Eetu Viren & Jussi Vähämäki

Perinnöttömien perinne

Tutkijaliitto 2011
Keskeiset argumentit Marxista, pääomasta, biopolitiikasta ja finanssikapitalismista.


Chatgpt:n yhteenveto: Kapitalismi ei enää riistä ensisijaisesti vain tehdastyötä, vaan koko elämää. Siinä missä klassinen teollinen kapitalismi otti haltuunsa työn, nykyinen finanssi- ja tietokykykapitalismi ottaa tuotannon lähteeksi ihmisten sosiaaliset suhteet, tiedon, hoivan, kommunikaation, biologisen uusintamisen ja kaupunkielämän. Siksi myös poliittisen kamppailun on siirryttävä työpaikalta elämän kokonaisuuteen.

Kapitalismi elämän haltuunottajana. Marxin analyysin lähtökohtana on, että kapitalismia ei voi ymmärtää pelkästään markkinoiden tai vaihtosuhteiden kautta. Vaihtoarvo on ilmiö, jonka taustalla vaikuttaa syvärakenne: arvo, joka syntyy työstä. Lisäarvon käsite paljastaa, kuinka palkkatyö tuottaa pääomalle enemmän arvoa kuin mitä työntekijälle maksetaan palkkana. Ilman arvon ja lisäarvon teoriaa kapitalistisen riiston mekanismit jäävät näkymättömiksi. Kapitalismi ei kuitenkaan ole pysähtynyt siihen muotoon, jota Marx tarkasteli 1800-luvun teollisuudessa. Varhaisessa kapitalismissa pääoma alisti työn muodollisesti: se omisti tuotantovälineet ja keräsi voitot, mutta työprosessi säilyi pitkälti työntekijöiden hallinnassa. Myöhemmin pääoma alkoi järjestää itse koko tuotantoprosessin. Nykyisessä kapitalismissa tämä kehitys on edennyt vielä pidemmälle. Pääoma ei organisoi enää vain työtä, vaan koko elämää.
Tuotannon painopiste on siirtynyt aineellisista hyödykkeistä tietoon, palveluihin, kommunikaatioon ja yhteistyöhön. Keskeisiä tuotantovälineitä eivät enää ole pelkästään koneet ja tehtaat, vaan ihmisten kyvyt, sosiaaliset suhteet, kieli, luovuus, aika ja kaupunkitila. Ihmisten välinen yhteistyö tuottaa arvoa, jonka pääoma pyrkii ottamaan haltuunsa. Esimerkiksi digitaalisten alustojen liiketoiminta perustuu kollektiivisen tiedon ja vuorovaikutuksen muuttamiseen voitoksi.

Tässä mielessä Marxin analyysi tarvitsee täydennystä. Hän tarkastelee työvoimaa pääasiassa yksilöllisenä kykynä tuottaa lisäarvoa, mutta jättää vähemmälle huomiolle työvoiman tuottamisen ja uusintamisen. Työvoima ei synny itsestään, vaan sitä ylläpitävät perhe, hoiva, koulutus, terveydenhuolto ja yhteiskunnalliset suhteet. Lisäarvon tuotanto on siten aina myös biologinen ja sosiaalinen prosessi. Kapitalismi hyötyy tästä uusintamistyöstä maksamatta siitä täyttä korvausta.
Tässä kohdin Foucault'n biopolitiikan käsite täydentää Marxia. Vallan kohteeksi ei tule enää vain työntekijän työaika, vaan ihmisen elämä kokonaisuudessaan. Elämä sellaisenaan muuttuu tuotantovoimaksi. Ihmisruumis, terveys, lisääntyminen, oppiminen, kommunikaatio ja vapaa-aika järjestetään pääoman arvonlisäyksen ehdoilla. Investoinnit kohdistuvat yhä useammin ihmisten biologisiin ja sosiaalisiin kykyihin koneiden sijasta.

