Sopeutumisjakso Suomineidon keittiössä
Huhtikuun 6. päivänä tulimme muuttokuorminemme tänne Ähtärin Kaijaan jäädäksemme ja rakentaaksemme tätä yhteisöä yhdessä muiden Ennakkokäsityksemme elämästä täällä olivat omasta mielestämme realistisella pohjalla, tiesimme mihin olimme lähteneet.
Nyt olemme asuneet Suomineito-yhteisössä kaksi kuukautta. Onko käytännön todellisuus vastannut käsityksiä, onko tullut yllätyksiä, pettymyksiä, järkytyksiä? Muiden perheenjäsenten tuntemuksia toisaalla tässä lehdykässä. Minä reipaana naisena otin vastaan keittiön, ruokahuollon vastuuhenkilön tehtävät.
Huhtikuun alussa tänne muutti kaikkiaan viisi henkeä, kolme muuttokuormaa viikon sisällä, ja heti sen jälkeen alkoi talkooviikko (rankojen keruuta tulevan talven polttopuuksi). Muonavahvuus 12 - 15 henkeä, muuttokiireiden vuoksi ateriasuunnitelma ja esivalmistelut olivat jääneet melko vähäiselle huomiolle. Maakellarissa, kylmiössä, pakastimessa, ruokakomerossa oli kyllä aineksia riittämiin. Ei muuta kun hihat heilumaan, samaan savottaan saatiin kolme kukonpoikaa, jotka piti saattaa lentokunnosta, pataan, ja seuraavana iltana kahdeksan kiloa kalaa, kaikki perattava aamuksi. Ruoka talkooväelle kaksi kertaa päivässä sekä teet aamu- ja iltapäivällä.
Muonitusvastuuta oli jakamassa Sirkka-Liisa, jonka työpanosta ilman tuskin olisin pärjännyt. Talkooviikosta selvittiin kuin selvittiinkin, ihan hyvin mielestäni vartenhan haasteet ovat.
Huhtikuun lopulla aloimme saada vuohenmaitoa, kun talvella syntyneitä kilejä ryhdyttiin vieroittamaan. Tuorejuustoa syömme, emme tarvitse kaupan juustoja. valmistetaan lähes päivittäin, sitä kun Muitakin juustoja kokeillaan ja suunnitellaan, Vuohiyhdistykseltä ja muilta harrastajilta on löytynyt monenmoisia ohjeita. Vuohenmatoletuyilla jerkuttelemme kerran viikosa ja niihin riittää myös kananmunia, omat maatiaskanamme antavat kuusi munaa joka päivä. Hillot lettujen kanssa syötäväksi haetaan omasta maakellarista. ''Kilipukkien kohtalona piti oleman lihapata, niiden hoito ja paimentaminen kun on tullut työmenekkinä laskettuna sen verran kalliiksi. Nyt tuntuvat jotkut meistä kuitekin kiintyneen noihin pikkuisiin niin paljon että niiden maailmasta vieroittaminen saattaa olla vaikeaa. Kuinkahan käy, jos suunnitelmien mukaan otamme kaksi possua lihotettavaksi, saammeko niistä joulukinkkua vai ystäviä?
Kalaa on saatu Ouluvedesta niin paljon, ettei Suomineito-esitteen lupaama yksi lihapäivä viikossa ole aina mahtunut ”listalle”. Kuinka hyvää onkaan pannulla voissa (valitettavasti ei vielä oman Mansikin voita) paistettu ruisjauhoilla jauhotettu haukifilee, tai omassa rannassa savustettu vastapyydetty lahna.
Leivontapäivinä käy keittiössä aika huiske, kun Marketan kanssa leivomme terveysleipää, sämpylöitä, korvapuusteja, marjapiirakkaa (luomuviljasta itse jauhetuista tai lähimyllyssä jauhatetuista jauhoista). Uunin täytteeksi laitamme vielä lohkoperunoita, lanttuhoistakuutioita, laatikoita ym.
Ravitsemus- ja ruoka-asiat ovat olleet aina harrastukseni, ja täällä voin todella sitä harrastaa... Omavaraistalouden raaka-ainevalikoima on runsas ja monipuolinen, rajoituksena ei ole kuin kokin oma mielikuvitus. Ihan kaikkea emme toki saa omasta takaa tai lähiympäristöstä työtä vastaan vaihtamalla. Mm. ruokaöljyä, suolaa, hiivaa, kahvia, voita olemme kaupasta hakeneet. Ruokakaupan lasku on kuitenkin vain 200 mk kuukaudessa henkeä kohden. On ilo valmistaa ravinto-opillisesti täysipainoista, terveellistä, lisäaineetonta, maittavaa ruokaa ihmisille, jotka arvostavat sitä.
Täällä keittiöpuolella on sopeutuminen käynyt helposti. Yhteisöelämä ja elämä täällä Suomineidossa on yllätykseksi itsellenikin vastannut jotakuinkin ennakkokäsityksiä. Emme ole täällä kaikki samanlaisia ihmisiä, emmekä ole joka asiasta samaa mieltä, kiistelemme joskus tiukastikin esim. ekologisuuden kriteereistä tai käyttöveden lämmöstä. Välillä räiskyy, joskus itketään ja sitten taas nauretaan. Oma kokemukseni on, että vaikka meillä olisi erilaisia käsityksiä pienistä asioista, se ei estä meitä olemasta yhtä mieltä päämääristä ja tavoitteista.
