Ihmiset pyysivät avustettua itsemurhaa kahdessa osavaltiossa Amerikassa,
joissa se on sallittu, koska he eivät halunneet menettää autonomian tunnetta.
Monet pyysivät apua tilanteessa, jossa he eivät pystyneet enää nauttiman asioista,
 joista ennen nauttivat. Jotkut tunsivat että olivat menettäneet arvokkuutensa.
He eivät halunneet tulla taakaksi läheisilleen.
Vain alle kolmanneksella oli kipuja tai he pelkäsivät kipuja.



Elämänkulun hahmottaminen (Hannele Koivunen 2001)

Arvokas vanhuus

Hannele Koivunen kirjoittaa arvokkaasta vanhuudesta

Elämänkulun hahmottaminen:


Ihmiselämä jaotellaan neljään vaiheeseen: opiskelu, talollinen vaihe, erakkovaihe ja myöhäisvanhuus. Ensimmäisessä vaiheessa ihminen opettelee selviytymään elämän välttämättömyyksistä ja tulemaan toimeen maailmassa. Toisessa vaiheessa hän perustaa perheen, harjoittaa ammattiaan, rakentaa talon ja panee asioita toimeksi. Kolmannessa vaiheessa on vuorossa isovanhemmuus, luopuminen aineellisista arvoista, henkisyyden etsiminen ja vetäytyminen rauhaan. Neljäs vaihe on vapautuksien aikaa, jolloin omistaudutaan askeesille, mietiskelylle ja nuorempien opettamiselle.
Minuuden ulottuvuuteen kuuluvat itsensä kohtaaminen eli omien hyvien ja huonojen puolten näkeminen, itsekeskeisyyden väheneminen, sisäisen lapsen ja lapsuuden uudelleen löytäminen. Ihmisen paikka maailmankaikkeudessa näyttäytyy suhteellisena, hänen ei enää tarvitse olla kaiken keskus. Egoismi muuttuu altruismiksi. Lapsuuden iloiset muistot toimivat osana identiteetin eheytymistä. Minuus oivalletaan osana elämän palapeliä. Rauha ja yksinäisyys auttavat näiden näköalojen saavuttamisessa.
Sosiaalisissa suhteissa ikääntyminen merkitsee yksinäisyyden tarpeen kasvua ja suurempaa valikoivuutta ihmissuhteissa. Kiinnostus ylenmääräiseen sosiaalisuuteen vähenee. Pinnalliset suhteet eivät kiinnosta. Itsetarkoitukselliset sosiaaliset normit ohitetaan. Elämän tarkoitus on oleminen, ei olemassaolon todistaminen. Ilo havaitaan ulkonaisesti vaatimattomissa oman arjen mikrokosmoksen tapahtumissa, jotka edustavat elämän suurta ideaa, makrokosmosta. Elämän ja kuoleman hahmottaminen selkiytyy, elämän mystinen ulottuvuus ja selittämättömyys hyväksytään. Kuoleman pelko vähenee tai katoaa. hyvän olon lähteet selkiytyvät. Materiaalisten asioiden rasite väistyy vapauden ja asketismin tieltä. Kypsyys tuo mukanaan luonnollista ja aitoa uteliaisuutta. Ihminen vapautuu minuuden kahleista ja sulautuu tajunnassaan universaaliin kokonaisuuteen. Omistaminen ja materiaaliset seikat muodostavat kahleen.