Samalla kapitalistinen subjekti muuttuu. Teollisen kapitalismin palkkatyöläisen rinnalle nousee oman itsensä yrittäjä, jonka toimintaa ohjaavat kilpailu, velka ja jatkuva itsensä kehittäminen. Finanssivetoisessa kapitalismissa voittoja ei enää tavoitella ensisijaisesti tuotannon kautta, vaan sijoitusten, velkojen ja finanssimarkkinoiden avulla. Finanssipääoma ei riistä vain työtä, vaan tulevaisuutta ja elämän mahdollisuuksia sitomalla yksilöt velkasuhteisiin.
Nykykapitalismin keskeinen ristiriita ei siis koske ainoastaan työn ja pääoman välistä suhdetta. Se koskee koko elämän alistamista pääoman arvonlisäykselle. Hoiva, koulutus, kulttuuri, kaupunkitila ja ihmisten välinen kanssakäyminen muutetaan markkinoiksi. Yhteinen elämä yksityistetään ja siitä tehdään voiton lähde.
Tästä seuraa myös poliittinen johtopäätös. Jos riisto kohdistuu koko elämään, myöskään vapautuminen ei voi tarkoittaa pelkästään valtion valloitusta tai parempia työehtoja. Vapautumisen on koskettava elämän uusintamista kokonaisuudessaan. Marxin ajatus työn vapauttamisesta pääoman komennosta saa nykyoloissa uuden sisällön: tavoitteena on rakentaa sellaisia yhteisiä instituutioita ja elämänmuotoja, joissa ihmisten yhteistyö, tieto, hoiva ja luovuus eivät enää toimi pääoman arvonlisäyksen välineinä vaan yhteisen hyvinvoinnin perustana.


MINUN YHTEENVETOANI
(käyttäen Virenin ja Vähämäen sanoja)

Anarkismin ja sosialismin antropologisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on luontaisesti hyvä ja instituutiot tekevät hänestä huonon ja saavat aikaan pahaa. Porvarillisessa ja konservatiivisessa ajattelussa ihminen on luontaisesti paha ja pyrkii luonnontilassa ottamaan lajitovereitaan hengiltä pysyäkseen itse hengissä, siksi tarvitaan instituutioita, kuten valtiota, kahlitsemaan ihmisen pahuutta.
Marx erotteli ilmiön ja syvärakenteen, samaan tapaan kuin Hegel olemuksen ja ilmiön. Vaihtoarvo on ilmiömuoto ja arvo on syvärakenne. Marx laskeutuu ilmenemismuotojen tasolta tuotannon todellisuuteen, vaihtoarvojen kategoriasta arvoon olemuksena - joka ei voi ilmetä kapitalismissa.
Kommunistille ihmisluonto ei ole moraalinen käsite eivätkä instituutiot annettuja tai ikuisia.
Työssä ihminen tekee historiaa. Palkkatyö ja lisäarvon tuottaminen ulkopuolisille ei kuulu työhön. Työ on ihmisen keino rakentaa maailmasta itsensä näköistä, siis luoda itselleen sopivaa ympäristöä.

Lisäarvo arkipäivänkin haltuunotolla

Marx esitteli ensimmäistä kertaa, miten irrationaalisesti palkkatyö muodostuu (kirje 8.1.1868).
Marxin mukaan kapitalismin käytäntöjä on mahdoton ymmärtää ilman lisätyön, lisäarvon ja arvon käsitteitä. Lisäarvoa ei voi käsitellä ilman sen kulloistakin muotoa. Tarvitaan teoria, siis käsite, jolla osoitetaan työväenluokan taistelun ja yhtenäisyyden tarpeellsuus.

Palkkatyössä on kyse sekä muodollisesta että todellisesta alistamisesta. Alkuperäisessä pääoman kasautumisessa tuotantovälineet eivät kuuluneet työntekijöille. Työn muodollinen alistaminen tarkoittaa, että työprosessi oli kyllä itsenäistä eikä sitä pääoman taholta organisoitu, mutta pääoma omisti tuotantovälineet, myi tuotteet ja keräsi voiton. Palkkatyöläisen vapaus on pakotettua, koska häneltä oli viety omat tuotantovälineet ja oikeus työnsä tuloksiin. Tämä kuului kapitalismin varhaisvaiheisiin.
Nykyinen todellinen alistaminen tarkoittaa, että pääoma organisoi uudelleen koko tuotantoprosessin, myös tehtaassa. Työntekijän koko elämä alistetaan pääoman arvonlisäyksen logiikalle. Kapitalistinen yrittäjä ei sijoita pääomaa eikä käynnistä tuotantoprosesseja, hän ohjailee ja ottaa niitä haltuun. Hallinnan perustana on hallittavien eli työntekijöiden oma rationaalisuus, etuaan maksimoiva koulittu markkinasubjekti. Tieto- ja palvelupohjaisessa taloudessa tuotanto perustuu ihmisten yhteiskunnallisen elämän haltuunottoon. Näitä keskeisiä tuotantovälineitä ovat elämän ja kanssakäymisen välineet, kyvyt, aika ja tila, siksi ihmisten pyrkimyksestä toimia ja viettää aikaa yhdessä on tehtävä arvoaan lisäävää pääomaa.

