Pääsevätkö vihreät irti punavuorelaisesta kurista?

Koska toimin pitkään vihreänä valtuutettuna ja olen yhä Vihreän liiton jäsen, luin innostuneena Pekka Saurin muistelmia Parempaa kuin seksi (Kaiku 2014). Kieltämättä luin selvästi kuin piru raamattua. Liitän tähän pöyristyttävimmät mielipiteet, jotka kirjassa on pantu Pekka Haaviston suuhun.

Jopa Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja Anita Kärki kirjoitti: ”Toinen eduskuntavaalien uusiutuja on vihreät. Puolue otti selvän askeleen kohti maakuntia. Puolue on nyt irtaantumasta punavuorelaisesta ja pääkaupunkikeskeisestä imagostaan. Mahdollista uusiutumista on siis näköpiirissä.” (21.4.2015)

Pääsisivätkö nyt myös ekologiset ideat esityslistoille??? Vai nielaiseeko Pyhä Perhe nämä uudetkin kansanedustajat? Olisiko aika avoimen kirjeen uudelle vihreälle ryhmälle meiltä häväistyiltä konkareilta? Että uudistunut eduskuntaryhmä ei jatkaisi entisenlaista kähmintää.

Eihän heillä ollut mitään halua kansanliikkeestä – heidän näköisensä liikkeen piti olla. 1980-luvulla he höpisivät kulttuuri-imperialismista ja länsimaisesta demokratiasta. Heidän demokratiansa tarkoitti salakavalaa manipulaatiota. He hautasivat monen unelman paremmasta Suomesta – semmoisesta jota Ville Komsi lähti edustamaan. Miten monen unelmat Keskuskomitea, pyhä perhe, murensi? On kuin olisin saanut synninpäästön kirjan luettuani – heidän ylivaltaansa vastaan en olisi mitenkään voinut muuttaa maailmaa vihreämmäksi. Nyt ymmärrän minkä pikkusielujen kanssa olin tekemisissä elämäni tärkeimpinä vuosina.


Tero – Teppo Turkki

Jussi - Pekka Haavisto

Anja - Heidi Hautala

Antero Kuikkaneva - Eero Paloheimo (Koirankuonolaisuus)


Sitaatteja Saurin romaanista

1. Sosialismi on alkujaan hyvä yritys vahvojen ja heikkojen välisen eron kaventamiseksi yhteisen hyvän nimissä, Jussi sanoi.
- valitettavasti hyvä yritys ei kestänyt maailman menon kyydissä. Ihmisen hämmästyttävä sopeutumis- ja oppimiskyky on antanut mahdollisuuden yksilöllisyyteen jo niin suurelle osalle ihmiskuntaa, että alkuperäinen sosialismi on tehnyt itsensä mahdottomaksi. Ja tää tulee jatkumaan nopeammin. Meidän tehtävänä on rakentaa sosialismin jälkeinen aate, Jussi sanoi.

2. Mä luulin että kriittisyys olemassa olevaa järjestelmää kohtaan on kaiken meidän toiminnan ydin, Anja sanoi.
- mutta jos sä pyrit sellaseen asemaan jossa sulla itselläs on valtaa olemassa olevassa järjestelmässä, voi olla että pelkkä periaatteellinen kriittisyys ei enää näytä yhtä kunniakkaalta, Jussi sanoi.
- Kuka sanoo että mä pyrin sellaseen asemaan jossa mulla on valtaa olemassa olevassa järjestelmässä, Anja sanoi.
- ei kukaan, mutta suuresti ihmettelisin ellet pyrkisi, Jussi sanoi.

3. Vilkkaimpina aikoina jaoimme puhekeikkoja keskenämme, jos aikataulujen kanssa oli päällekkäisyyksiä. Suosittelimme tilaisuuksien järjestäjille aina paikkaajiksi toisiamme, jotta sananjulistus ja palkkiot saataisiin pysymään omassa piirissä.


4. Jussi oli poikkeuksellisen hyvällä tuulella. Eduskunta oli juuri hyväksynyt ylivoimaisella enemmistöllä Suomen jäsenyyden Euroopan vapaakauppaliitossa.

- Vai niin, Anja sanoi.-Asian voi kyllä nähdä aivan toisinkin. Suomea ollaan täyttä häkää liitämässä länsimaiseen kulutuskulttuuriin. Pakokaasu pimentää taivaan. Titanicin kansituoleihin päästään hankkimaan viininpunaiset plyysitoppaukset, hän sanoi

5. Tyylilaji olisi syytä harkita tarkoin. Koko hanke saattaisi jäädä suutariksi, jos julistus luiskahtaisi liikaa paatoksen puolelle. Jussi oli ajatellut tätäkin.
- Ei luiskahda, hän sanoi. - Pitää käyttää sopivaa häive huumoria. Silloin asia menee läpi ilman että kukaan oikeastaan huomaakaan. Otsikossa ja väliotsikossa pitää olla tarpeellinen määrä itseironiaa, ja sun pitää kuvittaa juttu sarkastisilla piirroksilla. Silloin itse teksti voi olla kuinka juhlallinen hyvänsä. Ihmiset ei edes huomaa innostuvansa siitä ennen kuin on liian myöhäistä, hän sanoi. Näinhän se tietysti oli. Ja niin me sitten teimme.

6. Demokratiassa päättäjien  pitääkin koko ajan vaatia päitä vadille, Jussi sanoi. - Siitähän tässä just on kysymys. Sä sen sijaan varmistat, ettei se koskaan ole sun pää. Sä hoidat asiat niin, että sä et ole koskaan vastuussa mistään yhteisistä päätöksistä. Sä olet ikuisessa, periaatteellisessa oppositiossa.

7. Vuosien ja viimeistään vuosikymmenten mittaan useimmille meistä kävi, kuten sanotaan, niin kuin kävi. Elämänsä yhden kortin varaan laskeneet idealistit ajautuivat vähänsä antaneina ja vavahduttavimpansa kokeneina kohti samenevien päiviensä määrää, ja ainoastaan me kaikkia ovia aina sopivasti raollaan pitäneet virtuoosit selviydyimme emmekä ainoastaan selviytyneet, vaan ylitimme suurimmatkin odotuksemme. - Ja millä perusteella meillä muka on paremmat mahdollisuudet kuin kenelläkään muulla, Anja kysyi. Jussi oli todennäköisesti suunnitellut kaiken etukäteen suurin piirtein kuten se sittemmin historiaan kirjoitettiin.

8. Tämä tarkoittaa sitä että mitä aukottomampi on sananvapaus ja mitä avoimempaa olemassa oleva tieto, sitä varmemmin ihmiskunta ratkaisee kaikki eteen tulevat ongelmat, Jussi sanoi. - Kun ongelmat ovat tiedossa, ne eivät pääse yllättämään. Otetaan nyt esimerkiksi ympäristöongelmat. Raaka-aineiden ja sitä myötä lopputuotteiden hinta määräytyy sen mukaan kuinka niukkaa tai runsasta mikäkin raaka-aine on. Jos jokin raaka-aine uhkaa loppua, sen hinta nousee, mikä taas ohjaa tuotantoa ja kulutusta, mikä taas suuntaa tutkimusta uusiin kohteisiin. Kaikki ongelmat ratkaistaan. Syntyy uusia keksintöjä, uutta teknologiaa, uusia hyödykkeitä. Ei kai tätä ole niin vaikeata ymmärtää.

9. Koirankuonolaisuus voidaan ehkä jóissakin poikkeustilanteissa valjastaa ihmisten mobilisoimiseen hyvälle asialle, mutta missään olosuhteissa ei ketään koirankuonolaista saa päästää johtotehtäviin, Jussi sanoi.

10. Anjaa tarvitaan ehdottomasti kansansuosion takia, Jussi sanoi. - Muuten koko suunnitelma jää telineisiin. Mun ja sun kansansuosio on hitaasti kasvavaa lajia. Anja pystyy vetoamaan kansakunnan omaantuntoon välittömästi, Jussi sanoi

11. Anja, sut valitaan puolueen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi heti kun saadaan riittävän päätösvaltainen joukko tolkullista väkeä koolle, Jussi sanoi ikään kuin ohimennen.

12. Puolueen perustamiselle ilmeni yllättävän paljon sitkeää vastustusta. Koirankuonolaiset vastustivat suunnitelmaamme tietysti joka tapauksessa. Suurta kannatusta keräsi Kuikkanevan keksimä moninapainen verkostomalli. Mallin julkilausuttuna tarkoituksena oli estää vallan keskittyminen. Sen tosiasiallisena tarkoituksena oli estää vallan keskittyminen meille ja varmistaa Kuikkanevan asema ristilukkina, joka voisi hallita koko verkostoa ja jokaista värähdystä, joka sen piirissä tapahtui.

13. Diktatuurit voi toimia vain rajoitetun kommunikaation oloissa, Jussi sanoi. Menee muutama vuosi niin käy mahdottomaksi ylläpitää sensuuria ja estää ihmisiä saamasta mitä tahansa tietoja mistä tahansa päin maapalloa. Tekniikan kehitys tulee väistämättä johtamaan siihen. Ja sen jälkeen diktatuurit kaatuu yksi toisensa perästä.
- Ja länsimainen kulutuskulttuuri leviää yhteen entisen diktatuuriin toisensa perästä, Anja sanoi. - Coco-Cola pelastaa maailman. Mäkkäri on demokratian keihäänkärki.

14. Anjassa on selvää viehtymystä koirankuonolaisuuteen, Jussi sanoi. - Mutta onneksi Anja on pohjimmiltaan niin turvallisuushakuinen että sen partaradikalismi jää todennäköisesti tilapäisiksi kiukuttelupuuskaksi, Jussi sanoi. Onneksi Anja myös tykkää olla näkösällä ja vallan kahvassa, Jussi sanoi. -Jos tiukille vedetään, Anja kyllä valitsee aina sen vaihtoehdon, jossa sen valta säilyy tai vahvistuu.

15. Olin saanut vaalipiirien välisessä puhelinneuvottelussa väännetyksi Jussin edustamaan kansalaisliikettä television suuressa vaalikeskustelussa Kuikkanevan äänekkäästä vastustuksesta huolimatta. Jussin esiintyminen oli valtava menestys. Olimme miettineet etukäteen kymmenen virkettä, jotka piti ehdottomasti saada sanotuiksi keskustelun aikana esillä olevista aiheista riippumatta.

16. Kuikkanevan puolue on päättäväisesti murskattava niin ettei se enää mudasta nouse. Järkevät ihmiset on saatava vaihtamaan meidän puolueeseen.

17. Anja oli kaksoisviestinnän voittamaton mestari. Hän onnistui myötäelämään kaikkia näkemyksiä sitoutumatta kuitenkaan edistämään niitä käytännössä. Näin hän ei koskaan jäänyt kiinni katteettomista lupauksista. Puheet ehkä muistetaan mutta konkreettisia tekoja on niin vaikea jäljittää, tunnistaa ja tulkita, että poliitikko voi jokseenkin turvallisin mielin luvata äänesäjilleen täysikuun taivaalta.

18. Pidin maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta hyödyllisenä, että Keskuskomitea saisi haltuunsa kaikki puolueen keskeiset tehtävät. Kun Jussi oli eduskuntaryhmän puheenjohtaja, Anja puoluejohtaja ja minä puoluesihteeri, voisimme yhdessä saada aikaan merkittäviä tuloksia.

19. Anjan puhe puoluevaltuustolle oli mestarillinen. Enemmistölle valkeni muutamassa minuutissa, että järkeviä vaihtoehtoja oli vain yksi. Vaikka vain harvat rohkenivat vielä suoraan kannattaa jäsenyyden hakemista, kävi nopeasti selväksi, että epävarmatkin taipuisivat lopulta samalle kannalle. Koirankuonolaiset eivät missään oloissa tulisi jäsenyyttä hyväksymään ja piti lähinnä varmistaa että he pysyisivät riittävän mitättömänä vähemmistönä. Tähän tavoitteeseen meidän tuli kohdistaa kaikki ponnistuksemme.

20. Meidän olis syytä sopia keskenämme jokin järkevät työnjako, Jussi sanoi. Elettiin tammikuuta 1992. Ei ole mitään mieltä siinä että me huseerataan kaikki joka paikassa ja kilpaillaan vielä toistemme äänistä kaikissa vaaleissa. Mä ehdotan että jaetaan pelikenttä keskenämme ja yritetään maksimoida hyötysuhde, vai onko se optimointia. Musta näyttää, että Petelle sopisi parhaiten keskittyminen Helsinkiin. Sä olet jo hyvällä alulla ja sulla on joka tapauksessa pieniä lapsia mikä todennäköisesti tekee sun liikkumisen vaikeammaksi kuin Anjan ja mun. Anja voi mun nähdäkseni ruveta suuntautumaan Euroopaan. Mulle sopii luontevasti kansallisvaltion saattohoito. Koko maapallon taso on sitten oma juttunsa, Jussi sanoi.-
- Anja toipui nopeasti. Sä olet siis todella kajahtanut, hän sanoi. - Tää on ihan kun joku Jaltan kongressi missä vanhat despootit jakaa maailman etupiireihin.
Ja millä perusteella meillä muka on paremmat mahdollisuudet kuin kenelläkään muulla, Anja kysyi.
- Demokratia ilman johtajuutta on pelkkä kaaos. Jonkun täytyy laatia esityslista ja tuoda ehdotukset kokouksen käsiteltäväksi. Ehdotukset ja suunnitelmat ja päätökset ei ilmesty jostakin tyhjästä ilmasta. Ei ne ilmesty Jonkun pitää miettiä ne etukäteen ja tuoda porukan päätettäväksi. Tehdään me se. Valta on sillä, joka kykene kirjoittamaan agendan. Me kyetään se tekemään, ja musta näyttää että meidän velvollisuus on tehdä se. Se on just tasan näin yksinkertaista, Jussi sanoi. Kaikki vallankumoukset tässä maailmassa on tehty jollain pienellä ryhmällä joka tietää mitä tekee. Me ollaan nyt se pieni ryhmä, Jussi sanoi.