Suomineidon terveysleipä
I päivä
2,5 dl taikinajuurta
1,5 l vettä
0,5 dl kokonaisia vehnän jyviä
2,5 dl kokonaisia ohraryynejä
2 rkl suolaa
400 g juuri jauhettuja rukiinjyviä
400 g juuri jauhettuja vehnänjyviä
Anna seoksen seistä 12 -24 tuntia kostean pyyheliinan alla
II päivä
lisää : 5 dl haaleaa vettä
kokonaisia seesaminsiemeniä
kuorittuja auringonkukansiemeniä
(pellavan siemeniä, mikäli et ole jauhanut kokonaisista rukiin- ja vehnänjyvistä jauhoja)
400 g ruisjauhoja
400 g vehnäjauhoja
Ota 2,5 dl juurta talteen. Juuri säilyy 20 vrk.
Voitele kolme vuokaa huolellisesti, sirottele niihin jyvistä siivilöity karkein lese, kaada taikina vuokiin ja anna nousta kaksi tuntia kostean liinan alla. Paista 1 t 45 min 175 asteessa. - Kumoa pellille ja paista ilman vuokaa 30 min. Kääri tiiviisti pyyhkeiden sisään.
http://viljamylly.fi/terveys/info2.html
Puutalossa maalaisasumisen tuntua
..
Minua viehättivät Kaijan puutalot jo ensipäivästä. Niiden kunto on hyvä. Muovilattioiden alta paljastuvat hienot puulattiat. Kun talot on remontoitu vuonna 1985 on lattian alle laitettu riittävä lisävilloitus. Kulkutiekin löytyi salis-kammariin seinästä pahveja irrotellessa.
Väliovet maalattiin. Ensin paljastuivat hirret, jotka harjasimme ja käsittelimme saunasuojalla. Kakluuniuuneihin oli rahakkaina vuosina asennettu sähkövastukset. Kun ne purettiin, tulivatkin puulämmitteiset uunit. Ikkunat on jossain vaiheessa uusittu ja ne ovat hyvässä kunnossa. Niihin piti muuttaa
ikkunanpielet ja tiivistää ne uudelleen. Avot - eipähän korvaan vetele nyt. Koska sähköa ei tule, keitän kosanilla. Vesi
on kantovesi, ulkopuusee. Talveksi voi laittaa sisälle pöntön. Toisessa puutalossa on mahdollisuus neljälle asukkaalle. Kaksi ylös ja kaksi alas, koska on omia sisäänkäyntejä. Siellä on vastaava remontti. Talossa on sähkövalmius.
Aamulla nautiskellaan terassilla aamiaista lintujen laulaessa. Lintujen pesiä on paljon.
Joka haluaa, löytyy täältä oikeaa maalaistunnelmaa. Muuta ei tarvitse osata kuin ottaa seiniltä alas pahvit ja siivota. Kyllä täältä neuvojia löytyy. Yläkerrassa on suuremmat remontit, koska lattia notkuu.Turve tippuu alakertaan. Tähän sähköttömään taloon mahtuu vielä toinen, viikon toista päätyä remontoituaan. Siinä on lähellä työmaata, kun talveksi navetta pitäisi saada kuntoon. Ensi keväänä voi näprästellä myös puutarhan, joka pihassa on aina ollutkin. Syksyllä kääntää villiintyneen puutarhan odottamaan kevättä. Täällä voi ihminen olla rauhallisesti ja jättää maailman hulinan.
Olisi hienoa kun tulisi ihmisiä jotka näpräisivät itselleen pienellä vaivalla mörskyn.
Koulupojan kokemuksia yhteisössä
Olen asunut Ähtärissä jo kaksi kuukautta. Koulussa alkoi kesäloma, ja voin nyt tehdä enemmän täällä Kaijassa. Meidän koulu on niin pieni, että kaikki oppilaat ja opettajat mahtuvat yhteen linja-autoon.
Kuttujen paimentaminen pois pellolta on kova työ, ja kilit syövät kaiken mahdollisen. Joskus haen munat kanalasta, niitä saamme joka päivä n. 6 kpl. Kun lampaat karkaavat aitauksesta, on kova työ ajaa ne takaisin. Lampaat huomaavat meidät ja lähtevät karkuun.Olen oppinut lypsämään kuttuja, mutta sitä en tee kovin usein.
Tomaatin taimien koulimista olen tehnyt äidin kanssa. Kalastusta harrastan isän kanssa katiskalla ja virvelillä. Olen saanut kaloja, mutta iskä ei ainakaan vielä. Niistä kaloista on sitten va1rnistettu ruokaa. Pyörällä pääsen helposti kavereiden luo.
Viime päivinä olen ollut mukana rakentamassa kasvilavoja ja - penkkejä.
Vaikka kilit syövät pyykit narulta ja vaatteet päältä, ne ovat niin kivoja, että kun menen niiden aitaukseen ja ne kiipeävät päälleni, niin tuntuu, että haluaisin olla yksi niistä.