Päivitetty 10.3.2017


Aristoteles: Rahan tekeminen rahasta on luonnotonta kehitystä.

Vain taloudellisesti vapaat ihmiset voivat luoda kestävän yhteiskunnan! 

Onko nykyinen taloususkonto fasismia kuten Tarmo Kunnas vihjaa. Siitä voi hänen suurteoksensa pohjalta väitellä aivan uudella tasolla.” (Jukka Koskelainen hs 5.10.2013)

Ekopankkia perustettaessa 1989 kaksi päämäärää olivat: talletuksille annetaan vain laskennallinen korko ja asiakas saa määrätä mihin hänen säästöjään käytetään. Nyt nämä päämäärät alkavat toteutua vähän toista tietä vai mitä?: "Nollakorkojen aika ja nykyiset poliittiset epävarmuudet muuttavat sijoitusmaisemaa. Ennen riittämättömäksi arvioitu tuotto on nyt ihan kelvollinen… Tähän maisemaan nousee uusi sijoittamistyyppi, jonka suomennoskin on vielä vakiintumaton. Britanniassa suosiota on saanut ”Social Impact Bonds” - tai vaikuttavuussijoittamisen – idea on, että yksityinen raha hoitaa omalla riskillään hankkeita, joilla pyritään pienentämään yhteiskunnan menoja… Tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että laskettaisiin, millaisen laskun lastensuojelun asiakkaat tuottavat kunnille tai maahanmuuttajat valtiolle vuodessa. Sijoittajat ja heidän rahallaan palkatut asiantuntijat sekä palveluntuottajat pyrkisivät siihen, että lastensuojelun asiakkaat vähenisivät tai maahanmuuttajat koulutettaisiin nopeasti töihin.  Mitattu muutos olisi se kustannut, joka jää hankkeen vuoksi tulematta tai se summa joka tulee kun maahanmuuttaja muuttuu tulonsiirtojen saajasta niiden kustantajaksi. Osa erotuksesta katsottaisiin jakovaraksi, kunta tai valtio pitäisi siitä osan ja osa menisi sijoittajille.  Jos ei tulisi säästöjä, ei tulisi voittojakaan.” (Paavo Rautio, hs 11.11.2016)

”Velka on yksi merkittävimpiä valtasuhteita nykyisessä finanssivetoisessa kapitalismissa, Maurizio Lazzaraton mukaan jopa niin merkittävä, että hän kirjoittaa mieluummin velkataloudesta kuin vaikeammin hahmotettavasta finanssikapitalismista. Velalle on tyypillistä moralismi.  Velan jota ilman kapitalistinen järjestelmä kaatuisi, moraali on syyllistämisen moraalia. Syyllistämisen ja vastuun käsitteiden kautta velka on hallinnan tekniikka, jolla ihmisestä tehdään vähemmän arvaamattomia heidän ikään kuin luvattuaan tulevaisuutensa velan takaisinmaksulle. Luotto edellyttää moraalista puhtautta, joka taas edellyttää lupausta tietynlaisesta elämästä. Velka siis riistää ihmisen aikaa vielä perinteistä palkkatyösuhdetta tehokkaammin." (Emilia Kukkala, Pontus Purokaru, Luokkavallan vahtikoirat 2016)

Finanssikapitalismin systeemin kriisi johtuu virtuaalirahasta. "Se on väärää rahaa, joka ei eroa oikeasta rahasta muulla tavalla kuin työhön perustumattoman neitseellisen syntymänsä pohjalta. Pankit ovat parinkymmenen vuoden ajan tuottaneet virtuaalirahaa kahdella tavalla. On arvopapereistettu samat velat useaan kertaan sijoittajille myytävissä paketeissa tai on laskettu liikkeelle johdannaisia, joilla ei ole vastinetta reaalitaloudessa. Käytännössä arvopapereistaminen tapahtui niin kuin olisi kääritty tuoretta ja mätää kalaa pakettiin. Paketoijat uskoivat että niputettaessa riittävän suuri määrä luottoja samaan pakettiin sekunda hukkuu ja katoaa priiman sekaan. Sekundaa olivat Yhdysvalloissa ns. subrime-luotot. Subprime tarkoittaa alla priiman, osa niistä oli ninja luottoja (no income, no job, no assets) eli lainanottajalla ei ollut tuloja, työpaikkoja eikä varallisuutta, Amerikassa 10 miljoonalle tällaiselle perheelle annetiin luottoa talon ostoa varten. Johdannaiset ovat pankkien finanssitehtaiden tuotteita, jolla on virtuaalinen yhteys reaaliomistettavaan, mutta ei sellaista napanuoraa, joka toisi niille ravintoa reaalitaloudessa. Niiden arvo on johdettu jostakin joka on tai jota on, mutta mitä johdannainen itsessään itse ei ole. Johdannaisia, joita ostetaan tai myydään 10-20 kertaa niin paljon kuin arvopapereita, ei ole minkään valvonnan piirissä. Kun johdannainen on sopimus kahden osapuolen kesken, arvaajan pitää löytää joku toinen arvaaja jolla on erilainen arvaus mutta samanlainen halu muuttaa se rahaksi. Siinä liikutellaan rahaa eikä hyödykkeitä. FAO on laskenut, että vain kahteen prosenttiin ruuan alkutuotantoon kiinnittyvistä johdannaisista liittyy varsinainen tavaratoimitus. Johdannaisten hinnat vaikuttavat myös sähkön tai öljyn hintoihin niin, että niiden hinnat tulevat riippumattomiksi tuotannosta ja tuotantokustannuksista.  Johdannaisia ovat myös johtajaoptiot." (Esko Seppänen Emumunaus 2012)


Marketta Horn

Mitä on raha?

Perinteisesti rahalla on ollut kolme funktiota: Se on laskennallinen yksikkö, vaihdon väline ja arvon säilytys.
Nykysuomen sanakirjan mukaan raha on taloudellisen arvon mitta ja virallisesti hyväksytty maksuväline.

Koska rahaan on voinut koskea, kuvittelevat monet, että raha on jotain konkreettista ja selkeää. Jossakin on olemassa jotakin, joka on ollut jo niin kauan ja joka on yhteiskunnassa niin keskeistä, että sen täytyy olla jotakin todellista. Nykyajan ihmisen aivoissa rahasta on muodostunut mittayksikkö. Vuosisatojen kuluessa rahaan on liitetty piirteitä, jotka ovat mystifioineet ja nostaneet sen merkitystä niin, että se ei enää ole hyödyllinen sosiaalinen maksuväline.

Virhekehitys alkoi kun rahaa alettiin kutsua pääomaksi (kapitaali). Rahasta tuli enemmän kuin vaihdon väline viimeistään kiinteistökauppojen yhteydessä 1800-luvulla.

Viimeisen 50 vuoden aikana rahasta on tullut yhä ilmeisemmin itsenäinen hyödyke, jonka arvo nousee tai laskee kuten tuotteiden ikään. Raha ei ole enää vain vaihdon väline, vaan itse tuote, sillä rahalla voi luoda rahaa. Jos raha olisi vain väline, ei siitä itsestään voisi tulla pulaa. Eihän voi tulla pula metreistä eikä kiloistakaan. Miltä tuntuisi, kun porkkanoita ostettaessa kilolla saisikin yhtäkkiä 200 porkkanaa?

Kolmas rahaan liittyvä ongelma on sen saavuttama valta-asema. Rahajärjestelmän muuttamista voi verrata asejärjestelmän purkamiseen. Mitä hyödyttää, jos yksityinen ihminen kätkee aseensa? Rahan valtaa ei voi murtaa ellei samalla muuteta sekä maanomistusta että korko- ja velkataloutta.

Rahaa tarvitaan, koska työnjako on erikoistunut pitkälle. Vaihtotaloudessa ei taiteilijalla ollut pienessä kylässä juurikaan elinmahdollisuuksia sen jälkeen, kun useimmat olivat hankkineet hänen taulujaan. Hänen oli joko vaihdettava ammattia tai lähdettävä. 

Raha täyttää huonosti tehtävänsä laskentayksikkönä, koska sen arvo muuttuu alati. Rahan arvo on tehty riippuvaiseksi hinnoista. Raha ei olekaan tri Margit Kennedyn mielestä vaihdon väline eikä laskennallinen yksikkö: “Rahasta on tullut ekologisen ja sosiaalisen riiston väline, joka hyödyttää vain kymmenen prosentin eliittiä.”

Kukapa ei olisi kuullut kaunista kertomusta siitä,
mistä raha tulee.
Työnteosta!


Rahan historiikista

Ei ole todisteita siitä että ihmiset olisivat koskaan historian aikana harjoittaneet järjestelmällistä vaihtokauppaa tavara tavarasta eikä ainakaan siitä, että raha kehittyi vaihtokaupan käytyä liian monimutkaiseksi.  Ensimmäiset kirjalliset rahaa vastaavat todisteet on löydetty ajalta 2000 eaa.  Turkin Aasian puoleisista temppeleistä on löydetty velkakirjoja. Siihen aikaan papeilla oli keskeinen asema ja he varastoivat ruokaa hätäpäivien varalle temppeleihin. Tällöin rahaa syntyi tavaroista, joita maanviljelijöiden oli annettava temppeleille. Ensin oli velka, joka ihmisen oli sitten maksettava rahana joka luotiin. Varsinaisista kolikoista on ensimmäiset viitteet 800 eaa.

·       Vanhin maksuväline on hyödykeraha, jonka arvo muodostui itseisarvosta,  eli rahan tuottamasta hyödystä omistajalleen, jostain esineestä. Vaihdon välineenä voitiin käyttää simpukankuoria, keihäänkärkiä, työkaluja, koruja, vaatekappaleita tai oravanahkoja. 

-      Suoran vaihtotalouden yhteydessä alettiin käyttää maksuvälineinä oravannahkoja. Niitä käytettiin varsinkin keskiajalla valuuttana kaupankäynnissä ja verojen maksussa. Nahat olivat käteviä, koska ne olivat kevyitä, arvokkaita ja säilyivät paremmin kuin voi tai kapakala. Suomessa alettiin luopua oravannahoista 1400-luvulla.

·       Hyödykerahan tunnetuin muoto on jalometallista lyöty kolikko, jonka arvo syntyy metallin itseisarvosta. Metallirahaa käytettiin jo noin 3000 vuotta sitten. Kun  1600-luvulla alettiin perustaa pankkeja, tallettivat pankit metallirahan ja myös metalleja ja antoivat ihmisille todisteen, jota he pystyivät käyttämään maksuvälineenä. Vähitellen näitä todisteita alettiin nimittää seteleiksi.