21. Kerroin Jussille uudesta luottamustehtävästäni Globocmin hallituksessa. - Toihan on hieno mahdollisuus, hän sanoi – tommoselta paikalta voi vaikuttaa epäsuorasti ja salavihkaa. Äijät ei edes huomaa että niitten pään asetukset pikku hiljaa muuttua. Vallankumoukset tehdään vasta sitten kun muutos on jo hiljaisesti tapahtunut.

22. Tietysti koko ajan kalvaa se epäilys, että olenko mä täällä edistyksen eturintamassa vai jollakin turhanpäiväisellä sivuraiteella, Anja sanoi.

(Muuta hauskaa: Ihmettelin, miten Tero oli niin hyvin perillä näistäkin asioista. Aika harvoin näin hänen lukevan mitään muuta kuin iltapäivälehtiä ja niitäkin vain seisaaltaan. Tero ei ollut lukenut kovinkaan montaa kirjaa kokonaan. Hän oli saanut kirjasivistyksensä jotenkin homeopaattisesti.
- Ah sitaatti, tuo älyn loistava korvike, Jussi sanoi.
- Olin joka tapauksessa suunnitellut, että väitöskirjani käsittelisi todellisuuden rakentumista vuorovaikutusprosessina Wittgensteinin ja Habermasin tuotantoon nojautuen.)



Elonkehä-lehti

Joulukuu
29.11.2015
Marketta Horn

Parempaa kuin seksi -  junttausoppia Vihreästä liitosta

Mistä johtuu, että Suomessa roiman alkunousun jälkeen vihreän liikkeen kannatus seisoi paikoillaan lähes 20 vuotta? Miten on mahdollista että innovatiiviset ja älykkäät ihmiset muuttivat maasta tai jättäytyivät politiikasta? Miksi Suomessa modernit ekologiset ratkaisut ja naapuriapu eivät ole edistyneet?

Yhden vastauksen antaa Pekka Saurin yllättävän omalaatuinen romaani Parempaa kuin seksi (Kaiku 2014). Luin kirjaa niin kuin se ei olisi fiktio vaan kuvaisi vihreän liikkeen vetäjäksi työntäytynyttä kolmikkoa 1980- ja 1990-luvulla. Pekka Haavisto, Heidi Hautala ja Sauri esiintyvät kirjassa peitenimillä Jussi, Anja ja Pete.

Alter egojen käyttö on kaunokirjallisuudessa tavallinen tapa kertoa ihmisistä, jotka vielä ovat elossa ja asioista joita muuten ei oikein voi sanoa. Saurin kirjan suhteen se saattaa olla ainutkin, sillä henkilöiden suuhun pannut repliikit ovat, tai ainakin kuulostavat minun korvissani, hyvin uskalletuilta. Provokatiivisilta. Eikä ainakaan vihreämmän Suomen ja kansalaisvaikuttamisen kannalta kovin lohdullisilta.

Dokumenttiromaani tai autofiktio ovat kirjallisuudenlajeina omiaan erityisesti kuvattaessa kipeitä traumoja. Lajityyppi sopii hyvin Saurille, Mielenterveyden keskusliiton ex-puheenjohtajalle ja radion ex-Yölinja-ohjelman juontajalle. Tämän kirjoitustyylin eettisyys on siinä, että siinä ei omaelämäkerran tavoin teeskennellä, että ihminen voisi olla täysin läsnä minässään, täysin itsestään tietoinen. Autofiktiossa kirjailija tyypillisesti esiintyy kertojana, usein omalla nimellään jokseenkin uskollisena totuudenmukaisille faktoille. Erilaiset metafiktiiviset kommentit ja muut juonen uskottavuutta rikkovat elementit yhdistävät autofiktion postmodernistiseen kirjallisuuteen, sanoo kirjallisuudentutkija Päivi Koivisto.

Postmodernismi on taidesuuntaus, jossa kyseenalaistetaan tieto yleensä, koskipa se maailmaa tai itseä. Kyse ei ole sisäisestäkään totuudesta, ehkä tunnustuksellisuudesta. Tekstissä nostetaan esille kipeitä, häpeällisiksi tai salaisiksi ajateltuja asioita. Autofiktiolle on Koiviston mukaan tyypillistä poliittinen kantaaottavuus, tuleepa se sitten esille henkilökohtaisten ”yksityinen on poliittista” -ajatusta noudattavan rehellisyyden tai nostamalla esiin suuren joukon kärsimyksiä. Koivisto toteaa, että kun kirjoitetaan kärsimyksestä, koettu tuodaan näkyville, mutta pyritään vaikuttamaan myös siihen, etteivät menneet synnit unohdu. Anna-Leena Härkönen on käyttänyt autofiktiota poliittisen vaikuttamisen välineenä teoksessaan Loppuunkäsitelty. Hän syyttää sisarensa itsemurhasta mm. huonoa mielenterveyshoitoa. Jutut vetävät lukijan tempaavasti mukaansa Saurinkin kirjassa, samastumaan.

Koska traumaattisia kokemuksia, äärimmillään esimerkiksi sotaa, on vaikea ilmaista, saatetaan tuntea myös syyllisyyttä ja häpeää, sopii kokijalle autofiktion kaltainen ilmaisu. Hän haluaa todistaa kokemastaan. Teoksen maskeeraaminen fiktiivisiin kerrontakeinoihin tekee vaikeaksi lukijalle tulkita päähenkilöä. Väärät nimet tunnistettavien tapahtumien henkilöillä on yritys pelastaa kirjailijan nahka kunnianloukkaussyytteiltä. ”Olipa autofiktio miten lähellä romaania, fiktiota, sen voima todistuksena on monesti romaania vahvempi”, kertoo Koivisto. Kirjailijan nimi lähettää haasteen myös lukijalle. Jos jotain tällaista on voinut tapahtua joissakin tilanteissa – vaikkapa kokouksen manipulointia – voisiko niin tapahtua nytkin?

Saurin romaanissa kuvataan sitä, mitä itse koin elämäni tärkeimpinä vuosina vihreässä liikkeessä aktiivisesti toimiessani. En näköjään törmännytkään lasikattoon, vaan pekkapoikien salakavalaan suunnitelmaan. Miten monen muunkin unelmat kestävämmästä Suomesta Keskuskomitea murensi? On kuin olisin saanut synninpäästön kirjan luettuani – heidän taitavaa valtapolitiikkaansa vastaan en olisi mitenkään voinut muuttaa maailmaa vihreämmäksi. Romaanihenkilö Jussin ajatusjuoksun mukaan me muut maailmanmuuttajat, ”yhden kortin varaan laskeneet idealistit”, ajauduimme ”vähänsä antaneina” kohti ”samenevien” päiviemme määrää. En voi käsittää, että Sauri, itse lurjuksiin kuuluneena, on voinut tehdä niin tarkkoja muistiinpanoja, ja tilanteen ilmeisesti hyvin tajutessaan roikkua mukana. Synninpäästöä en anna, vaikka autofiktiivisen romaanin tarkoitus se useinkin on. Olisipa Sauri edes kerran maininnut, että liikkeellä saattoi olla muitakin ”esityslistoja” kuin kolmikon tai muitakin aatteellisia liittolaisia eli kilpailijoita kuin ”koirankuonolaiset” (Pentti Linkolan ja Eero Paloheimon ryhmä).

Vain ”kaikkia ovia sopivasti raollaan pitäneet” selviytyivät. He ylittivät jopa omat odotuksensa vallan saleissa liikkuessaan. Jussi ihmettelee, että voisiko kukaan pyrkiä tavoittelemaan mitään muuta kuin valtaa, ”pelkkä periaatteellinen kriittisyys” ei ole kunniakasta. Hänen mukaansa ”kaikki vallankumoukset tässä maailmassa on tehty jollain pienellä ryhmällä, joka tietää mitä tekee”. Kolmikko osasi olla se pieni ryhmä. Meitä muita ei kutsuttu poliittisen vaikuttamisen kurssille. Tulevaisuus näyttää, mikä hinta siitä maksetaan.

Heidän menestyksensä perustui ”älykkäästi” junailtuun kolmen hengen vallanjakoon, kokouksissa pidettyjen kannatuspuheiden suunnitteluun, avainsanojen käyttöön. He ymmärsivät varhain, että jonkun täytyy laatia esityslistat kokouksiin eivätkä ”ehdotukset ja suunnitelmat ja päätökset ilmesty jostakin tyhjästä ilmasta”, vaan ”jonkun pitää miettiä ne etukäteen ja tuoda porukan päätettäväksi”. Niin yksinkertaista, ”valta on sillä, joka kykene kirjoittamaan agendan”. Etukäteen oli mietittävä kymmenen virkettä, jotka pitää ehdottomasti saada sanotuiksi keskustelun aikana esillä olevista aiheista riippumatta. Tämän lisäksi kokouksiin oli saatava ”riittävän päätösvaltainen joukko tolkullista väkeä koolle”. Esitykset oli suunniteltava niin, että ”aina jäi takaportti perääntymiselle auki”. Päättäjien päitä on kyllä vaadittava vadille, mutta samalla varmistettava, ettei se koskaan ole oma pää: ”Sä hoidat asiat niin, että sä et ole koskaan vastuussa mistään yhteisistä päätöksistä. Sä olet ikuisessa, periaatteellisessa oppositiossa.”

Jussin ”vallan järkevä työnjaon suunnitelma” tarkoitti, että pelikentän ”hyötysuhde” oli maksimoitava. Romaanin Pete kertoo, että he suosittelivat tilaisuuksien järjestäjille aina toisiaan, jos eivät itse ehtineet, jotta ”sananjulistus ja palkkiot saataisiin pysymään omassa piirissä”. He tajusivat, että ei ole mitään mieltä siinä että ”me huseerataan kaikki joka paikassa ja kilpaillaan vielä toistemme äänistä kaikissa vaaleissa”. Maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta oli hyödyllistä, että juuri heidät äänestettiin puolueen johtotehtäviin: ”Kun Jussi on eduskuntaryhmän puheenjohtaja, Anja puoluejohtaja ja Pete puoluesihteeri”, voivat he ”yhdessä saada aikaan merkittäviä tuloksia.”

Kolmikolla oli selkeä suunnitelma siitä, miten he pystyvät sanelemaan päätökset. Suomen jäsenyydestä Euroopan vapaakauppaliitossa ohjeistaa Jussi: ”Tyylilaji” on harkittava niin että myönteinen julistus ei luiskahda ”liikaa paatoksen puolelle”, sen on vaikutettava ”epäsuorasti ja salavihkaa”. Siinä auttaa ”häive huumoria”, itseironia ja Peten sarkastiset piirrokset. Tällöin ”asia menee läpi ilman että kukaan oikeastaan huomaakaan” ennen kuin on liian myöhäistä. Koska vihreät survivalistit ”eivät missään oloissa tulisi jäsenyyttä hyväksymään”, on varmistettava, että ”he pysyisivät riittävän mitättömänä vähemmistönä”. Koirankuonolaisten puolue on ”päättäväisesti murskattava” niin ettei se enää ”mudasta nouse”. Järkevät ihmiset on saatava omaan puolueeseen. Survivalistit ja Eero Paloheimoa etunenässä voidaan ”ehkä joissakin poikkeustilanteissa valjastaa ihmisten mobilisoimiseen hyvälle asialle, mutta missään olosuhteissa ei ketään koirankuonolaista saa päästää johtotehtäviin”.

Ja nappiin meni: Petestä itsestään tehtiin Helsingin ja Anjasta Euroopan suurpäättäjä. Suunnitelmien mukaan Jussista on tulossa Maailman suurpäättäjä YK:n pääsihteerinä. Antti Majander kirjoitti Helsingin Sanomissa 18.9.2014 kirjaa arvostellessaan: ”Seksiä parempaa on näemmä vapaa syöksy kohti maata benji-hypyssä. Useimmiten kai hoetaan, että seksiä parempaa on valta... Ja katso, onnistuihan se! Eepoksen tyylilaji on pikareski, siis sankarillisuuden ja koomisuuden liitto. Lopuksi kolmikon jäsenet kohtaavat lähinnä vain puolisattumalta suuren maailman valtavilla lentokentillä, vallankumous syö omaa lastaan.”

He hautasivat unelman paremmasta Suomesta – semmoisesta jota Ville Komsi lähti edustamaan ja jota me jotkut muualta tulleet seurasimme. Into maailman muuttamiseen oli vielä 1970-80-luvuilla järkkymätön. Esa Saarinen pauhasi Kansallisteatterissa täydelle kuulijakunnalle Kalevalan käsittein, Erkki Tuomioja kulki rauhan merkki rinnassaan yhteisissä suunnitelmissamme. Myttyyn meni.

*****

 

Peitenimien käyttö Päätaloa, Saisiota ja Holappaa myöten on ollut tavallinen tapa 1970-luvulta lähtien kertoa ihmisistä, jotka vielä ovat elossa ja asioista joita muuten ei oikein voi sanoa.