Lars Tornstam Uppsalan yliopistosta on luonut gerotranssendenssin (vanhuuden valaistuminen) käsitteen, elämänkokemuksen aikaansaamasta persoonallisuuden uudelleen määrittelystä jatkuvassa identiteetin muutosprosessissa. Vanhuudessa arvot muuttuva. ”Vanhenemisen myötä elämänperspektiivi muuttuu, henkiset elämänarvot korostuvat ja aineelliset asiat jäävät vähemmälle. Ihminen suuntautuu materiaalisesta ja rationaalisesta kosmiseen ja transsendentiseen eli maailmankaikkeuteen ja aistittavuuden ulkopuolella olevaan tilaan. Sitä voidaan pitää viimeisenä vaiheena siinä luonnollisessa kehityskulussa, joka johtaa kypsyyteen ja viisauteen. Tila muistuttaa mielenrauhaa, jossa ihminen kokee kosmista yhteyttä ”maailman hengen” tai ”ajatuksen ykseyden kanssa.”  Ihminen kokee kasvavaa yhteydentunnetta menneiden ja tulevien sukupolvien kanssa. Hän tuntee olevansa osa maailmankaikkeuden läpi kulkevaa energiavirtaa.” (Olavi Tenni)
Gerotranssendenssin kolme ulottuvuutta ovat: kosmisuus, minuus ja sosiaaliset suhteet. Kosmiseen ulottuvuuteen kuuluvat aika- ja tilakäsitykset, yhteys aikaisempiin sukupolviin, elämän ja kuoleman hahmottaminen, elämän mysteeriluonne ja hyvän olon lähteet. Ajan lineaarisuuden kokemus vähenee, poissaolevien sukulaisten ja ystävien läsnäolo voimistuu. Kiinnostus aiempiin ja tuleviin sukupolviin, suvun juuriin ja traditioon lisääntyy. Yhteyden tunne tulevien sukupolvien kanssa vahvistuu. Kuoleman pelko vähenee tai katoaa. Ilo havaitaan ulkonaisesti vaatimattomissa oman arjen mikrokosmoksen tapahtumissa, jotka edustavat elämän suurta ideaa, makrokosmosta. Luonnosta tulee tärkeä ulottuvuus ja aikaa käytetään enemmän meditaatioon ja hiljaisiin hetkiin. Näin Veda kulttuurissa.

Mutta miten meillä lännessä? Seniorin ihmisyys määritellään sen mukaan, onko hän aktiivinen, jatkaako onnellista kuluttamista, kestääkö potenssi. Aktiviteetti ja taloudellinen kuluttaminen on nostettu lähestulkoon ihmisarvon normeiksi.

Teosofia on filosofian ja uskonnon yhdistelmä, jossa elämä nähdään kouluna, 
vain yhtenä välivaiheena pitkällä vaelluksella. 
(Leena Krohn, Apu-lehti)

“Täytin juuri 67 vuotta, eläkkeellä olen ollut muutaman vuoden. Vaikka valmistauduin eläköitymiseen, pohjimmiltaan tunnen olevani hukassa. Päiväni täyttyvät harrastuksista ja hyötyliikunnasta ja muusta. Mutta se tosiasia, ettei kukaan lopulta välitä tai ole kiinnostunut siitä nousenko edes sängystä ja olenko yleensä olemassa, tuntuu todella musertavalta. Ajan rajallisuus käy mielessä ja pohdin usein, mitä minun olisi viisainta tehdä käyttääkseni lopun elämästäni viisaasti. Olen siis jatkuvassa kriisissä. Tämä vuodenaika lisää vielä entisestään tunnetta, joka on hyvin lähellä jonkinasteista masennusta. Taloudellisia huolia minulla ei ole ja olen perusterve. Olen elänyt elämääni täysillä, joten pienikin hiljentäminen tuntuu arveluttavalta. 60v jälkeen pelkkää alamäkeäkö?” (Iltalehti 2.12.2014)


Mikäli 80 on rajapyykki, se tulee tuossa tuokiossa ja olen ihan valmis. Käveleminen alkaa olla kivuliasta, todellisuutta ylläpitävät aistit ovat selvästi heikkenemässä, musta aukko on nielaissut jo melkein kaikki nimet. Mieli on kuitenkin kirkas ja hiljainen. (Tuula Saarikoski Kaaos ja kirkkaus, muistelmat 2015)


