Kirjoitin lyhennelmän väitöskirjastani ja lähetin Historialliseen Aikakauskirjaan. Sain sen korjailtavaksi neljä kertaa. Tein pyydetyt korjaukset. Viimeisen kerran sain kuulla: Ei julkaista. Syytä en tiedä. Tuli tuntu, että päätoimittaja Anu Lahtinen ei oikein ymmärtänyt, mikä ero on käsitteellä ja idealla käsitteen takana eli semantiikalla.



Historiallinen Aikakauskirja

valtiotieteen tohtori Marketta Horn 17.12.2015 – 31.1.2017

19.12.2016


Neuvostoliiton teoria rauhanomaisesta rinnakkainolosta semanttisen tarkastelun kohteena

Ingressi: Neuvostoliiton aikana käytettiin käsitettä rauhanomainen rinnakkainolo puhuttaessa suhteiden kehittämisestä läntisiin valtioihin. Tässä artikkelissa selvitän semanttisia menetelmiä soveltaen, minkä merkityksen käsite rauhanomainen rinnakkainolo sai Neuvostovaltion ja kommunistisen puolueen asiakirjoissa vuosina 1917-1986. Poliittiselle sanastolle on tunnusomaista, että se saa merkityksen ideologisessa kontekstissa. Käsitteelle rauhanomainen rinnakkainolo määriteltiin selkeä sisältö ”erilaista poliittista järjestelmää edustavien valtioiden välisissä suhteissa marxilais-leniniläisen ulkopolitiikan osana”. Sen päämäärä oli edistää sosialistista järjestelmää aikana jolloin vielä ”kuoleva ja tuhoon tuomittu kapitalistinen järjestelmä” on olemassa. Käsitteen rauhanomainen rinnakkainolo sanakenttää sekä käyttö- ja lauseyhteyksiä tutkimalla tulee esille, miten poliittiset keinot suhteissa länsimaihin muuttuivat olosuhteiden kehittyessä vuosien varrella ja Neuvostoliiton päämiesten vaihtuessa.


Englanninkielinen tiivistelmä:

Tässä artikkelissa Neuvostoliiton teoria rauhanomaisesta rinnakkainolosta semanttisen tarkastelun kohteena selvitetään niitä menetelmiä, joita Neuvostoliitto pyrki toteuttamaan rauhanomaisen rinnakkainolon nimissä harjoittamansa ulkopolitiikan keinoilla vuosina 1917-1986. Tutkimuksessa sovelletaan semanttisia menetelmiä kiinnittämällä huomio käsitteen käyttöön virallisissa lause- ja asiakonteksteissa Neuvostoliiton kommunistisen puolueen asiakirjoissa ja valtion perustuslaissa sekä valtion johtajien puheissa.


Johdanto:

Neuvostoliitossa käytettiin käsitettä rauhanomainen rinnakkainolo1 perusteltaessa suhtautumista länsimaihin. Käsite esiintyi Neuvostoliiton kaikissa perustuslaeissa, puolueohjelmissa ja kommunistisen puolueen kokouksissa sekä ulkopolitiikkaa käsittelevissä puheissa. Neuvostoliiton virallinen ulkopoliittinen tavoite oli sen 90 vuoden aikana kommunismin utopian edistäminen maailman laajuisesti, ja rauhanomainen rinnakkainolo oli menetelmä tuon tavoitteen saavuttamiseksi länsimaissa. Ajanjaksosta ja asiayhteydestä riippuen painotettiin utopian toteuttamiseksi rauhanomaisen rinnakkainolon nimissä erilaisia menetelmiä, joita kuvattiin käsitteillä: luokkataistelu, taloudellinen kilpailu, ideologinen taistelu ja maailman vallankumouksellinen prosessi.

Semanttinen kielianalyysi antaa otollisen menetelmän tutustua näihin menetelmiin ja käsitteen avaamiselle. Koska Neuvostoliiton pyrkimyksenä oli luoda yhteiskunta, joka toimisi tieteellisen suunnittelun tarkkuudella ja kun yhteiskunnallisena päämääränä oli motivoida ja organisoida suuri massa toimimaan suunnitelmien mukaan kieli ei ollut vähäpätöinen työkalu. Sanojen merkitysten täsmentämiselle annettiin suuri arvo. Asiakirjoissa oli säännöllisesti mukana avainkäsitteisiin perustuva indeksi ja selittäviä sanakirjoja ilmestyi paljon.

Tässä artikkelissa selvitetään semanttisia menetelmiä soveltaen, minkä merkityksen käsite rauhanomainen rinnakkainolo sai Neuvostovaltion ja kommunistisen puolueen asiakirjoissa vuosina 1917-1986. Juuri semanttisten indikaattorien avulla voidaan vastata kysymyksiin:

1. Mikä oli se päämäärä, jonka saavuttamiseksi käsitettä rauhanomainen rinnakkainolo käytettiin?

2. Mitä menetelmiä Neuvostoliitto käytti päämääränsä saavuttamiseksi eri vuosikymmeninä?

3. Miten käsitteen rauhanomainen rinnakkainolo merkitys kehittyi Neuvostoliiton aikana?

Erityisesti tarkastellaan, miten käsitettä rauhanomainen rinnakkainolo on käytetty Leninin,

Stalinin, Hrushtshevin ja Brezhnevin valtionpäämiesaikoina.



Kielen merkitys kommunistisessa teoriassa

Neuvostohallinto uskoi tietävänsä teorian, joka selittää ja muuttaa maailman.2 Kommunistisen teorian mukaan kehityksen päämäärä oli saada ”sokean luonnonvoimainen yhteiskunnallinen kehitys ohjattua tietoiselle suunnittelulle”. Voittoon perustuvan yksityisen omistuksen korvaaminen tuotantovälineiden yhteisomistuksella ja hallinnalla sekä tuotannon ja palvelujen jakamisen suunnittelu nousivat suureen arvoon. Suunnitelmien edistämiseksi Neuvostoliitossa oli tarve kehittää täsmällinen käsitteistö, teoria kielellisestä ohjauksesta, induktiivisesta luottamuksesta ja objektiivisesta kielenkäytöstä. Ymmärrettiin että kielellä ei ole vain aktuaalinen vaan myös potentiaalinen merkitys.3 Sanojen merkityksen oli oltava selkeä, koska ”ilman merkkejä ei ole ideologiaa”4. Käytetyt käsitteet määriteltiin koulussa yhteiskuntaopin peruskursseilla, selvittäviä sanakirjoja oli paljon ja selvityksiä ilmestyi usein. Eri tieteet kuuluivat yhtenäiseen käsitejärjestelmään, jonka sisällä jokaisella tieteen alalla oli oma selittävä sanakirja. Tähän "tieteellisesti tarkkaan kehikkoon" kuuluvat käsitteet määriteltiin tarkoin ja niillä oli "syvä perusta"5. Valtion ja puolueen asiakirjojen hakusanaluettelot olivat kattavia. Kielen kannalta kommunistisella "universumin valloittajatieteellä" oli kohtalokas seuraus: kielijärjestelmää alettiin rinnastaa matemaattisten merkkien järjestelmään.6 Tässä viitekehyksessä käsite rauhanomainen rinnakkainolo on oiva esimerkki.


Karl Marx ja Friedrich Engels olivat osoittaneet kirjoituksissaan sanoille ja sanojen merkityksille runsaasti huomiota. He tutkivat sanojen etymologiaa, yksittäisten sanojen merkityksiä ja kielenkäytön eri puolia. Marx uskoi niiden hallitsevan maailmaa, jotka pystyvät määrittelemään käsitteiden merkityksen. Ratkaiseva huomio koko marxilaiselle kielitieteelle oli Marxin havainto hengen ja materian suhteesta. Marxin mukaan kristillinen käsitys sanan muuttumisesta lihaksi oli "viaton kaunis ajatus"7. Jos se pitäisi paikkansa, oppisi myös syntymästään asti yksin asunut lapsi puhumaan. Mutta "eristyneisyydessä elävä ihminen ei pysty oppimaan puhumista sen paremmin kuin hän pystyy omistamaan maatakaan"8. Kun Marx oli kehittänyt materialistisen ja dialektisen käsityksen sanojen alkuperän ja yhteiskunnallisen kehityksen yhteydestä, hänen oli luotava uusia sanoja. Marx perusteli sanavalikoimaansa sillä, että uutta historiallista tilannetta ja uutta tulkintaa varten täytyy luoda myös uusi sanasto. Koska Neuvostoliitossa slaavilaiseen kieliperinteeseen sopivaa sanastoa ei luotu, tuli tarve antaa vierasperäisille sanoille yhä enemmän määritelmiä. Syntyi määritelmien revoluutio.

