Pentti Linkola: ”Vihreä liike ei ole oppositioliike, se on vaihtoehtoliike. Kaikki muut poliittiset liikkeet
kommunisteista perustuslaillisiin ovat saman ideologian muunnoksia. Niiden kaikkien ensisijaisena päämäärä on lisätä aineellista hyvää, jatkaa taloudellista kasvua, alistaa luonto ja käyttää sitä hyväksi pidäkkeettä. Vihreä liike edustaa historian valtavinta kumousta, käännöstä länsimaisessa ajattelussa, koska se hylkää ihmiskeskeisen maailmankuvan."  (1984?)

Isompi ongelma on hänen kookkaan selkänsä takana oleva kuiskaajien joukko. Kuiskaajiksi Välimäki kutsuu vihreiden puoluekoneiston haltuunsa ottanutta "nappulaliigaa", joille vihreys on erilaisten marginaaliryhmien yksisilmäistä puolustamista. Samaan aikaan tavallisten ihmisten tavallinen elämä jää vaille huomiota, vaikka juuri sen tulisi olla yleispuolueeksi pyrkivän poliittisen liikkeen huomion keskiössä. (Pauli Välimäki I, 11.9.2018)

”Ympäristöasioihin keskittyminen on yksi suurimmista esteistä kestävän kehityksen tiellä.” Näin sanoo Suomessa vieraillut YK:n kehitysohjelman johtaja Helen Clark.”Jos kestävä kehitys nähdään vain ympäristöasiana, emme voi onnistua. On katsottava suurempaa kuvaa, sitä kuinka paljon yhteiskuntia repivää kasvava epätasa-arvo on. Jos emme puutu köyhyyteen samalla kun puutumme ympäristön tuhoutumiseen, emme itse asiassa puutu kumpaankaan tehokkaasti.” Hän nostaa esimerkiksi Mahatma Gandhin nimeä kantavan hankkeen, jossa Intian hallitus takaa maaseudun köyhille 100 työpäivää vuodessa minimipalkalla. ( hs 8.5.2012)

Vihreät onnistuivat. Heistä tuli hallituskelpoisia. Miten on mahdollista? Puolue perustettiin kansaliikkeistä ja sen päämäärä oli järjestelmäkriittisyys, muuttaa järjestelmän perusteita jopa politiikan tekotapaa ja on siis luonnollisesti toimii oppositiossa. Siten vihreistä on tullut tärkeä osa järjestelmän pysyvyyttä, stabilisointia, tekemällä pieniä kosmeettisia parannuksia.

1. Miksi Ekovihreät?
2. Perustamiskokous 1995
3. Ekovihreiden esitteestä ja säännöt
4. Kokousmuistioita 1995 - 2003
5. Seurantaa ekovihreiden tavoitteiden ajankohtaisuudesta
6. Lehtijuttuja ekovihreistä (mh)
7. Pekka Sauri Vihreän puolueen vääräleuat
8. Omia mietteitä matkan varrella

Miksi Ekovihreät ry?

Kun vuonna 1983 Ville Komsi ja Kalle Könkkölä pääsivät Uudenmaan ja Helsingin epävirallisilta vihreiltä listoilta eduskuntaan, alkoi Suomenkin politiikassa nousta keskiöön huoli ympäristön tilasta ja usko siihen, että demokraattisilla menetelmillä asiaa voisi korjata. Neljä vuotta vihreät miettivät, miten eteenpäin: puolue, liike, teknisiä uudistuksia, vallankumousta?

Kun Vihreä liitto perustettiin 1988, olivat radikaalimmat perustaneet jo puolueena Vihreät. Nimi vaihdettiin vuonna 1992 muotoon Ekologinen puolue Vihreät (EPV) ja vuonna 1998 nimeksi tuli Kirjava ”Puolue” – Elonkehän Puolesta KIPU. Aktiivisina jäseninä olivat Eugen Parkatti, Anneli Jussila, Tutta  Uurasmaa. ”Veltto” Virtanen pääsi puolueen kansanedustajaksi 1995–1999. Puoluetta perustamassa olivat myös Eero Paloheimo ja Erkki Pulliainen, jotka siirtyivät pian Vihreään liittoon. Myös Pentti Linkola oli aktiivinen ja hänen ideoimanaan perustettiin Elonkehä-lehti. Viidessä vuodessa olikin syntynyt kaksi puoluetta - Osmo Soininvaaran ohjaama Vihreä liitto sekä Anneli Jussilan johtama Ekologinen puolue vihreät.

Kun oli perustettu Vihreä liitto 1988, tuli pian selväksi, että mitään perusteellisia rakenteellisia muutoksia ei ollut tulossa. Helsinkiläinen ”vihreä perhe” ajoi kosmeettisia korjauksia järjestelmän sisällä. Näihin niin kutsuttuihin realoihin kuului kaupunkilaisia Suomi-lehden ja Kasvisravintolan toimijoista sekä Turussa vaikuttanut yliopistoporukka. Nuorten ja vammaisten asiat olivat tärkeitä, samoin kansainväliset ihmisoikeuskysymykset. Näitä kaupunkilaisia nuoria eivät huolestuttaneet rakenteellinen väkivalta, valtiojärjestelmän ja niin kutsutun demokraattisen päätöksenteon kaipaamat suuret muutokset.

Koska parlamentaarisessa demokratiassa sirpalepuolueiden on vaikea saada argumenttinsa julkiseen keskusteluun ja vaaleissa on perinteisesti konservatiivinen ilmapiiri, liittyivät monet ympäristöasioista huolestuneet tohtorit ja kirjailijat kuitenkin Vihreään liittoon (Eero Paloheimo, Erkki Pulliainen). Toisaalla jatkoi Pentti Linkolan inspiroimana maapallon tilan vakavuudesta huolestunut porukka Ekologinen puolue.

Osa muistakin radikaaleista vihreistä halusi pysyä Vihreän liiton jäseninä, toivoen muutosta sisältä päin. Vihreään liittoon voi liittyä oman paikkakuntansa yhdistyksen kautta tai jonkun valtakunnallisen yhdistyksen jäsenenä. Vuonna 2025 lajijärjestöjä oli 19 kpl).

Vihreän liiton vuosikokouksessa keväällä 1993 Kirkkonummen Majvikissä kaksi Vihreään liittoon tympääntynyttä oman alueensa kunnanvaltuutettua (Martti Lundeen Juupajoki ja Marketta Horn Espoo) ihmettelivät, miksi kokouksessa ei oteta puheeksi heille tärkeitä asioita ja miksi tuntui yksinäiseltä satojen touhukkaiden poliitikkojen keskellä. Seuraavana vuonna Vihreän liiton vuosikokouksessa Tampereella 1994 Martti Lunden kertoi yleisölle puheessaan ekovihreän ryhmittymän perustamisaikeista. Tamperelainen kokousedustaja Seija Mannila levitti kutsuja ekovihreästi ajattelevien tapaamiseen puoluekokouksen ryhmätöiden aikana. Paikalle tömähti koollekutsujien yllätykseksi 30 kokouslaista!

Martti Lundenin puheen mukaan Vihreässä liitossa sekä vihreästi ajattelevien, mutta puolueeseen kuulumattomien ihmisten joukossa on pitkään nähty Vihreän liiton menettäneen tarkoitustaan ja uskottavuuttaan. Puolueen toiminta on yhä enemmän alkanut muistuttaa vanhojen puolueiden käytäntöjä. Liiton kokouksissa nousee pöydälle lähinnä sosiaalipuolen epäkohtia sukupuolten tasa-arvosta opintolainojen korkoihin, lasten päivähoitoon ja muihin arkipäivän aiheisiin. Rakenteelliset muutosvaatimukset loistavat poissaolollaan.

Kokouksen jälkeen Vihreän liiton toimintaan perehtyneet ekologisesti ajattelevat vihreät alkoivat soitella ja kirjoitella toisilleen kysellen, olisiko mitään tehtävissä suunnan muuttamiseksi ja painopisteen tarkistamiseksi Vihreässä liitossa. Ei kai palvele kenenkään etua, että yksi äärilaita karkotetaan poliittisesta vaikuttamisesta kokonaan?

Martti Lunden kirjoitti 20.5.1994: ”Helatorstaina 12.5.1994 kokoontui Tampereella Vihreän puolueen hampaattomuuteen kyllästynyt ryhmä. Seitsemän tuntia kestäneen keskustelun tuloksena päätettiin perustaa uusi yhdistys, jonka työnimeksi tuli Kestävä elämänmuoto ja sen päätarkoituksena nähtiin ekologisen muutoksen edistäminen.”

Tampereella 29.1.1995 päivätty kirje: ”Jokainen ajattelemaan kykenevä ihminen on vastuussa ekologisesta kriisistä, jonka olemme tienneet olevan olemassa jo kymmenien vuosien ajan. Väestön lisääntyminen yhdessä jatkuvasti paisuvan kulutuksen ja teknologian kanssa tekee lopun maapallon elokehästä, ellei asioihin puututa nopeasti. Vihreän väen on pysähdyttävä ajattelemaan, onko sen toiminta ollut sellaista, että se voi hyvällä omallatunnolla kutsua itseään sellaiseksi vihreäksi liikkeeksi, joka on syvästi tietoinen tehtävästään elämän puolustajana.” (Terttu Laurilan?)

Ekovihreiden perustamiskokous 1995

Yhdistyksen tarkoituspykälää ja toimintasuunnitelmaa pohdittiin 20.7. 1995 Espoossa Mankkaalla Hornin luona. Kokouksessa Marketta Horn tiivisti Ekovihreiden perustamisen tarkoitusta:

Lasten päivähoito, koko kansan hammashoito, naisten palkkaedut ja yliopiston tutkimusrahat ovat tärkeitä asioita, mutta eivät riitä maailman ekotasapainoa kohottamaan. Kun vuosisadan vaihteessa elintärkeitä kysymyksiä olivat ruoka ja suoja, nyt on olennainen asia luonnon kestokyky. maailmankuvaan. Laajempi näkökulma tarkoittaa, että vasta kun luonto voi hyvin, voi ihminenkin hyvin. Mihin purkavat nykyisessä puoluekentässä energiansa ne vihreät, jotka mieluiten hylkäisivät kemianteollisuuden ja fossiilisten polttoaineiden käytön kokonaan? Kuka tuo poliittiseen ja demokraattiseen päätöksentekoon luonnon äänen? Sosiaalivihreät ovat saavuttaneet enemmistön Vihreässä liitossa. Rakentakaa vihreitä päiväkoteja, tilatkaa vihreitä busseja ja kannustakaa citykulttuuria, mutta ottakaa vihdoinkin elonkehän suojelijat mukaanne, niin linkolalaiset elonkehän suojelijat kuin kosmisuuden vaalijat. Uskomme, että jos vihreiden ylälaita on korkealla ja alalaita ilmoittaa itsestään, voi puolue siinä keskellä ajaa niitä asioita, jotka vaikuttavat yli vaaliperiodin. Halusimme olla piikki lihassa ja toisaalta antaa voimaa Liiton muutosvoimalaisille jäsenille. Jos julkisuus joskus pitäisi Liittoa kompromissivastaisena, voi se vedota meihin: Kyllähän me, mutta sitten Ekovihreät ja muut… Ekovihreät on sitä mieltä, että kompromisseja ei voida tehdä kehityksen suunnan, ainoastaan kehitysaskelten nopeuden suhteen. Mikä on suunta?"

Virallisesti Ekovihreät-yhdistys perustettiin Vastedes ry:n toimistossa Tampereella 12.8.1995. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Marketta Horn, varapuheenjohtajaksi Timo Juurikkala, sihteeriksi Juhani Tenhunen, rahastonhoitajaksi Seija Mannila ja muiksi hallituksen jäseniksi Martti Lundén, Anneli Jussila, Teuvo Kantola, Kimmo Louekari ja Kauko Savolainen.

Ekovihreät toivoi olevansa Vihreän liiton sillanrakentajaoppositio Vihreään elmänsuojeluliittoon. Aluksi sen tarkoituksena oli Suomen vihreiden puolueiden vaaliliitto ja mahdollinen yhdistäminen. Sillanrakentajaluonnettaan yhdistys toteutti muun muassa tiedottamalla toiminnastaan sekä Vihreässä Langassa että Elonkehä-lehdessä.

Säännöistä: (2019)

  3 § Yhdistyksen tarkoitus on:
– vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon niin, että luonnon kestokyky ja monimuotoisuus on turvattu
– vaikuttaa voimassaolevien lakien muuttamiseen niin, että luonnon saastuttaminen ja ympäristön tuhoaminen voidaan asteittain lopettaa
– tuoda julkiseen keskusteluun erityisesti elonkehän eloonjäämiseen liittyviä kysymyksiä ja tutkimustuloksia

4 § Tarkoituksensa edistämiseksi yhdistys:
– toimii Vihreän liitto rp:n jäsenenä sen päätösten ekologisuutta seuraten
– hankkii ja kokoaa tarkoitukseensa kuuluvaa ja liittyvää tietoa
– harjoittaa tutkimus-, julkaisu- ja valistustoimintaa
– järjestää keskustelu- ja luentotilaisuuksia, kursseja ja seminaareja
– on yhteistyössä tarkoituksen mukaisesti muiden yhdistysten kanssa
– ottaa julkisuudessa kantaa tavoitteisiinsa liittyviin asioihin.
Toimintansa tukemiseksi yhdistys voi harjoittaa julkaisujen myynti- ja jakelutoimintaa, hakea apurahoja, järjestää myyjäisiä, arpajaisia ja keräyksiä niihin tarvittavat luvat hankittuaan. Yhdistyksellä on oikeus ottaa vastaan lahjoituksia ja jälkisäädöksiä.

"Yhdistyksen jäseneksi hyväksytään henkilö, joka jaksaa ja uskaltaa tuoda esille luonnon näkökulman mahdollisimman monessa asiassa.” Olemme todellisia vallan kumouksellisia - haluamme muuttaa yhteiskuntamme perustalla olevan kasvu- ja kilpailuajattelun, työnjaon ja hierarkkisen päätösprosessin.

Yhdistyksen perustamisen jälkeen avautui Ekovihreät ry:n jäsenille mahdollisuus osallistua Vihreän liiton kokouksiin äänivaltaisina jäseninä, kirjoittaa Vihreään Lankaan ja järjestää tilaisuuksia oman kantansa muodostamiseksi. Äänestyksissä saatiin esiin ekovihreiden käsitys kulloisestakin asiasta, onhan parlamentaarisessa demokratiassa puhe- ja äänioikeus suurin valta, jonka yksityinen ihminen voi vaatia. Kysymys kuului silloin: minkälaisilla menetelmillä voimme toimia järjestelmän sisällä ekologisen ”vallankumouksen” hyväksi? Ei poliittista liturgiaa, vaan rohkeita ideoita siirtymisessä aurinkokeskeiseen jätteettömään yhteiskuntaan!

"Nyt kun tiedämme elinympäristömme ja ihmisen kestokyvyn rajat, emme itse enää osallistu sellaisen päätöksen hyväksymiseen, joka on ristiriidassa kestävän tavoitteen kanssa."

Yhdistyksen perustamisessa ilahdutti erityisesti se, että ekoihmiset saivat tutustua muihin, jotka puhuvat yhteiskunnan äänettömän yhtiökumppanin - luonnon - puolesta. Päämääränä oli hävittää yhteiskunnan perustana oleva kasvu- ja kilpailuajattelu.

Hämeenlinnan kokouksessa jouduin tuon tuosta toimittajien kynsiin: kun teillä nyt on varjokokous... Ei meillä mitään varjokokousta. Olemme mukana, mutta painotamme enemmän ekolososiaalisuutta kuin sosiaalisuutta. No sehän ei ylitä uutiskynnystä. Olisi täytynyt raivokkaasti panetella.

Aine on paikallista – henki globaalia!

Ajattele maailmanlaajuisesti – toimi paikallisesti!

Ekovihreiden ensimmäisestä esitteestä

1. Energiaveroja nostettava, työn verotusta alennettava.

2. Raide- ja linja-autoliikenteelle kilpailuetua verotuksen keinoilla.

3. Moottoriurheilu kiellettävä.

4. Lentoliikenteelle haittavero, joka nostaa lippujen hinnat vähintään kaksinkertaisiksi.

5. Uusi käymäläjärjestelmä. Vuoden 2000 jälkeen ei rakenneta enää uusia vesivessoja.

6. Eläinten kohtelun parantaminen. Välittömänä toimena turkistarhauksen lopettaminen Suomessa.

7. Syntyvyyden vähentämiseksi sterilisaatiopalkkio.

8. Lapsilisää vain kahdesta perheeseen vuoden 1997 jälkeen syntyvästä lapsesta.

9. Ydinvoimasta luovuttava asteittain.

10. Kannustetaan omavaraisuutta edistävää paikallista tavaroiden ja energian tuotantoa sekä jätteiden käsittelyä.

Toteutettavia ideoita

•  kierrätyskeskus

• pyöräily

• ekorakentaminen, terveellinen talo

• luontaishoidot, täydentävät hoidot

• yrtit,  keittiö- ja kattopuutarhat

• virtsan ja ulosteen erottelu

• jätevesien imeytys

• lämpöiset tilat saatava monikäyttöön, esim. koulut. Tarvitaanko joka käyttöä varten oma tila?