Sopii hyvin Saurille. Terapiatilanteissa peitenimet ovat rutiinia. Sauri syyttää myös poliittisissa jutuissaan usein vastustajan käyttävän peitenimiä kuten ”lähiruokaa” roskaruosta ja metsänparannus” avohakkuusta.

Osmo Soininvaara kirjoittaa blogissaan: ”Minulle vihreiden varhaishistoriasta kertova alkuosa oli kiinnostavampi, koska ne olivat osa myös minun historiaani. Tutustuin läheltä Suomi-lehden arkeen, koska tein Vihreää lankaa Laivanvarustajankadulla samalla valolatomakoneella… Ei kuitenkaan ympäristöpuoluetta eikä Koijärveä edes mainita, vaan puolue, jonka aatteellisena lähtökohtana oli parhaan argumentin ja avoimen keskustelun periaate. Tätä ilosanomaa levitettiin ensin Helsinkiin ja Suomeen ja lopulta enemmän tai vähemmän menestyneesti ympäri maailmaa.” Soininvaara jakaa Suomen maailmanparantajat liberaaleihin ja autoritaarisiin vihreisiin, ehkä Saksassa käytettyjä haukkumanimiä realot ja fundamentalistit muunnellen. ”Paljon sivuja uhrataan vihreiden alkuaikojen ankarille kiistoille. Puolue oli voimakkaasti jakautunut nykyistä liberaalia suuntausta kannattaviin ja autoritaarista yhteiskuntaa tavoitteleviin linkolalaisiin.” Minä olen näin jälkeenpäin vakuuttunut, että kompromissi ympäristöihmisten (ekoteknikkojen) ja ekoihmisten (survivalistien) kesken olisi löytynyt, jos Haavisto olisi sitä halunnut. Minä nimittäisin jakoryhmiä näin jälkiviisaasti toisin kuin Soininvaara ympäristöihmisten (ekoteknikkojen) ja ekoihmisten, toisin sanoen prometheolaisten ja survivalistien kesken. Paloheimo ja Linkola olivat ääriesimerkkejä ja siksi otollisia haavistolaisille. Meidät maltilliset survivalistit, jotka halusimme muuttaa pikkuhiljaa rakenteita, ei vain tekniikkaa, pystyttiin näin helposti sivuuttamaan.

Turun Sanomien Matti Viertola esittää osuvan kysymyksen: ”Mikäs tässä nyt sitten oikeasti onkaan totta ja mille sopii naureskella? Tai kenelle?”

Bloggaajat ovat kilvan ylistäneet pyhän perheen ”pyyteetöntä” toimintaa. ”Seksuaalivietti sublimoituu maailmanparannukseen. Yhdytään yhteiskuntaan ja maailmaan.”

”Kyllä tuo porukka on todella saanut paljon aikaan ja jatkuvasti toimii tämän planeetan hyväntekijöiden etujoukoissa.”

”Porukan tarkoitus on pelastaa maailma ekokatastrofilta ja samanaikaisesti viedä demokratia ja ihmisoikeudet kaikkiin maailman kolkkiin.”

Romaani kurottaa niin kutkuttavasti todellisuuteen, että kunnioitus romaanihenkilöitä kohtaan vain syveni. Se pyyteetön into, jolla maailma vielä pelastetaan.”

Vain yhdessä arvostelussa kirjaa pidetään ”viiltävän itseironisena helmenä”.



Survivalistin logiikan tausta

Positivistien (prometheolaisten, ympäristöihmisten, environmentalistien) mukaan mitä tahansa ihmiskunta kohtaakin voidaan ratkaista tekniikan avulla. Ihmiskunnalla on käytössään rajattomasti luonnonantimia ja luonnonjärjestelmässä on korjaavia resursseja, joiden avulla selviydytään saasteista. Sama luja usko on tuttu markkinataloudesta. Ympäristöjohtaminen liittyy antroposentrismiin, ihmisen edut ovat tärkeämmät kuin ei-ihmisten. Heidän mukaansa taloudellinen vauraus ja kasvu voivat tapahtua ympäristöä tuhoamatta eikä niiden mukana lisäänny sosiaalinenkaan hyväksikäyttö. Heidän mottona on: vihreä sosiaalinen teknologia positiivisen ympäristön edistämiseksi. Tämän vihreän reformismin menetelmiä ovat design, teknologia, innovaatio, yritteliäisyys ja kulutustottumukset.

Me ekologi-ihmiset, survivalistit, pyrimme muuttamaan arvomaailmaa. Rajatussa maailmassa, rajattujen resurssien vallitessa ei ihmisten määrä voi jatkaa rajatonta kasvuaan. Ongelma vaatii enemmän kuin ympäristölainsäädäntöä ja -johtoa. Ongelmia ei voida ratkaista muuttamatta tuotanto- ja kulutusmalleja, arvoja ja asenteita. Vaaditaan radikaalia uutta suhtautumista ei-inhimilliseen elämään ja yhteiskunnalliseen ja poliittiseen elämään (ecocentrism ja biocenrism). Gaia-hypoteesin mukaan planetaarinen järjestelmä on yhtenäinen toisistaan riippuvainen kokonaisuus. Siinä on myös kiinnostava spirituaalinen elementti.

Bioregionalismissa pyritään liittämään syväekologian tuomat ongelmat yhteiskunnalliseen elämään: luonnollisesti desentralisoidut alueet (10 000 ihmistä), omavaraisuus, ihmisen vaikutuksen minimalisointi ympäristöön, orgaaninen maanviljely, vaihtoehtoinen lääketiede, paikalliset tuotteet, yhteisöllisyys, luontoon perustava viisaus, spirituaalisuus, keskinäinen apu, osallistuva politiikka ja erityinen vaatimattomuus.

Kuinkahan kauan täytyy vielä maailmaa nähdä, kun sanasta talouskasvu tulee yhtä pahaenteinen kuin fasismista ja totalitarismista? Kasvaa voimme vain ylöspäin: jalat yhä syvemmälle maahan ja pää taivaaseen! Rahoitusjärjestelmä, eläkejärjestelmä, vakuutustoiminta ja pörssikauppa on rakennettu jatkuvan kasvun varaan. Sosiaaliset ja taloudelliset seuraukset ovat mullistavia, jos kasvu loppuu. Kaiken sen, mihin liittyy korko, on aina vain kasvettava. Monetaarinen järjestelmä pankkeineen ei voi koskaan toimia ilman jatkuvaa kasvua. Monethan ovat jo tavalla tai toisella irtautumassa globaalista markkinataloudesta, jatkuvaan kasvuun sidotusta raha- ja velkataloudesta.

*****



 Miksi ekovihreät ry?

Marketta Horn

Kun vuonna 1983 Ville Komsi ja Kalle Könkkölä pääsivät Uudenmaan ja Helsingin vihreiltä listoilta eduskuntaan, alkoi Suomessakin nousta esille huoli ympäristön tilasta ja usko siihen, että demokraattisilla menetelmillä asiaa voisi korjata.


Wikipedia: 1980-luvun puolivälissä kasvoi halu ja tarve organisoitua. Vuonna 1987 perustettiin Vihreä liitto useiden järjestöjen kattojärjestöksi, mutta siitä ei ollut tarkoitus tehdä puoluetta. Puolueeksi järjestäytymisellä oli kuitenkin tukea, ja erityisesti tiukat, niin sanotut ekovihreät alkoivat perustaa puoluetta, joka keskittyisi puhtaasti ekologisiin asioihin. Tämä johti maltillisempien toimijoiden järjestäytymiseen ja jopa kilpailevien yhdistysten perustamiseen samoille paikkakunnille. Vaikka monet ekovihreät palasivat lopulta vuonna 1988 puolueeksi muuttuneeseen Vihreään liittoon, riitely aiheutti vihreille vaalitappion vuoden 1988 kunnallisvaaleissa. Nykyisin Vihreässä liitossa toimii valtakunnallinen ympäristöasioihin keskittynyt jäsenjärjestö Ekovihreät ry, joka on perustettu vuonna 1995.

Wikipedia: Kirjava ”Puolue” – Elonkehän Puolesta (KIPU, ruots. Det Eko-Brokiga Partiet) oli suomalainen vihreä puolue. Puolueen perusti vihreän liikkeen vähemmistö vuonna 1988, hieman ennen Vihreän liiton perustamista. Puolueen alkuperäinen nimi oli Vihreät, joka vaihdettiin 1992 muotoon Ekologinen puolue Vihreät (EPV). Vuonna 1998 nimeksi tuli KIPU. Puolue poistettiin puoluerekisteristä kesällä 2003 sen jäätyä ilman kansanedustajia kaksissa peräkkäisissä vaaleissa). Osmo Soininvaaran ohjaama Vihreä liitto sekä Anneli Jussilan johtama Ekologinen puolue vihreät. Ekologisesta puolueesta tuli Kirjava puolue, joka sai yhden kansanedustajankin Veltto Virtasen 1995.

No joo, tuo Wikipedian kuvaus ekovihreydestä pitää yhtä vähän paikkaansa kuin Ville Komsin mielestä Wikipedian kuvaus Vihreän liiton alkutaipaleesta.

Kun oli perustettu Vihreä liitto, tuli pian selväksi, että mitään ympäristövallankumousta ei ollut tulossa. Helsinkiläinen ”vihreä perhe” ajoi kosmeettisia korjauksia järjestelmän sisällä. Näihin niin kutsuttuihin realoihin kuului kaupunkilaisia Suomi-lehden ja Kasvisravintolan toimijoista sekä  Turussa vaikuttanut yliopistoporukka. Nuorten ja vammaisten asiat olivat tärkeitä, samoin kansainväliset ihmisoikeuskysymykset. Näitä oikeistolaisia kaupunkilaisia nuoria eivät huolestuttaneet rakenteellinen väkivalta, valtiojärjestelmän ja niin kutsutun demokraattisen päätöksenteon tarvitsemat suuret muutokset. 

Koska parlamentaarisessa demokratiassa sirpalepuolueiden on vaikea saada argumenttinsa julkiseen keskusteluun ja vaaleissa on perinteisesti konservatiivinen ilmapiiri, liittyivät monet ympäristöasioista huolestuneet tohtorit ja kirjailijat Vihreään liittoon (Eero Paloheimo, Erkki Pulliainen). Toisaalla toimi Pentti Linkolan inspiroimana  maapallon tilan vakavuudesta huolestunut porukka.

Vihreän liiton vuosikokouksessa keväällä 1993 Kirkkonummen Majvikissä kaksi Vihreään liittoon tyytymätöntä oman alueensa kunnanvaltuutettua (Martti Lundeen Juupajoki ja Marketta Horn Espoo) ihmettelivät, miksi kokouksessa ei otettu puheeksi heille tärkeitä asioita ja miksi tuntui yksinäiseltä satojen touhukkaiden poliitikkojen keskellä. Vihreän liiton vuosikokouksessa Tampereella seuraavana vuonna 1994 Martti Lunden kertoi yleisölle puheessaan ekovihreän ryhmittymän perustamisaikeista. Tamperelainen kokousedustaja Seija Mannila levitti kutsuja ekovihreästi ajattelevien tapaamiseen puoluekokouksen ryhmätöiden aikana. Paikalle pyrähti koollekutsujien yllätykseksi suuri joukko porukkaa!

Martti Lundenin mukaan Vihreässä liitossa ja vihreästi ajattelevien, mutta puolueeseen kuulumattomien ihmisten joukossa on pitkään nähty Vihreän liiton menettäneen tarkoitustaan ja uskottavuuttaan. Puolueen toiminta on yhä enemmän alkanut muistuttaa vanhojen puolueiden käytäntöjä. Viidessä vuodessa olikin syntynyt kaksi puoluetta - Osmo Soininvaaran ohjaama Vihreä liitto sekä Anneli Jussilan johtama Ekologinen puolue vihreät. Ekologisesta puolueesta tuli Kirjava puolue, joka sai yhden kansanedustajankin Veltto Virtasen vuonna 1988.  Vihreän liiton kokouksissa nousi pöydälle lähinnä sosiaalipuolen epäkohtia sukupuolten tasa-arvosta opintolainojen korkoihin, lasten päivähoitoon ja muihin arkipäivän aiheisiin.  Asioita, joita  pitivät  perinteisetkin puolueet esillä.

 

Perustamiskokous 1995

Yhdistyksen tarkoituspykälää ja toimintasuunnitelmaa pohdittiin seuraavaksi 20.7. 1995 Espoossa Mankkaalla Hornin luona. Virallisesti Ekovihreät-yhdistys perustettiin Vastedes ry:n toimistossa Tampereella 12.8.1995.

Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Marketta Horn, varapuheenjohtajaksi Timo Juurikkala, sihteeriksi Juhani Tenhunen, rahastonhoitajaksi Seija Mannila ja muiksi hallituksen jäseniksi Anneli Jussila, Teuvo Kantola, Kimmo Louekari, Martti Lundén ja Kauko Savolainen.

Kokouksessa Marketta Horn tiivisti Ekovihreiden perustamisen tarkoitusta: ”Lasten päivähoito, koko kansan hammashoito, naisten palkkaedut ja yliopiston tutkimusrahat ovat tärkeitä asioita, mutta eivät auta maailman ekotasapainoa. Kun vuosisadan vaihteessa elintärkeitä kysymyksiä olivat ruoka ja suoja, nyt on olennainen asia luonnon kestokyky. Saksalaiset ekofilosofit puhuvat siirtymisestä antroposentrisestä  maailmankuvasta fysiosentriseen maailmankuvaan. Laajempi näkökulma tarkoittaa, että vasta kun luonto voi hyvin, voi ihminenkin hyvin.

