Pakinoitsijana Saarijärven Sampo-lehteen 19.10.1998
Tutkimusten mukaan ihmiset haluavat säästää luontoa ja toimia ympäristöystävällisesti. Ymmärrämme, että nykyinen elintapa on liian tuhlaava. Kuitenkaan kukaan ei muuta elintapaansa elleivät kaikki muutkin ala muuttaa elämän tapaansa: "Jos kaikki uhrautuvat ja tinkivät saman verran, teen minäkin osuuteni."
On kuitenkin asioita, joita moni tekee vapaaehtoisesti ja mielellään. Niitä ovat asiat joista saa taloudellista etua, esim. pullon palautus, mutta vielä enemmän omaa intohimoa vastaavat työt, esim. puutarhan hoito.
Minkälainen on tärkeysjärjestys, jos ekoherätyksen saanut palkkatyössä ja kerrostalossa asuva ystävättärenikin haluaisi alkaa rakentaa kestävää kotiympäristöä Saarijärvellä?
Kotioloissa ison planeettamme kannalta on aloitettava siitä mikä on ongelmallisinta eli ongelmajätteistä: vähennettävä paristojen, liuottimien, lääkkeiden ja öljyjen käyttöä. Markkinoille on vihdoinkin tullut pieni ja kodikas loisteputki, joka ei tuhlaa energiaa lämpöön vaan pelkästään valoon. Se valaisee kahdeksan tuntia samalla kilowattihinnalla kuin perinteinen lamppu yhden tunnin. Jätettäkin syntyy suhteessa 1:8, mikä on vielä kullekin maapallon asukkaalle lasketun ekologisen selkärepun painorajoissa.
On myös Uulaa ja Auroa. Puupinnat käsitellään keitto-, öljy-, liima- tai kalkkimaaleilla, luonnonlakoilla ja mehiläisvahoilla. Ne eivät aiheuta allergiaa eivätkä haittaa pikkulasta. Myöskään vanhan kansan puna- ja valkomultamaalit eivät vaadi ongelmajätekäsittelyä.
Yllätykseksi myös kemialliset lääkkeet ovat arvaamaton ympäristöriski. Luontoäidin apteekki on rajaton riemu ja tieto sen antimista kehittyy vuosi vuodelta. Homeopaattiset valmisteet parantavat turvallisesti. On vain harvoja sairauksia, joita ei voida vielä parantaa yksinkertaisesti elintapoja muuttamalla tai luonnollisilla aineilla.
Varsinaisten ongelmajätteiden lisäksi jokainen sekajätesäkkikin sisältää vakavia ongelmia. Kaatopaikalle sullottuna raaka-aineet jäävät harmiksi ikiajoiksi, pilaavat pohjavedet ja päästävät ilmaan pahoja yhdisteitä. Sekajätettä ei synny ekokodissa.
Ekokodissa ei osteta mitään muovista. Muovipussi menee pieneen tilaan, mutta kaatopaikalla se on iso ongelma. Muovit ovat pitkän jalostuksen tuloksena kestäviä ja siksi tuhlaavaisia pakkausmateriaalina. Kestävässä kodissa ei näy jogurtti- ja viilipurkkeja, muovisia astioita, kenkiä, patjoja eikä laukkuja. Muovin käyttö pitäisi lailla rajata vain kestotuotteisiin.
Lajittelusta on hyötyä. Metalliromusta voidaan valmistaa samoja tuotteita kuin malmista. Joidenkin säilykepurkkien uudelleenkäyttö on kuitenkin ongelmallista tinasaumauksen vuoksi. Lasitavarassakin on muistettava, että ikkunalasi ei veny ja siksi sitä ei voi kierrättää.
Kompostointi on mahtava Luojan luoma prosessi matoineen ja lieroineen. Eloperäinen jäte sekajätteen seassa kaatopaikalla tuhoaa otsonikerrosta, koska se muodostaa metaanipäästöjä. Monessa ekokodissa onkin pöydällä kaunis matokomposti.
Uusin villitys on kasvattaa ikkunalla voikukasta salaattia läpi talven, erilaisia yrttejä sekä ravinnoksi kelpaamattomien kukkien sijasta tomaatteja, mansikoita ja yrttejä.
Keinokuituiset vaatteet tulisi lailla kieltää. Ne ovat niin luonnolle kuin käyttäjän terveydelle riskisijoitus. Vaatteiden ostossa ekomerkkiäkin tärkeämpi on biomerkki. Se kertoo, miten tuotantoketjun eri vaiheissa käytettyttyjen aineiden yhteisvaikutus vaarantaa käyttäjän terveyttä. Mitä useampi viimeistelykäsittely sitä haitallisempi lopputulos. Puuvilla on erityisen syyningin alla. Ympäristön kannalta ajatellen puuvillan viljely vaatii valtavat vesimäärät, kemiallisia lannoitteita sekä torjunta-aineita hyönteisiä, hometta ja lehtien ennen aikaista putoamista vastaan. Eniten soluja tappava uute tulee naftolivärjätystä kankaasta, joka on palosuojattu ja käsitelty vettä sekä likaa hylkiväksi. Loimien liistausaineiden poistajat, raakakankaan esikäsittely, merserointi, valkaisu, värit, pehmennys, sähköisyyden poistoaineet, siliävyys, rypistymisen ehkäisy, palosuojaus sekä lian ja veden hyljintä ovat yhtä vaarallisia ihmiselle kuin luonnolle.
