Elämän päämäärä

Valtiolliset mahtimiehet, kirkolliset piispat ja tieteellisen koulutuksen saaneet lääkärit ovat ohjailleet ihmisyyden tärkeintä muutosvoimaa. Seksuaalinen intohimo on saatu valjastettua järjestelmää ylläpitäväksi tabuksi. Kansan syvissä riveissä toimituksesta ei puhuta, eikä siitä jaella diplomeja. Huulta on heitetty tai myhäilty yksikseen. 

Vaikka seksi askarruttaa niin monia, ei siitä osata keskustella.

Kapitalistinen kilpailujärjestelmä, teollinen tuotantotapa ja patriarkaalinen perheyhteisö kuvastavat määrättyä kulttuuriperinnettä. Tämä kulttuuri on tukahduttanut henkisyyden, luonut yksinäisyyttä ja väkivaltaa sekä kaventanut luonnollisia elinehtoja. Sen arvomaailma on armottomasti vanhentunut. Ihmisen ideaa on pohdittava uudelta kannalta.

Nykyaikana ei sosiaalidemokraattisten arvojen puolesta enää tehdä vallankumouksia. Länsimaissa alkaa olla ruokaa ja asuntoja. Kansalaisia ei kiinnosta myöskään kristillinen pelastusoppi. Tieteenkään varoittavat tulokset eivät tehoa. Maailma on kuitenkin menossa vaaralliseen suuntaan.

Miten on mahdollista, että ihminen, eliöistä monipuolisin, tuhoaa fyysisiä elinehtojaan? Eikö hän tiedä, mitä on tekemässä vai eikö hän välitä? Miksi hän ei välittäisi? Miksi kehityssuuntaa ei muuteta, jos silmillä nähdään ja mittareilla voidaan laskea kehityksen menevän vaaralliseen suuntaan? Kolmasosa merikaloista on hävinnyt, kolmasosa sademetsistä tuhoutunut, kolmasosa eliökunnasta kuollut ja humuksestakin on jäljellä enää puolet.

Ihminen kyllä tietää. Hän on kuitenkin tunkenut tiedon niin syvälle, että se ei vaikuta hänen jokapäiväisessä elämässään. Valtio puolestaan on rakentunut niin, että sen osaset eivät pysty korjaamaan havaittuja vaurioita. Päinvastoin: eri tasoilla ollaan valmiita ottamaan käyttöön kiihtyvällä vauhdilla yhä uusia tuhon välineitä. Ihmismielen tukahduttamisvälineet ovat yhä tehokkaampia.

Viimeisen kahden tuhannen vuoden aikana on yhteiskuntaa kehitetty miehisen logiikan mukaan. Noin sata sukupolvea on saanut opetusta ja yleistä arvonantoa maamerkkien pystyttämisestä, kuvaannollisesti sanoen jonkinlaisen siitostalouden periaatteiden toteuttamisesta. Tällainen “siitoskulttuuri" on ollut meille ihmisille yksi kehitysvaihe. Miehiset maamerkit puhelimesta painokoneeseen ovat hyödyttäneet sekä miestä että naista.

Yksi tapa ajatella on armottomasti ohi. Vanhentunut ajattelu on ollut teknistä ja luonnotonta, tieteellistä ja välineellistä muutosta. Ihminen on pannut toivonsa välineellisiin arvoihin - tekniikkaan ja sellaiseen Jumalaan, joka on hänen itsensä ulkopuolella. Hän ei ole kerinnyt miettiä itseään - omaa merkitystään elämän synnyssä ja olemassolon kehityksessä.

Olemme tulleet vaiheeseen, jolloin siitoskulttuuri ja sen luoma tutkimus ja talous ovat kehittyneet niin pitkälle kuin ne voivat kehittyä tuhoamatta omia elinehtojaan. Tilaa valtaa pehmeämpi kokonaisvaltainen maailmankuva, joka vuorostaan luo jonkinlaista sulautumiskulttuuria ja sulautumistaloutta. Sulautumistalouteen siirtyminen on mahdollista nyt, kun siitoskulttuurin avulla on kehitetty tietoa luonnonvoimista ja luonnon rajoista. Kehitystason nostattamisessa aletaan noudattaa sitä tahtia, minkä luomakunta vaatii kehittääkseen käytettyjen raaka-aineiden tilalle uusia. Femiininen energia pyrkii sulautumaan luonnonrytmiin ja ottamaan huomioon luonnon tarpeet.

