Elän jo ympäristöystävällisesti

- mitä muita konsteja?

 Päivitetty 29.6.2017


     "Tunnuslauseekseni muodostui, että jos et voi syödä jotain, älä käytä sitä." (tunematon ihminen)


 http://dissidentti.org/kokemuksiajaideoitasaastotoimista.html,  Suomineito-ekoyhteisön kymmenen käskyä...


Jäähyväiset muovipussille

"En ole vieläkään selvittänyt, kumpi on pahempi: muovipussi vai paperikassi", pohtii 18-vuotias Juulia Koskinen. Pitäisikö tässä ihmetellä Juuliaa vai toimittajaa? Onko järkevää miettiä, kannattaisiko ottaa paperi- vai muovipussi - onhan keksitty sellainen ihme kuin kangaskassi ja mitä erilaisimpia Oma kasseja!

Ajan myötä muoviroskiksista vapautuu vaarallisia kemikaaleja, kuten allergiaa ja astmaa aiheuttavia palonesto- ja pehmennysaineita. Hippujen pinnalta löytyy DDT:tä ja styroksin hajoamisessa syntyvää styreenitrineeriä. Pieneliöt ja pikkukalat erehtyvät luulemaan muovin hippusia ruuaksi. Myrkyt irtoavat muovista kalojen suolistossa ja kulkevat ravintoketjussa petokaloihin ja ihmisiin. Grönlantilaisten naisten äidin maidosta on löydetty runsaasti ympäristömyrkkyjä. He syövät paljon kalaa.

Kun ruotsalainen meribiologi Frederik Noren seuloi Ruotsin merivettä, kävi ilmi, että meren näkyvästä saastekuormituksesta 80 prosenttia koostuu muovista. Vaarallisia ovat myös mustat hiukkaset. Niitä oli kuutiometrissä 500 – 10 000 kappaletta. Ne ovat niin pieniä, että ne eivät vajoa vaan sekaantuvat veteen. Suurin osa mustista hiukkasista on peräisin liikenteestä. Ruotsin teistä irtoaa vuosittain 100 000 tonnia asfalttihiukkasia. Autojen renkaista tulee 10 000 tonnia muuta materiaalia.  Styroksista hajoaa samoja aineita kuin muovipusseista. Styrox hajoaa helposti lämpimissä yli 30-asteisissa vesissä. Siitä vapautuu styreenimonomeeriä, idimeeriä ja trimeeriä. Muita mereen päätyviä myrkyllisiä kemikaaleja ovat visfenoli A ja flataalihapposeteri. Niiden lähde ovat värilliset PET-muovipullot, joita heitetään vesistöihin vuosittain miljoonittain (Lauri Demmart, hs 12.10.2010)

Muovipussien massatuotanto aloitettiin vuonna 1957. Ongelmallisimpia ympäristön roskaantumisen kannalta ovat läpinäkyvät ja ohuet, rullasta irrotettavat muovipussit, joita Suomessa käytetään hedelmien pakkaamiseen ruokakaupoissa. Useissa maissa nämä HD-PE-pussit on kielletty. Bangladeshissa muovikasseja alettiin kieltää, kun todettiin viemäreihin joutuneiden muovipussien pahentavan tulvia ja levittävän sitä kautta sairauksia. EU:ssa käytetään keskimäärin 198 muovipussi henkeä kohti vuodessa, Saksassa 76.

Muovipusseista vapaita alueita: 

Rajoituksia on kuudessa Afrikan maassa
Australia: kielletty Etelä-Australian osavaltiossa 2009
Bangladesh, Bhutan: muovipussit kielletty 2000
Belgia: ilmaiset pussit verolle 2007
Britannia: kielletty Modburyn pikkukaupungissa Devonissa 2007
Etelä-Afrikka: ohuet pussit kielletty 2003
Intia: Mumbaissa kielletty 2000, Himachal Pradeshin osavaltiossa ohuet pussit kielletty 2003
Irlanti: muovipussit verolle 2002, minkä jälkeen niiden käyttö väheni 90%
Italia: muovipussien markkinointi kielletty 2011
Kanada: kielletty kolmessa kaupungissa 2007
Kenia: ohuet pussit kielletty 2007
Kiina: ohuet muovipussit kielletty 2008, muut verolle
Ruanda: kielletty 2004 (maatalous ja terveyssektori poikkeus)
Tansania: kielletty 2006
Tanska: verotus vuodesta 1994
Uganda: ohuet pussit kielletty 2007
Yhdysvallat: Havaijilla kielletty, Kaliforniassa kielletty 2015 alusta
EU kieltää vuoteen 2019 80% pusseista, joiden vahvuus on vähemmän kuin 0,05 mm


"Pahvimukin oikea paikka on kartonkikeräyksessä. Muovipäällysteen takia sitä ei saa laittaa biojätteeseen. Yksi sekajätteeseen heitetty pahvimuki päivässä vuoden ajan tarkoittaa 374 megajoulea energiaa. Sama määrä energiaa kuluu pyykinpesuun puolessa vuodessa, muovia 16 muovimukin verran." (hs 11.9.2011)