Kapitalismi on dynaaminen tuotantotapa, joka uudistaa itse itseään. Pääoma tarvitsee monipuolista suhdetta yhteiskuntaan voidakseen uudistua. Rosa Luxemburgin mukaan siirtomaiden valloitus oli väistämätön seuraus pääoman arvonlisäyksen logiikasta, sillä kun voitto laskee kompensointi edellyttää uusien alueiden avaamista. Kapitalismi on kietonut sisäänsä koko maapallon, muuten sitä kohtaisi tuho. Uusia esimerkkejä ovat siemenlajikkeiden patentoiminen ja Indonesian metsien avaaminen kapitalistisille metsäyhtiöille.

Maanomistuksen eli työvoiman fyysisten uusintamisedellytysten irrottaminen työläisen hallusta ulkopuolisen maanomistajan omaisuudeksi on siis välttämätön ehto kapitalistiselle tuotannolle. Kapitalismi tarvitsee ulkoisia keinoja hallita työvoimaa sen itsenäisen uusintamisen edellytysten pakkoluovuttamisen kautta. Marx: "Kapitalisti havaitsee, että ilman palkkatyötä hänen pääomansa lakkaa olemasta pääomaa". Pääoma merkitsee aina koron kiskomista elämästä, jota se riistää, vaikka se ei organisoikaan koko tuotannon yhteiskunnallisia edellytyksiä.

Ihmisen vapaan kehityksen reaalinen alistaminen pääoman arvonlisäysprosessille ei merkitse totalitarismia tai maailman muuttamista valtavaksi tehtaaksi. Sen sijaan rahanomistaja alkaa investoida elämään, elämän tuottamiseen, ihmisen ja ihmissubjektin valmistamiseen. Ihmisestä samoin kuin elämästä on tehtävä tuottava. Ihminen ei saa olla pelkkänä hyödykkeenä omaan nautintaan tai vaihtoon. Ihmisestä luodaan itsenäinen markkinatoimija. Foucault kirjoittaa: Jotta tulisi voittoa, on oltava alusvaltaa. Ihmisen olemassaolon tasolla on luotava mikroskooppisen, kapillaarisen vallan kudos, joka kiinnittää ihmisen tuotantokoneistoon. Näitä ominaisuuksia kapitalismi ei tarvinnut silloin kun se toimi muuttamalla rahan pääomaksi. Tuottava työ muuttaa objektiiviset työehdot pääomaksi. Tähän tarvitaan lainsäädäntöä ja instituutioita. Tuottavalla työllä ei Marxin sanoin ole "ehdottomasti mitään tekemistä tietyn työn sisällön, sen erikoisen hyödyllisyyden tai sen erikoislaatuisen käyttöarvon kanssa".

Kapitalistin investointi määrittää työsuorituksen tapaa ja muotoa, työn epäsuoran kontrollin muodosta, yksittäisen ihmisruumiin ja -mielen kontrolloinnista. 1970-luvulla investointien kohteeksi on tullut koneiden ja laitteiden sijaan ihminen biologisena ja sosiaalisena olentona. Kulutus ja vapaa-aika on oltava tuottavaa. Investointi ihmisruumiiseen ja sosiaalisiin suhteisiin tarkoittaa niiden järjestämistä kapitalistisen varallisuuden tarpeiden mukaisesti. Tärkeässä asemassa ovat bioteknologiat, reproduktiokyvyt eli syntyvyys, ruoka, terveys sekä sosiaalisten suhteiden formalisointi ja teknistäminen.