Paperirahan sykli on taloushistoriassa tutkittu. Voltaire totesi vuonna 1729:
"Paperiraha palaa lopulta aina luontaiseen arvoonsa – nollaan."
Kultaan sidotun rahan vahvuus perustuu siihen, että kullan määrää ei voi mielivaltaisesti lisätä poliittisilla päätöksillä.
” (Sakari Puisto hs 11.1.2012)

·  Edustava raha on hyödykerahan johdannainen, jolla ei ole itseisarvoa. Rahan liikkeelle laskija, useimmiten  valtion keskuspankki, sitoutuu pyydettäessä vaihtamaan rahan tiettyyn märään hyödykkeitä.     Kultakanta otettiin käyttöön Englannissa 1816, Ranskassa ja Yhdysvalloissa 1870-luvulla, Suomessa 1878. Silloin sai lunastaa setelissä mainitun määrän tiettyä metallia. Suomen pankin setelissä luki vielä 1900-luvun alussa: “Tätä seteliä vastaan Suomen pankki maksaa X markkaa kullassa.” Rahayksiköt olivat siis arvometallien painoyksikköjä. Rahan liikkeellelaskija, usein valtion keskuspankki, sitoutui pyydettäessä vaihtamaan rahan tiettyyn määrään hyödykkeitä.  Pankki saattoi painaa esimerkiksi miljoona puntaa seteleinä vain, jos sillä oli miljoona paunaa hopeaa holvissa.

·        Maailmansotien ja 1930-luvun suuren laman aikaan rahan metalliperusta mureni ja vain keskuspankit saivat enää vaihtaa seteleitä kultaan.

·       Valuutat oli kytketty Yhdysvaltain dollariin, joka taas oli sidottu kultaan.   Kun Yhdysvallat velkaantui rajusti Vietnamin sodan aikaan, menojen kasvua se rahoitti painamalla lisää dollareita, mikä  kiihdytti inflaatiota.  USA:n kultavaranto ei riittänyt kattamaan liikkeelle laskettuja dollareita. Vuoden 1970 lopussa kulta kattoi enää 22 prosenttia liikkeellä olevista seteleistä. Presidentti Nixon puhalsi pelin poikki 15.8.1971. Maa ilmoitti, ettei se enää vaihda dollareita kultaan. Richard Nixon lopetti kultakannan rippeetkin. Rahalla ei ole ollut mitään luonnollista vastaavuutta 1970-luvun jälkeen. 

"Nykyrahaa kutsutaan fiat-rahaksi. Haltijalla ei ole mitään takeita sen arvosta. Koko nykyinen rahajärjestelmä on siis ainoastaan uskon asia, että raha olisi myös tulevaisuudessa vaihdettavissa hyödykkeisiin. Pyramidipelit romahtavat aina lopulta." (Marko Junkkari, hs 12.9.2010)

        Yhdysvallat menetti 1990-luvun alun pankkiromahduksissa enemmän kuin Vietnamin sodassa kymmenen vuoden aikana.

1980-luvulla tapahtui finanssivallankumous. Nykyään puhutaan elektronisesta rahasta, joka on vielä kauempana ihmisen käsityskyvystä. Finanssipalvelujen vallankumouksen jälkeen ovat luotto- ja lainakortit, shekit ja rahamääräykset hämärtäneet sekä rahan olemusta että rahan valtaa. Nyt on kasvanut sukupolvi, joka tuskin enää näkee rahaa. Luottokortit ja tilisiirrot ovat johtaneet siihen, että varsinaista rahaa ei näe eikä tunne.

Haluaisitko maksaa oravannahoilla tai monta kiloa painavilla kuparilevyillä?

Iltalehti 10.3.2017

Nykyään maksaminen on hyvin helppoa. Toisin oli ennen - miltä kuulostaisi metsästää rahaksi oravia tai maksaa parhaimmillaan (tai pahimmillaan) lähes kaksikymmentä kiloa painavilla plootuilla?

Maksuvälineinä turkikset

Suomen markkaa edeltävä rahahistoria on pitkä ja mielenkiintoinen. Suomen kielen sana raha viittaa turkikseen, tarkemmin sanottuna oravannahkaan. Oravannahkoja on todellakin käytetty aikoinaan maksuvälineinä. Oravannahkojen merkityksestä kertoo jo sekin, että eri määrille oli omat sanansa. Tasan 40 oravannahkaa oli kiihtelys, 10 nahkaa puolestaan tikkuri. Mitä oravannahoilla sitten sai? Esimerkiksi 1750-luvulla viidellä oravannahalla sai kevyesti vaikkapa 30 litraa olutta ja 320 grammaa sokeria - "rahaa" jäi vielä muuhunkin. Toki tuolloin oli jo käytössä myös perinteisiä metallirahoja ja seteleitä.


Ihmeelliset metallirahat

Ensimmäiset Suomessa käytössä olleet metallirahat olivat tuontitavaraa. Vanhimmat maastamme löydetyt rahat ovat yli 1 800 vuotta vanhoja ja lyöty Rooman valtakunnassa. Vaikka rahat ovat peräisin 100-luvulta, ne ovat silti saapuneet tänne pohjoiseen huomattavasti myöhemmin. Viikinkiajalta on useampia löytöjä. Viikingit kulkivat Suomenlahden kautta Venäjälle ja sieltä eteenpäin Bysanttiin. Heidän mukanaan Suomeen saapui muun muassa itämaisia hopearahoja, dirhemejä. Ahvenanmaalta on löydetty useampia 800-900-luvuille sijoittuvia rahakätköjä, jotka kertovat viikinkien matkoista.

1200-luvun hopearahoja.

Hopean tuominen idästä väheni 900-luvun lopussa. Samoihin aikoihin hopean tuonti Länsi-Euroopasta puolestaan kasvoi. Suomesta on löydetty niin englantilaisia, saksalaisia kuin tanskalaisiakin rahoja. Hopean tuonti Suomeen väheni tosin 1000-luvun puolivälissä.
4 taalerin plootu Frederik I ajalta 1728, painoa kolme kiloa.
4 taalerin plootu Frederik I ajalta 1728, painoa kolme kiloa.

Rahanlyöntiä myös Turussa

Raha alkoi yleistyä Suomessa Ruotsin vaikutuksesta. Tämä tapahtui 1200-1300-luvuilla. Keskiajalla Etelä-Suomessa käytettiin sekä ruotsalaisia että liivinmaalaisia rahoja. Ruotsalaisrahoista suomalaisille tulivat tutuiksi niin aurto kuin penninkikin, joista jälkimmäinen oli höyhenenkevyt painaen alle gramman. Myöhemmin käyttöön tulivat muun muassa markka, äyri ja riikintaaleri.
Aurtoja ja penninkejä lyötiin myös Suomen puolella Turun rahapajassa. Turun rahapaja perustettiin tiettävästi vuoden 1410 tienoilla, ja se oli toiminnassa aina tarpeen mukaan. Rahapaja suljettiin lopullisesti vuonna 1558. Ainakin viimeisinä aikoina rahapaja toimi Turun linnassa.


Rahan arvo on uskon asia

Rahalle käy kuin keisarin uusille vaatteilla seuraavan mustan torstain aikana. 
Ludvig XVI kuuluu sanoneen matkalla giljotiinille: Tämän kaiken olen tiennyt jo vuosia. Mitenkä saatoinkaan olla uskomatta sitä?

Nykyrahaa kutsutaan fiat-rahaksi. Kun talletukset pankkeihin yleistyivät, syntyi käsite luottoraha ja tiliraha eli pankkiraha. Tilirahalla ei ole vastaavuutta missään luonnon olosuhteissa. Valtion määräys rahan vaihdettavuudesta on tyhjä lupaus, sanoo sijoitusyhtiö Eufexin johtaja Ander Ekholm (Marko Junkkari hs 12.9.2010).

Koko nykyinen rahajärjestelmä on siis ainoastaan uskon asia. Se perustuu uskoon, että raha on myös tulevaisuudessa vaihdettavissa hyödykkeisiin. Jos usko loppuu, koko järjestelmä romahtaa. Koska rahan omistajalla ei ole enää oikeutta vaihtaa rahojaan kultaan, on kulta pakkolunastettu valtiolle. Fiat-rahan haltijat eivät kuitenkaan täysin menetä uskoaan rahan arvoon, voivathan he ostaa yhdellä rahayksiköllä vielä 800 omenaa torilta kuten ennenkin. Entä sitten, kun valtio päättää laskea liikkeelle kymmenen rahayksikköä lisää ja ostaa niillä 8000 omenaa? Omenakauppiaat havaitsevat lisääntyneen kysynnän ja nostavat hintoja. Omenoiden hinta nousee ja rahan arvo laskee – ja valtio sai 8000 omenaa ilmaiseksi. Ekholmin mukaan esimerkki osoittaa, miten fiat-raha mahdollistaa yksityisen arvon vaivihkaisen pakkoluovutuksen valtiolle. Pyramidipelit romahtavat aina lopulta.

Rahalla ei ole enää vastaavuutta missään hyödykkeessä. Enää ei ole kyse edes valtion rahasta, joka olisi jonkinlaisen demokraattisen kontrollin piirissä, vaan pankkirahasta. Ranskan vallankumouksen julistuksessa oli vielä pykälä, jonka mukaan veronmaksajat saivat kontrolloida rahaa. Tämä oikeus jätettiin pois YK:n ihmisoikeusjulistuksesta eikä se kuulu enää minkään maan perustuslakiin. Talous otti vallan, joka demokratiassa piti kuulua poliitikoille. Kansalaisetkin omaksuivat talouden lait: "Anna meille rahan valta eikä ole enää väliä, kuka säätää lait!" 

Suomen pankin pääjohtaja Erkki Liikanen kertoo Max Jakobsonin kysyneen ennen Euroopan tapahtumia syksyllä 1988: ”Mitä tapahtuu DDR:lle, kun usko järkkyy?” Ja Jakobson vastasi: ”Puola on edelleen Puola ja Unkari Unkari, mutta DDR:stä ei jää yhtään mitään.” Liikanen pohtii: ”Jälkikäteen usein kysyttiin, miksi kukaan ei osannut ennustaa tapahtumien kulkua (DDR:n hajoaminen)." Todennäköisesti Liikasella oli  mielessään toinen vakava uskoon perustuva  kehityssuunta? (hs 7.9.2010)

Vuonna 2005 Raghuram Rajan, Kansainvälisen valuuttarahaston pääekonomisti kysyi, ovatko rahoituslaitokset tehneet maailmasta riskialttiimman ja vastasi kyllä. Johdon bonukset ja vakuutusyhtiöt tienasivat suuria voittoja luottoriskijohdannaisilla ja pankkien monimutkaisilla arvopapereilla. Pankeilta menisi keskinäinen luottamus, jos riskit toteutuisivat. Rajan pilasi tuon konferenssin tunnelman, mutta 2007 kysyttiin: Miksi kukaan ei osannut ennustaa tällaista kriisiä? "Jakobsonia ja Rajania yhdistää se, että he kykenivät oman loogisen analyysinsä pohjalta esittämään kehityksestä näkemyksen, joka poikkesi täysin valtavirrasta. Rajanin kertoo tunteneensa olleensa varhaiskristitty, joka oli vaeltanut nälkäisten leijonien joukkoon. Rajanin mukaan suuret finanssiyritykset olettivat, että ne olisivat liian suuria kaatumaan. Kun riskinottoa kannustavat palkkiojärjestelmät ja laumakäyttäytyminen liittyivät moraalikatoon, uskoon, että valtio lopulta pelastaa pankit, olivat ainekset katastrofiin valmiina. Lainattiin halvalla yhä enemmän ja otettiin yhä suurempia riskejä kunnes musiikki loppui.”