Lenin toisaalta hyväksyi sen, että sanoilla luotiin mielikuvia uusista tilanteista, toisaalta sanojen piti hänen mukaansa kuvata nykyhetken tilannetta. "Me emme saa johdattaa itseämme sanoilla harhaan", varoittaa Lenin nimenomaan Buharinin ja Trotskin puheita analysoidessaan9. Vieraskielisille sanoille on hänen mukaansa annettava "poliittinen määritelmä". Vierasperäiset sanat on pystyttävä selittämään, sillä "manifestien sanoilla emme saa aikaan luottamusta"10. Fraasien käyttöön turvaudutaan vain silloin, kun yritetään pitää yhteyttä "pikkuporvareihin" tai jos tapahtuu "äkkinäisiä muutoksia". "Sosialistinen Neuvostotasavalta" ei tarkoita Leninin mukaan, että uusi taloudellinen järjestelmä olisi sosialistinen, ainoastaan "neuvostovallan päättäväisyyttä toteuttaa sosialismiin siirtyminen"11

Stalin edusti vastoin Marxin käsityksiä kantaa, että sanoilla ei ole luokkaluonnetta edes luokkayhteiskunnassa, vaan ne ovat sosiaalisesti neutraaleja, universaaleja kommunikaation välineitä. Kun Lenin puhui kielestä, tarkoitti hän Stalinin mukaan kulttuuria. Kieltä ei voi jakaa porvarilliseen ja sosialistiseen, mutta kulttuurin voi. "Ihmiset sekoittavat asioita, kielen ja kulttuurin."12 Stalinin aikana erityisesti teollisuus piti saada toimimaan tehokkaasti. Sitä varten tarvittiin keskitetty hallinto ja keskitetty suunnitelma. Kielen piti olla selvä ja yksiselitteinen. Syntyi marxismi-leninismi-koodi. Marxismista tuli analyysimenetelmän sijasta puhetapa ja menetelmä organisoida yhteiskunta tuotannon kohottamiseksi. Stalinin aikana kielellinen ilmaisu, käsitteet ja todellisuus alkoivat loitota toisistaan ja 1920-luvulla alkanut lupaava tutkimus kielen dialogisuudesta13 ja Marxin ideasta sosiologisesta sidonnaisuudesta haudattiin14.

Kielitiede jähmettyi Neuvostoliitossa niin totaalisesti, että vielä 1980-luvulle mentäessä Neuvostoliitossa ei ollut ilmestynyt ainuttakaan sosiolingvististä tutkimusta yhteiskunnan kehityksestä.


Neuvostoliittolainen kirjoitustyyli on erityisen otollinen semanttiselle analyysille.
Teksteissä käytettiin runsaasti antonyymejä ja synonyymejä. Oli kyse "synonyymisestä määrittelystä", kun Lenin sanoi "neuvostoliittolainen - puolustaja" tai "organisoida - liittää yhteen."15 Usein lausuttiin kaksi synonyymistä lausetta peräkkäin. Ensimmäinen kertoi yleisillä sanoilla teoreettisen totuuden, jälkimmäinen tarkensi sitä käytäntöön: "Taistelu rauhan puolesta, yhteiskuntajärjestelmältään erilaisten valtioiden rauhanomaisen rinnakkainolon puolesta, on nykyään myös imperialismin vastaista taistelua."16 "Toteutamme rauhanomaisen rinnakkainolon periaatetta. Teemme kaikkemme, että imperialistien aggressiiviset suunnitelmat eivät toteudu ja maailma säästyy uudelta maailmansodalta."17 Tehostuskeinona käytettiin toistoa, jolla korostettiin vakautta ja jatkuvuutta sekä viestitettiin, että asiat ovat yhtä hyvin kuin ennenkin.

Koko ulkopolitiikka nojasi sosialismin ja imperialismin vastakkainasetteluun, mikä helpottaa käsitteiden määrittelyä.18 Tähän dikotomiaan perustuvan kaksoiskäytön avulla oli helppo luonnehtia tilanne positiivisena tai negatiivisena ilman lähempää selvennystä, esimerkiksi kansainvälinen solidaarisuus - sekaantuminen sisäisiin asioihin, ideologinen taistelu - psykologinen sodankäynti. Vuosien varrella tapahtui muutoksia synonyymien suhteen, esimerkiksi imperialismista tuli synonyymi sanan antikommunismi ja sanan antisovjetismi kanssa.19 Vierasperäiset sanat muutettiin sosialistiseen käsitteistöön attribuuteilla: Neuvostoliitossa ei puhuttu demokratiasta vaan sosialistisesta demokratiasta eikä puolueettomuudesta vaan rauhanomaisesta puolueettomuudesta.20



Semanttinen sanakenttäteoria ja rauhanomaisen rinnakkainolon käsitteen paikannus


Semantiikka on kielitieteen haara, jonka avulla selvitetään käsitteen merkitys sen käyttöä tutkimalla. Semanttinen analyysi selvittää, miten käsitteen merkityskenttä muodostuu ja miten se muuttuu. Kielifilosofi Ludwig Wittgensteinin kehittämän kieliteorian mukaan sanan merkitys on sen käyttö kielessä. Wittgenstein, samoin kuin Marx, oletti että käsitteen merkitys perustuu käyttäjän ideologiaan ja teoreettiseen viitekehykseen. Habermas painotti kontekstualismia, eri ideologioilla, jopa ammateilla on oma kielipelinsä. Yhteisessä kielipelissä kansalaiset ymmärtävät yhteiselämän päämäärän samalla tavalla ja toimivat sen mukaan.

Erityisesti ideologiaan liittyvän käsitteen (terminus technicus, standardisoitu ammatti-ilmaisu) merkitys on syvällisempi ja systemaattisempi kuin käsitteessä käytettyjen sanojen merkitys arkikielessä. Käsitteen avulla pystytään tiivistämään pitkiä ajatuskulkuja ja laajoja kokemusaineistoja.21 Siksi käsitteen ymmärtämiseksi vaaditaan tietoa kolmesta tasosta. Semanttisen triangelin kärkinä ovat merkki (sana), referentti (tarkoite, viittaus, selostus) ja idea (ajatuksellinen mielikuva). Merkitystä etsittäessä kysytään, mikä on se asia, johon käsitteellä viitataan. Samaan asiaan voidaan viitata myös muilla sanoilla ja määrätyllä sanalla voidaan viitata myös muihin käsitteisiin. ”Punainen väri kykenee eri yhteyksissä merkitsemään sekä joulua, verta, vasemmistolaisuutta, rakkautta että ajokieltoa.”22 Selkeämmin ei voisi semantiikan ideaa selvittää kuin mitä Maria Jotuni lausui 130 vuotta sitten: ”Se, joka näkee asian, ja se, joka näkee idean asian takana, puhuvat aina eri kieltä.”23

Sanakentässä voi tarkastella erilaisia semanttisia suhteita kuten hyperonyymi (yläkäsite, looginen edelletys) ja hyponyymi (alakäsite, looginen seuraus), synonyymi, antonyymi. Käsitteet ovat hierarkiasuhteessa keskenään. Hierarkiassa ylimpänä ovat hyvin laaja-alaiset, yleiset ja usein myös abstraktit käsitteet. Korkeaa teoreettista tietoa vaativa käsite voidaan tehdä ymmärrettäväksi hajottamalla se sellaisiin yksinkertaisiin komponentteihin, seemeihin, käsitteen 'alapuolella' oleviin sanoihin, jotka myös asiaan perehtymätön voi ymmärtää.