• maakellari

Seurantaa ekovihreiden tavoitteiden ajankohtaisuudesta:

Naisen sterilisaatio: Naisten steriloinnit ovat Suomessa vähentyneet viidennekseen huippuvuosista. Vuonna 2012 steriloitiin 2500 naista. Ennätysvuonna 1990 luku oli 13000. Suurin syy sterilisaation vähentymiseen on muiden ehkäisymenetelmien kehittyminen ja valinnanmahdollisuuksien lisääntyminen. Suurin osa steriloiduista naisista on kolme lasta synnyttäneitä. Miesten sterilointimäärät nousivat 2010 12 prosentilla, mutta määrä on noin tuhat pienempi kuin naisten. ( hs 30.10.2011). 44 prosenttia miehistä ja 42 prosenttia naisista ei saanut lasta, vaikka olisi halunnut. Suurin syy jäädä kokonaan ilman lapsia on sopivan kumppanin puute. Korkeasti koulutuettujen naisten lapsettomuus yleistyi Suomessa. (hs 23.5.2012)

Kilometrikorvausten laskeminen: Liikenneministeri Merja Kyllösen (2011-2014) mielestä joukkoliikenteen käyttöä voitaisiin lisätä laskemalla kilometrikorvauksen tasoa alueilla, joissa on hyvät joukkoliikenneyhteydet. Myös vapaa autoetu on otettava tarkasteluun: "On yksisilmäistä, että korvaukset ovat samoja riippumatta siitä, onko mahdollisuutta käyttää joukkoliikennettä vai ei. Kilometrikorvauksen maksaa työnantaja ja korvauksen enimmäismäärä on 46 senttiä kilometriä kohden. Työmatkoiksi ei lasketa kotoa töihin tehtäviä matkoja. Vuonna 2010 900 000 suomalaista sai korvauksia. Yhteensä nämä työnantajat maksoivat korvauksia yli miljardi euroa. Verohallinnolla ei ole tietoa siitä, kuinka suuri osa valtion tai kuntien työntekijöistä saa korvausta. (hs 10.11.2011)  

Vesikäymälät kompostikäymälöiksi: Ehdotus Vihreän Liiton valtuuskunnalle 1.4.1996 EKOVIHREÄT ehdottaa, että haja-asutusalueiden vesikäymälät muutetaan kompostikäymälöiksi ja muutostyötä tuetaan yhteiskunnan varoista. Maatalouden ja muun haja-asutuksen kiinteistöihin on viime vuosikymmeninä rakennettu lähes yksinomaan vesikäymälöitä. Seurauksena on ollut pohjavesien saastuminen ja vesistöjen rehevöityminen sakokaivoista huolimatta. Pienpuhdistamot eivät tuoneet apua, vaan ovat kadonneet epäluotettavina markkinoilta. Nykyisin käymälävedet on kerättävä umpikaivoon, josta ne ajetaan loka-autoilla kunnallisiin jätevedenpuhdistamoihin. Tämä on selvästi EU:n jätepolitiikan vastaista toimintaa, koska eräs sen keskeisistä jätedirektiiveistä kuuluu: JÄTTEET TULEE KÄSITELLÄ PÄÄSÄÄNTÖISESTI LÄHELLÄ NIIDEN SYNTYPAIKKAA.
Kuljetuskustannusten vuoksi haluaisi moni vesikäymälän omistaja edullisemman kompostoivan käymälän. Muutostyön estää tiedon puute uusista ja toimivista kompostikäymälöistä. Ne voivat olla komposti-, kuivike-, haihdutus-, sähkö-, kemikaali-, pakastavia tai paketoivia käymälöitä. Lisäksi niitä myydään rakenteellisilla nimikkeillä kuten säiliö-, kippi-, viettopohja-, karuselli-, rumpu- tai kääntökauhakäymälöinä. Kompostoivissa käymälöissäkin on ongelmana virtsan ylijäämä. Sen käyttö lannoitteena on taloudellista haja-asutusalueilla. Kompostimullalle on virtsaa helpompaa löytää käyttöä myös taajamissa esim. puutarhaviljelyksillä. Tämä puoltaisi ns. erottelevien kompostikäymälöiden käyttöä myös viemäröityjen taajamien omakotialueilla. Valinnan helpottamiseksi on Ekovihreiden jäsen Raimo Flink kehittänyt kuivakäymälöille loogisen luokittelun ja helpon valinta- ja mitoitusmenetelmän.

Ympäristöministeriön tulisi teettää selvitys, jossa verrataan vesivessan ja kompostikäymälöiden taloudellisuutta. Selvityksessä tulee ottaa huomioon mm. investointikustannukset, jäteveden kuljetuksesta puhdistamoille syntyvät ajokustannukset ja sen ympäristöhaitat. Selvityksen jälkeen olisi mahdollista määritellä kompostikäymälöiden rakentajille rahallinen tuki esim. korjausrakentamisen saaman tuen tapaan.

Toteutuvatko perusoikeudet Suomessa?

Alavutelainen lääkäri Matti Ignatius esitti kantelun tekemistä Suomen hallitukselle. Seuraavat lainpykälät eivät toteudu: Perusoikeudet (101/17.7.1995)

11 § Julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon.

14 a § Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.

16 § Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi ... toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisten käsittelyssä.

Vihreän liiton toiseksi suurin valtakunnallinen

jäsenjärjestö 1996

Hyvät ystävät!

Ekovihreät ovat toimineet pian vuoden. Kaksi kuukautta sitten saimme yhdistyksen rekisteröityä. Kun puoluekokouksessa Vaasassa liitymme Vihreään liittoon – korviini ei ole kantautunut tietoja siitä, että meitä ei hyväksyttäisi – olemme tällöin Vihreän liiton toiseksi suurin valtakunnallinen jäsenjärjestö. Heti Vihreiden vaivaisten jälkeen. Yhdistyksemme tarkoitus on tuoda julkiseen keskusteluun erityisesti elonkehän eloonjäämiseen liittyviä kysymyksiä ja tutkimustuloksia.

Vihreän liiton viralliset edustajat saisivat mielestämme puhua kovemmalla äänellä hengitysilman puolesta. Vihreän langan tulisi julkaista myös paikallisten vihreiden ehdotuksia ja tehdä tunnetuksi paikallista toimintaa – sitä vihreän poliitikon ruohonjuurta.

Olen huomannut, että koko Suomea käsittävän yhdistyksen aloittaminen tyhjästä ilman faxia ja sähköpostia, kotipuhelimen varassa, on ylivoimainen tehtävä. Miten jaksaa päivittäisten askareiden ohella soitella ja kysellä mielipiteitä ja ideoita. Ei ole rutiinia, ei perinteistä päämäärää, ei edes vakiintuneita toimintamenetelmiä.

Pieni 'ideologinen' epäilykin kalvaa. Vihreiden perusperiaatteitahan ovat: Aine on paikallista – henki globaalia! Ajattele maailmanlaajuisesti – toimi paikallisesti! Näiden periaatteiden mukaisesti tulisikin toimia ennen kaikkea kotikonnuilla, niiden ihmisten kanssa, joiden luo pääsee pyörällä. Koen asiamme tärkeäksi ja keskustelut ainoiksi henkireiiksi kunnallispoliitikon urallani. Toivon, että tavalla tai toisella saamme liikkeelle kollektiivisen järjen yhteiskunnan muuttamiseksi ekologisesti kestäväksi. (Ekovihreiden puheenjohtaja, Marketta Horn)

Ehdotuksia Vihreiden ohjelmaan puoluekokouksessa 2002

(Kirjoitus Ekovihreiden tiedotteeseen, mh)

Vihreän puolueen valtuuskunta hyväksyi uuden puolueohjelman 18.4. Jyväskylässä. Ohjelma oli tosikkomainen ja melkoista paperikieltä. Pienet hauskat yksityiskohdat ja jyrkät kannanotot oli pyöristetty. Tuskinpa ohjelma  kiinnostaa tiedotusvälineitä tai innostaa peruskoulun yläasteen oppilaita. Ehdottipa eräs valtuuskunnan edustaja, että kaikki uudelta kaiskahtavat sanat tulisi poistaa. Tarkoitus oli varmaankin viaton, mutta hän ei ehkä ollut tietoinen siitä menetelmästä, millä nykyajan vallankumoukset käydään. Tai sitten hän ei tosiaankaan halua vallankumousta! (=rakennemuutosta). ”Nykyään ei vallata palatseja tai siltoja, vaan sanoja ja niiden merkityksiä.”

Ekovihreiden edustajana Martti Lunden kävi ennen kokousta aktiivista keskustelua ylevin ja vivan palstoilla. Hän halusi kirjata ohjelmaan eri muodoissa nykytilanteen vakavuuden ja meidän suomalaisten vastuun. Minä tein ohjelmaan 30 muutosehdotusta. Suurin osa esityksistäni koski sanavalintoja, jotka luontevasti ennakoisivat tulevaa rakennemuutosta (=vallankumousta). Puolet ehdotuksista hyväksyttiin jossain muodossa.

Kokouksessa uusin myös Martin ehdotuksia, koska niitä ei oltu käsitelty sähköpostin pois jättämien alleviivausten vuoksi. Muutosehdotuksillani pyrin kahteen päämäärään:

1. Muotoilla ohjelmaa niin, että Vihreillä olisi jatkossakin oikeutus suomalaisessa politiikassa. Nyt olemme mielestäni ympänneet ohjelmaan perinteisiä asioita laidasta laitaan. Uutta ei ole edes aavistuksessa.

2. Halusin nyt jo kirjata joitakin innovaatioita, joita pidän perusedellytyksinä siirryttäessä kestävään yhteiskuntarakenteeseen. Muutos tapahtuisi luomalla positiivisia vaihtoehtoja ja malleja.

Muutosehdotuksiani

1. Yritin saada sanan permakulttuuri puolueen ohjelmaan. Ohjelmassa puhutaan vain alakulttuureista. Minä ja minun kaltaiseni dissidentit, jotka emme halua elää nykyvaltion perustana olevassa rahataloudessa ja palkkatyön ehdoilla, vaan toteutamme rakennemuutosta omassa elämässämme, olemme vihreille etäisiä, vaikka tasa-arvoa kannatetaan värin, iän ja sukupuolen suhteen.

2.  Halusin saada myös maailmalla suuren suosion saavuttaneesta LETS- (Local Exchange and Trading System) järjestelmästä enemmän kuin puolikkaan lauseen, mutta erityisesti Jukka Kanervalta tuli vastusta. Paikallisvaluutta/vaihtotalous mullistaisi nykyisiä valtarakennelmia ja perinteisiä instituutioita. Toisen maailmansodan jälkeen Itävallan ja Sveitsin keskuspankit kielsivät loistavat aloitukset, mutta nyt hiukan samantyyliset hankkeet ovat levinneet Englannissa ja Saksassakin. Tapani Hietaniemi keksi kompromissin tähän kynnyskysymykseen ja pyysi minua valmistamaan parin sivun selvityksen Aikapankista valtuuskunnan erikseen hyväksyttäväksi.

3. Esitin että junalippujen hinnat puolitettaan luppoaikoina. "Asia on liian monimutkainen", kuului jäsenistöltä. Minulle on saman tekevää, kestääkö matka tunnin vai kaksi kauemmin, ratkaisevaa valitessani henkilöauton tai junan välillä on hinta. Edullisuus nostettiinkin nopeuden vertaiseksi toiveeksi.

(Hgin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri tuotti hirveän pettymyksen: "Sauri ei innostu ilmaisesta joukkoliikenteestä. Hänen mielestään rahoitusta tulisi kohdistaa pikemminkin liikenneverkon kehittämiseen." (hs 26.5.2007) Tämä kuulostaa kovin kokoomuslaiselta. Jouni Särkijärvi kertoi Espoon valtuustossa: "Töihin mukavien kaverien seurassa musiikkia kuunnellen, tietysti omalla autolla." Mutta tutkimukset osoittavat, että hinta on 80 prosentille tärkein motivaatio muuttaa omaa käyttäytymistä. Pullot palautetaan, ostoskärryt viedään takaisin, kun saadaan  euro takaisin. Miksi joukkoliikenne olisi poikkeus?)

4. Koetin saada vaihdetuksi lauseen "hyvä perhe-elämä" yhteisöelämäksi tai vain hyväksi elämäksi. Eikö se tosiasia, että joka toinen avioliitto purkautuu osoita instituution patriarkaalisen järjestelmän jäänteeksi?

 5. Halusin vähentää ohjelmasta kirkkojen tekemän "lähetystyön" ylistämistä, korvata sanan "sivistys" sanoilla kulttuuri ja taide (sivistyksen nimissähän tätä maailmaa nyt hallitaan).

6. Halusin myös, että Suomi kantaa osansa ylikansoituksesta ja maksaa vastedes lapsilisää vain kahdesta lapsesta. (Sterilisaatiopalkiota en kai kehdannut esittää?)

 7. Liikenne on nykymaailman suurin saastuttaja. Jos voisimme kirjata ohjelmaan myös, miten Vihreiden kokouskäytännössä ja mandaateilla valitut päättäjät näyttävät omalla käytöksellään mallia. Mielestäni mikään vihreä asia ei ole niin korvaamaton, että sen takia noustaan yläilmakehään lentelemään eli Vihreiden edustajat eivät käytä lentokonetta. (Uskomatonta mutta totta: vihreät haluavat erityisin avustuksin kehittää autoilua. Nyt tosin sähköautojen nimellä.)

Mitä sain läpi?

Olen iloinen, kun ohjelmaan lisättiin sana omavaraistalous. En muista mihin, mutta nyt vallankumouksen siemen on kirjattu. Käsitteet omaehtoisuus ja omasta elämästä selviäminen tulivat myös mukaan. Valitettavasti yhä korostetaan sosiaalivaltion palvelujen turvaamista ja muita ympäripyöreyksiä. 

Kolmas hyvä sana on perustulo. Asiasta ei puhuttu enää käsitteellä kansalaispalkka, joka viittaa rahatalouteen ja palkkatyöhön. Ne ovat mielestäni molemmat jäänteitä väistyvästä kehitysjaksosta.

Itä-Eurooppa -muotoilukin vähän muuttui. Toivon nimittäin, että esimerkiksi Venäjää kunnioitetaan erilaisen kulttuurin alueena eikä sinne ujuteta länsimaista sivistysoppia markkinatalouden nimissä.

Mitä olisin puolueohjelmaan toivonut?

Suurin henkilökohtainen tappio syntyi terveyspolitiikasta. Ohjelmassa puhutaan puolikkaassa lauseessa "vaihtoehtohoidoista". Mitä ihmeen vaihtoehtohoitoja? Ei kukaan homeopaatti väitä tulevansa toimeen ilman koululääkäreitä. Erilaisten hoitomuotojen tulisi täydentää toisiaan ja kiireen vilkkaan. Kalleimmaksi tulevat psyykkisesti sairaat, koska he tarvitsevat jatkuvaa hoitoa vuosikymmeniä. Samoin yhä uudet erikoiskoneet vievät rahoja niiltä 80 %, jotka tarvitsevat aivan muunlaisia parannuskeinoja. Yritin saada lausetta: Perinteisen koululääketieteen ja täydentävien hoitomuotojen välistä juopaa on kavennettava ja tuotava täydentävät hoitomuodot terveyskeskuksiin (osteopatia, homeopatia, kiropraktiikka, ravintoterapia, vyöhyketerapia).

En saanut kannatusta. Valtuuskuntaan kuuluva lääkäri osasi vakuuttaa rauhallisella puhetyylillään kokousväki siitä, että rinnakkaiset hoidat ovat huuhaata.

Mieleeni tuli taas perussääntö, miten selvitä hengissä Vihreiden kokouksissa eli miten palata kotiin masentumatta ja tuntematta itseään yksinäiseksi:

1. Älä tervehdi ketään kehä III sisäpuolella asuvaa

2. Älä kiitä äläkä hyvästele.

3. Käsittele erityisesti Vihreän puolueen työntekijöitä kuin he olisivat ilmaa (paitsi Rustoa). Silloin et oleta heiltäkään muuta käytöstä ja pety, kun he kuitenkin katsovat ohi.

4. Ota oma teekuppi ja käsipyyhe mukaan. Kokouspaikalla on tarjolla vain kertakäyttötuotteita.

5.  Päätä kestää kokoustaminen atomisähkön alla aurinkoisen kirkkaasta ulkoilmasta riippumatta

6. Ota vastaan koko paperimäärä.

7. Hyväksy se, että sisäpiiri kyllä tuntee toisensa nimeltä ja ulkonäöltä. Kenttäväki pidetään toisilleen tuntemattomana upottamalla kaikki 30 edustajaa 200 hengen saliin tai muuten toistensa näkymättömiin.

Ekovihreiden kokousmuistioita 1995 – 2003 

(kun vielä olin aktiivinen)

Tärkeimpiä asioita 1995

•         Kokouksessa Terttu Laurilan virittämän Vuotos-keskustelun jälkeen päätettiin toimittaa vetoomus Ruotsin ja Saksan vihreiden yhteisestä kansainvälisestä matkailuboikotista. Suojellusta Vuotoksen alueesta voitaisiin perustaa Martti Ahtisaaren tai Kemijoen kansallispuisto.

•       Lasse Johansson tutustutti osanottajat avaruusajan Naturum-rumpukompostikäymälään. Ekovihreät päättivät suosittaa kunnissa toimiville vihreille aloitteita vesivessojen asettamisen lopettamiseksi. Loistavan esimerkin tarjoaa Tanumin kunta Ruotsissa, jonne ei saa asentaa vesikäymälöitä vuoden 2000 jälkeen.

•         Pyöräilyedellytysten parantamiseksi ekovihreät lähettäisivät kuntien liikennesuunnittelijat ekskursioille Joensuuhun ja Ouluun.

Vaatimukset vuonna 1995

1. Ydinvoiman käytöstä on asteittain luovuttava

2. Auto"urheilu" on kiellettävä kokonaan.

3. Yksityisautojen turhasta käytöstä on luovuttava.

4. Lentoliikenteelle on säädettävä erityishaittavero niin, että lentolippujen hinnat nousevat vähintään kaksinkertaisiksi nykyisestä.

5. Omavaraisuuteen kuuluvat paikallinen tavaran tuotanto, jätteiden käsittely ja energian tuotanto. Esimerkkejä näitä tukevista toiminnoista ovat kompostikäymälät ja kompostointi yleensä, palstaviljely, kierrätyskeskukset, ruokapiirit, ”ruostuva” paikallisvaluutta, yhdyskuntarakenteen muutos (mm. kaupunkien maalaistaminen), eko-oleskelu kansainvälisissä yhteisöissä, ekokasvihuoneet.

6. Vuodesta 1997 alkaen syntyvistä lapsista maksetaan lapsilisää enintään kahdesta lapsesta siten, että toisen lapsen lapsilisä on alhaisempi kuin ensimmäisen. (Maailman tila -raportti 1996, sivu 33: "Saattaa olla myös, että on tullut aika rajoittaa lapsivähennykset vain kahteen lapseen pariskuntaa kohden: ei ehkä ole järkevää antaa julkista tukea sille, että ihmiset hankkivat enemmän lapsia kuin tarvitaan heidän itsensä korvaamiseksi. Onhan ihmiskunnan kaikkein kiireellisin tarve saada väkiluku tasaantumaan")

7.  Rahatalouden kasvattamisesta on luovuttava. Vaihtoehtoja luovat mm. koroton raha, osuuskunta-aate, aineellisen elintason ”onttouden” osoittaminen ja ekoerotiikan nostaminen arvoonsa mammonan palvonnan sijaan. 

Kokous Katajamäen-yhteisössä 1996

• Ekovihreiden edustajaksi EU-vaaleissa päätettiin kysyä Eero Paloheimoa. Osa kannatti Ulla Klötzeriä.

• Suunniteltiin kasvutalouden vaihtoehto -seminaarin ohjelmaa.

• Esitteeseen päätettiin lisätä esimerkkejä maailman ekologisen tilan vakavuudesta Worldwatchin Maailman tila 1995 -raporttia hyväksi käyttäen.

• Vihreän liiton Kuopion kokousta varten valtuutettiin Seija Mannila ja Raimo Flink laatimaan kannanottoehdotus, jossa vaaditaan vertailemaan vesivessan ja kompostikäymälän asentamisen kustannuksia.

• Timo Juurikkala ja Marketta Horn valtuutettiin kirjoittamaan Elonkehään kirje Pentti Linkolan oikeasta tilannearviosta, mutta vääristä menetelmistä.

• Kunnallisvaalit 1997: Päätettiin tarkastella Vihreän liiton kunnallisvaaliteesejä ekologiselta kannalta. Ekovihreät ry:n omiksi teeseiksi nostettiin yksityisautoilun vaihtoehdot, paikallisen omavaraisuuden lisääminen, kompostointi ja kompostikäymälät sekä verotuksen painopisteen muuttaminen ympäristöverotukseen, mikä vaikuttaisi erityisesti liikenteeseen ja maatalouteen, permakulttuuri omavaraisuuden lisäämiseksi

Vuosikokous 2011

Mietteitä paluumatkalla kokouksesta 27.2.2011:

Miten mahtavaa, että ekovihreillä on toiminnan edellytykset. Piia jatkaa puheenjohtajana, Mikaela ja  Keijo kehittäjinä ja tiedottajina ja hallitus on täysilukuinen. Näinhän hyvin ei aina ole ollut.

Arvaatte varmaan, että harmaana eminenssinä en ole iloinen toiminnan konsensushakuisuudesta. Koska ymmärrän, että ekovihreisiin liittyneet ihmiset haluavat päästä vaikuttamaan edustukselliseen demokratiaan, olla mukana yleisesti hyväksytyssä vihreässä ideologiassa, on kai oma suuni pidettävä kiinni. Konkarina sanon, että politiikkaan vain mukaan, kyllä se nielaisee kitaansa teidätkin. Katsokaa vaikka Tarja Halosta, mikä muutos hänessä on tapahtunut virallisuuden palleilla. Aulis Juneksella oli tapana sanoa: Joka nokikolarin kanssa painii tulee itsekin mustaksi.

Palaan vielä tuohon toiveeseeni. Voisivatko ekovihreät esittää, että luonnon, eläimen ja ihmisen kestävyys punnitaan jokaista päätöstä tehtäessä? Konkreettisiin asioihin konkreettisia ehdotuksia. Ne eivät mene läpi tänä vuonna, mutta ehkä jo seuraavana. Jos kukaan ei esitä vaihtoehtoja, eivät ne pääse virkamiesten alitajuntaankaan. Alla asiat joista kunta päättää

Kuntalaki pykälä 25: "Kunnalle laissa säädetyt tehtävät liittyvät ainakin terveydenhuoltoon, perusopetukseen, päivähoitoon sekä sosiaalihuoltoon. Lisäksi esimerkiksi lastensuojelu, vanhusten-, vammaisten- ja päihdehuolto sekä toimeentulotuki kuuluvat kuntien toimintaan. Teknisellä puolella kunta huolehtii kaavoituksesta ja valvoo ympäristönkäyttöä. Myös teiden ja katujen ylläpito sekä pelastustoimi kuuluu kunnille. Vesi- jäte- ja energiahuollon toiminta on ollut perinteisesti kuntien hallussa, mutta nykyisin yksityiset markkinat ovat tulleet toimintaan. Kunta valvoo näiden toimintaa." 

Tapaaminen Kiasmassa 3.9.2011

 Mukana kansanedustaja 2009–2011 Timo Juurikkala. Timo on Ekovihreiden perustajajäsen ja kuulunut kaikki nämä vuodet Ekovihreiden postituslistalle, vaikka ei ole maksanut jäsenmaksua. Hän tulee mielellään seuraavaankin kuukausitapaamiseen 1.10. ja on mukana seminaarijärjestelyissä. Meidän asiamme on kai osoittaa, että Juurikkala ja Pulliainen keskittyvät mieluiten juuri Ekovihreiden tavoitteisiin ja tavoitteemme ovat sellaisia, että niitä voi eduskunta (hallitus?)tasollakin ajaa. Mitä ne sitten lienevät, radikaalisuusasteesta ei tullut selkoa torstaina.
Timo on toiminut Vantaan kaupunginvaltuutettuna vuodesta 1992 ja turhautui, kun sielläkin lastenhoidontuki nousi tärkeimmäksi asiaksi. Ekovihreitä hän toivoi asiantuntijaryhmää, "äärisiiven vaikuttajaa". Hän pahoitteli, että "Ekovihreät eivät koskaan ole osanneet käyttää mandaattiaan täydellä teholla".

Kuukausitapaamiseen meitä kerääntyi 10, ateisteista teologian opiskelijaan ja tenttasimme porukalla eduskunnassa ääneen pääsevää Timo Juurikkalaa ja hänen avustajaansa Olli Aaltoa (siis ei sukupuoltaan vaihtanut pappi, vaan Vihreän liiton entinen toiminnanjohtaja).
Timo kertoi keskittyvänsä ilmasto- ja energia-asioihin. Hän työskentelee Luonnonsuojeluliiton kanssa ja pyrkii vähentämään Metsähallituksen uudelleenorganisoinnissa "kepulaista haiskahdusta". Mikrotason juttuna myös Sipoonkorven rauhoitusta kansallispuistoksi.
1. Timo ajaa perustuloa ja pitää vihreiden työttömyyspolitiikkaa "ponnettomana", mutta "nyt on huono aika liputtaa perustulolle, koska odotetaan Satakomitean suositusta".
2. Hän kannattaa yhä moottoriurheilukieltoa, vaikka tietää moottoripyöräystäviensä kiukustuvan ja on kehottanut Olli Aaltoa toimimaan niin, että Timo pääsee edustusmatkoille aina maata pitkin.
3. Tunnustuksellinen uskonnonopetus on lopetettava valtion kouluissa. Timo kertoi olevansa ateisti.
4. Hän uskoo yhä vankemmin euron liikevoimaan - rahalla saadaan eniten aikaiseksi ympäristön hyväksi. Arvonlisävero on eriteltävä ja ympäristöverot tärkeitä.
5. Vesivesojen rakentamisen lopettamiseen Juurikkala ei vielä usko, mutta pitää vessojen huuhtelua juomavedellä järjettömänä.
6. CO2 päästöjen lopettamiseen on saatava "järjellinen aikataulu".
7. Timo on valmis kannattamaan lapsilisää vain kahdelle lapselle.
8. "Seutuhallinto on uusittava. Miksi pääkaupunkiseudun kunnat kilpailevat keskenään? Erityisesti maankäyttö ja liikenne on saatava Uudenmaan maakuntaliittoon niin, että siellä pidetään jopa suorat vaalit."
Eri mieltä olimme Timon kanssa ainoastaan siitä, onko Vihreän liiton parempi toimia hallituksessa vai oppositiossa. Hänen mukaansa oppositiossa ei saa mitään aikaiseksi. "Vihreät ovat saamassa saman aseman kuin RKP:llä oli. Hallitusta ei muodosteta ilman vihreitä ja vihreät ovat sen pandamerkki."
Seuraava seminaari pidetään väestön kasvusta. Edellisen ekokaupunki-seminaarin tilavarausta oli yritetty saada tehtyä Erkki Pulliaisen kautta, mutta se oli lopulta onnistunut Anne Sinnemäen avulla, joka sitten myös piti tervehdyspuheen.

Tervetuliaistoivotus, kansanedustaja Timo Juurikkala
1. Johdantopuheenvuoro väestön ja väestönkasvun nykytilanteesta
(Väestöliiton edustaja)
2. Piia J. Häkkinen, fyysikko, kansalaisaktiivi: Väestönkasvun vaikutukset
ilmastonmuutokseen ja ilmastopolitiikkaan
3. Ilkka Hanski, professori, Helsingin Yliopisto: Väestönkasvun vaikutus
luonnon monimuotoisuuteen
4. Minna Säävälä, tutkija, Väestöliitto: Väestönkasvuun vaikuttavat
tekijät, Mitä Suomi voi tehdä?
5. Lopetuspuheenvuoro

Lehtijuttuja

Vihreä Lanka 14.3.1996.

Mikä olikaan vihreiden tehtävä?

Tulimme aikanaan vihreään liikkeeseen, koska halusimme vaikuttaa mielettömän tuhlaamisen lopettamiseen tässä maailmassa. Kun seurasi tiedotusvälineistä Vihreän liiton valtuuskunnan kokouksesta 24. - 25.2., ei käsittelyssä näyttänyt olleen muuta kuin vallitsevan järjestelmän hyväksymät teemat ja omat henkilövalinnat.

Valtuuskunnalla riittäisi puheita, vaikka sellaista kuin ympäristökatastrofi ei olisi olemassakaan. Me haluamme kuitenkin raikkaita ja selkeitä raportteja siitä, miten vihreille tärkeät asiat edistyvät: perustulo, jätevero, bensavero, raideliikenne, lähidemokratia.

Toista on ekovihreiden kokouksissa. Käymme joka kokouksessa läpi, miten meille tärkeät asiat ovat edistyneet sitten viime tapaamisen. Monen muun asian ohella meillä on Vuotoksen suhteen meneillään kansainvälisen matkailuboikotin nostaminen, lapsiluvun vähentämiseksi käynnit Väestöliitossa ja Mannerheimin lastensuojeluliitossa, joukkoliikenteen parantamiseksi ehdotukset aikatauluista ja lippukokeiluista sekä vesivessojen vähentämiseksi infotilaisuudet kuntiemme teknisissä virastoissa.

Vaikka asiat edistyvät hitaasti ja usein jonkun muun kuin ekovihreiden aloitteesta, tulee tunne kuin olisimme osa suurta ekologista muutosta. Minkälainen tunne mahtaa olla valtuuskunnan kokouksen osallistujilla kahden istuntopäivän jälkeen?

Seija Mannila, Marketta Horn

 

Helsingin Sanomat 1997
OIKAISU

Sunnuntaina 12.5. HS otsikoi ”Linkola ulos ekovihreiden valtuustosta” ja sisäsivuilla ”Pentti Linkolan ajatukset jakoivat ekovihreiden mielipiteitä”.
Toimittaja Pekka Väisänen ei ehkä tiennyt, että Suomessa on jo muutaman kuukauden toiminut Vihreän liiton yhteydessä Ekovihreät ry. Pentti Linkola on ollut perustamassa Ekologista puoluetta, mutta ei ole suorassa yhteydessä Ekovihreät ry:n kanssa.

Linkola jakaa mielipiteitä toimintatapojen ja päämäärien osalta. Kuitenkin se tapa, jolla hän arvioi nykytilannetta, puhuttelee molempien ryhmien jäseniä. Kun Pentti Linkola joutui 11.5. ulos ”oman” Ekologisen puolueensa päättävistä elimistä, johtui se puoluekokouksen vasemmistosiiven taitavasta taktikoinnista, ei hänen puheistaan tai ehdotuksistaan.

Miksi sitten kaksi ekologiasta huolestunutta ryhmää? Ekovihreät ry:n mielestä Vihreä liitto on oikea kanava Suomen vihertämiseksi. Pienillä sirpalepuolueilla ei ole vaaleissa mahdollisuuksia. Yhdistys yrittää vaikuttaa liittoon niin, että se ottaisi ekologisen kestävyyden päätöksentekonsa perustaksi, kehittäisi malleja omavaraisesta elämästä ja vaikuttaisi enemmän kunnalliseen päätöksentekoon, ruohonjuuritason muutokseen, kuten vesivessoista luopumiseen ja autoilun vähentämiseen.

Sen sijaan Ekologinen puolue asettaa pääpainon suuriin rakenteellisiin muutoksiin pyrkimällä purkamaan nykyisiä elämää tuhoavia taloudellisia rakenteita kuten vapaakauppaa ja EU:ta. Se tukee rahallisestikin välittömiä luonnonsuojeluhankkeita kuten vanhojen metsien suojelua ja eläinten oikeuksia. Ekovihreät ja Ekologinen puolue toivovat puolueiden fuusioita. Tavoitteena on vaaliliitto ensi syksyn kunnallisvaaleissa.

Ekovihreät ry:n puheenjohtaja Marketta Horn

Ekologisen puolueen puoluesihteeri Anneli Jussia

 

Vihreä Lanka 16.1.1997

Vihreä illallinen

Joulukuun ankea kaamos. Viinirypäleitä, appelsiinia, maissia, ranskalaista punaviiniä, patonkia. Ja kysymyksiä vihreälle ympäristöministeri Pekka Haavistolle, joka ottaa Ekovihreitä vastaan ministeriön edustustiloissa. Sujuvasta ja heleäsanaisesta ministeri Pekka Haaviston alkupuheenvuorosta jää mieleen tunne, että siinä puhuu onnellinen mies. Puheessa vilahtelevat sanat ympäristötuki, maataloustuki, erityistuki, tulotuki, työtuki.

Tein aikoinani väitöskirjaa siitä, mitä neuvostojulkisuuden ideologiset termit kuten rauhanomainen rinnakkainolo tarkoittivat. Tulos oli, että abstrakteilla käsitteillä on aikaan ja paikkaan sidottu merkitys. Haavisto on selvästi siirtynyt aikaan ja paikkaan, missä sanoilla on Virallisen Järjestelmän Merkitys.

"Kun tulin, iso kasa tekemättömiä päätöksiä tikkojen suojelusta makasi pöydälläni. Sain ne selvitettyä”, kertoo Haavisto ja todistaa sillä neuvottelukykyään verrattuna edeltäjäänsä.
Suojeluakin on yritetty, mutta ”paikallinen ilmapiiri on konservatiivista”. Lappilaiset haluavat asfalttiteitä. Pahuuksien summa tuntuu olevan vakio: tiet lisäävät autoilua, autoilu tuhoaa metsiä.
Haavisto puolustautuu: metsähallitus on koneellistanut vain alle puolet hakkuutöistään, metsäyhtiöt 60 prosenttia. Siksi juuri metsähallituksen hakkuiden vähentäminen vähentäisi myös työpaikkoja. Miksi ihmeessä monitoimikoneille ei vaadita haittaveroa?

Vuotos vilahti

”Keski-Euroopasta on vaikea saada tukea vesivoiman vastustamiselle”, selittää Haavisto. ”Siellä luonnonsuojelijat vastustavat ydinvoimaa ja ovat siksi valmiita hyväksymään vesivoiman.” Itse tiedän, että saksalaiset haluaisivat ryhtyä turistiboikottiin jokien säästämiseksi. Ehkä se on tullut Haavistonkin korviin. ”Voimme tehdä yhteistyötä ruotsalaisten kanssa. Hekin tietävät, että Vuotos lisää Perämeren kuormitusta.” Eli taas kerran ulkomaille. Edellisenä keväänä matkasimme bussilla Pentti Linkolan ja kumppanien kanssa esittelemässä Suomen puupeltoteollisuutta Keski-Euroopassa.

Puuttuuko suomalaisilta siis rohkeus asettaa ehtoja, jotka saattaisivat lyhyellä kantamalla vähentää Suomen kilpailukykyä? ”Odottakaamme Ruotsin päätöstä”, sanoo Haavisto. ”Kun Ruotsi tekee päätöksen ensimmäisen atomivoimalan sulkemisesta ja vihreä energia nousee keskusteluihin, Suomen metsäteollisuuden on vaikeaa perustella viidennen atomivoimalan rakentamista.” Haaviston mukaan sähköyhtiöillä on markkinapaine. Mutta on muillakin. Esimerkkinä hän kertoo, miten Saksan taannoinen ympäristöministeri Klaus Töpfer halusi tavata puurakentajia Suomessa. Kukaan ei ”uskaltanut” tulla paikalle. Mafia ja lobby ovat liian vahvoja.

Säästäminenkö luo terveyshaittoja?

Säästämisen tarpeellisuudesta puhutaan joka puolella. Ihmisten säästöhalu on yllättänyt. Säästöhalu alkaa luoda jo terveyshaittoja. Esimerkiksi Lauttasaaressa ihmisiä kehotetaan kuluttamaan enemmän vettä, koska muuten vesi viipyy liian kauan putkissa. Ekovihreiden sydämenasiana on ollut vesivessoista luopuminen. Eihän ole järjen hiventäkään huuhtoa kallisarvoisinta maanparannusainetta - uriinia - merta rehevöittämään. Jonkun on kuitenkin otettava vastuu kansanterveydestä.
"Luomutilat ovat vieneet kaiken suojelutuen. Viljelijät olivat liian hanakoita siirtymään luomutuotantoon. Suomen neuvottelijat eivät olleet varautuneita halukkuuteen samalla tavoin kuin esimerkiksi Itävallan neuvottelijat", valistaa Haavisto. Jos luomua lisätään nopeammin, se vie rahat kaikilta muilta hankkeilta. "Ehkä ympäristötuki voitaisiin siirtää niin kutsuttuun vakavien vaikeuksien tukipakettiin", pohdiskelee Haavisto.

Lisää haittaveroja

Voisiko hengitysilmaa pahimmin saastuttaville langettaa haittavero, lentokenttäveron tyyliin? "Joo, yritin tätä kerran. Se oli kesämökkivero. Oma puolueeni oli ensimmäisenä haukkumassa. Vihreätkin ovat liian herkkiä julkisuuden kritiikille." Haavisto puhuu kuin Paavo Nikula, aina myötäillen kysyjän kantaa. Hän on siisti ja korrekti. Hän puhuu pitkään ja sujuvasti. Sitä kuunnellessa on helppo vaipua hyväntuuliseen päiväuneen. Uusia asioita siinä ei vilahda. Muistan haikeana, miten kerran kesällä kirjasin hänen edeltäjänsä Sirpa Pietikäisen puheita kynä sauhuten. Uudet asiat edistyvät tavallisesti pilottiprojekteina, malleina ja kokeiluna. "Mutta Suomessa sellaisia ei voi toteuttaa, koska jokainen pelkää, että ne eivät toimi. Ja silloin ne eivät toimi", tyrmää Haavisto.
Silti kysyn: olisiko kuitenkin parempi pysyä oppositiossa ja harjoittaa sieltä käsin armotonta ekovihreää valistusta?

Ympäristöministeriö kangerrellen ja karsittuna toimittaja Juhani Aromaki hs 18.9.1983

"Kymmenen vuotta kestänyt poliittinen sylipaini on nyt painittu: uudessa ministeriössä ei saa apua vesiasioissa (jäävät vesihallitukselle), ei riista- ja kala-asioissa (jäävät maa- ja metsätalousministeriölle eikä luonnonsuojelualueiden hoito ja hallintoasioissa (jäävät metsähallitukseen). Ministeriö sai hoidettavakseen kaavoitus- ja rakennusasiat sekä asuntoasiat. Kuinka ympäristöministeriön pari sataa virkamiestä siirretään pääosin uuden kultin taakse hoitamaan suurin piirtein samoja tehtäviä kuin aikaisemminkin. Koko ympäristönsuojelun väliportaan hallinnossa on vain kolmisenkymmentä virkamiestä. Lääninhallituksissa pari kolme virkamiestä joutuu hoitamaan viidentoista lain täytäntöönpanon. Nyt on vaara, että jotkut ministeriöt katsovat lokakuun alussa olevansa vapautettuja ympäristönsuojelutehtävistä.

Ympäristöasioiden hoidon kehittämistä on selvitetty eri yhteyksissä jo 1960-luvun loppupuolelta alkaen. Laajimmin tehtäväänsä paneutui valtion keskushallintokomitea joka 1975 yksimielisesti ehdotti tärkeimpien ympäristöasioiden keskittämistä ympäristöministeriölle. Hallitus asetti maaliskuussa 1982 valiokunnan valmistelemaan. Ympäristönsuojelu katsottiin vielä hui hai -peliksi Yleinen mielipide muuttui ympäristöystävällisemmäksi. Matti Ahde: “Se on ajanut poliittisen päätöksentekijöiden ohi. Hän viittaa Koijärvi ja Ounasjoki -liikkeisiin sekä toimintaan Päijänteen puolesta. Liikkeet ovat avannet poliitikkojen silmät. Ministeriön virkojen on annettu mennä demareille. Asunto-osasto kahmii peräti 94 prosenttia ministeriön varoista: “Emme enää rakenna mahdollisimman korkeita, leveitä ja suuria asuntoalueita. Talojen korkeus laskee, virkistysalueet lisääntyvät", Ahde kuvaa uutta suuntausta. Demariministerin on helppo panna yrittäjät ja yksityinen teollisuus ojennukseen. Toista on suurten valtionyhtiöiden kanssa. Ongelmia ovat PCB-myrkyt, kaatopaikat, meluntorjunta, happosade.

Pekka Haavisto aloitti puheensa puoluekokouksessa Jyväskylässä 1999: Tervetuloa Vihreät ja Marketta Horn, jos olet jaksanut tulla paikalle!

Vihreän Langan päätoimittaja Päivi Sihvola kirjoitti: ”Marketta Horn oli ennen kokousta surrut arvokeskustelun puutetta sähköpostilistalla ja ilmoittanut lähtevänsä jälleen kerran kokoukseen "raskain mielin". "Et voisi olla enemmän oikeassa: näistä asioista ei koskaan puhuta tarpeeksi. Onko yleispuolueen leima syönyt vihreät perusarvot", Pekka Haavisto kysyi Hornille vastatessaan. Hän muistutti kuitenkin, että vuositolkulla vihreät tekivät ohjelmaa, jossa tavoitteeksi asetettiin, että luonnonsuojelualueet muodostaisivat kymmenen prosenttia Suomen pinta-alasta. Tuolloin monet vihreätkin pitivät Haaviston mukaan tavoitetta liioiteltuna. Nyt se on Naturassa ylitettykin. Samaan syssyyn Haavisto luetteli vihreiden tärkeimmät saavutukset hallituksessa ja ilmoitti omasta puolestaan lähteneensä kokoukseen "aika iloisin mielin".(Vihreä Lanka 28.5.1999, Koijärveltä 2000-luvulle) Haaviston tervehdystä pidin nuoleskeluna. Pidin yhden naisen performanssimielenosoitusta istumalla mustissa ja suruharso kasvoilla.
Sihvola jatkaa: ”Puoluekokousta kritisoitiin siitä, että poliittiselle keskustelulle oli liian vähän aikaa. Viikonloppuna myös Ekovihreät kokoustivat ja valitsivat puheenjohtajakseen Salla Laurilehdon Vaasasta… Ministeri ja puheenjohtajaksi valittu Satu Hassi muistutti, että Forssassa on ennenkin laadittu kauaskantoisia ohjelmia, joiden tavoitteet ovat nykyisin itsestäänselvyyksiä. Kokous hyväksyikin yksituumaisesti Hassin kymmenen kohdan ohjelman...

Mielipide Aamulehteen, mh

Kehitysapua teollistuneelle lännelle 2009

Martti Lunden esitti (Aamulehti 31.10) vaihtoehdoksi EU:n talouskasvulle alueellista omavaraisuutta ja vähäistä kulutustasoa. Lunden kirjoitti myös, että EU tuo työtä koneille ja energioille, ei työttömille. Olen Lundenin kanssa samaa mieltä paikallisen omavaraisuuden välttämättömyydestä. Nyt on kuitenkin liitytty EU:hun ja meklarit saavat miljoonamme. Kuittenkin EU:ssa laki tukee omavaraisuutta, kunhan oppisimme ja uskaltaisimme lakia tulkita.

Mutta onko miesmäistä vai juupajokelaista ajattelua, että kestävä kehitys ja omavaraisuus olisi puutetta, kituuttamista ja ankaraa työtä'? Työttömille ei tarvitse vängällä keksiä töitä, jos muutenkin tullaan toimeen. Gandhi muistutti, että maa voi täyttää kaikkien tarpeet, mutta ei kenenkään ahneutta. Ja mikä sen rikkaampaa kuin saada aikaa sellaiseen puuhasteluun, joka itsestä tuntuu mielekkäältä. Tekniikka on kehittynyt vihdoinkin niin pitkälle, että voimme suunnitella tavaroiden ja ruoan suhteen kävelymarkkinoita, mutta silti säilyttää "kosmopoliittiset yhteydet". Kuinka paljon turhaa byrokratiaa ja energiaa säästyykään, kun tavaroita ei tarvitse rahdata paikasta toiseen. Sairaudetkin vähenevät kun ruoka tulee suoraan pellolta pöytään.

YK:n järjestämän Rio de Janeiron ympäristökokouksen pohjalta on syntynyt paikallishallinnoille kestävän kehityksen organisaatio (ICLEY). Myös EU:n viides ympäristöohjelma antaa laajat valtuudet paikallisille asukkaille ja viranomaisille - jopa velvollisuuden huolehtia ympäristöstä. Jo kahdeksan Suomenkin kaupunkia on allekirjoittanut keväällä 1994 Euroopan kaupunkien niin kutsutun Aalborgin julkilausuman, jossa yhdistetään sekä YK:n että EU:n tavoitteet: "Me kaupungit olemme tietoisia siitä, että yhä enemmän myrkyllisiä ja haitallisia aineita pääsee ilmaan, veteen, maaperään, ruokaan ja niistä on siten tulossa kasvava uhka ihmisten terveydelle ja ekosysteemeille. Tulemme tekemään kaikkemme lopettaaksemme ja ehkäistäksemme enemmän saastumisen jo syntypaikallc."

Kaikki nämä sopimukset ovat yhtä tulkinnanvaraisia kuin EU:n kuuluisa subsidiariteetti-periaate eli ongelmien ratkaisu alimmalla mahdollisella tasolla. Nyt olisi yhdessä rinnoin koetettava vaikuttaa siihen, että näiden sopimusten ja määritelmien tulkinta vastaa ympäristöväen tavoitteita. Että myös ympäristöihmiset saavat määritellä, mitä tarkoittaa kestävä kehitys, alueellinen demokratia ja omaehtoisuus. Mielestäni ensimmäistä kertaa oikeusvaltiossa on meillä tavallisilla ihmisillä laki puolellamme pitäessämme luonnon puolta. Aalborgin kestävän kehityksen määritelmäkin on kunnianhimoinen: vaadimme sellaista vauhtia lähiympäristömme luonnonvarojen kulutukseen, mikä ei ylitä luonnon omaa vauhtia uusia näitä resursseja ja sellaista vauhtia päästöjen tuottamiseen, mikä ei ylitä luonnon kykyä puhdistautua.  Mahtavia sanoja!

Saksalaiset valtiotieteilijät ovat kehittäneet niin kutsutun kirkontorni-politiikan. Ihmisen tulisi kotikylänsä tapuliin kiivetessä nähdä 90 prosenttia omista elinehdoistaan. Englantilaiset kehittelevät innolla permakulttuuria (permanent agriculture) eli pysyvää kulttuuria ja maanviljelyä. Ympäristöihmisillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin alkaa antaa permakulttuurin mukaista kehitysapua teollistuneelle lännelle. Omavaraisuudesta saattaisi EU:kin tulla Juupajoen tavoite. Pikemmin kuitenkin uskon, että YK ja EU alkavat antaa vetoapua niille ihmisille, jotka haluavat asettua permakulttuurin koekaniineiksi. (mh)

"Vihreitä rasittaa apupuolueen asema"

Helsingin Sanomien pääkirjoittajien mukaan  (hs 3.1.2010) vihreiden tehtävä on luonnon suojelu. Sen sijaan Ekovihreät ei ole mikään vihreiden luontosiipi. Ekovihreiden muutoksilla pyrittiin kehittämään koko järjestelmää, ravistelemaan jopa sen perusteita. Näin hs asetti meidätkin taas ruotuun: ”Ympäristöihmiset arvostelevat puolueen saamattomuutta... Suomessa vihreiden johto puolustautuu arvostelua vastaan sillä, että hallituksessa täytyy kyetä olemaan samaan aikaan periaatteellinen ja lojaali..." Ympäristönsuojelijoiden lista nykyisen hallituksen kelvottomista päätöksistä ja hankkeista on pitkä: aluehallintouudistuksessa ympäristöhallinnolta riistettiin itsenäisyys, Metsähallituksesta ollaan tekemässä osakeyhtiötä, merentutkimus silvottiin, Suomen tunnetuinta uhanalaista eläintä saimaannorppaa ei haluta tehokkaasti suojella, Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa murrettiin kansallispuistojen rakennuskielto ja vähintään yhdelle ydinvoimalalle näytetään vihreätä valoa.

Ei kiitos. Tätä varten en ole 20 vuotta koettanut olla aktiivisena vihreässä liikkeessä. Missä pyritään yhteiskunnan rakenteellisen luontovastaisuuden estämiseen? Todistetusti ihminen ottaa huomioon lähiympäristön, jos hänelle annetaan vapaus. Mihin valtio jättää vapauden? Meillä on vapaus valita palkkatyö tai ajautuminen umpikujaan. Omalla työllä ei voi tuottaa omaa leipäänsä. Kuinka kauan vesivessojen turhuutta rakennetaan? Miten ihmeessä lentämällä pääsee halvimmin Espanjaan? Miksi lasten synnyttämisestä maksetaan sitä enemmän mitä enemmän niitä tähän ylikansoitettuun maailmaan tehdään? Kaikki muutokset vaativat kovaa asennemuutosta yhteiskunnan arvoissa. Kuka niitä edistää?

Pääkirjoituksessa jatketaan: ”Suomessa vihreiden saavutukset ovat sosiaalipolitiikassa ja vaalilainsäädännössä.” Juuri niin, vai liekö edes siinä? Kansanäänestykset vaikuttavat lapsellisilta, kuka enää ymmärtää, miten presidentti on paras valita. Sen sijaan paikallisilla asukkailla tulee olla suora vaikutusmahdollisuus, tuleeko heidän alueelleen jätteenpolttolaitos. (Marketta Hollolassa)

Suomen Luonto 2001/4

Ympäristönsuojeluneuvos Olli Paasivirta: “Vihreästä liitosta on tullut ympäristöä tuhoavien puolueiden henkinen omatunto maan hallituksessa. Oppositiokin voi unohtaa ympäristöasiat. Vai muistaako kukaan ympäristöä vaaliteemana kunnallisvaaleissa, puhumattakaan eduskuntavaaleissa? Ympäristö on epämieluisa aihe tarjottavaksi äänestäjille. On esillä vain kieltoja, rajoituksia, säännöstelyjä ja aineellisen elintason laskua."
Vai muka! Voimme tarjota puhdasta ilmaa, melutonta ympäristöä, maukkaita vihanneksia!

Minkälaisilla menetelmillä voin toimia järjestelmän sisällä kestävän kehityksen hyväksi? 

Marketta Horn 20.5.1994

Saattaa olla, että lehdistö julkaisee nihkeästi Vihreän liiton ja vihreiden kansanedustajien tiedotteita. Nykyisellään tuntuu, että vihreillä ei ole muita murheita kuin laittomien aseiden palautus, pornobisnes ja sosiaalipummit. Kun uusi presidenttimme lähtee ensi vierailulle itäiseen naapuriin, antaa Vihreän liiton puheenjohtaja evästykseksi suomalais-ugrilaisten kansojen oikeuksien parantamisen. Kuitenkin tuuli tuo ja rekat vievät rajojen yli sellaisia aineita, joita ei kestetä sen paremmin siellä kuin täällä. Eikö tartteis tehrä jotain? Enemmistölle vihreistä on ilmeisen tärkeää järjestää lasten päivähoito sosiaalisesti oikeudenmukaisesti ja tarjota nuorille muutamaksi kuukaudeksi kahdeksan tunnin palkkatyöpaikka.

Puolet meren kaloista on tuhoutunut, puolet maailman metsistä peruuttamattomasti kuollut, humuskerros saastunut, yli puolet taajamien lapsista kärsii kroonisista sairauksista, ei näe koskaan elämänsä aikana tervettä päivää. Sperman laatu on ratkaisevasti heikentynyt.

 Ekovihreät tuskin haluavat osallistua luonnon kustannuksella tehtäviin poliittisiin kompromisseihin sen paremmin kuin vuonna 1986. Äärilaidan kulkijoille on kuitenkin selvinnyt, ettei yhteiskuntaa, ei edes pientä suomalaista valtiota, voi muuttaa päivästä toiseen kestävälle pohjalle. Osoituksena pelkkien ekologisten arvojen riittämättömyydestä politiikassa on Ekologisen puolueen kuihtuminen. Kompromisseja ei voi tehdä kehityksen suunnan suhteen, kylläkin nopeuden suhteen. Ilman, veden ja humuksen tilan on kohennuttava.

Antti Nylen ja syväekologi, hs 14.10.09?

Miten yllättävää, että hs on asettanut Pentti Linkolan perustaman Elämänsuojelun liiton puheenjohtajan Göran Ekströmin kirjan Utopia pelastaa maailman hs:n kirjallisuuspalkinnon ehdokkaaksi parhaana esikoiskirjailijana! Varmaan joku salajuoni... Ekströmhän on radikaali sanoissa vaan ei teoissa. Vaan ei sanoissakaan. Hän ei ole koskaan syyttänyt mitään instanssia tai ihmistä maailman ekologisesta tilasta, ainoastaan ajatusta jatkuvasta kasvusta ja kilpailusta. Miten voittaa vastapuoli, jos ei ole vastapuolta eikä ole edes menetelmää tilan parantamiseksi?
Antti Nylen pitää hs 14.10.09 Ekströmin pakinoita syväekologiasta parannettuna humanismina, joskin "staattisena argumentaationa" ja "ylen seesteisenä". Ekström "ei ivaa eikä halua loukata". Wikipedia määrittelee humanismin itsekeskeisyyteen ja omahyväisyyteen perustuvaksi elämänkatsomukseksi. Nylen: "Syväekologi uskoo, että sudessa ja vaivaiskoivussa on sama elämänhalu kuin meissä. Ihminen ei ole "luomakunnan kruunu". Mitä vähemmän ihminen heiluu "Jumalan puutarhurina", sen parempi. Ihminen on vain "varaton vuokralainen".  "Ekström tähdentää Nylenin mukaan, että "ei meillä nytkään hyvin mene. Elämme yltäkylläisyydessä emmekä koskaan tunne itseämme kylläisiksi. Ehtymätön, saastumaton energianlähde olisi epäonnen lähde."
Nylenin mukaan Ekström puhuu ihmisestä: "ensiksi ruvettiin kuvittelemaan, että ihminen voi hallita elollista ja elotonta luontoa... Kiero ajattelu johtuu siitä, että talouskasvun perustalle on jo rakennettu niin monen yksilön elämä. Tulisi sotku, jos mätiä perustuksia yhtäkkiä alettaisiin korjata... vaatteet paikataan, hajonnut tuoli korjataan, eilisestä jäänyt puuro lämmitetään."