Mihin purkavat nykyisessä puoluekentässä energiansa ne vihreät, jotka mieluiten hylkäisivät kemianteollisuuden ja fossiilisten polttoaineiden käytön kokonaan? Kuka tuo poliittiseen ja demokraattiseen päätöksentekoon luonnon äänen? Sosiaalivihreät ovat saavuttaneet enemmistön Vihreässä puolueessa. Rakentakaa vihreitä päiväkoteja, tilatkaa vihreitä busseja ja kannustakaa citykulttuuria, mutta ottakaa vihdoinkin elonkehän suojelijat mukaanne, niin linkolalaiset elonkehän suojelijat kuin kosmisuuden vaalijat. Uskomme, että jos vihreiden ylälaita on korkealla ja alalaita ilmoittaa itsestään, voi puolue siinä keskellä ajaa niitä asioita, jotka vaikuttavat yli vaaliperiodin. Ekovihreät on sitä mieltä, että kompromisseja ei voida tehdä kehityksen suunnan, ainoastaan kehitysaskelten nopeuden suhteen.” Mikä on suunta?

Yhdistyksen perustamisen jälkeen avautui Ekovihreät ry:n jäsenille mahdollisuus osallistua Vihreän liiton kokouksiin äänivaltaisina jäseninä ja järjestää tilaisuuksia oman kantansa muodostamiseksi. Vihreän liiton äänestyksissä saatiin esiin ekovihreiden käsitys kulloisestakin asiasta, onhan parlamentaarisessa demokratiassa puhe- ja äänioikeus suurin valta, jonka yksityinen ihminen voi vaatia.

Kysymys kuului silloin: minkälaisilla menetelmillä voimme toimia järjestelmän sisällä ekologisen vallankumouksen hyväksi? Ei poliittista liturgiaa, vaan rohkeita ideoita siirtymisessä aurinkokeskeiseen kierrätysyhteiskuntaan! Meille on tärkeää, että nyt kun tiedämme elinympäristömme ja ihmisen kestokyvyn rajat, emme itse enää osallistu sellaisen päätöksen hyväksymiseen, joka on ristiriidassa kestävän tavoitteen kanssa. Teemme kompromisseja, kunhan ne ovat myönnytyksiä kehityksen nopeuden, eivät sen suunnan suhteen.

Yhdistyksen perustamisessa ilahdutti erityisesti se, että ekoihmiset saivat tutustua muihin, jotka puhuvat yhteiskunnan äänettömän yhtiökumppanin - luonnon - puolesta. Päämääränä oli hävittää yhteiskunnan perustana oleva kasvu- ja kilpailuajattelu.

"Yhdistyksen jäseneksi hyväksytään henkilö, joka jaksaa ja uskaltaa tuoda esille luonnon näkökulman mahdollisimman monessa asiassa."

Aine on paikallista – henki globaalia!

Ajattele maailmanlaajuisesti – toimi paikallisesti!

 

 

Minkälaisilla menetelmillä voin toimia järjestelmän sisällä kestävän kehityksen hyväksi? 

Marketta Horn 20.5.1994

Saattaa olla, että lehdistö julkaisee nihkeästi Vihreän liiton ja vihreiden kansanedustajien tiedotteita. Nykyisellään tuntuu, että vihreillä ei ole muita murheita kuin laittomien aseiden palautus, pornobisnes ja sosiaalipummit. Kun uusi presidenttimme lähtee ensi vierailulle itäiseen naapuriin, antaa Vihreän liiton puheenjohtaja evästykseksi suomalais-ugrilaisten kansojen oikeuksien parantamisen. Kuitenkin tuuli tuo ja rekat vievät rajojen yli sellaisia aineita, joita ei kestetä sen paremmin siellä kuin täällä. Eikö tartteis tehrä jotain?

Puolet meren kaloista on tuhoutunut, puolet maailman metsistä peruuttamattomasti kuollut, humuskerros saastunut, yli puolet taajamien lapsista kärsii kroonisista sairauksista, ei näe koskaan elämänsä aikana tervettä päivää. Sperman laatu on ratkaisevasti heikentynyt.

Enemmistölle vihreistä on ilmeisen tärkeää järjestää lasten päivähoito sosiaalisesti oikeudenmukaisesti ja tarjota nuorille muutamaksi kuukaudeksi kahdeksan tunnin palkkatyöpaikka. Ekovihreät tuskin haluavat osallistua luonnon kustannuksella tehtäviin poliittisiin kompromisseihin sen paremmin kuin vuonna 1986. Äärilaidan kulkijoille on kuitenkin selvinnyt, ettei yhteiskuntaa, ei edes pientä suomalaista valtiota, voi muuttaa päivästä toiseen kestävälle pohjalle. Osoituksena pelkkien ekologisten arvojen riittämättömyydestä politiikassa on Ekologisen puolueen kuihtuminen. Kompromisseja ei voi tehdä kehityksen suunnan suhteen, kylläkin nopeuden suhteen. Ilman, veden ja humuksen tilan on kohennuttava.

Elämänsuojeluliitto on asettanut ensisijaiseksi tavoitteekseen elinkehän säilyttämisen. Kuitenkaan liitto ei halua osallistua poliittiseen toimintaan. Yhdistyksen vahvin perustaja Pentti Linkola pitää tärkeänä päämääränä saavuttaa poliittista painoarvoa Vihreän liiton sisällä. Linkolan puhe Liiton vuosikokouksessa 15.5.1985 kuulosti järkevältä ja rakentavalta. Hänen pettymyksekseen vihreät ovat sähläämässä siellä missä muutkin puolueet. Elämänsuojeluliittoa perustettaessa oli hänen tarkoituksensa ollut luoda "luonnonsuojeluliitosta erillinen kansalaisjärjestö, joka pyrkii eduskuntataloon ja valtioneuvostoon". On tärkeää olla mukana tasavallan päätöksenteossa. Liitto halusi Linkolan mukaan järjestää Nurnbergin tapaisia minioikeudenkäyntejä, suunnitella varjohallituksia ja saattaa samanhenkisiä yleisönosaston kirjoittajia yhteen. Mutta osoittautui, että ne ihmiset, joilla on ideoita ja tarmoa, eivät ole yhdistysihmisiä. Myös oikeudenkäynneistä puuttui henkilökuntaa.

Elämänsuojelijoiden vuosikokouksessa Pentti Linkola esitti kysymyksen, missä määrin on syytä omassa elämässä ohjelmien mukaiseen elämäntapaan. Jospa edes asumistasoa ja kulkuvälineitä voisi valita. Hän totesi kuitenkin hiljakseen: "Ei minun verraten pitkälle menevä vähemmän kuormittava elintapa ole antanut esimerkkiä.” Niin eipä tietenkään. Kovin ilottomaltahan Linkolan elämä vaikuttaa lehdistön kuvaamana. Linkola totesikin: "Kovin suuria elämäntavallisia muutoksia ei ihminen voi yhteiskunnassa tehdä. Perustavanlaatuisten muutosten on tapahduttava koko yhteiskunnassa."

Tiedän että Saksan vihreiden kohtaloksi muodostui fundamentalismi. Vaaleissa ihmiset eivät äänestä ehdokkaita, jotka saattavat aiheuttaa liian suuren muutokseen heidän elämäänsä. Ympäristöministeri Bärlundin mukaan kansalaiset odottavat kuitenkin huomattavasti radikaalimpaa ympäristöpolitiikkaa (Bärlund, hs 25.4.1994). Minun kysymykseni kuuluu: minkälaisilla menetelmillä voin toimia järjestelmän sisällä kestävän kehityksen hyväksi?

 

Ekovihreät sillanrakentajina (20.5.1994)

Vuonna 1987 perustivat ne ekovihreät jotka eivät halua osallistua poliittiseen toimintaan Elämänsuojelun liiton. Liitto asetti ensisijaiseksi tavoitteekseen elinkehän säilyttämisen

Ekovihreät on Vihreän liiton sillanrakentajaoppositio. Sen tarkoituksena on Suomen vihreiden puolueiden vaaliliitto ja mahdollinen yhdistäminen. Sillanrakentajaluonnettaan yhdistys toteuttaa muun muassa tiedottamalla toiminnastaan sekä Vihreässä Langassa että Elonkehä-lehdessä.

 

Hämeenlinnassa jouduin tuon tuosta toimittajien kynsiin: kun teillä nyt on varjokokous... Ei meillä mitään varjokokousta. Olemme mukana, mutta painotamme enemmän ekologisuutta kuin sosiaalisuutta. No sehän ei ylitä uutiskynnystä. Olisi täytynyt raivokkaasti panetella.

 


Vihreän liiton toiseksi suurin valtakunnallinen jäsenjärjestö

Hyvät ystävät!

Ekovihreät ovat toimineet pian vuoden. Kaksi kuukautta sitten saimme yhdistyksen rekisteröityä. Kun puoluekokouksessa Vaasassa liitymme Vihreään liittoon – korviini ei ole kantautunut tietoja siitä, että meitä ei hyväksyttäisi – olemme tällöin Vihreän liiton toiseksi suurin valtakunnallinen jäsenjärjestö. Heti Vihreiden vaivaisten jälkeen. Yhdistyksemme tarkoitus on tuoda julkiseen keskusteluun erityisesti elonkehän eloonjäämiseen liittyviä kysymyksiä ja tutkimustuloksia.

Yhdistyksen perustamisessa minua ilahduttaa erityisesti, että vihdoinkin tunnen Suomessa kourallisen poliitikkoja, jotka puhuvat yhteiskuntamme äänettömän yhtiökumppanin eli luonnon puolesta. Yhdistyksen jäseneksi hyväksytään vain henkilö, joka julkisestikin jaksaa tuoda esille luonnon näkökulman asiassa kuin asiassa. Olemme todellisia vallan kumouksellisia - haluamme muuttaa yhteiskuntamme perustalla olevan kasvu- ja kilpailuajattelun, työnjaon ja hierarkkisen päätösprosessin.

Vihreän liiton viralliset edustajat saisivat mielestämme puhua kovemmalla äänellä hengitysilman puolesta. Vihreän langan tulisi julkaista myös paikallisten vihreiden ehdotuksia ja tehdä tunnetuksi paikallista toimintaa – sitä vihreän poliitikon ruohonjuurta.

Olen huomannut, että koko Suomea käsittävän yhdistyksen aloittaminen tyhjästä ilman faxia ja sähköpostia, kotipuhelimen varassa, on ylivoimainen tehtävä. Miten jaksaa päivittäisten askareiden ohella soitella ja kysellä mielipiteitä ja ideoita. Ei ole rutiinia, ei perinteistä päämäärää, ei edes vakiintuneita toimintamenetelmiä.

Pieni 'ideologinen' epäilykin kalvaa. Vihreiden perusperiaatteitahan ovat: Aine on paikallista – henki globaalia! Ajattele maailmanlaajuisesti – toimi paikallisesti! Näiden periaatteiden mukaisesti tulisikin toimia ennen kaikkea kotikonnuilla, niiden ihmisten kanssa, joiden luo pääsee pyörällä. Koen asiamme tärkeäksi ja keskustelut ainoiksi henkireiiksi kunnallispoliitikon urallani. Toivon, että tavalla tai toisella saamme liikkeelle kollektiivisen järjen yhteiskunnan muuttamiseksi ekologisesti kestäväksi. (Ekovihreiden puheenjohtaja, Marketta Horn)

 

Tärkeimpiä asioita 1995

  •         Kokouksessa Terttu Laurilan virittämän Vuotos-keskustelun jälkeen päätettiin toimittaa vetoomus Ruotsin ja Saksan vihreiden yhteisestä kansainvälisestä matkailuboikotista. Suojellusta Vuotoksen alueesta voitaisiin perustaa Martti Ahtisaaren tai Kemijoen kansallispuisto.
  • ·      Lasse Johansson tutustutti osanottajat avaruusajan Naturum-rumpukompostikäymälään. Ekovihreät päättivät suosittaa kunnissa toimiville vihreille aloitteita vesivessojen asettamisen lopettamiseksi. Loistavan esimerkin tarjoaa Tanumin kunta Ruotsissa, jonne ei saa asentaa vesikäymälöitä vuoden 2000 jälkeen.
  • ·         Pyöräilyedellytysten parantamiseksi ekovihreät lähettäisivät kuntien liikennesuunnittelijat ekskursioille Joensuuhun ja Ouluun.

 

Vaatimukset vuonna 1995

  1. Ydinvoiman käytöstä on asteittain luovuttava
  2. Autourheilu on kiellettävä kokonaan.
  3. Yksityisautojen turhasta käytöstä on luovuttava.
  4. Lentoliikenteelle on säädettävä erityishaittavero niin, että lentolippujen hinnat nousevat vähintään kaksinkertaisiksi nykyisestä
  5. Omavaraisuuteen kuuluvat paikallinen tavaran tuotanto, jätteiden käsittely ja energian tuotanto. Esimerkkejä näitä tukevista toiminnoista ovat kompostikäymälät ja kompostointi yleensä, palstaviljely, kierrätyskeskukset, ruokapiirit, ”ruostuva” paikallisvaluutta, yhdyskuntarakenteen muutos (mm kaupunkien maalaistaminen), eko-oleskelu kansainvälisissä yhteisöissä, ekokasvihuoneet.
  6. Vuodesta 1997 alkaen syntyvistä lapsista maksetaan lapsilisää enintään kahdesta lapsesta siten, että toisen lapsen lapsilisä on alhaisempi kuin ensimmäisen. (Maailman tila -raportti 1996, sivu 33: "Saattaa olla myös, että on tullut aika rajoittaa lapsivähennykset vain kahteen lapseen pariskuntaa kohden: ei ehkä ole järkevää antaa julkista tukea sille, että ihmiset hankkivat enemmän lapsia kuin tarvitaan heidän itsensä korvaamiseksi. Onhan ihmiskunnan kaikkein kiireellisin tarve saada väkiluku tasaantumaan")
  7.  Rahatalouden kasvattamisesta on luovuttava. Vaihtoehtoja luovat mm koroton raha, osuuskunta-aate, aineellisen elintason ”onttouden” osoittaminen ja ekoerotiikan nostaminen arvoonsa mammonan palvonnan sijaan.