"Sosiaaliset, maailmankatsomukselliset ja ideologiset seikat määräävät, mitä sanoja milloinkin pidetään synonyymeinä, heteronyymeinä ja antonyymeinä."24 Käsitteen lisämerkitys ja tunnearvo, assosiatiiviset ja tautologiset yhteydet sekä ekstensio/intensio tulee esille tarkasteltaessa syntaktisia indikaattoreita eli niitä sanoja, jotka esiintyvät tutkittavan merkin yhteydessä. Rauhanomaisen rinnakkainolon semanttisina indikaattoreina ovat käsitteen syntaktisten yhteyksien lisäksi käsitteen sijoittuminen ideologiseen sanakenttään.25



Tässä tutkimuksessa on rauhanomaisen rinnakkainolon merkityskenttä rakennettu Lenin-kirjastossa (nyk. Venäjän valtionkirjasto) vuonna 1985 käytössä olleen luokitusjärjestelmän perusteella (kaavio). Vaikka varsinaista sanaparia, mirnoe sosushestvovanie, käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1956, hakusanana puolueasiakirjoissa käsite esiintyy vuodesta 192526, Leninin kootuissa teoksissa vuodesta 1918 lähtien. Asiaryhmittelyssä käsitteen rauhanomainen rinnakkainolo yläkäsitteitä hierarkiakentässä ovat kommunistisen yhteiskuntamuodon kehittymisen lainmukaisuus, väistämätön suunta kapitalismista kommunismiin. Ylimmän tason hierarkkisessa sanakentässä muodostaa tieteellinen kommunismi. Rauhanomainen rinnakkainolo määriteltiin osaksi kommunistisen valtion laajentumista siinä vaiheessa, kun on vielä olemassa "tuhoon tuomittuja vanhoja kapitalistisia valtioita". Politiikan tarkoituksena oli muuttaa vanha kapitalistinen yhteiskuntamuoto uudeksi sosialistiseksi yhteiselämäksi. Ylimenokautta edistetään eri tavoilla, joista yksi oli rauhanomainen rinnakkainolo. Rauhanomaisen rinnakkainolon alakäsitteitä on neljä. Nämä rauhanomaisen rinnakkainolon käsitteen "alla" olevat käsitteet ovat niitä hyponyymejä (seemejä)27, jotka aukaisevat rauhanomaisen rinnakkainolon käsitettä ja jotka joissakin konteksteissa voidaan korvata käsitteellä rauhanomainen rinnakkainolo:

1. luokkataistelu (Neuvostoliiton siirtyminen kapitalismista sosialismiin ja luokkataistelu kapitalistisissa maissa),

2. taloudellinen kilpailu,

3. ideologinen taistelu ja

    4. maailman vallankumouksellinen prosessi.

Neuvostoliiton perustuslaki ja kommunistisen puolueen asiakirjat määrittelyn pohjana


Vuoden 1977 perustuslaissa (aikaisemmat perustuslait vuosilta 1918, 1924 ja 1936) rauhanomainen rinnakkainolo on yksi päämäärä kommunismin edistämiseksi. Se mainitaan leniniläisen rauhanpolitiikan yhteydessä, ei valtioiden välisiä suhteita yleensä selventävässä luvussa. Rauhanomaiselle rinnakkainololle viisi synonyymistä merkitystä ovat: kansainvälisten edellytysten turvaaminen kommunismin rakentamiselle, Neuvostoliiton valtakunnallisten etujen suojaaminen, sosialismin asemien lujittaminen, kansallisen vapautuksen ja sosiaalisen edistyksen puolesta käytävän taistelun tukeminen, hyökkäyssotien estäminen sekä yleisen ja täydellisen aseistariisunnan aikaansaaminen. Se on luokkataistelun muoto, joka vie sosialismia kohti maailmanlaajuista voittoa. Perustuslain mukaan yksityisomaisuuteen perustuva kapitalismi voi kukoistaa vain pitämällä yllä sotatilaa. Edellytys rauhalle on yhteisötalous.

Sen sijaan kommunistisen puolueen vuoden 1961 ohjelmassa (aikaisemmat vuosilta 1903, 1919) sanapari rauhanomainen rinnakkainolo mainitaan seitsemässä eri kontekstissa.28 Ensin annetaan ajallinen rajoite rauhanomaiselle rinnakkainololle. Se on tarkoitettu "siksi ajaksi kuin maailma on jakautunut kahteen järjestelmään". Käsite liittyy neuvostovaltion perinteeseen ja on "V.I. Leninin kehittämä periaate erilaisten sosiaalisten järjestelmien rauhanomaisesta rinnakkainolosta". Sitä luonnehdittiin "inhimillisen yhteiskunnan kehityksen välttämättömyydeksi". Puolueohjelmassa antonyymi käsitteelle on sota: "Sota ei saa olla kansainvälisten erimielisyyksien ratkaisujen väline. Rauhanomainen rinnakkainolo tai katastrofaalinen sota. Vain näin esitetään historian kysymys."29 Se on "luokkataistelun erityinen muoto, joka vahvistaa sosialismin asemaa". Juuri rauhanomainen rinnakkainolo "antaa kapitalististen maiden työläisille edullisemmat mahdollisuudet taisteluun".

Heinz Ischreyt toteaa analysoidessaan vuoden 1961 puolueohjelmaa semanttisesti, miten asiantuntijat ja maallikot tarkoittavat käsitteellä rauhanomainen rinnakkainolo eri asioita. Puolueohjelmassa annetaan käsitteelle "erityissisältö". Se merkitsee kyllä luopumista sodasta välien selvittelyssä, mutta ei kuitenkaan luopumista kaikenlaisista sodista. Sosiaaliset vapautussodat ja luokkataistelun kiihtyminen ovat rauhanomaisen rinnakkainolonkin vallitessa toivottavia. Kun puolueen neljäs ohjelma hyväksyttiin marraskuussa 1986, eivät luokkataistelu ja vallankumous olleet enää ensimmäisellä sijalla agendalla. Sen sijaan idän ja lännen välisiä suhteita käsiteltiin yleisillä liennytykseen liittyvillä käsitteillä.30 Syynä sovinnollisille suhteille pidettiin teknistä kehitystä.31 Rauhanomaisen rinnakkainolon perusajatus oli yksi leninismin - ei enää Leninin - "suurimmista saavutuksista". Enää ei ollut kyse määritelmien revoluutiosta vaan tyhjiösanojen aluevaltauksesta.


Rauhanomaisen rinnakkainolon käsitteen konteksti puolueasiakirjoissa 1917-1986


Neuvosto-opin mukaan kommunistisen puolueen vuosikirjat muodostivat teoreettisen perustan kommunistiselle ajattelulle. Vuosikirjoissa oli tarkat asiasanaluettelot, joiden perusteella annettiin käsitteille syventävä merkitys.32

Kommunistisen puolueen asiakirjojen indeksissä annetaan rauhanomaisen rinnakkainolon käsitteelle ja sen seemeille 654 viitettä seuraavasti33:


luokkataistelu 13.11.1917-31.1.1977                                

208 kertaa

sosialistinen vallankumous 19.12.1921-31.1.1977          

150 kertaa

taloudellinen kilpailu 27.4.1925-23.3.1981                     

98 kertaa

ideologinen taistelu 14.2.1956-29.5.1981                          

62 kertaa

rauhanomainen rinnakkainolo (määrittelemätön) 18.12.1925-17.5.1980

136 kertaa



Eri vuosina korostettiin eri merkityksiä:

Luokkataistelu

1917-1930

Taloudellinen kilpailu

1931-1960

Sosialistinen vallankumous

1961-1970

Ideologinen kilpailu

1970-1982


Puolueasiakirjojen indeksissä ensimmäinen viittaus käsitteeseen rauhanomainen rinnakkainolo on 14. puoluekokouksessa 1925. Rauhan takaamista pidettiin tärkeänä siksi, että oma maa pääsisi kehittymään. Ulkopolitiikassa tarvittiin "hengähdystauko", jonka ajaksi Neuvostoliiton suhteet kapitalistisiin maihin perustuisivat niin kutsuttuun rauhalliseen yhteiselämään, "vaikka järjestelmien välinen vastakkaisuus kasvaakin"34. Taloudellisista suhteista kapitalistisiin maihin uskottiin saatavan melkoisesti etuja, "kunhan samalla kiinnitetään huomiota maamme riippumattomuuden säilyttämiseen". Tällöin tulivat esille ne ominaisuudet, jotka myöhemminkin liitettiin rauhanomaiseen rinnakkainoloon, vaikkakaan ei näin suorasanaisesti: rauhanomainen rinnakkainolo on ajallisesti rajattu, tarkoittaa sodan poissaoloa, mutta järjestelmien vastakkaisuus kasvaa. Päämääränä on saada suhteista taloudellista hyötyä.