Eutanasia-aloitteen sisältö

Me allekirjoittaneet äänioikeutetut Suomen kansalaiset ehdotamme, että eduskunta ryhtyy lainvalmistelutoimenpiteisiin eutanasialain säätämiseksi ja eutanasian laillistamiseksi Suomessa.
Kreikankielinen sana "eu" merkitsee "hyvää" ja "thánatos" on "kuolema". Eutanasia on siis suomeksi "hyvä kuolema".
Eutanasialaki tarvitaan lisäämään elämän loppuajan vaihtoehto niille kanssaihmisillemme, jotka eivät saa sietämättömiin kärsimyksiinsä riittävää lievitystä hyvästäkään palliatiivisesta hoidosta.
Lain säätämisen ohella on tärkeää huolehtia siitä, että kunnat ja/tai sairaanhoitopiirit velvoitetaan järjestämään adekvaattia ja korkeatasoista palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa ja että niitä on saatavilla kattavasti koko Suomessa.
Jos muu hoito ei riitä lieventämään kuolevan ihmisen kärsimyksiä, esitämme eutanasian sallimista Suomessa seuraavien kriteereiden täyttyessä:
– Potilaalla on sietämättömiä fyysisiä ja/tai psyykkisiä oireita, kipuja ja kärsimyksiä, joita ei voida hyvänkään saatto- tai palliatiivisen hoidon avulla ja lääketieteen keinoin olennaisesti lievittää.
– Potilas sairastaa parantumatonta kuolemaan johtavaa tautia ja kuolema toteutuu lähitulevaisuudessa ilman eutanasiaakin. Potilaan tilan on oltava lääketieteellisesti arvioiden toivoton, ilman toivoa paranemisesta.

Eutanasian kansalaisaloitteessa ehtoja

1. potilaalla on kuolemaan johtava parantumaton sairaus ja hän olisi lähiaikoina kuolemassa muutenkin
2. hänellä on sietämättömän kärsimykset
3. hän on täysi-ikäinen ja on pyytänyt eutanasiaa toistuvasti
Mutta: Alaikäinen ei voi pyytää eutanasiaa eikä ihminen, joka on niin huonossa kunnossa että ei pysty pyytämään eutanasiaa. (Huhuh – auttaako jos tänään teen hoitotestamentin, että minua ei saa ruokkia ellen pysty itse pyytämään ruokaa?)

Hyvä ja pitkä lääkäri-potilas suhde on eutanasiassa välttämätön

Lääkärin on varmistuttava siitä, että hän tuntee potilaan tarpeeksi hyvin ja on potilaan kanssa yhä mieltä siitä, että muuta vaihtoehtoa ei ole. Hollannissa aluksi eutanasiaa annettiin vain syöpäsairaille. Nykyään eutanasiaa pyytävät ja saavat myös psyykkisesti sairaat ja Alzheimer-potilaat. Kun henkilö tulee lääkärin luo saatuaan Alzheimer-diagnoosin ja sanoo että ei halua elää dementoituneena, hänellä on oikeus kuolla.
Eräs vanhus pyysi lääkäriltä, että tämä auttaisi häntä ennen kuin hän tulee täysin riippuvaiseksi muista. Kolmen vuoden kuluttua hän tuli lääkäriin aikuisten lastensa kanssa ja sanoi, että nyt olisi aika. Hän pystyi vielä kommunikoimaan ja päättämään asiasta. Lääkäri konsultoi kolmen muun lääkärin kanssa ja kaikki olivat samaa mieltä että hän täytti eutanasian edellytykset. Muistisairauden myöhemmässä vaiheessa lääkäri ei olisi enää suostunut.
Nyt eutanasia ei ole pelkästään kärsiville. Siitä on tullut oikeus. Enää ei puhuta kärsimyksestä vaan yksilön itsemääräämisoikeudesta. Sveitsissä on pystyttävä itse vielä ottamaan kuolettava lääkeannos.
Itsemurhassa avustaminen on Suomessakin laillista. Eutanasia ja sen välinen ero on siinä, kuka vie lääkeannoksen potilaan suuhun – lääkäri vai potilas itse.  Jos hän olisi tiennyt, miten tulisi kuolemaan, hänen viimeiset kuukautensa olisivat olleet paljon helpompia. (hs22.1.2017)

