Fritjof Capran ajatuksia

Capran kirjat ovat paksuja tiiliskiviä. Niistä on suomennettu vain Fysiikan tao. Perustimme Tarja Kallio-Tammisen kanssa Capra-kerhon vuonna 1988. Samana vuonna sain uusimman Capran kirjan (Uncommon Wisdom, Conversations with Remarkable People, 1987) Helsingin yliopiston valtiotieteen laitoksella kansainvälistä politiikkaa käsittelevän lisenssiaatitutkintoni tenttikirjaksi.

Toivon, että seuraavista otteista selviää, mistä rakentuu kokonaisvaltainen maailmankuva.

Fritjof Capra (s.1939 Wienissä)

• väitöskirja Wienin yliopistossa hiukkasfysiikasta
• tutkijana Pariisin, Kalifornian ja Lontoon yliopistoissa. Fysiikan professori
• tutkimus korkeaenergiafysiikkasta Berkleyn laboratoriossa
• johti perustamaansa “uusien ekologisten ajatusten vihertaloa” Elmwood instituuttia Kaliforniassa 1984-94. Instituutissa tapasivat esim. benedikt-munkki, Zen-mestari, mainoskoulun osastopäällikkö, neurologi, kustantaja, politologi. 
• perusti Kaliforniaan Ekologisen lukutaidon keskuksen  

Aloittaessaan Capra kulki kymmenen vuotta maasta toiseen selittäen Shivan tanssia fyysikoille. Vielä silloin hän joutui kuulemaan ilkkumista, mutta jo toisesta kirjasta Turning Point valmistuneen elokuvan Mindwalk pääosaa esitti Liv Ullman. Capra kutsuttiin Moskovaan alustajaksi globaalin eloonjäämisen strategiasta.

Uusi hengellisyys julistaa, että Jumala ei ole vain tuonpuoleinen, vaan myös läsnäoleva – jokaisessa ja kaikessa. Capran kvanttifysiikkaa käsittelevä bestselleri vuodelta 1975, oli ensimmäinen, joka esitti tämän tieteellisen/hengellisen mallin suurelle yleisölle. Siinä Capra selittää saaneensa uusia hengellisiä näkemyksiä mystisen kokemuksen kautta istuessaan rannalla Kalifornian Santa Cruz'issa vuonna 1969:

"Viisi vuotta sitten minulla oli kaunis kokemus, joka laittoi minut tielle, joka on johtanut tämän kirjan kirjoittamiseen. Istuin valtameren äärellä eräänä myöhäiskesän iltapäivänä katsellen aaltojen vyörymistä rantaan ja tuntien hengitykseni rytmin, kun äkkiä tulin tietoiseksi, että koko ympäristöni oli sidottu jättiläismäiseen kosmiseen tanssiin. . . Kun istuin tuolla rannalla, niin entiset kokemukseni [korkeaenergiafysiikan tutkimus] heräsivät eloon. Minä ”näin” energiaputouksia tulevan alas ulkoavaruudesta, joissa hiukkasia luotiin ja tuhottiin rytmillisissä pulsseissa. Minä ”näin” alkuaineiden atomit ja oman ruumiini atomit osallistumassa tähän kosmiseen energiatanssiin. Minä tunsin sen rytmin ja ”kuulin” sen äänen ja tuolla hetkellä tiesin, että tämä oli Shivan, Tanssijoiden Herran, jota hindut palvovat, Tanssi."

Kertoessaan kokemuksestaan 30 vuotta jälkikäteen Capra kirjoittaa, että vuonna 1970 hän ”tiesi ehdottomalla varmuudella, että vastaavuudet modernin fysiikan ja itämaisen mystiikan välillä tulisivat jonakin päivänä olemaan yleistä tietoa”. Vuonna 1999 kirjansa 25-vuotisjuhlapainoksessa Capra muistelee, että kirjaa, The Tao of Physics, myytiin vuosien aikana yli miljoona kappaletta ja se käännettiin ainakin 12 kielelle:

