Kirjoitus Vihreä Sivistys- ja opintokeskukselle
11. helmikuu 1997
Leena Marketta Horn

 

Mitä ekofilosofia minulle merkitsee?

Ihmettelen niitä filosofeja, joiden mielestä filosofiaan ei ole tuotu mitään ratkaisevasti uutta postmodernismikeskustelun jälkeen. Minä joudun "oppimaan pois" lähes kaikesta mitä olen päähäni päntännyt, niin mullistava tuo uusi filosofinen käsitys ihmisestä ja maailmasta on. Se perustuu niin fysiikan uusimpiin tutkimuksiin kuin meditaation vanhimpiin oivalluksiin. Tietysti se uusi filosofinen tapa luoda "yhtenäinen maailmankuva kaikkien tieteiden perusteella" ja tutkia niitä "korkeimpia periaatteita, joiden mukaan me arvostamme kaikkea" on ekofilosofia.

 

Fysiikallakin on filosofinen perustansa

Kun maailman fyysinen rajallisuus on tullut tieteellisesti osoitetuksi, on myös maailmankuvan sopeuduttava luomakunnan antamiin rajoihin. Pienimpiä aineita on tähän saakka voitu tutkia vain elektronimikroskoopilla. Tämä on tarkoittanut, että tutkimuskohde on täytynyt "tappaa", koska se ei saa sisältää vettä. Siksi meillä on tarkkaa tieteellistä tietoa vain kuolleesta ympäristöstä. Kun uusien tutkimusmenetelmien ja -välineiden ansiosta tiedämme nyt myös elävistä organismeista, on odotettavissa muutoksia maailmankuvaan.

Nyt voidaan tutkia  yhteisvaikutuksia. Perustana ei ole vain sanojen määrittely ja semanttinen oikeaoppisuus, vaan koko olemassaolon, niin fyysisen kuin mentaalisen, määrittely. Tuota uutta maailmankuvaa kutsutaan ekofilosofiaksi.

 

Nykytilanne

Itse elän elämääni maantieteellisessä ympäristössä, jossa kaksi kolmesta havupuusta on peruuttamattomasti tuhoutunut, yli puolet lapsista kärsii kroonisista sairauksista. Lisää saastepäästöjä rakennetaan, kuinkas muuten - ihmismielen suunnittelemana. Vuodesta toiseen tulee vexejä ja prismoja, kehä kakkosia ja atomivoimaloita.

Vanha valta on neuvoton. Oman ajan itsestään selvyyksiähän on kaikkein vaikeinta tutkia. "Huone on kalustettu, miksi ei sytytettäisi valoa", sanoo eräs 1800-luvun filosofi murtaessaan konsensuksen pimeyttä. Miksi puhua yhä auringon laskusta, vaikka jokainen tietää, että ei se aurinko mihinkään laske, maa vain pyörähtelee? Miksi hymähtää hiljaisuudessa saavutettavalle mutu-tiedolle? Kuitenkin hyväksytään mitään kyselemättä Norjan vuonolta asti kuuluva ääni, vaikka mitään lankaa ei ole välissä. Insinööri ymmärtää kännykän, filosofi ymmärtää hiljaisen tiedon.

 

Mikä on ihmisen mieli?

Mitä merkillistä on ihmisen mielessä, että ihminen tieten tahtoen tuhoaa sitä mistä hänen oma elämänsä riippuu? Enää ei tarvita tutkimuksia saastepäästöistä tai havunneulasista, ongelma ei ole enää biologinen eikä taloudellinen vaan filosofinen.

Suomessa joudutaan kivikauteen, kun parin sentin pintamulta saastuu. Alla on vain kiveä ja savea. Pintamulta ei saastu itsestään eikä luonnon oikusta, vaan ihmisen toiminnan seurauksena. Ekofilosofiaa tarvitaan avuksi tämän hetken polttavan ongelman pohtimiseen.

 

Ekofilosofian oppi-isät

Ekofilosofia on ehkä siksi niin vaikea nykyfilosofeille, koska ei ole Aristotelesta tai Hegeliä, Heideggeria tai Popperia, joiden loogista ajattelua opetettaisiin luennoilla. Tällä Uudella Kertomuksella ei ole yhtä ja ainutta arvostettua sepittäjää. Ekofilosofia on holistinen käsitys ihmisen matkasta aineen maailmasta hengen maailmaan.