Rajanin mukaan on puututtava globaalin talouden tasapainottomuuksiin, uudistettava rahoitusjärjestelmän sääntely, estettävä moraalikato, luotava turvaverkot työttömyyttä ja sairauksia varten, taattava koulutus.


Rahatalouden väistämätön laki: 

rikkaat rikastuu 

Puhutaan joutorahasta ja aktiivisesta rahasta. Joutorahaa on paljon, koska ihmiset haluavat varautua odottamattomia tapahtumia ja vanhuutta varten, pahan päivän varalle. Ongelmia aiheutuu siitä, että tämä joutoraha on poissa silloinkin, kun rahaa tarvitaan maksuvälineenä. Sveitsiläisen tutkijan Silvio Gesellin mukaan rahalle ei tulisi maksaa korkoa vaan sakkoa, jos yksi ihminen pitää rahaa omassa hallussaan. 

Mitä on eksponentiaalinen kasvu?

Margit Kennedy selvittää useissa kirjoissaan, miten rahan määrä kasvaa eksponentiaalisesti. Hänen mukaansa rahaan liittyy sama väärinkäsitys kuin kasvuun yleensä.  Mitä on kasvu? Kennedy erottelee kolme kasvun menetelmää:

1. Luonnollinen kasvu on verrattavissa ihmisen kasvuun: muutumme määrätyn rajan saavutettuamme laadullisesti, emme enää määrällisesti.  Se mikä kasvaa myös kuihtuu. 

2. Lineaarinen kasvu: mitä enemmän koneita sitä enemmän ne tuottavat ja mitä enemmän on raaka-aineita sitä enemmän tuotantoa. 

3. Kaikkein vähiten on tuotu esille eksponentiaalisen kasvun luonnetta. Rooman klubi toi sen esille raportissaan Kasvun rajat (1972) esimerkillä lumpeenkukista. Jos lumpeiden määrä järvessä lisääntyy puolella joka vuosi, milloin on se hetki, kun koko järvi on lumpeiden peitossa?  Rahalla on tämä räjähdysmäisen kasvun ominaisuus: rahavirrat kasaantuvat. Raha tulee aina rahan luo.

Insinöörit ymmärtävät eksponentiaalisen kasvun vaaran, koska heidän laitteissaan alkavat punaiset valot hälyttää, kun koneisto ei enää selviä. Biologiassa tiedetään, että jos puutarhassa yksi kasvi alkaa vallata alaa, on se merkki sairaudesta. Mutta ei-materiaalisessa maailmassa eksponentiaalinen kasvu näkyy vasta, kun on liian myöhäistä estää katastrofi. Siksi se vie kehitystä salakavalasti kohti loppua.

Tämä räjähdysmäinen kasvu tarkoittaa, että kaikki rahavarat kasaantuvat vähitellen väistämättä yhteen. Englannissa 50 prosenttia ihmisistä kierrättää 96 prosenttia rahasta, Etelä-Amerikassa 20 prosenttia ja El Salvadorissa 14 perhettä kierrättää 80 prosenttia rahan arvosta. 10 prosenttia maan ja maailman väestöstä kerää sen hyödyn, mikä koroista, inflaatiosta, veroista ja maanomistuksesta syntyy. 90 prosenttia ihmisistä maksaa heille tekemällä työtä rahaa vastaan. Rahajärjestelmä on sosiaalisesti äärimmäisen epätasa-arvoinen.

Teollisesti kehittyneet maat samoin kuin pääkaupungit ovat kuin loiseläjiä, jotka vetävät niin rahat kuin työntekijät maaseudulta. Englannissa puhutaan parasiticus Britannicasta. Parasiticus Britannica tarkoittaa, että kaikista kunnista raha vedetään keskustaan. Siellä on mahdollista luoda rahaa rahasta. Tähän on johtanut ilmiö nimeltä korko. Koron vuoksi lainanottajan on aina saatava huomattava määrä voittoa siitä toiminnasta, minkä vuoksi hän ottanut lainaa, voidakseen maksaa velan takaisin korkoineen. Hänen on tuotettava yhä enemmän, vaikka hän itse olisi tuotantolaitoksensa kokoon tyytyväinen.

"Tasainen kasvu" tarkoittaa, että määrätty kasvu määrätyssä ajassa on vakio, esim. viisi prosenttia vuodessa. Kiinteä kasvun määrä kiinteässä ajassa. Tämän kasvun tekninen nimitys on eksponentiaalinen kasvu. Koska viiden prosentin kasvu kestää kiinteän ajan, tarkoittaa että sadan prosentin kasvu kestää määrätyn kiinteän ajan. Tätä kutsutaan kaksikertaistumisajaksi. On tiedettävä, miten se lasketaan ja sehän on helppo käyttämällä 70 sääntöä.

0,5 % kasvun vauhdilla kaksinkertaistuminen tapahtuu 139 vuodessa
1,0 % kasvulla 70 vuodessa
1,5 % kasvulla 46 vuodessa
2,0 % kasvulla 35 vuodessa
3. % kasvulla 23 vuodessa
4,0 % kasvulla kaksinkertaistuu 17 vuodessa
5,0 % kasvulla 14 vuodessa
10,0 % kasvulla 7 vuodessa
20 % kasvulla 3.5 vuodessa

Jokaisen tulisi tehdä tämä yksinkertainen laskutoimitus kuullessaan puhuttavan kasvuprosentista. Jos näet otsikon: Rikollisuus on noussut seitsemän prosenttia vuodessa viimeisen kymmenen vuoden aikana, se ei kauhistuta. Mutta otsikko Rikollisuus on kaksinkertaistunut vuosikymmenessä. Yksi euro tilillä seitsemän euron korolla on sadassa vuodessa 1024 euroa!


Puolet eli 14 Keski-Suomen paikallisosuuspankeista yhdisti voimansa. Vielä silloin Jyväskylässä oli kaksi kilpailevaa osuuspankki – demaritaustainen Nisulan ja viljelijätaustainen Jyväskylä Seudun osuuspankki. Maakuntapankki aloitti toimintansa 1991. Pienistä paikallisista osuuspankeista oli vajaassa sadassa vuodessa kehittynyt suuri maakuntapankki. Vähitellen K-S Osuuspankista tuli OP Keski-Suomi. OP on se joka vie 2014. markkinointinimi viittaa pääkonttorin filiaaliin. (Pekka Marvola, Ksml 1.11.2016)



Eroon korkotaloudesta!

Korko tarkoittaa kaikkea sitä tuloa, jota ei ole sidottu työhön tai saavutettu tekemällä työtä. Sanana korko on kiinnostava. Englantilainen sana interest tarkoittaa etua, ruotsiksi renten vuokraa. Korko toimii kuin syöpä ihmisessä. Korko ja  jatkuva kasvu ovat kuin siamilaiset kaksoset. Jotta lainan ottaja voi maksaa lainansa takaisin, on hänen tuotettava koko ajan enemmän. Vain harvat tietävät, paljonko he lainaamastaan rahasta todella maksavat, niin kutsuttua APR-summaa. Siihen on laskettu mukaan  myös kirjoitusmaksu, välityspalkkio ja kulut. Rahan lainaaja saattaa joutua maksamaan korkoa jopa 250 prosenttia!

Miksi korosta pitäisi päästä eroon? Eikö ole luonnollista, että jos ostan ompelukoneen ja hyödyn siitä, maksan ilomielin korkoa sille, joka antoi minulle lainaa? Kun vuosituhansia sitten lainattiin tavaroita, työvälineitä, hyödykkeitä ja asuntoja tarvitseville, oli kohtuullista, että niistä maksettiin korkoa. Näin hyötyivät sekä lainanottajat että -antajat. Vuokra oli suorassa suhteessa tavaran määrään ja laatuun sekä vuokra-aikaan. Jos auton omistaja lainaa autoaan, voi hän periä siitä sekä kulut että riskin. Mitä vähemmän autoja on lainattavissa sitä suuremman vuokran hän voi periä. Hyödykkeellä ja rahalla on kuitenkin ratkaiseva ero. On taloustieteilijöiden typeryyttä ja pankkiirien oveluutta, että rahaa alettiin rinnastaa hyödykkeisiin. Korkojärjestelmä ei kysy, tarvitaanko tuotetta, onko sitä tuotettu jo yli tarpeen. Rahan ja koron välinen lainalaisuus puskee yötä päivää. Talouselämässä ei ole enää kyse ihmisten tarpeista. Tarpeet luodaan vaikka väkisin, esimerkiksi mainonnalla, että saadaan korot maksettua.  Korkein korko rahoille syntyy aseteollisuudessa.

Usein kuvitellaan, että korkoa maksavat vain ne, jotka lainaavat rahaa. Mutta korkoa maksavat kaikki jotka ostavat jotain rahalla. Vaihtoehto rahalle -liikkeen asiantuntija Pat Connaty kertoo, että korkoa on nykyään jo puolet kaikissa rahamaksuissa. Jokaisen tuotteen hinnasta on noin puolet korkoa. Elämme vielä huonommassa asemassa kuin esi-isämme keskiajalla, jotka maksoivat kymmenen prosenttia tuloistaan maanomistajalle. He ainakin tiesivät, mihin heidän rahansa ohjautuivat.

Korko on hyvin kätketty tulonsiirtomekanismi, jolla rahaa siirretään niille, joilla sitä on jo ennestään. Korkoon liittyy suuri sosiaalinen epäkohta. Laskelmien mukaan vain 10 prosenttia maailman väestöstä hyötyy korosta. Loput 90 prosenttia ihmisistä maksaa enemmän korkoa kuin mitä he saavat korkoetua. Korko ei ole mitenkään demokraattinen tapa suunnata rahavirtoja. Kuuluisan tarinan mukaan Jeesuksen syntymän aikaan olisi sijoitettu yksi penni neljän prosentin korolla. Vuonna 1750 se olisi kasvanut jo maapallon painoisen kultaharkon suuruiseksi.

Valtio tukee pankkeja antamalla niiden lainata rahaa ihmisiltä 7,5 prosentin verottomalla korolla. Korkojen verottomuus houkuttelee pankkeihin rahaa, jota pankki lainaa takaisin korkealla korolla. Nykyään jopa kolmannes kotitalouksien tuloista kuluu velkojen ja korkojen maksuun. Miten työkykyinen ihminen voisikaan elättää työllä itse itsensä!

Asuntotilanteen kohentamiseksi on ehdotettu suurempaa vähennysoikeutta asuntovelallisille. Mitä tästä seuraisi? Asuntovelkojen yhä suurempi verovähennysoikeus koituisi maanomistajien ja pankkien eduksi, veronmaksajien tappioksi. Maanomistajat ja rakennuttajat voisivat jatkaa arvotonta arvonnousujuhlaansa. Pankit rakentavat korkovoitoillaan valtiota valtioon!

Korot ja luonnonsuojelu

Korottomuutta on maailmalla yritetty edistää muullakin tavalla kuin pankkimaailman periaatteita muuttamalla. Yksi mahdollisuus irtautua korkotaloudesta on niin kutsuttu paikallisvaluutta, kyläraha eli tietokoneraha.