Parempaa kuin seksi - 

junttausoppia Vihreästä liitosta

Elonkehä-lehti kirja-arvostelu 29.11.2015 Marketta Horn

Mistä johtuu, että Suomessa roiman alkunousun jälkeen vihreän liikkeen kannatus seisoi paikoillaan lähes 20 vuotta? Miten on mahdollista että innovatiiviset ja älykkäät ihmiset muuttivat maasta tai jättäytyivät politiikasta? Miksi Suomessa modernit ekologiset ratkaisut ja naapuriapu eivät ole edistyneet?

Yhden vastauksen antaa Pekka Saurin yllättävän omalaatuinen romaani Parempaa kuin seksi (Kaiku 2014). Luin kirjaa niin kuin se ei olisi fiktio vaan kuvaisi vihreän liikkeen vetäjäksi työntäytynyttä kolmikkoa 1980- ja 1990-luvulla. Pekka Haavisto, Heidi Hautala ja Sauri esiintyvät kirjassa peitenimillä Jussi, Anja ja Pete.

Alter egojen käyttö on kaunokirjallisuudessa tavallinen tapa kertoa ihmisistä, jotka vielä ovat elossa ja asioista joita muuten ei oikein voi sanoa. Saurin kirjan suhteen se saattaa olla ainutkin, sillä henkilöiden suuhun pannut repliikit ovat, tai ainakin kuulostavat minun korvissani, hyvin uskalletuilta. Provokatiivisilta. Eikä ainakaan vihreämmän Suomen ja kansalaisvaikuttamisen kannalta kovin lohdullisilta.

Dokumenttiromaani tai autofiktio ovat kirjallisuudenlajeina omiaan erityisesti kuvattaessa kipeitä traumoja. Lajityyppi sopii hyvin Saurille, Mielenterveyden keskusliiton ex-puheenjohtajalle ja radion ex-Yölinja-ohjelman juontajalle. Tämän kirjoitustyylin eettisyys on siinä, että siinä ei omaelämäkerran tavoin teeskennellä, että ihminen voisi olla täysin läsnä minässään, täysin itsestään tietoinen. Autofiktiossa kirjailija tyypillisesti esiintyy kertojana, usein omalla nimellään jokseenkin uskollisena totuudenmukaisille faktoille. Erilaiset metafiktiiviset kommentit ja muut juonen uskottavuutta rikkovat elementit yhdistävät autofiktion postmodernistiseen kirjallisuuteen, sanoo kirjallisuudentutkija Päivi Koivisto.

Postmodernismi on taidesuuntaus, jossa kyseenalaistetaan tieto yleensä, koskipa se maailmaa tai itseä. Kyse ei ole sisäisestäkään totuudesta, ehkä tunnustuksellisuudesta. Tekstissä nostetaan esille kipeitä, häpeällisiksi tai salaisiksi ajateltuja asioita. Autofiktiolle on Koiviston mukaan tyypillistä poliittinen kantaaottavuus, tuleepa se sitten esille henkilökohtaisten ”yksityinen on poliittista” -ajatusta noudattavan rehellisyyden tai nostamalla esiin suuren joukon kärsimyksiä. Koivisto toteaa, että kun kirjoitetaan kärsimyksestä, koettu tuodaan näkyville, mutta pyritään vaikuttamaan myös siihen, etteivät menneet synnit unohdu. Anna-Leena Härkönen on käyttänyt autofiktiota poliittisen vaikuttamisen välineenä teoksessaan Loppuunkäsitelty. Hän syyttää sisarensa itsemurhasta mm. huonoa mielenterveyshoitoa. Jutut vetävät lukijan tempaavasti mukaansa Saurinkin kirjassa, samastumaan.

Koska traumaattisia kokemuksia, äärimmillään esimerkiksi sotaa, on vaikea ilmaista, saatetaan tuntea myös syyllisyyttä ja häpeää, sopii kokijalle autofiktion kaltainen ilmaisu. Hän haluaa todistaa kokemastaan. Teoksen maskeeraaminen fiktiivisiin kerrontakeinoihin tekee vaikeaksi lukijalle tulkita päähenkilöä. Väärät nimet tunnistettavien tapahtumien henkilöillä on yritys pelastaa kirjailijan nahka kunnianloukkaussyytteiltä. ”Olipa autofiktio miten lähellä romaania, fiktiota, sen voima todistuksena on monesti romaania vahvempi”, kertoo Koivisto. Kirjailijan nimi lähettää haasteen myös lukijalle. Jos jotain tällaista on voinut tapahtua joissakin tilanteissa – vaikkapa kokouksen manipulointia – voisiko niin tapahtua nytkin?

Saurin romaanissa kuvataan sitä, mitä itse koin elämäni tärkeimpinä vuosina vihreässä liikkeessä aktiivisesti toimiessani. En näköjään törmännytkään lasikattoon, vaan pekkapoikien salakavalaan suunnitelmaan. Miten monen muunkin unelmat kestävämmästä Suomesta Keskuskomitea murensi? On kuin olisin saanut synninpäästön kirjan luettuani – heidän taitavaa valtapolitiikkaansa vastaan en olisi mitenkään voinut muuttaa maailmaa vihreämmäksi. Romaanihenkilö Jussin ajatusjuoksun mukaan me muut maailmanmuuttajat, ”yhden kortin varaan laskeneet idealistit”, ajauduimme ”vähänsä antaneina” kohti ”samenevien” päiviemme määrää. En voi käsittää, että Sauri, itse lurjuksiin kuuluneena, on voinut tehdä niin tarkkoja muistiinpanoja, ja tilanteen ilmeisesti hyvin tajutessaan roikkua mukana. Synninpäästöä en anna, vaikka autofiktiivisen romaanin tarkoitus se useinkin on. Olisipa Sauri edes kerran maininnut, että liikkeellä saattoi olla muitakin ”esityslistoja” kuin kolmikon tai muitakin aatteellisia liittolaisia eli kilpailijoita kuin ”koirankuonolaiset” (Pentti Linkolan ja Eero Paloheimon ryhmä).

Vain ”kaikkia ovia sopivasti raollaan pitäneet” selviytyivät. He ylittivät jopa omat odotuksensa vallan saleissa liikkuessaan. Jussi ihmettelee, että voisiko kukaan pyrkiä tavoittelemaan mitään muuta kuin valtaa, ”pelkkä periaatteellinen kriittisyys” ei ole kunniakasta. Hänen mukaansa ”kaikki vallankumoukset tässä maailmassa on tehty jollain pienellä ryhmällä, joka tietää mitä tekee”. Kolmikko osasi olla se pieni ryhmä. Meitä muita ei kutsuttu poliittisen vaikuttamisen kurssille. Tulevaisuus näyttää, mikä hinta siitä maksetaan.

Heidän menestyksensä perustui ”älykkäästi” junailtuun kolmen hengen vallanjakoon, kokouksissa pidettyjen kannatuspuheiden suunnitteluun, avainsanojen käyttöön. He ymmärsivät varhain, että jonkun täytyy laatia esityslistat kokouksiin eivätkä ”ehdotukset ja suunnitelmat ja päätökset ilmesty jostakin tyhjästä ilmasta”, vaan ”jonkun pitää miettiä ne etukäteen ja tuoda porukan päätettäväksi”. Niin yksinkertaista, ”valta on sillä, joka kykene kirjoittamaan agendan”. Etukäteen oli mietittävä kymmenen virkettä, jotka pitää ehdottomasti saada sanotuiksi keskustelun aikana esillä olevista aiheista riippumatta. Tämän lisäksi kokouksiin oli saatava ”riittävän päätösvaltainen joukko tolkullista väkeä koolle”. Esitykset oli suunniteltava niin, että ”aina jäi takaportti perääntymiselle auki”. Päättäjien päitä on kyllä vaadittava vadille, mutta samalla varmistettava, ettei se koskaan ole oma pää: ”Sä hoidat asiat niin, että sä et ole koskaan vastuussa mistään yhteisistä päätöksistä. Sä olet ikuisessa, periaatteellisessa oppositiossa.”

Jussin ”vallan järkevä työnjaon suunnitelma” tarkoitti, että pelikentän ”hyötysuhde” oli maksimoitava. Romaanin Pete kertoo, että he suosittelivat tilaisuuksien järjestäjille aina toisiaan, jos eivät itse ehtineet, jotta ”sananjulistus ja palkkiot saataisiin pysymään omassa piirissä”. He tajusivat, että ei ole mitään mieltä siinä että ”me huseerataan kaikki joka paikassa ja kilpaillaan vielä toistemme äänistä kaikissa vaaleissa”. Maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta oli hyödyllistä, että juuri heidät äänestettiin puolueen johtotehtäviin: ”Kun Jussi on eduskuntaryhmän puheenjohtaja, Anja puoluejohtaja ja Pete puoluesihteeri”, voivat he ”yhdessä saada aikaan merkittäviä tuloksia.”

Kolmikolla oli selkeä suunnitelma siitä, miten he pystyvät sanelemaan päätökset. Suomen jäsenyydestä Euroopan vapaakauppaliitossa ohjeistaa Jussi: ”Tyylilaji” on harkittava niin että myönteinen julistus ei luiskahda ”liikaa paatoksen puolelle”, sen on vaikutettava ”epäsuorasti ja salavihkaa”. Siinä auttaa ”häive huumoria”, itseironia ja Peten sarkastiset piirrokset. Tällöin ”asia menee läpi ilman että kukaan oikeastaan huomaakaan” ennen kuin on liian myöhäistä. Koska vihreät survivalistit ”eivät missään oloissa tulisi jäsenyyttä hyväksymään”, on varmistettava, että ”he pysyisivät riittävän mitättömänä vähemmistönä”. Koirankuonolaisten puolue on ”päättäväisesti murskattava” niin ettei se enää ”mudasta nouse”. Järkevät ihmiset on saatava omaan puolueeseen. Survivalistit ja Eero Paloheimoa etunenässä voidaan ”ehkä joissakin poikkeustilanteissa valjastaa ihmisten mobilisoimiseen hyvälle asialle, mutta missään olosuhteissa ei ketään koirankuonolaista saa päästää johtotehtäviin”.

Ja nappiin meni: Petestä itsestään tehtiin Helsingin ja Anjasta Euroopan suurpäättäjä. Suunnitelmien mukaan Jussista on tulossa Maailman suurpäättäjä YK:n pääsihteerinä. Antti Majander kirjoitti Helsingin Sanomissa 18.9.2014 kirjaa arvostellessaan: ”Seksiä parempaa on näemmä vapaa syöksy kohti maata benji-hypyssä. Useimmiten kai hoetaan, että seksiä parempaa on valta... Ja katso, onnistuihan se! Eepoksen tyylilaji on pikareski, siis sankarillisuuden ja koomisuuden liitto. Lopuksi kolmikon jäsenet kohtaavat lähinnä vain puolisattumalta suuren maailman valtavilla lentokentillä, vallankumous syö omaa lastaan.”

He hautasivat unelman paremmasta Suomesta – semmoisesta jota Ville Komsi lähti edustamaan ja jota me jotkut muualta tulleet seurasimme. Into maailman muuttamiseen oli vielä 1970-80-luvuilla järkkymätön. Esa Saarinen pauhasi Kansallisteatterissa täydelle kuulijakunnalle Kalevalan käsittein, Erkki Tuomioja kulki rauhan merkki rinnassaan yhteisissä suunnitelmissamme. Myttyyn meni.

 Muiden kommentteja Saurin kirjasta

Peitenimien käyttö Päätaloa, Saisiota ja Holappaa myöten on ollut tavallinen tapa 1970-luvulta lähtien kertoa ihmisistä, jotka vielä ovat elossa ja asioista joita muuten ei oikein voi sanoa.

Sopii hyvin Saurille. Terapiatilanteissa peitenimet ovat rutiinia. Sauri syyttää myös poliittisissa jutuissaan usein vastustajan käyttävän peitenimiä kuten ”lähiruokaa” roskaruosta ja ”metsänparannus” avohakkuusta.

Osmo Soininvaara kirjoittaa blogissaan: ”Minulle vihreiden varhaishistoriasta kertova alkuosa oli kiinnostavampi, koska ne olivat osa myös minun historiaani. Tutustuin läheltä Suomi-lehden arkeen, koska tein Vihreää lankaa Laivanvarustajankadulla samalla valolatomakoneella… Ei kuitenkaan ympäristöpuoluetta eikä Koijärveä edes mainita, vaan puolue, jonka aatteellisena lähtökohtana oli parhaan argumentin ja avoimen keskustelun periaate. Tätä ilosanomaa levitettiin ensin Helsinkiin ja Suomeen ja lopulta enemmän tai vähemmän menestyneesti ympäri maailmaa.” Soininvaara jakaa Suomen maailmanparantajat liberaaleihin ja autoritaarisiin vihreisiin, ehkä Saksassa käytettyjä haukkumanimiä realot ja fundamentalistit muunnellen. ”Paljon sivuja uhrataan vihreiden alkuaikojen ankarille kiistoille. Puolue oli voimakkaasti jakautunut nykyistä liberaalia suuntausta kannattaviin ja autoritaarista yhteiskuntaa tavoitteleviin linkolalaisiin.” Minä olen näin jälkeenpäin vakuuttunut, että kompromissi ympäristöihmisten (ekoteknikkojen) ja ekoihmisten (survivalistien) kesken olisi löytynyt, jos Haavisto olisi sitä halunnut. Minä nimittäisin jakoryhmiä näin jälkiviisaasti toisin kuin Soininvaara ympäristöihmisten (ekoteknikkojen) ja ekoihmisten, toisin sanoen prometheolaisten ja survivalistien kesken. Paloheimo ja Linkola olivat ääriesimerkkejä ja siksi otollisia haavistolaisille. Meidät maltilliset survivalistit, jotka halusimme muuttaa pikkuhiljaa rakenteita, ei vain tekniikkaa, pystyttiin näin helposti sivuuttamaan.

Turun Sanomien Matti Viertola esittää osuvan kysymyksen: ”Mikäs tässä nyt sitten oikeasti onkaan totta ja mille sopii naureskella? Tai kenelle?”

Bloggaajat ovat kilvan ylistäneet pyhän perheen ”pyyteetöntä” toimintaa. ”Seksuaalivietti sublimoituu maailmanparannukseen. Yhdytään yhteiskuntaan ja maailmaan.”

”Kyllä tuo porukka on todella saanut paljon aikaan ja jatkuvasti toimii tämän planeetan hyväntekijöiden etujoukoissa.”

”Porukan tarkoitus on pelastaa maailma ekokatastrofilta ja samanaikaisesti viedä demokratia ja ihmisoikeudet kaikkiin maailman kolkkiin.”

”Romaani kurottaa niin kutkuttavasti todellisuuteen, että kunnioitus romaanihenkilöitä kohtaan vain syveni. Se pyyteetön into, jolla maailma vielä pelastetaan.”

Vain yhdessä arvostelussa kirjaa pidetään ”viiltävän itseironisena helmenä”.

*****

Omia mietteitä

Pekka Saurin Parempaa kuin seksi -autofiktio (Kaiku 2014)

Pääsevätkö vihreät eroon punavuorelaisesta kurista?

Koska toimin pitkään vihreänä valtuutettuna ja olen yhä Vihreän liiton jäsen, luin innostuneena Pekka Saurin muistelmia Parempaa kuin seksi. Kieltämättä luin selvästi kuin piru raamattu, olenhan vihreiden mustalla listalla. Liitän tähän pöyristyttävimmät mielipiteet, jotka kirjassa on pantu Pekka Haaviston suuhun.

Jopa Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja Anita Kärki valoi uskoa: ”Toinen eduskuntavaalien uusiutuja on vihreät. Puolue otti selvän askeleen kohti maakuntia. Puolue on nyt irtaantumasta punavuorelaisesta ja pääkaupunkikeskeisestä imagostaan. Mahdollista uusiutumista on siis näköpiirissä.” (21.4.2015)

Pääsisivätkö nyt myös ekologiset ideat esityslistoille??? Vai nielaiseeko Pyhä Perhe nämä uudetkin kansanedustajat? Olisiko aika avoimen kirjeen uudelle vihreälle ryhmälle meiltä häväistyiltä konkareilta? Että uudistunut eduskuntaryhmä ei jatkaisi entisenlaista kähmintää.

Eihän, haavistohautalasauri, heillä ollut mitään halua kansanliikkeestä – heidän näköisensä liikkeen piti olla. 1980-luvulla he höpisivät kulttuuri-imperialismin lopettamisesta ja länsimaisen demokratian puolustamisesta. Heidän demokratiansa tarkoitti salakavalaa manipulaatiota, niin kuin länsimainen demokratia tekee. He hautasivat monen unelman paremmasta Suomesta – semmoisesta jota Ville Komsi lähti edustamaan. Miten monen unelmat Keskuskomitea, pyhä perhe, murensi? On kuin olisin saanut synninpäästön kirjan luettuani – heidän ylivaltaansa vastaan en olisi mitenkään voinut muuttaa maailmaa vihreämmäksi. Nyt ymmärrän minkä pikkusielujen kanssa olin tekemisissä elämäni tärkeimpinä vuosina

Survivalistin logiikan tausta

Positivistien (prometheolaisten, ympäristöihmisten, environmentalistien) mukaan mitä tahansa ihmiskunta kohtaakin voidaan ratkaista tekniikan avulla. Ihmiskunnalla on käytössään rajattomasti luonnonantimia ja luonnonjärjestelmässä on korjaavia resursseja, joiden avulla selviydytään saasteista. Sama luja usko on tuttu markkinataloudesta. Ympäristöjohtaminen liittyy antroposentrismiin, ihmisen edut ovat tärkeämmät kuin ei-ihmisten. Heidän mukaansa taloudellinen vauraus ja kasvu voivat tapahtua ympäristöä tuhoamatta eikä niiden mukana lisäänny sosiaalinenkaan hyväksikäyttö. Heidän mottona on: vihreä sosiaalinen teknologia positiivisen ympäristön edistämiseksi. Tämän vihreän reformismin menetelmiä ovat design, teknologia, innovaatio, yritteliäisyys ja kulutustottumukset.

Me ekologi-ihmiset, survivalistit, pyrimme muuttamaan arvomaailmaa. Rajatussa maailmassa, rajattujen resurssien vallitessa ei ihmisten määrä voi jatkaa rajatonta kasvuaan. Ongelma vaatii enemmän kuin ympäristölainsäädäntöä ja -johtoa. Ongelmia ei voida ratkaista muuttamatta tuotanto- ja kulutusmalleja, arvoja ja asenteita. Vaaditaan radikaalia uutta suhtautumista ei-inhimilliseen elämään ja yhteiskunnalliseen ja poliittiseen elämään (ecocentrism ja biocenrism). Gaia-hypoteesin mukaan planetaarinen järjestelmä on yhtenäinen toisistaan riippuvainen kokonaisuus. Siinä on myös kiinnostava spirituaalinen elementti.

Bioregionalismissa pyritään liittämään syväekologian tuomat ongelmat yhteiskunnalliseen elämään: luonnollisesti desentralisoidut alueet (10 000 ihmistä), omavaraisuus, ihmisen vaikutuksen minimalisointi ympäristöön, orgaaninen maanviljely, vaihtoehtoinen lääketiede, paikalliset tuotteet, yhteisöllisyys, luontoon perustava viisaus, spirituaalisuus, keskinäinen apu, osallistuva politiikka ja erityinen vaatimattomuus.

Kuinkahan kauan täytyy vielä maailmaa nähdä, kun sanasta talouskasvu tulee yhtä pahaenteinen kuin fasismista ja totalitarismista? Kasvaa voimme vain ylöspäin: jalat yhä syvemmälle maahan ja pää taivaaseen! Rahoitusjärjestelmä, eläkejärjestelmä, vakuutustoiminta ja pörssikauppa on rakennettu jatkuvan kasvun varaan. Sosiaaliset ja taloudelliset seuraukset ovat mullistavia, jos kasvu loppuu. Kaiken sen, mihin liittyy korko, on aina vain kasvettava. Monetaarinen järjestelmä pankkeineen ei voi koskaan toimia ilman jatkuvaa kasvua. Monethan ovat jo tavalla tai toisella irtautumassa globaalista markkinataloudesta, jatkuvaan kasvuun sidotusta raha- ja velkataloudesta.

Miksi ei pysytä oppositiossa!

”Kieltäytymällä hallitusvastuusta Timo Soini säilytti puhe- ja vaikutusvaltansa. Hän vaikuttaa enemmän oppositiossa kuin hallituksessa ja toteuttaa näin parlamentarismin perusajatusta paremmin kuin epäyhtenäinen hallitus. Moraalinen korostus vaalii kansakunnan henkistä perinnettä.” (Jarmo Virmavirta Kanava 4/2011)
Niin kutsutun Vihreän puolueen elinkaari osoittaa, miten vaikea on muuttaa valtiolaivan kurssia sisältä päin. Vihreät onnistuivat ja heistä tuli hallituskelpoisia. Puolueelle, joka perustettiin kansanliikkeistä ja jonka päämäärä oli järjestelmäkriittisyys, järjestelmän perusteiden muuttaminen, olisi ollut luonnollista pysyä oppositiossa muuttamassa jopa politiikan tekotapa, tulikin tärkeä osa järjestelmän pysyvyyttä, stabilisointia, joka tekee vain pieniä kosmeettisia parannuksia.

Soininvaara uskoi (Vihreää valoa 1983), että kun vihreät vain esittävät kunnollisia ja realistisia ehdotuksia, puolueet omivat ja toteuttavat ne ja että tämä olisi todellista vihreää valtaa. Soininvaara pahoittelee kieroa puoluelainsäädäntöä, joka kieltää valtion rahallisen tuen ja estää puoluelehden ryhmältä, joka ei ole puolue.

Kannanotto tieteellisestä konsultaatiosta

tuo mieleen 20-30 vanhat esitykset. Paloheimohan sai läpi tulevaisuusvaliokunnan, jonka toiminta ei ole tuottanut hänen toivomiaan tuloksia. Itse käänsin 1980-luvulla uusimpia tutkimustuloksia ties mistä ja näytin kalvoilla Espoon valtuuston kokouksissa. Ketä kiinnosti, kun päätökset oli jo tehty. Uskon ihmisen järkevyyteen, mutta näinhän se ei toimi politiikassa. Muistatte muutaman kuukauden takaisen huippututkijoiden adressin geenimanipuloidun tuotannon puolesta.

Meidän on turha odottaa, että tätä irrationaalista menoa voitaisiin pysäyttää yksistään rationaalisin keinoin. 1960-luvulla kukaan ei ymmärtänyt ideaa puutarhakaupungeista, kunnes niitä rakennettiin Lontooseen ja siitä ne ovat yleistyneet. Ehdotankin, että ekokylistä tehtäisiin tämän ajan kokeilualueita, olkoot sitten reservaatteja dropauteille, permakultturisteille, autarkisille ryhmille - kunhan yhteiskunta sallisi kokeilut. Ajatella että syrjäytynyt nuori (= ihminen joka ei halua elää kulutusyhteiskunnan säännöillä) saattaa viedä valtion "kilpailukykyä parantavista" varoista 100 000 euroa vuodessa!

xxxxxxxxxxxxxx

Minkälaisia henkilöitä vaalikeskusteluihin
1. henkilön oltava optimisti, annettava iloinen ja välitön kuva eli ei Eero Paloheimon kaltaisia hautajais-haaveilijoita
2. ei yhden asian edustajia
3. eduskuntaryhmän ja Suomi-lehden toimituksen on tunnettava vastuunsa ideoiden jakamisessa. Ne ovat ottaneet ylivoimaisen aseman ja pitävät siitä kaikin keinoin kiinni. He ovat päätoimisia, me poliitikot teemme päätoimemme ohella
politiikkaa. Tarvitsemme tietoa.

Kokemuksiani Espoon vihreissä

Sosiaalinen eristäminen on ovelaa manipulaatiota – ei huomata, ei vastata tervehdykseen, mielipiteet ohitetaan. Ne ovat myös työpaikkakiusaamisen tekniikoita, joihin on vaikea päästä käsiksi, epäsuoraa, manipulatiivistä kiusaamista, joihin kohde ei pääse käsiksi - ei katsota kohti, yheisissä tilanteissa ei jatketa keskustelua siitä, mitä tämä henkilö on sanonut, ei reagoida ideoihin vaan sivuutetaan. Kun henkilö on puhunut, tulee kiusallinen hiljaisuus, ja sitten ruvetaan puhumaan jostain muusta. Olenko edes olemassa? Eleilläkin suljetaan ihmisiä ulkopuolelle, mikroaggressio, miksi ihminen ei puutu vaikka havaitsee. (Susanna Kalavainen, yle 2.10.2020)

Ekovihreiden sisällä

Olen pian 60 vuotta onnistunut esittämään ajatukseni niin, että minulle tulee tunne että niitä ei ymmärretty. Nyt vahva tunteeni kohdistuu ekovihreisiin. Tuskin nytkään osaan perustella asiaani niin, että ymmärtäisitte mistä puhun. (kuten ei muutkaan...) Siltä varalta että joku tajuaa mistä puhun, esitän seuraavaa:
1. Erotetaan luonnonsuojelu ja ympäristönsuojelu
2. ”Luonnontieteet tutkivat itse luontoa, meitä ympäröivää fyysistä todellisuutta sellaisenaan, kun taas yhteiskuntatieteilijä tai humanisti tutkii...” (Monitieteinen ympäristönsuojelu Gaudeamus 2012)
3. Niin Pekka Raukon kuin Riitta Salmen edustama ekovihreys on luonnonsuojelua. Monista muista en tiedä, mutta Tenhusen tunnen ”ekovihreänä”. Hänen kirjansa Elämäntapa omiin käsiin on yhä ajankohtainen.

Ongelman näen siinä, mitä tapahtui Espoossa kun me vihreät vuonna 1984 jylläsimme 8 prosentin äänivyöryllä. Espoo oli siihen saakka Suomen vihrein kunta, en muista mikä palkintokin oli jaettu: käytettiin uusiopaperia, järvien happikato alettiin tiedostaa, kaatopaikoista huolehdittiin. Kun me vihreät tulimme poliittiseksi vaikuttajaksi, väheni ympäristötoimiston budjetti 20 prosenttia eivätkä päätökset edenneet. Olisivathan vain vihreät saaneet ympäristöteosta kunnian.
 Teollistuminen, kaupungistuminen ja kemikalisoituminen iskivät ympäristöongelmat teollisuusmaiden asukkaiden tajuntaan. Jokainen järkevä ihminen haluaa suojella luontoa, politiikassa asia on toinen: jokainen puolue ajaa omaa kasvuaan ja valtaa. Niinpä vihreiden ei tulisi mennä muiden tai kaikkien yhteiselle tontille.

Piia järjesti tilaisuuden Kiasmassa villikalojen kalateistä. Jos tuo asia lähtee vihreiden, saatikka ekovihreiden edustamana valtakunnalliseen levitykseen, ei täällä ole enää yhtään villilohta. Siksi tuon tyyliset asiat on hyvä  lobata kaikille puolueille, saada ensin muidenkin puolueiden jäseniä kannattamaan Ville Komsi sanoi aikanaan eduskuntavaalien jälkeen: ”En katso kuinka paljon vihreitä tuli valituiksi, vaan kuinka paljon vihreitä tuli valituiksi eri puolueisiin.”

Piia järjesti myös luentotilaisuuden Pikku parlamenttiin mainostamisen menetelmistä ja haitoista. Siitä olisi hienoa saada luentokalvot. Asia on yhä ajankohtaisempi!

Luonnonsuojelualueiden edistäminen on kaikkien suomalaisten ihmisten halu, ekovihreiden vuosikokouksen teema ei saisi mennä puolueen nimissä. Me voisimme tehdä selväksi, mitä terveydellisiä ja henkisiä vaikutuksia luonnonsuojelualueilla on. Tuskin kepun metsänomistajan tai kokoomuksen kilpailukyvyn edustajat kuitenkaan ottaisivat tuota perustelukseen. Samoin muista asioista ekovihreiden tulisi käsitykseni mukaan nostaa esiin veden, melun, rakentamisen vaikutusta ihmiseen, vaikusta luontoon. Kilpailukyvyn nostavat muut puolueet ja kansalaisliikkeet.

Maailman valtioita hallitsevat ihmiset joilla on erilaisia maailmankuvia, mutta kaikki tietävät luonnon ensisijaisuuden, mutta esittävät erilaisia näkökulmia, miten sekä luonto että ihminen pystyvät jatkamaan elämää. Meidän ekovireiden tulee osoittaa, miten melu, veden, maaston saastuminen heikentävät kaikkien muiden puolueiden päämäärien saavuttamista. Tarvitaan rakenteellisia muutoksia – erityisesti rahatalouden ja palkkatyön ylivallan pudottaminen. Ei kai ihminen ole syntynyt sitä varten, että Suomi kilpailisi muiden maiden kanssa tavaramarkkinoilla?

 Ekovihreiden tarkoitus oli alun perin osoittaa, miten tavalliset päätökset vaikuttavat yli kvartaalitalouden ihmisen kykyyn selviytyä. Niistä ei tällä listalla ole kukaan enää kirjoittanut. Espoon vihreät ehdottivat jopa valoja moottoriteille ja meluvalleja, venäläistä maakaasua.

Minkälaisia henkilöitä vaalikeskusteluihin
1. henkilön oltava optimisti, annettava iloinen ja välitön kuva eli ei Eero Paloheimon kaltaisia hautajais-haaveilijoita
2. ei yhden asian edustajia
3. eduskuntaryhmän ja Suomi-lehden toimituksen on tunnettava vastuunsa ideoiden jakamisessa. Ne ovat ottaneet ylivoimaisen aseman ja pitävät siitä kaikin keinoin kiinni. He ovat päätoimisia, me poliitikot teemme päätoimemme ohella politiikkaa. Tarvitsemme tietoa.

Meidän ekovireiden tulee osoittaa, miten melu, veden, maaston saastuminen heikentävät kaikkien muiden puolueiden päämäärien saavuttamista. Tarvitaan rakenteellisia muutoksia – erityisesti rahatalouden ja palkkatyön ylivallan pudottaminen. Ei kai ihminen ole syntynyt sitä varten, että Suomi kilpailisi muiden maiden kanssa tavaramarkkinoilla? 

Meidän on turha odottaa, että tätä irrationaalista menoa voitaisiin pysäyttää yksistään rationaalisin keinoin. 1960-luvulla kukaan ei ymmärtänyt ideaa puutarhakaupungeista, kunnes niitä rakennettiin Lontooseen ja siitä ne ovat yleistyneet. Ehdotankin, että ekokylistä tehtäisiin tämän ajan kokeilualueita, olkoot sitten reservaatteja dropauteille, permakultturisteille, autarkisille ryhmille - kunhan yhteiskunta sallisi kokeilut. Ajatella että syrjäytynyt nuori (= ihminen joka ei halua elää kulutusyhteiskunnan säännöillä) saattaa viedä valtion "kilpailukykyä parantavista" varoista 100 000 euroa vuodessa!

Lasten päivähoito, koko kansan hammashoito, naisten palkkaedut ja yliopiston tutkimusrahat ovat tärkeitä asioita, mutta eivät yksin auta maailman ekotasapainoa. Kun vuosisadan vaihteessa elintärkeitä kysymyksiä olivat ruoka ja suoja, on nyt olennainen asia luonnon kestokyky.

Puolet meren kaloista on tuhoutunut, puolet maailman metsistä peruuttamattomasti kuollut, humuskerros saastunut, yli puolet taajamien lapsista kärsii kroonisista sairauksista, ei näe koskaan elämänsä aikana tervettä päivää. Sperman laatu on ratkaisevasti heikentynyt.

Enemmistölle vihreistä on ilmeisen tärkeää järjestää lasten päivähoito sosiaalisesti oikeudenmukaisesti ja tarjota nuorille muutamaksi kuukaudeksi kahdeksan tunnin työpaikka. Mihin purkavat energiansa ne vihreät, jotka mieluiten hylkäisivät palkkatyön tyystin, kemianteollisuuden ja fossiilisten polttoaineiden käytön kokonaan? Sosiaalivihreät ovat savuttaneet suuren suosion Vihreässä puolueessa. Rakennuttakaa vihreitä päiväkoteja, tilatkaa vihreitä busseja ja kannustakaa citykulttuuria. Mutta ottakaa ihmeessä vihdoinkin niin linkolalaiset elonkehän suojelijat kuin kosmisuuden vaalijat mukaanne. Uskon, että jos vihreiden ylälaita on korkealla ja alalaita ilmoittaa itsestään, voi puolue siinä keskellä hyvällä omallatunnolla ajaa niitä asioita, jotka miellyttävät neljän vuoden tähtäimellä toimivia äänestäjiä. 

Saksan vihreiden kohtaloksi muodostui fundamentalismi. Vaaleissa ihmiset eivät äänestä ehdokkaita, jotka saattavat aiheuttaa liian suuren muutoksen heidän elämäänsä. Ympäristöministeri Bärlundin mukaan kansalaiset Suomessa odottavat kuitenkin huomattavasti radikaalimpaa ympäristöpolitiikkaa (Bärlund, hs 25.4.1994). Minun kysymykseni kuuluu: minkälaisilla menetelmillä voin toimia järjestelmän sisällä kestävän kehityksen hyväksi?

Olen kuulunut 20 vuotta Elämänsuojeluliittoon - ihan kunnioituksesta Linkolaa kohtaan. Ihmisellä ei todellakaan ole oikeutta sotkea Luojan järjestystä, emmehän siitä vielä edes ymmärrä kuin 10 prosenttia. Mutta ihmisessä on jotain mitä luonnossa ei ole, ihminen on monipuolisuudessaan evoluution huippu. Valitettavasti (patriarkaalinen) järjestelmä on jyrännyt ihmisen ekologisen intelligenssin. Ja järjestelmähän tarkoittaa välinpitämättömyyttä.

Niin kutsutun Vihreän puolueen elinkaari osoittaa, miten vaikea on muuttaa valtiolaivan kurssia sisältä päin. Vihreät onnistuivat ja heistä tuli hallituskelpoisia. Puolueelle, joka perustettiin kansanliikkeistä ja jonka päämäärä oli järjestelmäkriittisyys, järjestelmän perusteiden muuttaminen, olisi ollut luonnollista pysyä oppositiossa muuttamassa jopa politiikan tekotapa, tulikin tärkeä osa järjestelmän pysyvyyttä, stabilisointia joka tekee vain pieniä kosmeettisia parannuksia.

"Kaikkien puolueiden ensisijainen päämäärä on lisätä aineellista hyvää, jatkaa taloudellista kasvua, alistaa luonto ja käyttää sitä hyväksi. Vihreä liike edustaa historian valtavinta kumousta, käännöstä länsimaisessa ajattelussa, koska se hylkää ihmiskeskeisen maailmankuvan ja siirtää pääosan vihreän luonnon tuotto- ja kantokyvylle", julistaa Linkola

Konkreettisia asioita tälle ajalle, jotka ärsyttävät joka päivä

• Toinen tämän päivän ongelma. Tielaitos on rakentanut Suomen tiet täyteen bussipysäkkejä. Nyt kulkee esim. nelostiellä enää pikavuoroja, jotka pysähtyvät vain taajamissa. Eikö tosiaan voida käyttää nykytekniikkaa joukkoliikenteen tarpeisiin? Soittaisin keskukseen, että nelostien pysäkillä nro 287 odotan klo 14 Jyväskylästä lähtevää bussia. Kuskin tarvitsisi kytätä vain niitä pysäkkejä, joilta on ilmoitettu jonkun nousevan bussiin. On totaalinen mahdottomuus selvitä ilman omaa autoa Järvisuomessa, tyhjät bussit porhaltavat pysäkillä seisovan ohi.

• Markettien pullonpalautuksessa seisoo jonoksi asti ihmisiä muovikassit täynnä alumiinipurkkeja, jotka on yksitellen ladattava palautukseen. Emmekö voi edes esittää, että korillinen pullotettua olutta olisi taas halvempaa kuin pahviin pakattu tölkkiolut?

Vihreän puolueen julkilausumasta

En tule allekirjoittamaan esitetyn tapaista julkilausumaa - toivon kuitenkin, että mahdollisimman monet suomalaiset sen allekirjoittaisivat. Itse en pidä paatoksellisesta tyylistä ilmaista asioita, mainita lukuja joistakin asioiden tiloista, kiinnittää huomio elämän raskaisiin tosiasioihin. Ahdistavaa.
Toivon vähän hymyä suupieleen, erotiikka mukaan laskettuihin laskelmattomuuksiin, ei elämä ole vain syömistä ja hengittämistä. Julkilausumasta tyydytystä etsivät elävät oman kelloni mukaan lyhyellä aikavälillä.
Sen sijaan olisin iloinen, jos voisin esim. markan maksamalla saada pienen vihreän läpyskän: Tämän läpyskän haltija pyrkii vaikuttamaan siihen, että suomalaisissa poliittisissa ratkaisuissa pitkäjänteisyys ja laaja-alaisuus ovat ohjaavia perusarvoja. Hän toimii osana sitä maailmanlaajuista vihreää liikettä, jonka toimintaa ohjaa ekologinen, sosiaalinen, lähidemokraattinen ja väkivallaton ajatustapa.
Jokseenkin yhdentekevinä pidän niitä ulkoisia formaliteettejä, joita tämän läpyskän lunastamisesta aiheutuu, kuten esim. nimike Vihreän puolueen jäsen. Tärkeintä on että itse saan määritellä, mitä näihin neljään sanaan sisällytän. Ajasta ja paikasta riippuen voin oman käsityskykyni mukaan harkita niistä aiheutuvan toiminnan.
Koska tiedetään että sosiaalisesti syrjäytetyt eivät järjestäydy enää poliittisesti niin kuin ennen muun muassa työväenliikkeen aikoihin, on lopetettava poliittinen hallitseminen.

Silloin kun vihreätkin olivat vielä ekoja
Perustuu esitelmään PoVi-seurassa (Poliittiset vihreät) 1.8.1989/96

Ekovihreiden poliittisen toiminnan perustana on huoli maailmanlaajuisesta ja kaikkia elämänaloja koskevasta kehityssuunnasta. Se uhkaa terveyttä, ympäristöä ja sosiaalisia suhteita ja vaatii talouden, teknologian ja politiikan muutosta.
Vaikka melkein puolelta maailman ihmisistä puuttuu puhdas juomavesi, työskentelee yli puolet tutkijoista ja insinööreistä aseiden kehittämiseksi. Taloustutkijat perustavat laskelmansa rajattomaan kasvuun, vaikka uusiutumattomat energiavarat häviävät kiihtyvällä vauhdilla. Teollisuus johtaa saastevetensä pitkienkin matkojen päähän, vaikka tiedetään ekojärjestelmästä puuttuvan ”jonkun muun paikan”. Puolustusvoimista itsestään on tullut uhka turvallisuudella, smaoin lääketiede vaarantaa terveytemme.
Poliitikot eivät enää tiedä miten minimoida vaaroja. Usein he puhuvat ”einsisijaisista” tarpeista ja lyhytjänteisen tekniikan ja talouden  suhteellissista eduista tajuamatta, että nykyajan ongelmat johtuvat suuresta muutostarpeesta. Ongelma on itse järjestelmässä. Siksi seurannaisvaikutukset ovat sidoksissa toisiinsa ja kumuloituvat. Niitä ei voi ymmärtää yksittäisten tiedekuntien ja tutkimuskeskusten tuloksiin vetoamalla eikä ratkaista yksittäisissä virastoissa. Ekologisia ja sosiaalisia ongelmia ei voi ratkasita nykyisen järjestelmän keinoilla.
Ratkaisu on saavutettavissa vain muuttamalla nykyjärjestelmää perusteellisesti. Muutos vaatii virastojen, arvojen ja aatteiden kehittämistä. Muutoksen ensimmäinen askel koskee uuden ”paradigman”,  tajuamista. On opittava tarkastelemaan todellisuutta uudesta näkökulmasta.
Ville Komsi kirjoitti ansiokkaan jutun aikojen alussa: yhteen ja pirstaleiksi. Seutukunnallisesti päätetään työpaikoista, liikenteestä, jätteistä. Kaupunginosavaltuustot päättävät yhteisistä tiloista ja toimista, yleisestä rakentamisesta alueelle.
1990-luvulla Espoon tärkein mantra: meidän täytyy olla työpaikkaomavarainen ja niin maksettiin maltaita, että saatiin uudet yritykset ja jopa maakunnista vedettyä yrityksiä Espooseen. Ja kuin näkymätön mustakäsi se vetää ihmisetkin keskuksiin. Toivottavasti pian ei enää tarvita rupusakkia kun älykkäät koneet pystyvät huolehtimaan siivouksista ja kyvyttömien hoidosta ja porukka lähtee takaisin muualle Suomeen. Suuret kuntakoot eivät ole vastauksia, joilla tämän päivän pulmia ratkotaan.
Hiukan antroposofista 7-vuotis elämänkaarta mukaillen: 0-7 vuoteen ihminen tarvitsee muutaman (ei välttämättä isä ja äiti) turvallisen ihmissuhteen, 7-14 vuoteen ihminen tarvitsee elinikäiset kaverinsa – pihaleikkejä, nikkarointia, rajojen kokeilua, monenlaista oppimista, 14 – 21 vuoteen arjen päivän opettelua, tanssimista, puuhailua, 21-28 intensiivistä opiskelua, perhe/sukupiirin tasaantumista, 28-35 raakaa palkkatyötä, elämän perusteiden turvaamista, 35–42 tulee yhteiskunnallinen vaikuttaminen, 42-49 oman viisauden oivaltamista ja etsimistä, 49-56 työn ja käsityskyvyn suhteen tajuaminen, 56-63 sisäänpäin kääntymistä, vauhdin hiljentämistä, 63- eli näille kaikille elämänhetkille olisi rakennettava infrastruktuuri. Minun puolestani nuo 21-56  -vuotiaat voivat hyvin asua citykulttuurissa, mutta nuorille ja vanhoille moinen kulutus ei ole tarpeellista. Ihmisillä on eri tarpeita ja nyt kun netissä jokainen voi etsiä vertaisryhmän, ei tulisi perustaa kiinteitä struktuureita.
Kotieläimet kuuluvat ihmisen elämään – meillähän on lihansyöjän hampaat ja suolisto. Mutta ei lie tarkoitus, että syödään kämmenen kokoinen pala eläintä joka päivä.
Subsidiariteettiperiaate eli läheisyysperiaate saattaisi olla kiinnostava ongenkoukku, entisajan Agenda 21 mukaan. Se tarkoittaa "byrokratian vähentämistä, koska teoreettisesti on todettu, että ihmisten läheisyydestä kauas karkaavalla vallalla on taipumus byrokratisoitua". Sitä perustellaan myös hajautetun ja hiljaisen tiedon idealla.
Vaihtoehtoinen kunta: Olisi hienoa, jos saisimme tuotua kuntauudistuksen yhteydessä mukaan joitain uusia sanoja, kyllä ne omavaraisuutta tukevat ideat joskus sitten toteutuvat.

Vaatimuksia paremman maailman luomiseksi

Osallistuin elokuussa ATTACin kesäyliopistoon Toisenlainen maailma on mahdollinen Pariisissa ja kuljin luennoilla ja seminaareissa kuin Liisa Ihmemaassa. Maapallon huonon tilanteen selvittäminen vapaakaupan näkökulmasta oli minulle uutta. Kiinnostavaa!

1. Oikeudenmukaisuus

Ilmastokysymystä ei voida ratkaista ilman sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Jokaisella on oltava oikeus määrättyyn kuluttamiseen. Elämän perusteet – ravinto, energia, koti, terveydenhoito, koulutus ja liikkuminen on turvattava kaikille. Kuitenkin niin, että ei vähennetä luonnonvaroja.

Esimerkiksi 100 kWh sähköä on tarkoitettu kattamaan ihmisen perustarpeet. Se on voitava ostaa edullisesti eli 0,3 euroa per kWh. Sitä suuremmasta käytöstä maksetaan runsaasti enemmän. Tässä järjestelyssä köyhät saavat riittävästi ja rikkaat voivat elää luksuksessaan.

2. Yksityistämiselle EI

Mitä enemmän yksityistetään sitä enemmän on kasvettava ja tuotettava voittoa.

3. Intellektuaalinen omaisuus vapaaksi

Copyrightit, patentit, tuotemerkit ja muut muodot niin kutsuttua intellektuaalista omaisuutta, siihen kuuluvat myös siemenet, lääkkeet ja teollisuuskeksinnöt, antavat ylivallan ihmisille, jotka rahastavat monopolihinnoilla. Julkinen rahoitus tulee perustua läpinäkyvään tutkimukseen, tilastoihin ja rahoitukseen, ei ideologiaan tai lobbaamiseen. Ei patenttia vaan palkintoja.

4. Ruoan omavaraisuus

Ruokaprojekti on ensimmäinen askel, jolla vähennetään jättiyritysten valtaa. Kyse ei ole vain missä tuotetaan vaan miten, missä olosuhteissa, kuka. Vapaakaupassa toimisi agrobisnesjärjestelmä.

5. Energiademokratia

Kun energia ei ole enää isojen yritysten omaisuutta, kasvaa paikallinen ja yhteisöllinen elämäntapa muillakin aloilla, isoista yritykistä tulee vieraita desenralisoidulle yhteisölle.

6. Perustulo

Perustulo, valtion vakuutus kaikille, antaa vaatimattoman yhteiskunnallisen turvallisuuden jokaiselle, mutta tarkoittaa myös jotain enemmän, osallistumismahdollisuutta yhteiseen elämään. Se on palkka mikä maksetaan kapitalismin ulkopuolelle jääneille tai jättäytyneille. Perustulo voisi tarkoittaa myös sosiaalista turvallisuutta eikä välttämättä rahaa. Julkiset palvelut, infrastruktuuri ja perusruoka-aineet olisivat jokaiselle ilmaisia. Joka haluaa luksusta ja enemmän kulutusta, voi etsiä palkkatöitä.

7. Yliopisto kaupallistumista vastaan.

8. Verotuksen perustaksi kulutus

Kulutuksen verottaminen olisi läpinäkyvää, vähentäisi byrokratiaa, velkaantumista, pääoman ”laillista” vuotoa ja petoksia. Se lisäisi oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista turvaa.

9. Mainonnan vastaisen Euroopan verkoston perustaminen (Piiallekin tärkeä aihe?)

Mainonta on maailmassa toiseksi suurin menoerä ja se vahvistuu vuosi vuodelta. Jokainen kaupunkilainen joutuu päivittäin kohtaamaan 500-3000 mainosta. Mainonnan avulla yhdenmukaistetaan perhe-elämää ja elämä muutenkin. Sen luomat normit ja vertailuperusteet lisäävät monia epäilyttäviä kehityskulkuja kuten ylikulutusta, individualismia, seksismiä, etnokeskisyyttä, ulkonäön kulttia, kilpailua, väkivaltaa, kaikkien tarpeiden välitöntä tyydytystä, materialismia, laihuuden tavoittelua, nuoruuden ihannointia, ylivelkaantumista. Mainonta ruokkii eläimellisiä himoja, lisää kärsimystä ja frustraatiota. Sitä on television ja radion lisäksi internetissä, ravintoloiden pöytälevyissä, joukkoliikenteessä, laukuissa, vaatteissa. Ostaminen on sen mukaan ainut tie onneen.

Mainonnassa on muitakin salakavalia piirteitä. Talousvalta uhkaa vetää tuen ellei mainostuloista riippuvainen lehdistö ole sille myötämielinen. Ei koskaan ihmiskunnan historiassa, ei edes totalitaarisessa järjestelmässä ole niin tehokasta urkintajärjestelmää kuin mainostajat ovat kehittäneet myydäkseen yhä yksilöllisemmin.

Pientuottajilla ei ole mahdollisuutta saada tuotteitaan esille. Mainonta on pienen globaalin suuryritysjoukon hallussa, liberaalin teollisuustuotannon polttoaine. Ranskassa vuonna 2011 550 mainostajaa käytti 80 prosenttia mainosajasta, vaikka yrityksiä on kaikkiaan kolme miljoonaa. Mainonnassa ei ole kyse kilpailusta vaan rikkaimmasta tuottajasta.

Mainonta on totalitaarista. Viesteillä on vain yksi suunta, ei muita vastauksia. Ihmisillä ei ole mahdollisuutta olla näkemättä ja kuulematta sitä. Mainonta luo vääriä tarpeita http://globalize.antipub.org

10. Globalisaatioon vastuullisuutta

”Globalisaation vastapaino, deglobalisaatio, ei tarkoita vetäytymistä maailman taloudesta vaan talouden ja politiikan suuntaamista niin, että ne tukevat paikallista yrittäjyyttä eivätkä alista sitä.”

11. Luonnon hinnoittelun, finansialisaation, pysäyttäminen

Pääoma tarvitsee koko ajan uusia investointikohteita ja luonto on seuraava kohde. Luontoa on tuhlattu, koska se on näkymätön poliitikoille ja bisnekselle. ”Ympäristönsuojelua teeskentelevät pitävät ratkaisuna vihreää konsensusta ja vihreää tuotantoa. Talouden sanastoon ovat ilmestyneet epämääräiset käsitteet kuten luontopääoman kirjanpito, luonnon hinnoittelu, ekosysteemin palvelut ja luonnonmonimuotoisuuden korvaukset. Uskotaan että luonto voidaan jakaa eri ekosysteemeihin, joiden arvo voidaan sitten mitata (biodiversiteetti, hiili, vesi, lajit ja luonnon kauneus) ja että nämä voidaan erotella luonnon monimutkaisesta kokonaisuudesta ja sitten hinnoitella. Hintalappu luonnolle ei riitä elämän säilymiseen.” ”Ihmiset jotka yrittävät suojella luontoa elämäntyylillään, eivät saa siitä mitään korvausta. Siksi on luotava markkinat”, sanoo TEEB tutkija Pavan Sukhdev.

12. Kilpailun lopettaminen

Mitä enemmän kilpailua, sitä heikompi laatu. Poliittisessa keskustelussa kilpailukyky tarkoittaa palkkojen ja sosiaalisten etujen pienentämistä.

13. Julkiset tilat palautettava, käsite commons

Yhteiset tilat (torit, tiet, puistot, järvet, sairaalat) vähenevät koko ajan, vapaa-ajan teollisuus tulee tilalle. Jokaisella on kuitenkin oikeus olla olemassa. Ei tarvita kapitalistista markkina-arvoa. Ketä varten kaupunki on rakennettu, miksi? Koska maan ja omaisuuden keinottelun suosiminen ehdoitta on mennyt liian pitkälle, on perustettu Euroopan allianssi oikeuteen asua (Aitec, Droit au Logement).

Ranskan Attacin puheenjohtaja Touledin yliopiston taloustieteen laitokselta Geneviève Azamin: ”Vaikka yksityistä vastuuta tuotannon ja kuluttamisen suunnasta ei voi poistaa, on kysymystä laajennettava. Kyse muutoksessa on koko tuotantojärjestelmästä ja normeista, siitä mitä tuotetaan, miten ja mitä varten. Emme voi kulkea vain järjestelmän mukana, kun biljoonalla ihmisellä ei ole mitä kuluttaa. Ongelma ei ole köyhyys vaan ääretön rikkaus. Ei ole mitään kauheampaa kuin palkkatyön yhteiskunta ilman työtä. Ihmisiä ei nähdä ihmisinä vaan kuluttajina ja työntekijöinä. Osoitus oikeudenmukaisuudesta ei ole yhä lisääntyvä kulutus vaan elämän perusedellytysten turvaaminen. Kuluttamisella korvataan vapaus. Kulutuksen maailma myrkyttää niin ihmistä kuin planeettaa. Tämän ajan ainut lupaus kuuluu: juhlimme ikuista elämää, kuluttajina.”
Esalla oli hyviä pointteja, muta itse olisin taipuvainen lyömään parempia ratkaisuja pöydälle. Virheet kyllä tiedetään ja tilanne on hirveä.

Sanotaan että Vihreä liitto on kokoomuksen luonnonsuojelusiipi. Toivon että ekovihreistä ei tule Vihreän liiton luontosiipeä – tai jos kuulostaa hyvältä niin on mahdllista perustaa luontovihreät? Ekovihreät on laajempi käsite. Ekologinen elämänapaa ja sitä edistävät poliittiset päätökset painivat ihan toisessa kategoriassa. Jättäisin luonnonmonimuotoisuuden ja kestävän käytön kokonaan pois. Vai tiedättekö jonkun joka vastustaa noita iskusanoja?

Enkä noin vain heittäisi roskikseen niitä konkreettisia parannusehdotuksia jotka ekovihreitä parikymmentä vuotta sitten perustettaessa olivat kaiken alkuna.

Luonnonperintösäätiön reservaatista Saarijärveltä

Elonkehä 15.5.2019

Nykyvihreistä viis – politiikassa mennään

 vasemmalle, vai sittenkin eteenpäin?