"Mitä kirja, The Tao of Physics, sitten sai aikaan kaikissa näissä ihmisissä? Mitä he itse kokivat? Olin tullut uskomaan, että vastaavuuksien tunnistaminen modernin fysiikan ja itämaisen mystiikan välillä on osa paljon suurempaa liikettä, maailmankatsomusten eli paradigmojen perustavaa laatua olevaa muutosta tieteessä ja yhteiskunnassa, mikä nyt on tapahtumassa kaikkialla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa ja vastaa syvällistä kulttuurillista muutosta. Tämä muutos, tämä syvällinen tietoisuuden muutos, on jotakin sellaista, jota niin monet ovat tunteneet intuitiivisesti menneiden kahden tai kolmen vuosikymmenen ajan ja juuri siksi kirja, The Tao of Physics, on koskettanut niin herkkää kieltä. Yhteyden tietoisuus ja kaikkien asioiden ja tapahtumien keskinäinen suhde, kaikkien ilmiöiden kokeminen perusykseyden ilmenemisenä, on myös tärkein itämaisten maailmankatsomusten yhteinen ominaispiirre. Voisi sanoa, että se on noiden katsomusten ydin, kuten kaikkien mystisten perinteiden. Kaikki asiat nähdään riippumattomina, erottamattomina ja saman lopullisen todellisuuden katoavina malleina." (Olli R, Nokialainen)
 ”uutta kvanttihengellisyyttä”

Käänteen tekevä aika, Rakennusaineita uuden maailmankuvan luomiseksi, tietoisuuden vallankumouksen vaikutus tieteeseen ja yhteiskuntaan

The Turning Point: Science, Society, and the Rising Culture, Simon and Schuster, Bantam paperback 1983

"Tulevaisuuden kannalta on ratkaisevaa, oppiiko ihmiskunta ajattelemaan perusteellisesti uudella tavalla: moniulotteisesti suoraviivaisen sijasta, verkostoissa ja kaarissa päämäärähakuisuuden sijasta, arvoissa määrien asemesta - sillä maailma on enemmän kuin osastensa summa."

Capra osoittaa uuden ajattelun rakennuspalikoiden koostuvan fysiikasta, lääketieteestä, biologiasta, psykologiasta, sosiologiasta, taloustieteistä.

Ongelmana ei ole vain käytännön toteutus, vaan koko yhteiskunta on ohjelmoitu väärin. Siksi tapahtuu romahduksia kaikilla sektoreilla: arvoissa, rakenteissa, ihmisissä ja biotoopeissa. Mikään ei suju enää niin kuin pitäisi. Miksi ei?

Luonto on kaunis, sivilisaatio ruma. Henkisyydessä tarkkaillaan maailmaa kaiken omistamiseen liittyvän tuolla puolen - oikeudenmukaisuutta, totuutta ja kauneutta.

Capran diagnoosi: yksi tapa ajatella lähestyy loppuaan. Noin 500 vuotta kestänyt kopernikaaninen maailmankuva, jota kehittelivät Descartes, Newton ja Darwin ei riitä enää selityksesi eikä käyttäytymismalliksi. Kuitenkin mekaaninen logiikka ohjaa yhä teknistä kehitystä sekä kansojen ja yritysten taloutta, samoin sairaanhoitoa ja ravitsemusta, koulutusta ja opiskelua, ulko- ja puolustuspolitiikkaa ja monia muita aloja. Valtava varustautumiskilpailu on selvin osoitus siitä hirveästä mielettömyydestä, joka sisältyy siihen maailmankuvaan.  

 

Tuntematon viisaus, Keskusteluja merkittävien ihmisten kanssa

Uncommon Wisdom, Conversations with Remarkable People, 1987

"Kokonaisvaltaisen maailmankuvan muodostuminen luonnontieteiden ja mystiikan yhtymäkohdassa. Keskusteluja johtavien luonnontieteilijöiden ja humanistien kanssa."

Capra tapaa käänteentekevän ajan tieteellisiä uranuurtajia. Nämä tieteen avantgardin edustajat eivät usko enää tieteiden arvovapauteen, vaan toimivat vastuullisen arvomaailman puolesta. Capra tuo esille myös heidän persoonallisuuttaan. Näin lukija kokee selvästi, mistä on kyse: inhimillisestä maailmasta ja ihmisen arvoisesta tulevaisuudesta.