Terhokodin ylilääkäri Juha Hänninen:

”Puhuttaessa eutanasiasta huomio usein kiinnittyy hoitoa antaviin tahoihin kärsivien ihmisten sijaan. Lääketieteen etiikassa kritisoidaan sitä, että eutanasian vastustamisessa kunnioitetaan vastoin saattohoidon hyviä perinteitä muita kuin kärsivien ihmisten omia arvoja. Onko elämän merkityksettömyys ja arvokkuuden menetys seikkoja jotka ovat eutanasian perusteita? Tätä kysyessään kysyjä asettautuu ihmisen kokeman perustavaa laatua olevan kärsimyksen yläpuolelle. Jo nykyisin hoitopäätöksiä, joilla on vaikutusta ihmisen elämän pituuteen, tehdään usein kysymättä potilaalta itseltään erityisesti vanhojen ja hauraiden ihmisten kohdalla.”

Suomessa eutanasiaa ajaa erityisesti Exitus-yhdistys, jonka tavoitteena on saada voimaan aktiivisen etanasian salliva laki, joka tarkoittaisi parantumattomasti sairaan potilaan kuoleman jouduttamista esimerkiksi lääkkeillä. (sitten kun en ymmärrä, minulle saa tehdä mitä vain?). Passiivinen eutanasia, joka tarkoittaa kuoleman läheisyydessä jostain hoitotoimista luopumista esimerkiksi nesteytyksestä. Kun osaava hoitopaikka ei enää kykene lievittämään potilaan oireita ja kun kuolemaa lähestyvä ilmaisee selkeän toiveensa kuolla. Yksilön täytyy aina ymmärtää itse, mitä hän on päättämässä. Parkinsonin tautia sairastavat veteraanipoliitikot Iiro Viinanen ja Esko Seppänen ovat puhuneet eutanasian puolesta. Molemmat toivovat mahdollisuutta arvokkaaseen kuolemaan ennen kuin tauti saa heistä yliotteen (Iltalehti 24.9.2016)


Mistä Suomessa ei saa puhua?

Kirjailija Kaari Utrio, Helsingin Sanomat 11.9.2016

”Seitsemän vuotta sitten nostin esille kysymyksen vanhusten oikeudesta päättää itse elämänsä lopusta ja saada siihen apua yhteiskunnalta. Minut melkein lynkattiin. Syvintä filosofista kysymystä on Suomessa mahdoton pohtia: Kenellä on oikeus päättää ihmisen elämän loppumisesta?Kuolemanrangaistuksen hyväksyvissä yhteiskunnissa oikeus on valtiolla, eutanasian hyväksyvissä lääkäreillä. Kristillinen ajattelu oikeuttaa elämän lopettajaksi vain Jumalan. Niissäkin yhteiskunnissa, joissa itsemurha hyväksytään, se on viimeinen keino paeta häpeää. Mikään yhteiskunta ei hyväksy ihmisen oikeutta itse päättää, että nyt hänen elämänsä on valmis ja saa loppua. Täysivaltainen iäkäs ihminen tietää itse vallan hyvin, milloin elämisen arvoinen aika loppuu. En näe mitään syytä, miksi elämäntyönsä tehnyt ihminen pakotetaan toisten taakaksi, hoitokoteihin, vaippoihin ja mummoralleihin. Eutanasia, missä sen saa, on ansaittava sietämättömillä tuskilla. Miksi omaa elämäänsä ei voi lopettaa arvokkaasti silloin kun itse vakaan harkinnan jälkeen sen haluaa tehdä?”