Kartesiolainen mekaaninen luontokäsitys osoittautuu kvanttiteorian ja molekyylibiologian valossa primitiiviseksi. Kumma että jynssätään jotain postmodernismia tai virtuaalitodellisuutta. Miksi ei ihmisen aivoja kouluteta filosofisesti uuden maailmankuvan suuntaan!

Uusi Suuri Kertomus liittyy ihmiseen itseensä. Ihmisen aivoihin, intelligenssiin. Ei tarvitse tutkia niitä Jumalan aivoituksia, joita joku patriarkka on opettanut kaksi - kolme tuhatta vuotta sitten, koska olemme itse osa jumalaa ja maailmankaikkeutta. Tutkikaamme itseämme ja niitä luonnon oivalluksia, joita meitä korkeampi  mutta  meissä piilevä intelligenssi on kasannut eteemme!

 

Tulevaisuus omavaraisuudessa

Ihmisen tuhoava käyttäytyminen on seurausta jostain ajatuksesta, joka ihmisellä on päässä. Koska enää on turha yrittää korjata tilannetta tuhoja saneeraamalla on tartuttava itse tuhon syyhyn: ihmisen vanhaan ajatteluun. Uuden Suuren teorian, ekofilosofian, kehittelyyn voidaan käyttää monia "visioita", mutta perustana on luonnon monimuotoisuus.

Paikallinen omavaraisuus ruoan ja lämmön suhteen on perusajatus siitä yksinkertaisesta syystä, että luonnonvarojen määrä on vakio. Maan päälle ei muodostu enää uutta materiaa. Meidän on opittava tulemaan toimeen sillä materialla, mitä lähellämme aikojen alusta on ollut. Ilmaa on yläpuolellamme vain 11 km ja humusta jalkojen alla tuskin puolta metriä. Pallon läpimitta on 13.000 km. Emme voi jatkaa maan pintakerrosten ja sen uumenien mieletöntä rahtaamista maanosasta toiseen. Miten tämä tieto vaikuttaa tulevien sukupolvien ajatteluun?

Sosialistiselle ja kapitalistiselle 'suurelle kehitysteorialle' tulee ekofilosofian perusajatus kauhistuksena, koska ne molemmat perustuvat siihen, että materia on globaalia ja henki paikallista (isänmaallista). Ekofilosofiassa materia on paikallista, henki globaalia.

Tieteellisen tutkimuksen edistyessä yhä useammat perinteisesti mystiset tapahtumat saavat selityksen. Miten paljon gravitaatioteoria, magnetismi ja kvanttifysiikka ovatkaan selittäneet asioita, joita tähän asti on pidetty yliluonnollisina. Lasersäteen avulla on saatu kolmas ulottuvuus, ja uuden ajan valomikroskoopilla voidaan tutkia myös eläviä soluja.

Eurytmisti Anja Riskan mukaan suuri osa elämän realiteeteista jää älyn tavoittamattomiin. Prof. Torsti Kivistö muistuttaa, miten paljon keskushermostossa on vielä kehitysmahdollisuuksia. Kivistön mukaan yhä useampi meistä saavuttaa mielenrauhan tekemällä yhteistyötä korkeimman voiman kanssa. Arkkitehti Jukka Paaso ei kaipaa pelkästään tunneälyä, vaan mahdollisuuksia laajentaa ihmisen ymmärrystä kokonaisen elinympäristön kehittämiseksi.

 

Nykyajan muutoksen teema on seksuaalienergia

Onneksi nykyistä kuluttavaa elämää ei kestä ihminen, luonnosta puhumattakaan. Mutta miten vaikuttaa muutokseen? Mikä on se nykyajan teema, joka pursuaa kaikista tuuteista, vetää ihmisiä ja tuottaa kärsimystä? Kolmen murrosikäisen äitinä ja permakulttuurisen Suomineito-ekoyhteisön vetäjänä sanon: Seksissä piilee muutoksen voima. Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen. Mutta jakanut oman kuvansa kahteen osaan, mieheksi ja naiseksi. Yhtyessään mies ja nainen voivat siis luoda uuden kuvan Jumalasta. He voivat luoda uuden ihmisen. Jos ei ole tarkoitus luoda enää fyysisiä lapsia maailmaan, joka alkaa jo tukahtua ihmisten paljoudesta, voi kehittyvä ihminen käyttää tämän saman jumalallisen voiman henkisten lasten synnyttämiseen.