Kokous Katajamäen-yhteisössä

·         Ekovihreiden edustajaksi EU-vaaleissa päätettiin kysyä Eero Paloheimoa. Osa kannatti Ulla Klötzeriä.

·         Suunniteltiin kasvutalouden vaihtoehto -seminaarin ohjelmaa.

·         Esitteeseen päätettiin lisätä esimerkkejä maailman ekologisen tilan vakavuudesta Worldwatchin Maailman tila 1995 -raporttia hyväksi käyttäen.

·         Vihreän liiton Kuopion kokousta varten valtuutettiin Seija Mannila ja Raimo Flink laatimaan kannanottoehdotus, jossa vaaditaan vertailemaan vesivessan ja kompostikäymälän asentamisen kustannuksia.

·         Timo Juurikkala ja Marketta Horn valtuutettiin kirjoittamaan Elonkehään kirje Pentti Linkolan oikeasta tilannearviosta, mutta vääristä menetelmistä.

 

Kunnallisvaalit 1997

·         Päätettiin tarkastella Vihreän liiton kunnallisvaaliteesejä ekologiselta kannalta. Ekovihreät ry:n omiksi teeseiksi nostettiin 

  • yksityisautoilun vaihtoehdot, 
  • paikallisen omavaraisuuden lisääminen, 
  • kompostointi ja 
  • kompostikäymälät sekä 
  • verotuksen painopisteen muuttaminen ympäristöverotukseen, mikä vaikuttaisi erityisesti liikenteeseen ja maatalouteen.
  • ·permakulttuuri omavaraisuuden lisäämiseksi

Toteutuvatko perusoikeudet Suomessa?

Alavutelainen lääkäri Matti Ignatius (edesmennyt) esitti kantelun tekemistä Suomen hallitukselle. Seuraavat lainpykälät eivät toteudu: Perusoikeudet (101/17.7.1995)

11 § Julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon.

14 a § Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevan päätöksentekoon.

16 § Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi ... toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa.

 Vihreä Lanka 14.3.1996. Kirjeet

Mikä olikaan vihreiden tehtävä?

Tulimme aikanaan vihreään liikkeeseen, koska halusimme vaikuttaa mielettömän tuhlaamisen lopettamiseen tässä maailmassa. Kun seurasi tiedotusvälineistä Vihreän liiton valtuuskunnan kokouksesta 24. - 25.2., ei käsittelyssä näyttänyt olleen muuta kuin vallitsevan järjestelmän hyväksymät teemat ja omat henkilövalinnat.

Valtuuskunnalla riittäisi puheita, vaikka sellaista kuin ympäristökatastrofi ei olisi olemassakaan. Me haluamme kuitenkin raikkaita ja selkeitä raportteja siitä, miten vihreille tärkeät asiat edistyvät: perustulo, jätevero, bensavero, raideliikenne, lähidemokratia.

Toista on ekovihreiden kokouksissa. Käymme joka kokouksessa läpi, miten meille tärkeät asiat ovat edistyneet sitten viime tapaamisen. Monen muun asian ohella meillä on Vuotoksen suhteen meneillään kansainvälisen matkailuboikotin nostaminen, lapsiluvun vähentämiseksi käynnit Väestöliitossa ja Mannerheimin lastensuojeluliitossa, joukkoliikenteen parantamiseksi ehdotukset aikatauluista ja lippukokeiluista sekä vesivessojen vähentämiseksi infotilaisuudet kuntiemme teknisissä virastoissa.

Vaikka asiat edistyvät hitaasti ja usein jonkun muun kuin ekovihreiden aloitteesta, tulee tunne kuin olisimme osa suurta ekologista muutosta. Minkälainen tunne mahtaa olla valtuuskunnan kokouksen osallistujilla kahden istuntopäivän jälkeen?

Seija Mannila, Marketta Horn

 

Ehdotus Vihreän Liiton valtuuskunnalle 1.4.1996

EKOVIHREÄT ehdottaa, että haja-asutusalueiden vesikäymälät muutetaan kompostikäymälöiksi ja muutostyötä tuetaan yhteiskunnan varoista.

Maatalouden ja muun haja-asutuksen kiinteistöihin on viime vuosikymmeninä rakennettu lähes yksinomaan vesikäymälöitä. Seurauksena on ollut pohjavesien saastuminen ja vesistöjen rehevöityminen sakokaivoista huolimatta. Pienpuhdistamot eivät tuoneet apua, vaan ovat kadonneet epäluotettavina markkinoilta.

Nykyisin käymälävedet on kerättävä umpikaivoon, josta ne ajetaan loka-autoilla kunnallisiin jätevedenpuhdistamoihin. Tämä on selvästi EU:n jätepolitiikan vastaista toimintaa, koska eräs sen keskeisistä jätedirektiiveistä kuuluu:

JÄTTEET TULEE KÄSITELLÄ PÄÄSÄÄNTÖISESTI LÄHELLÄ NIIDEN SYNTYPAIKKAA.

Kuljetuskustannusten vuoksi haluaisi moni vesikäymälän omistaja edullisemman kompostoivan käymälän. Muutostyön estää tiedon puute uusista ja toimivista kompostikäymälöistä. Tavallisen asukkaan on vaikea valita sopiva malli lukuisista ns. kuivakäymälöistä. Ne voivat olla toiminnaltaan komposti-, kuivike-, haihdutus-, sähkö-, kemikaali-, pakastavia tai paketoivia käymälöitä. Lisäksi niitä myydään rakenteellisilla nimikkeillä kuten säiliö-, kippi-, viettopohja-, karuselli-, rumpu- tai kääntökauhakäymälöinä. Mitoituksen lisäksi vaikeinta on erottaa ekologisesti suositeltavat vaihtoehdot. Kompostoivissa käymälöissäkin on ongelmana virtsan ylijäämä. Sen käyttö lannoitteena on taloudellista vain haja-asutusalueilla. Kompostimullalle on virtsaa helpompaa löytää käyttöä myös taajamissa esim. puutarhaviljelyksillä. Tämä puoltaisi ns. erottelevien kompostikäymälöiden käyttöä myös viemäröityjen taajamien omakotialueilla.

Valinnan helpottamiseksi on Ekovihreiden jäsen Raimo Flink on kehittänyt kuivakäymälöille loogisen luokittelun ja helpon valinta- ja mitoitusmenetelmän.

Ympäristöministeriön tulisi teettää selvitys, jossa verrataan vesivessan ja kompostikäymälöiden taloudellisuutta. Selvityksessä tulee ottaa huomioon mm. investointikustannukset, jäteveden kuljetuksesta puhdistamoille syntyvät ajokustannukset ja sen ympäristöhaitat. Selvityksen jälkeen olisi mahdollista määritellä kompostikäymälöiden rakentajille rahallinen tuki esim. korjausrakentamisen saaman tuen tapaan.

 

Helsingin Sanomat 1997

OIKAISU

Sunnuntaina 12.5. HS otsikoi ”Linkola ulos ekovihreiden valtuustosta” ja sisäsivuilla ”Pentti Linkolan ajatukset jakoivat ekovihreiden mielipiteitä”.

Toimittaja Pekka Väisänen ei ehkä tiennyt, että Suomessa on jo muutaman kuukauden toiminut Vihreän liiton yhteydessä Ekovihreät ry. Pentti Linkola on ollut perustamassa Ekologista puoluetta, mutta ei ole suorassa yhteydessä Ekovihreät ry:n kanssa.

Linkola jakaa mielipiteitä toimintatapojen ja päämäärien osalta. Kuitenkin se tapa, jolla hän arvioi nykytilannetta, puhuttelee molempien ryhmien jäseniä. Kun Pentti Linkola joutui 11.5. ulos ”oman” Ekologisen puolueensa päättävistä elimistä, johtui se puoluekokouksen vasemmistosiiven taitavasta taktikoinnista, ei hänen puheistaan tai ehdotuksistaan.

Miksi sitten kaksi ekologiasta huolestunutta ryhmää? Ekovihreät ry:n mielestä Vihreä liitto on oikea kanava Suomen vihertämiseksi. Pienillä sirpalepuolueilla ei ole vaaleissa mahdollisuuksia. Yhdistys yrittää vaikuttaa liittoon niin, että se ottaisi ekologisen kestävyyden päätöksentekonsa perustaksi, kehittäisi malleja omavaraisesta elämästä ja vaikuttaisi enemmän kunnalliseen päätöksentekoon, ruohonjuuritason muutokseen, kuten vesivessoista luopumiseen ja autoilun vähentämiseen.

Sen sijaan Ekologinen puolue asettaa pääpainon suuriin rakenteellisiin muutoksiin pyrkimällä purkamaan nykyisiä elämää tuhoavia taloudellisia rakenteita kuten vapaakauppaa ja EU:ta. Se tukee rahallisestikin välittömiä luonnonsuojeluhankkeita kuten vanhojen metsien suojelua ja eläinten oikeuksia.

Ekovihreät ja Ekologinen puolue toivovat puolueiden fuusioita. Tavoitteena on vaaliliitto ensi syksyn kunnallisvaaleissa.

Ekovihreät ry:n puheenjohtaja Marketta Horn

Ekologisen puolueen puoluesihteeri Anneli Jussia

 

 

Ekovihreiden esitteestä

1. Energiaveroja nostettava, työn verotusta alennettava

2. Raide- ja linja-autoliikenteelle kilpailuetua verotuksen keinoilla

3. Moottoriurheilu kiellettävä

4. Lentoliikenteelle haittavero, joka nostaa lippujen hinnat vähintään kaksinkertaisiksi.

5. Uusi käymäläjärjestelmä. Vuoden 2000 jälkeen ei rakenneta enää uusia vesivessoja.

6. Eläintenkohtelun parantaminen. Välittömänä toimena turkistarhauksen lopettaminen Suomessa.

7. Syntyvyyden vähentämiseksi sterilisaatiopalkkio.

8. Lapsilisää vain kahdesta perheeseen vuoden 1997 jälkeen syntyvästä lapsesta,

9. Ydinvoimasta luovuttava asteittain.

10. Kannustetaan omavaraisuutta edistävää paikallista tavaroiden ja energian tuotantoa sekä jätteiden käsittelyä.

 

Seurantaa ekovihreiden tavoitteiden ajankohtaisuudesta:

Naisen sterilisaatio: Naisten steriloinnit ovat Suomessa vähentyneet viidennekseen huippuvuosista. Viime vuonna steriloitiin noin 2500 naista. Ennätysvuonna 1990 luku oli 13000. Suurin syy steriloimisen vähentymiseen on muiden ehkäisymenetelmien kehittyminen ja valinnanmahdollisuuksien lisääntyminen. Miesten sterilointimäärät nousivat viime vuonna 12 prosentilla, mutta määrä on noin tuhat pienempi kuin naisten. Suurin osa steriloiduista naisista on kolme lasta synnyttäneitä. ( hs 30.10.2011)  


Joka toinen viimevuosina lasten hankkimista aikonut ei toteuttanut toivomustaan. Väestöliitto seurasi kuinka kävi 2000:lle 25-44-vuotiaalle, jotka vastasivat kyselyyn 2008. 44 prosenttia miehistä ja 42 prosenttia naisista ei saanut lasta, vaikka olisi halunnut. Suurin syy jäädä kokonaan ilman lapsia on sopivan kumppanin puute. Korkeasti koulutuettujen naisten lapsettomuus yleistyy Suomessa. (hs 23.5.2012)


Kilometrikorvausten laskeminen

Liikenneministeri Merja Kyllösen mielestä joukkoliikenteen käyttöä voitaisiin lisätä laskemalla kilometrikorvauksen tasoa alueilla, joissa on hyvät joukkoliikenneyhteydet. Myös vapaa autoetu on otettava tarkasteluun: "On yksisilmäistä, että korvaukset ovat samoja riippumatta siitä, onko mahdollisuutta käyttää joukkoliikennettä vai ei. Kilometrikorvauksen maksaa työnantaja ja korvauksen enimmäismäärä on 46 senttiä kilometriä kohden. Työmatkoiksi ei lasketa kotoa töihin tehtäviä matkoja. Vuonna 2010 900 000 suomalaista sai korvauksia. Yhteensä nämä työnantajat maksoivat korvauksia yli miljardi euroa. Verohallinnolla ei ole tietoa siitä, kuinka suuri osa valtion tai kuntien työntekijöistä saa korvausta. (hs 10.11.2011)    

 

*****


Toteutettavia ideoita

  •  kierrätyskeskus
  • pyöräily
  • ekorakentaminen
  • luontaishoidot
  • yrtit
  • virtsan ja ulosteen erottelu
  • jätevesien imeytys

 

 Makrotason tavoitteita

  • Lämpöiset tilat saatava monikäyttöön, esim. koulut. Tarvitaanko joka käyttöä varten oma tila?
  • terveellinen talo, keittiöpuutarha
  • maakellari

Vihreä Lanka 16.1.1997

Marketta Horn

 

Vihreä illallinen


Joulukuun ankea kaamos. Viinirypäleitä, appelsiinia, maissia, ranskalaista punaviiniä, patonkia. Ja kysymyksiä vihreälle ympäristöministeri Pekka Haavistolle, joka ottaa Ekovihreitä vastaan ministeriön edustustiloissa.