Sairaalakuolema sosiologian näkökulmasta

Yhteiskunnallinen järjestys ja luonto ovat olleet aina vastakkain, ja ne kaksi kohtaa, joissa luonto, epäjärjestys, uhkaa murtaa yhteiskunnan suojakaiteet, ovat seksuaalisuus ja kuolema. Seksuaalitabuilla, kuoleman riiteillä, selityksillä ja symboleilla. Kuolema nähdään eräänlaisena rajatilanteena. Se on pohjimmiltaan aina sama, yhteiskunnan ulkopuolinen voima. Kuoleman kieltäminen liittyy modernin ihmisen pyrkimykseen hallita todellisuutta. Koko maailma nähdään oman hallintapyrkimyksen näkökulmasta, välineellisesti, oman puuttumisen ja laskelmoinnin kenttänä. (Matti voi vihdoinkin hallita äitiä) Mekanistinen luonnontiede tulee toiminnan ohjeeksi, kun ihmistä hoidetaan sairaalassa. Kuolevan nykyaikainen tehohoito sairaalassa on rituaalista. Länsimainen kulttuurimme ei kykene välittämään jäsenilleen kärsimisen ja kuolemisen taitoa. Ihmisiltä viedään henkilökohtainen suhde kuolemaan. Biologis-mekanistisen lääketieteen arvostelija Ivan Illich on kirjoittanut kuoleman lääketieteellistymisestä, siitä, kuinka kuolevan potilaan teknistyneessä hoidossa toiminnan symbolinen ja rituaalinen luonne peittyy. Lääketieteellisellä teknologialla ja koko modernissa sairaalassa on jotensakin sama tehtävä kuin kirkkorakennuksella. Ne pitävät yhteisöä koossa, luovat turvallisuuden tunnetta. Kun kuolema sijoitetaan sairaalan teho-osastolle pois silmistä, kuvitellaan että se ei pysty enää vahingoittamaan, koskettamaan. Pieneläin krematorion tunnus on tuhkasta nouseva Felix-lintu. Philippe Aries on hahmotellessaan eurooppalaisen kuoleman muutoslinjoja löytänyt kolme pääsuuntaa: alunperin kuoleva kontrolloi itse kuolemistaan, sen jälkeen valta siirtyi perheen haltuun, joka viimein luovutti sen sairaalalaitokselle. (Sinikka Nopola: 6.4.1985, Anssi Peräkylän pro gradu Rajalle. Sairaalakuolema sosiologian näkökulmasta Tre)



 Buddhalainen näkökulma kuolemaan

Tietoisuus kuolemasta ja sen mietiskeleminen ovat buddhalaisuudessa äärimmäisen tärkeitä kahdesta syystä:
1. Jos oivaltaa elämän pysymättömyyden on todennäköisempää, että käyttää aikansa viisaasti, hyödyllisellä ja merkityksellisellä tavalla.
2. Kun tietää mitä kuolemassa tapahtuu ja on tehnyt tuon prosessin itselleen tutuksi, voi voittaa pelkonsa ja negatiiviset tunteet joita kuoleman hetkellä muuten voisi tulla mieleen. Kun kuolee tyynenä ja mieli selkeänä ja myönteisenä, siitä seuraa hyvä jälleensyntymä.
Buddhalaisuus opettaa, että kuolemassa mieli ja keho erkaantuvat. Jokaisella elävällä olennolla on mieli tai tajunta, joka jatkaa olemassaoloa kehon kuoleman jälkeen ja syntyy uudelleen. Meistä jokainen on elänyt lukemattomia kertoja ja syntyy yhä uudelleen ilman valinnan mahdollisuutta ellemme kehitä mieltämme, niin että se voi hallita tuota prosessia. Kun tajunta siirtyy elämästä toiseen, se kantaa mukanaan karmisia jälkiä, tekojen siemeniä edellisistä elämistä. Karma tarkoittaa tekoa ja kaikki kehon, puheen ja mielen teot jättävät jäljen mieleen tai tajuntaan. Nuo jäljet voivat olla myönteisiä, kielteisiä tai neutraaleja teosta riippuen. Ne kypsyvät kun oikeat syyt ja olosuhteet kohtaavat, jolloin seurauksena on myönteisiä, kielteisiä tai neutraaleja kokemuksia.
Miltä kuolema tuntuu?
Seuraavan jälleensyntymän kannalta mielentila kuoleman hetkellä on ratkaisevan tärkeä. Pitäisi pyrkiä kuolemaan myönteisellä tavalla, rauhallisin mielin varmistaakseen hyvän jälleensyntymän, ei vihan, omistamisenhalun tai muun kielteisen tunteen vallassa. Jotta mieli pysyisi myönteisenä kuoleman hetkellä, on paras alkaa työskennellä nyt ja opetella miten mieli pidetään vapaana kielteisistä asenteista. Kuoleman muistaminen auttaa muistamaan sen, miten tärkeää on työskennellä mielensä kanssa. Se taas auttaa elämään rauhallista ja realistista elämää. Ihmisellä on syvä vaistomainen usko todella olemassa olevaan erilliseen itseen (buddhalaisuus kutsuu sitä tietämättömyydeksi, egoon takertumiseksi, ja se on kaiken kärsimyksen syy).
 Henkinen näkemys voi auttaa kuollessa
1. Omaisuus ja nautinnot eivät auta
2. Perhe ja ystävät eivät voi auttaa
3. Oma ruumis ei voi auttaa.

Kuinka valmistautua kuolemaan rauhallisesti ja varmistaa hyvä jälleensyntymä

1. Tutustu siihen mitä kuolema on ja pyri hyväksymään se. Me pelkäämme sitä mitä emme tunne. Pelkäämme vähemmän jos ymmärrämme mitä kuolema on ja koetamme hyväksyä sen.

2. Elä eettisesti. Tuskalliset ja pelottavat kokemukset on vältettävä tekemästä pahaa ja tehtävä niin paljon hyvää kuin voi. Toisin sanoen, vältä tappamista, varastamista, seksuaalisia väärinkäytöksiä, kovia sanoja, valehtelua, panettelua, juoruilua, himoitsemista, pahantahtoisuutta ja vääriä näkemyksiä. Niiden sijaan harjoita kymmentä hyvettä. Kannattaa pitää viisi maallikkolupausta. Kielteisten tekojen syynä on ihmisen oma harha tai tunnehäiriöt: viha, ahneus, ylpeys jne. Niitä pitää vähentää. On hyvä antaa pois omaisuuttaan tai tehdä ainakin testamentti – se auttaa vähentämään takertumista ja huolia. Sovi riitasi muiden kanssa.

3. Harjoita mietiskelyä ja rukoile
Paras harjoitus on ottaa turvautumislupaus, kehittää rakkautta, myötätuntoa ja kehittää hartauden tunnetta. Jos kehittää itseään näissä harjoituksissa aloittamalla ne nyt, niitä on helpompi harjoittaa kuoleman hetkellä. Valitse sinulle sopiva harjoitus: hengitykseen keskittyminen, mantran lausuminen, rakkauden ja ystävällisyyden mietiskely tms. Käytä tätä harjoitusta kun kohtaat vaikeuksia, sitten on helpompaa muistaa se kuoleman hetkellä.

4. Visualisoi hyvä jälleensyntymä ja pyri sitä kohti.
Kehitä itsessäsi toive saada hyvä jälleensyntymä, joko puhtaassa maassa tai ihmisenä. Suunnittele sitä ja rukoile sen puolesta. Jos toivot jälleensyntymää puhtaassa maassa ja rukoile sinne pääsyä. Buddhamaiden kuvaukset ovat uskomattoman runsauden kuvauksia ja kehittävät mielikuvitusta. Ne avaavat taivaallisen kauneuden ja onnen mahdollisuuden. Pelkkä niistä lukeminen ja niiden kuvitteleminen valmistaa majesteettisuuteen.

5. Opiskele hengellisiä opetuksia
Hengellisten opetusten oppiminen, mm. Buddhan opetukset auttavat voittamaan harhoja ja kielteistä käytöstä ja muuttumaan viisaammiksi ja myötätuntoisemmiksi. Mitä enemmän ymmärtää suhteellisesta totuudesta – elämän luonteesta, maailmankaikkeudesta, karmasta, henkisen kasvun voimavaroista ja siitä miten ne saadaan käyttöön – sitä vähemmän pelkää kuolemaa.

6. Harjoita viittä voimaa
- Puhdista kielteinen karma katumisen, luottamuksen, rukousten ja päätöksen neljällä voimalla: luovu takertumisesta omaisuuteesi ja lahjoita sitä pois, mietiskele Kolmea jalokiveä, nostata myönteisiä ajatuksia, vahvista sitoutumistasi kaikkiin niihin henkisiin päämääriin ja arvoihin joita olet elämässäsi pitänyt tärkeinä.
- Aikomuksen voima: kehitä mielessäsi voimakkaita myönteisiä päätöksiä kuten se, ettei mielesi joutuisi ristiriitaisten tunteiden valtaan tai epäitsekkäästä asenteesta.
- Katumuksen voima: ristiriitaisista tunteista koituvien ongelmien muistaminen, suojele itseäsi joutumasta niiden valtaan.
- Rukouksen voima: rukoile voimakkaasti ettei itsen harha eivätkä ristiriitaiset tunteet määrää sinua.
- Tottumuksen voima: käytä kohtaamiasi vaikeuksia hyödyksi kuoleman hetkellä pohdiskellaksesi opetuksia ja kehittääksesi myötätuntoa kaikkia olentoja kohtaan.
http://www.nic.fi/~vano/kuolema.htm



Minun hoitotahtoni

Hoitotahdon voi kirjata sähköisesti  Omakanapalveluun, jonne niitä on kertynyt noin 30 000. Hoitotestamentin voi jättää paperisena terveydenhuoltoon. Exitys ry markkinoi hoitotahtokortteja, joita voi pitää lompakossa.

Hoitotahto on henkilön tahdonilmaus omasta hoidostaan, jos hän vakavan sairauden, onnettomuuden tai vanhuuden heikkouden vuoksi menettää oikeustoimikelpoisuutensa. Kirjallisessa muodossa eli hoitotestamenttina se on yleensä oikeudellisesti pätevä tapa ilmoittaa hoidettavan tahto. Hoitotahdossa ilmaistu kieltäytyminen aktiivisesta hoidosta on lääkäriä ja muuta terveydenhuollon ammattihenkilöä sitova sekä omaisia ohjaava.

HOITOTAHTONI
Täydellinen nimi
Sosiaaliturvatunnus
Olen laatinut tämän hoitotahdon siltä varalta, että olen toimintakykyäni heikentävän sairauden, onnettomuuden tai vanhuuden heikkouden vuoksi kykenemätön ymmärtämään ja tekemään päätöksiä lääketieteellistä hoitoani ja hoivaani koskevissa asioissa.
Ellen pysty itse syömään tai itse pyytämään syöttämistä, minua ei saa ruokkia. Tässä tilanteessa minulle ei saa laittaa letkuja eikä lääkitystä.
Vanhuutta en halua viettää betonin keskellä enkä käyttää vesivessaa.

Minua ei saa elvyttää, jos se lääketieteellisesti arvioiden  johtaisi kuolemani ja kärsimysteni pitkittämiseen. Toivon, että elämänarvojani kunnioitetaan hoidossani esimerkiksi elämänhistoriani keskeisiä asioita ja tapahtumia, suhteeni uskontoon, juhlapyhiin ja haluni osallistua hartaustilai-suuksiin sekä yksin olemiseen.
Toivon, että ajatuksiani hoitopaikkani valinnasta ja annettavan hoidon sisällöstä huomioidaan hoidossani. Toivon, että perushoivassani huomioidaan minulle tärkeitä asioita. oivon,  että kulutustottumuksiani kunnioitetaan (ensi sijaisesti kierrätys).Jos  minulle  haetaan  holhoustoimilain  mukaista  edunvalvojaa, toivon, että tyttäreni eikä kukaan muu s määrätään edunvalvojakseni. Haluan osallistua lääketieteellisiin tutkimuksiin, vaikka niistä ei olisikaan todennäköistä henkilökohtaista hyötyä. Jos olen tiedottomassa tilassa eikä toipumiseni ole enää todennäköistä, toivon, ettei kärsimyksiäni pitkitetä hengityskoneen ja syöttöletkun turvin. Haluan myös, että perheelleni annetaan todellinen mahdollisuus osallistua hoitoni ja hoivani suunnitteluun. He ovat parhaiten selvillä elämänarvoistani ja elämänhistoriastani.
http://www.muistiliitto.fi/files/2513/7604/6438/Hoitotahto_mallitytt_09.pdf