Tässä kirjassa on pohdittu, mitä yhteiskunnallisia keinoja on käytetty miesmäisen intelligenssin kehittämiseen. Miesmäinen ajattelu on tuonut mukanaan teknistä ja taloudellista hyötyä. Mitä katastrofaalisia seurannaisvaikutuksia sillä kehityksellä onkaan!

On myös pohdittu, miten naismaista intelligenssiä on tukahdutettu. Miten miehisen ja naisellisen ajatustavan epäsuhtaa voitaisiin tasoittaa.

Mikä merkitys tulee ihmisen seksuaalisuudelle uuden kulttuurin luomisessa? Jos uppoudumme seksiin ilman tietoisuutta, olemme pelkkiä instrumenttejä biologisen evoluution käsissä, opettaa Osho. Mutta jos voimme säilyttää tietoisuuden yhdynnän aikana, elämässä ei ole mitään muutakaan tapahtumaa, josta emme voisi olla tietoisia - sillä mikään tapahtuma ei ole niin syvä kuin sukupuolinen yhdyntä.

Seksuaalisuus ja ihmisen tietoisuuden eli intelligenssin kasvu liittyvät selvästi yhteen. Sukupuolinen yhdyntä on symboolinen sille laajemmalle yhtymiselle, josta elämä on osa. Mitä täydellisemmin voimme yhtyä toiseen energiakeskukseen, jin tai jang voimaan, sitä täydellisemmin tunnemme itse ykseyden tämän maailman kanssa.

Ihminen alkaa kehittyessään tajuta, että koko maailmankaikkeus on hänessä ja hän on yhtä koko maailmassa. Siksi voidaan sanoa, että tietoisella ihmisellä on eroottinen suhde kaikkeen olevaiseen. Hän pystyy mielessään samaistumaan ja siten yhtymään ei vain kanssaihmisiinsä, vaan myös luonnon kiertokulkuun ja yhteisölliseen elämään. Hän tietää, että hänen pienilläkin teoillaan ja yksityisillä ajatuksillaan on vaikutus kehitykseen.

Yhdyntä on ihmisen vuoropuhelua luonnon kanssa toisen ihmisen välityksellä. Ilman kahden sukupuolen yhtymistä ihminenkin lakkaa olemasta. Ilman sukupuoliviettiä ei voi olla elämää.

Seksi ja seksuaalisuuden kokeminen ei väistämättä auta meitä tajuamaan yhtään paremmin, mitä ympärillämme ja sisällämme tapahtuu. Seksi mekaanisena toimintana tekee meidät riippuvaiseksi itse toiminnasta ja sen tuottamasta pikaisesta mielihyvästä tai huojennuksesta. Ruoasta ja seksistä nauttiva ihminen on järjellä varustettu eläin.

Amerikkalainen pariskunta O"Neill on tutkinut avioliiton roolin ja yhteiskunnallisen muutoksen riippuvuutta toisistaan. He haastattelivat naimattomia ihmisiä, jotka toteuttivat perhe- ja sosiaalisessa elämässään uudenlaisia ihmisten välisiä yhteyksiä. He tulivat siihen tulokseen, että perinteiselle avioliittomaiselle parisuhteelle syntyy vaihtoehtoja siksi, että ihmiset haluavat vapauksia ja mahdollisuuksia henkilökohtaiseen kehittymiseen. Sellaista yhteiselämää, joka suo sekä miehelle että naiselle mahdollisuuden henkiseen kasvuun, he kutsuvat "avoimeksi avioliitoksi“, ja "kumppanuusliitoksi“. Syynä siihen, että avioliitto instituutiona on yhä olemassa, he pitävät ihmisen tarvetta kestävään sosiaaliseen yhteyteen. Sen joka haluaa palauttaa unelmat 50-luvun pienperheestä, on käännettävä kehityksen kelloa taaksepäin. Tulevaisuudesssa ihmisten on etsittävä turvallisuutta omasta itsestään, ei avioliiton instituutioista, päättelevät O’Neillit.