 

Ekoerotiikan vuoro

Ekofilosofian jälkeen tulee siis vielä järisyttävämpi Uusi Kertomus. Se yhdistää luonnonmukaisen elämän ja kokemuksen jumaluudesta. Se on kaikkia tieteitä yhdistävä ekoeroottinen maailmankuva.

Oikeusministeriö lanseerasi keväällä 1995 tulevaisuuden tutkimuskokonaisuuden, jossa kysymys kuului: Millainen asema tulisi antaa muille kuin tiedollisille elementeille sivistyksen kokonaisuudessa tulevaisuudessa. Uuteen filosofiaan kuuluu ihmisen elämän mystinen ja irrationaalinen puoli sekä vuorovaikutus yhteiskunnan ihmisten välillä. Tämä antaa uskoa ekofilosofiaakin syvällisempään ihmisen olemassaolon oivallukseen.



6 .12. 1995
Helsingin Sanomat
Mielipide

Miksi ihmeessä ekofilosofiaa ei noteerata!

Miksi filosofia ei ole tuottanut uusia sisältöjä, kyseli Eero Ojanen (hs 5.12.). Filosofiaan ei olisi tuotu postmodernismikeskustelun jälkeen mitään uutta.

Missä ihmeen Tuppulassa Eero Ojanen elää? Minun kaappini ovat pullollaan sitä uutta. Kirjastoissa saksalaisia ja norjalaisia lehtiä lueskellessa nousee joka artikkelista yksi ja sama teema, uusi radikaali filosofia. Joudun "oppimaan pois" lähes kaikesta mitä olen päähäni päntännyt, niin mullistava tuo uusi filosofinen käsitys ihmisestä ja maailmasta on. Ja Ojanen toteaa: “Uutta luovaa nykyfilosofiaa on vaikea löytää!”

On totta tosiaan kehittynyt uusi suuri kertomus, kokonainen filosofisten kytkentöjen verkosto. Tuota uutta "sisältöä" kutsutaan ekofilosofiaksi. Se perustuu fysiosentriseen maailmankuvaan. Ekofilosofia suuntautuu elämään, kun nykyinen filosofia kieleen. Siksikö sitä ei voi noteerata suurena kertomuksena? Neuvottomuus kertoo syvästä kriisistä, sanoo Ojanen ja jatkaa: Oman ajan itsestäänselvyyksiä on usein kaikkein vaikeinta tutkia.

Elän elämääni maantieteellisessä ympäristössä, jossa kaksi kolmannesta havupuista on peruuttamattomasti tuhoutunut, yli puolet lapsista kroonisesti sairaita. Lisää saastepäästöjä rakennetaan, kuinkas muuten -ihmismielen suunnittelemana. Vuodesta toiseen tulee vexejä ja prismoja, kehä kakkosia ja sähkölinjoja.

“Huone on kalustettu, miksi ei sytytettäisi valoa”, sanoi eräs 1800-luvun filosofi halutessaan murtaa konsensuksen pimeyden. Miksi puhua yhä auringon laskusta, vaikka jokainen tietää, että ei se aurinko mihinkään laske, maa vain pyörähtelee?

Filosofiaa tarvitaan avuksi tämän hetken polttavaan ongelmaan: Mikä ihmisen mielessä on, että hän tieten tahtoen tuhoaa sitä mistä tietää oman elämänsä riippuvan? Enää ei tarvita tutkimuksia saastepäästöistä tai havunneulasista, ongelma ei ole enää biologinen eikä taloudellinen vaan filosofinen.

Tiedämme, että Suomessa on edessä kivikausi. Kun pintamulta saastuu on alla vain kiveä ja savea. Pintamulta ei saastu itsestään eikä luonnon oikusta, vaan ihmisen toiminnan seurauksena.

Olli Tammilehto on sanonut, että ekologiseen yhteiskuntaan ei päästä marssimalla vaan tanssimalla. Hän tarkoittaa vapaamuotoista, kunkin omaa ajatusmaailmaa vastaavaa muutosta. Tämä uusi kertomus ei siis voi saada enää yhtä ja ainutta arvostettua suurta sepittäjää. Sallitaanko niin raju muutos? Ojanen ei sallisi, koska kiistää tyystin uuden suuren kertomuksen olemassaolon.