Sujuvasta ja heleäsanaisesta ministeri Pekka Haaviston alkupuheenvuorosta jää mieleen tunne, että siinä puhuu onnellinen mies. Puheessa vilahtelevat sanat ympäristötuki, maataloustuki, erityistuki, tulotuki, työtuki.

Tein aikoinani väitöskirjaa siitä, mitä neuvostojulkisuuden ideologiset termit kuten rauhanomainen rinnakkainolo tarkoittivat. Tulos oli, että abstrakteilla käsitteillä on aikaan ja paikkaan sidottu merkitys. Haavisto on selvästi siirtynyt aikaan ja paikkaan, missä sanoilla on Virallisen Järjestelmän Merkitys.

"Kun tulin, iso kasa tekemättömiä päätöksiä tikkojen suojelusta makasi pöydälläni. Sain ne selvitettyä”, kertoo Haavisto ja todistaa sillä neuvottelukykyään verrattuna edeltäjäänsä.

Suojeluakin on yritetty, mutta ”paikallinen ilmapiiri on konservatiivista”. Lappilaiset haluavat asfalttiteitä. Pahuuksien summa tuntuu olevan vakio: tiet lisäävät autoilua, autoilu tuhoaa metsiä.

Haavisto puolustautuu: metsähallitus on koneellistanut vain alle puolet hakkuutöistään, metsäyhtiöt 60 prosenttia. Siksi juuri metsähallituksen hakkuiden vähentäminen vähentäisi myös työpaikkoja. Miksi ihmeessä monitoimikoneille ei vaadita haittaveroa?


Vuotos vilahti

”Keski-Euroopasta on vaikea saada tukea vesivoiman vastustamiselle”, selittää Haavisto. ”Siellä luonnonsuojelijat vastustavat ydinvoimaa ja ovat siksi valmiita hyväksymään vesivoiman.”

Itse tiedän, että saksalaiset haluaisivat ryhtyä turistiboikottiin jokien säästämiseksi. Ehkä se on tullut Haavistonkin korviin.

”Voimme tehdä yhteistyötä ruotsalaisten kanssa. Hekin tietävät, että Vuotos lisää Perämeren kuormitusta.”

Eli taas kerran ulkomaille. Edellisenä keväänä matkasimme bussilla Pentti Linkolan ja kumppanien kanssa esittelemässä Suomen puupeltoteollisuutta Keski-Euroopassa.

Puuttuuko suomalaisilta siis rohkeus asettaa ehtoja, jotka saattaisivat lyhyellä kantamalla vähentää Suomen kilpailukykyä? ”Odottakaamme Ruotsin päätöstä”, sanoo Haavisto. ”Kun Ruotsi tekee päätöksen ensimmäisen atomivoimalan sulkemisesta ja vihreä energia nousee keskusteluihin, Suomen metsäteollisuuden on vaikeaa perustella viidennen atomivoimalan rakentamista.”

Haaviston mukaan sähköyhtiöillä on markkinapaine. Mutta on muillakin. Esimerkkinä hän kertoo, miten Saksan taannoinen ympäristöministeri Klaus Töpfer halusi tavata puurakentajia Suomessa. Kukaan ei ”uskaltanut” tulla paikalle. Mafia ja lobby ovat liian vahvoja.

 

Säästökö luo terveyshaittoja?

Säästämisen tarpeellisuudesta puhutaan joka puolella. Ihmisten säästöhalu on yllättänyt. Säästöhalu alkaa luoda jo terveyshaittoja. Esimerkiksi Lauttasaaressa ihmisiä kehotetaan kuluttamaan enemmän vettä, koska muuten vesi viipyy liian kauan putkissa.

Ekovihreiden sydämenasiana on ollut vesivessoista luopuminen. Eihän ole järjen hiventäkään huuhtoa kallisarvoisinta maanparannusainetta - uriinia - merta rehevöittämään. Jonkun on kuitenkin otettava vastuu kansanterveydestä.

"Luomutilat ovat vieneet kaiken suojelutuen. Viljelijät olivat liian hanakoita siirtymään luomutuotantoon. Suomen neuvottelijat eivät olleet varautuneita halukkuuteen samalla tavoin kuin esimerkiksi Itävallan neuvottelijat", valistaa Haavisto. Jos luomua lisätään nopeammin, se vie rahat kaikilta muilta hankkeilta. "Ehkä ympäristötuki voitaisiin siirtää niin kutsuttuun vakavien vaikeuksien tukipakettiin", pohdiskelee Haavisto.

 

Lisää haittaveroja

Voisiko hengitysilmaa pahimmin saastuttaville langettaa haittavero, lentokenttäveron tyyliin?

"Joo, yritin tätä kerran. Se oli kesämökkivero. Oma puolueeni oli ensimmäisenä haukkumassa. Vihreätkin ovat liian herkkiä julkisuuden kritiikille."

Haavisto puhuu kuin Paavo Nikula, aina myötäillen kysyjän kantaa. Hän on siisti ja korrekti. Hän puhuu pitkään ja sujuvasti. Sitä kuunnellessa on helppo vaipua hyväntuuliseen päiväuneen. Uusia asioita siinä ei vilahda. Muistan haikeana, miten kerran kesällä kirjasin hänen edeltäjänsä Sirpa Pietikäisen puheita kynä sauhuten.

Uudet asiat edistyvät tavallisesti pilottiprojekteina, malleina ja kokeiluna. "Mutta Suomessa sellaisia ei voi toteuttaa, koska jokainen pelkää, että ne eivät toimi. Ja silloin ne eivät toimi", tyrmää Haavisto.

Tikka on kuulemma suojeltu, samoin Lapissa muutama metsätön aro.

Silti kysyn: olisiko kuitenkin parempi pysyä oppositiossa ja harjoittaa sieltä käsin armotonta ekovihreää valistusta?

 

Ympäristöministeriö kangerrellen ja karsittuna 

(toimittaja Juhani Aromaki hs 18.9.1983)

"Kymmenen vuotta kestänyt poliittinen sylipaini on nyt painittu: uudessa ministeriössä ei saa apua vesiasioissa (jäävät vesihallitukselle), ei riista ja kala-asioissa (jäävät maa- ja metsätalousministeriölle eikä luonnonsuojelualueiden hoito ja hallintoasioissa (jäävät metsähallitukseen). Ministeriö sai hoidettavakseen kaavoitus ja rakennusasiat sekä asuntoasiat. Kuinka ympäristöministeriön pari sataa virkamiestä siirretään pääosin uuden kultin taakse hoitamaan suurin piirtein samoja tehtäviä kuin aikaisemminkin. Koko ympäristönsuojelun väliportaan hallinnossa on vain kolmisenkymmentä virkamiestä. Lääninhallituksissa pari kolme virkamiestä joutuu hoitamaan viidentoista lain täytäntöönpanon. Nyt on vaara, että jotkut ministeriöt katsovat lokakuun alussa olevansa vapautettuja ympäristönsuojelutehtävistä.

Ympäristöasioiden hoidon kehittämistä on selvitetty eri yhteyksissä jo 1960-luvun loppupuolelta alkaen. Laajimmin tehtäväänsä paneutui valtion keskushallintokomitea joka 1975 yksimielisesti ehdotti tärkeimpien ympäristöasioiden keskittämistä ympäristöministeriölle. Hallitus asetti maaliskuussa 1982 valiokunnan valmistelemaan. Ympäristönsuojelu katsottiin vielä hui hai -peliksi

Yleinen mielipide muuttui ympäristöystävällisemmäksi. Matti Ahde: “Se on ajanut poliittisen päätöksentekijöiden ohi. Hän viittaa Koijärvi ja Ounasjoki -liikkeisiin sekä toimintaan Päijänteen puolesta. Liikkeet ovat avannet poliitikkojen silmät.

Ministeriön virkojen on annettu menneen demareille. Asunto-osasto kahmii peräti 94 prosenttia ministeriön varoista: “Emme enää rakenna mahdollisimman korkeita, leveitä ja suuria asuntoalueita. Talojen korkeus laskee, virkistysalueet lisääntyvät, Ahde kuvaa uutta suuntausta. Demariministerin on helppo panna yrittäjät ja yksityinen teollisuus ojennukseen. Toista on suurten valtionyhtiöiden kanssa. Ongelmia ovat PCB-myrkyt, kaatopaikat, meluntorjunta, happosade.

Ehdotuksia puoluekokouksessa 2002

 

Kaaduin saappaat jalassa

Vihreän puolueen valtuuskunta hyväksyi puolueohjelmaehdotuksen 18.4. Jyväskylässä. Ohjelma on tosikkomainen ja melkoista paperikieltä. Pienet hauskat yksityiskohdat ja jyrkät kannanotot on pyöristetty. Tuskinpa ohjelma enää  kiinnostaa tiedotusvälineitä tai innostaa peruskoulun yläasteen oppilaita.

Ehdottipa eräs valtuuskunnan edustaja, että kaikki uudelta kaiskahtavat sanat tulisi poistaa. Tarkoitus varmaankin viaton, mutta hän ei ehkä ollut tietoinen siitä menetelmästä, millä nykyajan vallankumoukset käydään. Tai sitten hän ei tosiaankaan halua vallankumousta! (=rakennemuutosta). Nyt ei vallata palatseja tai siltoja, vaan sanoja ja niiden merkityksiä.

Tein ohjelmaan 30 muutosehdotusta. Suurin osa esityksistäni koski sanavalintoja, jotka luontevasti ennakoisivat tulevaa rakennemuutosta (=vallankumousta). Puolet ehdotuksista hyväksyttiin jossain muodossa.

Ekovihreiden edustajana Martti Lunden kävi ennen kokousta aktiivista keskustelua ylevin ja vivan palstoilla. Hän halusi kirjata ohjelmaan eri muodoissa nykytilanteen vakavuuden ja meidän suomalaisten vastuun. Kokouksessa uusin myös Martin ehdotuksia, koska niitä ei oltu käsitelty sähköpostin pois jättämien alleviivausten vuoksi.

Muutosehdotuksillani pyrin kahteen päämäärään:

1. Muotoilla ohjelmaa niin, että Vihreillä olisi jatkossakin oikeutus suomalaisessa politiikassa. Nyt olemme mielestäni ympänneet ohjelmaan perinteisiä asioita laidasta laitaan. Uutta ei ole edes aavistuksessa.

2. Halusin nyt jo kirjata joitakin innovaatioita, joita pidän perusedellytyksinä siirryttäessä kestävään yhteiskuntarakenteeseen. Muutos tapahtuisi luomalla positiivisia vaihtoehtoja ja malleja.

 

Ehdotuksiani

1. Yritin puoluekokouksessa saada sanan permakulttuuri puolueen ohjelmaan. Ohjelmassa puhutaan vain alakulttuureista. Minä ja minun kaltaiseni dissidentit, jotka emme halua elää nykyvaltion perustana olevassa rahataloudessa ja palkkatyön orjuudessa, vaan olemme rakennemuutoksen toteuttajia omassa elämässämme, olemme vihreille etäisiä, vaikka tasa-arvoa kannatetaan värin, iän ja sukupuolen suhteen.

2.  Halusin saada myös maailmalla suuren suosion saavuttaneesta LETS- (Local Exchange and Trading System) järjestelmästä enemmän kuin puolikkaan lauseen, mutta erityisesti Jukka Kanervalta tuli vastusta. Paikallisvaluutta mullistaisi nykyisiä valtarakennelmia ja perinteisiä instituutioita. Toisen maailmansodan jälkeen Itävallan ja Sveitsin keskuspankit kielsivät loistavat aloitukset, mutta nyt hiukan samantyyliset hankkeet ovat levinneet Englannissa ja Saksassakin.  Tapani Hietaniemi keksi kompromissin tähän kynnyskysymykseen ja pyysi parin sivun selvitystä valtuuskunnan erikseen hyväksyttäväksi.

3. Esitin että junalippujen hinnat puolitettaisiin. "Asia on liian monimutkainen", kuului jäsenistöltä. Minulle on saman tekevää, kestääkö matka tunnin vai kaksi kauemmin, ratkaisevaa valitessani auton tai junan välillä on hinta. Edullisuus nostettiinkin nopeuden vertaiseksi toiveeksi.

Hgin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri tuotti hirveän pettymyksen: "Sauri ei innostu ilmaisesta joukkoliikenteestä. Hänen mielestään rahoitusta tulisi kohdistaa pikemminkin liikenneverkon kehittämiseen." (hs 26.5.2007) Tämä kuulostaa kovin kokoomuslaiselta. Jouni Särkijärvi kertoi Espoon valtuustossa: "Töihin mukavien kaverien seurassa musiikkia kuunnellen, tietysti omalla autolla."  Mtta tutkimukset osoittavat, että hinta on 80 prosentille tärkein virike muuttaa käytöstä. Pullot palautetaan, ostoskärryt viedään takaisin, kun saadaan  euro takaisin. Miksi joukkoliikenne olisi poikkeus? 

4. Koetin saada vaihdetuksi lauseen "hyvä perhe-elämä" yhteisöelämäksi tai vain hyväksi elämäksi. Eikö se tosiasia, että joka toinen avioliitto puretaan osoita instituution patriarkaalisen järjestelmän jäänteeksi.