Vihreän Langan ex-toimittaja Marja Pulkkinen on kirjoittanut helppolukuisen mutta hiukan sekavan pamfletin Vihreiden vastahistoria (Into 2019) haastamalla ”vallalla olevan” historiikin. Vihreät on hänen mukaansa muuttunut muutospuolueesta myötäilijäksi Pekka Haaviston ”hyvin istuvan puvun ja kravatin” vanavedessä.  Pulkkinen haastaa vihreiden ikiaikaisen sloganin emme ole vasemmistoa emmekä oikeistoa, olemme edellä. Pulkkisen mukaan Vihreät on todellisuudessa vasemmistolaisempi kuin mitä sen johdosta ja linjauksista voisi päätellä. Hän tavoittelee kirjassaan aitoa vihervasemmistoa ja on kerännyt runsaasti materiaalia ja perusteluja yhdistymisen puolustamiseksi. Pulkkisen mukaan slogani edellä olosta ”ei kerro mitään”. Vihreiden ja Vasemmistoliiton tulisi toimia yhdessä, ehkä yhdistyäkin?
Mikäpä siinä, parlamenttaarinen päätöstenteko neljän vuoden jaksoissa vaatiikin yhdistymisiä ja jatkuvia kompromisseja. Kuka voikaan vihreitä äänestäessään tietää, antaako hän tukensa ultraliberaalille markkinapolitiikalle, vai tasa-arvoa ja yhteiskunnan vastuuta korostavalle hyvinvointipolitiikalle? Taiteilijat kirjoittavat: ”Kuulun samaan ”kuplaan” kuin Krista Kosonen. Omassa sosiaalisessa piirissäni lähes kaikki äänestävät joko vihreitä tai vasemmistoliittoa. Punavihreä vihervasemmisto, liittykää yhteen!” (Henriikka Tavi, VL 17.4.2019)
Jos tavoitteena todellakin olisi tekniikan avulla tehdä Suomesta hiilineutraali hyvinvointivaltio ja tulonsiirroilla poistaa eriarvoisuus, ehdotus yhdistymisestä on hyvä. Mutta meitä on Suomessakin iso joukko biosentrikkoja, joiden mielestä yhdistyminen ei ole muuta kuin ajanhukkaa, kosmetiikkaa. Hiukan kuin Saksassa fundamentaaliopposition jyrkin siipi oli sitä mieltä, että yhteiskunnan murtumakohtia ei pidä pai­kata. Antaa niiden murtua. DDR:stä länteen siirtynyt Rudolf Bahro julisti: Vihreiden tehtävänä on mur­taa koko järjestelmä.
Jos ei vielä aikaisemmin niin ainakin tämän pamfletin luettuaan tulee vakuuttuneeksi, että vihreää puoluetta ei olisi koskaan pitänyt perustaa. Sen paremmin kuin Jumala, ei luontokaan ole kenenkään yksityissuunnitelmien varassa. Vielä 1986 Pulkkisen pamfletissaan ahkerasti siteeraama Soininvaara tuli siihen johtopäätökseen, että vihreillä on enem­män valtaa liikkeenä kuin liittona tai puolueena – ja tietenkin enemmän liikkumavaraa kuin hallitusvas­tuuta kantaneilla. Esko Seppänen kyseenalaisti vihrei­den puoluehankkeen huhtikuussa 1988. Kenelläkään ei ole yksinoikeutta vihreisiin arvoihin. Biosentrisen maailmankuvan ja tietopohjan saaneiden olisi tuolloin pitänyt jakautua eri puolueisiin. Kiitos Sirpa Pietikäinen sinnikkyydestäsi!
Mutta nyt vihreä puolue on ja pysyy. Pitäisikö meidän elonkehän suojelijoiden etsiä tilaa Vihreästä puolueesta? Nykyinen politiikka on yhä vanhan oikeisto-vasemmisto janalla jäykkää, plastista. Jako yksinkertaistaa ongelmat kuten valtio/markkinat, monimuotoisuus/turvallisuus, kilpailu/solidaarisuus, globaali/paikallinen, perhe/työelämä, hyvinvointi/oikeudenmukaisuus. Politiikka on biosentristä muutosta.  Perinteisesti vasemmiston tavoitteita ovat sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja sosiaalinen turvallisuus, yleishumaanisuus ja hyvinvointiyhteis­kunnan suojelu. Lääketieteen ja tekniikan käsittämätön kehitys, tuotantoketjujen ja kulutuksen elinkaarianalyysit ja sukupolvivastuu ovat tehneet tämän päivän oikeudenmukaisuudesta lähes absurdin päämäärän. Rahalla, vaivalla ja luontoa hyväksikäyttämällä joku voi tehdä itsestään jo lähes kuolemattoman.
Ranskalaisen vallankumouksen tunnus 200 vuoden takaa Vapaus, tasa-arvo, veljeys muutti ylhäältä alaspäin rakentuneen yhteiskunnan rakenteita. Sadassa vuodessa kukoistukseen noussut fossiiliyhteiskunta asetti ihmiskunnan vakavan kysymyksen eteen suhteessa luomakuntaan. Ekovihreydelle oikeistovasemmisto jako ei ole relevantti. Ihmiselämää on alettava mitata uusilla yksiköillä. Yksittäiset ongelmat nähdään pikkuhiljaa kyberneettisinä ja kvanttifyysisinä toisiinsa liittyvinä tulevaisuuden haasteina! Ei todellakaan oikeistovasemmisto ristiriitoina, Marja Pulkkinen.
Toinenkin biosentrisen maailmankuvan tunnus aine on paikallista, henki globaalia erottaa ekovihreyden vasemmistosta totaalisesti. Digitaalisessa tulevaisuuden maailmassa ihmiset elävät energian, ruoan ja ravinteiden suhteen omavaraisissa kylissä ja kaupungeissa. Mikähän vasemmistoliiton unelma kolmannen millenniumin elämäntavasta on? Tuskin mikään permakulttuurinen ekokylä?
Touko Aalto muotoilu muutama vuosi sitten asian hienosti: ”Olennaista on puhua vih­reästä politiikasta ja mennä asiasisällöt edellä. Vihreille vasemmistolaisuus tai oikeistolaisuus ei ole itsessään mikään argumentti, emmekä katso maailmaa mustavalkoisesta ruudusta.”

Sitaatteja Saurin romaanista

Tero – Teppo Turkki
Jussi - Pekka Haavisto
Anja - Heidi Hautala
Antero Kuikkaneva - Eero Paloheimo (Koirankuonolaisuus)1. Sosialismi on alkujaan hyvä yritys vahvojen ja heikkojen välisen eron kaventamiseksi yhteisen hyvän nimissä, Valitettavasti hyvä yritys ei kestänyt maailman menon kyydissä. Ihmisen hämmästyttävä sopeutumis- ja oppimiskyky on antanut mahdollisuuden yksilöllisyyteen jo niin suurelle osalle ihmiskuntaa, että alkuperäinen sosialismi on tehnyt itsensä mahdottomaksi. Ja tää tulee jatkumaan nopeammin. Meidän tehtävänä on rakentaa sosialismin jälkeinen aate, Jussi sanoi.

2. Mä luulin että kriittisyys olemassa olevaa järjestelmää kohtaan on kaiken meidän toiminnan ydin, Anja sanoi.
- Mutta jos sä pyrit sellaseen asemaan jossa sulla itselläs on valtaa olemassa olevassa järjestelmässä, voi olla että pelkkä periaatteellinen kriittisyys ei enää näytä yhtä kunniakkaalta, Jussi sanoi.
- Kuka sanoo että mä pyrin sellaseen asemaan jossa mulla on valtaa olemassa olevassa järjestelmässä, Anja sanoi.
- Ei kukaan, mutta suuresti ihmettelisin ellet pyrkisi, Jussi sanoi.

3. Vilkkaimpina aikoina jaoimme puhekeikkoja keskenämme, jos aikataulujen kanssa oli päällekkäisyyksiä. Suosittelimme tilaisuuksien järjestäjille aina paikkaajiksi toisiamme, jotta sananjulistus ja palkkiot saataisiin pysymään omassa piirissä.

4. Jussi oli poikkeuksellisen hyvällä tuulella. Eduskunta oli juuri hyväksynyt ylivoimaisella enemmistöllä Suomen jäsenyyden Euroopan vapaakauppaliitossa.
- Vai niin, Anja sanoi.-Asian voi kyllä nähdä aivan toisinkin. Suomea ollaan täyttä häkää liitämässä länsimaiseen kulutuskulttuuriin. Pakokaasu pimentää taivaan. Titanicin kansituoleihin päästään hankkimaan viininpunaiset plyysitoppaukset.

5. Tyylilaji olisi syytä harkita tarkoin. Koko hanke saattaisi jäädä suutariksi, jos julistus luiskahtaisi liikaa paatoksen puolelle. Jussi oli ajatellut tätäkin :Ei luiskahda, hän sanoi. Pitää käyttää sopivaa häive huumoria. Silloin asia menee läpi ilman että kukaan oikeastaan huomaakaan. Otsikossa ja väliotsikossa pitää olla tarpeellinen määrä itseironiaa, ja sun pitää kuvittaa juttu sarkastisilla piirroksilla. Silloin itse teksti voi olla kuinka juhlallinen hyvänsä. Ihmiset ei edes huomaa innostuvansa siitä ennen kuin on liian myöhäistä.
- Näinhän se tietysti oli. Ja niin me sitten teimme.

6. Demokratiassa päättäjien  pitääkin koko ajan vaatia päitä vadille, Jussi sanoi. - Siitähän tässä just on kysymys. Sä sen sijaan varmistat, ettei se koskaan ole sun pää. Sä hoidat asiat niin, että sä et ole koskaan vastuussa mistään yhteisistä päätöksistä. Sä olet ikuisessa, periaatteellisessa oppositiossa.

7. Vuosien ja viimeistään vuosikymmenten mittaan useimmille meistä kävi, kuten sanotaan, niin kuin kävi. Elämänsä yhden kortin varaan laskeneet idealistit ajautuivat vähänsä antaneina ja vavahduttavimpansa kokeneina kohti samenevien päiviensä määrää, ja ainoastaan me kaikkia ovia aina sopivasti raollaan pitäneet virtuoosit selviydyimme emmekä ainoastaan selviytyneet, vaan ylitimme suurimmatkin odotuksemme.
- Ja millä perusteella meillä muka on paremmat mahdollisuudet kuin kenelläkään muulla, Anja kysyi.
Jussi oli todennäköisesti suunnitellut kaiken etukäteen suurin piirtein kuten se sittemmin historiaan kirjoitettiin.

8. Jussi sanoi: Tämä tarkoittaa sitä, että mitä aukottomampi on sananvapaus ja mitä avoimempaa olemassa oleva tieto, sitä varmemmin ihmiskunta ratkaisee kaikki eteen tulevat ongelmat. Kun ongelmat ovat tiedossa, ne eivät pääse yllättämään. Otetaan nyt esimerkiksi ympäristöongelmat. Raaka-aineiden ja sitä myötä lopputuotteiden hinta määräytyy sen mukaan kuinka niukkaa tai runsasta mikäkin raaka-aine on. Jos jokin raaka-aine uhkaa loppua, sen hinta nousee, mikä taas ohjaa tuotantoa ja kulutusta, mikä taas suuntaa tutkimusta uusiin kohteisiin. Kaikki ongelmat ratkaistaan. Syntyy uusia keksintöjä, uutta teknologiaa, uusia hyödykkeitä. Ei kai tätä ole niin vaikeata ymmärtää.

9. Jussi sanoi: Koirankuonolaisuus (Paloheimo) voidaan ehkä jóissakin poikkeustilanteissa valjastaa ihmisten mobilisoimiseen hyvälle asialle, mutta missään olosuhteissa ei ketään koirankuonolaista saa päästää johtotehtäviin.

10. Jussi sanoi: Anjaa tarvitaan ehdottomasti kansan suosion takia. Muuten koko suunnitelma jää telineisiin. Mun ja sun kansansuosio on hitaasti kasvavaa lajia. Anja pystyy vetoamaan kansakunnan omaantuntoon välittömästi,

11. Anja, sut valitaan puolueen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi heti kun saadaan riittävän päätösvaltainen joukko tolkullista väkeä koolle, Jussi sanoi ikään kuin ohimennen.

12. Puolueen perustamiselle ilmeni yllättävän paljon sitkeää vastustusta. Koirankuonolaiset vastustivat suunnitelmaamme tietysti joka tapauksessa. Suurta kannatusta keräsi Kuikkanevan keksimä moninapäinen verkostomalli. Mallin julkilausuttuna tarkoituksena oli estää vallan keskittyminen. Sen tosiasiallisena tarkoituksena oli estää vallan keskittyminen meille ja varmistaa Kuikkanevan asema ristilukkina, joka voisi hallita koko verkostoa ja jokaista värähdystä, joka sen piirissä tapahtui.

13. Diktatuurit voi toimia vain rajoitetun kommunikaation oloissa, Jussi sanoi. Menee muutama vuosi niin käy mahdottomaksi ylläpitää sensuuria ja estää ihmisiä saamasta mitä tahansa tietoja mistä tahansa päin maapalloa. Tekniikan kehitys tulee väistämättä johtamaan siihen. Ja sen jälkeen diktatuurit kaatuu yksi toisensa perästä.
- Ja länsimainen kulutuskulttuuri leviää yhteen entisen diktatuuriin toisensa perästä, Anja sanoi. - Coco-Cola pelastaa maailman. Mäkkäri on demokratian keihäänkärki.

14. Anjassa on selvää viehtymystä koirankuonolaisuuteen, Jussi sanoi. - Mutta onneksi Anja on pohjimmiltaan niin turvallisuushakuinen että sen partaradikalismi jää todennäköisesti tilapäisiksi kiukuttelupuuskaksii. Onneksi Anja myös tykkää olla näkösällä ja vallan kahvassa. Jos tiukille vedetään, Anja kyllä valitsee aina sen vaihtoehdon, jossa sen valta säilyy tai vahvistuu.

15. Olin saanut vaalipiirien välisessä puhelinneuvottelussa väännetyksi Jussin edustamaan kansalaisliikettä television suuressa vaalikeskustelussa Kuikkanevan äänekkäästä vastustuksesta huolimatta. Jussin esiintyminen oli valtava menestys. Olimme miettineet etukäteen kymmenen virkettä, jotka piti ehdottomasti saada sanotuiksi keskustelun aikana esillä olevista aiheista riippumatta.

16. Kuikkanevan puolue on päättäväisesti murskattava niin ettei se enää mudasta nouse. Järkevät ihmiset on saatava vaihtamaan meidän puolueeseen.

17. Anja oli kaksoisviestinnän voittamaton mestari. Hän onnistui myötäelämään kaikkia näkemyksiä sitoutumatta kuitenkaan edistämään niitä käytännössä. Näin hän ei koskaan jäänyt kiinni katteettomista lupauksista. Puheet ehkä muistetaan, mutta konkreettisia tekoja on niin vaikea jäljittää, tunnistaa ja tulkita, että poliitikko voi jokseenkin turvallisin mielin luvata äänesäjilleen täysikuun taivaalta.

18. Pidin maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta hyödyllisenä, että Keskuskomitea saisi haltuunsa kaikki puolueen keskeiset tehtävät. Kun Jussi oli eduskuntaryhmän puheenjohtaja, Anja puoluejohtaja ja minä puoluesihteeri, voisimme yhdessä saada aikaan merkittäviä tuloksia.

19. Anjan puhe puoluevaltuustolle oli mestarillinen. Enemmistölle valkeni muutamassa minuutissa, että järkeviä vaihtoehtoja oli vain yksi. Vaikka vain harvat rohkenivat vielä suoraan kannattaa jäsenyyden hakemista, kävi nopeasti selväksi, että epävarmatkin taipuisivat lopulta samalle kannalle. Koirankuonolaiset eivät missään oloissa tulisi jäsenyyttä hyväksymään ja piti lähinnä varmistaa että he pysyisivät riittävän mitättömänä vähemmistönä. Tähän tavoitteeseen meidän tuli kohdistaa kaikki ponnistuksemme.

20. Jussi sanoi, lettiin tammikuuta 199: Meidän olis syytä sopia keskenämme jokin järkevät työnjako,2. Ei ole mitään mieltä siinä että me huseerataan kaikki joka paikassa ja kilpaillaan vielä toistemme äänistä kaikissa vaaleissa. Mä ehdotan että jaetaan pelikenttä keskenämme ja yritetään maksimoida hyötysuhde, vai onko se optimointia. Musta näyttää, että Petelle sopisi parhaiten keskittyminen Helsinkiin. Sä olet jo hyvällä alulla ja sulla on joka tapauksessa pieniä lapsia mikä todennäköisesti tekee sun liikkumisen vaikeammaksi kuin Anjan ja mun. Anja voi mun nähdäkseni ruveta suuntautumaan Euroopaan. Mulle sopii luontevasti kansallisvaltion saattohoito. Koko maapallon taso on sitten oma juttunsa,
- Anja toipui nopeasti. Sä olet siis todella kajahtanut, hän sanoi. - Tää on ihan kun joku Jaltan kongressi missä vanhat despootit jakaa maailman etupiireihin. Millä perusteella meillä muka on paremmat mahdollisuudet kuin kenelläkään muulla?
- Jussi: Demokratia ilman johtajuutta on pelkkä kaaos. Jonkun täytyy laatia esityslista ja tuoda ehdotukset kokouksen käsiteltäväksi. Ehdotukset ja suunnitelmat ja päätökset ei ilmesty jostakin tyhjästä ilmasta. Ei ne ilmesty. Jonkun pitää miettiä ne etukäteen ja tuoda porukan päätettäväksi. Tehdään me se. Valta on sillä, joka kykene kirjoittamaan agendan. Me kyetään se tekemään, ja musta näyttää että meidän velvollisuus on tehdä se. Se on just tasan näin yksinkertaista. Kaikki vallankumoukset tässä maailmassa on tehty jollain pienellä ryhmällä joka tietää mitä tekee. Me ollaan nyt se pieni ryhmä.

21. Kerroin Jussille uudesta luottamustehtävästäni Globocmin hallituksessa. - Toihan on hieno mahdollisuus, hän sanoi – tommoselta paikalta voi vaikuttaa epäsuorasti ja salavihkaa. Äijät ei edes huomaa, että niitten pään asetukset voi pikku hiljaa muuttua. Vallankumoukset tehdään vasta sitten kun muutos on jo hiljaisesti tapahtunut.

22. Tietysti koko ajan kalvaa se epäilys, että olenko mä täällä edistyksen eturintamassa vai jollakin turhanpäiväisellä sivuraiteella, Anja sanoi.

Sauri: Ihmettelin, miten Tero oli niin hyvin perillä näistäkin asioista. Aika harvoin näin hänen lukevan mitään muuta kuin iltapäivälehtiä ja niitäkin vain seisaaltaan. Tero ei ollut lukenut kovinkaan montaa kirjaa kokonaan. Hän oli saanut kirjasivistyksensä jotenkin homeopaattisesti.
- Ah sitaatti, tuo älyn loistava korvike, Jussi sanoi.
- Olin joka tapauksessa suunnitellut, että väitöskirjani käsittelisi todellisuuden rakentumista vuorovaikutusprosessina Wittgensteinin ja Habermasin tuotantoon nojautuen.