Lisäarvon tuotanto tarvitsee kollektiivista, sosiaalista ja biologista tuotantoa, jonka kapitalisti ottaa haltuunsa ja muuttaa yksityisomaisuudeksi vailla korvausta aivan kuin yksilö putoaisi taivaasta valmiina ja yksinäisenä olentona. Työvoiman käsitteeseen sisältyy yhä enemmän ajatus "elämän sellaisenaan" panemista töihin, koko elämä tuottamaan lisäarvoa.

Käyttöarvo ja vaihtoarvo

"Tavara alkeismuotona näyttää ensi silmäyksellä itsestään selvältä, jokapäiväiselta oliolta. Sen erittely osoittaa kuitenkin, että se on hyvin kiero olio, täynnä metafyysistä viisastelua ja teologisia oikkuja." (Marx Pääoma, osa 1, s. 77) Pelkkänä käyttöarvona tavara on yksinkertainen, se tyydyttää jonkin tarpeen. Sen sijaan se muuttuu "aistillisesti yliaistilliseksi" esineeksi, kun se tekee muutakin kuin tyydyttää jonkin inhimillisen tarpeen. Tavaran salaisuus ei ole sen käyttöarvo, vaan sen kyvyssä vaihtua muihin tavaroihin. Miten tavara onnistuu tuomaan esille arvonsa, joka on siis ensisijaisesti yhteiskunnallinen suhde? Tavaratuottajien yhteiskunnassa ei ole keskitettyä valtaa ja ohjausta ihmisten valintoja järjestämään vaan maaginen näkymätön käsi, kapitalismin logiikka, sen erityisyys ei siis ole pelkästään ihmisen muuttaminen työvälineeksi, vaan ihmisen manipulointi pääoman arvon lisäämiseksi.

Metropolit hyödyntävät kaiken keskittämällä

Metropolit eivät sijaitse tehtaiden tavoin minkään valtion maantieteellisellä alueella tai ole siitä riippuvaisia, vaan ne ovat globaaleja. Ne ovat pikemminkin virtuaalisia kuin territoriaalisia tehtäväkenttiä. Yrityksillä ei ole tehtaita, konttoreita tai työpajoja, vaan työn tila sijaitsee metropolin kaikissa tuottavissa verkostoissa. Immateriaalisen tuotannon edellytyksenä metropoleissa toimii urbaani perintö, "immateriaalinen kiinteä pääoma" - muoti, kirjastot, elokuvat. Lähetyssaarnaajien tilalle tunkevat television seikkalusarjojen sankarit.
Kaupunkitilan muuttaminen pääomaksi edellyttää urbaanin perinnön yksityistämistä, jokapäiväisen elämän käytännöt tehdään käyttäjilleen maksulliseksi.

Ihmissuhteetkin markkinoidaan

Kapitalistinen riisto näyttäytyy siis koko elämän riistona. Uusintaminen eli ihmisten väliset suhteet liitetään osaksi markkinoita. Hoivasta, kulutuksesta ja terveydestä tulee talouskasvun keskeisin lähde. Julkisten palveluiden yksityistäminen, kollektiivisesti tuotetun tiedon patentointi ja kaupunkitilan varaaminen yksityiseen käyttöön kukoistaa. Pääoman edellytyksenä on maastaan ja elämisensä edellytyksistä irrotettu vapaa palkkatyöläinen.
Metropolin elämänmuodossa kehittyvät ne kyvyt, joita kapitalistinen tuotanto nykyisin tarvitsee. Kollektiiviset aistikäytännöt ja havaintoelinten muutokset ovat seurausta ihmisten sopeutumisesta metropoliin. Kaupunkitilan yksityistäminen sulkee sen asukkaat "olemisen tavaramuotoon" ja tekee heistä siten oman itsensä yrittäjiä. Kapitalismi käyttää hyvkseen ja ottaa haltuun ihmisten subjektiivisia pyrkimyksiä vapautua ja elää paremmin.Tietokykykapitalismissa otetaan haltuun yksilöt yksilöinä ja heidän elmänsä mahdollisuudet.
Nykykapitalismissa työn käytöllä on erityisiä piirteitä, jotka vaativat työvoiman ruumiilliselta kantajalta valvomisen, ohjaamisen ja päätöksenteon, siis ajattelun ja kommunikoinnin kykyjä eikä niinkään osallistumista koneen osana.