Solupolystyreeni eli styroksi ei hajoa luonnossa. Meressä styroksi pilkkoutuu hiljalleen hyvin pieniksi mikropartikkeleiksi, jotka voiva jäädä ravintokiertoon. Pikaruokaketjut McDonalds ja Hesburger luopuivat styroksipakkauksista 1990-luvun alkupuolella. New Yorkin kaupunki kielsi kertakäyttöisten styrokstuotteiden käytön, myymisen ja tarjoamisen heinäkuusta lähtien (ksml 9.8.2015)
Muovin mukana meriveteen päätyy muovinpehmentimiä ja bisfenoli-A:ta, joita epäillään hormonitoimintaa häiritseviksi aineiksi. Planktonia syövien merieläinten on havaittu haukkaavan myös mikromuovia. Mikromuovia päätyy jätevesistä. Ne sisältävät kosmetiikan muovirakeita, vaatteista irronneita keinokuituja ja kalvovaatteista irronneita muovihiutaleita. (hs 4.7.2015)

Jos muovisten kantokassien kulutus puolittuisi Euroopassa kolmessa vuodessa, toisi se koko Euroopan tasolla vuosittain 740 miljoonan euron säästöt muun muassa roskien keräämisen vähentymisenä. Juuri ohuet hedelmäpussit kerääntyvät mereen lautoiksi ja tukkivat luontokappaleiden sisukset. Markkinoilla on oxo-hajoavia, siis hapen vaikutuksesta hajoavia muovipusseja, joita monesti markkinoidaan biotuotteina. Kyseiset kassit häviävät vain kompostointilaitiksissa, joissa niihin lisätään hajoamista edistäviä aineita. Silloinkin niiden häviäminen kestää 2-5 vuotta. Ne eivät koskaan häviä vaan murenevat. Ja se ei ole hyvä asia: mikromuovi on pahimman sortin jätettä. (Anita Kärki kslm 5.7.2015)

EU-parlamentti hyväksyi huhtikuussa 2015 säännöt, jotka velvoittavat unionin jäsenmaita vähentämään ohuiden muovipussien käyttöä. Vuonna 2019 EU-kansalainen saa kulutta korkeintaan 90 kevyttä muovista kantokassia ja vuoteen 2025 korkeintaan 40. Itämeren rannat ovat Suomessa selvästi roskaisempia kuin Ruotsissa, Latviassa ja Virossa. Roskista 75 prosenttia oli muovia, kun muuten muovin osuus on 62 prosenttia. Muovit hajoavat meressä pieneksi silpuksi, joka päätyy eliöihin ja tämän kautta myös ihmiseen. (hs 20.2.2016)


Kohtuus – Degrowth

Kuinka kauan on kärsittävä nykymenosta? Olemme vapaita kuluttajia, mutta emme vapaita kuluttamisesta. Vielä vuona 1972 luonnonvaroja muodostui enemmän kuin niitä käytettiin. Nyt kulutuksen kasvu on eksponentiaalista.

Timo Järvensivu avaa degrowth käsitettä: "Klassisen esimerkin kestävän kehityksen ja degrowthin erosta saamme elintarvikekaupasta. Marketin kauppiaan on helppo myydä meille ”kestäviä”, ”ekologisia” ja ”entistäkin vihreämpiä” kestäviä tuotteita, mutta se mitä kauppias ei meille tule myymään, on: ”Osta vähemmän”. Kuitenkin juuri se, mitä länsimaissa juuri nyt tarvitaan, on tämä jälkimmäinen."

Joensuun Kohtuusklubi jakaa kulttuurit kolmeen luokkaan: ylikuluttavaan luokkaan, kamppailevaan luokkaan ja kestävään luokkaan. Ylikuluttava luokka voi purkaa kulutukseen pakonomaista arkipäiväänsä: "Ajatus kasvun purkamisesta on useiden eri ajatussuuntien risteyskohta. Siinä yhdistyvät esimerkiksi ympäristöajattelu ja kasvun rajat keskusteluineen, Nicholas Georgescu Roegenin ympäristötaloustiede, Serge Latouchen työ ympäristötalouden alalla, Ivan Illichin demokratia-ajattelu sekä M.K. Gandhin omavaraisten paikallisyhteisöjen merkitystä korostava ajattelu." (4.3.2010 Kohtuusvaarassa.com)

HUHUH!: "Talouskasvu on parasta lääkettä köyhyyteen sukupolvienkin yli. 
Ilman kasvua köyhyyden nujertaminen on mahdotonta niin Suomessa kuin maailmalla." 

(Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Mikael Pentikäinen hs 29.5.2011)

Kuinkahan kauan täytyy vielä maailmaa nähdä, kun sanasta talouskasvu tulee yhtä pahaenteinen kuin fasismista ja totalitarismista? Kasvaa voimme vain ylöspäin: jalat yhä syvemmälle maahan ja pää taivaaseen!

Rahoitusjärjestelmä, eläkejärjestelmä, vakuutustoiminta ja pörssikauppa on rakennettu jatkuvan kasvun varaan. Sosiaaliset ja taloudelliset seuraukset ovat mullistavia, jos kasvu loppuu. Kaiken sen, mihin liittyy korko, on aina vain kasvettava.