Keskustelukumppaneihin kuuluvat fyysikot Werner Heisenberg ja David Bohm, jotka ovat käyneet läpi transsendentaalisia kokemuksia atomifysiikan alalla. Psykologeja kuten Ronald D. Laing ja Stanislav Grof, jotka ovat perehtyneet itämaiseen meditaatio-oppiin ja transpersonalliseen psykologiaan. Taloustieteilijöitä kuten Hazel Henderson ja E.F. Schumacher, jotka buddhalaisen etiikan inspiroimina vaativat paluuta ihmisen mittaiseen maailmaan. Lääketieteilijöitä kuten Carl ja Stephanie Simonton, jotka ovat tuoneet syöpäterapiaan shamaaniset menetelmät, systeemiajattelijoita kuten Gregory Bateson, feministejä kuten Adrenne Rich ja Charlene Spretnak ja useita muita omaperäisiä ja uudelle tietoisuudelle tärkeitä tiennäyttäjiä.

 Capran optusta

Ydinfysiikasta uuden maailmankuvan todistusaineisto

Nykyinen maailmankuva perustuu sellaiseen tutkimukseen ajasta, paikasta ja tilasta, mikä ei enää vastaa uusimpia tutkimustuloksia. Uutta ajattelua edustavien tutkijoiden on osoitettava, miten nämä väärät käsitykset ovat syntyneet. Vain niiden oikaisemisella voidaan aloittaa yhteiskunnan täydellinen muuttaminen:

1. Kehitystä ei johda laki vahvimman henkiinjäämisestä, vaan laki yhteisvaikutuksesta, organismikaava.

2. Ydinfysiikka osoittaa, että liike-energia voidaan muuttaa massaksi ja että osat ovat prosesseja, eivät objekteja.

3. Näistä havainnosta seuraa, että mekaaninen maailmankuva ei voi olla oikea. Perusrakennusosia ei ole olemassa.

Juuri fysiikka on opettanut ajattelemaan uudella tavalla viimeisen 60 vuoden aikana: kvantti- ja suhteellisuusteoria ovat osoittaneet, mitä periaatteellisia rajoituksia on ihmisen havaintokyvyssä.

Uusimpaan fysiikkaan kuuluu kvanttiteoria, jonka mukaan värähtelyenergia koostuu kvanteista. Sitä kutsutaan myös aaltomekaniikaksi. Kvantti (erkale) on pieni energinen osanen, joka sekä säteilee että värähtelee ja koostuu samaan tapaan kuin aine atomeista. Se on myös vuorovaikutusten välittäjähiukkanen, esimerkiksi sähkömagneettisen vuorovaikutuksen välittäjähiukkanen (eli kvantti) on fotoni

On löydettävä järjestäytymisperiaate

Subatomifysiikka osoittaa kaiken materian keskinäisen riippuvuuden. Maailma muodostuu dynaamisesta rakenteesta, jossa on järjestys. Fyysikko David Bohm puhuu rikkomattomasta kokonaisuudesta. 

Jokaisen asian voi ymmärtää, jos löytää sen järjestäytymisperiaatteen, miten se kytkeytyy kaikkeen mitä sen ympärillä on. Mitä enemmän on tutkittu elävää maailmaa, sitä selvemmin on huomattu, että eläville organismeille on tyypillistä yhdistyä toisiinsa, toimia yhdessä. Yksinäisiä olioita ei ole olemassakaan.

On kyse jättiläismäisestä kosmisesta tanssista. Fyysikko tietää, että hiekka, kallio, vesi ja ilma muodostuvat värähtelevistä molekyyleistä ja atomeista. Suhteellisuusteoria todistaa ajan ja paikan kuuluvan yhteen. Yhteys perustuu siihen, että massa ja energia kuuluvat yhteen. Tästä seuraa tietysti, että objektit on nähtävä tapahtumaketjuina, ei esineinä tai asioina.

Ihmisellä on oltava käsitys kaikesta muusta, jotta hän voisi selittää jonkin yksittäisen tapahtuman. Sokerinpalan ominaisuus ei ole makea maku, se ei ole myöskään ihmisen ominaisuus. Kokemus makean mausta syntyy sokerin ja ihmisen yhteisvaikutuksesta. Saman kaavan mukaan ei voi sanoa, oliko ensin materia vai henki - jo kysymyksen asettelu osoittaa lineaarista ajatusmaailmaa.