Miksi analysoisin toisen maailmansodan vaikutuksia henkeen, niin kuin Ojanen ehdottelee'? Uusi suuri kertomus liittyy ihmiseen itseensä. Ihmisen aivoihin, intelligenssiin. Ei tarvitse tutkia Jumalan aivoituksia, koska se on ihminen joka tuhoaa. Ei myöskään maatalouden muutosta teollisuudeksi tai omistussuhteiden vaikutusta palkkatyöhön. Kokonainen aikakausi näiden pienten näpertelyjen jälkeen on muuttumassa. Puhutaan aurinkoajasta. Ekofilosofia on holistinen käsitys ihmisen matkasta aineen maailmasta hengen maailmaan.

Tuhoava käyttäytyminen on seurausta jostain ajatuksesta, joka ihmisellä on päässä. Koska enää on turha yrittää korjata tilannetta tuhoja saneeraamalla on tartuttava itse tuhon syyhyn: ihmisen vanhaan ajatteluun. Kartesiaaninen mekaaninen luontokäsitys on kvanttiteorian ja molekyylibiologian valossa tosi primitiivinen.

Kumma että ihmisen aivoja ei filosofisesti vielä kouluteta uuden maailmankuvan suuntaan. Jynssätään jotain postmodernismia tai virtuaalitodellisuutta. Tiedän kyllä syyn, miksi ekofilosofia "ei ole olemassa" - kukaan ei maksa palkkaa ekofilosofille. Maksetaan vain esasaarislaisille ja mikamannermaille, jotka kepeästi pureutuvat otsoniaukkoon uutena megatrendinä.

Aivan kuin sivulauseessa Ojanenkin kertoo sen aikakauden päättyneen, jolloin elettiin luonnon hallitsemisen utopiaa. Mutta hänkään ei tee siitä filosofisia johtopäätöksiä. Miksi ekofilosofia ei kelpaa hänelle uudeksi suuntaukseksi? Vain siksikö että hän ei voi nimetä yhtä ja ainutta ekofilosofian suurta nimeä? Vai tuleeko esteeksi rahavirtojen tyrehtymisen pelko? EU:lla, EMUlla tai Maailmanpankilla ei ole merkitystä, jos ekofilosofian perusperiaate tulee hyväksytyksi: aine on paikallista, henki globaalia.

Marketta Horn

 

 

4.2.1996

Ekofilosofian mystiikka

Miltä nyt tuntuu? Ekofilosofia on noteerattu. Juttuni julkaistiin (18.12.1995) ja vastineita on tullut sekä kotiin että mielipidepalstalle.

Mutta kuka noteerasi mullistavan ekofilosofian? Niin kutsutuista vaikuttajista ja valtaapitävistä ei kukaan. Me noteerasimme toinen toisemme, samanmieliset. Ja ne, joilla on voimakkaita ennakkoasenteita mystiikkaa kohtaan (19.12. Grön). Mutta ne jotka vielä voivat hyvin ja elävät paksusti, ovat olleet visusti hiljaa. Leimautuminen vaikkapa hentomieliseksi on pienessä Suomessa vakava isku urakehitykselle.

Uuden Suuren teorian, ekofilosofian - luonnonfilosofian, kuten K. V. Laurikainen sanoi (11.1.) - toteutumisessa voidaan soveltaa monia visioita. Dan Steinbockin mukaan nykyään suuret teoriat kuten sosialismi ja kapitalismi ovat pirstoutuneet ja tilalle on tullut suuri näkökulma (grand vision) (30.12.). Mielestäni asia on täsmälleen päinvastoin. Suuren teorian, ekofilosofian, toteuttamiseksi voidaan käyttää monia "visioita", mutta perusta on oltava luonnon monimuotoisuuden säilyminen.

Paikallinen omavaraisuus on ekofilosofian perusajatus siitä yksinkertaisesta syystä, että luonnonvarojen määrä on vakio. Maanpäälle ei muodostu enää uutta materiaa. Meidän on opittava tulemaan toimeen sillä materialla, mitä lähellämme aikojen alusta on ollut. Ilmaa on yläpuolellamme vain 11 km ja humusta jalkojen alla tuskin puolta metriä. Pallon läpimitta on 13.000 km.

Emme voi jatkaa maan pintakerrosten ja sen uumenien mieletöntä rahtaamista maanosasta toiseen. Sosialistiselle ja kapitalistiselle 'suurelle kehitysteorialle' ekofilosofian perusajatus on haitallinen, koska ne molemmat perustuvat siihen, että materia on globaalia ja henki paikallista (isänmaallista). Ekofilosofiassa materia on paikallista, henki globaalia.