Monetaarinen järjestelmä pankkeineen ei voi koskaan toimia ilman jatkuvaa kasvua. Monethan ovat jo tavalla tai toisella irtautumassa globaalista markkinataloudesta, jatkuvaan kasvuun sidotusta raha- ja velkataloudesta. Tässä haaveessa auttavat:

Aikapankki,
LETS,
Vaihtorengas,
Tavarapankki (Commodity Bank),
paikallisvaluutta,
Jakamistalous,
Vaihtotalous.
Bitcoin,
Käyttöoikeus tärkeämpi kuin omistaminen
Joukkorahoitus 
Facebook kirpputorit,
Kimppakyydit,
Nettipankki,
Auttamisen majatalo,
Omatoimikirjasto,
 Ruokapiiri,
Yhteisviljely

Kulutustavaroiden yhteisomistus/lainattavuus on seuraava vallankumous

"Ihmiset eivät enää halua haalia itselleen lisää tavaroita. He vain lainaavat niitä silloin kun tarvitsevat. He maksavat tavaroiden käytöstä, eikä niiden omistamisesta. Tai saavat tavaroita käyttöön tekemällä vastapalveluksia muille. Se on yhteiskulutusta. Ja se mullistaa elämämme yhtä perusteellisesti kuin teollinen vallankumous aikanaan, väittävät tutkijat. Yhteiskulutus on sitä, että tavaroita vuokrataan, vaihdetaan, jaetaan, kierrätetään yhä enemmän, määrittelee brittiläinen Rachel Botsman, alan guru. Yhteiskulutuksen laajeneminen on uuden teknologian ansiota, netti tekee lainailun helpommaksi. "

"Samoja asioita harrastavat ihmiset hakeutuvat netissä tekemään asioita yhdessä, sanoo Sitran asiantuntija Vesa-Matti Lahti. Kassiverkoston avulla voi luoda omaan yhteisöön verkkotorin, jossa vaihdetaan tavaroita ja palveluksia. Tällaisessa toiminnassa on tärkeintä tietää, keneen voi luottaa. Hyvä maine on tärkeämpää kuin raha. Jakotaloudessa pitää rahan haalimisen sijasta kerätä hyvää mainetta. Julkisesti. Erilaisista mainetiedoista kertyy nettiin luottamuspääomaa, kuvailee Lahti. Jos asun toisen kodissa, hän kertoo jälkikäteen netissä julkisesti, olinko luotettava. Elämässä pitää siis osata luoda verkostoja, käyttäytyä hyvin, olla siisti ja kiva. pieniä palveluita tekemällä voi kerätä mainepisteitä. se saa ihmiset tutustumaan toisiinsa ja naapurit toimimaan yhdessä.” (Anna-Stina Nykänen hs 15.4.2012)

 "Maailma tarvitsee biotaloustiedettä, meidän pitää valita kahdeksanportainen tie autonomiseen kasvuttomaan yhteiskuntaan, jonka urbaaneissa kylissä kultivoidaan hitautta, taidetta ja mietiskelyä ja samalla pystytään tarjoamaan kaikille lähiruokaa ja mielekästä 4-5 tunnin työpäivää, jota ei ole valjastettu tuottoon."
Serge Latouchen pamfletissaan Jäähyväiset kasvulle

"En mene nettiin ennen kuin olen tehnyt päivän kirjoitustyöt. Muutin Manhattanilta Japanin maaseudulle, jotta voisin kulkea matkan vain jalan. Nyt elokuvassa käynti on joka kerta elämys. Hiljaisuus ja vähävirikkeisyys ovat luksuselämän uusia etuoikeuksia. Iyer kertoo huippudesigneri Philippe Starckista. Starck kykenee olemaan edelläkävijä siksi ettei lue lehtiä, katso televisiota eikä verkostoidu coctail-lasi nenän alla. Iyer uskoo, että tulevaisuudessa rikas eliitti hakeutuu ”mustan aukon loma-alueille”, missä on erioikeus maksaa lisähintaa kauniista huoneista ilman verkkoyhteyttä ja tv:tä. Hänellä itsellään on tapana pistäytyä muutaman kerran vuodessa tutussa benediktiiniläisluostarissa latautumassa." (kirjailija kolumnisti Pico Iyer 29.12.2011. Marketta Mattila Kanava 1/2012)

"Tutkimusten mukaan Etelä-Suomessa puhutaan kaksi kertaa nopeammin ja liikutaan 2-3 kertaa nopeammin kuin 50 vuotta sitten. Enää mikään ei tapahdu kymmeneltä, vaan juna lähtee 10.03. Yli puolet tekee töitä lomillakin. Homo sapiensista on kehittynyt homo urgentus eli kiireinen ihminen." (Timo Lampikoski kirjassaan Hidasta! - ajankäytön valinnat arjessa ja työssä, Jaana Laitisen haastattelussa hs 27.10.2009)


Omavaraisuus ja yhteisöllisyys ovat avainsanoja

 "Ihmiskunta tarvitsee luonnonpääomaa ja siksi yhteisomistukseen pitää jäädä tilaa. Minkälainen järjestelmä on turvallisin? Hajautettu yhteiskunta, joka koostuu omavaraisista kylistä, missä ihmisistä suurin osa tekee työtä suoraan oman leipänsä tuottamiseksi omassa kyläyhteisössään. Kaikki liikuttaminen ja liikkuminen voitaisiin siten minimoida ja välttää keskittämisen muitakin haittapuolia ja riskejä. Kevyt hallintokoneisto ja vain vähän rahaliikennettä." (Constant Natural Capital Rule)

Biologi Raymand Dasmann erottelee biosfääri-ihmiset ja ekosysteemi-ihmiset. Jälkimmäiset käyttävät elantonaan lähialueen tuotteita, paikallista biologista pääomaa. Biosfääri-ihmisillä on niin paljon taloudellisia resursseja, että he voivat ostaa elantonsa mistä tahansa maapallolla. Ekosysteemi-ihmiset ymmärtävät, että paikallisten luonnonvarojen ylikäyttö tarkoittaa potentiaalista katastrofia. Avohakkuut, maan myrkyttyminen ja paikallisen eläinrodun sukupuutto vaarantavat koko ekojärjestelmän olemassaolon.