Pääoman kasvun edellytyksenä on kapitalististen työmarkkinoiden luominen. Markkinoiden subjekti  muuttuu kun tuotantovälineet ovat yleisiä inhimillisä kykyjä ja markkinoilla myydään  ihmisten välisiä suhteita. Miten markkinoiden logiikka saatetaan voimaan ihmisten välisessä kanssakäymisessä? Yhteiskunta- ja elämänpolitiikka pyrkii luomaan eristettyjä yksilöitä, kilpailun logiikkaa ja niukentamaan inhimillisiä kykyjä, koska ilpailun logiikan edellytyksenä on sen kohteena olevien resurssien niukkuus.

Ihmisten välinen kanssakäyminen kanavoidaan markkinoiden ja pääomaksi muuttuvan rahan piiriin. PageRank eli algoritmin avulla Google kiskoo korkoa kollektiivisesta älystä, paikantaa sivuille mainoksia, joista se saa tulonsa.

Kaupunkiin muuttaville tarjotaan "vapauden magiaa".

 Feministinen ja naisen kritiikki

Feministisen  kritiikin mukaan Marx jätti vähälle työvoiman tuottamisen ja uusintamisen tarkastelun. Kuitenkin pääomassa Marx laittaa työläisen keskustelemaan rahanomistajan kanssa: "Sinun asianasi on siis minun päivittäisen työvoimani käyttö, mutta sen päivittäisen myyntihinnan avulla minun täytyy joka päivä uusintaa se voidakseni sitten uudelleen myydä se."

Marx tarkastele työvoimaa yksilönä ja työkykyä lisäarvon lähteenä, yksilöön sidottuna kykynä. Hän  sivuuttaa näin yksilön ja työkyvyn tuottamisen, siis lisäarvon edellytysten luomisen, johon kuuluvat lisätyön sosiaaliset, biologis ja fyysiset puolet. Ihminen elää biologisena lajiolentona. Althusser puolustaa Marxia, että hän halusi näin esittää teorian riistosta, joka ei palaudu teoriaan lisäarvosta. Siksi esitystapa vaati hänta sulkemaan poiss työvoiman jonakin muuna kuin tavarana.

Nykyään kapitalisti tunkee lisätyötä hamuavan kouransa lisäarvon todellisiin lähteisiin: sosiaaliseen vuorovaikutukseen, kollektiiviseen toimintaan, sänkykamariin, housuihin ja hameiden alle. Marxia voidaan kritisoida tämän näkökulman puutteellisesta huomioimisesta ja työvoiman tarkastelusta liiaksi palkkatyöläisenä. Kapitalistia kiinnostaa ihmisen tuottamisen prosessi lajina, ei erityisenä yksilönä. Sukupuolittunut työnjako on kapitalismille luonteenomaista. Pääoman arvonlisäykselle on olennaista erottelu tuottavaan ja tuottamattomaan työhön eli elämään. Perheen on huolehdittava ilmaiseksi työssäkäyvän työkyvyn uusintamisesta.

Carla Lonzi julkaisi 1970 Naisten kapinan manifestin: Naisten tasa-arvolla tarkoitetaan naisten oikeutta osallistua vallankäyttöön ja tunnustetaan naisella olevan samat kyvyt kuin miehellä. Mutta maailman meno osoittaa, että vallankäytön tasolla ei tarvita kykyä, vaan vierantumisen erityistä muotoa. Tuoda itsensä esille naisena ei edellytä osallistumista miesvaltaan, vaan vallan käsitteen kyseenalaistamista ylipäätään.

Tuotannon, työn ja kuluttamisen järjestäminen on aidosti elämänpolitiikkaa tai biopolitiikkaa. Foucaultin sanoin: "Tarkoitan niiden mekanismien kokonaisuutta, jotka tekivät ihmislajin perimäisistä biologisista ominaisuuksista politiikan, poliittisen strategian ja vallan yleisen strategisia kohteita." Elämä sellaisenaan, paljas elämä, asustaa konkreettisissa ihmisruumiissa ja ihmisten välisissä suhteissa. Siksi kapitalismi tarvitsee elämän sellaisenaan töihin.