Ekofilosofian noteeraamisessa muodostui suurimmaksi ongelmaksi siihen liittyvä mystiikka. Kuulostaa ehkä mystiseltä, mutta tieteen edistyessä mystiikassa on yhä vähemmän mystistä. Yhä useammat "mystiset" tapahtumat saavat tieteellisen selityksen. Miten paljon gravitaatioteoria, magnetismi ja kvanttifysiikka ovatkaan selittäneet asioita, joita on pidetty mystisinä, "yliluonnollisina". Lasersäteen avulla saatiin kolmas ulottuvuus, ja "uuden ajan" valomikroskoopilla voidaan tutkia myös eläviä soluja (hs 30.12.1995).

Mielipidesivulla ja muissa yhteyksissä alettiin varoitella mystiikasta. Anto Leikola kehuu kirjaa elämän monimuotoisuudesta, koska se on "vailla sitä epämääräistä mystiikkaa, joka rasittaa monia tämän päivän ekofilosofeja". (9.1.) Perinnöllisyystieteilijä Olli Haapala tyrmää "geenimystiikan". Panu Nykänen kauhistelee arkkitehti Jukka Paason mukaista "mystikon rakentamaa kerrostaloa" (31.12.).

Ei ihminen sen paremmin kuin luontokaan kestä nykyistä kuluttavaa elämää. Mutta miten vaikuttaa muutokseen? Historian aikana sota on johtanut muutokseen. Sota ei kuitenkaan ole ollut muutoksen syy. Painetta muutokseen ilmenee ennen sotaa, mutta sille ei anneta tilaa. Sota toteutuu voimalla tai yritetään estää voimalla.

Arvaamaton ja vähäpätöinenkin tapahtuma voi laukaista sodan tai kriisin, kuten pienen Itävallan ruhtinaan murha ennen ensimmäistä maailmansotaa tai Musta Perjantai Wall Streetillä. Kuinka yhtäkkisesti kaatuikaan roomalaiskatolinen kirkko reformaation aikana ja ranskalainen monarkia vuonna 1793. Yhden yön aikana mahdoton muuttui mahdolliseksi. Matkalla giljotiiniin Ludvig XVI kuuluu sanoneen: “Tämän kaiken olen tiennyt jo vuosia. Mitenkä saatoinkaan olla uskomatta sitä?”

Marketta Horn

valtiot.tri, Ekovihreiden puheenjohtaja



Espoo

27.7.1995

Kirjeitä Paloheimolle, Linkolalle ja Soininvaaralle

(ei koskaan lähetetty minnekään)

Olin sanomassa, että teillä vihreillä miehillä näyttää olevan tapana kirjoitella julkisia henkilökohtaisia kirjeitä toisilleni, kun tuli mieleeni, että kirjoittihan maamme isä Urho Kekkonen 30 vuotensa aikana kirjeitä. Ne eivät ehkä olleet ensisijaisesti julkisuutta varten, kuten teidän kirjeenvaihtonne.

Mieleeni ei tule tällä hetkellä moista tapaa muualla maailmassa. Varmastikin niitä on. Saksassa opin lukemaan tuon tuosta niin kutsuttuja avoimia kirjeitä. Tunnetuin on Petra Kellyn kirje Saksan silloiselle pääministerille Willy Brandtille ydinaseista luopumiseksi. Niillä on eri luonne, lähinnä syyttävä ja vaativa. Vaaditaan toimenpiteitä. Te haluatte näennäisesti herättää keskustelua vastapukarinne kanssa. Keskustelustahan niissä ei ole alkuunkaan kyse, kuten Linkola sanoo: "Kirjeenvaihtotarjouksesi on antanut minulle tilaisuuden - tai ainakin olen sen niin tulkinnut - tehdä selkoa Vihreän ohjelman rakentamisen periaatteista." (1987, s. 84). Eikä Paloheimonkaan Välit selviksi -kirja jaksanut odottaa vastauksia kirjeisiin.

Minulle ei ole kukaan kirjeitä lähetellyt eikä vastauksia pyydellyt. Kerran Espoon vihreiden valtuustoryhmässä yritin ehdottaa, että pitäisimme julkisen debatin Paloheimon kirjasta Maa. Ainut kommentti tuli Eero Haahtilta, joka sanoi, että debatti kirjoitetaan beellä ei peellä.