Biosfääri-ihmiset ovat ottaneet oikeudekseen syödä ihan kaikkea (omnivores). Tähän joukkoon kuuluvat lähes kaikki länsimaiset ihmiset ja kolmannen maailman eliitti. Ylikansallisten ketjujen johtajilla ei ole vaikeuksia löytää tuotteita, joiden suhteen ei tarvitse välittää ympäristön kestokyvystä. Heidän ei myöskään tarvitse nähdä aiheuttamaansa tuhoa. Biosfääri-ihmisten kanssa toimiessa valtio on heikko partneri. Globaali turvallisuus vaatii uudenlaisia yksiköitä.

Ekosysteemi-ihmisten mahdollisuus tuottaa elantonsa häviää nopeasti biosfääri-ihmisten touhutessa. Paikallisten elinolosuhteiden kadotessa he joutuvat kaupungin slummeihin, riippuvaisiksi biosfääri-ihmisen tarjoamista tuotteista. Turvallisuus ekologisesti määriteltynä vaatii aivan erilaista ymmärrystä kuin geopoliittinen ymmärrys, perinteinen maa-alueeseen rajoittunut valtio (Simon Dalby: Ecological Metaphors of Security: World Politics in the Biosphere).

Tavaran vähentäminen decluttering

"Uusin lempisanani on englantia: decluttering. Clutter on roinaa ja decluttering on hankkiutumista roinasta eroon.  (Johanna Korhonen 17.7.2013)

Amerikkalainen kirjailija Dave Bruno keksi vuonna 2008 haasteen ja kannustaa ihmisiä karsimaan tavaransa enintään sataan: "Karsi tavaroistasi, kieltäydy vastaanottamasta enempää kamaa ja mieti elämässä tärkeysjärjestys uudelleen." Bruno laati säännöt raivausurakalleen: haaste koskee vain henkilökohtaista omaisuutta, ei perheen yhteisiä tavaroita ja jotkut tavararyhmät kuten alusvaatteet ja kirjat saa laskea vain yhdeksi tavaraksi... Raivaaminen tuntuu puhdistavalta. Jäljelle jää vain se, mitä ilman ei joko tule toimeen tai ei ole oma itsensä... Anna piut paut niille, jotka tuomitsevat pinnalliseksi tällaisen itsensä määrittelyn materian avulla. Eivätkö samaa tee myös asketismiin pyrkivät munkit?"  (hs 3.10.2010, Olli Siren)

Urbaanissa ympäristössä asuva ihminen joutuu elämänsä aikana tekemisiin 20 000 – 30 000 esineen kanssa. "Olen itse arvioinut että normaaleista asumiseen liittyvistä toimista selviää 50 käyttöesineellä. Käytännössä se merkitsee noin kymmentä huonekalua ja neljääkymmentä pienesinettä, joista valtaosa on ruoanlaittoon ja ruokailuun tarkoitettuja. Tässä ajattelussa vesi, maito ja viini juodaan samasta lasista. Identiteettikriisissään länsimaailma turvautuu ylipursuavaan määrään roinaa lisätäkseen turvallisuudentunnetta." (Simo Heikkilä, prof. ja arkkitehti hs 9.9.2010)

Timo Lampikoski kirjassaan Hidasta! - ajankäytön valinnat arjessa ja työssä kirjoittaa: "Tutkimusten mukaan Etelä-Suomessa puhutaan kaksi kertaa nopeammin ja liikutaan 2-3 kertaa nopeammin kuin 50 vuotta sitten. Enää mikään ei tapahdu kymmeneltä, vaan juna lähtee 10.03. Yli puolet tekee töitä lomillakin... Homo sapiensista on kehittynyt homo urgentus eli kiireinen ihminen.” (Jaana Laitisen haastattelu hs 27.10.09)

Vuosien turhake:  "Suomen luonnonsuojeluliitto on laskenut, että keskivertosuomalaisen ekologinen selkäreppu on vuodessa 40 000 kiloa. Vuoden turhake kilpailussa useita ehdokkuuksia ovat saaneet kuukautiskipuja lieventävät magneettipikkuhousut sekä tietokoneesta virran saava hammasharja, kahvimuki ja lämpösukat... Ilotulite päihitti finaalissa energiajuoman, tuontimaidon ja mopoauton... Viime vuosina kyseenalaisen kunnianimen ovat saaneet katumaasturi, mönkijä, lehtipuhallin, vaipparoskis, juotava jogurtti ja hampurilaisravintolan kylkijäinen..." (Toimittaja Matti Huhta, hs 21.12.2009)

Kaikkia tuotteita tulee tarkastella kolmelta kannalta:


GoodGuide -tietopalvelu on nerokas järjestelmä, jonka avulla jokainen voi tehdä järkeviä ostoksia. Se lataa jo tietoja ihmisten kännykkään heidän ollessaan ostoksilla, mutta liikkeen luojan ja visionäärin Dara O'Rourken mukaan kännykkään saatava tieto on vain väliaikainen vaihe. Tulossa on järjestelmä, johon voi ladata tiedon kaikista tuotteista. Se toimisi hyödyntämällä radiosignaaleja hintalapuista ja kännykkä näyttää automaattisesti vihreää tai punaista valoa. GoodGuide pystyy myös liittämään kaiken mitä ihminen ostaa hänen luottokorttiinsa ja lähettämään sähköpostilla tiedon vaihtoehtoisesta tuotteesta. Jokainen voi ohjelmoida omaan luottokorttiinsa ne ominaisuudet, jotka hänelle ovat tärkeimmät. Luottokortin myöntänyt pankki pitää tuotteiden tiedot ajan tasalla. Korttiin voidaan ladata myös joka viikko parhaat tiedot vakio-ostoksista. On huomattu, että asiakkaat eivät jaksa perehtyä monimutkaisiin elinkaarianalyyseihin, siksi tarvitaan yksinkertaisempi järjestelmä. GoodGuide yhdistää yli 80 miljoonaa arviointia erilaisista tiedostoista, jolloin tuotteiden läpinäkyvyys paranee radikaalisti. Yhdysvalloissa kaupat aiheuttavat kolmanneksen kasvihuonekaasuista ja kuluttavat 80 prosenttia energiasta!