Finanssitalouden velkavipu

On erotettava korkoa kiskova finanssikapitalismi ja oikeasti tuotava teollinen kapitalismi. Marx kirjoitti Pääoman 1. osassa: "Ainoana osana niin sanotusta kansallisomaisuudesta joka on todella nykyaikaisten kansojen yhteisomaisuutta, on niiden valtionvelka. Siitä tulee alkuperäisen kasautumisen yksi vaikuttavimmista vivuista. Se antaa tuottamattomalle rahalle lisääntymiskyvyn."

Finanssivetoisessa taloudessa kapitalistinen subjekti ei enää ole palkkatyöläinen vaan Foucaultin sanoin oman itsensä yrittäjä. Velan tarkoitus on tehdä itsensä yrittäjä velalliseksi ja saada hänet ponnistelemaan koron kasvattamiseksi oman pääomansa korolle. Prekaarin työläisen mikroyritykselle lainaehdot eivät ole edullisia kuten globaaleille suuryrityksille.

Kapitalismi ei ole markkinatalous vaan tuotannon rahatalous. Niiden yhteiskuntien varallisuus, joissa kapitalistinen tuotantotapa on vallalla, ilmenee valtavana tavarajoukkona.

Kapitalismi on 1970-luvun lopulta lähtien finanssivetoistunut. Pääoma ei kyennyt enää lisäämään arvoaan fordistisesti investoimalla teollisuustavaroihin. Se pyrkii luomaan rahaa suoraan rahan avulla samoin kuin aikanaan valtionvelan kautta. Marx sanoo: "Kuin taikasauvan heilautuksesta". Luominen tapahtuu kolmannen maailman velasta tulevien korkotulojen sekä yksilöiden ja perheiden finanssimarkkinoille investoimien säästöjen kuten eläkkeiden ja asuntojen avulla.

Enää ratkaisevassa asemassa ei ole yrittäjä, joka sijoittaa tuotantoon ja saa voitoa, vaan sijoittaja joka pyrkii hankkimaan suuren tulon käyttämällä hyväksi olemassa olevia rakenteita. Voitot kasvavat, mutta eivät tuotot verratuna kuluihin vaan pörssissä mitatun yrityksen arvon kasvuna. Finanssimarkkinat eivät riistä vain työtä ja työläisiä, ne riistävät koko elämää. Niinpä niitä vastaan ei voidä hyökätä pelkällä voittojen uudelleenjaolla, pääomatulojen verottamisella ja palkkojen korottamisella, vaan on luotava keinoja työn ulkopuolisen yhteiskunnallisen elämän lisäarvon tuottamisen pakosta. Ylivarojen eläminen ja velkaantuminen on finanssitaloudessa keskeistä.

Työn vapauttaminen pääoman komennosta

Olisi määriteltävä uusi vallankumouksellinen subjekti ja uusi vallankumouksen käsite, koska ilmiselvästi kyse ei ole pelkän valtiovallan tai tehtaan valtaamisesta, vaan jollain tavoin koko elämänprosessin ottamisesta omiin käsiin. Päämääränä vapautuminen palkkatyöstä ja työsketely yhteisen rakentamiseksi.

Fysiokraateille vain maanviljelyksen parissa tehty työ on tuottavaa työtä, koska fyysisen
välttämättömyytensä vuoksi se on luonnollinen perusta ja edellytys kaikille muille työn muodoille.
Säilyäkseen hengissä yksilö tarvitsee määrätyn määrän elinhyödykkeitä. Marx näkee työvoiman itsenäisen uusintamisen, "maan vapaan hyväksikäytön", välttämättömänä edellytyksenä ihmisen työn vapauttamiselle pääoman kommennosta. Tällöin luokkataistelun muotona ei ole lakko, konfrontaatio työpaikalla vaan pako, taistelu uusintamisen alueella, liike kohti vapaata maata, jolla eläminen pääomasta riipumattomana on mahdollista.

Jatkuvan kriisin ylittäminen on mahodollista ainoastaan työläisten itsenäistymisellä, jolloin he voivat olla piittaamattomia pääoman eduista. Kapitalismille tämä tietenkin merkitsee kauhukuvaa sen omasta lopusta. Käytännön kommunismissa luodaan sellainen organisaatio, joka kumoaa porvarilliset tuotantosuhteet ja vapauttaa elävän työn pääoman komennosta. Työ on ihmisen itseilmaisun muoto, sen kautta ihminen tulee näkyväksi ja rakentaa maailmaa. Kapitalismi painaa työn näkymättömiin.