Margret Kennedy pitää juuri korkoa suurimpana syynä ekologisesti ja sosiaalisesti kestämättömään taloudelliseen tilaan. Sen joka myy omenoita, on myytävä omenat tuoreina, vaikka hinnat laskisivat kuinka alas. Mitä enemmän tarjontaa sitä alhaisempi hinta. Sen sijaan raha ei homehdu eikä pilaannu. Omalla rahallaan voi ostaa silloin kun pitää hintaa järkevänä. Kuka onkaan se joka määrittelee tuotteen arvon? Kennedyn mukaan öljyn tuottaja saa 200 prosentin voiton, sen sijaan ruoan tuottaja vain kahden prosentin voiton. Ei siis ihme, että parhaat aivot keskittyvät öljyn jalostukseen. Kaikilla suurpankeilla on yhteyksiä sotavarusteluteollisuuteen, atomivoimaan ja ympäristöä vaurioittavaan teollisuuteen.

Ekologisesti koron maksun tekee kyseenalaiseksi se, että pystyäkseen maksamaan korot, on liikeyrityksen tuotettava jatkuvasti enemmän ja enemmän. Nollakasvu ei sovi korkotalouteen, niin tuotantoa kuin kulutusta on nostettava jatkuvasti. Lainan ottajan tarvitsee tehdä suuria voittoja voidakseen maksaa velkansa takaisin korkoineen. Seurauksena voi olla vain ylituotantoa ja ylikulutusta.

 Kansantaloustiede luotiin silloin kun niukkuus vallitsi tuotantotavaroista, ei tuotantoresursseista.

Kuvitellaan maa Väinölä, hetki nolla. Väinölä saa tehtäväkseen luoda rahan maahansa. Sitä painetaan sovittu määrä ja jaetaan asukkaille. Tehdään palkkatyötä, vaihdetaan, lainataan, maksetaan takaisin. Tästä ei tietenkään synny lisää seteleitä. Jotkut väinöläläiset haluavat rahaa ostaakseen pajan. Painetaan lisää rahaa ja he maksavat takaisin saatuaan tarvittavan summan pajan avulla. Rahaa on luotu lisää – tietysti olettaen, että pajan omistaja saa maksettua velkansa. Rahan luominen ja arvon luominen - ovatko ne toisiinsa yhteydessä? Koska työnteolla luotu arvo syntyy ja taas häviää, tulisi myös arvon luomisesta ansaitun rahan hävitä, muuten on edessä valtava inflaatio.

Akateemikko Oiva Ketonen kysyi syntymäpäivähaastattelussaan: "Kun pankkien vajaus on 70 miljardia markkaa,  missä tämä kadotettu raha on. Eihän se vain pelkkää numeroleikkiä ole ollut, valuuttojen muutoksia, taseiden manipulointia ja omaisuuksien arvonlaskua? Liikaa rahaa on ollut olemassa, sitä on käytetty johonkin ja se on jossakin ja siitä on joku hyötynyt.”  (hs 21.1.1993)

Helmut Creutz vastaa niihin kysymyksiin, joita luonnonsuojelijat ja ekonomistit esittävät rahaproblematiikasta. Nykyinen rahajärjestelmä on syypää maailmanlaajuisiin kriiseihin. Tuotannon ja kulutuksen laajeneminen rasittaa ympäristöä, erityisesti kolmas maailma on yhä velkaantuneempi. Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu kasvaa. Rahan kasaantuminen johtaa velkaantumiseen, siihen liittyvään korkotaakkaan ja tulojen siirtymiseen.


Korkotalouden sosiaalisia seurauksia

Koska ihmistä mitataan rahassa, on raha-asioiden jumiutuminen yksilölle nöyryyttävä kokemus. Veloista ei juuri puhuta. Ylivelkaantuneet ihmiset osoittavat kärsimyksensä muuten. Velallisen asemaa voi verrata antiikin ajan orjan asemaan. Omaisuus kuuluu joko valtiolle tai pankille.

Keskuspankki antaa rahan, esim. 1000 seteliä ja pyytää 1030 takaisin. Mistä ihmeestä ne 30 lisäseteliä luodaan? Määrätystä summasta ei saa suurempaa. Siis jonkun on tehtävä vararikko – ilman toisen vararikkoa ei toinen voi rikastua. Velallisia ovat olleet kehitysmaat. USA:n dollarin pohjana on 90 prosenttisesti valtion velka!

Velallinen, nykyajan orja,  joutuu hankkimaan välttämättömän osuuden yhteisestä varallisuudesta eli asunnon velaksi. Tämä ei ole luonnonlaki, päinvastoin - tuleehan jokaisella syntyneellä ihmisellä olla oikeus yhteiseen varallisuuteen!

Kun 1980-luvulla velkojen maksuun kului 14 prosenttia kotitalouksien tuloista, kuluu siihen jo 30 prosenttia. Asuntolainan osuus lainoista on 40 prosenttia. Asunnon jälkeen suurin lainakohde on auto, sitten opintolaina. Säästöjäkin on. Kotitalouksista 85 prosenttia on tallettanut verottomille pankkitileille.

Suomen Asiakastieto Oy:n arvion mukaan uusia maksuhäiriöitä syntyy 30 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Tyypillinen maksuhäirikkö on 30-vuotias vuokra-asunnossa asuva ja ruumiillista työtä tekevä poikamies.

Korkotaakka tuo tuloja niille, joilla on rahaa ja aiheuttaa yhä suuremman pakon velkaantua toisaalla. On kyse itseään ruokkivasta spiraalista. Luonnossa tämän tapaista eksponentiaalista kasvua tulkitaan sairaalloiseksi kasvuksi.

Miten on mahdollista että maailmassa on enemmän velkaa kuin rahaa?

Pankin menestys riippuu korkosaatavista

Valtiot ovat luovuttaneet rahan luontioikeuden yksityisille liikepankeille. Tämä tarkoittaa, että rahan kierto alkaa vasta sitten, kun joku on mennyt pankkiin ja lainannut rahaa sieltä. Pankki luo lainattavan pääoman laillisella kirjanpitomenettelyllä tyhjästä. Pankkien valta perustuu juuri siihen, että ne voivat luoda rahaa suhteessa 8:1. Pankki voi antaa lainaa kahdeksankertaisen määrän omasta pääomastaan. Kerrannainen luotonannon laajennus tarkoittaa, että pankkien ei tarvitse pitää kassassaan kuin osa tileille tallennetuista varoista. Kassavarantosuhde on 20 prosenttia. Pankkiin on kuitenkin palautettava enemmän rahaa kuin sieltä on lainattu. Ne jotka ovat ottaneet lainaa eilen tai tänään, ovat velan takaisinmaksussa täysin riippuvaisia niistä, jotka ottavat velkaa huomenna. Tämä on velkapyramidiponzi. Ennen kuin euroa voidaan kuluttaa, se täytyy lainata korolla. Nykyinen taloudellinen ahdinko johtuu velkasaturaatiosta eli siitä, kun lainan hoitokulut syövät liikaa elämiseen jäävästä rahasta, eikä juuri kukaan halua tai kykene ottamaan lisää velkaa. "On vain täsmälleen yksi ongelma ja se on rahan syntymekanismi. Mitään muuta ongelmaa ei ole. Kaikki muut taloudelliset ongelmat ovat vain oireita tästä. Paranna sairaus, niin oireet katoavat.” (Petri Ronkainen, hs mielipide 9.1.2012)

Sijoitusyhtiö Eufexin johtaja kauppatieteiden tohtori Anders Ekholm kirjoittaa:
"Nykyraha on valtava pyramidipeli."

Suomessa jopa kotitalouksien tuloista kuluu 30 prosenttia velkojen ja korkojen maksuun. 

"Velalla talous pyörii maailmassa, sillä velka on koko paperirahajärjestelmämme perusta. Kun pankki lainaa rahaa asiakkaalleen, sillä on itsellään vain kymmenesosa lainatusta rahasta. Loput nyhjätään tyhjästä. Jos siis joka kymmenes säästetty euro nostetaan pankista, pankki menee nurin. Samoin käy jos ihmiset lakkaavat elämästä yli varojensa ja lopettavat lainaamisen. Siksi kansalaiset on saatava velkaantumaan. Jamaika käyttää kaksi kertaa enemmän rahaa velkojensa maksuun kuin koulutukseen ja terveydenhuoltoon yhteensä, brittilehti Guardian kertoo. Talouden on pakko kasvaa kasvamistaan, jotta raha riittäisi edes korkojen maksamiseen. On selvää, että sairaudet, rikokset ja ympäristön saastuminen eivät edistä kenenkään hyvinvointia, vaikka ne lisäävät talouskasvua, BKT." (Päivi ja Santeri Kannisto Vapaana elämisen taito, Atena 2014)

Mitä jos kaikki luottokorttien haltijat nostaisivat rahansa samanaikaisesti?

Raha-aktivisti Ville Iivarinen selvittää velkaan perustuvan rahajärjestelmä epäkohtia: ”Jos lainaat pankilta 1.000 euroa, pankki kirjaa sen tilillesi. Pankki myös kirjaa velkasi varoihinsa ja luo näin rahaa. Maksaessasi velkasi tuo raha tuhoutuu kun pankki vähentää sen varoistaan. Saman summan edestä vähenee rahan määrä maailmassa.” Iivarinen toivoo pankeille sadan prosentin reservivaatimusta, jolloin ne lainaisivat vain niihin oikeasti talletettu rahaa. ”Maailman tutkiminen rahan olemuksen kautta opetti parissa viikossa enemmän kuin vuodet yliopistolla.” (hs2.8.2015)


Maareformi on rahareformin edellytys

Kapitalismi seisoo kahdella jalalla. Oikea jalka omistaa maata, vasen jalka rahaa. "Kun ihminen syö, nukkuu ja tekee töitä, hän tarvitsee maata. Ihminen ei voi kulkea eikä liikkua ellei hänellä ole maata jalkojensa alla. Maan lisäksi puhdas ilma ja vesi ovat elintärkeitä. Koska maa ei lisäänny, kuten ei valo, ilma ja vesikään, sitä ei saa kukaan omistaa, vaan sillä on oltava pitkäaikaisia käyttöoikeuksia", kirjoittaa Kennedy.

Rahauudistusta ei voi toteuttaa ilman maareformia. Joutoraha eli säästöt alkaisivat virrata maaomistukseen
ja kiinteistökauppiaat saisivat ne voitot, jotka nyt päätyvät rahakeinottelijoiden pussiin.

Maan suhteen on sekä yksityinen että valtiollinen omistus osoittautunut huonoksi. Länsi-Saksassa kuului 75 prosenttia maasta 25 prosentille ihmisistä.  Brasiliassa 80 prosenttia maasta kuuluu 10 prosentille asukkaista. Koko maapallolla on alue, joka käsittää 2/3 ja sen omistaa kolme prosenttia siellä asuvista ihmisistä! 

Vaikka Neuvostoliitossa ei ollut varsinaista maan yksityisomistusta, tuotettiin siellä 60 prosenttia elintarvikkeista sillä kuudella prosentilla maa-alueesta, joka oli yksityisomistuksessa.