Tein tästä sen johtopäätöksen, että suomalainen mies tietää viimeisen totuuden. Naisen kanssa ei voi keskustella. Olisiko kyse siitä samasta, mitä Linkola mainitsi väittelyn mahdollisuudesta Ihamuotilan kanssa: ei voi ottaa kantaa toisen ajatuksiin...

Monella miehellä on uskomus, että kun hän joskus kuolee, ymmärtävät tulevat sukupolvet juuri hänen olleen oikeassa: "Ehkä minun ehdotukseni on poliittisesti mahdoton. Mutta minä haluan vain kirjata oman ehdotukseni tuleville polville osoituksena siitä, etten olisi ... haluttu" (Paloheimo, Välit selviksi,  1991, s. 58).

Minulla ei ole tätä motivaatiota - minun kirjani, minun ajatukseni, minun kokemukseni eivät ole tuleville sukupolville. Minä kirjoitan tälle sukupolvelle. Tulevathan rakenteelliset muutokst jo meidän aikanamme akuuteiksi.

Linkola haluaa varjella muita omilta erheiltään: "Pysyvä syvä häpeän tunne siitä, että minulla ei aikanaan ollut rohkeutta ja selvänäköisyyttä aseettoman palvelun valitsemiseen … on epäilemättä psykologisena tekijänä vaikuttanut kirjasen syntyyn. Ei ole ollut kaukana se ajatus, että mahdollisimman moni nuorukainen olisi tältä häpeältä säästettävä" (56). Hän kirjoittaa ulos tuskaansa: "Kun henkilökohtainen elämä menettää merkityksensä, miksi kirjoittaa kirjaa? (89, 38).

Tulevaisuuteen vaikuttavia asioita tarkastelen erotiikan näkökulmasta. Fyysisen lisääntymisvietin henkinen puoli on minulle luonnonsuojelijana yhtä olennainen osa maailman pelastamiseksi kuin Linkolalle biologinen lähestyminen nykyajan ekokatastrofiin ja Paloheimolle tekninen lähestymistapa. Ihan yksin en ole seksuaalisuutta uudistaessani. Petra Kelly otsikoi kirjansa Um Hoffnung kämpfen (Taistelen toivon herättämiseksi, 1978) viimeisen luvun Eroottisemman yhteiskunnan puolesta. Kirjassa tuomittiin peniskeskeinen seksuaaliakrobatia ja tarjottiin tilalle kokonaisvaltaista hengen ja ruumin yhtymistä. Kelly on viettänyt aikaa intialaisissa tantra-temppeleissä, hiljentynyt …

Siis jos palaisin Linkolan kysymykseen - miksi Suomessa naiset eivät kirjoita. Koska naisten kirjoja ei osteta. Miksi naisten kirjoja ei osteta? Ne ovat henkilökohtaisia historiikkeja, jotka eivät kosketa suuria massoja. Yhteiskuntaa ei rakenneta vieläkään alhaalta ylöspäin, vaan ylhäältä päin määrätään kehityksen suunta.

Tampereella tapasi 12.5. yhteiskunnan tilaan ja Vihreän puolueen hampaattomuuteen kyllästynyt ryhmä. Kuusi paikalle kutsuttua protestoijaa päätti perustaa Ekovihreät ry:n ja anoa Vihreän liiton jäsenyyttä.

Minä kysyn: Onko Vihreä Liitto sitä mieltä, että perustavanlaatuisia muutoksia tarvitaan? Miten kahdeksan vuotta on vaikuttanut käsityksiin niistä menetelmistä, joilla Suomi voisi olla Mahdollinen Maa?

Kansainvälinen kestävän kehityksen Agenda 21 Vihreän liiton ohjenuoraksi! Jokavuotisissa budjettikeskusteluissa muut puolueet jättävät ympäristöviraston määrärahat Vihreiden puolustettavaksi. Valtakunnan tasolla on tehty sama virhe, vihreät ottivat vastaan ympäristöministerin paikan. Ympäristöministeri joutuu jo kansainvälisten sopimusten vuoksi ajamaan ympäristön asiaa, oli hän sitten porvari tai vihreä. Kauppa- ja teollisuusministeriksi tai sosiaaliministeriksi olisi puolueemme tullut havitella.

 

Pentti Linkola: