siihen, että oppositio puuttuu, on toisaalta materiaalisten tarpeiden turvattu tyydytys ja toisaalta massakulttuurin avulla tapahtunut tarpeiden, viettirakenteen ja tietoisuuden manipulointi. Helppohan on manipuloida ihmisiä toimimaan tavoilla, joita heidän luontainen ahneutensa, laiskuutensa, makean- ja seksinälkänsä suosivat kannustamattakin.


Onko kyseessä suhdanneluontoinen valtion politiikan muutosprosessi vai onko kyseessä perustavanlaatuisempi muutos koko ihmiskunnan kehityksessä? Muutos vai vallan kumoaminen? Evoluutio vai revoluutio?



Vihreät järjestelmän kosmetologeina


Vihreät eivät voi luottaa samalla tavalla teollisuusyhteiskunnan tuhoutuvan omiin ristiriitoihinsa kuin kautskylainen työväenliike aikoinaan luotti kapitalismin ”lainmukaiseen” muuttumiseen sosialismiksi. Itse asiassa vihreiden keskeisenä tavoitteena on juuri noiden räikeimpien ristiriitojen kärjistymisen ehkäiseminen. Nehän johtaisivat koko ihmiskunnan elämän vaarantumiseen (luonnon tuhoutuminen, atomivoimakatastrofi). Sitä vastoin vallankumouksellinen työväenliike pyrki kapitalismin ristiriitojen kiihdyttämiseen olemalla osa tuota ristiriitaprosessia. Vihreä politiikka taiteilee jatkuvasti järjestelmän aukkojen reformistisen paikkaamisen ja teollisuuskapitalismin mullistamisen välisellä häilyvällä rajalla.


Marx kirjoitti siitä, miten kapitalismia voi suojella siltä itseltään (esimerkiksi lapsityövoiman käytön rajoitus ja normaalityöpäivän säätäminen) järjestelmän omien etujen parantamiseksi. Samalla tavalla vihreiden reformipolitiikka uhkaa muodostua eräänlaiseksi järjestelmän kokonaisuuteen mukautuvaksi hälytyskelloksi. Se suojelee kokonaisjärjestelmää siltä itseltään osoittamalla hälyttävät uhkat.

Vihreä puolue on tehnyt suuren työn ja etsinyt linkit sivuilleen poliittisesti vaikuttavista  järjestöistä:

http://www.vihreapuolue.fi/?q=node/35