Greboilu

Greboilu on elämäntapa, johon liittyy järkevä rahankäyttö, suoranainen kitsastelu eli köyhäily, kierrätys ja turhan kulutuksen välttäminen. Köyhäilijä asuu vaatimattomasti, mutta mukavasti ja ympäristönäkökohdat huomioon ottaen. Köyhäilijä haluaa välttää valmisruokia ja turhia pakkauksia. "Ruokaostokset teen torilla, jossa ei myydä pakattuja vihanneksia. Myyjä kääräisee ne sanomalehtipaperista pyöräyttämäänsä tötteröön. Peruna kaadetaan suoraan ostoskassiin."

Greboilu on ympäristöystävällisyyttä. Kierrättämistä. Vaihtamista Kirpputoriostoksia. Itse tekemistä kuten tuunaamista. Olosuhteiden pakosta tai tavan vuoksi.

”Extremistä käy jo se ettei käy kuukauteen kaupassa, ei käytä vessapaperia, ei vesiklosettia, lämmittää tönöään vain itse karsituilla oksilla ja tikuilla, ei peseydy kuin kahdella desilitralla vettä päivässä, pitää kaksi viikkoa putkeen samoja vaatteita ja on silti freesi kuin italialainen kurkku.” (Kaarina Valoaalto Nooakan parkki. Tammi 2005)


Helsingin Sanomien lukijat äänestivät, mikä on pahinta mitä rahalla saa: 


Säästän



Zero waste -ajattelu
– kaikkea toimintaa ohjaa se, että ei jätetä jätettä.  Youtube-video jossa Bea Johnson niminen kalifornialainen kertoi zero waste -elämäntyylistään.
Trash is for Tossers -blogia pitää Lauren Singer.
Hakusanoja ovat myös zero waste kitchen/food.
Ruoansuojaamiseen Otso Sillanaukee ei käytä kelmuja vaan mehiläisvahalla pinnoitetusta kankaasta jonka voi huuhdella, kuivata ja käyttää uudelleen ja lopuksi kompostoida.  Yleispesuaine on tehty ruokasoodasta ja viinietikasta. Astioita voi pestä pelkällä soodalla.  Sillanaukee kiteyttää viideksi Kksi ohjeet, miten noudattaa zero wastea: kieltäydy, käytä uudelleen, karsi, kirrätä ja kompostoi ja tuossa järjestyksessä. (hs 20.5.1917)

Miten tasoittaa sähköpiikkiä?

Jokainen kodeissa, tehtaissa ja kunnissa voi vähentää huippukulutuksen hetkinä sähkön käyttöä. Yleisradio voisi antaa tietoiskuja lähestyvästä huipusta ja sen tärkeydestä. Teollisuudelle, kuntataloudelle ja perheille ei olisi temppu eikä mikään vähentää omaa kulutustaan kovalla pakkasella 2-3 tunnin ajaksi 10-15 prosenttia. Tämä vastaa noin 2000 mwh:n säästöä, joka on lähes koko tuontisähkön tarve. Määrä on tuplaten Loviisan ydinvoimalan teho. Kuka on kehottanut pienentämään sähkön käyttöä huippukulutuksen hetkinä? Emmekö me kuluttajat tajua pienentää kulutustamme huippuhetkinä ja jättää kovilla pakkasilla kello 16-19 sähkösaunomistamme väliin, siirtämään pesukoneiden käyttöä, pienentämään valaistusta, kaukokytkemään pois päältä tyhjien kakkosasuntojen lämpöjä? Suomen oma kapasiteetti loppuu, kun 12 000 mwh:n huipputeho ylitetään. On syytä huomata, että yksikään sähköyhtiö ei ole kehottanut asiakkaitaan säästöön iltapäivän huippukulutustunteina. Kulutushuippu on niille miljardiluokan etu." (Kari J. Saarinen hs 16.1.2010)

"Kaikki alkoi viime viikon perjantaina, tarkalleen klo 16-18. Silloin suomalaiset ylsivät sähkönkäytössään ennätyslukemiin: 14 100 megawattiin. Sähkön tuottamiseksi piti ottaa käyttöön ilmastolle tuhoisia hiili- ja öljyvoimaloita. Perjantaina kahta tuntia varten Suomeen olisi tarvittu ainakin yksi uusi ydinvoimala. Tuhannet pesukoneet, kuivausrummut, televisiot ja tietokoneet pyörivät suomalaiskodeissa. "Olisi hyvä, jos sähkönkäyttöä pystyttäisiin rajoittamaan tiettyinä kovan kulutuksen aikoina",  sanoo Kenneth Hänninen. Piikin aikana sähkö maksaa paljon ja se tuotetaan saastuttavimmin.

Ranskassa piikkiä on tasattu jo vuosia. Siellä kuluttaja voi tarkkailla sähkön hintaa. Kodin seinällä olevat liikennevalot varoittavat, kun sähkön käytössä on vaarallinen piikki: Punainen palaa - pesukone seis. Seinään kiinnitettävästä laitteesta näkee, onko sähkön hinta kallista vai halpaa. Laitteet näyttävät arvion hinnasta myös seuraavalle päivälle. Saman tyyppistä laitetta kokeiltiin myös Kainuussa 1990-luvun lopussa. 40 kotitaloutta oli mukana Kainuun energian kokeilussa, jossa testattiin, milloin sähkölämmitys kannattaa vaihtaa puulämmitykseen, mutta tuntimittaus oli liian kallista. Sähkömittarit vaihdetaan joka tapauksessa etäluettaviksi älymittareiksi vuoteen 2014 mennessä. Ne lukevat kulutuksen tunnin välein. Sähkön hinnasta kertovat sähköpostit tai tekstiviestit voisivat korvata liikennevalomallin. Uusia innovaatioita odotellessa sähkön käytössä on luotettava maalaisjärkeen. Voiko pyykinpesun jättää myöhemmäksi? Onko pakko saunoa perjantaina heti töistä tullessa? Pitääkö ylipäätän kaikkien toosien huutaa samaan aikaan? Äärilinjaakin voi vetää: perjantain alkuillan ohjelmat talletetaan digisovittimeen ja sähkösyöppöön plasmatelevisioon kytketään virta vasta yömyöhään. Ainakin ilmasto kiittää." (Jenni Virtanen hs 17.1.2010)

Sähkötön jääkaappi

 Ylläksellä kerättiin keväällä 30 000 kuution kasa lunta. Lumikasa säilyi lämpimän kesän yli 30 sentin paksuisen purukerroksen alla. Suomessa on tehty ennätysmäärä säilötyn lumen latuja (hs 9.10.2010).

Terracotta jääkaappi toimii kesähelteelläkin ilman sähköä! Kaksi huokoista terracotta saviruukkua asetetaan sisäkkäin ja väliin laitetaan hiekkaa. Hiekka pidetään märkänä ja ruukut peitetään paksulla märällä pyyhkeellä. Veden haihtuminen viilentää sisimmän ruukun, johon ruuat laitetaan. "Minulla oli kolme tälläista mökillä käytössä ainoana ruuan sailytys paikkana. Joskus oli jopa +35 astetta kuumuutta. Ruukkuni pysyivat silloinkin +14 asteessa. Maitotuotteet, vihanekset ja muut sailyivat hyvin." (Leena)
*loysin ruukkuni Halpa Hallista ja Hong Kong marketista.
 http://gizmodo.com/5935104/how-to-make-an-electricity-free-refrigerator
 


Ekomatkailu?

Tietysti ekologisinta on jäädä kotiin, tehdä reissuja korkeintaan jalan ja pyörällä.  Uusin (vanhin) matkailunmuoto on pyhiinvaellus. Tai matkustella pään sisässä. Mutta jos laskee matkailun elämänkaaren eli lisää sosiaalisen ulottuvuuden, saattaa ihminen pienenkin matkan avulla välttää muita suuria saasteryppäitä, esim.heräteostoksia. Planeetan laajuisessa ekomatkailussa puhutaan biohotelleista, pehmeästä turismista. Ekohotellissa on se hyvä puoli, että se antaa mallia paikallisille asukkaille.  

Ilman rahaa matkustaminen on usein antoisampaa kuin pakettimatkojen harmittomuus.
- Liftaa: hitchwiki.org,
Liftariwiki

- Laivaliftaus: tarjoudu ilmaismiehistöksi esimerkiksi purjelaivalle (unohda rahtilaivat liian kalliina)
- Mene laivaterminaaliin mukanasi kyltti, jossa toivot laivalahjakorttia lahjoituksena
- Pyydä tutuilta lentopisteitä lahjoituksena
- Roskisdyykkaukseen vinkkejä: trashwiki.org
- Käy tavaranvaihtotapahtumassa (swap shop) tai järjestä itse sellainen
- Vieraanvaraisuuspalveluja on ollut kauan, mutta sohvasurffailu teki ne valtavirraksi
 -http://en.wikipedia.org/wiki/Airbnb
-  ilmaisia yöpymispaikkoja: nomadwiki.org, couchsurfing.org
- Pyöräilijöille warmshowers.org
- Etsi nomadwikistä pestejä talonvahtina

(Iltalehti listasi rahatta matkustaneen Tomi Astikaisen vinkit 22.3.2015)

Yöksi toisen kotiin – kotimajoitusta ympäri maailmaa

Sohvasurfaus, Couchsurfing – sivusto jonka kautta matkailijat voivat yöpyä ilmaiseksi toistensa luona. Helsingin seudulla mukana on lähes 15 000 ihmistä. Ympäri maailman jäseniä on kuusi miljoonaa yli 100 000 kaupungissa.

Airbinb on sivusto, jonka kautta voi vuokrata asunnon paikalliselta asukkaalta. Helsingissä tarjolla oli kesäkuun lopussa 2014 reilut 400 kohdetta, muualla Suomessa 200.Yleensä vuokralla on koko asunto, mutta tarjolla on myös yksiöitä ja jaettuja huoneita. Airbinb toimii 192 maassa ja yli 34 000 kaupungissa. Helsinkiin ensimmäinen asunto tuli viisi vuotta sitten.
Airbnb.com
Flipkey.com
9flats.com
Roomorama.com
Wimbu.com
 (hs 18.1.2014)

 Lähimatkailussa hoidetaan perintömaisemaa, lähialueen kulttuuria ja luontoa. Luontomatkailussa päivä tuoksuu maalle ja metsälle. Loma maalaistalossa näyttää parhaimmillaan, mistä ruoka tulee, ja antaa elinmahdollisuuden maalla asuvalle.

"Suomen tilat, tontit ja vesialueet on rekisteröity hyvin. Maalle tulee antaa ympäristöarvo, asteikolla 0 – 10. Ikimetsän arvo olisi lähellä kymppiä, ryvettyneet teollisuusalueet lähellä nollaa. (K.Rajakallio, Vihreät yrittäjät: Vihreä Lanka 12.2.2010)

"Unelmien lahtaaminen on yhtä antoisaa kuin niiden jahtaaminen. Kotiini Toscanaan palatessani olen tyytyväisempi kuin lähtiessäni. Matkalaukussa on kokemuksia sulateltavaksi. Vasta kun unelma on saavutettu tai koettu kestämättömäksi, voi mennä eteenpäin. Muuten jää jotakin hampaankoloon. Minusta ei tullut newyorkilaista, mutta New York on nyt osa minua." 
(Jouni Kantola hs 23.8.2010)


Lentomatkailun hintoja nostettava 10kertaiseksi!

Ennen matkaa on hyvä iskostaa mieleensä lista siitä, kuinka pitkälle samalla energiamäärällä milläkin kulkuneuvolla pääsee:

Lentomatkailijan syntilista on erityisen suuri: päästöt sisältävät yli tuhatta erilaista kemiallista ainetta, kasvihuonekaasujen määrä lisääntyy huolimatta moottorien parantamisesta, jokainen käytetty polttoainelitra lisää kolmella kilolla ilman hiilidioksidia ja jokainen kone käyttää 6000 litraa tunnissa. Lentokone tuottaa kaksi kertaa enemmän (mark)otsonia kuin auto. Napojen yllä jettien päästöt muodostavat jäävirtoja, mikä ohentaa otsonikerrosta.

"Mitä enemmän lentoliikenteen ilmastovaikutuksia on tutkittu, sitä monimutkaisemmaksi yhtälö on muuttunut. Suihkukoneiden hiilidioksidipäästöt lämmittävät ilmastoa. Lisäksi hyytävän kylmään ilmaan vapautuva vesihöyry tiivistyy jääkiteiksi. Näin syntyvät valkoiset tiivistymisjuovat lämmittävät kotiplaneettamme vielä 2-10 kertaa voimakkaammin kuin lentoliikenteen ilmakehään jättämä hiilidioksidi. Lentokoneiden rikki ja typpioksidipäästöt sen sijaan viilentävät ilmastoa. Järkevästi tuotetuilla biopolttoaineilla lentävät mannertenväliset potkurikoneet näyttävät edelleen parhaalta ratkaisulta. Ne eivät tuottaisi tiivistymisjuovia ja niiden polttoaineen tarve olisi puolet suihkukoneiden kulutuksesta." (Risto Isomäki hs 23.8.2011)

Kummallista on, ettei lentolipuista peritä arvonlisäveroa! 

Lentokoneiden haitat on arvioitu pahasti alakanttiin. Koneiden lentokorkeuksissa on 30-70 astetta pakkasta ja siksi kuumat kaasut jäähtyvät nopeasti Vesihöyry tiivistyy. Matkakorkeuden takia lentokoneet ovat yhtä paha hiukkas- ja aerosolipäästöjen lähde kuin maanpinta. Koneilla on merkitystä pilvien määrään ja maapallon keskilämpötilaan. Lentokoneiden osuus on yli puolet tieliikenteen osuudesta kasvihuonekaasujen lisääjänä. Lentokoneiden päästöt jäivät Kioton sopimuksen ulkopuolelle.
Atmosfair-sertifikaatti on laskuri, jonka avulla rahoitetaan aurinko- ja tuulivoimaa tai energian säästöä.
 


Hiilidioksidin laskuri

Päästöjen kompensoinnissa kuluttajat ja yritykset ostavat vapaaehtoisia päästövähennyksiä. Niillä voi "nollata" esimerkiksi lentomatkan, toimiston, autoilun tai asumisen ilmastokuormituksen." (Jussi Laitinen hs 24.10.2007) 

"GreenSeat-sivuston laskuri mittaa edestakaisen Helsinki-Peking-matkan kuormaksi 5,4 tonnia hiilidioksidia. Taakan voi hyvittää ostamalla päästövähennyksiä 65 eurolla. Yritys sijoittaa rahat uusiutuvaan energiaan ja metsitysprojekteihin. Länsieurooppalaiselle - jonka hiilipäästöt ovat keskimäärin 8,35 tonnia vuodessa - sertifikaatit maksavat sadan euron molemmin 'puolin. Koko elämästään voi siis tehdä "hiilivapaan"... 