Aikanaan perhe turvasi jäsentensä taloudellisen olemassaolon. Perhe-elämän ulkopuolelle jättäytyminen merkitsi sosiaalista kuolemaa. Mutta nykyaikana tarvitsemme sellaista turvaa, joka auttaa meitä masennusta, haluttomuutta ja kroonista sairautta vastaan. Ihmisen tie on matkata omaan itseensä. Edellytyksinä tälle matkalle ovat terve keho, avoimet aistit, vapaa yhteisö ja luottamus omiin ratkaisuihin. Turvallista on elää lähellä alkutuotantoa. Kasvattaa oma ravinto ja kerätä metsästä lämpöpuu.

Matkanteko omaan itseen käy ymmärrettäväksi verrattaessa kehitystä uusimpiin tutkimuksiin olemassaolon alkuperästä. Fysiikassa on todistettu, että elämän alkulähde ei olekaan määrätty atomi tai eliö, vaan että elämä muodostuu yhteyksistä. Amerikkalainen tutkija Bateson kehottaa: "Älkää määritelkö asioita ja esineitä sen mukaan, mitä ne itsessään ovat, vaan mitä ne ovat suhteessa muihin.”

Maailma on järjestelmä, jonka osat eivät ole irrallisia vaan määräytyvät kokonaisuuden mukaan, ja jossa mitään ei voi poistaa tai lisätä kokonaisuuden tai sen osien suhteiden muuttumatta. Tämä perushavainto tarkoittaa ihmisen yhteyttä tähän symbioosiin. Hän hengittää molekyylejä sisäänsä ja taas ulos. Joitakin niiden sisältämistä atomeista on jo Caesar aikanaan hengittänyt. Jokainen meistä on osa toistamme ja jokaisessa on osa kokonaisuudesta. Keho elää jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Maailmaa ei voi nähdä toisistaan riippumattomien osasten summana niin kuin kolmisen vuosisataa on yritetty todistaa tieteellisyyden nimissä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tapahtumilla ei olisi merkitystä tai päämäärää, vaan että tapahtumia ei voi selittää pelkästään yksittäistä sektoria analysoimalla. Jokaisen osasen käyttäytyminen vaikuttaa kokonaisuuteen. Koska ei tunneta kaikkia asioihin vaikuttavia yhteyksiä, on luovuttava klassisesta syy-seuraus-ajattelusta. Capra toteaa, että kun klassisessa mekaniikassa osasten käyttäytyminen määräsi kokonaisuuden, kvanttimekaniikka osoittaa asiaintilan olevan päinvastoin: kokonaisuus määrää osasten käyttäytymisen. Kokonaisuudessa on koossapitävä voima.

Uudet tutkimukset ovat muuttamassa nykyistä tieteellisen eli toistettavan tiedon, kuluttavan tekniikan ja tehokkuuden yhteiskuntaa. Luonnon ja ihmisen välistä suhdetta selvittää ekologia ja ihmisten välistä suhdetta erotiikka. Ekologinen tarkoittaa, että ihminen myöntää olevansa kiinteä osa luontoa, erotiikka tarkoittaa, että yksi tapa “oppia pois" teknisen maailman vankilasta on tutustuminen seksuaalisuudessa piilevään voimaan. Yhteiskuntaa tullaan perinpohjaisesti muuttamaan ekoeroottisella vallankumouksella.

Vallankumous on jokaisen henkilökohtainen vallankumous. Suuret rattaat tai ulkopuoliset voimat eivät tule avuksi. Ekoeroottinen vallankumous tarkoittaa päätöstä elää puhtaasti ja itsellisesti ja antaa muille sama mahdollisuus. 30.000 sukupolven ajan ihminen on ollut keräilijä ja vasta 300 sukupolvea ihminen on viljellyt maata. Vielä 30 sukupolvea sitten esi-isämme elivät barbariassa. Ihminen eli kuin eläimet joita hän pyydysti. Kehitys menee huimaa vauhtia eteenpäin. Mikä seuraava taso voisi parhaimmillaan olla? Se on ekoeroottinen yhteiskunta!