 5. Halusin vähentää ohjelmasta kirkkojen tekemän "lähetystyön" ylistämistä, korvata sana "sivistys" sanalla kulttuuri ja taide (sivistyksen nimissähän tätä maailmaa nyt hallitaan),

6. Halusin myös, että Suomi kantaa osansa väestönkasvusta ja maksaa vastedes lapsilisää vain kahdesta lapsesta.

 7. Liikenne on nykymaailman suurin saastuttaja. Jos voisimme kirjata ohjelmaan myös, miten Vihreiden kokouskäytännössä ja mandaateilla valitut päättäjät näyttävät omalla käytöksellään mallia. Mielestäni mikään vihreä asia ei ole niin korvaamaton, että sen takia noustaan yläilmakehään lentelemään eli Vihreiden edustajat eivät käytä lentokoneita.

Uskomatonta mutta totta: vihreät haluavat erityisin avustuksin kehittää autoilua. Nyt tosin sähköautojen nimellä.

 

 

 

Mieleeni tuli taas perussääntö, miten selvitä hengissä Vihreiden kokouksissa eli palata kotiin masentumatta ja tuntematta itseään yksinäiseksi:

  1. Älä tervehdi ketään kehä III sisäpuolella asuvaa
  2. Älä kiitä äläkä hyvästele.
  3. Käsittele erityisesti Vihreän puolueen työntekijöitä kuin he olisivat ilmaa (paitsi Rustoa). Silloin et oleta heiltäkään muuta käytöstä.

Menetelmät vielä osa päämäärää? Istuimme taas kaksi päivää atomisähkön alla, vaikka ulkona paistoi keväinen aurinko. Kuivasimme kätemme kertakäyttöpyyhkeisiin

 

  1. Ota oma teekuppi ja käsipyyhe mukaan. Kokouspaikalla on tarjolla vain kertakäyttötuotteita.
  2.  Kestät istua atomisähkön alla ulkoilmasta riippumatta
  3. Ottaa vastaan koko paperimäärän
  4. Hyväksyt sen, että sisäpiiri kyllä tuntee toisensa nimeltä ja ulkonäöltä. Kenttäväki pidetään toisilleen tuntemattomana upottamalla kaikki 30 edustajaa 200 hengen saliin tai muuten toistensa näkymättömiin.

 

Mitä sain läpi?

Olen iloinen, kun ohjelmaan lisättiin sana omavaraistalous. En muista mihin, mutta nyt vallankumouksen siemen on kirjattu. Käsitteet omaehtoisuus ja omasta elämästä selviäminen tulivat myös mukaan. Valitettavasti yhä korostetaan sosiaalivaltion palvelujen turvaamista ja muita ympäripyöreyksiä.

Kolmas hyvä sana on perustulo. Asiasta ei puhuttu enää käsitteellä kansalaispalkka, joka viittaa rahatalouteen ja palkkatyöhön. Ne ovat mielestäni molemmat jäänteitä väistyvästä kehitysjaksosta.

Itä-Eurooppa -muotoilukin vähän muuttui. Toivon nimittäin, että esimerkiksi Venäjää kunnioitetaan erilaisen kulttuurin alueena eikä sinne ujuteta länsimaista sivistysoppia markkinatalouden nimissä.

 

Mitä olisin puolueohjelmaan toivonut?

Suurin henkilökohtainen tappio syntyi terveyspolitiikasta. Ohjelmassa puhutaan puolikkaassa lauseessa "vaihtoehtohoidoista". Mitä ihmeen vaihtoehtohoitoja? Ei kukaan homeopaatti väitä tulevansa toimeen ilman koululääkäreitä. Erilaisten hoitomuotojen tulisi täydentää toisiaan ja kiireen vilkkaan. Kuntien talousarvioissa terveydenhoitomenot kasvavat räjähdysmäisesti ja suunta on nouseva. Kalleimmaksi tulevat psyykkisesti sairaat, koska he tarvitsevat jatkuvaa hoitoa vuosikymmeniä. Samoin yhä uudet erikoiskoneet vievät rahoja niiltä 80 %, jotka tarvitsevat aivan muunlaisia parannuskeinoja. Yritin saada lausetta:

Perinteisen koululääketieteen ja täydentävien hoitomuotojen välistä juopaa on kavennettava ja tuotava täydentävät hoitomuodot terveyskeskuksiin (osteopatia, homeopatia, kiropraktiikka, ravintoterapia, vyöhyketerapia).

En saanut kannatusta. Valtuuskuntaan kuuluva lääkäri osasi vakuuttaa rauhallisella puhetyylillään kokousväen siitä, että rinnakkaiset hoidat ovat lähes huuhaata.

(kirjoituksen muut sivut hukkuneet)


Mielipide Aamulehteen

Kehitysapua teollistuneelle lännelle

Martti Lunden esitti (Aamulehti 31.10) vaihtoehdoksi EU:n talouskasvulle alueellista omavaraisuutta ja vähäistä kulutustasoa. Lunden kirjoitti myös, että EU tuo työtä koneille ja energioille, ei työttömille. Olen Lundenin kanssa samaa mieltä paikallisen omavaraisuuden välttämättömyydestä. Nyt on kuitenkin liitytty EU:hun ja meklarit saavat miljoonamme. Kuittenkin EU:ssa laki tukee omavaraisuutta, kunhan oppisimme ja uskaltaisimme lakia tulkita.

Mutta onko miesmäistä vai juupajokelaista ajattelua, että kestävä kehitys ja omavaraisuus olisi puutetta, kituuttamista ja ankaraa työtä'? Työttömille ei tarvitse vängällä keksiä töitä, jos muutenkin tullaan toimeen. Gandhi muistutti, että maa voi täyttää kaikkien tarpeet, mutta ei kenenkään ahneutta. Ja mikä sen rikkaampaa kuin saada aikaa sellaiseen puuhasteluun, joka itsestä tuntuu mielekkäältä.

Tekniikka on kehittynyt vihdoinkin niin pitkälle, että voimme suunnitella tavaroiden ja ruoan suhteen kävelymarkkinoita, mutta silti säilyttää "kosmopoliittiset yhteydet". Kuinka paljon turhaa byrokratiaa ja energiaa säästyykään, kun tavaroita ei tarvitse rahdata paikasta toiseen. Sairaudetkin vähenevät kun ruoka tulee suoraan pellolta pöytään.

YK:n järjestämän Rio de Janeiron ympäristökokouksen pohjalta on syntynyt paikallishallinnoille kestävän kehityksen organisaatio (ICLEY). Myös EU:n viides ympäristöohjelma aI1taa laajat valtuudet paikallisille asukkaille ja viranomaisille -jopa velvollisuuden huolehtia ympäristöstä. Jo kahdeksan Suomenkin kaupunkia on allekirjoittanut keväällä 1994 Euroopan kaupunkien niin kutsutun Aalborgin julkilausuman, jossa yhdistetään sekä YK:n että EU:n tavoitteet: "Me kaupungit olemme tietoisia siitä, että yhä enemmän myrkyllisiä ja haitallisia aineita pääsee ilmaan, veteen, maaperään, ruokaan ja niistä on siten tulossa kasvava uhka ihmisten terveydelle ja ekosysteemeille. Tulemme tekemään kaikkemme lopettaaksemme ja ehkäistäksemme enemmän saastumisen jo syntypaikallc."

Kaikki nämä sopimukset ovat yhtä tulkinnanvaraisia kuin EU:n kuuluisa subsidiariteetti-periaate eli ongelmien ratkaisu alimmalla mahdollisella tasolla. Nyt olisi yhdessä rinnoin koetettava vaikuttaa siihen, että näiden sopimusten ja määritelmien tulkinta vastaa ympäristöväen tavoitteita. Että myös ympäristöihmiset saavat määritellä, mjtä tarkoittaa kestävä kehitys, alueellinen demokratia ja omaehtoisuus.

Mielestäni ensimmäistä kertaa oikeusvaltiossa on meillä tavallisilla ihmisillä laki puolellamme pitäessämme luonnon puolta. Aalborgin kestävän kehityksen määritelmäkin on kunnianhimoinen: vaadimme sellaista vauhtia lähiympäristömme luonnonvarojen kulutukseen, mikä ei ylitä luonnon omaa vauhtia uusia näitä resursseja ja sellaista vauhtia päästöjen tuottamiseen, mikä ei ylitä luonnon kykyä puhdistautua.  Mahtavia sanoja!

Saksalaiset valtiotieteilijät ovat kehittäneet niin kutsutun kirkontorni-politiikan. Ihmisen tulisi kotikylänsä tapuliin kiivetessä nähdä 90 prosenttia omista elinehdoistaan. Englantilaiset kehittelevät innolla permakulttuuria (permanent agriculture) eli pysyvää kulttuuria ja maanviljelyä.

Ympäristöihmisillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin alkaa antaa permakulttuurin mukaista kehitysapua teollistuneelle lännelle. Omavaraisuudesta saattaisi EU:kin tulla Juupajoen tavoite. Pikemmin kuitenkin uskon, että YK ja EU alkavat antaa vetoapua niille ihmisille, jotka haluavat asettua permakulttuurin koekaniineiksi.


3.9.2011 Ekovihreiden tapaaminen Kiasmassa

 Timo Juurikkala kansanedustajana

Kuukausitapaaminen Kiasmassa klo 18 päivitti loistavasti Ekovihreiden päämääriä.

Meitä kerääntyi 10, ateisteista teologian opiskelijaan ja tenttasimme porukalla eduskunnassa ääneen pääsevää Timo Juurikkalaa ja hänen avustajaansa Olli Aaltoa (siis ei sukupuoltaan vaihtanut pappi, vaan Vihreän liiton entinen toiminnanjohtaja).

Timo kertoi keskittyvänsä ilmasto- ja energia-asioihin. Hän työskentelee Luonnonsuojeluliiton kanssa ja pyrkii vähentämään Metsähallituksen uudelleenorganisoinnissa "kepulaista haiskahdusta". Mikrotason juttuna myös Sipoonkorven rauhoitusta kansallispuistoksi.

1. Timo ajaa perustuloa ja pitää vihreiden työttömyyspolitiikkaa "ponnettomana", mutta "nyt on huono aika liputtaa perustulolle, koska odotetaan Satakomitean suositusta".

2. Hän kannattaa yhä moottoriurheilukieltoa, vaikka tietää moottoripyöräystäviensä kiukustuvan ja on kehottanut Olli Aaltoa toimimaan niin, että pääsee matkoille aina maata pitkin.

3. Tunnustuksellinen uskonnonopetus on lopetettava valtion kouluissa. Timo kertoi olevansa ateisti.

4. Hän uskoo yhä vankemmin euron liikevoimaan - rahalla saadaan eniten aikaiseksi ympäristön hyväksi. Arvonlisävero on eriteltävä ja ympäristöverot tärkeitä.

5. Vesivesojen rakentamisen lopettamiseen Juurikkala ei vielä usko, mutta pitää vessojen huuhtelua juomavedellä järjettömänä.

6. CO2 päästöjen lopettamiseen on saatava "järjellinen aikataulu".

7. Lapsilisää kahdelle lapselle hän on valmis kannattamaan.

8. "Seutuhallinto on uusittava. Miksi pääkaupunkiseudun kunnat kilpailevat keskenään? Erityisesti maankäyttö ja liikenne on saatava Uudenmaan maakuntaliittoon niin, että siellä pidetään jopa suorat vaalit."

Eri mieltä olimme Timon kanssa ainoastaan siitä, onko Vihreän liiton parempi toimia hallituksessa vai oppositiossa. Hänen mukaansa oppositiossa ei saa mitään aikaiseksi. "Vihreät ovat saamassa saman aseman kuin RKP:llä oli. Hallitusta ei muodosteta ilman vihreitä ja vihreät ovat sen pandamerkki."

Seuraava seminaari pidetään väestön kasvusta. Edellisen ekokaupunki-seminaarin tilavarausta oli yritetty saada tehtyä Erkki Pulliaisen kautta, mutta se oli lopulta onnistunut Anne Sinnemäen avulla, joka sitten myös piti tervehdyspuheen. (Kerropa Erkki joskus, mitä sinä ajattelet Ekovihreiden 20 vuoden takaisista tavoitteista?)
Timo saa paikan Suureen valiokuntaan ja varapaikan Ympäristö sekä Työelämä- ja tasa-arvo valiokuntaan.

Entä suhde Ekovihreisiin? Timo on Ekovihreiden perustajajäsen ja kuulunut kaikki nämä vuodet Ekovihreiden postituslistalle, vaikka ei ole maksanut jäsenmaksua. Hän tulee mielellään seuraavaankin kuukausitapaamiseen 1.10. ja on mukana seminaarijärjestelyissä. Meidän asiamme on kai osoittaa, että Juurikkala ja Pulliainen keskittyvät mieluiten juuri Ekovihreiden tavoitteisiin ja tavoitteemme ovat sellaisia, että niitä voi eduskunta (hallitus?)tasollakin ajaa. Mitä ne sitten lienevät, radikaalisuusasteesta ei tullut selkoa torstaina.
Timo on toiminut Vantaan kaupunginvaltuutettuna vuodesta 1992 ja turhautui, kun sielläkin lastenhoidontuki nousi tärkeimmäksi asiaksi... Hän oli perustamassa Ekovihreitä, josta toivoi asiantuntijaryhmää, "äärisiiven vaikuttajaa". Hän pahoitteli, että "Ekovihreät eivät koskaan ole osanneet käyttää mandaattiaan täydellä teholla".