Köyhyys helpottuisi, jos ihmiset saisivat viljellä maata. Mutta maa kuuluukin jollekin toiselle, ja saattaa olla, että hän ei edes käytä sitä. Kennedy ehdottaakin sellaisen järjestelmän luomista, jossa kukaan ei omistaisi maata, mutta jokainen voisi lunastaa maan käyttöoikeuden. Maareformin tavoite on, että lapset perisivät käyttöoikeuden, mutta eivät koskaan voisi myydä maata, eivät edes käyttöoikeutta. Käyttöoikeus myytäisiin huutokaupalla. Maalle rakennettu talo olisi yksityisomaisuutta.

Ne, jotka nykyisin omistavat maata, ovat joko itse maksaneet maasta tai perineet alueen. Jotta tämä omistusoikeus voidaan purkaa oikeudenmukaisesti, tarvitaan pitkä siirtymävaihe. Koska valtioilla ei ole varaa ostaa maata, maanomistajat maksaisivat noin viisi prosenttia maan arvosta kunnalle vuosittain. Näillä tuloilla kunta ostaisi sitä maata, joka tulee luonnollisen siirtymän kautta myyntiin. Maanomistajat voisivat välttyä viiden prosentin vuosiverosta antamalla kunnalle omistusoikeuden 25 vuoden kuluessa. Kuitenkin myös 25 vuoden jälkeen entisillä maanomistajilla on vielä käyttöoikeus maahan. He alkavat maksaa viisi prosenttia käyttöoikeuksistaan. Tämän maareformin tuloksena maakeinottelu loppuisi. Useimmat yrittäisivät todennäköisesti myydä maansa, joten maata olisi tarjolla ja siten sen hinta laskisi.


Mitkä ihmeen finassipalvelut?

Englannin talouden nopeimmin kasvanut ala on ollut finanssipalvelut. Kun käsiteollisuudessa työpaikat ovat laskeneet 30 prosenttia viimeisen kymmenen vuoden aikana, ovat ne talous- ja finanssipalvelujen alalla nousseet 50 prosenttia. On helpompi tienata luomalla paperilla rahaa paperista kuin investoimalla todellisiin tavaroihin ja palveluihin.

"Kriitikoiden mukaan velkapapereiden ostaminen tarkoittaa käytännössä setelirahoitusta, joka on kielletty EKP:n säännöissä. ”Yksikään ekonomisti ei ole kyennyt antamaan selvää vastausta siihen, mitä rahamäärän lisääminen tarkoittaa”, Niinistö huomauttaa. Lautamiesjärjellä ajateltuna se kuulostaa liian helpolta. Kyllä siitä jotain seuraa, mutta mitä, siitä ei tunnu olevan ihan selvää kuvaa kenelläkään. Kansainvälinen asiassa käyty keskustelu on presidentin mielestä ollut huomattavan sekavaa: ”Sitä seuratessa tuntuu yhä todemmalta vanha viisaus, että taloustiede on ainoa tieteenhaara, jossa samassa asiassa sekä kyllä, että ei vastauksiin päätyvät tutkijat voivat saada Nobelin palkinnon." (Tuomo Lappalainen Suomen Kuvalehti 39/2012)

Taloustieteen alkeisoppi väittää, että reaalitalous ja rahatalous ovat toistensa peilikuvia. Holtiton rahan kylvö finanssijärjestelmään on erkaannuttanut nämä toisistaan. Rahatalous on jopa 20 kertaa reaalitaloutta suurempi. Tämä epäsuhta on ongelmien ydin. Näiden maailmojen yhteys syntyy, kun rahatalous inflatoi sijoitusomaisuuksien arvot. Asuntojen hintakupla on esimerkki tästä. Finanssikupla perustuu uskomuksiin omistuksista ja se on altis kaikenlasille paniikkireaktioille. Rahatalouden perustaminen reaalitalouden tasolle romahduttaisi sijoitusomaisuuden arvot. Asuntojen hinnat ja eläkerahastojen arvot romahtaisivat, seuraisi pankkikriisi. (Olli Pusa, hs 14.6.2011) 

Yksittäisten maiden ylivelkaantuminen on suuri ongelma. Pitkälti tunnistamattoman ongelman muodostavat niin sanotut otc-johdannaiset over the counter. Ne ovat kahdenvälisiä rahainstrumentteja, joiden markkinat eivät ole läpinäkyviä. Usein hyvin epäselviä ja riskialttiita johdannaissopimuksia tehtiin ennen talouskriisiä valtavasti ja nyt niiden kanssa ollaan vaikeuksissa. Yritysten on sallittu arvottaa kirjanpidossa otc-johdannaiset niiden nimellisillä hankinta-arvoilla, vaikka merkittävä osa niistä on tosiasiassa menettänyt arvonsa. Uhkana on että finanssikriisi johtaa valtavaan maailmanlaajuiseen dominoilmiöön. Ongelman ytimenä on paperirahajärjestelmä, jossa keskuspankit ovat voineet kasvattaa luottokantaa lähes rajattomasti. Liikkeelle laskettu raha on luonut illuusion uudesta varallisuudesta. Tämä tunne on johtanut myös ylisuuriin investointeihin. Yhdysvaltojen julkista velkakattoa on nostettu 80 kertaa. Järjestelmä tulee tiensä päähän, kun suuri osa tuloista kuluu velanhoitoon. Kun velkaa maksetaan takaisin lisäämällä liikkeelle olevan rahan määrää. Seurauksena on inflaatio, joka uhkaa erityisesti säästäjiä sekä joukkovelkakirjamarkkinoita.

Rahoituskaupassa liikkuvien pääomien määrä on varovaisten arvioiden mukaan jo neljä kertaa suurempi kuin koko maapallon bruttokansantuote. Tämä kehitys johtuu yksinkertaisesti siitä, että joka vuosi rahoitusmarkkinoille pumpataan lisää rahaa korkojen, keinottelun ja spekulaatioiden avulla. Samalla tämä pääoma siirtyy pysyvästi verotuksen ulottumattomiin. Nykyisten veronmaksajien taakka on suuri, koska suurinta osaa rahavirroista ei veroteta.  Rahoituskaupan yksipuolinen verovapaus vääristää kehitystä. Niitä rahastoja ja henkilöitä, jotka keinottelevat yhteiskunnalta keräämillään pääomilla, palkitaan verovapaudella ja heidän riskinsä sosialisoidaan verovaroista kerättyjen pankkitukien ja rahoituspakettien muodossa. (Antti Roine 22.7.2011)


Kotitaloudet omistavat vain 23 prosenttia suomalaisista pörssiosakkeista. Menestyjien osinkoverojenkin karatessa pääosin ulkomaille voimme olla kiitollisia siitä että osakkeilla käydään sentään vielä kauppaa täällä. Miksi emme ota kotitalouksia mukaan vaurastumisen polulle.  Nokian Renkaiden omistuksesta yli 70 prosenttia on ulkomailla. Amer Sportsin 50 prosenttia. Huhtamäen ja Elisan ulkomaiset omistukset ovat noin 45 prosenttia. Valtio-omisteiset yritykset ovat pärjänneet huonosti, Outokumpu, AB, Fortum, Metso ja Telia Sonera. Kurssit ovat pudonneet 15-50 prosenttia. (Jukka Oksaharju kslm 10.12.2015)


Ikuista kasvua?

Korkotaloudessa työntekijöiden tulot valuvat omistajien pussiin. Työntekijöiden köyhtyminen voidaan estää tai kompensoida vain jatkuvalla kasvulla. Tämä tarkoittaa, että BKT:n täytyy nousta joka vuosi vähintään niin paljon kuin rahavaranto vaatii. Työ- ja korkotulojen välisen haarukan on avauduttava yhä enemmän, talouskasvun on oltava yhtä suurta kuin rahavarat, jopa prosentuaalisesti. Kansantaloudella on siis kolme ongelmaa:

  • Jos kasaantuvia rahavaroja ei voida antaa lainoina ulos, uhkaa rahan arvon nousu eli deflaatio.

  • Jos rahavarat ohjataan lainoihin, seuraa ylivelkaantuminen ja köyhien ja rikkaiden välinen kuilu kasvaa.

  • Kun taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia yritetään lisäkasvulla vähentää, kiihtyy ekologinen katastrofi.

Korolla on jokaisessa tapauksessa huomattavin vaikutus. Pienillä koroilla koituisi vähemmän ongelmia. Korkoja ei voida pitää matalalla tasolla, koska matalat korot toimivat porkkanana rahan kierrossa samoin kuin inflaatio toimii piiskana. Kierto riippuu kuitenkin koron ja inflaatio suuruudesta. Jos on matalat korot, pidetään rahaa 'patjan alla' ja siitä seuraa deflaatio. Tosin keskuspankki saa painaa lisää rahaa, jos sitä pidetään patjan alla. Näin kuitenkin inflaation mahdollisuus kasvaa niin, että hinnat ja korot nousevat.

Ongelma on siinä, että korko ei toimi samalla lailla kuin normaali markkinamekanismi. Korko ei nouse ja laske sen mukaan kuinka paljon rahaa on liikkeellä. Tavaroita markkinoitaessa voitto lähestyy nollaa kun tarjonta tasaantuu, sen sijaan rahasta tulee keinotekoisesti puute, kun korko alittaa määrätyn rajan. Raja on kuusi prosenttia, näin silloinkin kun Saksassa vuonna 1986 inflaatio oli tasan nolla. Tämä tarkoittaa, että rahaa ei ole pakko tarjota myyntiin niin kuin työtä ja tavaroita. Vaikka rahaa on liikaa, korot eivät laske nollarajaan niin kuin markkinamekanismiin kuuluisi.

Siksi on vaadittava:

1. Jotta rahasta tulee neutraali vaihtoväline, on senkin määrän seurattava kysyntää ja tarjontaa.

2. Nykyään korko ja inflaatio toimivat destruktiivisina kiertomekanismin ylläpitäjinä. Ne on korvattava rakenteellisesti uudella korottomalla vaihtoehdolla.

3. Nykyään on pakko ottaa rahaa vastaan. Tämän lisäksi olisi vaadittava, että rahaa on myös pantava kiertoon. Kuten on kielletty lisäämästä rahaa väärentämällä, on myös kiellettävä rahan vähentäminen eli sukanvarteen paneminen.

Valitettavasti taloustieteilijät eivät myönnä tarvetta rahareformiin. Ne harvat ympäristönsuojelijat jotka ymmärtävät mistä on kyse, pelkäävät, että veron alentaminen johtaisi taloudelliseen nousuun.



Miksi korkotalouden lopettamista pelätään?

1. Jos korko laskee, kysyntä nousee ja siten talous kasvaa?
Kansantaloudessa kysyntä ei voi olla suurempaa kuin tulot eivätkä tulot suurempia kuin työntulos. Siksi koron laskeminen ei johda kysynnän kasvuun, vaan kysyntä ohjautuu uudella tavalla: se joka maksoi korkoa, voi ostaa enemmän ja koron myöntäjä vähemmän. Kun esimerkiksi talonomistaja saa vähemmän varoja, vuokralainen enemmän. Taloudellinen tuotanto ei nouse, mutta velkaantuminen vähenee.

2. Työntekijöiden ostovoiman kasvu loppuu, jos korot laskevat?
Kiinnostava kysymys on, käyttävätkö työläiset käteensä jäävän lisärahan kulutukseen. Tutkimukset osoittavat, että useimmat haluavat mieluummin enemmän vapaa-aikaa kuin palkkaa. Ihmiset eivät myöskään käytä rahaa kulutukseen vaan kulttuuriin ja vapaa-aikaan, kun ovat täyttäneet tärkeimmät toiveensa. Näin voidaan osoittaa, että korkojen laskeminen pitkällä aikavälillä johtaa taloustuotannon stabilisaatioon.

3. Ihmisten toiveet ovat rajattomat?
Tämä pitää paikkansa superrikkaiden kohdalla, jotka eivät itse tee työtä vaan elävät koroilla. Ne joiden on itse tehtävä työtä, alkavat miettiä kulutukseen vetovoimaa. He eivät myöskään kykene työskentelemään enempää. He  huomaavat, että lisäomistaminen ei tee vapaammaksi vaan päinvastoin. Unelmakuvat rikkaiden elämästä syntyvät siis niistä, jotka elävät koroillaan eli pääoman tuloilla. Nämä tulot laskevat, kun korko laskee ja missä sitten unelmakuvat! Ylenmääräisiä unelmakuvia ja illuusioita luo myös mainonta. Mainontaan syyllistyvät ne, joiden velat kasvavat nopeammin kuin yleinen talouden kasvu edellyttää kuten useimmat firmat. Myös pankit houkuttelevat täyttämään unelmia yhä edullisemmilla lainoillaan pystyäkseen sijoittamaan koroilla ja korkojen koroilla tienaamiaan rahoja. Siksi myös tässä tapauksessa korkojen lasku vähentäisi mainonnan ja kasvun paineita.

4. Jos rahan kierto taataan, kiertää se vielä nopeammin?
Rahan kierto riippuu taloudesta samoin kuin verenkierto sydämestä. Raha ei voi kiertää nopeammin kuin mitä sitä tienataan joko itse tai muiden avulla. Mutta rahaa ei kenenkään ole pakko panna kiertoon.

Deflaatiota vastaan voidaan painaa lisää rahaa ja näin lisätä ostovoimaa. Kuitenkin koroista riippumaton vakuus kierrosta tulee vain tälle kierrosta ajoittain pois vedetylle rahalle, mutta ei sille rahalle, joka on ansaittu tekemällä työtä. Keskuspankin ei tarvitse enää houkutella sukan varressa olevaa rahaa korkeimmilla koroilla, jos sillä olisi vakuus siitä, että raha kiertää ja on liikkeellä. Korosta riippumaton kiertovakuus ei siis johda nopeampaan rahan kiertoon vaan tasaantumiseen. Ylimääräinen raha häviää pankkien alkaessa maksaa.

5. Matalat korot johtavat yhä suurempaan velkaantumiseen?
Lainoja otetaan enemmän, myös sellaiseen tuotantoon joka ei tuota kovin paljoa, esim. tuuli- ja aurinkoenergiahankkeisiin. Mutta ryntäystä ei tapahdu, koska lainaa voidaan antaa vain niin paljon kuin on ylimääräistä rahaa. Omaisuuden tuotto on pienempi silloin kun korot laskevat, siksi myös lainoja voidaan antaa vähemmän. Samalla kuitenkin työstä saatava tulo kasvaa. Tämä johtaa siihen, että yritys voi käyttää investointeihin omia tai työntekijöiden säästöjä, mikäli he eivät halua lyhentää työaikaa. Koska myös lainoihin täytyy antaa vakuudet, ei lainan saajia ole paljon. Lainat eivät ole kokonaan ilmaisia, niistä on otettava välitys- ja riskimaksu 1-5 prosenttia.

6. Halpojen korkojen aikaan pääoma virtaa maasta?
Tämä voi tapahtua vain valuutanvaihdon seurauksena. Jos haluaa ostaa dollareita, on löydettävä joku joka niitä myy voidakseen ostaa markoilla jotain ja silloinhan raha palaa. Kurssi muuttuu, jos markkoja on tarjolla paljon. Spekulantti yrittää sijoittaa rahansa sinne, mistä saa korkean koron. Investoija sitä vastoin etsii maata jossa on matalat korot, koska hänellä on edullisemmat tuotanto-olosuhteet. Ja investoinnithan juuri ovat positiivista kehitystä.

7. Nykyaikana ei kukaan enää panttaa rahaa pistämällä sukanvarteen?

Asunnoista ja patjojen alta löydetään yllättävän suuria summia. Myös niissä maissa, joissa on korkea inflaatio, pidetään vierasta valuuttaa patjan alla. Sehän ei enää haittaa, koska toisin kuin kultakannan aikana, rahaa lisätään. Ongelmallista on heiluminen. Ja se taas on yhteydessä korkoihin ja inflaatioon. Kun korot ovat alhaiset, joutuu keskuspankki painamaan lisää rahaa.


8. Kiertovakuus vaikuttaa
käteiseen rahaan, jonka käyttö ei enää ole olennaisia?

Siirtotilit ovat suurempia kuin setelivarat ja niitä siirrellään  enemmän kuin rahaa. Kuitenkin kuluttajat maksavat vain 2,1 prosenttia siirtotileiltä, muut käteisellä! Raaka-aineiden ja suurteollisuuden ostot tehdään siirtotileiltä, samoin pankkien ja spekulanttien ostot. Kuluttaja ratkaisee, mitä loppujen lopuksi ostetaan.

9. Jos seteleitä ja siirtotiliä on kierrätettävä, hamstrataan kultaa ja muuta arvokasta?

Kullalla ei ole mitään vaikutusta rahankiertoon, jossa vaihdetaan tavara tavaraan. Kierronvarmistusmaksu kuusi prosenttia takaa rahan ja säästön arvon.

10. Jos korot laskevat, yllyttää voitto kasvun tavoitteluun? 

Korolla ja voitolla on huomattavia eroja.

11. Kasvun loppuminen merkitsee taka-askelta?

12. Koron alentaminen ei ratkaise ympäristöongelmia?

Se vähentää joka tapauksessa kasvupainetta. Rahan konstruktiivinen kiertotakuu vähentää pakkoa kasvuun. Lisäksi tulevat ekovero ja ekomaksu - luonnolle on annettava hinta.

 (Alternative Money Seminar, Kööpenhamina 22.9.1990)

  

  • Taloudellisen järjestelmän hyvyys mitataan sillä, minkälaisia ihmisiä sillä on taipumus luoda.
  • Vain taloudellisesti vapaat ihmiset voivat luoda kestävän yhteiskunnan!

 

 Raha on aina poliittista

Uusliberaalinen tapa jakaa yhteiskunta vapaisiin markkinoihin ja poliittiseen valtioon on jo lähtökohdiltaan virheellinen. Markkinat ovat itsessään poliittisia konstruktioita. Niihin sisältyy oikeuksia ja velvollisuuksia, joiden legitiimiys on aina lopulta poliittisen harkinnan tulos.

Kun tutkittiin talousjournalistien käyttämiä lähteitä selvisi, että Suomessa talousasioita kommentoi pieni joukko, joka oli lähes kaikessa samaa mieltä. Lähteisiin kuului pankkien ekonomisteja ja analyytikkoja sekä tutkijoita Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksesta, Palkansaajien tutkimuslaitoksesta ja Pellervon taloudellisesta tutkimuslaitoksesta. Ihmisille jäi helposti mielikuva, että jotkut toimet eivät ole poliittista päätöksentekoa vaan välttämättömyyksiä. Tutkijoiden mukaan pitäisi tuoda esiin päätösten taustalla olevat intressit, aatteellisuus ja se, millaiseen taloustieteelliseen ajatteluun ne perustuvat. (Anna Simola, Esa Reunanen hs 17.9.2010)

"Rahoitusmarkkinoiden säätelyä purettiin 1970-luvulta lähtien uskoen siihen, että markkinatoimijat ovat rationaalisia ja kykeneviä itsesäätelyyn. Poliitikkojen toimien uskottiin tuovan ainoastaan tehokkuustappioita. Vapautetut globaalit rahoitusmarkkinat ohjasivat voimavaroja spekulatiivisiin rahoitusjohdannaisiin reaalitalouden investointien ja kestävän kasvun kustannuksella. Päättäjät uskoivat Milton Friedmanin visioon vakaista itseään korjaavista markkinoista." (Antti Alaja hs 19.9.2010)

Paikalliset osuuspankit ovat nauttineet piilotukea jo 20 vuotta, kun valtio on tukenut maatilalainojen korkoja. Kokonaiskoron pankit saivat määritellä suhteellisen vapaasti. Hinnoittelu merkitsi korkotuen valumista suoraan paikallispankkien kassiin kasvattamaan kannattavuutta. Maatilakonkurssien yhteydessä pankit korvasivat niin valtion kuin omatkin tappionsa.... Vakauttaminen laski maatilalainojen korot muutamaan prosenttiin. 1991 uusien pankkilakien yhteydessä maatilalainojen riskit jaettiin uudelleen. Veronmaksajille sälytettiin 80 prosentin riski luottotappioista. Jokainen tila sai vähentää 280 000 markkaa ylittävältä osalta velkojaan suoraan tuloverotuksessa." (Iltasanomat, A.P.Pietilä, 4.3.1995)

Toimittaja Kirsi Hyytiäinen kirjoittaa: "Italia on ratsannut sveitsiläispankkeja Italiassa, Ranska perää kansalaistensa rahoja Sveitsissä ja Yhdysvallat on neuvotellut juuri sopimuksen 4450 amerikkalaisen tilitietojen luovuttamisesta. Kansainvälinen valuuttarahasto on laskenut, että Sveitsi on tukenut pankkikriisistä selviämiseksi pankkejaan kahdeksalla prosentilla bruttokansantuotteestaan, kun luku on Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa yli 80 prosenttia." ( hs 26.11.2009)

Työnantajien keräämät eläkemaksut lainataan halvalla eli 9,5 prosentin korolla yrityksille. Asukasliiton mukaan näillä varoilla tulisi tukea asuntotuotantoa.

Venäjän oppositiojohtaja Garri Kasparov tiivisti Krimin selkkauksen aikoihin: Banks, not tanks. Jos Kremliin haluaa vaikuttaa on tähdättävä nykyjohtoa tukeviin oligarkkeihin ja heidän rahoihinsa. ”On mahdollista, että Yhdysvallat valmistelee uudenlaisia pakotteita, jotka kaupan sijaan tähtäisivät Venäjän rahajärjestelmään. Finanssikriisi on osoittanut, että sellaisten pakotteiden seuraukset voivat olla nopeita ja yllättäviä." (hs pääkirjoitus hs.3.2014)

Voiko tämä pitää paikkansa. Tolstoi kirjoitti vuonna 1886 rahasta niin kuin tänä päivänäkään ei osata kirjoittaa. Teppo Kulmala: Pääoman ja tuotantovälineiden omistamisen ja omistamattomuuden välinen raja on syventyessään hämärtynyt liialti itsestäänselvyydeksi, tottumukseksi, jonka vallitessa rahatalouden järjettömyyttä ei riittävästi kyseenalaisteta. Ei ole vain tolstoilaista profeetallisuutta, että veden ja ilman omistusoikeuden riistäminen yhä harvemmille merkitsee lyhenevää matkaa maailmanpidon äärimmäiseen mielivaltaisuuteen, luonnottomuuteen, katastrofin enteisiin. Kun ryöstetään maa ja työnteon välineet, viedään samalla vapaus, ihmisyys. Orjuutuksen lähtökohtaa, rahaa, kansantaloustiede pitää kuitenkin vain vaihdonvälineenä. Rahan - viime kädessä verojen – runneltuja ruumiillistumia ovat alistetut ihmiset. Saadakseen vaaditut maksuvälineet heidän on sanktioiden varjossa myytävä työnsä, samalla kun valta hyödyntää maa-alueita, laatii ryövätyille käsittämättömiä kontrahteja ja vääristää verotusjärjestelmää. Se vaatii rahaa. Rahan arvo riippuu anastajan tahdosta. Järjestelmän hoitoon tarvittavat kätyrit kuten armeijan kustannukset kirjataan nekin omistamattomien harteille. (Ksml 31.10.2015)

HS pääkirjoitus:"Monipuolinen keskustelu taloudesta on toivottavaa", ja viittaa 
Sixten Korkmanin neuvoon: "On olemassa paremmin ja huonommin perusteltuja ajatuksia, 
mutta niitä kaikkia tarvitaan, jotta ymmärrys kasvaisi." (hs 12.2.2014)

 "Foucault rinnastaa kielen symbolifunktion ja rahan arvofunktion. Hän väittää, että myöhäiskeskiajan ja renessanssin paradigma, epistema, ei tuntenut kielen abstraktia symbolifunktiota eikä myöskään rahan puhdasta arvofunktiota. Raha koostuu kielen tavoin merkeistä, jotka viittaavat itsensä ulkopuolelle." (Raimo Siltala hs 19.9.1992)

Esa Lekinen, Neljäs tie -teatteriesityksen ohjaaja (Voima 4/13):

Finanssitalous ei tunne inflaatiota

Kun Friedman samaistaa markkinat syvästi vapauden käsitteeseen, ei hänelle tule edes mieleen, että myös markkinoiden sisällä voisi muodostua totalitaristisia rakenteita, jotka pyrkivät ehdottomaan valtaan. Inflaatio tarkoittaa kirjaimellisesti rahan inflaatiota eli rahan määrän lisääntymistä. Rahan määrä lisääntyy järkyttävästi, kun keskuspankit ovat vuoden 2008 finanssikriisin jälkeisenä aikana painaneet sitä tyhjästä yli kuutta tuhatta miljardia euroa vastaava summa. Tämä tyhjästä luotu uunituore raha valuu liikepankeille. Kun liikepankit luovat sen lisäksi virtuaalista rahaa joko reaalitaloudesta irrallisilla johdannaisilla tai muilla finanssituotteilla, markkinoille syntyneen uuden rahan määrä kasvaa yhä entisestään.
Virallisilla inflaatioluvuilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, koska taloustiede ei laske inflaatioksi osakkeiden, johdannaisten ja muiden pörssituotteiden ja omaisuuden hintojen nousua. Siellä ei inflaatiota ole olemassakaan. Siellä on vain kasvua. Inflaatio koskee jostain syystä vain palkkojen ja kuluttajahintojen nousua. Työn hintaa lasketaan ja julkista taloutta sopeutetaan mutta finanssitalous saa kaikessa rauhassa paisua ja luoda rahasta lisää rahaa.
Parissakymmenessä vuodessa reaalitalouden kylkeen on syntynyt jättiläismäinen finanssitalous. Pelkästään niin sanottuja johdannaisia ostetaan ja myydään 1700 biljoonalla dollarilla vuodessa. Niiden liikevaihto on siis yli 20 kertaa suurempi kuin koko maailman bruttokansantuote. Finanssitaloudessa rahaa luodaan suoraan rahasta, ilman että tuotetaan mitään konkreettista. Ei liene kovin vaikea ymmärtää, miksi kansantalouksia on alettu johtaa finanssitalouden eikä kansalaisten tarpeiden mukaan. Vain nykyisen järjestelmän purkaminen, varallisuusarvojen nousun laskeminen mukaan inflaatiolukuihin ja finanssiteollisuuden voimakas sääntely ovat pysyvä tie ulos kriisistä.

"Yhdysvaltojen finanssikriisin ja euroalueen velkakriisin taustalla on pitkälti sama mekanismi. Entinen investointipankkiiri Voss vertaa sitä uhkapeliriippuvuuteen. Kun pörssissä alettiin keinotella kaikella, osakkeet ja muut sijoitusvälineet eivät enää olleet kytköksissä niinkään todelliseen arvoon. Pörssit muuttuivat kasinoiksi, joiden uhkapelissä melkein kaikki pelurit voittivat koko ajan. Ilman jatkuvaa kasvua touhu ei olisi voinut jatkua. Pankkitoiminta on muuttunut algoritmiksi, jolla ei ole mitään sosiaalista arvoa, Voss summaa. Ne eivät enää keskustele toistensa kanssa. Oikeastaan niillä ei ole enää edes yhteistä kieltä. Sijoittajat elävät omassa ilmatiiviissä maailmassaan joka ei ole kosketuksissa muun todellisuuden kanssa. Sijoittajia ajaa addiktioon verrattava pohjaton ahneus, jonka takia häviävän pieni osa ihmisistä omistaa nyt suurimman osan maailman varallisuudesta. Kupla ei ole rosvojoukkoa, jonka eliminoimalla asiat saisi taas kuntoon. Pikemmin kyse on viruksesta, joka on vaikuttanut kaikkiin siinä maailmassa." (hs 27.1.2014)

Kuka ihmeen luottoluokittaja?

Pascal Lamy WTO:n pääjohtaja: "Marx totesi vuonna 1848, että kapitalismi "on luonut enemmän jättiläismäisempiä tuotantovoimia kuin kaikki edelliset sukupolvet yhteensä”. Toisaalta kapitalismi edusti Marxin mukaan ”kaikkien yhteiskunnallisten olojen alituista järkkymistä, iänikuista epävarmuutta ja liikkeellä olemista”. Marx povasi fatalistisesti, että markkinakapitalismiin sisältyy sen oman tuhon siemen. 1800-luvun globalisaatiokokeilun katastrofaalinen loppu tarjoaa nykysukupolville varoittavan esimerkin. Ensimmäisen maailmansodan syttymiseen oli monta syytä, mutta yksi yhdistävä tekijä oli kansainvälisen luottamuksen hapertuminen. Edistyksen taustalla sai rauhassa muhia monenlaisia ongelmia.  Tarvittiin kolme vuosikymmentä, kaksi maailmansotaa ja 1930-luvun suuri lama. Globalisaation keskeinen ongelma on, että se ei ole kenenkään hallinnassa. Instituutiot, poliitikot ja ajattelumallit eivät ole pysyneet yhdeksi kietoutuneen maailman tahdissa. Todellinen haaste on muuttaa omia ajattelutapojamme. Kuvitelma, että globalisaatiolle olisi vaihtoehtoja, on kuitenkin naiivi. Tulevaisuudessa olemme yhä riippuvaisempia toisistamme." (hs 18.7.2011)

Suomessa pankit ovat esittäneet, että kuntien rahoitus tulisi alistaa vapaalle kilpailulle ja kunnille tarjottavan rahan hinnan pitäisi määräytyä kuntien taloudellisen aseman perusteella. Pankit katsovat, että kunnat saavat rahoitusta liian edullisesti. Taustalla lienee yksityisten pankkien halu päästä hyödyntämään kuntasektorin hyvin toimivia rahoitusmarkkinoita. Julkisen rahoituksen keskeinen toimija on kuntien, Kevan ja valtion omistama Kuntarahoitus OYJ. Sen tehtävänä on varmistaa, että kunnat ja sosiaalinen asuntotuotanto saavat kaikissa markkinatilanteissa rahoitusta. Osuus kuntien rahoituksesta oli vuonna 2011 80 prosenttia ja asuntotuotannon 100 prosenttia. Kuntarahoitus hankkii varat suoraan kansainvälisiltä sijoittajilta. Pankeilla on muiden riskiensä vuoksi heikompi luottoluokitus kuin kuntarahoituksella ja omistajiensa määrittämät suuret tuottovaatimukset. Pankit eivät epävarmassa markkinatilanteessa pysty tarjoamaan pitkäaikaista rahoitusta. Korko joudutaan pahimmassa tapauksessa neuvottelemaan kolmen kuukauden välein. Tästä seuraisi kunnille merkittävä rahoitusriski. (Eva Lijeblom hs 13.1.2012)

Olli Rehnin mukaan luottoluokittajat eivät ole puolueettomia tutkimuslaitoksia vaan pelaavat "amerikkalaisen finanssikapitalismin ehdoilla". Uutisissa puhutaan usein luottoluokituslaitoksista kun pitäisi puhua luottoluokitusyhtiöistä. Kolme hallitsevaa yhtiötä ovat amerikkalaisia. Luottoluokittajia on jo vuosia haukuttu siitä, että ne eivät ajoissa havaitse ongelmia. Vaikka Kreikka myönsi jo vuonna 2004 väärentäneensä tilastoja valtiontalouden alijäämästään, vielä joulukuussa 2009 maan luottoluokitus oli hyvässä A-luokassa. Tuolloin Moodys vieläpä julisti, että sijoittajien huoli on turha. Vain kuusi kuukautta myöhemmin Kreikan luokitus romahti roskalainaluokkaan. IMF pitääkin luokittajia osasyyllisinä Kreikan romahdukseen. 

Jo vuonna 1968 New Yorkin osavaltion rahoitusjohtaja Roy Goodman arvioi, että luottoluokittajat käyttävät "raamatullista valtaa". Luokittajien valtaa lisää se, että vaikka ne ovat yksityisiä yrityksiä, ne ovat kytköksissä julkiseen valtaan. Virallinen status estää kilpailijoiden tulon markkinoille. ja julkinen valta edellyttää eri säädöksissään rahoituslaitoksilta juuri näiden virallisten luottoluokitusten käyttöä. 

Euroopassakin suuret luottoluokittajat on kanonisoitu. Ranskalainen filosofi Bernard-Henri Levy sanoi syksyllä, että luokittajat ovat aikamme "diktaattoreita". Tämä näkyy myös Suomen hallitusohjelmasta, jossa luovutetaan talouspolitiikan valtaa surutta luottoluokittajille. "Hallitus rakentaa kehyspäätöksensä siten, että hallitusohjelmaan kirjatut talouspoliittiset tavoitteet toteutuvat ja Suomen valtion luottoluokitus säilyy. Virheiden lista on pitkä. Luokittajat antoivat vuonna 2008 riskialttiista subrimeasuntolainoista paketoiduille velkakirjoille parhaan luottoluokituksen ja keräsivät samalla miljardien palkkiot pankkiiriliikkeille. Moni suursijoittajakin luottaa sijoituspäätöksissään luokituksiin. Saksalainen CDU:n parlamentaarikko Michael Meister vaati lainmuutosta, joka pakottaisi suursijoittajat tekemään omia luototuksiaan ja patisteli EU-komissiota vauhdittamaan oman eurooppalaisena luottoluokitusyhtiön perustamista. (Marko Junkkari hs 17.1.2012)

Kehitysavun harha

Afrikkalainen Percy Mashaire  selvittää, miten kehitysavusta suuri osa jää antajamaahan: "Niin sanottu kehitysapu ei ole yksinkertainen prosessi, jossa hyväsydämiset valkoihoiset antavat rahaa mustaihoisille vähäosaisille. Kun Suomi esim. "antaa" rahaa tienrakennusta varten johonkin kehitysmaakohteeseensa Afrikassa tai Aasiassa, huomattava osa tästä avusta jää Suomeen hankkeen materiaaliostoina, insinööritoimistojen ja konsulttien palkkioina ja niin edelleen. Eli käytännössä huomattava osa rahastasi on jo täällä ja voi hyvin täällä, ei Afrikassa. Vaikka voi kuulostaa oudolta, afrikkalaiset ovat antaneet ja vieläkin antavat eurooppalaisille ja pohjoisamerikkalaisille enemmän varoja ja rahoja kuin he saavat niitä. 

Joka vuosi afrikkalaiset pihistelevät investoinneista koulutus- ja terveyspalveluihin maksamalla 14 miljardia dollaria teollisuusmaiden pankkiireille ja rahalaitoksille. Suurin osa tästä velasta on peräisin kyseenalaisista hankkeista sekä aseostoista, jotka länsimaiden tukemat afrikkalaiset, autoritaariset poliittiset eliitit ja diktaattorit tekivät - tutkijoidensa siunauksella, tietysti. Afrikan raaka-aineet, jotka teollisuusmaat ostavat itse määräämillään pilkkahinnoilla, ovat kautta aikojen hyödyttäneet ja hyödyttävät yhä eurooppalaisten hyvinvointia. Esimerkiksi kännykkäsi ja tietokoneesi eivät voi toimia ilman koltaani-nimistä mineraalia, joka on peräisin Kongon demokraattisesta tasavallasta. Ethän usko että kohta noin miljardi afrikkalaista elää Suomen ja muiden teollisuusmaiden kehitysavun turvin?" (hs 20.1.2010)

Subject: Pankin omat varat?
Sent: 10. lokakuuta 2011 11:25
To: Takalo, Tuomas, Suomen Pankki
Anteeksi tämä kirjeeni, en saa päähäni ketään keltä varmistaisin Erkki Liikasen aamutelevisiossa sanovan lauseen sisällön:
"Stressitestissä mitataan pankin omia varoja taseeseen nähden, toisin sanoen paljonko pankilla on puskuria joilla voivat tappiot kattaa. Kaikki eurooppalaiset pankit pääsivät yli 6 %." (muistinvarainen sitaatti)
Tarkoittaako tämä, että jos pankki on antanut lainaa 100 euroa, sillä on 6 euroa siitä holveissaan? Eli jos kaikki vetäisivät säästönsä pois samana päivänä, he saisivat vain tuon kuusi prosenttia säästöistään?

Moi Marketta,
En osaa sanoa mitä Liikanen tarkoitti täsmälleen joten vastaan yleisemmällä tasolla.
Jos kaikki pankin lainoittajat (tavalliset tallettajat, muut pankit jne) vetävät rahansa pois samana päivänä niin pankki ei tietenkään voi maksaa kaikkia näitä rahoja takaisin (koska ne on lainattu asuntolainoihin, yrityksille jne)). Luultavasti pankki maksaisi 100% talletuksista niin kauan kuin sillä olisi rahaa ja sitten pistäisi lapun luukulle ja lopuille tallettajille ei maksaisi mitään. Mutta tätä varten on talletusvakuutussuoja eli esimerkiksi Suomen talletusvakuutussuoja kattaa talletukset 100.000 EUR asti. Eli tuohon summaan asti talletukset on turvattu ja tallettaja saa 100% säästöistään takaisin vaikka tallettajan pankki ei voi niitä itse maksaa.
Nyt menee sitten hieman spekuloinnin puolelle kun nykyään joutuu vähän katsomaan mikä taho takaa nuo talletukset. Yleensä, esimerkiksi Suomessa, on olemassa talletusvakuutusrahasto, jossa on valmiiksi rahoja. Jos rahaston rahat eivät riitä niin se voi lainata lisää. Jos tämäkään ei riitä niin usein esimerkiksi Suomessa valtio on lopulta taannut talletukset. Mutta jos talletukset ovat esimerkiksi isossa kreikkalaisessa pankissa, joka olisi kreikkalaisen talletusvakuutuksen alla niin en oikein usko että Kreikan valtiolla olisi ainakaan heti maksaa rahoja talletusvakuutusrahaston rahojen loppuessa. Tosin Suomessa pari vuotta maksettiin suomalaisesta rahastosta islantilaisen Kaupthingin suomalaiset talletukset vaikka periaatteessa ne kuuluivat Islannin talletusvakuutusrahastolle (jolla ei olisi ollut rahoja niitä maksaa). En muutenkaan muista tilannetta Suomesta, jossa tallettajat eivät olisi saaneet 100% talletuksistaan takaisin talletussuojan ylärajaan asti pankin kaatuessa.

Zeitgeist, Ajan henki
Jani Laasonen
, Into 2011

On vihdoinkin opittava tulkitsemaan yhteiskuntajärjestelmämme lähdekoodia, sen talous- ja rahajärjestelmää – ja sen varaan rakentuneita yhteiskunnallisia mekanismeja, sillä juuri näissä mekanismeissa itsessään piilee ihmiskunnan kymmentuhatvuotisen kollektiivisen mielisairauden siemen.

Jos tämä alati kiihtyvä lainaaminen joskus häiriintyy, eivätkä ihmiset enää ota uusia lainoja vaan keskittyvät pikemminkin maksamaan vanhoja lainojaan pois, vähenee taloudessa kiertävän rahan määrä samassa suhteessa. Pian talouden kierrosta ei löydy enää riittävästi rahaa kaikkien lainojen takaisinmaksuun. Kun raha taloudessa vähenee, myös rahan kierto vähenee. Ja kun raha ei kierrä, yritykset irtisanovat ja ihmiset joutuvat työttömiksi. Pankit, jotka koko kuplan luottolaajennuksellaan alunperin aiheuttivat, ottavat nyt haltuunsa maksukyvyttömien ihmisten velan vakuudeksi asettaman reaaliomaisuuden.

Kansakunnan menestyksen virallinen mittari, bruttokansantuote eli bkt, mittaa kansakunnan kykyä tuottaa. Kun ihmisillä ei ole rahaa, heidän kulutuksensa laskee. Samassa suhteessa vähenee myös kansakunnan tuotanto. Näin ollen BKT ei todellisuudessa kerro mistään muusta kuin liikkeellä olevan rahan määrästä. Mitä enemmän ihmiset ja valtiot ottavat lainaa, sitä enemmän heillä on rahaa käytettävissään ja sitä enemmän he sitä kuluttavat. Mitä järkeä on mitata kansakunnan hyvinvointia mittarilla, jossa kaikki yhteiskunnan rahankäyttö kuten ihmisten lisääntyneestä henkisestä ja fyysistä sairauksista koituvat hoitokulut, huonosti suunniteltujen hyödykkeiden korjaus ja korvauskulut, aseita ja pommeja tuottavaan sotateollisuuteen sijoitetut miljardit, luonnonresurssien holtiton tuhlailu ja ahnehtiminen, ympäristökatastrofien siivous, lisääntynyt pelko ja turvattomuus lisää rahan kiertoa ja siten bruttokansantuotetta. Kun tsunami iski Japanin rannikolle, sai se aikaan valtavaa aineellista tuhoa ja inhimillistä kärsimystä. Pian ekonomistit jo laskivat, kuinka suuren piristysruiskeen tuhojen korjaaminen aiheuttaisi Japanin BKT.

Tarkastelun ulkopuolelle jäävät lähes kaikki ihmisten todelliseen hyvinvointiin olennaisesti vaikuttavat tekijät, kuten elämänlaatu, kiireettömyys, stressittömyys, oman ajankäytön haalinta, luonnon puhtaus, ruuan puhtaus ja terveellisyys, perhesuhteet. Rahan kierron sijaan GPI Genuine Progress Indicator, aidon kehityksen mittari. Yhdysvaltojen BKT on noussut jatkuvasti mutta GPI n nousu katkesi 1970-luvun puolivälissä.

Yhteiskunnan kannalta erityisen kannattavaa on saada nuori ihminen varttumaan velkakoukkuun jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Sen sijaan että opintotukea korotettaisiin, heidät houkutellaan ottamaan opintolainaa. Jatkuva pelko työpaikan ja siten velan vakuutena olevan omaisuuden menettämisestä tekee työntekijästä alistuvan ja nöyrän.


Ele Alenius: ”Poliittisesti merkittävää on, että kehitysten suurten linjojen hallitseminen ei edellytä tuotannon yhteiskunnallistamista eikä yksityisen yritystoiminnan lopettamista. Se edellyttää kuitenkin että kehitykseen välttämätön henkisten ja aineellisten investointien rahoitusjärjestelmä siirtyy yksityisten pankkien ja sijoittajien hallinnasta yhteiskunnan vastuulle. Vasta tällöin kehitystä voidaan hallita kokonaisvaltaisesti.” (hs 23.7.2016)

”Poistettiin kaikki esteet pääoman ja rahan liikuttelulta korkeasuhdanteen aikana, pankit ottivat ulkomailta isoja lainoja, 100 miljardia markkaa. Suomessa ne lainattiin edelleen yrityksille ja yksityishenkilöille huonoin vakuuksin. Lainoilla rakennettiin golf-kenttiä ja kylpylöitä. Sitten kupla puhkesi ja kiinteistöjen arvo romahti.  Pankkitukea on tähän mennessä maksettu 43 miljardia markkaa. Se on kolme kertaa isompi summa kuin sotakorvaukset ja kaksi kertaa enemmän kuin valtio kerää varallisuusveroa vuodessa. Jakautunut yhteiskunta ei ole hyvä niillekään, joilla on tarpeeksi rahaa, koska se on heille pelon ja turvattomuuden yhteiskunta.” (Claes Andersson, Länsiväylä 3.10.1993)

SKP:n Arvo Aalto: ”Pankkirahan rinnalle on tullut miljardeja ns. harmaata rahaa, jota ei mikään lainsäädäntö säätele. Noin 30 prosenttia pankkien lainarahasta on jo harmaata rahaa, jota pyöritetään 15-17 prosentin korolla. Pääomien vienti on kiihtymässä. Osakekauppa eli rahan hankkiminen rahalla on nostettu kukoistukseen. Parikymmentä vuotta tätä menoa ja Suomi on pankkien ja vakuutuslaitosten omistuksessa ja hallinnassa. Silloin kansallistaminen on helppo homma: kun kansallistetaan pankit ja vakuutusyhtiöt kaikki oleellinen talouselämä on yhteiskunnan hallussa.” (3.6.1984)


Suomen turvallisuutta eivät uhkaa pakolaiset tai Venäjä, vaan eurooppalaiset pörssikeinottelijat,
jotka tulevat tänne ennen pitkää ostamaan maamme.