Energialuokitusta seuraa tulevaisuudessa ympäristöluokitus. Siinä lasketaan, mikä on tuotteen ympäristövaikutus. Komissio kaavailee ympäristövaikutuksaen luokitusjärjestelmää, joka muistuttaa EU:ssa käytettyä energiatehokkuusluokitusta, kertoo EurActiv-uutissivusto. Luokitus tarjoaa tietoa ainakin tuotteiden hiilidioksidipäästöistä. (hs 6.7.2012)

6,2 ha suomalainen käyttää luonnonvaroja
1,6 ha voisi käyttää
aivan kuin ilmastonmuutosta ei olisikaan

Suomalaisen keskimääräinen materiaalijalanjälki painaa 40 tonnia vuodessa ja hiilijalanjälki yhdeksän tonnia. Materiaalijalanjälki saisi painaa kahdeksan tonnia ja hiilijalanjälki tonnin, jotta luonnonvaroja riittäisi kaikille ihmisille eikä ympäristö ylikuormittuisi. Kun minun materiaalikuormani painaa 40 tonnia, vien neljältä muulta ihmiseltä elämänedellytykset. (Michael Lettenmeier, Suomen Kuvalehti 15.4.2016)

Ekomatkalla Kaakkois-Aasiassa on oltava mukana:

1. Reppu - laukun kanssa joutuu turvautumaan kuljetuksiin.
2. Jos on lennettävä, on valittava suora lento, sillä lentokone saastuttaa eniten juuri noustessaan.
3. Koko matkalla ei osteta mitään mikä on valmiiksi pakattu, sillä useissa maissa ei ole minkäänlaista jätteiden käsittelyä
4. Patterit on ehdottomasti tuotava itse takaisin, koska ne joutuvat muuten luontoon ja vielä yleisemmin nekin poltetaan vakavin seurauksin. Saksalaiset ovat kunnostautuneet ja perustaneet keräilypisteitä esim. Nepaliin, joista kukin vuorollaan kuljettaa patterit Saksaan.
5. Syödään kulttuuriruokaa, turha sinne on lähteä lihottamaan kansainvälisiä ruokaketjuja
6. Vaatteet pestään itse. Jos hotellissa yövytään vain yks yksi yö, käytetään omaa lakanapussia. Hotelleissa on pesupalvelu, mutta maissa ei ole jäteveden käsittelyä eikä usein liiemmälti sähköäkään. On turha ajatella, että naiset saavat työtä pestessään jokien rannoilla turistien vaatteita ja lakanoita. Anna mieluummin raha naisille suoraan. Pyykkärin palkka on mitätön. 

"Täydellinen matkakirja onkin elementissään yhtä lailla kolisevassa, täyteen ahdetussa intialaisjunassa kuin kahvinuotiolla. Kainuun korpimaisemassa. Siinä on tavoitettu kaikki ne onnen, oivallusten, juurettomuuden, ulkopuolisuuden, jännityksen ja vapauden hetket, joita matkustaessaan voi tuntea." (Riku Rantala  hs 12.11.2010)

Mistä meidät suomalaiset tunnetaan? Mitä me suomalaiset olemme saaneet aikaan? Tuttu vastaus on "Sibelius, sauna ja sisu". (Lauri Malkamäki hs 3.9.2011)
 Hahaa – pohjoinen valtio missä on paljon lunta. Puoli vuotta ainainen yö, puoli vuotta ainainen päivä. 

  


 

Ekovuosi Manhattanilla

Colin Beaven 2010

Vuoden ajan vaimoni, pieni tyttäreni ja minä yritimme elää keskellä New York Cityä aiheuttamatta ympäristöpäästöjä. Viime kädessä tämä tarkoitti sitä, että yritimme parhaamme mukaan olla tuottamatta jätteitä (siis ei pikaruokaa, ei kertakäyttötuotteita, ei pakkausjätettä jne),

 Kun olimme päässeet eroon jätteiden tuottamisesta, toinen vaihe tarkoitti matkustusta vain tavoilla, joista ei tulisi hiilipäästöjä. Kolmosvaiheessa keksimme, miten aiheuttaa vähiten ympäristövaikutuksia ruokavalinnoilla. Vain vuodenajan mukaista ruokaa, joka on kasvatettu tai valmistettu 400 kilometrin säteellä tuotetuista aineksista. Ei kasvihuoneissa kasvatettua ruokaa. Ei naudanlihaa. Ei mereneläviä. Sitten mahdollisimman vähän ympäristövaikutteita lämmityksessä, ja sähkössä sekä vedenkäytössä.

 Olisi tasapainotettava ne kielteiset vaikutukset, joita en voinut eliminoida. Sen tekisin puhdistamalla roskia Hudsonjoesta, huolehtimalla vasta istutetuista puista ja antamalla rahaa hyväntekeväisyyteen. Kuvittelin, että koko juttu tulisi yhä vaikeammaksi, kun ottaisimme käyttöön kunkin uuden sovellutuksen. Millaista olisi yrittää elää jätteetöntä ja päästötöntä elämää? Halusin löytää tavan elää planeetan tuotoilla pääoman sijaan.

 Vuoden jälkeen: jääkaappi on käytössä, mutta erillinen pakastin ei. Annoimme ilmastointilaitteen pois ja hikoilemme kesän ja aiomme jatkaa sitä. Lämpöpatterit ovat yhä pois päältä. Televisiota ei ole, kanniskelen omaa kuppia kaikkialle kahvia ja vettä varten ja enimmäkseen pyöräilen. Pesen yhä hiukseni leivinsoodalla ja käytän sitä deodoranttina, Käytän kotitekoista kosteusvoidetta ja myrkytöntä saippuaa.

Tulevaisuudessa on ratkaistava

                                    Kapitalismi: Vahva moottori eikä rattia ollenkaan



Vaatimaton pakosta vai valinnasta? Vähäisiä kuluja ja joutilaisuutta arvostaa vain, kun niitä toteuttaa ihminen, joka halutessaan voisi helposti olla myös kiireinen ja hyvätuloinen. (Mari Koistinen)