"Vihreitä rasittaa apupuolueen asema"  (HS 3.1.2010)

Helsingin Sanomien pääkirjoittajien mukaan (3.1.2010) vihreiden tehtävä on luonnon suojelu. Sen sijaan Ekovihreät ei ole mikään vihreiden luontosiipi. Ekovihreiden muutoksilla pyrittiin kehittämään koko järjestelmää, ravistelemaan jopa sen perusteita. Näin hs asetti meidätkin taas ruotuun: ”Ympäristöihmiset arvostelevat puolueen saamattomuutta... Suomessa vihreiden johto puolustautuu arvostelua vastaan sillä, että hallituksessa täytyy kyetä olemaan samaan aikaan periaatteellinen ja lojaali... Ympäristönsuojelijoiden lista nykyisen hallituksen kelvottomista päätöksistä ja hankkeista on pitkä: aluehallintouudistuksessa ympäristöhallinnolta riistettiin itsenäisyys, Metsähallituksesta ollaan tekemässä osakeyhtiötä, merentutkimus silvottiin, Suomen tunnetuinta uhanalaista eläintä saimaannorppaa ei haluta tehokkaasti suojella, Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa murrettiin kansallispuistojen rakennuskielto ja vähintään yhdelle ydinvoimalalle näytetään vihreätä valoa.

Ei kiitos. Tätä varten en ole 20 vuotta koettanut olla aktiivisena vihreässä liikkeessä. Missä pyritään yhteiskunnan rakenteellisen luontovastaisuuden estämiseen? Todistetusti ihminen ottaa huomioon lähiympäristön, jos hänelle annetaan vapaus. Mihin valtio jättää vapauden? Meillä on vapaus valita palkkatyö tai ajautuminen umpikujaan. Omalla työllä ei voi tuottaa omaa leipäänsä. Kuinka kauan vesivessojen turhuutta rakennetaan? Miten ihmeessä lentämällä pääsee halvimmin Espanjaan? Miksi lasten synnyttämisestä maksetaan sitä enemmän mitä enemmän niitä tähän ylikansoitettuun maailmaan tehdään? Kaikki muutokset vaativat kovaa asennemuutosta yhteiskunnan arvoissa. Kuka niitä edistää?


Pääkirjoituksessa jatketaan: ”Suomessa vihreiden saavutukset ovat sosiaalipolitiikassa ja vaalilainsäädännössä.” Jos vihreitä ei olisi, kuka ajaisi sosiaalipolitiikka (mitä se lie) ja vaalit. Niin, ovatko uurnat tämän vuosituhannen asia. Kansanäänestykset vaikuttavat lapsellisilta, kuka enää ymmärtää, miten presidentti on paras valita. Sen sijaan paikallisilla asukkailla tulee olla suora vaikutusmahdollisuus, tuleeko heidän alueelleen jätteenpolttolaitos.

 

Vuosikokous 2011:

Rohkeasti luonnon kestokyky jokaisen päätöksen perustaksi!

Mietteitä 27.2.2011

Miten mahtavaa, että ekovihreillä on toiminnan edellytykset. Piia jatkaa puheenjohtajana, Mikaela ja  Keijo kehittäjinä ja tiedottajina ja hallitus on täysilukuinen. Näinhän hyvin ei aina ole ollut.

Arvaatte varmaan, että harmaana eminenssinä en ole iloinen toiminnan konsensushakuisuudesta. Koska ymmärrän, että ekovihreisiin liittyneet ihmiset haluavat päästä vaikuttamaan edustukselliseen demokratiaan, olla mukana yleisesti hyväksytyssä vihreässä ideologiassa, on kai oma suuni pidettävä kiinni. Konkarina sanon, että sinne vain mukaan, kyllä se nielaisee teidätkin. Katsokaa vaikka Tarja Halosta, mikä muutos hänessä on tapahtunut virallisuuden palleilla. 

Palaan vielä tuohon toiveeseeni. Voisivatko ekovihreät esittää, että luonnon, eläimen ja ihmisen kestävyys punnitaan jokaista päätöstä tehtäessä? Konkreettisiin asioihin konkreettisia ehdotuksia. Ne eivät mene läpi tänä vuonna, mutta ehkä jo seuraavana. Jos kukaan ei esitä vaihtoehtoja, eivät ne pääse virkamiesten alitajuntaankaan. Alla asiat joista kunta päättää

Kuntalaki pykälä 25:
"Kunnalle laissa säädetyt tehtävät liittyvät ainakin terveydenhuoltoon, perusopetukseen, päivähoitoon sekä sosiaalihuoltoon. Lisäksi esimerkiksi lastensuojelu, vanhusten-, vammaisten- ja päihdehuolto sekä toimeentulotuki kuuluvat kuntien toimintaan. Teknisellä puolella kunta huolehtii kaavoituksesta ja valvoo ympäristönkäyttöä. Myös teiden ja katujen ylläpito sekä pelastustoimi kuuluu kunnille. Vesi- jäte- ja energiahuollon toiminta on ollut perinteisesti kuntien hallussa, mutta nykyisin yksityiset markkinat ovat tulleet toimintaan. Kunta valvoo näiden toimintaa." 

Kannanotto tieteellisestä konsultaatiosta tuo mieleen 20-30 vanhat esitykset. Paloheimohan sai läpi tulevaisuusvaliokunnan, jonka toiminta ei ole tuottanut hänen toivomiaan tuloksia. Itse käänsin 1980-luvulla uusimpia tutkimustuloksia ties mistä ja näytin kalvoilla Espoon valtuuston kokouksissa. Ketä kiinnosti, kun päätökset oli jo tehty. Uskon ihmisen järkevyyteen, mutta näinhän se ei toimi politiikassa. Muistatte muutaman kuukauden takaisen huippututkijoiden adressin geenimanipuloidun tuotannon puolesta.

Meidän on turha odottaa, että tätä irrationaalista menoa voitaisiin pysäyttää yksistään rationaalisin keinoin. 1960-luvulla kukaan ei ymmärtänyt ideaa puutarhakaupungeista, kunnes niitä rakennettiin Lontooseen ja siitä ne ovat yleistyneet. Ehdotankin, että ekokylistä tehtäisiin tämän ajan kokeilualueita, olkoot sitten reservaatteja dropauteille, permakultturisteille, autarkisille ryhmille - kunhan yhteiskunta sallisi kokeilut. Ajatella että syrjäytynyt nuori (= ihminen joka ei halua elää kulutusyhteiskunnan säännöillä) saattaa viedä valtion "kilpailukykyä parantavista" varoista 100 000 euroa vuodessa!

 

Minkälaisia henkilöitä vaalikeskusteluihin
1. henkilön oltava optimisti, annettava iloinen ja välitön kuva eli ei Eero Paloheimon kaltaisia hautajais-haaveilijoita
2. ei yhdenasian edustajia
3. eduskuntaryhmän ja Suomi-lehden toimituksen on tunnettava vastuunsa ideoiden jakamisessa. He ovat ottaneet ylivoimaisen aseman ja pitävät siitä kaikin keinoin kiinni. He ovat päätoimisia, me poliitikot teemme päätoimemme ohella politiikkaa. Tarvitsemme tietoa. Soininvaara sanoo ”ay-liike estää omiaan lyhentämästä työaikaa”. Mietin saatua informaatiota aivan eripituisen ajan kuin jos Ilkka Suominen sen välittäisi.

Mietteitä ekovihreiden vuosikokouksen jälkeen

Olen pian 60 vuotta onnistunut esittämään ajatukseni niin että niistä ärsyynnytään, minulle tulee tunne että niitä ei ymmärretty. Saatan olla koko matkan väärässäkin. Nyt vahva tunteeni kohdistuu ekovihreisiin. Tuskin nytkään osaan perustella asiaani niin, että ymmärtäisitte mistä puhun. Siltä varalta että joku tajuaa mistä puhun, on joko samaa mieltä tai eri mieltä, esitän miksi ekovihreät.
1. Erotetaan luonnonsuojelu ja ympäristönsuojelu
2. ”Luonnontieteet tutkivat itse luontoa, meitä ympäröivää fyysistä todellisuutta sellaisenaan, kun taas yhteiskuntatieteilijä tai humanisti tutkii...” (Monitieteinen ympäristönsuojelu Gaudeamus 2012)
3. Niin Pekka Raukon ja Riitta Salmen edustama ekovihreys on luonnonsuojelua. Monista muista en tiedä, mutta Tenhusen tunnen ”ekovihreänä”.
 No ongelman näen siinä, mitä tapahtui Espoossa kun me vihreät joskus vuonna 1984 jyllistimme 8 prosentin äänivyöryllä. Espoo oli siihen saakka Suomen vihrein kunta, en muista mikä palkintokin oli jaettu: käytettiin uusiopaperia, järvien happikato alettiin tiedostaa, kaatopaikoista huolehdittiin. Kun me vihreät tulimme poliittiseksi vaikuttajaksi, väheni ympäristötoimiston budjetti muistaakseni 20 prosenttia eivätkä päätökset edenneet. Olisivathan vihreät saaneet siitä kunnian.
No niin tässä ymmärrykseni: Teollistuminen, kaupungistuminen ja kemikalisoituminen iskivät ympäristöongelmat teollisuusmaiden asukkaiden tajuntaan. Jokainen järkevä ihminen haluaa suojella luontoa, politiikassa asia on toinen: jokainen puolue ajaa omaa kasvuaan ja valtaa. Niinpä vihreiden ei tulisi mennä muiden tai kaikkien yhteiselle tontille. Piia järjesti tilaisuuden Kiasmassa villikalojen kalateistä. Jos tuo asia lähtee vihreiden, saatika ekovihreiden edustamana valtakunnalliseen levitykseen, ei täällä ole enää yhtään villilohta. Tuon tyyliset asiat täytyy lobata kaikille puolueille. Vastaavia parannuksia on paljon. Ville Komsi sanoi aikanaan eduskuntavaalien jälkeen: en katso kuinka paljon vihreitä tuli valituiksi, vaan kuinka paljon vihreitä tuli valituiksi eri puolueisiin. Ekovihreiden tarkoitus oli alun perin osoittaa, miten tavalliset päätökset vaikuttavat yli kvartaalitalouden ihmisen kykyyn selviytyä. Niistä ei tällä listalla ole kukaan enää kirjoittanut. Espoon vihreät ehdottivat jopa valoja moottoriteille ja meluvalleja, venäläistä maakaasua. Luonnonsuojelualueiden edistäminen on kaikkien suomalaisten ihmisten halu, ekovihreiden vuosikokouksen teema ei saisi mennä puolueen nimissä. Me voisimme tehdä selväksi, mitä terveydellisiä ja henkisiä vaikutuksia luonnonsuojelualueilla on. Tuskin kepun metsänomistajan tai kokoomuksen kilpailukyvyn edustajat ottaisivat tuota perustelukseen.  Samoin muista asioista ekovihreiden tulisi käsitykseni mukaan nostaa esiin veden, melun, rakentamisen vaikutusta ihmiseen, vaikusta luontoon. Kilpailukyvyn nostavat muut puolueet ja kansalaisliikkeet.  Maailman valtioita hallitsevat ihmiset joilla on erilaisia maailmankuvia, mutta kaikki tietävät luonnon ensisijaisuuden, mutta esittävät erilaisia näkökulmia miten sekä luonto että ihminen pystyvät jatkamaan elämää, tulee meidän ekovireiden osoittaa, miten melu, veden, maaston saastuminen heikentää kaikkien muiden puolueiden päämääräin saavuttamista. Tarvitaan rakenteellisia muutoksia – erityisesti rahatalouden ja palkkatyön ylivallan pudottaminen. Ei kai ihminen ole syntynyt sitä varten, että Suomi kilpailisi muiden maiden kanssa tavaramarkkinoilla? 

 

 

Suomen Luonto 2001/4

Ympäristönsuojeluneuvos Olli Paasivirta: “Vihreästä liitosta on tullut ympäristöä tuhoavien puolueiden henkinen omatunto maan hallituksessa. Oppositiokin voi unohtaa ympäristöasiat. Vai muistaako kukaan ympäristöä vaaliteemana kunnallisvaaleissa, puhumattakaan eduskuntavaaleissa? Ympäristö on epämieluisa aihe tarjottavaksi äänestäjille. On esillä vain kieltoja, rajoituksia, säännöstelyjä ja aineellisen elintason laskua."

 

Vai muka! Voimme tarjota puhdasta ilmaa, melutonta ympäristöä, maukkaita vihanneksia!

Kristilliseksi itseään kutsuvan poliittisen puolueen edustajan kannanoton on tutkittu edustavan kirkon kantaa ja sitä vastaan on haluttu protestoida eroamalla kirkosta. Kirkon johto suhtautui ajatukseen liittoutumisesta kristillisen liiton kanssa torjuvasti. Arkkipiispa Martti Simojoki pisti ajatusta kristillisestä puolueesta yksinkertaisesti mahdottomana. Hän katsoi ettei kirkon jäsenillä voinut olla poliittisista kysymyksistä yhtä mielipidettä. Suomen luterilainen kirkko, johon kuuluu yhä kolme neljäsosa kansasta, painii jäsenkadon ohella parhaillaan monien sisäisten ongelmien kanssa (Ville Jalovaara teologisen tiedekunnan tutkija, js 15.7.2013)

EKOIHMISILLÄ on vihreä puolue. Meillä ei ole mihin liittyä, jos haluamme sosiaalisesti erilaista politiikkaa.