Viisivuotiskautena 1965-1969 rauhanomaisen rinnakkainolon viitteiden käyttömäärä romahti. Lukumääräisesti eniten viitteitä on viisivuotiskautena 1975-1979.35

Käsitteen esiintymisessä on havaittavissa seuraavat vaiheet:

1925-1961

Rauhanomainen rinnakkainolo edistää sosialismin, kommunismin tai Neuvostoliiton auktoriteetin kasvua (82 %) tai kauppaa (8 %)

1963-1972

Rauhanomaiselle rinnakkainololle etsittiin uutta sisältöä: aseistariisunta, normaalit suhteet, vapaus, luokkataistelu, normalisointi

1973-1980

Rauhanomaisen rinnakkainolon merkitys yhteistyön, liennytyksen ja rauhan edistymisessä. Viittaaminen Neuvostoliiton etuihin rauhan säilyttäjänä jäi pois.


Sanayhteys

1925-1955

Rauhallinen yhteiselämä, rauhallinen kilpailu

1956-1974

Eri yhteiskuntajärjestelmää olevien valtioiden välinen, leniniläinen rauhanomaisen rinnakkainolon periaate

1975-1977

Rauhanomaisen rinnakkainolonperiaate

1978-1980

Vastakkaista järjestelmää edustavien valtioiden välinen rauhanomainen rinnakkainolo, leniniläinen periaate



Lauseyhteydessä korostettiin:
43 % taistelua: anti-imperialismi, leniniläinen vallankumous, kommunismin voittaminen, sosialistisen leirin mahti, työväen edistys, monopolien vastustus, vapautustaistelu.
41 % rauhaa: liennytys, sopimus Yhdysvaltojen kanssa, sekaantumattomuus, aseriisunta, yhteistyö, yleinen rauha, taloudellinen pitkäjänteinen yhteistyö, realismi, keskustelut, maailmansodan estäminen, ystävälliset suhteet
16 % molempia. Neuvostomarxilaiselle kielenkäytölle tyypilliseen tapaan rauhanomainen rinnakkainolo esiintyi myös dialektisissa lauseissa, joissa painotettiin sekä rauhaa että taistelua: yhteistyö, rauhan edistäminen, vapautusliikkeet, imperialismin vastustus, luottamus, sosialismin kehittymiselle paremmat olot, hyvät taloussuhteet, kommunismin materiaalinen perusta, liennytys, sosialististen maiden yhtenäisyys, edistyksen liitto, yhteistyö, kansojen vapaus, ETYK, rauhan voimien tiiviys, rauha, aseistariisunta, demokratia, sosialismi rauhanomainen ongelmien ratkaisu, paljastaa imperialistien hankkeet, kohottaa puolustusta, luottamus, yhteistyö, este imperialistisille hyökkäyksille.

Päämääräksi mainittiin:

44 % sosialismin voitto (ei ollenkaan 1974-75, vuonna 1961 eniten)
20 % yhteistyö (ei ollenkaan 1960-luvulla, vain 1956-1959, 1975-1978)
20 % oman kehityksen edistäminen (ei ollenkaan 1961-73)

16 % ei päämäärää mainittu

Puheyhteys
25 % ulkopolitiikka
11 % talous
10 % kommunististen puolueiden kokous
5 % ideologia

49 % ei selkeää puheyhteyttä

Rauhanomaisen rinnakkainolon käsitettä käytettiin seuraavissa konkreettisissa konteksteissa:
1. Puhuttaessa taloudellisista suhteista länsimaiden kanssa.
2. Puhuttaessa Varsovan liiton kanssa imperialismin vastustamisesta ja demokratian puolustamisesta.
3. Puhuttaessa Intian, Suomen ja muiden sitoutumattomien maiden politiikasta, sekaantumattomuudesta jne.
4. Puhuttaessa tasapuolisen kaupan kehityksestä Saksan Liittotasavallan, Yhdysvaltojen ja Ranskan kanssa.


Käsitteen rauhanomainen rinnakkainolo hyponyymejä eli alakäsitteitä ovat luokkataistelu, taloudellinen kilpailu, ideologinen taistelu ja maailman vallankumouksellinen prosessi. Kun näitä käsitteitä tarkastellaan semanttisissa yhteyksissä, täsmentyy niille seuraavia merkityksi ja merkitysten siirtymiä:


Mikä oli luokkataistelun kohde?

41 %

luokkavihollinen maan sisällä, erityisesti kulakit ja suurtilalliset (44 % viitteistä), kapitalismi ja kapitalistinen tuotanto (27 %) ja yksityisomaisuus erikseen (18 %). Muita esim. porvarit, kauppiaat ja keinottelijat (11 %)

21 %

neuvosto- ja kommunismivastaisuus. Tämä tarkoitti ylimalkaisesti luokkavihollista (35 %), äärioikeisto- tai vasemmistosiipeä (25 %) ja muita luokkataistelun kohteita kuten syndikalismi, puoluevastaisuus, vääräoppisuus ja hajanaisuus.

17 %

taloudellinen takapajuisuus. Tällä tarkoitettiin kurjuutta (36 %) sekä sivistymättömyyttä, osaamattomuutta ja tietämättömyyttä (45 %).

10 %

porvarilliset ja kapitalistiset elementit kuten uskonto, kommunistiset pöyhkeilijät, sovinismi, opportunismi, eriarvoisuus, pikkuporvarillisuus ja itsekkyys.

7 %

byrokratia (eniten vuonna 1929)

2 %

2% imperialismi, rajojen ulkopuolella oleva vihollinen ja kansainvälinen pääoma (eniten vuonna 1939) saivat vain vähän huomiota




Miten luokkataistelua käydään?

29 %

Puolueen toimet kuten ammattijärjestöjen kehittäminen ja järjestäytyminen (24 %, eniten vuonna 1922), valvonta, kontrolli, tarkastus ja puhdistus olivat vuoden 1929 jälkeen tärkeitä luokkataistelun menetelmiä (16 %, eniten vuonna 1929 ja 1933)

24 %

Valtiolliset toimet kuten kollektivisointi (16 %, eniten vuonna 1929, 1934), suunnitelmat, sosialisointi, sosialismin rakentaminen ja proletaaristen neuvostojen, itsehallinnon ja armeijan kehittäminen sekä vaalit ja muiden ryhmien kieltäminen.

20 %

Valistus: parantaa opetusta, tietoa ja kulttuuria (44 %), uskonnon vastaisuus, ideologinen työ, nuorison ja naisten kasvatus, agitaatio ja propaganda


16 %

Taloudelliset toimet: köyhien tukeminen (28 % kaikista taloudellisista toimista, eniten vuonna 1925), tuotantovoimien kasvu, viljan lisäys, sähköistäminen, maaseudun talonpoikien ja työläisten erojen vähentäminen, teollistaminen, tekniset varusteet, 8 % osuustoiminta, 2% kansainvälinen toiminta, vienti/tuonti, ammattiliitot



Ideologisen taistelun päämäärä:

40 %

Estää vihollisen toiminta: Imperialistinen politiikka, amerikkalaisten rahoittama tuholaistoiminta, porvarillinen ideologia, ideologinen diversio, antikommunismi, revisionismi, vääristelevä tieto Neuvostoliitosta, sodan lietsonta

30 %

Edistää omaa aatetta: Marxismi-leninismi, uusi ihminen, patriotismi, kommunismin rakentaminen, työnteon

yhteiskunnan kunnioittaminen

10 %

Oman yhteiskunnan ideologista ja moraalista tietoisuutta kehittämällä, kapitalististen aatteiden paljastamista ja sosialismin etujen esilletuomista.

20 %

Lause- tai puheyhteydestä ei käy ilmi mikään päämäärä



Miten ideologista taistelua voi käydä?

50 %

Edistämällä kommunistista kasvatusta, puoluepropagandaa, marxismi-leninismiä, sosialistista tietoisuutta (byrokratiaa ja juoppoja vastaan)

20 %

Vastustamalla reformismia ja opportunismia, kapitalistisia aatteita, pienporvarillista psykologiaa, ideologiaa ja propagandaa

15 %

Selvittämällä sosialismin etuja sekä tekemällä tunnetuksi Leninin aatteita ja totuutta sosialismista

15 %

Lause- ja puheyhteydestä ei käy ilmi mikään menetelmä, ”massojen ja edistyksen voiman” kasvu kapitalistissa maissa, kommunistien yhtenäisyys, rauhan asiat, sekaantumattomuus ja yhteiskunnan taloudellinen kasvu. Kompromisseja ei tule tehdä.