Minun hautajaisistani

”Tutkimusten mukaan luonnonmukainen vanha metsä laskee verenpainetta, sydämen sykettä ja stressihormonia. Koska antibioottiperusteisia aineita vapautuu puista, proteiinin määrä lisääntyy, immuunipuolustus vahvistuu, stressi hellittää. Muisti ja keskittymiskyky paranevat. Kotonani Mörkökorvessa puut ovat niin korkeita, että latvaa ei melkein näe. Ne ovat kasvaneet paikoillaan yli 300 vuotta, siemenestä vankaksi. Puissa on ikiaikainen viisaus. Mitä kaikkea ne ovatkaan nähneet. Puhun puille eri tavalla kuin ihmisille, levollisemmin. Mutta vain harvoin halailen niitä, en ole sitä tyyppiä. Vähän matkan päässä tuvasta puiden välissä on aukko. Siihen on aikoinaan 1950-luvulla haudattu Mörkökorvessa tukkeja vetänyt Pekka-hevonen. Haluaa tulla haudatuksi Pekka-hevosen viereen. Asetin sen ehdoksi, kun ostin mökin. Aukko on juuri sopivan kokoinen minulle, olen testannut. Haluaa maatuvan arkun, että madot pääsevät syömään nopeasti ja tulen osaksi luonnon kiertokulkua. Tosin olen nähnyt, että se matovaihe on aika inhottava. Sadoittain valkoisia luikertelijoita tekemässä työtään! Hyppään sen kohdan mielikuvituksessani yli ja ajattelen puita, jotka kymmenen vuoden kuluttua kasvavat mullasta.” Tässä mukaillen mitä kerroin timittaja AnnaPihlajaniemelle Kodin Kuvalehden haastatelussa, julkaistu 18.8.2017)

Lyrics for Matkamiehen Virsi by Jukka Kuoppamaki

Kun alkamaan käyt nyt sä viimeistä matkaa
saat elämää toisella puolella jatkaa
nyt taaksesi myrskyt elämän jää
on tauonneet taistelut maiset nää
vain rauhaa taivainen kirkkaus luo
kun pääset sä lepoon rakkaittes luo

on elämä kaunis mut kauniimpi taivas
siell' päättyy sun maalliset kipus ja vaivas
kun uudelleen synnyt valoon sä vaan
ei mikään voi olla nyt ennallaan
vain rauhaa taivainen kirkkaus luo
kun pääset sä lepoon rakkaittes luo

me tiedämme sen että jokainen meistä
sun laillasi seuraakin saa enkeleistä
ne kohtaamme silloin näin uudestaan
kun portille taivaan tuut oottamaan
vain rauhaa taivainen kirkkaus luo
kun pääsemme lepoon rakkaiden luo

siis sallin nyt hetkeksi hyvästit heittää
sun maallisen majasi multa kun peittää
sä valoon kun itse nousta noin saat
on eessäsi ihanat onnen maat
vain rauhaa taivainen kirkkaus luo
kun pääsemme lepoon rakkaiden luo

kiitos vaan kaikesta minkä me koimme
sen kerralla toisella korjata voimme
ja anteeksi anna virheeni mun
ne mieltäsi pahoitti turhaan sun
vain rauhaa taivainen kirkkaus luo
kun pääsemme lepoon rakkaiden luo