Pienesssäkin osassa on tieto kokonaisuudesta

Bohmin mukaan kokonaisuus ilmenee jo jokaisessa osasessakin. Hänen mielestään hologram on liian staattinen, tulisi puhua heloliikkeestä.

(Uudella lasertekniikalla on mahdollista tehdä hologrammeja. Jos autoa esittävä hologrammi pirstoutuu, voi nähdä kokonaisen auton kuvan myös pelkkää puskuria esittävästä hologrammin osasta. Tämä johtuu siitä, että kuva-aihe on mukana jokaisessa pienimmässäkin osassa. Tavallaan myös ihmisen ruumis on rakentunut näin. Jos irrotan sormestani yhden ihosolun, solun tuma sisältää paitsi tiedot ihostani myös tiedot silmieni muodosta, ihoni väristä, sormieni lukumäärästä, laadusta jne. Jokainen ruumiin solu sisältää yksityiskohtaisen kuvauksen kaikista muistakin ruumiin soluista. Pienimmässäkin osassa on kokonaisuus (Gaarder, Jostein: Sofian maailma: Romaani filosofian historiasta. (Sofies verden, 1991)

Tutkijat pelkäävät rikkovansa tieteen tekemisen kriteereitä ja karttavat siksi holistista, ekologista katsantokantaa.

Mikään ei ole tärkein, vain suhteet merkitsevät

Materia ei ole määrätyssä tilassa eivätkä osaset kulje tiettyä suuntaa kohti. Siis alkuosasia ei ole olemassa, on vain osasten suhteita, universumin ykseys. Kukaan eikä mikään ole ensimmäinen ja toinen, vaan kaikki ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa.

Tutkimuksissa ei tulisi käsitellä esineen rakennetta, vaan liikkeen rakennetta! Liike-energia voidaan muuttaa massaksi ja osat ovat prosesseja, eivät objekteja. Niinpä atomien maailmassa ei ole ollenkaan esineitä, vain suhteita.

Bootstrap-hypoteesin mukaan luontoa ei voi hajottaa perusyksikköihin. Esineetkin ovat vuorovaikutuksisessa toisiinsa. Hypoteesin mukaan ei ole perusrakennusaineita tai peruslakia. Jokainen ja kaikki syntyy yhdessä muiden kanssa. Itämaisen käsityksen mukaan myös käsitteet ovat “boostrapped” - selittyvät kokonaisuudesta käsin.

Kvanttimekaniikka osoittaa, että kahden toisistaan kaukana olevan hiukkasen välillä voidaan havaita yhteys, vaikka mikään fysiikan tuntema voima ei sitä välitä. Voidaan myös todistaa, että havaitsijan tajunta vaikuttaa tulokseen. Aineen olemusta tutkivan kvanttifyysikon todellisuuden hahmottamiseen vaikuttaa hänen oma luova mielikuvituksensa. Todellisuus ja tieto ovat jo itsessään joksikin tulemisen prosessia. Jopa lause kaikki on muutosta, osoittaa jotain pysyvää.

Ei aine vaan aine ja henki

Luonnon käsittäminen perusrakennusaineiden koostumaksi perustuu kreikkalaiseen filosofiaan, hengen ja materian dualismiin. Mutta universumin käsittäminen verkostona perustuu itämaiseen ajatteluun. Tapahtumat selittyvät kokonaisuudesta käsin.

Ekologinen tietoisuus tarkoittaa, että ihminen on tajunnut asioiden liittyvän toisiinsa, hän tuntee itsensä osaksi kokonaisuutta. Ihminen kuuluu ekojärjestelmään ja muodostaa jo itsessään yhteiskunnallisen järjestelmän. Sen yläpuolella on suurempi järjestelmä, biosfääri. Suurempi järjestelmä pysyy lakkaamatta tasapainossa.

Capran mukaan henki ja materia muodostavat elävän yhtenäisen itseorganisoituvan järjestelmän. 

Jos materian ja hengen yhteys tiedetään fysiikassa jo 50 vuotta, miksi yhteiskuntaa yhä ohjataan aivan kuin se voisi toimia kuin kello? Päätöksiä perustellaan pelkästään analyyttisellä ajattelulla, tajuamatta, että jos jotain osaa haavoitetaan, haavoitetaan itseään.

Mikä on paradoksi?