Yhteenvetona voi sanoa, että ideologinen taistelu tarkoitti yhtä usein Neuvostoliiton omaa kasvatusta ja kehitystä kuin kapitalistisen järjestelmän kritisointia:

24 % (eniten vuonna 1967) kommunistinen kasvatus

26 % (eniten vuonna 1976) kapitalismin kritiikki

9 % (eniten vuonna 1956) sosialismin edut.


Vuosina 1917-1982 käsitteeseen sosialistinen vallankumous on NKP:n asiakirjojen indeksissä 208 viitettä. Vallankumouksesta puhuttiin erityisen runsaasti vuosina 1917, 1967 ja 1977. Näille vallankumouksen merkkivuosille sijoittuu 70 prosenttia viitteistä. Käsite saa seuraavanlaisen asiasisällön:

30 % vallankumouksen edellytyksiä ovat Neuvostoliiton esimerkki, vahvistuminen ja

yhtenäisyys (ei enää vuoden 1957 jälkeen)

30 % vallankumous tarkoittaa liittoa talonpoikien kanssa, sisäistä demokratiaa, yhteiskunnallista omaisuutta, hyväksikäytön loppumista, proletariaatin diktatuuria, parlamenttia, tiedettä (Leninin muistopäivinä 1960-luvulla)

20 % Leninin kehittämä oppi

10 % ihmiskunnan korkeampi kehitys.


NKP:n asiakirjoissa vallankumoukselle annetaan enimmäkseen epäideologinen merkitys. Se tarkoitti menetelmää, jolla akuutti nälänhätä voidaan poistaa: "Lokakuun vallankumousta ei voi erottaa leivästä. Työläisille vallankumous merkitsi leipää sanan kaikista suorimmassa merkityksessä."36



Neuvostoliiton päämiehet ja rauhanomaisen rinnakkainolon käsite


Leninin 55-osaisen koottujen teosten indeksissä rauhanomaisen rinnakkainolon käsitteeseen on 88 viitettä. Useimmiten Lenin yhdisti käsitteeseen rauhanomaisesta rinnakkainolosta käsitteet luokkataistelu ja sosialistinen vallankumous. Hän uskoi vallankumouksen tapahtuvan muissakin maissa lähivuosikymmeninä ja kehitti ajatuksensa suhteista kapitalistisiin maihin sen mukaisesti. Koska hän ulkomailla asuttuaan tiesi kehitystasojen eron, pyrki hän saamaan taloudellisia sopimuksia ylimenokaudelle. Tähän ajallisesti eri tahtiin kehittyvään vallankumousvalmiuteen perustuu oppi Leninin "rinnakkainolosta". Neuvostovaltion oli selvittävä nälänhädästä: "Ensimmäiselle sijalle on noussut kaksi kysymystä: kysymys leivästä ja kysymys rauhasta. Neuvostoliitto tarvitsee kapitalistisia maita fyysisen kurjuuden poistamiseksi, mutta myös kapitalistiset maat tarvitsevat Neuvostoliittoa pystyäkseen laajentamaan markkinoitaan."37

Lenin viittasi rauhanomaisen rinnakkainolon käsitteeseen vuonna 1918 kirjoituksessaan Outoa ja hirvittävää. Sosialistinen tasavalta ei voi olla olemassa “siirtymättä kuuhun” ellei se voi solmia rauhaa imperialistien kanssa tehdäkseen taloudellisia sopimuksia. Maailmanlaajuiset taloussuhteet vaikuttavat kehitykseen kaikkein eniten: "Nälkäinen työläinen on avuton vallankumouksemme vastustajien ja porvarillisen mainonnan edessä."38

Stalinin kootuissa teoksissa on 12 ulkopolitiikkaa käsittelevää puhetta. Hänelle rauhanomainen rinnakkainolo tarkoitti teknisten taitojen tuontia puolustuskyvyttömälle Neuvostoliitolle, mahdollisuuksia kehittää oman maan raskasta teollisuutta, mutta myös yhteyksien luomista kapitalististen maiden työläisiin kutsumalla heitä tutustumaan Neuvostoliiton saavutuksiin. Sodan alkaessa Stalin uskoi länsimaisten "toivioretkeläisten" taistelevan Neuvostoliiton puolella. Luokkataistelun päämäärä oli kulakkien vastustaminen, kollektivisointi sekä valvonta ja osaamattomuuden poistaminen.

Puoluekokouksessa vuonna 1956 toi Hrushtshov esille iskulauseen: joko rauhanomainen rinnakkainolo tai katastrofaalinen atomisota. Hänellä oli selkeä status quo määritelmä: "Päämääränä on molempien järjestelmien rauhanomainen rinnakkainolo. Niiden rauhanomainen kilpailu talouden, tieteen ja tekniikan alalla." Rauhanomaisen rinnakkainolon sanottiin yllättäen perustuvan Bandungin konferenssiin ja kuin osoituksena tästä kesällä 1957 politbyrosta erotettiin ne, jotka eivät olleet ymmärtäneet, että "kommunismin puolesta on toteutettava rauhanomaisen rinnakkainolon politiikkaa ja kansojen ystävyyttä". Pyrittiin sopimuksiin ennen kaikkea kolmannen maailman valtioiden kanssa ja kilpailuun ja yhteistyöhön tähtäävään "rauhanomaiseen vastakkainasetteluun" länsimaiden kanssa. Ajatuksena oli, että taloudellinen kilpailu kääntyisi pitkällä aikavälillä kommunismin voitoksi, koska kapitalististen maiden ristiriidat kärjistyisivät.

Vasta tuolloin ensimmäisen kerran tulivat esille käsitteet ideologinen taistelu ja taistelu kapitalismin ja sosialismin välillä. Vuosina 1955-1959 rauhanomaisen rinnakkainolon merkitykseksi nousi toisen maailmansodan voittojen huumassa ja avaruudessa Sputnikin, Gagarinin ja Titovin avaruuslentojen johdosta usko taloudellisen kilpailun voitokkuuteen. Tekniikan ja tieteen keinoin taloudellinen kilpailu kääntyisi pitkällä aikavälillä kommunismin voitoksi. Hrushtshovia voisi hänen sanavalintojensa perusteella pitää jopa perinteisenä valtionpäämiehenä, jonka päämäärä oli vain oman valtion vallan kasvattaminen.

Mutta jo vuonna 1959 tämän juridisen määritelmän ohella alettiin puhua leniniläisestä rauhanomaisen rinnakkainolon politiikasta. Hrushtshovkin oli luopunut sovittelevasta kannastaan ja alkanut antaa käsitteelle määritelmän ideologisen taistelun muotona: "Rauhanomaiselle rinnakkainololle rakentuva politiikkamme helpottaa kapitalistisissa maissa kommunististen puolueiden ja muiden edistyksellisten organisaatioiden toimintaa."39 1960-luvulla pidettiin osoituksena rauhanomaisen rinnakkainolon toteutumisesta läntisten kommunististen puolueiden vahvistumista ja työläisten lakkojen lisääntymistä. Niiden uskottiin osoittavan konkreettisesti luokkataistelun voimaa ja vallankumouksen edistymistä. Rauhanomainen rinnakkainolo oli "anti-imperialististen voimien yhtenäisyyttä taantumusta ja sotaa vastaan".

Mutta 1970-luvulta lähtien etusijalla ei ollut enää työväestö vaan valtion ja sen apparaatin merkitys. Rauhanomainen rinnakkainolo merkitsi Brezhneville keinoa estää tiedot länsimaiden huimasta taloudellisesta kehityksestä, sekä ideologista taistelua. Viittaukset maailmanvallankumoukseen ja luokkataisteluun ohittivat oman valtion hyvinvointiin liittyvien viittausten määrän. 1970-luvulla Euroopan turvallisuuskonferenssin yhteydessä ja sen jälkeen käsitteen lauseyhteys viittasi myös omanlaiseensa liennytyspolitiikkaan: "Euroopan turva- ja yhteistyösopimus ilmentää yhteiskuntajärjestelmiltään erilaisten valtioiden välisen rauhanomaisen rinnakkainolon leniniläisiä periaatteita. Se osoittaa myös, että nämä periaatteet voidaan toteuttaa käytännössä."40 Päämääräksi mainittiin enää harvoin omistusjärjestelmien muuttaminen, paremmuuden osoittaminen tai kommunistinen yhteiskunta. 1970-luvulla tavoitteena olivat epämääräisesti "rauha ja vapaus". Keinoja päämäärän saavuttamiseksi olivat kasvatus ja koulutus. Enää ei puhuttu Leninin perinnöstä eikä vastakkaisista järjestelmistä. Koko ETYKiin kuuluvaa sanastoa alettiin toistaa käsitteen rauhanomainen rinnakkainolo yhteydessä.

Juri Andropov, joka toimi puolueen pääsihteerinä 1982-84, tuli KGB:n johtajana ollessaan vuonna 1967 omassa määritelmässään lähelle rauhanomaisen rinnakkainolon leniniläistä tulkintaa: Rauhanomainen rinnakkainolo on luokkataistelun sitkeä muoto, jonka täytäntöönpanoon myös salainen poliisi osallistuu.41 Andropovin puhekokoelmassa on 32 puhetta vuosilta 1942-1983. Rauhanomainen rinnakkainolo mainitaan noin 40 prosentissa näistä puheista. Myös rauhanomaisen rinnakkainolon alakäsitteet olivat ahkerammassa käytössä kuin edeltäjänsä Brezhnevin kaudella: ideologinen taistelu kahden järjestelmän välillä sekä luokkataistelu mainitaan 11 puheessa, maailmanvallankumouksellinen prosessi sekä taloudellinen kilpailu kuudessa puheessa.42

Jo vuoden 1978 jälkeen sanaliitto alkoi jäädä pois käytöstä samoin kuin muukin neuvostomarxilainen ideologinen sanasto. Vallankumouksellisen koexistensin tilalle kehittyi konvergenssiteoria, uusi sukupolvi odotti yhä selvemmin länsimaisia vapauksia ja kulutustrendejä. Vuonna 1986 käsite rauhanomainen rinnakkainolo poistettiin puolueohjelmasta kokonaan.

Mihail Gorbatshovin aikana käsite mainittiin entistä harvemmin. Gorbatshov tulkitsi käsitteen enemmän yleishumaanisesti: "Uskollisuutemme rauhanomaisen rinnakkainolon politiikalle on osoitus uuden yhteiskuntajärjestelmän voimasta ja luottamuksesta sen mahdollisuuksiin.43

Neuvostoliittolaisen tutkijan Valeri Jegorovin mukaan rauhanomainen rinnakkainolo pohjautuu sellaisiin periaatteisiin, jotka mahdollistavat kansainvälisen konfliktin estämisen samaan aikaan kun vallankumous edistyy yksittäisissä maissa: "Rauhanomainen rinnakkainolo ei ole mikään 'joka paikan lääke', joka pelastaisi kapitalistisen maailman luokkataistelulta, sosiaaliselta vallankumoukselta ja kansalliselta vapautusliikkeeltä. Se ei tarkoita sosiaalisen eikä poliittisen status quon säilyttämistä eikä ideologisen taistelun heikentymistä. Se vaikuttaa kapitalistisissa maissa tapahtuvaan luokkataisteluun."44


Johtopäätökset

Neuvostovaltio julisti ideologiseksi perustakseen tieteellisen kommunismin. Tämän opin mukaan yksi kehityksen lainmukaisuuksista on väistämätön suunta kapitalismista kommunismiin. Ylimenokauden lainmukaisuutta edistettiin ”siinä vaiheessa, kun on vielä olemassa tuhoon tuomittuja vanhoja kapitalistisia valtioita" erilaisilla menetelmillä. Yhtä näistä menetelmistä kutsuttiin käsitteellä rauhanomainen rinnakkainolo. Marxilaisleniniläisenä käsitteenä sanapari ei tarkoittanut rauhanomaista merkityksessä levollinen ja rauhallinen eikä rinnakkainoloa merkityksessä rinnakkainen olemassaolo, vaan määrätietoista maailman muuttamista. Se oli käsite, standardisoitu ammatti-ilmaisu, terminus technicus. Jatkuvan konfliktin olemassaolo ei näy käsitteen vartalossa, niissä sanoissa joista käsite muodostuu. Asiaan vihkiytyneet tarkoittavat rauhanomaisesta rinnakkainolosta puhuessaan eri asiaa kuin ne, jotka eivät ole asiasta perillä.


Rauhanomaisen rinnakkainolon merkitys pysyi samana, mutta sen nimissä harjoitetun politiikan menetelmät kehittyivät maailmantilanteen mukaan. Semantiikan terminologiassa tämä tarkoittaa, että rauhanomaisen rinnakkainolon idea on pysynyt samana, mutta seemit ovat muuttuneet. Tässä artikkelissa on kartoitettu ideaa käsitteen takana ja sen seemejä, alakäsitteitä, Neuvostoliiton päämiesten puheissa ja kommunistisen puolueen asiakirjoissa. Neuvostoliiton ulkopolitiikan kaksi päätehtävää oli taloudellisten olojen kohentaminen sekä kapitalististen maiden muuttaminen eli "kehittäminen". Näiden kahden päämäärän yhdistämiseksi kehitettiin oppi rauhanomaisesta rinnakkainolosta.

Semanttisen sanakenttäteorian avulla oli mahdollista tarkentaa käsitteen merkitystä ja mielekkyyttä. Kun semanttisia kenttiä rakennettaessa kysyttiin, mitä menetelmiä Neuvostoliitto oli valmis käyttämään ideologista päämäärää edistääkseen, osoittautui, että menetelmät mukailivat sekä Neuvostoliiton omaa taloudellista kehitystä että kansainvälisen politiikan ja kylmän sodan ongelmia. Lähin synonyymi rauhanomaiselle rinnakkainololle oli Leninin aikana vallankumous, Stalinin aikana luokkataistelu, Hrushtshovin aikana taloudellinen kilpailu ja Brezhnevin aikana ideologinen taistelu. Valtiollisen järjestelmän heiketessä liukui merkityskenttä ideologisesta käsitteellisestä merkityksestä lingvistiseen "pinnalliseen" merkitykseen. Maailmanpolitiikassa alettiin puhua tyhjiösanoista.

Leninin piti omana aikanaan ennen kaikkea selvitä nälästä, Stalinille vihollinen oli pelko sisäisestä vastavallankumouksesta, Hrushtshoville ydinsota, Brezhneville taloudellinen taantuminen ja Gorbatshoville demokraattisten oikeuksien puuttuminen sosialistisessa yhteiskunnassa. Näitä eri vihollisia vastaan taisteltiin menetelmillä, joiden yhteisnimitys oli rauhanomainen rinnakkainolo.

Länsimaisten tutkijoiden mukaan rauhanomaisen rinnakkainolon nimissä harjoitettu politiikka "legitimoi kapitalististen maiden rauhanomaisen muuttamisen sosialistiseksi". Se on "ajallisesti rajattu, eikä tarkoita lopullista rauhaa", "machiavellinen strategia, joka painottaa tilanteen mukaan kooperaatiota ja konfrontaatiota" ja "hyödyttää yksipuolisesti kommunisteja".45

Semanttinen teoria hylkää kokonaan käsityksen "väärin käytetystä sanasta" silloin, kun on kyse asioista, jotka ovat tyypillisiä vain toiselle.46 Kun Neuvostoliitossa käytettiin käsitettä rauhanomainen rinnakkainolo, ei ollut kyse harhautushalusta eikä edes "ideologisesta polysemiasta"47, vaan huomattavasti monimutkaisemmasta ilmiöstä. Koska neuvostoliittolaiset sijoittivat käyttämänsä käsitteet hierarkkiseen sanakenttään ja määrittelivät ne tarkasti, osoittivat länsimaiset tutkijat ja poliitikot syyttäessään neuvostoliittolaista kielenkäyttöä manipulaatioksi tai propagandaksi lähinnä heikkoa tietotasoa tai vähäistä ymmärrystä käsitteiden merkityksestä. Käsitejärjestelmään kuuluu ajatusjärjestelmä eikä siksi ”ole edes mahdollista tarkastella käsitteitä pelkästään manipuloitavina propagandarakennelmina". Tulkintaan vaaditaan melkoista sosiokulttuurista tuntemusta toisen maailmankuvasta. Harhautuksesta voi puhua vain, jos syyttäjällä itsellään on tiedossa käsitteen oikea sisältö.48



