1. Kirjoitus Espoon vihreiden 15-vuotis julkaisuun 1999
2. Mielipide: Vihreän liiton tulisi pysyä oppositiossa
3. Rakenteellisia muutoksia joita ehdotin 1984-1996
4. Kokemukseni Espoon kunnallispolitiikasta
5. Espoon ympäristöohjelma liian varovainen! (Kirje ympäristöjohtajalle 1996)
6. Unohda lehdistö neljäntenä valtiomahtina!
7. Lehtivihreän toimittamisesta 1996
8. Ajatuksia ja kokemuksia espoolaisesta vihreydestä  
9. Toimintaani espoolaisena poliitikkona 1984-1987
10. Ekovihreät näyttävät suuntaa
11. Kuluttamiselle kiintiö, myös saastevero- ja luksusvero!

 Sanotaan että on helppoa olla idealisti kun ei ole päättämässä asioista tai muutoin vastuullinen. Näinhän asia tietysti on. Puhtaat idealistit ovat huonoja poliitikkoja. Toisaalta on kyseenalaista kuinka hyviä puhtaat realistitkaan loppujen lopuksi ovat – ihmisinä he ainakin ovat epäilyttäviä. (Erkki Tuomioja 1967)

Ainakin kaksi kolmannesta kaupunginvaltuutetuista on turhaa joukkoa, jolla ei ole todellista vaikutusvaltaa. He ovat vain mukana siunaamassa ryhmiensä nokkamiesten neuvottelemia sopimuksia ja jakamassa muodollisen vastuun niin laajalle ettei lopulta kukaan enää ole vastuussa. Ryhmäpäätösten teko on koko ajan lisääntynyt ja ulottuu yhä pienempiin asioihin. Niihin pystyvät vaikuttamaan vain muutamat johtavat valtuutetut. Ryhmä rankaisee poukkoilijoita. Koska valtuutetut eivät käytännössä enää edusta tiettyjä kansalaisryhmiä vaan puolueita, riittäisi pienempikin ryhmä. (Voitto Helander 22.6.1984)

Marketta Horn

Pyydetty kirjoitus Espoon vihreiden 15-vuotis julkaisuun 1999

Armoton ekovihreä Espoon kunnallispolitiikassa

 

Espoon vihreiden 15-vuotis päivän kunniaksi tuli aika kaivaa muistojen arkusta mappi Jäähyväiset Espoolle. Istun turvallisesti vuohien, lampaiden, sikojen ja kanojen ympäröimänä kauniin Kaijanniemen päärakennuksessa Ähtärissä. Toista kättä odottaa heinähanko, toisessa kädessä tuntuvat vielä lämpimät kutun utareet.

 

Päällimmäisenä Espoon aikaisessa mapissa on marginaalit täyteen kommentoituna “Kuntasuunnitelman tavoiteosa 1995”. Kohtaan “Kaupungin tulevaisuuden lähtökohdat” ei saatu enää lisätyksi sanoja YMPÄRISTÖ eikä KESTÄVYYS. Käsitteet kuten “talous", "työpaikkaomavaraisuus" ja "kansainvälinen kehitys” toistuvat toistumistaan. Ja seurauksethan näkyvät opetus-, kulttuuri- ja terveysväen hätähuudoissa. Kirjastoissa on varaa enää videoihin, yli puolet lapsista on kroonisesti sairaita, lähes kaikki asuvat kovalla melualueella.

 

Valtuustoaikanani ihmettelin, miksi ei haluttu tukea kuntalaisten aloitteellisuutta ja aktiivisuutta ilmoitustaulujen, halpojen bussilippujen, joustavan esikaupunkiraitiotien, korttelikotien, paikallisten kierrätyskeskusten jne. voimalla. Miksi ei haluttu vaihtoehtohoitoja terveyskeskuksiin, miksi ei lajittelupisteitä, miksi ei, miksi ei...

 

Kaupungin “maanhankinnan painopiste” oli työpaikka- ja tiehankinnoissa. Miksi ei kulttuurimaiseman vaalimisessa tai korjausrakentamisessa? Miksi ei biodiversiteetin, juomaveden ja humuksen säilyttämisessä?

Kauempaa näkee selvemmin: Espoon vihreiden nikulandia oli koottu korjaamaan nykyisen järjestelmän ongelmia kosmeettisesti, ei muuttamaan vallitsevaa kehitystä.

 

PATRIARKAATISSA HYVÄKSYTÄÄN KRITIIKITTÖMÄSTI VAIN SELLAINEN KRITIIKKI JOKA PALVELEE PATRIARKAATIN JATKUMOA (Heidi Liehu 1998).

 

Siksi kaltaiseni armoton ekovihreä suljettiin jo ensimmäisellä valtuustokaudella pois Espoon Vihreiden luottamuspaikoilta, huolimatta demokraattisesti pidetyissä vaaleissa saadusta suuresta äänimäärästä. Ärisevänä rivivaltuutettuna on vaikea herättää muuta kuin huolehtivaa sympatiaa, vaikka sydänverellä puheensa kirjoittaisi ja budjettimuutokset ja valtuustoaloitteensa tilastoilla perustelisi. Sensuurilla iski myös lehdistö. Vallankumouksellisista puheista ja esityksistä ei saanut lukea seuraavan päivän lehdessä. Sen sijaan virkkuset valittivat pääkirjoituksissaan (Helsingin Sanomat): “Valtuustoissakaan ei enää näe luovuutta.” Olisipa tullut itse yhteen keskiviikon kokoukseen eikä lähettänyt piirileikkiin kuuluvia paikallistoimittajia raportoimaan valtaeliitin välihuudoista.

 

Luen parhaillaan kirjaa “Living Lightly, Travels in Post-Consumer Society” eli raporttia siitä, miten ihmiset elävät eri puolilla maailmaa luontoa säästäen, supermarkettien diktatuurin ja rahatalouden tuolla puolen. The Guardian -lehden toimittaja vieraili kulutusyhteiskunnasta poishypänneiden ihmisten ja yhteisöjen luona: “Haastateltavani ovat irtautuneet materialistisesta paradigmasta. He hyödyntävät vanhasta ja uuden ajan kulttuurista sen mikä tekee elämästä mielekkään. Tapasimme korkeasti koulutettuja ihmisiä, jotka käyvät yksityistä vallankumousta perinteistä intellektuaalista maailmaa kohtaan. Ruoka ja energia on tuotettava paikallisista tarpeista.”

 

Miten mahtavat mahdollisuudet Espoolla olisi toimia tienraivaajana kolmannen vuosituhannen mallikylänä! Vehnä menestyy, ehkä maissikin. Mereltä tulee puhdasta ilmaa. Asukkailla on monipuolinen koulutus ja kielitaitoinen lähdeaineisto. He ymmärtävät miten tärkeä on kierrättää ihmisen oma typpilannoitetehdas eli uriini. Miten tärkeä on saada raaka-aine takaisin kiertoon, lopettaa yksityisautoilu, kasvattaa viktoriaanisten nurmikkojen sijasta hyötykasveja.

 

Kun tulin Espoon kaupunginvaltuustoon 1984, olimme Suomen vihrein kunta. Ympäristötoimiston direktiivejä lainattiin pikkukunnissa ympäri Suomea. Vuonna 1985 valmistui jopa elinkaarianalyysi kaupungin hankinnoista.

 

Mutta siihen vihreys lopahti. Jos elinkaarianalyysejä olisi jatkettu, olisivat tulokset lisänneet ennen kaikkea yhden puolueen, vihreiden , kannatusta, ajattelivat perinteiset puolueet.

Miksi ei pysytä oppositiossa!

”Kieltäytymällä hallitusvastuusta Soini säilytti puhe- ja vaikutusvaltansa. Hän vaikuttaa enemmän oppositiossa kuin hallituksessa ja toteuttaa näin parlamentarismin perusajatusta paremmin kuin epäyhtenäinen hallitus. Moraalinen korostus vaalii kansakunnan henkistä perinnettä.” Jarmo Virmavirta kanava 4/2011
Niin kutsutun Vihreän puolueen elinkaari osoittaa, miten vaikea on muuttaa valtiolaivan kurssia sisältä päin. Vihreät onnistuivat ja heistä tuli hallituskelpoisia. Puolueelle, joka perustettiin kansanliikkeistä ja jonka päämäärä oli järjestelmäkriittisyys, järjestelmän perusteiden muuttaminen, olisi ollut luonnollista pysyä oppositiossa muuttamassa jopa politiikan tekotapa, tulikin tärkeä osa järjestelmän pysyvyyttä, stabilisointia joka tekee vain pieniä kosmeettisia parannuksia.

Soininvaara uskoi (Vihreää valoa 1983), että kun vihreät vain esittävät kunnollisia ja realistisia ehdotuksia, puolueet omivat ja toteuttavat ne ja että tämä olisi todellista vihreää valtaa. Soininvaara pahoittelee kieroa puoluelainsäädäntöä, joka kieltää valtion rahallisen tuen ja estää puoluelehden ryhmältä, joka ei ole puolue.

"Kaikkien puolueiden ensisijainen päämäärä on lisätä aineellista hyvää, jatkaa taloudellista kasvua, alistaa luonto ja käyttää sitä hyväksi. Vihreä liike edustaa historian valtavinta kumousta, käännöstä länsimaisessa ajattelussa, koska se hylkää ihmiskeskeisen maailmankuvan ja siirtää pääosan vihreän luonnon tuotto- ja kantokyvylle" (Pentti Linkola)

Rakenteellisia muutoksi joita ehdotin 1984-1996

Joitakin valuustoaloitteitani:

1986: Jälleenkäytön edistämiseksi Nuukuushalli, 1986, 1988: Kierrätyskeskus Espooseen 
1986: Miessaaren vuokraaminen valtiolta (puolustusministeriöltä): Nuorten leiritoiminnan kehittäminen 21.8.1987 (Kaupunginhallitukselle ja liikuntalautakunta)
29.1.86: Säästävän tekniikan keskus, Soft Technology Center Ekoinstituutin tarve on ilmeinen
-1986: Erikoiskouluja käyvien lasten koulukulujen korvaaminen (1988), Ekotiketti-kokeilu
-1988: Karhusaaren huvila Luovuuskartanoksi, kortteliklubeja, Mankkaan kaatopaikan päästöjen tutkiminen
16.11.1988 Liikennejärjestelmävertailu, Valtuusto hyväksyi: YTV selvittää välimetron eli esikaupunkiraitiotien (raitio bussin) toteuttamismahdollisuuden Espoossa.

 

 

TOIVEITA Espoon kukoistamiseksi

NÄISTÄ KUUDESTA ASIASTA OLEN TEHNYT RAHA-ASIAALOTTEEN 1986:

• Yksityisautoilu pitää taajamissa tehdä lähes luvanvaraiseksi
•  Kaupunki uudisrakentamiskieltoon. Ihmisiä ei voi sulloa enää tiheämmin. 
• VAIHTOEHTOINEN KOULU: koska peruskoululainen maksaa väh. 4400 mk, tulisi raha antaa verovähennyksinä niille vanhemmille, jotka nyt itse kouluttavat lapsensa (Steinerkoulu ja kielikoulut)
• EKOLOGINEN VALISTUS: ekoinstituutti Espooseen, missä voi näyttää havainnollisesti, miten saasteet ja lisäaineet vaikuttavat ihmiseen ja luontoon, minkälaista olisi säästävä teknologia.

LISÄKSI pidän mielekkäänä, että valtuusto vähitellen LOPETETTAISIIN. Se jakaantuisi 16 kaupunginosavaltuustoon, joissa kussakin olisi noin 10.000 asukasta. Virkamiehet tulisi hajottaa omaa pienaluettaan hoitamaan. Vain Espoon kaupunginhallitus ja YTV jäisivät jäljelle.

Toinen toiveeni on EKONAPPULA äänestyksiin. Sininen valo osoittaisi, että ekologinen näkökanta on jäänyt huomiotta. Ei tarvitsisi painella keltaista tai pidättäytyä.

VIHREIDEN KANSSA: talkoita, tempauksia, opintopiirejä, INFOTISKEJÄ sekä toimintaa (tuhatjalka) mikä juuri ja juuri toimii laillisuuden rajoissa.

Rotaatio: Kenenkään ei tulisi istua yli neljää vuotta samassa virassa. Muuten paikkojen kierrätys tulee toimia joustavasti, asioista ja ihmisistä riippuen.

1. Ekotiketti

Raha-asia aloitteeni 27.1.1987: Joukkoliikennetoimisto selvittää mahdollisuuksia tehdä esitys YTV:lle ekotiketin kokeilua varten. Suunnittelua varten varataan 100.000 mk vuodelle 1988.

100 mk/kk ekotiketti, luppolippu,  jolla ihmiset ohjataan käyttämään julkista liikennettä. Se on helppo ostaa ja käyttää, kelpaa ruuhka-ajan ulkopuolella.

Espoon suurimmat ympäristöongelmat syntyvät liikenteen ja energiantuotannon päästöistä. Joukkoliikenne on saatava vertailukelpoiseksi yksityisautoilun kanssa ja siksi seutulipun hinta tulee puolittaa. Ainakin tulisi ottaa käyttöön halpa luppolippu, jolloin ihmiset voivat käyttää busseja päivisin puoleen hintaan.

Mittaukset ovat yksiselitteisesti osoittaneet, että henkilöautoliikenteen typpipäästöt ovat pääsyyllinen ympäristön happamoitumiseen. Moottoriajoneuvoliikenteestä aiheutuu myös muita vakavia ympäristöhaittoja: melu, liikenneonnettomuudet, tilavaatimus. Kaupunkisuunnittelumenetelmin on pyrittävä vähentämään liikennettä kokonaisuudessaan, henkilöliikennettä erityisesti edullisen ja joustavan joukkoliikenteen avulla. 

Joukkoliikennetoimiston tulee selvittää, mitä vaikutuksia ekotiketillä on
   1. lipputuloihin (näyttölippu on lisännyt tuloja jo 10 %)
   2. verotuloihin (työmatkavähennysoikeus aiheuttaa 15 milj. markan verovähennykset laskettaessa 30.000 henkilöä/500 mk)
   3. katuinvestointeihin
   4. pysäköintipaikkoihin
   5. ajokustannuksiin, työtunteihin
   6. meluhaittoihin, meluesteisiin
   7. ekojärjestelmälle

Raha-asia-aloite 27.1.1993: Ekotiketin tutkimiseen

Keski-Euroopassa houkutellaan asukkaita joukkoliikenteen käyttäjiksi erilaisilla lippujärjestelyillä. Luppolippu tarkoittaa 50 prosentin alennusta niille, jotka matkustavat ruuhka-ajan ulkopuolella. Perhe- ja työpaikkalippu on voimassa määrätyn ajan eikä sitä ole sidottu ostajaansa. Erilaisia alennuslippuja on jo olemassa harrastuksista ikä- ja toimialalippuihin.
Kokemusten mukaan lipunhintojen radikaali laskeminen on nostanut käyttäjämääriä 30 prosenttia, joten kaupungin joukkoliikennekustannukset eivät ole nousseet. Koska nykyään yksityisautoilija saa vähentää verotuksessa matkakustannuksistaan bussilipun hinnan, vähenee hänen vähennysoikeutensa lipun hinnan laskiessa. Joidenkin laskelmien mukaan kuukausilipun hinnan laskeminen 100 markkaan lisäisi verotuloja 50 milj. mk.
Tielaitos on arvioinut markkamäärisesti, kuinka paljon ajettu kilometri aiheuttaa ympäristövahinkoja. Liikennetapaturmien kulut ja terveyskulut, melu ja muut haitat ovat vielä arvioimatta.
Kaupunginvaltuuston työjärjestyksen mukaisena raha-asia aloitteena esitämme, että vuoden 1994 talousarvioon otetaan määräraha, jolla joukkoliikennetoimisto teettää edullisuusvertailun siitä, mitä vaikutuksia ekotiketillä (100 mk/kk ruuhka-ajan ulkopuolella) on kunnan vertotuloihin, katuinvestointeihin, mikäli liikenne vähenee ja ympäristön tilaan. Onko ekotiketin käyttö järkevästi perusteltua ympäristön ja kuntalaisten säästämistä?

Ekotiketti on voimassa 10-14 ja klo 18 jälkeen..Se maksaa puolet normaalista lipusta ja on siirrettävissä perheessä toiselta toiselle.

• Pyörätelineitä bussipysäkeille

• Työsuhdeautojen tilalle virkapyörät

• Kimppakyyti-ilmoitustauluja niille asuinalueille, joilla on huonot julkiset yhteydet

• Työsuhdeautoja ja parkkipaikkoja tulee verottaa täydestä arvosta.
  

2. Ilmoitustauluja

Kaupunginvaltuuston työjärjestyksen mukaisena raha-asiain aloitteena esitän, että Espoon kaupunki pystyttää ilmoitustauluja kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien parantamiseksi. Ilmoitustaulut olisivat kuntalaisten, virkamiesten ja luottamushenkilöiden aluekohtaisessa käytössä.
Useissa eri yhteyksissä kaupunki on painottanut tarvetta parantaa tiedonkulkua kuntalaisten kanssa. Painatuskulut ja jakelukustannukset ovat suuren kaupungin alueella korkeat eikä lehtinen kotiin haettuna kannusta keskusteluihin korttelikohtaisesti. Ilmoitustaulun avulla tieto saadaan edullisesti ja nopeasti juuri sille alueelle, jonka asukkaita asia kulloinkin koskee. Tätä voidaan pitää ensi askeleena kohti lähidemokratiaa.
Espoossa on 160.000 asukasta. Se tarkoittaa 16 suuraluetta, jos ihanteena pidetään 10 000 asukkaan kyläyhteisöä. Esitämme, että kuudelletoista suuralueelle asetetaan vuoden 1988 aikana kullekin kolme ilmoitustaulua.