Atomifysiikan paradoksi johtuu valon eli elektromagneettisen säteilyn kaksinaisluonteesta. Säteily muodostuu aalloista, mutta esimerkiksi metalliin heijastuessa valo muodostuu kuitenkin yksiköistä, partikkeleista. Leikkisästi sanotaan: alkuosat ovat maanantaisin aaltoja, tiistaisin osasia.

Siksi juuri luonto vastaa fysikaalisiin kokeisiin aina paradoksilla - asioilla joita ei kielen avulla voi ilmaista. Fyysikot yrittivät selittää, mutta heidän ajatusmallinsa eikä heidän hierarkkinen asemansa riittänyt kuvaamaan pienten hiukkasten olemisen muotoa. Ongelma ei ollut enää intellektuaalinen, terve järki ei auttanut, vaan tarvittiin eksistentiaalista ja emotionaalista kokemusta.

Einsteinin mukaan suhteellisuusteoriankin ydin on paradoksissa. Hän mietti, miltä valonsäde näyttäisi hänestä, jos hän kulkisi valon nopeudella sen vieressä. Suhteellisuusteorian kuvaamaa todellisuutta on vaikea ymmärtää järkeilemällä. Kaksosten paradoksi on modernin fysiikan tunnetuin: jos kaksosista toinen kiertää avaruudessa, on hän palattuaan nuorempi kuin sisaruksensa, koska hänen kellonsa (verenkierto, sydän) tikitti hitaammin.

Kvanttifyysikko ja itämainen mystikko ovat samanlaisen ongelman edessä. Perimmäistä luonnetta tarkasteltaessa he joutuvat paradoksin eteen. Mystikot ovat tämän aina tienneet, fyysikot vasta muutaman vuosikymmenen.

Sivilisaation toisessa aallossa paradigmana olivat teollisen yhteiskunnan normit, kolmannessa aallossa informaatiokapitalismi, joka on jo luonut uudet normit, arvot, käyttäytymisen ja jopa yhteiskunnassa vaikuttavat toimijat.

Vanha ajattelu

Capran mukaan noin vuonna 1500 alettiin luoda nk. tieteellistä maailmankatsomusta, tieteellistä vallankumousta. Sen me kaikki olemme koulussa oppineet. 400 vuotta sitten herrat nimeltä Kopernikus, Newton ja Darwin todistivat, että ihminen on kaiken muun luomakunnan yläpuolella. Ikivanha käsitys siitä, että luonto on olemassa yhtä arvokkaana kuin ihminen ja ihminen ja luonto ovat tasavertaisia, on heidän tieteellisen maailmankatsomuksensa mukaan väärä.

Koulussa on opetettu, että universumi on mekaaninen järjestelmä, jossa vallitsee lakkaamaton kilpailu vahvemman ehdoilla. Tieteellinen vallankumous, valistus ja teollinen vallankumous muodostavat historiallisen ja tieteellisen todistusaineiston mekaanisen maailmankuvan todistamiseksi oikeaksi. Descartesin ja Newtonin maailmankuvan mukaan koko maapallo toimii periaatteeltaan mekaanisesti kuin kello. Tässä newtonilaisessa, kartesiolaisessa ja darwinilaisessa maailmassa uskotaan, että elämä koostuu yhä pienemmistä ja pienemmistä osasista ja niiden välillä vallitsee kilpailu olemassaolosta. Klassinen luonnontiede piti luontoakin koneellisena järjestelmänä. Luonto muodostuisi määrätyistä hierarkkisesti rakentuvista palikoista alhaalta ylöspäin.

Vaikka vuosi vuodelta teollisen vallankumouksen opit ja arvot ovat osoittautuneet liian rajallisiksi, on niistä vaikea luopua. Nykyiset toimintamuodot ovat yhä patriarkaalisia, sortavia, keskitettyjä, epäekologisia ja ylimitoitettuja. 

Ihminen viettää egoistista, kilpailu- ja päämäärähakuista elämää. Hänelle määrä ja mitattavuus ovat tärkeämpiä kuin kokemus ja laatu. Ei ihme, että hän tuntee olonsa merkityksettömäksi ja hyödyttämäksi, jopa absurdiksi. Tieteelliseksi harhaksi on osoittautunut se kehityslinja, joka uskoi maailman olevan ääretön ja ihmisen ennen kaikkea järkevä.