Rauhanomaisen rinnakkainolon käsitteen hierarkkinen sanakenttä


Kirjastojen luokitusjärjestelmän rakenne pohjautuu hierarkkiseen asiaryhmittelyyn. Se jakautuu pääluokkiin, jotka jakautuvat alaluokkiin ja jakamista voidaan jatkaa kunnes päästään haluttuun tarkkuuteen aineiston sisällönkuvailussa. Semanttisessa kentässä hierarkkisesti järjestetyt sanat eivät ole synonyymeja, mutta niitä voidaan käyttää puhuttaessa määrätystä ilmiöstä. Ne kuuluvat samaan käsitteelliseen alueeseen. Kaikilla semanttisen kentän sanoilla on joku suhde toisiinsa. Semanttiset kentät muodostuvat määrätyn ideologian ja kulttuurin piirissä. Joissakin kulttuureissa, kuten Neuvostoliitossa, niitä muodostettiin tarkoituksella, selvennykseksi. Länsimaisessa kulttuurissa ja politiikassa sanojen ja käsitteiden kulttuurisiin merkityseroihin ei ole perinteisesti kiinnitetty niin voimakasta huomiota. Ainoastaan antropologit ovat hyödyntäneet sanakenttäteoriaa tutkiessaan eri kulttuureiden uskomuksia ja päättelyä.




1 Suomessa käytettiin muotoa rauhanomainen rinnakkaiselo. Vasemmistolaisissa tiedonannoissa ja lehdissä sananmukaista käännöstä rauhanomainen rinnakkainolo.

2 Peter Kenez, The Birth of the Propaganda State: Soviet Methods of Mass Mobilization 1917-1929. Cambridge University Press 1985, 122

3 Suhomlinskij Vasil, Theoretische Probleme des Linguisti, UdSSR 1977

4 Petrov V.V., Tieteellisten käsitteiden semantiikka, Nauka 1982

5 Esimerkkinä Klaus mainitsee sanan kapitalismi, jolla ei ole yksinään mieltä: "Sanan kapitalismi ymmärtämiseksi on hahmotettava tiettyjä muita sanoja. On tiedettävä esimerkiksi, että kapitalismin tuotantovoimat kehittyvät feodalismin aikana ja että proletariaatin määrällinen kasvu johtaa kapitalismin kuolemaan. On tiedettävä, mitä tarkoitetaan proletariaatilla. Käsitettä kapitalismi ei voi ajatella ilman sosialismia, mikä tulee kapitalismin jälkeen. Jokaisella käsitteellä marxismi-leninismissä on yhteysverkostoja ja liittymäkohtia." Klaus 1971, 125

Georg Klaus, Sprache der Politik. VEB Deutsche Verlag der Wissenschaften 1971, 14

6 Valentin Volosinov: Kielen dialogisuus. Marxismi ja kielifilosofia.Vastapaino 1990, 81

7 Marx Karl, Engels Friedrich: Über Sprache, Stil und Übersetzung, Insitut für Marxismus-Leninismus beim ZK der SED. Diez Verlag 1974, 7

8Marx, Engels 1974, 54

9Lenin Proletaarisen vallankumouksen sotilaallinen ohjelma, syyskuu 1916, 30/134

1012.5.1917, 31/397

11Lenin, Kootut teokset kokonaisuudessaan. Moskova, 36/295

12Stalin I.V.: Works, volume 3 (XVI) 1946-1953, ed. Robert H.McNeal, The Hoover Institution on War, Revolution, and Peace, Standford University, 1967, 131

13Volosinov Valentin: Kielen dialogisuus. Marxismi ja kielifilosofia, Vastapaino, Tampere 1990, (alkuperäinen 1929)

14Girge Wolfgang & Helmut Jachnow: Sowjetische Soziolinguistik, Probleme und Genese, Linguistik und Kommunikationswissenschaft, Scriptor Taschenbiicher, Kronberg 1974, 66

15 D.I.Arbatski, Sanan tulkinta. Semanttinen tarkastelu. Oppikirja, Udmurtija 1977, 60

16 ViktorAfanasjev, Tieteellisen kommunismin perusteet. Kustannusliike Progress 1982, 94

17 Brezhnev L.I, Leniniläisellä linjalla. Puheita ja kirjoituksia, 8.5.1965, 1/145. Poliittisen kirjallisuuden kustantamo 1973

18 PålKolsto, Krigogfredisovjetiskideologi, luentomateriaali, Boulder, Colorado 1985, 29

19 G.V.Sredin, Sodan ja rauhan ongelma nykyaikana, Rauhan filosofia 10, 1982, 15

20 Gudorf 1981, 219. Marx tuomitsi attribuuttien käytön tyystin. Laadun luokittelu on hänen mukaansa suhteellista. Kirjoituksessaan Saksalainen ideologia vuonna 1845 Marx pohtii Stirnerin lausetta "jos haluat ajatuksissasi saavuttaa jotain tavatonta". Hän huomauttaa ärtyneenä: "Jotta tämä lause voitaisiin muuttaa vaivaisesta huomautuksesta loogiseksi, on ensin poistettava sana tavaton. Jokaiselle ihmiselle, joka haluaa ajatuksillaan saavuttaa jotain, on 'tavattomalle' eri merkitys johtuen hänen koulutustasostaan, elinolosuhteistaan ja sen hetkisistä tarpeistaan." Karl Marx, Friedrich Engels: Über Sprache, Stil und Übersetzung, Insitut für Marxismus-Leninismus beim ZK der SED, Diez Verlag 1974, 136

21 Toisaalta ”käsitteellinen harhautus on yksi kielen vaikutuskeinoista, jota esiintyy mainonnassa. Se perustuu sanojen merkityksen venyttämiseen ja niiden käyttöön häikäilemättömän vertauskuvallisesti: vallankaappaus nimetään vallankumoukseksi, abortti tapoksi, muukalaisviha maahanmuuttokriittisyydeksi”. Juha Rikama, Kanava 4/2012

22 Mikko Lehtonen: Merkitysten maailma, Vastapaino 2000

23Vaeltaja, Avonainen lipas II, Otava 1933

24 Schippen 1984, 198

25 Ideologiaan liittyvät sanat saavat yhteiskunnallisesti relevantin merkityksensä siitä, mitä adjektiiveja tai yhdyssanoja niihin liitetään. Gudorf 1981, 226

26NKP:n 14 puoluekokous 18.12. Puheyhteys: talous. Lauseyhteys: hengähdystauko, oma kehitys, vastakkaisuus säilyy. Sanayhteys: rauhallinen yhteiselämä

27 Hyponomia on keskeinen semanttinen suhde semanttiseen verkkoon kuuluvien käsitteiden välillä, esim. kuusi ja mänty ovat käsitteen puu hyponyymejä.

28 Sanaliittoa rauhanomainen rinnakkainolokäytettiin puolueen dokumentaation indeksin mukaan ensimmäisen kerran 20. puoluekokouksessa vuonna 1956. Tuolloin Hrushtshevin antamassa keskuskomitean raportissa esiintyy ensimmäisen kerran syntaktinen sanaliitto rauhanomainen rinnakkainolo.

29 Keesings Archiv der Gegenwart, Siegler-Verlag, 9475, NKP:n kokouksien, konferenssien ja täysistuntojen päätöslauselmat ja päätökset 1917-1981, 7. ja 8. painos, 13 osaa

30 "Rauhanomainen rinnakkainolo muodostaa perustan maailmanlaajuiselle sosialismin ja kapitalismin väliselle rauhanomaiselle kilpailulle ja on niiden välisen luokkataistelun erityinen muoto. Toteuttaessaan rauhanomaista rinnakkainoloa, Neuvostoliitto pyrkii vahvistamaan sosialistisen maailmanjärjestelmän asemaa kilpailussa kapitalismin kanssa. Rauhanomainen rinnakkainolo suo kapitalististen maiden työtätekeville edullisemmat taistelumahdollisuudet ja siirtomaille helpommat mahdollisuudet toteuttaa vapautustaisteluja. Myös se porvaristoryhmä, joka ymmärtää että atomisota ei säästä kapitalistisen yhteiskunnan vallitsevaakaan luokkaa, kannattaa rauhanomaista rinnakkainoloa. Rauhanomaisen rinnakkainolon politiikka vastaa koko muun ihmiskunnan etuja paitsi mammuttimonopolien valtiaiden ja militaristien." Puolueasiakirjat 8/240, KeesingsArchivderGegenwart1961, 9475

31 "Koska maailmassa on paljon kärkeviä ristiriitoja ja maailmaa uhkaa tuho, yhteiskuntajärjestelmiltään erilaisten valtioiden välinen rauhanomainen rinnakkainolo on ainoa järkevä ja ainoa hyväksyttävä ratkaisu."

32 Afanasjev 1982, 31

33 Leena Horn, Rauhanomaisen rinnakkainolon käsitteen merkitykset Neuvostoliitossa vuosina 1917–1986. Semanttinen käsiteanalyysi neuvostomarxilaisesta kielestä. Helsingin yliopisto, valtio-opin laitos 1992. Neuvostoliittoinstituutin julkaisusarja A 15, 1992

34 keskuskomitean raportti, 3/244

35 Aiheesta kirjoitetuista kirjoista ilmestyi lähes puolet vuosien 1956 ja 1962 välillä.

36 Lobanov, maatalousakatemian johtaja, Literaturnaja Gazeta 23.2.1977

37Leninin kootut teokset, 14.12.1917, 35/169

3835, 403

39 Hrushtshev 6.1.1961

40 V .M.Sobolev, YY A-sopimuksen vuosijuhla Lohjalla 25.4.1987, Ystävyyden posti 2/1987

41Virkamiehet tietävät, että rauhanomainen rinnakkainolo on luokkataistelun muoto. Se on hellittämätöntä ja peräänantamatonta taistelua kaikilla rintamilla - taloudellisella, poliittisella ja ideologisella. Tässä taistelussa valtion turvallisuusjärjestö on velvoitettu täyttämään tehtävänsä tarkkaan ja virheettömästi." Andropov, Pravda 21.12.1967

42 Andropov J.V., Valitut puheet ja kirjoitukset, Moskova 1983

43Rauhanomaisen rinnakkainolon politiikka vastaa kaikkien maiden ja kansojen etua, ja se on hengeltään humaania ja niiden rauhan ja vapauden ihanteiden mukaista, jotka kannustivat neuvostoliittolaisia taisteluun viime sodassa." Mihail Gorbatshov, Puhe voiton 40-vuotisjuhlassa 8.6.1985, Sosialismin teoria ja käytäntö 20/1985

44 WaleriNikolajewitschJegorow, FriedlicheKoexistenzundrevolutionärerProzeß. Staatsverlagder Deutschen DemokratischenRepublik 1972, 216

45 Jahn 1986,, Willms 1974, Meissner 1979, Weingartner 1973

46 Gustav Blanke, Einführung in die semantische Analyse. HueberHochschureihe 15, 1973, 144. Ilmari Susiluoto: Yhteiskunnan ohjaus ja hallinto. Teoreettinen ja terminologinen selvitys venäjän kielen ohjausta ja hallintoa tarkoittavasta "upravlenije" termistä, Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin laitoksen tutkimuksia, Sarja C, Helsingin yliopiston monistuspalvelu 1977, II

47 Gudorf 1981, 24

Walter Dieckmann, Sprache und Politik. Einführung in die Pragmatik und Semantik der politischen Sprache. Universitätsverlag 1975, 85

48 Good 1975, 24


Suomen poliitikkojen ja tutkijoiden määritelmiä

Miksi suomalaiset poliitikot muista länsimaista poiketen   olivat tyytyväisiä siitä, että Neuvostoliitossa alettiin kutsua Suomen ja Neuvostoliiton suhteita malliesimerkiksi rauhanomaisesta rinnakkainolosta?  Ulkopolitiikan lausuntoja ja asiakirjoja -sarjassa käsite rauhanomainen rinnakkainolo tulee ensimmäisen kerran esille vuonna 1957. YK:n yleiskokouksessa ministeri Enckell loi pohjan puheessaan: "Jos koeksistenssillä tarkoitetaan tässä keskustelussa poliittiselta, taloudelliselta ja yhteiskunnalliselta järjestelmältään erilaisten suvereenien valtioiden välisiä rauhanomaisia ja ystävällismielisiä suhteita", on Suomen ja Neuvostoliiton suhteet "paikallaan mainita".  Hän otti jo tällöin kantaa syytöksiin Suomen itsenäisyyden menettämisestä tämän politiikan nimissä: "On myös toisinaan sanottu, että nuo suhteemme ovat edullisia Neuvostoliitolle ja että pitämällä niistä kiinni Suomi edistää Neuvostoliiton etuja… Rauhanomaiset ja ystävällismieliset suhteethan noudattavat myös Suomen etuja.”
Presidentti Kekkonen ei nostanut länsimaalaisille suunnatuissa puheissaan Neuvostoliiton ja Suomen suhteita esimerkiksi rauhanomaisesta rinnakkainolosta. Pienen ja suuren valtion välisistä hyvistä suhteista ja sillanrakentajaroolista hän kyllä puhui. Vuonna 1967 Kekkonen totesi: "Olemme hankkineet itsellemme sillanrakentajan usein epäkiitollisen, aina tärkeän aseman. Meidän esimerkkiämme seurataan."  Kuitenkin hän kehotti "mielipiteenilmauksissa osoittamaan malttia"  ja "sivistynyttä itsehillintää". Maat voivat "elää rinnatusten", "vuorovaikutuksessa" ja "sovussa" . Vaikka suhteet ovat erilaiset, on niitä "pidettävä esimerkillisinä", "avomielisinä naapuruussuhteina" . Päivällispuheissa tai vierailujen tiedonannoissa synonyymejä olivat ystävyys, luottamus, yhteistoiminta, naapuruus, rauha. Kun Jussi Talvi kirjoitti keväällä 1975, että Suomen kommunistit olivat saaneet Moskovassa ohjeita, jotka "tuskin lujittavat kansojen välistä ystävyyttä ja edistävät kansojen välistä rauhanomaista rinnakkaiseloa", Kekkonen vastasi tähän: "Ettekö te miesrukka käsitä, että juuri Teidän kirjoituksenne ovat pahinta myrkkyä rauhanomaisen rinnakkaiselon edistymiselle?"  Vielä vuonna 1980 ilmestyneessä Tamminiemi-kirjassaan hän valitti "aika ajoin liikkeellä olevasta ajatuskummajaisesta", jonka mukaan Suomi muuttuisi aste asteelta kommunistiseksi valtioksi harjoittaessaan rauhanomaista rinnakkaiseloa Neuvostoliiton kanssa.  Presidentti Kekkosen muistotilaisuuteen saapui sähke, jossa presidentti Gorbatshov kiitti ”rauhanomaisen rinnakkainolon politiikan hedelmällisyyttä ja lupaavaa luonnetta" vahvistavasta politiikasta.
Mutta Mauno Koivisto käytti käsitettä. Vuonna 1982  hän ylisti Kremlissä "pitkää kokemusta rauhanomaisen rinnakkaiselon politiikan menestyksellisestä harjoittamisesta Neuvostoliiton kanssa".  YYA-sopimuksen vuosipäivänä vuonna 1986 Koivisto puhui niistä "monitahoisista yhteyksistä, joista on muodostunut vakuuttava esimerkki rauhanomaisesta rinnakkaiselosta ja ETYK-henkisestä yhteistyöstä eri yhteiskuntajärjestelmiä edustavien maiden välillä".
Aina 1980-luvulle saakka  rauhanomainen rinnakkainolo määriteltiin virallisen kaavan mukaan rauhaksi ja rinnakkaiseksi olemassaoloksi. Osmo Apunen antoi suomalaisessa ulkopolitiikan oppikirjassa käsitteelle synonyymeiksi puuttumattomuus ja molemmille edullinen yhteistyö.  Lauri Haataja puki sanoiksi tuntoja kertoessaan Suomen ja Neuvostoliiton välisten suhteiden tutkimuksen olleen "perverssiä". Neuvostoliittoa käsittelevä tutkimus vähenikin vuosi vuodelta ja "luontevasti naapuriinsa suhtautuneet tutkijat" ovat "tämän huomattuaan poistuneet näyttämöltä".