Kunnallislain 37 pykälän mukaan "kunnan jäsenille on sopivin tavoin annettava riittävät tiedot yleisistä mielenkiintoa herättävistä vireillä olevista kunnan asioista, niitä koskevista suunnitelmista, asioiden käsittelystä ja tehdyistä ratkaisuista". Ilmoitustaulut lisäävät myös kuntalaisten yhteistoimintaa ja lähiökulttuuria.

3. Hallinon alueellistaminen

Eurooppalaisten vaatimusten mukaisesti Espoon kokoinen kaupunki on jaettava noin 16, eli 6000-10000 asukkaan alueisiin. Asukkailla tulee olla mahdollisuus päättää oman alueensa kunnallisista ja lähipalveluista. Sanotaan, että mitä useampia edustaa määrällisesti sitä harvempia voi edustaa laadullisesti. Espoossa on 160 tuhatta asukasta. Miten mankkaalaisena voin tietää mikä kaavamuutos edistää sosiaalista ja ekologista kestävyyttä Espoonlahdessa? Järkevintä olisi jakaa Espoo 10.000 asukkaan kaupunginosiin, joilla olisi poliittinen ja taloudellinen valta päättää niistä asioista, jotka muuttavat heidän arkielämäänsä. Nykyisenkaltainen päätöksenteon keskittyminen tappaa kuntalaisen aloitekyvyn. Vain joka kolmas on sitä mieltä, että keskiverto kansalaisella on mahdollisuus vaikuttaa paikallisiin asioihin.
Kansalaiset ovat tulleet taloudellisesti, koulutuksellisesti, tiedollisesti sekä julkisten yhteisöjen antaman perusturvan ansiosta entistä kykenevimmiksi ja halukkaiksi kantamaan yksilövastuuta. Nyt he toivovat enemmän valtaa ja vastuuta itselleen ja perheelleen. He haluavat vaikuttaa itseään ja lähiympäristöään koskeviin päätöksiin.
Sekä Helsingissä että muissa pohjoismaiden suurkaupungeissa tehdyt lähidemokratiakokeilut osoittavat, että jos etsitään ratkaisua ongelmiin lisäämällä asukkaiden osallistumista, hoidetaan itse asiassa oiretta sairauden asemesta. Pitkällä tähtäimellä on tärkeintä muuttaa kunnallishallinnon rakennetta. Siksi painopiste on siirtymässä keinotekoisilta kunnanosahallituksilta kunnan hallinnon alueellistamiseen. Tämä helpottaa yksittäisen kuntalaisen mahdollisuutta ottaa asiassaan yhteyttä viranomaiseen. Alueellisia jaostoja tulee perustaa sosiaali- ja terveyslautakunnille, nuoriso-, kulttuuuri-, kiinteistö-, kirjasto-, kaupunginsuunnittelu- ja koululautakunnille.

Miltähän tuntuisi, jos meillä olisi kävelyetäisyydellä lähikoti, kortteliklubi, missä alueemme kunnan asioita hoidetaan. Meillä olisi oma kaupunginosavaltuusto, ja Espoolla olisi vain kaupunginhallitus koordinoimassa kylien toimintaa? Ei enemmistövalta vaan kansanvalta toimisi. Nyt asukkaat eivät tiedä päätösten taustoja, lukevat lehdestä vain äänestystulokset. Suomalainen valtalehdistö ja niidenkin konsensus päättävät, mitä ja miten päätöksistä kuntalaisille ilmoitetaan. Mankkaan omakotiyhdistyksessä ei haluta suureen ääneen moittia alueen palveluja, laskeehan moittiminen jokaisen kiinteistön arvoa.

 

4. Korttelitupia 

Korttelitupa tulee olla kävelyetäisyydellä kaikissa taajamissa, erityisesti vanhoilla omakotitaloalueilla ensi askeleena lähidemokratialle. 

Tämän kevyen vaihtoehdon toteuttaminen lähidemokratiaa suunniteltaessa alkaa siitä, että asukkaiden kävelyetäisyydellä on kaupungin omistama yhteinen tila, missä asukkaat voivat vaihtaa mielipiteitä ja tuoda ne sitten julki yleisemmällä tasolla. Asukkaiden tarpeista ja innostuksesta riippuen näitä korttelitupia toimisi ilmaisina tapaamispaikkoina. Aamupäivisin vanhukset, iltapäivisin koululaiset, iltaisin nuoret ja erilaiset harrastelijat saisivat toimintatilat ja mahdollisuuden ruokailuun. Siellä voisi olla myös harrastusvälineiden säilytyspaikka, kirpputori, korttelikompostori, nikkariverstas, kierrätys ja askartelutiloja. Kun kotona ahdistaa, täytyy olla muukin kuin kapakka minne mennä, jopa ilman rahapussia. Kylätaloja yhteisille työkaluille, kirjoille, lehdille ja vaikka illallispalveluille.
Kortteliklubin ylläpitäjänä voi toimia kunta, järjestö, seurakunta tai kaikki yhdessä.

5. Korttelitorit

Kaupungin ylläpitämä lämmin tila kauppatorin tyyliin pienyritystoiminnan tukemiseksi
josta luodaan ostospaikka niille, jotka haluavat välttää kaupallisuuden mukanaan tuomia kikkoja ja tuotteiden hintoja korottavia kuluja. Torilla olisi myytävänä yksilöllisiä, harvinaisia ja käyttöiältään pitkiä pienyritysten ja käsityöpajojen tuotteita sekä ilman lisäaineita tuotettuja elintarvikkeita. Näin turvataan säännölliset myyntiedellytykset työllistävälle ja luovalle pienimuotoiselle yksityisyrittäjyydelle. 

 

6. Saasteiden ja lisäaineiden mittauslaitteisto

Valtuustoaloite 8.9.1986: Kuntalaisten käyttöön tulee varata erilaisia mittauslaitteita, joiden avulla he voivat käydä varmistamassa mm. elintarvikkeidensa syömäkelpoisuuden.

Viime toukokuun jälkeen useimmat kunnat Ruotsissa ovat hankkineet säteilymittarit. Asukkailla on mahdollisuus maksutta käydä mittauttamassa puutarhatuotteensa ja muunkin käyttämänsä ravinnon. Studsvikissä myytävän laitteen hinta on 120 000 kruunua ja sillä voidaan suorittaa 150 mittausta päivässä. Suomessa Turun kaupungin säteilyseurantatyöryhmä on syyskuussa julkaissut raporttinsa nimeltä Alhaiseen säteilylaskeumaan varautuminen. Työryhmä pitää erityisen tärkeänä, että paikallistasoilla on riittävät mittausvalmiudet, koska säteilyn vaikutusten on huomattu vaihtelevan suuresti ja pienilläkin alueilla.

Raha-asia-aloite 27.1.1993: Saastemittarit 300.000 mk

1. Ydinsäteilyn mittauslaitteisto. Ydinsäteilyn vaikutukset vaihtelevat suuresti jo pienilläkin alueilla. Siksi esimerkiksi Turun kaupungin säteilyntyöryhmä pitää tärkeänä, että paikallistasoilla on riittävät mittausvalmiudet. Ruotsissa useimmissa kunnissa on kuntalaisten käyttöön tarkoitetut säteilymittarit, Saksassa kaikissa suuremmissa kaupungeissa. Esimerkiksi Studsvikissä Nyköpingin lähellä myytävän laitteen hinta oli vuonna 1986 120.000 kr ja sillä votiin suorittaa 150 mittausta päivässä. Terveyslautakunta raportoi vuonna 1988, että Dämmanin vesilaboratoriossa on käyttämättömät säteilymittarit. Ongelmana on ollut yleisölle sopivat ympäristölaboratorion paikan löytäminen.
2. Raskasmetallimittari. Esitämme, että vuoden 1994 talousarvioon otetaan määräraha, jolla hankitaan esimerkiksi Villa Elfikiin kuntalaisten käyttöön mittarit, joilla kuntalaiset voivat mittauttaa keräämistään marjoista ja omenoista sekä ostamistaan elintarvikkeista raskasmetalli- ja säteilymäärät.

Raha-asia-aloite 27.1.1993: Ympäristömyrkkytutkimukseen

Ympäristötoimiston määrärahoista on supistettu Espoon kaupungin alueen ympäristömyrkkyjen ja vesistön tutkimuksiin käytettävät varat. Samaan aikaan ympäristövahingot näkyvät yhä selvemmin lapsissa ja luonnossa. Espoossa on yhä vaarallisia teollisuuslaitoksia ja riskikaatopaikkoja. Esitämme, että talousarvioon otetaan määräraha, jolla turvataan ympäristömyrkky- ja vesistötutkimukset.

7. Raha-asia-aloite 27.1.1993: Mankkaan biokaasu hyötykäyttöön

Ympäristöministeriön riskikaatopaikkatutkimuksen mukaan Mankkaan kaatopaikka saattaa aiheuttaa ympäristöhaittoja. Kuitenkin kaatopaikkakaasua voidaan käyttää ympärillä olevien omakotitalojen lämmitykseen, jolloin haitta kääntyy joidenkin tietojen mukaan noin 250 talouden hyödyksi. Vantaan Sähkölaitos oy on aloittanut YTV:n kanssa biokaasun talteenoton Seutulan kaatopaikalta. Vuosaaresta kaasua on kerätty jo kaksi vuotta. Esitämme että vuoden 1994 talousarvioon osoitetaan määräraha 50.000 mk kaasujen keräilymahdollisuuksien selvittämiseksi ja 100.000 kaasun pitoisuuksien mittaamiseksi.

8. Täydentävät hoidot terveyskeskuksiin

Terveyskeskuksiin monipuolista luotettavaa hoitoa, ei pelkästään medisiinistä hoitoa. Tapiolan terveyskeskuksessa on kahdeksan huonetta, yksi huoneista tulisi osoittaa muille kuin kemiallisen ja teknisen lääketieteen taitajille - napropaateille, osteopaatille, homepaateille, vyöhyke-, ravintoterapeuteille, kiropraktiikolle

Miten Espoon suurin verojen nielijä erikoissairaanhoito olisi saatavissa kuriin? Erilaisten hoitojen avulla voidaan säästää jopa puolet erikoissairaanhoidon menoista. Erikoissairaanhoito ei suinkaan tarkoita sydänleikkauksia ja proteeseja, vaan masentuneiden ja mieleltään sairastuneiden pitkäaikaista, jopa elinikäistä, hoitoa. Nykyisellään jokaista espoolaista kohti kuluu 562 mk vuodessa perusterveydenhoitoon, mutta peräti 2800 mk erikoisterveydenhoitoon. Vertailuksi voi mainita, että ympäristön suojeluun annetaan vain 19 mk vuodessa asukasta kohti. Espoossa ei ole ollut varaa tehdä esimerkiksi raskasmetallipitoisuusmittauksia eri asuinalueilla enää yli kymmeneen vuoteen. Siitä mitä kuntalaiset milläkin alueella eniten sairastavat, ei ole alkeellisiakaan tietoja. Kenen etuja palvelee tiedon puuttuminen? Lähes puolet Tapiolan terveyskeskuksen käynneistä johtuu korvien tai hengityselinten tulehduksista.

9. Elinkaarianalyysi kannattaa pitkällä tähtäimellä!

!Terveydenhuoltolain mukaan kuntien pitää arvioida, miten niiden tekemät päätökset vaikuttavat ihmisten terveyteen. Helsingillä on ollut oma ohje jo vuodesta 2008. Sen mukaan terveysvaikutuksia pitää tarkastella palvelujen tasapuolisesta saatavuudesta aina ihmisten elinympäristöön, elintapoihin ja toimeentuloon. Tarkastuslautakunnan selvityksen perusteella kaupungin oma ohje on huonosti tunnettu ja monet virastot luistavat sen käytöstä. 35 virastosta ja liikelaitoksesta 16 ei käytä ohjetta. Näitä ovat muun muassa rakennusvirasto, asuntotuotantotoimisto, kiinteistövirasto. liikuntavirasto, Tukkutori ja Stara.

Kun Helsingin rakennusvirasto päättää rakentaa uuden kadun tai putsata lumia, sillä on vaikutuksia kaupunkilaisten terveyteen. Töistä tulee melua ja pölyä. Tästä huolimatta rakennusvirasto ei noudata kaupungin omaa ohjetta terveysvaikutusten arvioinnista, moittii tarkastuslautakunta. (Mika Sauvala hs. 7.5.2012)

10. Talkootaalari

Kuntalaiset voivat maksaa osan veroistaan ja muista kaupungin perimistä maksuista tekemällä työtä kirjastossa, kaupungin viheralueilla jne. Kunnan kalliit investoinnit eivät saa seisoa tyhjillään. Vapaaehtoiset voivat toimia ohjaajina ja vahtimestareina nyt iltaisin tai viikonlppuisin tyhjissä kouluissa ja kirjastoissa  ja saada siitä hyvästä lippuja teatteriin, uimahalliin, bussiin.

11. Kevyen raideliikenteen  suunnitteluun

Esitämme, että vuoden 1994 talousarvioon otetaan 50 miljoonaa markkaa käytettäväksi pääkaupunkiseudun kevyen raideliikenneverkoston Espoon alueen suunnitteluun. Radan kymmenen ensimmäisen kilometrin rakentamiseen ja kaluston hankkimiseen anotaan liikenneministeriöltä 350 milj mk.

Lähes 15 vuotta yritin kertoa ja kirjoittaa, miten näppärä pikaraitiotie olisi Espoon kaltaiseen puutarhakaupunkiin. Se on edullinen, pystyy nousemaan mäkiä ja kääntymään kurveissa, ottaa virran ylhäältä eli ei ole hengenvaarallisuuden takia eristettävä betonikuiluin asuinalueista kuten metro. Eikä maksa kuin kolmanneksen metrosta. Ainoastaan kiskoille nostettuna voidaan liikutella suuria ihmis- ja tavaramääriä mahdollisimman saasteettomasti. Siksi raitiotie takaa sellaisen liikkumismuodon, jonka myös verotulojensa vähyydestä kamppaileva kunta voi kustantaa. Sattuu vain niin, että raitiotie on myös nopein, hiljaisin ja täsmällisin tapa kuljettaa kuntalaisia paikasta toiseen.

Kansalaisliikke Pikaraitiotie Espooseen (Horn, Suotamo) 

Sata kilometriä pikaraitiotietä maksaa saman verran kuin 15 metrokilometriä. Tämä johtuu siitä, että pikaraitiotie ottaa virran ylhäältä eikä sen ajorataa eikä pyskkejä tarvitse suojata muureilla.

 

12. Raha-asia-aloite 27.1.1993: Pyöräparkkipaikkoja

Espoon kaupunkirakenteesta johtuen julkinen liikenne on usein kaukana asukkaita. Tämä osaltaan vaikuttaa siihen, että niin moni käyttää omaa autoa. Liityntäliikenne ei toimi. Ilkivallan ja varastamisen takia polkupyöriä ei voi jättää pysäkeille päiväksi, ei varsinkaan yöksi tai viikonlopuksi. Esitämme että talousarvioon otettaisiin määräraha sellaisten lukittavien pyörätelineiden hankkimista varten, joissa pyörien säilyttäminen on turvallista. Pyörätelineitä hankittaisiin 30:lle eniten käytetylle busi- ja junapysäkille.

Espoossa maksetaan pyöräilijälle kilometrikorvaus!

Espoon kaupunginvaltuutettuna onnistuin saamaan aikaiseksi pyörätelineen valtuustotalon eteen, siinä on jopa kolme paikkaa... Demarien tukemana hyväksyttiin aloitteeni, jonka mukaan pyöräileville luottamushenkilöille ja virkaihmisille maksetaan sama kilometrikorvaus kuin autoilijoille.

Näin 20 vuotta myöhemmin Helsingissä:

 

Leo Stranius ja 67 muuta kaupunginvaltuutettua ehdottivat, että Helsingin omistamat virastot, liikelaitokset ja yritykset voisivat halutessaan ottaa käyttöön työsuhdepolkupyörät. Aloitteen mukaan työsuhdepyörä vastaisi työsuhdeautoa. Helsinki siis maksaisi työsuhdepyörän saaneelle esimerkiksi pyöränhuollot, varkausvakuutukset ja talvirenkaat.

”Rahaa oman pyörän hankintaa varten tai nippu 10 euron suuruisia työmatkaseteleitä. Tässä vaihtoehdot, joita Helsingin olisi kaupunginjohtaja Jussi Pajusen mielestä järkevää tarjota työntekijöilleen. Nykyisin Helsinki kannustaa työntekijöitään käyttämään julkista liikennettä työmatkaseteleiden avulla. Pajusen mielestä kaupungin olisi järkevää tarjota työntekijöille mahdollisuus vaihtaa työmatkasetelit "rahalliseen tukeen polkupyörän hankkimista varten".

"Etuus asettaisi samalla polkupyöräilijät tasa-arvoiseen asemaan julkisen liikenteen käyttäjien kanssa". Pajusen mielestä ehdotettu leasing-malli ei ole kaupungin kannalta järkevä, sillä se olisi varsin kallis. "Mikäli kaupungin henkilöstömäärästä suhteellisesti sama osuus kuin Sataman henkilöstöstä ottaisi työsuhdematkapyörän käyttöönsä, olisi vuosittainen kustannus Helsingin kaupungille noin 5,6 miljoonaa euroa vuodessa leasing-vuokrina. Samoin leasingin suuren mittakaavan hallinnointi olisi kaupunkitasoisesti työllistävää ja aiheuttaisi lisäkustannuksia", Pajunen kirjoittaa vastauksessaan. Pajunen ei kannata työsuhdepyörien hankkimista myöskään siksi, että monella helsinkiläisellä on pyörä jo nyt. Pajusen siteeraaman Taloustutkimuksen viime vuonna tekemän tutkimuksen mukaan noin kolme neljäsosaa helsinkiläisistä käyttää pyörää vähintään silloin tällöin. Kaksi kolmesta helsinkiläisestä käyttää pyörää aina tai melkein aina.

Helsingin kaupunginhallitus päätti maanantaina, että työmatkapyöräilyn tukemiseksi valmistellaan vaihtoehtoinen ratkaisumalli. (hs 12.52015)
Helsingin kaupunki suunnittelee tukevansa rahallisesti työntekijöidensä polkupyöräostoksia ensi vuoden alusta. Henkilöstö voi vaihtaa verovapaita työmatkaseteleitä rahalliseen tukeen polkupyörän hankkimista varten. Leo Strenius ja 67 muuta ehdotti, että kaupunki hankkisi työsuhdepolkypyörän. Aloite kaatui hintaan: Pyörien leasing olisi maksanut viisi miljoonaa euroa vuodessa.
Verohallinnon Tero Määttä: ”Jos raha annetaan suoraan työntekijälle, se on palkkaa ja sitä verotetaan palkkana. Jos työntekijä puolestaan saa käyttöönsä pyörän, pyörästä tulee verotettava luontaisetu. Helsingin kaupungilla on 40000 työntekijää. Kolmella nelästä on jo polkupyörä. (hs 3.10.2015)

”Verohallinto antaa vuosittain päätöksen (Verohallinnon päätös matkakuluvähennyksen määrästä vuodelta 2011 toimitettavassa verotuksessa) siitä, miten vähennys lasketaan, jos halvimpana kulkuneuvona pidetään muuta kuin julkista kulkuneuvoa. Vuonna 2011 vähennysten määrä on päätöksen mukaan:
oma auto 0,25 euroa kilometriltä
työsuhdeauto 0,20 euroa kilometriltä
moottoripyörä 0,16 euroa kilometriltä
mopo 0,09 euroa kilometriltä
polkupyörä 80,00 euroa vuodessa.”

 

 

13. Raha-asia-aloite 27.1.1993: Ekorakentaminen

Espoossa on jo vuonna 1988 perustettu toimikunta suunnittelemaan ekorakentamista. Toimikunta on valmistanut raportteja ja ehdotuksia. Ekorakentamisessta on myös ilmestynyt kirjallisuutta. Asuntomessuilla on yhä enemmän malleja viemäröinnistä, jätehuollosta, energiansäästöstä, materiaaleista jne. Esitämme että vuoden 1994 talousarvioon varataan määrärahana 300.000 mk näiden ekorakentemis-suunnitelmien toteuttamiseksi.

14. Raha-asia-aloite 27.1.1993: Kierrätyskeskus 100.000 mk (300.000 m mikäli velvoitetyöllisyysvaroja supistetaan)

YTV:n jätteen hyötykäytön tavoiteohjelman mukaan kaatopaikalle vietävästä jätteestä oletetaan voitavan poistaa erilaista käyttötavaraa vuosittain 500 tonnia. Tavoiteohjelman mukaan kuntiin tulisi perustaa käytetyn tavaran vaihtopaikkoja. Kierrätyskeskuksen tulisi sijaita niin, että samalle alueelle voi sijoittaa muitakin asiaan liittyviä toimintoja. Kaupungintaloa vastapäätä siistissä ympäristössä voi kierrätyskeskus toimia vain kirpputorina ja vaihtotorina. Mutta varsinaisesta kierrätyskeskuksesta kuntalaiset voivat hakea myös käytöstä poistettua ja tuotannossa syntynyttä ylimääräistä käyttökelpoista oheistuotetta, mikä muuten kuljetettaisiin kaatopaikalle. Kierrätyskeskuksen tulisi edistää omatoimista ideointia, säästämistä, vaihtamista ja sen tulisi vähentää kaatopaikkojen kuormitusta. YTV:llä on aikomus alkaa kerätä kokeiluluonteisesti asukkaiden porttinsa pieleen tuomia käytöstä poistettuja tavaroita kerran kuukaudessa. Nämä tavarat voitaisiin tuoda lajiteltaviksi kierrätyskeskukseen. Päämääränä tulee olla, että kaupunki osoittaa kierrätyskeskukselle tilat, mutta muuten keskus toimii omillaan. Esitämme, että talousarvioon otetaan määräraha Espoon kierrätyskeskuksen toiminnan jatkamiseksi. Samalla selvitetään mitä oheistoimintoja kierrätyskeskuksella voisi olla, esimerkiksi rakennusjätteen maksullinen vastaanotto, kompostorien valmistaminen jääkaapeista ja pakastimista, kirpputori, korjausverstas jne.

Jälleenkäytön edistäminen- Nuukuushalli

Espoon kaupunki järjestää nuukuushallin, mistä asukkaat voivat hakea käytöstä poistettua ja tuotannossa syntynyttä ylimääräistä käyttökelpoista oheistuotetta, mikä muutoin kuljetetaan kaatopaikalle. Nuukuushalli toimisi hartiapankkirakentajien kirpputorina sekä teollisuuslaitosten ylimäärävarastona. Se edistää omatoimista ideointia, säästämistä, vaihtamista ja pienentäisi kaatopaikkojen kuormitusta. Kaupunki maksaisi kuljetuskustannukset ja hallin ylläpidon. (toteutunut Kierrätyskeskus, Ekotavaratalo)

28.5.1995   
Hyvä Arki Yhdistys
Johtokunta

Ehdotus kevään tempaukseksi: Ekomenu valtuustolle 

Lokakuussa 1993 Ruotsin terveen ruuan ystävät tarjoilivat eko-menun Ruotsin kansanedustajille parlamenttitalossa. Mukana olivat Vihreät Kuluttajat, Saltån antroposofinen järjestö, ekologisten elintarvikkeiden yhdistys ja useita vaihtoehtoisten elintarvikkeiden järjestöjä. Samana päivänä pidettiin parlamenttitalossa useita seminaareja ja esitelmiä vaihtoehtoisesta ravinnosta. Tarkoituksena oli myös kannustaa ekologista vihannes- ja elintarviketuotantoa.

Ehdotan, että Hyvä Arki valmistaisi valtuuston viimeiseen kokoukseen 14.6. ekomenun.

Tavallisesti valtuutetut syövät 16.30-17.30 ja maksavat noin 26 mk. Kahvitauolla 19.30 on myös valmiita voileipiä, piirakoita ja pullaa.
Hyvä Arki voisi kattaa seisovan pöydän valtuustotalon kahvioon keskiviikkona 14.6. klo 19.30. Kahvitauon ateria maksaa tavallisesti 16 mk. Voisimme osoittaa, että puhdas ja kasvisperäinen ruoka ei ole ainoastaan maukasta vaan myös edullisempaa ja pyytää ateriasta 10 mk/henkilö.
Valtuutettujen lisäksi paikalla on virkamiehiä ja lehdistöä, joten syöjiä on noin 80.

Alueuutiset 12.2.1986
Pyydetty puheenvuoro kaupunginvaltuutetulta
Leena Marketta Horn

Tuokaa edes puistonpenkki ja ilmoitustaulu!

 Saarijärven salomailta

Olen kotoisin Keski-Suomesta. Kylässäni asui saman verran ihmisiä kuin siellä, missä nykyinen kotini on Espoon Mankkaalla. Meitä oli noin 6000.

Keskellä kylää oli kansakoulu ja yhteiskoulu, kirkko ja seurakuntatalo. Sinne oli rakennettu kaksi seurojen taloa, joissa pidettiin iltamia, elokuvaesityksiä, näytelmiä, kokouksia, hypnoosi- ja muita sekalaisia kiertäviä esityksiä. Joka ilta jotakin.

Siellä oli myös uimahalli, urheilukenttä, kolme ravintolaa, 16 kauppaa, lionsklubi, hautausmaa, luistinratoja, sairaala, tubitoimisto, kolme hammaslääkäriä, paloasema, ammattiyhdistys- ja partiotiloja, ja kaiken kukkuraksi: kunnan kaikkien toimistojen ja lautakuntien edustus.

Nyt asun kolmen kouluaan aloittelevan lapsen kanssa keskellä Espoota, tilastoalue numero 24. Täällä asuu 644 alle 6-vuotiasta, 650 7-15 -vuotiasta, 16-64 -vuotiaita 3293 ja yli 65 -vuotiaita 238. Asuntoja täällä on 1600, niistä 95 % on pientaloja, ja niissä yhtä asukasta kohti 32 m. Miehistä 79 prosenttia käy töissä, naisista 64 %. Alueellamme riitti päivähoit0paikkoja 6 %:lle lapsista, ja meillä on yksi ala-asteen peruskoulu. Kirjastoautolla on kolme pysäkkiä. Koko alueella on kaksi hiekkapintaista pallokenttää.

Lapsen työpäivä alkaa kello kuusi.
Ihmisellä on taipumus tehdä tämän päivän ratkaisut eilispäivän kokemusten perusteella. Mitkähän mahtavat olla Renen, Henrin ja Susannan lapsuudenmuistot? Muistavatko he sen, kuinka viikonloppuisin ja juhlapyhiksi ahtauduttiin autoon ja ajettiin mummolaan Saarijärvelle? Kuinka aamuisin kiskottiin sängystä kylmän auton takapenkille, YLEnaikaista ja vanhempien riitelyä kuunnallen ajettiin länsiväylän kiilaajia kiroten leikkipaikkaan ja kouluun? Iltapäivisin manguttiin äitiä viemään autolla uimahalliin, jalkapalloharjoituksiin, partioon, judoon, kirjastoon. Ettekö te he m me t t i pääse itse minnekään? Ei. Naapurinkin taloyhtiön pihalta "pulla-ankka" ja toisen taloyhtiön pihalta "pahviaivo" sättivät pois. Kaikille lapsille yhteistä sallittua leikkitilaa ei ole olemassa. Ei ole mitään paikka minne pääsisi ilman äidin kyyditystä.

Myytti kunnallispalveluista
Espooko palvelukaupunki? Nykysuomen sanakirjan mukaan hankalaa, vaivaloista elämää kutsutaan evakkoelämäksi. Espoolaislöyttyniemeläisittäin sitä kutsutaan lähiöasumiseksi. Espoon kaupunginjohtajan mukaan kaupungin "imagoa" saattavat haavoittaa - jos yleensä mikään niin korkeintaan "kateus espoolaisten hyvinvointia kohtaan".
 
Keskusbyrokratiasta korttelitupaan
Taloudellisesti ja koulutuksellisesti ihmiset ovat kykeneviä ja halukkaita ottamaan vastuun heitä koskevista asioista. Pitäisikö siis virkamiehetkin voida erottaa esimerkiksi kansalaisaloitteella? Vai toteuttaa lähidemokratiaa kunnanosavaltuustoja valitsemalla?

Pohjoismaissa tehtyjen lähidemokratiakokeilujen perusteella se olisi vain särkylääkettä sairauteen. Sen sijaan 150000 asukasta palveleva keskusbyrokratia on purettava ja sen tilalle eri alueille tuotava 2000-6000 ihmismäärää palvelevat paikallisjaostot. Alueellisia jaostoja tulisi perustaa sosiaali- ja terveyslautakunnille, nuoriso-, kulttuuri, kiinteistö ja koululautakunnille. Silloin ei enää paperilla näkyvä asia olisi todellisuutta tärkeämpi. Alueen asioista päättäisivät ja niitä suunnittelisivat ihmiset, jotka ne myös tuntevat. Niin asukkaallakin olisi helpompi ottaa yhteyttä asiaa hoitavaan virkamieheen.
 
Jospa Espoo vihertyisi
Silloin ei päätöksiä tehtäisikään siihen vedoten, että ne lisäävät Espoon kilpailukykyä ja "työpaikkaomavaraisuutta", vaan että ne edistävät ekologista, sosiaalista, lähidemokraattista ja väkivallatonta kaupungin kehitystä.

 

 

Käsitykseni Espoon kunnallispolitiikasta

Espoon kaupunginvaltuusto

Kokoukset ovat muodollisia ja niissä harvoin tehdään mitään ennalta arvaamattomia päätöksiä, Vihreiden puheista huolimatta. Valtuuston pj hidastaa jo muutenkin yleensä valmistelemattomia ja tunteenomaisia puheita. Valtavin pettymys on kuitenkin ollut kokoomuslaisten esiintyminen: he istuvat stereolaput korvilla, pienoistietokoneet mukanaan, äänekkäästi rupatellen. Äänestyksen tullessa ei katsota ko. asiaa vaan von Herzenin sormen asentoa. Miltähän tuntuisikaan hoitaa yhteisiä asioita, jos kokoomus ei olisi olemassa ...

Enemmistöpäätös on useissa asioissa kohtuuton - vähemmistön kannalta demokratian ja diktatuurin välillä ei ole eroa. Sitä paitsi erityiskysymyksissä vähemmistöllä tai alueellisella ryhmittymällä on korkeampi tietotaso kuin enemmistöllä.  Kansan demokraattista kypsyyttä osoittaa sen valmius työskennellä yhdessä muiden kanssa päämäärien saavuttamiseksi.

Näin ei Espoossa. Valtuustossa jopa 51 prosentin enemmistöllä päätetään asioista, jotka vaikuttavat jokaisen meidän elämäämme. Pieni enemmistö ei ojenna kättään minkäänlaiseen kompromissiin. Konsensus saadaan aikaan vain vähemmistön totaalisella sensuroinnilla. Kun vähemmistö joutuu totaalisen antautumisen eteen. Järkevän ja valtansa pysyvyydestä kiinnostuneen enemmistön luulisi huomioivan päätöksissään myös vähemmistön katsantokannan.

Espoon kaupunginvaltuuston puheenjohtaja katsoi nykyisen valtuuston toimintatavat niin tärkeäksi aiheeksi, että hän selvitti menetelmiä kutsuvieraiden edessä Uudenvuoden vastaanotolla. Tapiolan kulttuurikeskuksessa ei voinut kommentoida, joten teen sen tässä. Akaan-Penttilän mukaan tavat ovat "parantuneet", ainoastaan "pöydälle jääneitä asioita on liikaa". Vain noin prosentti asioista palautetaan puutteellisen valmistelun vuoksi.

Pöydällejättö ei miellytä kokoomuslaista puheenjohtajaa. Eipä tietenkään. Asiathan on valmistellut oma virkamies. Ja päätösehdotus on myös puitu läpi omassa ryhmässä. Mutta entäpä valtuutettu, joka ei kuulu kokoomukseen tai demareihin? Virkamies istuu eliniän, valtuusto uudistuu joka neljäs vuosi. Nyt joka viides valtuutettu arvostaa vihreää ratkaisuvaihtoehtoa. Vanhoissakin puolueissa on jo valtuutettuja, jotka puhuvat eri kieltä kuin ryhmän aikanaan valitsemat virkamiehensä.

Minkälainen demokratia toteutuu tällaisessa kaupungissa? Rakennemuutosta edistävät aloitteet saavat harvoin asiallisen valmistelun. Miten kunta muka voisi tuoda täydentäviä hoitoja terveyskeskukseen, laskea bussilipun hintaa, informoida ympäristön tilasta, tarjota yrityksille ekokonsultointia, rakentaa pyöräteitä, rakentaa ilmoitustauluja, korttelikoteja, kierrätyskeskuksia? Vakioperusteluja hylkäämiseen virkamiesten taholta ovat rahapula, lainsäädäntö tai toimivalta. Kukaan virkamies ei vielä laskenut hylkäämistä perustellessaan, miten kalliiksi nykyjärjestelmän seurannaisvaikutukset tulevat.

Kun mainitulla Uuden Vuoden vastaanotolla käytettiin 800 muovista viinilasia ja saman verran jälkiruokapikareita, kysyisin Akaan-Penttilän, kenen harteille ympäristörikos lankeaa? Sen joka määräsi kertakäyttöastiat, ympäristötarkastajan joka ne salli, sinun isäntänä vai minun käyttäjänä?

HYVIÄ ASIOITA: Joskus saamme pieniä toiveita läpi, esim. yhteisöasumisesta ja nuorten kokoontumisesta - yleensä kokoomuksen puoli on silloin vajaamiehitetty

HUONOJA:

• Eniten murehduttavat päätökset julkisen liikenteen aseman huonontamiseksi. Kokoomus ei myönnä hinnan vaikuttavan käyttömäärään, ainoastaan laadun - ”hyvää musiikkia kuunnellen, autotallista työpaikalle”.
• Vaihtoehtoisia sivistysmuotoja (Steiner-koulu, kielikoulut) ei arvosteta.
• Huippumodernin teknologiakylän osakkeet tuntuivat menevän kuluttavalle ja lyhytjänteiselle kerskakulutukselle.
• "Työpaikkaomavaraisuuden" nimissä kaupunkia paisutettiin sosiaali- ja koulupuolen kustannuksella niin, että suuri osa espoolaisista elää jo nyt huonommin kuin elukat maalla.
• Liikuntapuoli kannusti mammuttirakentamista ja "kansainvälistä kilpailutasoa", kulttuuripuoli esittäjän ja katsojan välistä syvenevää kuilua.

Espoon virkamiehet tuhlaavaisia ja kokoomuksen narussa

Olen positiivisesti yllättynyt siitä, miten paljon tietoa, ajatuksia ja muutoshalua on Espoon kaupungin rivihenkilökunnalla. Tuntuu pahalta, että poliittisin virkaedellytyksin valittu, vallan lonkeroihin kietoutunut ja mielistelevä lauma apulaiskaupunginjohtajia, virastopäällikköjä ja osastopäällikköjä saa niin julmasti estää uusien ajatusten läpi pääsyn kuin Espoossa tapahtuu. Miehet Espoon virastojen päällikköinä uskoivat voivansa yhdistää teitä ja ahoja, päättää pätiämäisesti liike-elämän ja massaviihteen ehdoilla. Kuinka usein kuulenkaan: "Älä sitten kerro keneltä kuulit. Minulla on perhe huolettavana ja vielä joitakin suunnitelmia virkaurani suhteen..."

Mutta Vihreissäkin oli kehittynyt NIKULANDIA. Tärkeintä oli olla hyvä kaveri kaikkien kanssa. Ei tietoakaan oppositiopolitiikasta. 

Olin Hatsinan kummikunta  matkalla vuonna 1996. Espoolaiset tulivat bussilla ja vierailivat kirkossa, basaareilla ja muualla. Mutta mitä tekikään M. Kokkonen ja muut kaupungin virkamiehet? He tulivat muutaman tunnin juhlalounaalle lentokoneella.

 

MIEHEN HENKINEN PERUSTUU PRIMITIIVISELLE FYYSISELLE. URHEILUHALLEJA RAKENNETAAN ULJAIKSI KUIN KIRKKOJA. MATERIALISMI PATRIARKAALISEN MEDIAN TUKEMANA UUTENA ARVOMAAILMANA EDUSTAA MYÖS UUTTA USKONNOLLISUUTTA, HALLINNON UUTTA MUOTOA. (Heidi Liehu 1998)

”Liikennesuunnittelupäällikkö Markku Antinoja kirkasti sen, minkä me espoolaiset olemme havainneet jo aiemmin. Kaupunkia johtavat virkamiehet. Heidän linjauksiaan eivät valtuutetut saatikka asukkaat pysty muuttamaan. Pysäköintipolitiikan nykyistä suuntaa en ole havainnut kannattavan kenenkään muun kuin sitä ”kehittävien” virkamiesten. Kaupunki järjestää asukasiltoja, joissa asukkaat voivat esittää kritiikkiä, ja sitä on totisesti esitetty. Mitään vaikutusta tällä ei kuitenkaan ole ollut. Kuntademokratia ei ilmeisesti toimi, koska kaupunginvaltuutetutkin ovat joutuneet kritisoimaan nykyistä menoa lehtien palstoilla.” (Tarmo Anttalai hs 19.12.2015)

 

Marketta Horn

Autoliittoko määrää Espoon ympäristösuunnittelusta?

Espoossa valmistellaan ympäristönsuojeluohjelmaa nelivuotiskaudeksi 1997-2000. Ensimmäistä suunnittelukokousta, johon osallistui noin sata Espoon kaupungin viranomaista, johti Autoliiton hallituksen puheenjohtaja, Autourheilun Kansallisen Keskusliiton hallituksen jäsen ja Moottoriliikenteen Keskusjärjestön hallituksen jäsen. Hän on apulaiskaupunginjohtaja Erkki Pätiälä.

Seminaarin aloitti Nesteen toimitusjohtajan esitelmä. Jaakko Ihamuotila kannusti: ”Suomalainen voi hyvällä omalla tunnolla ajaa omalla autolla. Kenenkään ei tarvitse kärsiä huonoa omaatuntoa siitä, että käyttää omaa autoa. Julkinen liikenne saattaa saastuttaa enemmän kuin yksityisauto, koska busseihin ei ole kehitetty katalysaattoreita. Hyvänä esimerkkinä yrityksemme ympäristöystävällisyydestä on, että Nesteen bensaa myydään jopa Kaliforniaan Yhdysvaltoihin.”

Tilaisuuden päätteeksi merkityssä keskustelussa ei ainoallakaan Espoon viranomaisella ollut kysyttävää tai kommentoitavaa. Minulle heräsi kaksi epäilystä. Onko mahdollista, että autoalan lobbaajat päättävät tulevaisuuden Espoosta? Ja toiseksi: Onko henkilökunnan ekologinen omatunto tukahdutettu jämerän johdon, kulutus- ja kasvuystävällisen kaupunkistrategian ja viranomaisten supistamisuhkailun seurauksena?

Marketta Horn
kaupunginhallituksen varajäsen

Täällä määrään minä

Kaisu Moilasen kirjoittama juttu Espoon päätöksenteosta (hs 18.11.2015). ”Epoossa käytetään merkittävää valtaa suljettujen ovien takana. Käytännössä tämä valta on virkamiesten käsissä. Tuorein esimerkki näkymättömästä päätöksenteosta on kaupungin siirtämä rahasumma Metro-areenaa ylläpitävään yhtiöön. Kaupunginjohtaja esitteli asiaa hallitukselle suullisesti, ohi esityslistan. Valtuutetut lukivat päätöksestä lehdestä (250 000e). Asioita ja taustoja esitellään ohi esityslistojen lähes kaikissa kokouksissa. Päätösvaltaa on pikkuhiljaa hivutettu enemmän virkamiehille johtosäännön avulla. Virkamiehet saavat itse nimittää alaisensa. Valtaa virkamiehet saavat myös budjetista ja johtosäännöstä, jossa ei ole määritelty rahallista kattoa toimialajohtajien tai kaupunginjohtajan päätöksille. Yksi virkamies voi päättää vaikka sadan miljoonan hankinnoista niin kauan kuin se löytyy määrärahoista. Valtuutettujen on erikseen otettava yhteys virkamieheen ja tiedusteltava, mitä mihinkin määrärahaan sisältyy. Espoossa kehittynyt toimintakulttuuri voi olla osittain seurausta kokoomuksen vahvasta otteesta vallan kahvassa. Asia on päätetty jo ennen kuin se etenee. Kokoomuksen tahdon mukaan asiat päätetään. Vain harvoin käy toisin. Erityksetkin on valmisteltu tietty maali mielessä.”

Kannanotto: YTV, Pääkaupunkiseudun julkaisusarja 1995:1 

YTV:n julkaisussa liikenteen päästöjen vähentämisessä menetelminä eivät ole katalysaattorit ja liikennevalojen synkronisointi, kuten Autoliitolla, vaan selvästi liikenteen vähentäminen, raideliikenteen suosiminen ja pyöräilyn ja kävelyn edellytysten parantaminen. Energian käytössäkin toimenpiteet ovat yleviä: Maakaasun käyttöä lisätään ja energiatariffeja kehitetään niin, että ne kannustavat säästämiseen.

Ilman saastumisen terveysvaikutukset ovat näkyvissä. Lyhyet altistumiset huippupitoisuuksille ja pitkään kestäneet altistumiset kohonneille pitoisuuksille johtavat astmaan, krooniseen keuhkokatarriin, hengityselinallergioihin. Myös keuhkosyöpä ja mikä vaarallisinta keskushermostovauriot ja sikiövauriot lisääntyvät (s. 6).

Raportin mukaan Suomessa jo pienempi automäärä tekee ihmiset sairaiksi, koska "kylmän ilman oletetaan voimistavan ilman epäpuhtauksien haitallisia vaikutuksia" (s. 7). Ilman epäpuhtauksien enimmäisarvot on Suomessa oltava alhaisempia kuin leudomman ilmaston maissa, toteaa YTV.

Jos joku on niin itsekäs, että lähtee levittämään raskasmetalleja ja melua meidän jo nyt kriittisen pisteen saavuttaneeseen ilmaan, niin minun puolestani jonottakoon. Enemmistöhän järjestää työmatkansa taajama-alueella tarkoituksenmukaisemmin.

Espoon kaupunki satsaa näyttävyyteen, ei asukkaisiin

Yritystaito on valinnut Espoon vuoden kunnaksi itse kehittämänsä kilpailukykyanalyysin perusteella. Menestystä osoittaa Espoon henkinen ilmapiiri ja kunnan talouden mahdollisuudet. Lisäksi Espoo sai erittäin suuret pisteet logistisessa asemassa ja palvelutasossa. Kysely oli postitettu 4000 vaikuttajalle ja vastausprosentti oli 41. Olisiko Espoon vihreiden hyvä kutsua koolle jonkinlainen paneelikeskustelu siitä mitä "hyvä henkinen ilmapiiri" ja "kunnan talouden mahdollisuudet" tarkoittavat? Hyvä "logistisuus" ja "palvelutaso" ovat myös käsitteitä, joita sietäisi availla. Kenelle hyviä? Millä aikavälillä? Ettei vain joku tulevaisuudestaan välittävä pikkulapsinen perhe erehtyisi muuttamaan Espooseen, tähän "vuoden kaupunkiin".

Marketta Horn

Mankkaalla 10.8.1996

Länsiväylä Areena

 

Ekokaupungin sertifikaatti sopii huonosti Espooseen

Tapiolan kokoomuksen Juhani Kajava toivoi Espoosta ekokaupungin mallikuntaa (7.8.1996). Espoolla olisi sijaintinsa ja kuntalaisten sivistystason pohjalta mahdollisuus nousta Suomen Ekokaupungiksi. Päätösten perusteena olisi ekologinen parametri. Eko-Espoon referenssilistan kärkipäässä olisivat puhdas ilma ja kierrätys, liikenne- ja energiasuunnitelmat.

Mutta karmaiseva totuus siitä, miten kaukana liikutaan Eko-Espoon sertifikaatista, paljastuu esim. elokuista kaupunginhallituksen esityslistaa lueskellessa. Otaniemen voimalaitoksesta poistetaan 37 metrin piippu ja tilalle tulee yksi entistä paksumpi 75 metrin piippu. Lääninhallituksen erikoisluvalla Leppävaaran väestönsuoja rakennetaan normeja pienemmäksi, jotta autoille jää tilaa. Jorvin sairaalan räjähdysmäistä kulujen nousua lasketaan toimintaa tehostamalla.

Ensimmäistäkään aloitetta ei ole tehty siihen suuntaan, että yritettäisiin vähentää saasteiden syitä. Yhä keskitytään oireiden peittelyyn. Kajavakin huomauttaa, että väylien jatkuva leventäminen ja Etelä- Espoon asfaltointi ei ole iäisyyteen asti kuljettava tie.

YTV:n mittauksista tiedämme, että Etelä-Espoossa ilmanlaatu on yhtä heikko kuin Helsingin ydinkeskustassa. Typenoksidit ovat saavuttaneet jopa väestölle kriittisen rajan. Omakotitalot tupruttavat 4000 öljylitran palamisjätteet vuodessa taivaan tuuliin. Kaukolämpöverkkokin olisi, mutta Espoon Sähkö pitää kohtuuttomia liittymistariffeja omakotitaloille.

Ei ihme, että erikoissairaanhoidon menot räjähtävät käsistä. Menothan eivät koostu akuuteista umpisuolenleikkauksista ja sydänkohtauksista, vaan yli puolet erikoissairaanhoidon kustannuksista johtuu kuntalaisten mielen järkkymisestä.

Kierrätyksestä "Eko-Espoossa" ei ole tietoakaan. Tyhjensin ullakon ja komerot ja odotin viikon kierrätyskeskuksen autoa hakemaan käyttövalmiin roinan. Kuski noukki parhaat kalusteet ja vaatteet ja kuskasimme itse kuusi kuormaa kaatopaikalle. Kun selvisin järkytyksestä, sain kuulla, että Rihmankiertämä ja Lähetystorit kyllä ottavat kaiken ja toimittavat sitten rottinkisohvat korjattaviksi ja tyynyn täytteet ompelijoille. Helsingin Kyläsaaren kierrätyskeskus toimisi yhtä hyvin, mutta ei saa tulla Espoon alueelle, koska pääkaupunkiseudulla vallitsee työnjako. Liiketoimintaako Espoon kaupunki yrittää kierrätyksellään? Luulin että tavara tarvitseville ja loput kunnostukseen. Kyllä se uusi miljoonien kaatopaikka tällä konstin pian tarvitaan.

Mikä reseptiksi Eko-Espoon nousuun? Varmaankin samat reseptit kuin läntisissä ekokaupungeissa on jo hyviksi havaittu: joukkoliikenteen hinnat puolitetaan, suora sähkölämpö kielletään, kierrätys- ja korjausverstaat kortteleihin, kunnanosatoimistot ja luottamushenkilöt alueille, ekobonus yrityksille, ilmoitustaulut tietoa ja keskinäistä vaihtoa lisäämään.

Kun keskusvirastot ja marketit puretaan, ihmiset voivat elää siellä missä asuvat - myös ilman autoa.

22.4.1996

Espoon kaupunginvaltuustossa: 

Kaupunkirakenneselvitys uusiksi!

Pidän selvitystä tärkeänä, koska viranomaiset vastaavat aloitteisiimme tämän selvityksen perusteella, siis virkavastuulla. He eivät saa osoittaa eettistä ja ekologista omaatuntoa, joka ylittäisi tämän selvityksen tason. Espoota kaavoitetaan ja suunnitellaan tämän selvityksen perusteella. Kaupungin koko mahtava virkakoneisto ohjelmoidaan toteuttamaan tätä jämähtänyttä ja kestävän kehityksen vastaista ohjelmaa.

Siinä on päätetty miten asuminen, talouselämä, liikenne, kaupungin kasvu ja siihen liittyvä palkkatyö sekä lähidemokratia ohjataan tässä kaupungissa. Selvityksessä näkyy, että Espoo on kuin vene joka ajelehtii, milloin asuntojen kysynnän ja tarjonnan, milloin elinkeinoelämän tarpeita vastaavilla vesillä.

Kaikkea muuta näyttää Espoossa olevan, Erkama luetteli paikat merestä TKK:hon, mutta puhdasta ilmaahan ei tule lisää, ei ole merkkejä siitä että terveys olisi puhkeamassa. Viime talvena YTV suositteli pahimpaan aikaan pysymistä sisällä ja välttämästä henkilöauton käyttöä.

Esityksiini sanotaan liian usein "kuuluu elinkeino-ohjelman piiriin", ”ristiriidassa joukkoliikennejärjestelmän kanssa", ”kaupunkisuunnittelussa päätetty toisin". Siis mikä on ylin päättävä elin? Mikä on ylin päättävä suunnitelma? Vai meneekö istumisemme piirileikiksi? Mitään ei voi tehdä koska mitään ei voi tehdä koska mitään ei voi tehdä. Olen vakuuttunut siitä että jos Espoossa tehtäisiin kuntalaisille mielipidekysely, 80 prosenttia espoolaisista kannattaisi esittämiäni muutoksia.

Muutoksen perusajatus:

• Espoossa siirrytään ylläpitokulttuuriin, jossa olemassa olevaa rakennuskantaa peruskorjataan ja tiestöä parannetaan
• Raideliikennettä ja pyöräilyä tukevaksi.
• Uudisrakentamista vähennetään jatkuvasti.
• Kaikessa päätöksenteossa otetaan huomioon ympäristö

Vihreissä vallitsee kaksi perusteltua kantaa siitä, tuleeko edistää tiivistä kaupunkirakennetta vai omavaraista asumista. Myös siitä, tuleeko tehdä muutoksia, jotka todennäköisesti menevät läpi vai jotka jokainen tietää välttämättömiksi. Olen molemmissa jälkimmäisellä kannalla.

Ohjelmasta:
Asumisen päämääristä ei sanota muuta kuin että se on korkeatasoista ja vastaa kysyntää ja tarjontaa. Täytyy alkaa määritellä, mitä tarkoittaa korkeatasoisuus. Tarkoittaako korkeatasoinen asuminen yhä terästä ja betonia, uima-altaita ja sähkölämmitystä, rakentamista pohjois-suuntaan, kallioille? Ihmettelen missä vaihtoehdot, ekologisesti kestävä rakentaminen?

”Talouselämän pitää vastata elinkeinoelämän tarpeita.” Sehän tiedetään, että elinkeinoelämä luo itse tarpeitaan. Toinen määräys on ”monipuolisuus”. Onko tämä blankkoshekki ympäristön tarkastajille? Lainsäädäntöhän laahaa aina perässä. Vai voisiko Espoo olla uuden airut ja suosia sellaisia yrityksiä, joita asukkaat voivat hyväksyä naapureikseen?

Liikenne. Todetaan yksitotisesti ”bussi”. Tulevaisuudessa ihmiset muuttavat sinne, mihin pääsee rataa pitkin, sanotaan skenaarioissa. Eikö tässä olisi voitu sanoa esimerkiksi, että ”lisätään joukkoliikenteen subventiota, käyttäjämäärää ja kilpailukykyä” ja jättää menetelmät valtuuston ratkaistavaksi?

Kaupungin kasvu. Vedotaan niin kutsuttuun ”työpaikkaomavaraisuuteen”, mikä selkokielellä ei tarkoita muuta kuin suomalaiset kotikonnuiltaan Espooseen.

Viimeisenä lähidemokratia. ”Kaupunkia halutaan keskittää.” Miksi?

Ympäristön suojeluohjelmassa sanotaan esim. luomutuotteista, joita valtuusto yksimielisesti toivoi suositeltavan kunnassa, että ”luomutuottajilla ei ole mahdollisuutta sellaiseen markkinointi- ja jakelujärjestelmään, joka voisi palvella Espoon kaltaisia suurasiakkaita.” Eikä sopimustuottajilla ole ”mahdollisuus tuottaa luomua”.

Olen valmis kompromisseihin, jos suunta on kestävä kehitys. Nyt suunta vie kerskakulutukseen. Siksi jätän pöytäkirjamerkinnän, johon voin vedota, kun tulevaisuudessa halveksitaan vuonna 1996 istuneen valtuuston lyhytnäköistä poliittista lehmänkauppaa. Tässä on se laatikko, jossa minun valtuutettuna on toimittava. Eipä ole tilaa meikäläiselle tässä demokraattisessa järjestelmässä. Laatikko on umpinainen, valoa ei näy.

Lisäysehdotukseni:

Lisäys kohtaan 8. Kaupunkirakenteen taloudellisuus
Espoo on pääpiirteissään täyteen rakennettu. Luonnon kestokyky on jo nyt ylikuormitettu. Rakentamisen tulee käsittää pääasiassa korjausta ja entisöintiä.

Lisätään kohdaksi 3: Luonto- ja ympäristöarvot
Tietoisena kansainvälisistä sopimuksista (YK:n Rion kokouksen ilmansaastenormit, EU:n viidennen ympäristöohjelman liikenteen vähentämisvaatimukset ja Euroopan kaupunkien kestävän kehityksen sopimus) Espoo integroi kestävyyden periaatteen kaikkeen suunnitteluun. Se merkitsee jatkuvaa palautetta kaupungin hallinnossa siitä, mitkä toiminnot tukevat kaupunkimaisen ekosysteemin tasapainoa ja mitkä horjuttavat sitä.

Kuntalaisille annetaan riittävän varhaisessa vaiheessa niin paljon tietoa, että he voivat vaikuttaa omaa aluettaan koskevaan päätöksentekoon.

Yhdyskuntataloudelliset ja ekologiset analyysit liitetään läpäisyperiaatteella osaksi kaikkea kaupunkisuunnittelua ja kaupunkirakenteen kehittämistä."

 

Avoin kirje kaupunginjohtajalle

Arvoisa kaupunginjohtaja,

minulla on kylmä omalla kotiseudullani. Kodistani kahden kilometrin säteellä ei ole ainuttakaan puistoa, kenttää, kulttuuri-, opiskelu- eikä urheilutilaa. On vain loputtomat jonot rivitaloja.

Espoon kaupungilta liikenee kaksi miljoonaa markkaa tulos- ja kuulutusjärjestelmän rakentamiseen Leppävaaran kansainväliset mitat täyttävälle urheilukentälle, mutta ei muutamaa tonnia avoimen kerhon ylläpitämiseksi, jotta alueen tuhat nuorta voisivat perjantai iltaisin tavata toisiaan muuallakin kuin taivasalla tai kaukaisella ostarilla. 

Rahaa riittää monitoimisuihkulähteen rakentamiseen HAKAn toimitalon eteen, missä on videonauhalla pienoismallisto kuvattuna kaikista ilmansuunnista, jopa ilmasta, mutta ei korttelikompostin perustamiseksi. Vehkamäen tienoolla asukkaat haluaisivat omalta osaltaan vähentää viereisen Mankkaan kaatopaikan hajuja, tuholintuja ja raskainta mahdollista liikennettä lajitteluastioilla. 

Asetetaan toimikunta kehittämään muovista nurmikenttää Tapiolaan, jotta jalkapallon peluu nurmikolla olisi talvellakin mahdollista, mutta ei ole aikaa edes vastata asukkaiden yksimieliseen yhteiseen adressiin kotikadulleen kaavoitetun puiston pelastamiseksi ryteiköltä.

Joko kaupunki järjestää palvelut tai antaa kunnallisveroni takaisin. En halua maksaa siitä, että vain tapiolalaisilla lapsilla on kaikki harrastukset ja koulut kävelyetäisyydellä. Koska kaupunki ei myöskään tarjoa varteenotettavia liikennepalveluja, ei järjestä terveys- eikä päivähoitoapua ja koska itse työskentelen ja opiskelen naapurikaupungissa eikä lapsilleni löydy koulupaikkaa Espoosta

anon Tieltä vapautusta kunnallisveron maksamisesta. Näin säästyneet rahani käytän kotiseutuni kehittämiseen.

Vihervaltuutettu.

Marketta Horn

 

Espoon ympäristöohjelma liian varovainen!

 Marketta Horn
Espoossa 12.3.1996

Espoon ympäristökeskus Ritva Veijonen

Anna-Liisa Linnala pyysi minua kommentoimaan 12.1.1996 tekemääsi pohjapaperia Espoon ympäristönsuojeluohjelman uusimiseksi.

 

1. Miksi Espoon ympäristökeskuksen varoja on vähennetty?

Sanot että Espoon ympäristöohjelma oli ensimmäisiä Suomessa ja muille kunnille mallina. Vuosina 1980-1985 menikin hyvin. Oli innostusta ja jämäkkä johtaja.

Kuntalaisille ja valtuutetuille on tehtävä selväksi, että vaikka Espoo oli Suomessa uranuurtaja ympäristökeskuksen perustamisessa, saastemittausten suorittamisessa ja kaupungin hankintojen ympäristöystävällisyyden kartoittamisessa, on toiminta täällä pysähtynyt ”varojen puutteessa” siihen minimiin, jota laki vaatii.

Ympäristökeskus tarvitsee vastatakseen edes Ålborgin sopimusten velvoitteista kymmenkertaisen henkilökunnan ja varat. Jos ympäristökeskus ylistää omaa toimintaansa eikä anna tarkkoja perusteluja lisävarojen tarpeesta, ei päättäjille tule selväksi tarpeen suuruus.

Tiedämme, että ympäristövaurioiden vähentämiseksi kunnan varat on jaettava eri perustein kuin viime vuosikymmeninä. Ongelmien tiedostamisen kannalta on tärkeää, että ympäristönsuojelun asiantuntija sanoo rohkeasti ja rehellisesti, mikä tilanne maailmassa ja Suomessa, erityisesti Espoossa on.

Ympäristökeskuksen vaatimaton toiminta johtuu mielestäni siitä, että Vihreät tulivat suurena ryhmänä valtuustoon, jolloin syntyi kokoomuksen ja demarien liitto. Jos pääpuolueet antavat varoja ympäristönsuojeluun, tulkitsevat kuntalaiset sen tietysti vihreiden poliittisena voittona. Näin ajateltuna oli suuri virhe, että aikanaan perustettiin vihreä puolue.

 

2. Mittauspisteitä ja avoimia selvityksiä on vaadittava lisää

Niin kauan kuin emme tiedä, mitä saastelähteitä lähellämme on, miten ne vaikuttavat meihin itseemme ja mitä ympäristöä ja asukkaita mittaamalla on jo saatu selville, emme ole innokkaita muutoksen vaatijoita.

Epäkohtia: Monet tiedot, esimerkiksi sähkön kulutus ovat salaisia. Vaikka lapset ovat eläviä saastemittareita, ei heidän terveydestään, ei edes neuvolakorteista tehdä vielä yhteenvetoja.

Tärkeintä on selvittää, missä kunnossa ovat puut, humus, lapset, rakennukset. Mankkaalaisen puutarhan punaherukoita ei voi enää syödä. Lapset sairastavat kymmenenkin saasteperäistä sairautta talven aikana.

Mielestäni voitaisiin ehdottaa, että jokaisessa virastossa on yksi henkilö, joka koulutuksensa ja kiinnostuksensa perusteella pystyy tarkkailemaan viraston toimintaa ympäristön kestokyvyn kannalta.

 

3. Tutkimuslaitokset ja kansalaisjärjestöt asiantuntijaseminaareihin.

Ympäristön saastuminen on mielestäni asia, jota ei laadita keskustelemalla "keskeisten virastojen päälliköiden kanssa". Hehän ovat poliittisesti tilivelvollisia. Kokoomuksen päätavoite puolueena on kansainvälisen kilpailukyvyn edistäminen ja demarien täystyöllisyys. Eivät he rupea jakamaan markkojaan muuta kuin lakisääteisiin ympäristöinvestointeihin. Agendan vaatimusten toteuttamiseen eivät Espoon virkamiesten kokemukset ja tieto riitä.

Teillä onkin suunnitteilla seminaareja. Espoossa asuu enemmän koulutettua väkeä kuin missään muualla Suomessa. Miksei meille ympäristöaktivisteille, naisjärjestöille, asukasyhdistyksille, äiti-lapsi- kerhoille jne. makseta myös pientä kokouspalkkiota tai tarjota edes iltapalaa, kun tulemme asiantuntijoiksi? Virkamiestyöryhmä ei ole riittävän laaja nyky-yhteiskunnassa. Osaavat ja tietävät kaupunkilaiset haluavat vaikuttaa omaan elinympäristöönsä.

Kaupunginjohtaja voi kyllä avata työntekijöille tarkoitetun seminaarin ja apulaiskaupunginjohtaja Pätiälä toivottaa onnea, mutta kyllä pääpuhujaksi on saatava Salkinoja-Salonen tai Suomen Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja.

Ympäristöohjelmaa työstäviin työryhmiin on ehdottomasti pyydettävä myös kyseisiin asioihin perehtyneiden kansalaisjärjestöjen ja miksei myös korkeakoulujen edustajia! Työryhmät voisi rakentaa jopa kaupunkifoorumeina. Vapaaehtoisjärjestöjen räväkät teesit esimerkiksi kunnan energiaohjelmaksi Evyltä pohjaksi ja sitten viranomaisten, kuntalaisten, kiinteistönomistajien, kuluttajajärjestön ja talouselämän syyniin.

 

4. Ohjelman tulee painottaa asioita ympäristön kestävyyden kannalta.

Jos valmisteluprosessi on todella niin perusteellinen kuin paperissa kuvataan, eikö alkupaperi voisi olla yhtä vakavahenkinen kuin on todellinen ympäristön tila Espoossa? Tuskin on oletettavissa että vapaan sivistystyönlautakunta esittää paremmin perusteltuja ja vaativampia normeja esimerkiksi koulujen turhaan iltavalaistukseen ja ilmastointiin kuin ympäristöasiantuntijat, koululautakunta homevaurioihin, joukkoliikenteen johtokunta bussin ja raideliikenteen huimaavaan eroon saastemäärissä. Nämä lautakunnat tarkastelevat asioita oppivelvollisuuden ja hinnoittelun kannalta.

 

5. Aloitteellisuudesta on palkittava

Paperin mukaan kunnan pitäisi toimia aloitteellisesti. Vaan miksei toimi? Ohjelmassa on lueteltava, miten kunta on toiminut aloitteellisesti. Ohjelmassa pitäisi ehdottomasti tulla esille myös, miten kuntalaisten aloitteellisuus on palkittu. Kuinka paljon soittoja, mitä valitettu, mitä valituksista on seurannut. Se toisi kunnalle "ilmaisia ympäristötarkkailijoita" ja kannus taisi asukkaita välittämään ympäristöstään.

6. Vierasperäiset ohjelmat ja käsitteet on määriteltävä

On hyvä tuoda esille, mitä tarkoittavat juuri Espoon virkamiehille Agenda 21, auditointi, kestävä kehitys. Nehän ovat käsitteitä, jotka saavat merkityksen vasta määriteltynä siinä ympäristössä, jossa niitä käyttävät ihmiset asuvat.

 

7. Ympäristöohjelma on pantava vastatusten kaupungin strategian kanssa

Virkamiehet joutuvat Espoossa toteuttamaan kauppakamarin tarpeita vastaavaa kaupunkistrategiaa: materiaalista kasvua, halpaa energiaa, lisää moottoriteitä, vain huippuja ja maailman mainetta, jopa niin kulttuurin kuin urheilunkin alalla. Kaupunkilaisten toiveet ja ympäristönsuojeluohjelma ovat niiden kanssa ristiriidassa ja se on tuotava selvästi ja perustellusti esille. On hyvä tietää, milloin tingitään kenenkin vaatimuksista.

 

8. Viraston motivointia edesauttaa tulosten julkaisu - olivat ne sitten hyviä tai huonoja

Jos ympäristökeskus saa kertoa vain ylistävistä asioista eli miten hyvin kaikki Espoossa on, en ihmettele jos henkilökunta ei jaksa: Päästöjä on vähennettävä näin ja näin paljon, Espoossa ne ovat lisääntyneet tällä ja tällä alalla. Soittoja on tästä näin paljon, kattava kysely osoittaa, että tiedotus ei toimi näillä aloilla, olemme pystyneet vastaamaan näihin valituksiin näin ja näin. Kuinka monta prosenttia autoliikennettä pitäisi vähentää Tapiolassa ja erityisesti pientaloalueella Mankkaalla, jotta harsuuntuminen pysähtyisi?

Ympäristöasiat eivät ole lainsäädäntöä, insinööritiedettä tai matemaattista laskentaa. Raja-arvot ovat suhteellisia. Ympäristökeskus voisi ottaa rohkeamman linjan ja tulkita lukuja enemmän luonnon hyväksi kuin Espoon kansainvälisen kilpailun hyväksi. Tiedämme että luvut ja lait laahaavat todellista tilannetta perässä.

Olen erittäin kiitollinen, että sain tässä vaiheessa sanoa mielipiteeni Espoon seuraavaan ympäristöohjelmaan. Pyrin julkaisemaan kirjeeni.

Ympäristötoimisto ei ole mikään luontoyhdistys

Espoon ympäristöä ei paranneta julkaisemalla monivärikirjasia luontopoluista ja kartanokierroksista. Ympäristötoimiston tärkein tehtävä on saada asukkaat tietoisiksi, mitä ympäristöongelmia kotikunnassa on ja mistä ne johtuvat.

 

Unohda lehdistö neljäntenä valtiomahtina!

Suurin pettymys on ollut se jota neljänneksi valtion mahdiksi kutsutaan: lehdistö. Kun hallitusmuodossa taataan "vapaus sekä oikeus kirjoituksen painosta julkaisemiseen" olin aina kuvitellut, että oikeus olisi kansalaisella. Nyt tiedän enemmän. Vain toimittajilla - lehden kustantajalla - on vapaus.

Suomen valtiomuoto rakentuu sille periaatteelle, että kansalaiset valitsemiensa edustajien välityksellä vaikuttavat keskeisesti asioiden hoitoon. Perusoikeutena on sananvapaus. Näin kokemusten perusteella voi vakuuttaa, että perustuslaki ei Suomessa toteudu.

Minulla ei ole edes valittuna edustajana kaupunginvaltuuustossa muuta keinoa kertoa huolenaiheistani kuntalaisille kuin sanomalehti. Vaikka lehdistön edustajia istuu joka kokouksessa tusinan verran, ja neljän vuoden aikana pidin kymmeniä puheita valtuustossa, tein raha-asia- ja valtuustoaloitteita, kävin täysin rinnoin tiedotus-, kurssi- ja esittelytilaisuuksissa, ei kertaakaan koko neljän vuoden aikana Helsingin Sanomat tai Länsiväylä (joista 95 prosenttia espoolaisista saa tiedon kunnan tapahtumista) ole kertonut muusta kuin merkityksettömistä henkilökohtaisista riennoistani.

Yleisönosastoilla Helsingin Sanomat julkaisee Vihreitä ajatuksia vain julkkisvihreiden suulla. Länsiväylä ystävällisesti painaa Areenalla kaikki, mutta sekin foorumi sulkeutui vuosi sitten. Länsiväylä pidättää itsellään oikeuden otsikoida lähetetyt yleisönkirjoitukset. Otsikon avulla he kääntävät kirjoituksen sanoman päälaelleen.

 

Lehtivihreän toimittamisesta 1996

Kun tajusin, että lehdistöä on käsiteltävä erityisin menetelmin, yökötti koko höpinä sananvapaudesta Suomessa. Vihreät eivät ole Espoon kunnallispolitiikassa ylittäneet julkisuuskynnystä muuta kuin Lyylin tyylissä.
Aloimme julkaista vihreiden omaa lehteä, Lehtivihreää. "Neljäs valtiomahti" on saanut kaikkiaan kymmenen numeroa. Silti sanomamme ei leviä. Lehtivihreään investoitiin melkoinen summa vihreiden kokouspalkkioista. Sitä jaettiin vihreille luottamushenkilöille ja tilausmaksun maksaneille. Meiltähän puuttuu 60.000 mk - niin paljon lehden kertalevitys Espoossa maksaisi.
Keräsin juttuja ja kuvia lehteen  toisella valtuustokaudellani.  Hienoin hetki oli kun pöntössä puhetta pitäessäni koko oikean puoleen laita oli vihreä: kaikki kokoomusvaltuutet lukivat lehteä!)

Espoon, Helsingin ja Vantaan tiedottajat ovat yrittäneet saada pystyyn pääkaupunkiseudun vihreiden yhteistä Lehtivihreää. Ensimmäinen neuvottelupäivä pidettiin 17.10.1996. Yhteinen lehti ilmestyi 2.12.

Viime Lehtivihreässä Helsingin vihreiden toiminnanjohtaja Päivi Kuusjärvi kertoi Lehtivihreän ilmestyvän koko metropolin iloksi neljä kertaa vuonna 1996. Lehden vastaanotto oli suopea. Koko metropoli haluaa yhteistä Lehtivihreää. Sen sijaan vain vähän on tullut palautetta siitä, minkälaista lehteä kaivataan. Siksi alkuvuosi on ollut rankka.

Kolmen kaupungin vihreät ovat tottuneet kymmenen vuoden aikana erilaiseen tiedotukseen. Vantaalla ilmestyy A3 kokoisena lautakuntaraportti- ja osoitetietoläpyskä silloin tällöin, Helsingissä lähinnä menovinkkejä sisältävä yhden A4 -sivun HeVi-tiedote. Espoolaiset ovat tehneet 20 sivuista A4 Lehtivihreää, jossa on luottamushenkilöiden raportteja, virkamiesten ilkeyksiä, Espoon ympäristöongelmia ja myös keskustelua vihreiden luottamushenkilöiden erilaisista linjoista.

Vantaalle tuntuu sopivan kaikki tiedotusmallit kunhan joku tekee, HeVi haluaa vihreää innostusta, Espoo itsekritiikkiä. Eihän näitä toiveita voi yhdistää, vai?

Toinen kysymys kuuluu: miksi tätä lehteä tehdään. Minusta tuntuu, että Vantaan ja Espoon sekä vaaleilla valitut että kunnallisjärjestöjen vihreät haluavat raportoida, mitä ovat tehneet mandaatillaan. Luottamushenkilöt maksavat lehden omista kokouspalkkioistaan. Helsinki on oma vaalipiiri ja monin verroin suurempi. Siellä kuntalaisten valitsemilla vihreillä on useita eri kanavia saada äänensä kuuluviin ja toimihenkilöiden tavoite on lähinnä houkutella lisää maksavia jäseniä. Eihän näitä toiveita voi yhdistää, vai?

"Varattu, kiireinen, ei paikalla", "Äänimerkin jälkeen jätä viesti" ovat tulleet Lehtivihreän toimittajille tutuiksi. Vantaalla lehtivastaavat vaihtelevat, Helsingissä on palkattu henkilö toimimaan 9-12 ja vain silloin, Espoossa on budjetoitu 1000 mk yhden lehden toimittajalle. Eihän näitä vastuualueita voi yhdistää, vai?

Kyllä ne voi yhdistää! Ei ole mitään järkeä tehdä Espoon Vihreille Lehtivihreää. Espoossa on 16 pientä kaupunkia ja kaikilla eri intressit. Vuosikymmen sitten Ville Komsi kirjoitti: ”yhteen ja pirstaleiksi”. Kunnalliset rajat ovat mielivaltaisia. Kokoomus on tehnyt ehdotuksen YTV:n lopettamiseksi, me Vihreät voimme tehdä paremmaksi: kuntarajat pois. Aloittakaamme Lehtivihreällä! Kun luottamushenkilöt ja miksei myös virkamiehet saavat raportoida toiminastaan siltä kannalta, mikä olisi mielekästä tehdä keskitetysti ja mikä alueellisesti, selvenee hyvin pian, minkälaista strategiaa on hyvä toteuttaa.

Lehtivihreän tekeminen vie mielettömästi aikaa. Kaikki tekijät haluavat kuitenkin mahdollisimman saasteettoman ympäristön. Lähtekäämme siitä! Jokaisella on puheenvuoro.

Vantaan Vihreät aktiivijäsenet eivät tee yhteistyötä keskenään, koska jokaisella on kuitenkin niin eri tapa toimia virkamiesten kanssa ja perustella niitä syitä, miksi on mennyt mukaan mihinkin virkamiesten tai puoluepoliittiseen ratkaisuun.

Helsingin vihreiden etu on ollut toimimattomuus. Kukaan ei ole raportointivelvollinen kenellekään, koska useimmat huippuvihreät ovat valtakunnan ja Euroopan politiikassa. Miten he voisivatkaan olla kenellekään tilivelvollisia! Helsingin vihreillä on neljä suurta kuuluisuusharavaa ja he ratkaisevat poliittiset kunnallispäätökset. Lautakunnissa voidaan ehdotella sitä sun tätä, mutta niin Soininvaaran lehmänkaupat kuin hallituksen kannanotot voittavat lautakuntien päätökset.

Espoon vihreätkään eivät oli pulmusia. Meillä on Paavo Nikula, joka kerää puolet Vihreiden kunnallisesta kannatuksesta. Herää kysymys, äänestäisivätkö nämä henkilöt nuorsuomalaisia vai kokoomusta, jos Nikulaa ei olisi. Vai ehkä jotain toista Vihreää, jonka myös annettaisiin saada sama julkisuus kuin Nikulalla nyt on? Vahinko, että Nikula pitää metroa "realistisena", kun muut perustavat kansalaisliikkeitä pikaraitiotien tukemiseksi.

Kyse on siitä, tarvitaanko meitä vihreitä ollenkaan, jos ajamme vain realistisia vaihtoehtoja yhteiskunnassa, joka parkuu rakennemuutosten tarvetta.

Harva jaksaa tehdä vapaaehtoistyötä, jos siitä ei saa kannustusta tai jos valittelut eivät johda edes debattiin. Haukkuja, vasta-argumentteja ja visioitahan ei perisuomalaiseen tapaan uskalleta esittää. Vihreät riitelevät taas, alkaisi lehdistö parkua. Dissidenttien kohtalo on vihreiden politiikassa yhtä kurja kuin Siperiaan karkotus itäisessä naapurissa.

Eli se loppui nyt. Helsingin vihreät saavat pitää omat viherpiiperryksensä ja kulttuurikaupunkikeskustelunsa. Vantaan vihreät kiireensä ja asuinyhteisökokeilunsa.

Espoon vihreät tekevät seuraavan Lehtivihreän taas omin voimin.

Kokemuksia Lehtivihreän tekemisestä

Kun olin jo soittanut kolmelle Espoon vihreälle ja kuullut, että "tätä ei sitten voi laittaa Lehtivihreään", aloin istua ikkunani ääressä kuunsirppiä haikaillen. Mikä se maailma on missä elämme? Onko meidän oltava mukana reaalisessa maailmassa vai todellisessa maailmassa? Reaalinen on se maailma josta puhuttiin vihreiden puoluekokouksessa Hämeenlinnassa haaviston/hautalan/nikulan ja braxin suulla. Todellinen on sitä vastoin se maailma, jossa kaavavalitus maksaa 500 mk ja bussijokeri tulee yhtä kalliiksi kuin olisi ollut toteuttaa koko pikaraitiotie. Mutta näitä itsestään selvyyksiä ei saa kiroilla ääneen, koska osoittaisit välittömästi ”yhteistyökyvyttömyytesi".

Reaalipolitiikassa ei "yhteistyökyvyttömällä" ole mahdollisuuksia.

Vihreiden on helpompi saada juttuja läpi Helsingin Sanomissa kuin Vihreässä Langassa, mutta siitäkään ei puhuta ääneen. Kuvia meistä ei julkaise mikään lehti. Vihreät arvot eivät ole enää etusijalla.

Tämä Lehtivihreä ei missään tapauksessa voi oikaista sitä vääryyttä josta vihreät luottamushenkilöt kärsivät siitä yksinkertaisesta syystä, että painatuskustannukset ylittyvät. Kun ei voi laveasti selitellä, on sanottava sopuisasti kierrellen.

EU-vaalit lähestyvät, pääkaupunkiseudulla tehdään suuria liikenneratkaisuja, lapsia riepotellaan aamuruuhkassa. Muilla puolueilla sävelet ovat selviä, vihreät hoippuvat kansainvälisen työnjaon ja omavaraisuuden, päivähoidon ja kotihoidon, metron ja pikaraitiotien välillä. Oma käsitykseni on kaikessa: edellinen ei, jälkimmäinen kyllä.

Vihreät eivät tiedä linjaansa - otsikoisivat lehdet, jos alkaisimme laajalti keskustella. Mutta ottakaamme se riski!

Hämeenlinnassa jouduin tuon tuosta toimittajien kynsiin: kun teillä ekovihreillä nyt on varjokokous... Ei meillä mitään varjokokousta. Olemme mukana, mutta painotamme enemmän ekologisuutta kuin sosiaalisuutta. No sehän ei ylitä uutiskynnystä. Olisi täytynyt panetella.

 
Jos Soukassa halutaan kunnallisia päivähoitoja ja Tapiolassa perhepäivähoitoja, ei lie vaikea toteuttaa paikallista mielipidettä. Jos sen sijaan eduskunnassa halutaan Vuosaareen metroa ja Suomea EU:n, ei kaikkien ole sotkeuduttava keskusteluun.

Lehtivihreän tarkoitus on paitsi kertoa mitä missäkin tapahtuu, antaa niille puheenvuoro, jotka omaa kantaa edustaessaan ovat joutuneet lehdistön mustalle listalla. Helsingin Sanomat ei suurin surmin julkaise vaihtoehtoisia haastatteluja terveydenhoidosta, kunnallisdemokratiasta tai liikenteestä. Länsiväylä Espoossa on rahoittajiensa mukaisesti Asuntosäätiön asialla.

Ajatuksia ja kokemuksia espoolaisesta vihreydestä  

Espoon vihreiden

Heponiemen seminaari 14.2.1993

Uusi kaupunginvaltuutettu Taina Halonen soitti minulle. Hän ihmetteli, mitä Länsiväylässä tarkoitettiin väitettäessä, että Espoon kaupunginvaltuuston viime kokous muistutti entisajan sirkuksia. Tainaa kiusasi se, että hän ei tiennyt, minkälaisia kokoukset ovat olleet aikaisemmin.
 
Muistan, kuinka itseäni vuonna 1986 keljutti, kun joku lähetti minulle YV:ssä ilmestyneen haastattelun Paavo Nikulasta. Paavo ei ollut kertonut meille maanantain kokouksessa ilmestyneestä haastattelusta. Minulla oli se tunne, että olen yksi Espoon vihreistä ja jos meistä kerrotaan jotain, koskee se myös minua.

Nyt en enää ajattele, että olisin jotenkin mukana siinä, mitä muista kirjoitetaan.  

Kunn saksalaisille poliitikoille ja kansalaisille esitettiin samat kysymykset, huomattiin, miten eri maailmassa poliitikot ja kansalaiset elävät. Kansalaiset pitivät tärkeimpinä arvoina uskollisuutta, rehellisyyttä, täsmällisyyttä, ystävyyttä, lojaliteettia, kun taas poliitikot arvostavat abstrakteja arvoja kuten suvaitsevaisuutta ja oikeudenmukaisuutta, homo parlamentarius. (Ronald Inglehart World Values Survey)

Miksi vihreys ei näy?

J.P. Roos ei näe vihreää muutosta, vaikka Suomessa vihreitä kansanedustajia ja kunnanvaltuutettuja on enemmän kuin muissa maissa (1.10.94). Mistä johtuu vihreiden heikko näkyvyys? En tiedä muista kunnista, mutta ainakin Espoossa, missä jo vuonna 1984 valittiin Suomen suurin vihreä edustusto, syy on uusien vihreiden kokemattomuus, pelkuruus, halu miellyttää niin jmuita puolueita kuin lehdistöä, tietämättömyys.

Ennen vihreitä Espoossa oli edistyksellinen ympäristötoimisto: liikenteen päästöjä mitattiin sammalpalloilla, vesistöjen kalakantaa kartoitettiin, pantiin alulle ympäristöarviointi kaupungin hankinnoissa. Nyt ympäristöviraston varoilla pidetään yllä luonto- ja matkailukohdetta Villa Elfikissä. Raskasmetallilaskeumasta ei ole mittauksia enää kymmeneen vuoteen, veromarkat kuluvat suurteiden rakentamiseen, viemäröintiin ja yhä kalliimman erikoissairaanhoidon kustannuksiin.

Oletan että on tapahtunut näin: Kokoomus ja SDP sivuuttavat omissa budjettineuvotteluissaan ympäristötoimiston sivut, koska "onhan meillä vihreät, jotka taistelevat niistä määrärahoista kynsin hampain. Emme myönnä varoja ennen kuin vihreät tulevat meidän asioidemme taakse.”

Kuitenkin Vihreiden budjettineuvotteluissa kestää tasan kaksi minuuttia ympäristötoimiston kirjelmien ja toiminnan käsittely. Meillähän on puheenjohtajuus ympäristölautakunnassa ja olemme satsanneet luottamushenkilömme siihen suuntaan. Se asia on varmaan järjestyksessä, kaikki olettavat.

Kenellekään ei tule mieleenkään kyseenalaistaa, että juuri ne henkilöt, jotka istuvat Vihreiden edustajina lautakunnissa, eivät ehkä sittenkään ymmärrä luonnon kiertokulkua ja yhteiskunnan vuorovaikutuksia niin perusteellisesti kuin esimerkiksi vaaleihin lähteneet edustajat. Ja kuten tiedämme: valta huikaisee. Henkilökemia on sittenkin tärkeämpi kuin ympäristökemia.

Vihreys näkyy vasta kun kaikki puolueet ymmärtävät luonnon kestokyvyn rajat.

 Kyllä tiede pelastaa?

Vieraskynä-palstalla 27.12. esitti aivoprofessori Risto Näätänen kysymyksen: miksi ihmiskunta ei hyödynnä elinolojensa säilyttämiseksi sitä tietoa ja teknologiaa, joka sillä on. Hän ihmettelee onko vika poliitikoissa, muissa johtajissa vai peräti tiedemiehissä itsessään.

Samana päivänä toinen tohtorismies Seppo Priha osoitti mielipidesivulla, miten valta on "linkitettyä vallan täytettä" harjoittavalla pienen pienellä ryhmittymällä, joka ei "äänetkään keskittämällä saisi yhtään edustajaa eduskuntaan".

Erityisesti saksalaiset tiedemiehet ovat tutkineet, miksi mitään ei tapahdu, vaikka kaikkien tiedossa on, että talouskasvun ja videoviihteen maailma vie varmaan loppuun. Tieteisfilmit kuvaavat enää sitä, tuleeko loppu ihmiset mekanisoimalla ja numeroimalla eli EU:n marssijärjestyksellä vai ydinvoiman säestyksellä elinolosuhteiden hiljaa rottaistumalla. Ihminen selviää vain muuttumalla rotan tasoiseksi - kulkemalla öiseen aikaan kaatopaikoilla ja komposteissa välttääkseen otsonin ja ydinlaskeuman seurauksia.

Miksi tiedettä tukevassa yhteiskunnassa ei mitään tapahdu, vaikka tieteellisten tutkimusten valossa ei ole epäilystäkään etteikö viime hetki lyö kilpailu- ja markkinatalousyhteiskuntaa jatkamalla?

Valtiotieteilijöiden mukaan mitään ei tapahdu, koska niin kutsutussa demokratiassa eli enemmistövallassa mikään yksittäin dissidentti tai rakennekriitikkoryhmä ei voi ottaa valtaa perinteiseltä nomenklatuuralta eli eliitiltä. Joltain Paavo Nikulalta, joka omien sanojensa mukaan on istunut 30 vuotta sadoissa erilaisissa komiteoissa ja tuntee linkit, eivät Vihreätkään säästy. Koska nykyistä järjestelmää on kyseenalaistamassa kymmenien erilaisten utopioiden kirjo, ei niistä synny haastajaa nykyjärjestelmälle.

Taloustieteilijöiden mukaan mitään ei tapahdu, koska järjestelmässä sisällä pysyminen on ihmisille henkilökohtaisen eloonjäämisen kannalta kuitenkin turvallisempaa kuin siitä uloshyppääminen. Ihmisen on saatava ruoka ja ihmisen on saatava suoja.

Lääkärit tietävät, että ympäristösaasteet eivät vaikuta ihmiseen aktivoivasti ja järkeistäen. Ne turruttavat aivot ja aistit pikkuhiljaa. Saasteiden vaikutuksesta sperman laatu heikkenee ja ihminen pikku hiljaa nääntyy. Järjestelmää uhkaavaksi protestoijaksi hänestä ei enää ole. Sosiologit osoittavat yhä uudestaan, että ihminen haluaa olla samanlainen kuin muut, ainakin kuten muut hänen asemassaan olevat.

Tulevaisuudesta kaikki toivovat vihreämpää. Nykyisille eliitille on hyödyksi, että demokraattista muutosta edustavassa Vihreässä puolueessa on kaksi ääripäätä. Paloheimon ja Soininvaaran fallinen linja edustaa luotijunia ja metropoleja eli vihreä pystytään säilyttämään maan päällä kun se erotetaan mustasta.

Toinen on juuri sen vastakohta. Saksalaiset politologit puhuvat kirkontornipolitiikasta. Elämän tulisi olla sellaista, että ihminen kotikylänsä kirkontorniin kiivetessään näkee 90 prosenttia omista elinehdoistaan. Ruokaa ja palveluja ei rahdata luotijunilla kaupunkeihin, vaan ihmiset elävät sillä porkkanalla ja niillä kampauksilla, joita pyörämatkan päässä on saatavilla.

Kivi-hedelmät, soijapavut ja polttoöljy eivät ole edistyksen kukkasia pohjolassa. Meillä on savusaunaa ja avantovirkistystä, kuusienergiaa ja mäenlaskua.

Mistä rakennemuutos?

Ihmisten tietomäärä on lisääntynyt niin paljon, että yhä erilaisempi tapa vaikuttaa omiin asioihin yleistyy. Äänestyspassiivisuus voisi olla tästä osoituksena. Kuitenkin se todennäköisemmin kuvastaa ihmisten turtumista - eihän tässä millään muutenkaan ole väliä.

Uskon että mitä avoimempi, vaihtoehtoisempi ja innovatiivisempi yhteisö on uusien ajatusten suhteen sitä paremmat kehitysmahdollisuudet sillä on. 

Näin minä tehtävämme näen: Poliitikko on sitä varten että hän asettaa yleiset linjat, joita sitten virkamiehet toteuttavat ja vahvistuttavat lautakunnissa.  

Budjettikokouksessamme 15.10. annoimme yleisohjeena Vihreiden neuvottelijalle, että haluamme todellista muutosta kahteen asiaan: (kokouksissa vallitsi "hyvä henki", kaikki olivat "yheistyökykyisiä" - ei mitään muutoksia)

1. Joukkoliikenteen hintoja on alennettava huomattavasti. Vihdoinkin pitäisi ymmärtää, että seutulipun hinnan alentaminen ei väistämättä lisää kustannuksia, vaan kannattavuus paranee, kun käyttäjiä tulee enemmän.
2. Kestävä kehitys otettava vakavasti. Neuvottelijamme ei ehkä ollut tietoinen, että kaupunginhallitus hyväksyi syksyllä Aalborgin julkilausuman. Neuvottelijamme ymmärsi, että kyse oli vain kestävän kehityksen läpäisyperiaatteesta kouluopetuksessa ja koska se kuuluu kouluhallinnolle, ei asiaa kehitelty eteenpäin. 
   

Espoon Vihreät vertailussa muuhun Suomeen

Kun vuoden 1984 vaaleissa saimme yli 7 prosenttia äänistä - tosin listoillamme oli kaksi tunnettua liberaalia kunnallispoliitikkoa Paavo Nikula ja Rainer Lahti, tuli Espoosta Suomen vihrein kunta. Seuraavana kautena ääniprosentti laski neljään ja nyt kun se vuonna 1992 taas nousi 1 prosentin, alkoi muissakin kunnissa olla vihreitä.

HS 16.1.1988: "Espoolaisvihreät ovat kollegakuvausten mukaan värikkäittä, itsekeskeisiä, yhteistyökyvyttömiä, kontaktihaluttomia tai muuten vain eristäytyviä."

Pirjo Alstelan kysely: Vihreät ovat eristäytyneitä, eivät neuvottele, ehdottomia, ei osa-tavoitteita, tuomitsevat muiden arvot, ei selkeää yhteistä nimittäjää, tehneet muodoista taidetta, kokemattomia. Positiivista: tuoneet esille jätehuollon, kaavat, arkiasiat, ympäristöasiat.

Espoon vihreiden tempaukset

 Tuhatjalka

• Offe Strengin ideoima toimintaryhmä täydentämään valtuutettujen ja lautakunnan jäsenten työtä: kontaktiverkosto kansalaisjärjestöihin, haalii kuntalaisia valtuuston kokouksiin, teemailtoja mm Espoo 2010, kirpputori, pikagallupit, oma-aloitteisuus nuoriliekin, katuteatteri, Hyde Park, kompostointipäivät.
• Tuhatjalasta osuuskunta, joka hankkii kiinteistön ja perustaa oman lehden Länsiväylän kilpailijaksi!

 

Eero Haahden ero 22.12.1987:

Valtuusto itsetarkoitus eikä palvele kuntalaisia, ennalta pelattu valtapeli. "En voi alistua tähän peliin". Valtuustotyö on henkisesti hedelmätöntä, asiallisesti mahdotonta sekä tavoiltaan moraalisesti arveluttavaa. Uusien ideoiden torina valtuusto on väärä paikka. Myönnän erehtyneeni nimenomaan tässä. Vihreä asia ei edisty tätä tietä piiruakaan.

Espoon Vihreät valtuustossa

• yaltuustoaloitteet: Mikko Kiio: Tvijälpin kehittäminen Espoon kansanpuistoksi 24.9.86
• Villa Elfik -vihreiden joululahjarahoilla
• Periaatteet kuntasuunnitelmaan ja budjettiin 1985: yhteisöllisyyden korostaminen, päätöksenteon ja vastuun hajauttaminen, Espoon kulttuurimiljöön ja muun ympäristön säilyttäminen, kaupunkikuvaan ja -rakentamiseen sekä ympäristöön voimakkaasti vaikuttavien hankkeiden siirtäminen
• Eriävä mielipide: emme ota vastaan 500.000 mk namurahaa per vihreä KH:n jäsen. Haluamme ihmisläheisempää kunnallispolitiikkaa, painottaa sosiaali- ja koulusektoria, lykätä kehä II

 

Juttuja Länsiväylä-lehdessä Espoon vihreistä 1985 - 89

• Miksi 'pyykit' yhä roikkuvat Kehä ykkösellä? (Sarasvuon pikahaastattelu Hornista)
• Nikulan poliittinen tilinteko: Keskustaliitto Väyrysen presidenttipeliä 4.1.1986
• Happosateet kuriin pyykkinaruilla 4.1.1987
• Tapiolalainen tasa-arvomies selviää kotitöistä, Tasa-arvovaltuutettu prässää itse housunsa, Länsiväylä 7.1.87
• Vihreää valoa ruohonjuurista 11.2.87
• Pettynyt Marketta Horn: Jupit olivat kunnolla liikkeellä 18.3.87
• Espoon itkijänainen: Tulossa uusia tempauksia (Horn), Itku oli vastaus Hetemäki-Olanderille -8.4.1987 etusivu kuvan kanssa:
• pääkirjoitus: Suomalaiset terroristit -12.4. Tulella leikkimistä
• Padasjokea esiteltiin espoolaisille vihreille 19.6.1987
• Johtokuntien vihreät vaativat: Mieluummin parakkeja kuin vuorolukua 11.10.87
• Valtuutetut auttamaan etiopialaisia 14.10.87 (Alstela)
• Vilpittömästi viisikymppinen (Tuulia Kaskinen) 14.10.87
• Eero Haahti kyllästyi Espooseen ja valtuustoon 16.12.1987
• Vihreiden Streng pyytää eroa kesken kauden kh:sta
• Vihreiden Haahti omantunnonrauhaan 17.1.1988
• Vihreät vaativat: Paikallisradiolle ei toimipulaa 29.5.88
• Maailmanmestari Martti Rantavuori: Jousiammunta tekee nöyräksi 9.9.1987
• Rainer Lahti: Vihreiden tehtävä itsensä tarpeettomiksi 2.10. 88
• Järjestelmän rajalla: Vihreiden epäohjelma panostaa pikkuihmiseen (tehty valitus julkisen Sanan Neuvosotolle) 2.10.88
• Vihreille vaalien kovin tappio: tavoitteista emme luovu, 19.10.88
• Käyttäytymisnormeja en halua omaksua (Merva Mikkola-Henttonen) -'Tuhatjalka' merkitsi kuolevia puita 15.3.1989
• Suomalaisten perusoikeuksissa on selviä puutteita - Vihreä optimisti
• Vihreät tempaisivat asunnottomien puolesta, Alueuutiset 14.1.87
  

Espoon vihreiden Länsiväylässä julkaistuja kirjoituksia 1985 - 1993:

 Muut

     Haahti Eero: Leipä ei ole massatuote, HS 17.8.85

·         Idman Bo: Suojaan pääsevät vain päihdeongelmaiset 8.3.87

·         Inkinen Raimo: Hätämajoitustilaa ei avata tänä talvena, 8.3.1986,

·         Niska-Virta Johannes: Yksityisautoilu on saatava vähenemään 25.10.1987

·         Kokoomus ja RKP harhauttavat 23.11.88

Mikko Kiio

                Kehä kakkonen jäihin 23.7.1984

·         -Virkamiehillä oli kiire kokouksesta 19.10.86

·         -Espoo jälkijunassa ympäristönsuojelussa 5.8.87

·         -Hakijat pitää tutkia 8.11.87

·         -Suvelasta värikäs 13.9.87

·         -Katurallihanke on uskomaton 28.2.88

           - Tempauksst:  Villivihannesten ja hyötykasvien keräys- ja kuivauskurssi 24.5.1988.   Tvijälpin mökin                    kunnostus 

 

        Sirkka-Liisa Korkala, Tenho Tikkanen:

·         -Espoon pitää valita metron sijasta saastuttamaton bussijärjestelmä, HS 31.5.1988

 

        Marja-Liisa Lindell

·         -Mieluummin juustojakin kuin maitojauhetta HS 21.10.86

·         -Kiltakallion väestönsuoja ei ole väestönsuoja 12.7.87

·         -Kauklahden ilma paranee 17.2.1988

·         -Lääketehtaan päästöt salaisia 22.5.88

·         -Vihreiden politiikka on johdonmukaista 23.11.88

Haastatteluja Espoon vihreistä 

      Paavo Nikula:

·         -Palvelulaitokset, Talouselämä 12/1985 -Suomalaisten perusoikeuksissa on selviä puutteita

·         -Vihreä optimisti

·         -Nikula on virassaan epävarma ja huolestunut, Anna 13.1.1987

·         -Nikulan poliittinen tilinteko: Keskustaliitto Väyrysen presidenttipeliä 4.1.1986

·         -Tapiolalainen tasa-arvomies selviää kotitöistä, Tasa-arvovaltuutettu prässää itse housunsa, Länsiväylä 7.1.87

·         -Lottaperinne loi pohjaa tasa-arvolle, HS 2.1.1987

·         Idman Bo: Oikeusneuvonta juomiskierteeseen 11.6.1989 .

·         Ruuskanen Jali: Vihreät alueet vähenevät (50-vuotis haastattelu) 10.5.1989, Ei elintasovihreydessä ole mitään pahaa HS 12.5.89

·         Anneli Vesterinen:   Mitä on polio, Seura

                                         Ihmisen tie, Vammaisliikkeen uranuurtaja

Toimintaani Espoon valuustossa 1984-1987

• Uusi Vuosi 1984/85 - lähdin puoleksi vuodeksi Moskovaan keräämään materiaalia väitöskirjaani varten Suomen Akatemian tutkijana. (KGB pidätti rauhanmielenosoituksessa ja menetin kirjastokorttini)

• Vihreiden Naisten juhannuskirje kaupunginvaltuuston kokouksessa 1985: On kliffaa liikkua ympäristötiketillä (ekotiketillä, luppolipulla)
• Opintokerho: Vihreästi viistoon - ekofilosofinen opintokerho, kokoontui kerran kuussa keskustelemaan kirjaesittelyn pohjalta (aiheet vuonna 1986: Merva M-H: sosiaalipolitiikka. Palander: Luovuus, Horn: rakkaussuhde, Alstela: Arvot, Laine: Aggressiot)
• Tammikuu 1987: Vihreiden luottamushenkilöiden väliraportit. Kysyin kaikilta noin 40 vihreältä lautakuntien käsittelytavoista, hyvistä ja huonoista päätöksistä, heidän omista ehdotuksistaan, kaupungin budjetista, ja vihreiden toiminnasta yleensä.
• 1987 Kolmirannan seminaari Suomen puutarhakaupungin tulevaisuus - elämisenarvoinen tulevaisuus, realistinen utopia, esitelmäni IKLEYn seminaarin perusteella

 - yhteenveto valtuuston äänestyksistä aiheina uusiopaperi, kertakäyttöastiat, rikinpoistolaitteet, ydinvoima

 - Jenkeissäkö vihreitä?, Vaihtoehtoaktivisti Yhdysvalloista Robert Gilman esitelmöi, 10.10.1986 (Horn)

- Sähkövalojen käyttö julkisissa tiloissa aurinkoisina päivinä 1987 (Horn)

- Tapiolan Ralliautoilijoiden vuosiralli Mankkaan kaatopaikka 11.7.1987 lentolehtisen jako kaikille osanottajille: Et ole tervetullut: mainostat, häiritset, myrkytät, vammautat

- Ekologisesti ja sosiaalisesti turvallinen kaupunki: Liikenne, Energia, Hallinto, Sosiaalipalvelut, Terveydenhoito, Koulutus, Asuminen Ympäristönsuojelu

- Onnellisten kaupunki, Keskustelu Espoon tulevaisuuden ajattelusta 6.11.1987

- Vihreät vaihtoehdot: Vihreiden tavoitteet Espoossa, Espoon perusongelma ja sen ratkaisu

Lentolehtiset, torikampanja (Horn, Lehtonen):

• Puhdasta pyykkiä, puhtaalla omallatunnollako
• Loppuuko makea vesi
• Ratkaisiko mainos ostospäätöksesi?
• Näin selviämme jäteongelmista
•  Kertakäyttötuote - ei kiitos
•  Miksi ihminen myrkyttää ravintonsa?
• Vaihtoehto autolle,

  

Julkaistuja lehtijuttuja, Horn Marketta

         -Mankkaalaisilta meni usko kaupunkiin, Länsiväylä 9.10.1985

         -Tuokaa edes puistonpenkki ja ilmoitustaulu, Alueuutiset 12.2.1986

·         -Valtuustoäänestykset vihreille tuskallisia, 24.9.1986

·         -Lasipullo pahvitölkkiä parempi, HS 24.9.1986

·         -Ekologia on parisuhde (vastine H.Wuorenrinteelle) 12.10.86

·         -Avoin kirje apulaiskaupunginjohtaja Liisa Tommilalle (ralliautoilu) 15.10.1986

·         Vieraat istuivat lehterillä Espoossa, lltalehti -23.10.86

·         -Vihreäkään ei ole masokisti (vastine Kaisa Raatikaiselle) 25.2.1987

·         -Liikuntalautakunnassa on kuusi naista, Länsiväylä 13.5.1987

·         -Suomessa ei ole sananvapautta, Länsiväylä 9.10.1988

·         -Kuka leikkii tulella 22.4.1987

·         -Muutoksen on tultava - vaikka väkisin 13.12.1987

·         -Nesteen pitäisi tiedottaa styreenipäästöistä HS 11.12.1987

 

Lyyli-pakinoitsijan härskit pilat Länsiväylä-lehdessä

·         1.2.87 Vihreät kannattavat kiihkeästi luonnonvarojen uudelleenkäyttöä. Pisimmälle asian on käytännössä vienyt MH. Hän on vaatinut valtuustossa muovimukien korvaamista oikeilla laseilla. Horn myös esitti että on siirryttävä uusioveden käyttöön.

·         8.2.87 Sosiaalidemokraattiset naiset vaativat eroottisesti vapaita vvyöhykkeitä, vihreiden MH puolestaan vaatii elämään lisää erotiikkaa.

·         7.6.87 Niin nämä vihreät. Ne ovat kuin entisajan papit: Älkää tehkö niinkuin minä teen, vain niin kuin minä sanon. MH ajaa Mersulla ja saarnaa yksityisautoilua vastaan.

·         14.7.87 Kulttuurista ei uuden johtajan tarvitse tietää mitään. Sehän hoituu itsestään... Ruotsalaiset tuovat Jörn Donnerin. Vihreillä on MH.

·         19.7.87 Espoon uusi palveluhakemisto on ilmestynyt. Palveluhakemisto antaa

·         8 paljon hyviä tietoja ja käy samalla juorukalenterista. Vihreiden MH ja Aulis Junes ovat lyöneet hynttyynsä yhteen. Osoite on jo yhteinen.

·         20.12.87 MH:lle annan Ydinvoimassa on itua- kirjan.

·         3.1.88 Vaalien voittajaa on vielä vaikea nähdä. Vihreät asettavat ainoaksi

·         ehdokkaakseen MH, joka ei millään suostu muuttamaan Espoosta niin kuin muut vihreät ovat tehneet.

·         9.10.88 Ei näy yhdessäkään vaalimainoksessa rohkeasti reisi... Tai Marketta Horn verkkosukissa.

·         29.1.89 Sitten vihreät perustivat oman sekopankin. Pankkia oli perustamassa

·         espoolaisiakin koko joukko, MH etunenässä. Sekopankin tulevaisuus ei kovin auvoisalta näytä, ei varsinkaan kun Marketta on hankkeessa mukana.

·         8 20.8.89 Mutta eihän Ulla Puolanne ole puhunut verotuksesta juuri mitään eikä kulttuuriministeri Kasurinen mitään kultturellia. Puhumattakaan että MH olisi aukaissut suutaan.

·         4.10.92 Esimerkiksi vihreissä on jos jonkinlaista joukkoa pillumestarista nippanappatohtoriin.

·         31.5.92 Ovatko muuten nuo väitöskirjat yhtä kovaa tasoa kuin tämän espoolaisen

·         MH väitöskirja. Eivät ne olivat hyvää tieteellistä tasoa. Hornin kirjan kanssahan oli toisin. Niin mikäli lehti tietoihin on uskomista. Esimerkiksi Hornin väitöskirjan taulukoissa oli laskuvirheitä. Niin oli. Väittelijä vielä ilkesi sanoa, että hän on huono laskija. Miten sitten tuollainen väitöskirja hyväksyttiin. Sen aihekin oli yhtä vanhentunut kuin tekijänsä... Monissa asioissahan naiset ovat tasa-arvoisempia kuin miehet. Tai sitten kyseessä oli poliittinen kauppa. Mutta eikö poliitikkojen väitöskirjojen myyntiin ·         Uusi valtuusto aloittaa tammikuussa ja nyt jaetaan paikkoja terveen demokratian hengessä... Kaupunginhallitusta johtaa MH, terävä nainen kun on.

 

Haastatteluja Horn Marketta

·         -Yhdeksän yliopistoa ja lattiariepu, Me naiset49/84

·         -Espoolainen valtuutettu pidätettiin Moskovassa, HS 13.4.85

·         -Espoolaisvaltuutetun synkkä päivä Moskovassa: Miliisi hakkasi suomalaisen poliitikon IL 13.4.85

·         -Rauhanmielenosoitus Moskovassa: Espoolainen valtuutettu miliisin putkaan, IS 13.4.85

·         -Selibaatilla onneen, HS18.3.90

·         -MH on vihreä ravistelija -vouhottaja vai tiennäyttäjä, KS 2.12.90

         -Ekopankin vihainen äiti IS 5.10.90

·         -MH ajaa ekoeroottista vallankumousta: Sänkyseksistä aivo-orgasmiin IL 19.4.91

            ·         -MH -naiskremlologi, Suomen Kuvalehti 17.7.92 (Saska Saarikoski)

 

 

Ekovihreä järjestäytyy

 

Espoon Mankkaalla 1997

valtiot. tri Marketta Horn

Olen päättänyt luopua Espoon Vihreät ry:n toiminnasta sekä jättää Espoon vihreän valtuustoryhmän. Paavo Nikula kertoi 19.1.1997: ”Ethän sinä ole saanut mitään aikaiseksi. Olisit ymmärtänyt jo aikaisemmin, että sinusta ei ole poliitikoksi. Sinulla ei ole kannatusta.” Nikula ei tietenkään ole syy siihen, että luovutan, mutta eipä rohkaise jatkamaankaan.

Vihreiltä puuttuu visio. Espoon vihreissä on kymmenvuotisen osallistumiseni aikana puhuttu mammografiasta ja kaavojen yksityiskohdista. Yhteinen keskustelu on liittynyt henkilövalintoihin ja tätä sukupolvea koskeviin mukavuusseikkoihin, kuten meluvalleihin. On kyllä vastustettu ympäristön kannalta selvästi vahingollisia hankkeita kuten kehä II ja jäähallia. Sen sijaan ei ole rohjettu räväyttää selkeitä uusia vaihtoehtoja kuten joustavaa ja vikkelää raitiotietä, halpaa ekotikettiä tai syrjäytymistä estävää talkootaalaria.

Mitä meille, ihmiskunnalle, tapahtuu, jos päättäjillä ei ole visioita, ei ole rohkeutta, ei ole tietoa?

Muiden puolueiden päätöksentekojärjestelmää en tunne, joten vielä on toivoa Espoon suhteen.

 

Ei minusta ollut poliitikoksi.

Melua en enää siedä, korkeiden raskasmetallipitoisuuksien vuoksi en voi käyttää oman puutarhani tuotteita. Elämä Espoossa ahdistaa ja valtuutettuna ja ryhmän jäsenenä joudun olemaan mukana päätöksissä, jotka ahdistavat Espoon ilmaa vielä lisää. Jospa osaisimme nyt alkaa elää ihmisiksi!

 

Asuin syksyn Venäjällä Inkerinmaalla. Siellä ei ole yhtä tienpätkää, julkista rakennusta, puistoa tai kauppaa, joka olisi loppuun asti suunniteltu, kaunis ja toimiva. Meillä on. Meillä on niin huoliteltu infrastruktuuri, että saattaisimme älykkäällä suunnittelulla saada Espoosta kaupungin, missä on hyvä asua.

Yksi puolue ei voi omia luonnonsuojelua. Kuten ei myöskään kristillistä maailmankuvaa. Eikö Vihreää puoluetta sitten tarvita? Puolueena sitä tarvitaan. Mutta vihreydestä on tehtävä elämäntapa, kattava yhteiskunnallinen visio, ei pikku näpertelyä nykyisten rakenteiden paikkaamiseksi. Olen iloinen että tämän suuntaisilla asioilla on kannatusta. Olen yksi mittari espoolaisten valmiudesta alkaa kehittää toisenlaista yhteiskuntaa. Haluan jatkaa yhteistyötä niiden kanssa, joilla on ideoita, miten kehittää kotikaupunkimme ekologisesti kestäväksi, sosiaalisesti oikeudenmukaiseksi, lähidemokraattiseksi ja turvalliseksi.

Espoon Vihreissä on hienoja ihmisiä, kun heitä tapaa kahden kesken. Ryhmänä Vihreät on masentava. Vaaleilla valitun edustajan tie nousee pystyyn kunnallisjärjestössä. "Yhteistyökykyisyys" mitataan vahvimman edustajan kannatuksella. Sulle-mulle-sopimusten hyväksymiset osoittavat yhteistyökykyä. Niinpä Vihreä puoluejärjestö on valinnut muita tilalleni.

Tunnustan poliittisen tappioni: Ei minusta ollut poliitikoksi.

Jatkan armottomana ekovihreänä kaupunginvaltuutettuna Espoossa.

Toivon, että yhteistyö äänestäjieni ja viranomaisten kanssa on entistä tiiviimpää.

(muutin ekoyhteisöön Ähtäriin)

Taisi olla muotia ryhmästä eroaminen silloin kun minäkin erosin

”Espoon kunnallispolitiikan jättää lyhyen ajan kuluessa jo toinen kokenut poliitiikko, perusporvari Pertti Soini. Hän perusti oman yhden miehen ryhmän, koska jäähallihanke kaatui valtuustossa. ”En halunnut piinata kokoomusta olemalla mukana. Kolme kokoomusvaltuutettua äänesti vastoin jäähallipäätöstä. Yksilöllinen käyttäytyminen on ollut este vaikutusvallan käytölle. Valtuustotyöskentelytapa tympäisee.  Valtuusto on keskittynyt kysymysten ja aloitteiden tehtailuun, ei päätöksiin. Päätös kuin päätös vesitetään ponsilla. Ei oteta huomioon budjettipäätösten toteuttamista. Valtuutetuilla on niin paljon valtaa, että asioita pystyy hoitamaan ilman kysymysten tehtailua, se tosin vaatii kärsivällisyyttä.” (Länsiväylä 22.5.1994)

 

Ekovihreät näyttävät suuntaa

Ekovihreät ry on Vihreän liiton jäsenjärjestö, joka yrittää vaikuttaa liiton valtuuskunnassa ja puoluekokouksissa. Esimerkkejä käytännön asioista, joita ajamme

 * Energiaveroja nostettava ja työn verotusta alennettava nopeasti.

 * Uusi käymäläjärjestelmä. Kehitetään vesivessoille korvaavia järjestelmiä.

 * Eläinten kohtelun parantaminen (turkistarhauksen lopettaminen)

 * Lapsilisää korkeintaan kahdesta lapsesta perhettä kohden. (Sterilisaatiopalkkio?)

 * Henkilöautoliikenteen kustannuksia korotettava - bensan hinta ylös.

 * Liikennerahat raideliikenteelle. Raide- ja bussiliikenteelle kilpailuetuja verotuksen keinoin.        Moottoriurheilukielto.

 * Lentoliikenteelle haittavero. Lentohinnat vähintään kaksinkertaisiksi.

 * Ydinvoimasta luovuttava. Energian kulutus on laskettava puoleen nykyisestä v. 2020 mennessä. Sähköä vain uusiutuvilla energianlähteillä.

 * Kannustetaan omavaraisuutta edistävää paikallista tavarantuotantoa, jätteiden käsittelyä ja energian tuotantoa: kompostikäymälät, palstaviljely.

Kuluttamiselle kiintiö, myös saastevero- ja luksusvero!

Lehtivihreä/Marketta Horn

21.10.1994

Kunnan palvelut ovat myllerrysten kourissa. Sosiaalisia ja vapaa-ajanpalveluja joudutaan muuttamaan “vapaakuntakokeilun“, “normien purkamisen“, “kunnallislain kokonaisuudistuksen” ja “valtio-osuuksien uudistusten” vuoksi. Yhteistä näille “myllerryksille” on, että kunnat joutuvat ottamaan yhä enemmän vastuuta palvelujensa järjestämisestä ja rakenteesta. Tulevaisuudessa kannattaakin tarkkaan tutkia, mihin kuntaan muuttaa.

Kenelle vastuu?

Köydenveto käy voimakkaasti siitä, millä periaatteilla uudistuksia ja supistuksia aletaan toteuttaa. Sosiaalidemokraatit pyrkivät ideologiansa mukaisesti lisäämään kuntalaisten riippumattomuutta markkinoista ja perheestä. Sosiaaliturvan on oltava universaali ja kaikille yhdenvertainen. Oikeiston näkökulmasta vastuu huolenpidosta kuuluu perheelle, kirkolle ja järjestöille. Valtion tulee toimia vain hätävarana.

Millainen tulevaisuus kuntalaisia sitten kiehtoo? Yksimielisiä näytetään olevan siitä, että omaa vastuuta on saatava lisää. Kuntalaiset haluavat olla oman elämänsä herroja. Vuonna 1993 EVAn tutkimuksessa tuli esille, että 52 prosenttia kansalaisista arvioi, että "tulevaisuudessa nykyinen julkisiin palveluihin nojaava hyvinvointimallimme ei enää toimi, vaan meidän on siirryttävä kohti yksityiseen toimeliaisuuteen perustuvaa hyvinvointimallia". Peräti 81 prosenttia kansalaisista lisäisi jokaisen kuntalaisen vastuuta itsestään ja omaisistaan.

 

Lisääkö keskittäminen vaikutusmahdollisuuksia?

Jokseenkin kaikkien puolueiden mielestä vaikutusmahdollisuudet ovat nykyisellään huonoja ja avuntarjoamismenetelmät alistavia. Avuntarvitsijoiden omia näkemyksiä kohtaan ollaan välinpitämättömiä. Siitä ollaan sitten eri mieltä, miten ongelmat tulee ratkaista. Oikealla pitäisi kysynnän ja tarjonnan ratkaista, mitä tuotetaan ja mitä tuetaan. Vasemmalla nykyiset työpaikat ja työsopimusehdot olisi turvattava. Oikeiston ja vasemmiston ulkopuolisista näyttää, että suuria leikkauksia on helppo viedä läpi niiden ihmisten kustannuksella, jotka kuuluvat periferiaan - henkisesti, sosiaalisesti tai ideologisesti.

Markkinatalouden ja teknistymisen pyhään lehmään ei tule kajota. Ihmisten mahdollisuudet vaikuttaa osallistumalla demokraattiseen päätöksentekoon ovat pienet, kuten on kärjistetysti tullut esille Espoossakin kaupungin vuokratalofuusiossa ja -remontoinneissa, sähköjohtojen maakaapeloinnissa, puistojen säilyttämisessä sekä melua ja pölyä aiheuttavien toimintojen muuttamisessa pois tiheiltä asuinalueilta. Esimerkiksi mankkaalaiset ja laajalahtelaiset alkavat jo kohta vaatia palkkaa ikuisesta nimien keräämisestä Mankkaan entisen kaatopaikan käytön muuttamiseksi. Kaupunginhallitukseen eivät satojen ihmisten nimikirjoitukset ole tehneet vaikutusta.

Kohtuuden ratkaisuja

 Suoman Kuntainliitto on jakanut palvelut kolmeen ryhmään: perusturvapalvelut, elinkeinopolitiikan palvelut ja virikeympäristöpalvelut. Kahdesta jälkimmäisestä kuntalaiset voivat aina tinkiä, mutta perusturva on iskostunut pohjoismaiseen kulttuuriin. Ekologisesti kestävämpää ja sosiaalisesti oikeudenmukaista kuntaa varmistetaan kehittämällä lähidemokratiaa, paikallisuutta, kierrätystä ja avoimuutta. Ei tarvita lisää automarketteja, kaupunginjohdon esittelymatkoja Japania myöten, videouutisia ja autokaistoja.

Palvelut maksettaviksi omalla työllä

Niille kuntalaisille, joilla ei ole rahaa juurikaan käytettävissä, on suurenmoisia vaihtoehtoisia malleja tarjolla ulkomailta. Niin kutsutun LETS järjestelmän puitteissa voi jokainen ammattitaitoinen ahkera ihminen saada vaihtelua elämäänsä. Toivon, että kunnallisveron voi piakkoin maksaa tekemällä muutaman viikon töitä kunnalle. Talkootaalarin nimellä kuntalaiset saavat käydä tuuraamassa kirjastossa, uimahallissa, urheiluhallissa ja päiväkodissa. Vastapalveluksi kaupunki antaa ilmaisia teatterilippuja, uimakortteja, seutulippuja. Yhteisvoimin asukkaiden kanssa kirjastot voivat olla auki pitempään, myös sunnuntaisin. Tähän vaaditaan tietysti melkoista asennemuutosta, eri toimialojen yhteistyötä ja ammattiliittojen joustamista.

Talkootaalari käyttöön (tai ehdollistettu perustulo 700 euroa/kk): Kunnan kalliit investoinnit eivät saa seisoa tyhjillään. Vapaaehtoiset voivat toimia ohjaajina ja vahtimestareina nyt tyhjillään seisovissa kouluissa ja kirjastoissa.

 

Virkakoneisto kaupunginosiin

Omatoimiset kaupunginosa- ja kyläkeskukset, joissa tehdään alueelliset päätökset ja joissa palvelut ovat niiden käyttäjiä lähellä, on malli. Virkakoneistoa ja luottamushenkilötoimintaa on alueellistettava. Koulu keskelle kylää ja koulutilat kuntoon opetukselle ja harrastuksille! Massiivinen ja mekaaninen yhteiskuntarakenne ei toimi tulevaisuuden ekologisissa ja vapaissa olosuhteissa.

Keskuspalvelut tulee hajauttaa 10.000 asukkaan kaupunginosiin: korttelikonsultteina toimivat terveydenhoitaja, sosiaalihoitaja, juristi. Erityisesti lama-aikana sosiaali- ja terveyspalvelujen kannettavaksi jäävät työnteon, asumisen, liikenteen ja elinkeinorakenteen ongelmat. Sosiaalipalvelut on nähtävä kokonaisvaltaisina. Kuntalaisille on oltava soveliaita ilmoitustauluja pitkin kaupunkia.

Näin minua kohdeltiin Espoon vihreissä:

Sosiaalinen eristäminen on ovelaa manipulaatiota – ei huomata, ei vastata tervehdykseen, mielipiteet ohitetaan. Ne ovat myös työpaikkakiusaamisen tekniikoita, joihin on vaikea päästä käsiksi, epäsuoraa, manipulatiivistä kiusaamista, joihin kohde ei pääse käsiksi - ei katsota kohti, yheisissä tilanteissa ei jatketa keskustelua siitä, mitä tämä henkilö on sanonut, ei reagoida ideoihin vaan sivuutetaan. Kun henkilö on puhunut, tulee kiusallinen hiljaisuus, ja sitten ruvetaan puhumaan jostain muusta. Olenko edes olemassa? Eleilläkin suljetaan ihmisiä ulkopuolelle, mikroaggressio, miksi ihminen ei puutu vaikka havaitsee. (Susanna Kalavainen, yle 2.10.2020)

Kierrätyskeskukset ja korjauspajat kaikkiin kaupunginosiin. 

Haja-asutusalueilla tulee tukea kompostikäymälävaihtoehtoja ja kaatopaikkajätteen hinta tulee laskea jätesäkin koon mukaan.

Kaikessa rakentamisessa huomioidaan ekologisen rakentamisen uusimmat vaatimukset. Saneeraus ennen uudisrakentamista, ekologiset malliasuntoalueet ja rakennusnormit suosimaan ekologista rakentamista!

Ei automarketeille

Tärkein yhtenäinen periaate tulee olla, että liikkumisen tarve vähenee. Meijerituote-, leipä- ja vihannesautot on saatava kiertämään jäätelöautojen rinnalla kotikatuja. Niissä tulee myydä myös pakkaamatonta maitoa ja muita tuotteita. Tulisi myös harkita markettimaksua, erityiskunnallisveroa marketeille. Marketeilla voisi olla esim. ilmainen tilauspuhelin ja ilmainen kotiinkuljetus. Tai kassoilta voitaisiin jakaa ilmaisia joukkoliikennelippuja asiakkaiden kauppareissuja varten.

Sosiaalitoimeen omatoimisuuden mahdollisuus

"Avun tarvitsijat haluavat usein pitää tiettyä etäisyyttä viranomaisiin. Rahaa, apuvälineitä tai toimintamahdollisuuksia toivotaan, mutta henkisesti tärkein tuki saattaa löytyä vapaaehtoisjärjestöistä." (HS 14.1.1993) Asukkaiden on helpompi löytää toisiaan ja välttää yksinäisyyttä, jos kaikilla alueilla ja eri aiheista on ilmoitustauluja, korttelikoteja, toreja 

Nykyaikana keräilykulttuuri tarkoittaa tavaran ja ruoan tuomista kotiin, keräiltynä roskiksista. Kulutuskulttuurin kaatopaikka on lohdutonta katseltavaa. Vihannekset ja monet muut tuotteet jäävät teiltä, rakkaat espoolaiset, ylen määrin pois heitettäviksi. Supermarketit ja tuotantolaitokset syytävät hyvää tavaraa lajittelematta kaatopaikalle. Kaikkea on yltäkyllin ylikuormitetun massakulttuurinne takaportilla. Miten olisi kehittää Freeganien puolue sinne päin maailmaa? Samalla jalostaa tulevaisuutta varten omien luomueläinten tuotteita, aitoa villaa, yrttejä jne.