Investointi on aina vallan muoto ja koskee niiden ihmisten koko elämää, joilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin myydä työvoimaansa. Uudenlaisilta palkkatyöläisiltä puuttuvat aineellisten tuotantovälineiden sijaan nyt biologiset sekä sosiaaliset ja henkiset työvälineet.


Huom. Marx kutsuu kesäkuun 13. päivän 1849 tapahtumia Pariisissa "virallisen demokratian Waterlooksi". Tuona päivänä työläiset pidättäytyivät tukemasta pikkuporvarillisten demokraattien protestia sitä vastaan, että Ranskan parlamentti ei asettanut Louis-Napoleon Bonapartea syytteeseen perustuslain rikkomisesta. Tämä osoitti työläisten päässeen yli siitä harhaluulosta, että he voisivat ajaaa omia etujaan pelkästään parlamentaarisen demokratian avulla.

Homo economicus ajaa omaa luovuttamatonta intressiään.
Keynesiläisistä elvytystoimista ei ole apua, sillä ne eivät kykene luomaan kysyntää eivätkä lisäämään kulutusta, jolleivat ne takaa toimeentuloa prekaareista työmarkkinoista riipumatta.

xxxxxxxxxxx

Chatgpt määritteli seuraavia käsitteitä upeasti:

Biopoliittinen tuotanto ja kognitiivinen kapitalismi ovat käsitteitä, jotka selittävät, miten talous ja valta ovat siirtyneet tehtaiden tuotantolinjoilta suoraan ihmiselämään, mieleen ja kommunikaatioon. Nämä kaksi ilmiötä kietoutuvat toisiinsa: kognitiivinen kapitalismi valjastaa ihmisen kognitiiviset ja sosiaaliset kyvyt talouden käyttöön, ja biopoliittinen tuotanto pyrkii optimoimaan ja hallitsemaan tätä elämän ja työn rajat häivyttävää kokonaisuutta. Kapitalismi ei hallitse pelkästään taloutta, vaan se ulottuu ihmisen psyykeen, haluihin, kieleen ja elämäntapaan. Tämä vaatii vastarintaa, joka ei rajoitu vain työpaikkoihin, vaan koko elämänmuotoon.


Biopoliittinen tuotanto: Termi pohjautuu Michel Foucault'n ajatukseen biopolitiikasta ja viittaa vallankäyttöön, joka ei enää vain hallitse tai ota ihmisiltä henkeä (kuten sodassa), vaan hallinnoi, ylläpitää ja tuottaa elämää. Yhteiskunta ja talous tuottavat itse ihmiselämää, subjekteja, hyvinvointia ja sosiaalisia suhteita. Tämän ajattelun keskeisiä teoreetikoita ovat Michael Hardt ja Antonio Negri.

Kognitiivinen kapitalismi tarkoittaa talousjärjestelmää, jossa pääoman ja vaurauden luomisen ytimessä on aineellisen työn sijaan tiedon, kielen, luovuuden ja affektien (tunteiden) hyödyntäminen. Arvo syntyy verkostoissa, informaatiossa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Esimerkiksi sosiaalisen median alustat ja tekoäly perustuvat ihmisten tuottaman tiedon ja huomion kaupallistamiseen.

Autonominen marxismi on marxilainen suuntaus, joka korostaa työväenluokan kykyä toimia itsenäisesti (autonomisesti) pääoman ja valtion ohjauksesta.

Lazzaraton kaltaisten teoreetikkojen ajattelu keskittyy siihen, miten kapitalismi on muuttunut perinteisestä tehdastyöstä kohti aineetonta työtä, eli informaatiota, kulttuuria, symboleita ja sosiaalisia suhteita. Aineeton työ hämärtää työn ja vapaa-ajan rajaa, sillä koko elämä ja kommunikaatio valjastetaan osaksi arvonmuodostusta. Sekä kohti prekaarisuutta ja biopolitiikkaa. Prekariaatti – epävarmoissa työsuhteissa elävä väestö, jonka autonominen toiminta nähdään uutena kapinapotentiaalina.

Velka toimii nykykapitalismissa kurinpitomekanismina, joka pakottaa yksilöt toimimaan yrittäjämäisesti ja alistumaan markkinoiden logiikalle.