Ekokodin erottaa kulutuskodista muovisen, puuvillaisen ja metallisen krääsän puutteen lisäksi tuoksuista ja hiljaisuudesta. Eivät pölyimurit surise eivätkä tuulettimet pärise, eteeriset tuoksut leviävät aidoista aineista ja pinnoista. Puhdistukseen ei käytetä keinotekoisia tuoksuja eikä ostella faireja, surfeja eikä pledejä.
Sähkön säästämiseksi keittiöön hankitaan haudutuslaatikoia ja painekeittimiä, syödään raakaa. Vettä säästetään säästöporesuuttimilla.
Kuulin kainuulaisesta pojasta joka meni armeijaan ja huomasi, että eihän tämä ole muuta kuin pelleilyä. Hän ei kuitenkaan lähtenyt pois vaan tajusi selviävänsä hyvin, kun pelleilee mukana. Pelleilyksi voi kutsua monen arkielämää. Ostetaan, kun muutkin. Ostetaan kun ei jakseta muutakaan.
Tulisi puuttua saastumisen alkulähteisiin. Pari vuosikymmentä sitten alettiin rakentaa tehtaisiin pitempiä piippuja kaupungin ikkunoiden likaantuessa ja ihmisten keuhkojen jumituttua. Nyt juomme "puhdistetua" vettä aivan kuin lika siitä häviäisi. "Puhdistamojen" törky ajetaan muualle, päästöveden putkea pidennetään. Kuinka rajaton tämä planeettamme muka on? Parhaatkaan puhdistamot eivät estä typen jne pääsemistä vesistöön. Miten nurinkurista: Maanviljelijät kuljettavat typpilannoitetta pelloilleen ja luonnollinen typpilannoite eli ihmisen virtsa huuhdotaan vesivessoissa veden avulla järviin.
Auton käyttö alle neljän kilometrin matkalla ja rutiiniajoihin on edesvastuutonta. Lyhyet matkat taajamissa saastuttavat eniten. Ja matkakin taittuisi pyörällä nopeammin. Meille terveellisesti.
Ekoteot keittiössä, rakentamisessa ja tavaroiden valinnassa ovat hyviä. Elämäntapa tulisi samalla muuttaa sellaiseksi, että voisi toteuttaa ohjetta: aine on paikallista, henki globaalia.
Ekokodin huoneentaulu:
Professori Fiksu on saanut aatteen.
luonut huiman periaatteen.
Huolla, korjaa, osta laatua,
arvosta myös käytettynä saatua.
Ja kappas. Fiksu ilahtuu,
jätevuori surkastuu.
Yhdysvaltain Helsingin suurlähetystö teki vanhasta toimistotalostaan energiatehokkaan. Uudistettu rakennus käyttää nyt energiaa puolet vastaavan toimistotalon kulutuksesta. Suurin osa säästöistä syntyy tehokkaasta eristämisestä, kolminkertaisista ikkunoista, energiatehokkaasta valaistuksesta, luonnonmukaisesta ilmanvaihdosta sekä siirtymisestä kaukolämpöön ja -kylmään. Vettä säästävät uudet tekniikat, kuten vähähuuhteiset pöntöt, hanat ja vedettömät pisuaarit, pudottavan veden kulutusta kolmanneksella. Luonnonvalo yltää lähes kaikkialle talossa, valaistusjärjestelmä vähentää sähkövaloja automaattisesti. ”Tutkimus tutkimuksen jälkeen on osoittanut, että päivänvalo tehostaa ihmisten työntekoa, tukee luovuutta ja lisää ihmisten hyvinvointia, kertoo suurlähettiläs Bruce Oreck. Ikkunat on päällystetty nanofiillä, jotta aurinko ei pääse lämmittämään sisätilaa. Led ja oled-valot käyttävät vähemmän energiaa, tuottavat vähemmän hukkalämpöä ja ovat pitkäikäisiä. Kaikki rakennusmateriaalit on valittu energiankulutuksen, kestävyyden ja kierrätettävyyden näkökulmasta. Lattiat ovat biopohjaista marmoleumia. Sinkkikatto heijastaa tehokkaasti auringonvaloa, mikä estää sekä sisätilojen että lähiympäristön liiallista lämpenemistä. (Katri Merikallio Suomen Kuvalehti 1.3.2013