Marxia muunnellen Capra kärjistää: kasvu on oopiumia kansalle. Kaikissa järjestelmissä on tavoitteena kova teknologia ja teollinen kasvu, yhä keskittyneemmän ja byrokraattisemman kontrollin alaisena, oli vahtijana sitten valtio tai ylikansallinen yhtiö. Kaikista ideologioista tärkein on himonomainen riippuvuus kasvusta ja laajentumisesta. 

Nykyinen kehitys uhkaa terveyttä, ruoan saantia ja laatua, ympäristöä, ystävyyttä, taloutta, teknologiaa ja politiikkaa. Ongelma on koko järjestelmässä. Siksi seurannaisvaikutukset kietoutuvat yhteen ja kumuloituvat. Nykyisen järjestelmän menetelmin ei voi enää ratkaista syntyneitä ekologisia ja sosiaalisia ongelmia. Nykyisessä länsimaisessa kartesiolaisessa maailmassa ihminen voi elää vain sairaana, tai kulttuurisesti sekopäisenä. Hän ei ole henkisesti terve. Hän ei suorita arkipäivän tehtäviä ja vieraantuu siksi sisäisestäkin elämästä. 

Eri alan tutkijat alkavat huomata, että heidän tieteensä törmää samanlaisiin rajoihin kuin fysiikka: mekanistisen maailmankatsomuksen kapeisiin rajoihin.

Ihminen ei toimi koneellisesti, ei myöskään luonto. Kasvun ja katoamisen välillä vallitsee dynaaminen tasapaino. Taloudellinen kasvu ei ole mahdollista eikä yltäkylläisyyteen päästä pelkästään tekniikan ja taloudellisen ajattelun avulla.

Mitä on “uusi ajattelu”?

Ihmisen ja ympäristön ongelmat voidaan ratkaista vain, jos nykyjärjestelmää muutetaan perusteellisesti. Se vaatii virastojen, arvojen ja aatteiden suurta muutosta:

• mekaanisen maailmankatsomuksen hylkääminen, ihmistä ja luontoa on tutkittava eri mittareilla kuin konetta
• taloudellisen kasvun rajallisuuden tajuaminen
• ihmisen elämän tajuaminen laajemmin kuin alituisena taisteluna olemassaolonsta
• naisen tulkintojen kunnioittaminen, kehityksen tulee seurata luonnon oppeja.

Capra vaatii paradigman muutosta. Hän kertoo kirjoissaan, miten pirstoutuneesta maailmankuvasta muodostuu taas kokonainen.

Uusi kuva todellisuudesta tarkoittaa, että kaikkien ilmiöiden ymmärretään olevan vuorovaikutuksessa toisiinsa. Maailmaa tarkastellaan erilaisten vuorovaikutusten ja suhteiden järjestelmänä. Nämä järjestelmät muodostavat sellaisia kokonaisuuksia, joita ei voi purkaa yhä pienempiin ja pienempiin osasiin. Kokonaisuus on erilainen kuin sen osat. Päädytään verkosto- tai rihmastoajatteluun.

Mitään lajiin liittyviä eloonjäämisen palasia ei ole olemassa. Mikä jää henkiin on organismi suhteessa ympäristöön, olio ja sen ympäristö. Sellainen organismi, joka ajattelee vain omaa henkiinjäämistään, tuhoaa väistämättä ympäristönsä ja siten itsensä. Henkiin jäävä ei ole mikään yksittäinen olio, saatikka Darwinin oppeihin perustuva kaikkein vahvin. Kehitystä ei johda laki vahvimman henkiin jäämisestä, vaan laki yhteisvaikutuksesta, organismikaava.

Fyysisen koostumuksen lisäksi eliöllä on jokin tarkoitus. Tarkoitus muodostuu siitä, miten eliö liittyy aikaansa, mistä aikakaudesta on kyse. Kolmantena ominaisuutena on henkinen toiminta. Alemmilla kokonaisuuden tasoilla tämä henkinen toiminta on yhteydessä struktuuriin ja funktioon eli siihen fyysiseen koostumukseen ja tarkoitukseen, jossa elollinen olento toimii. Korkeammalla tasolla henki kuitenkin voi olla ajan ja paikan yläpuolella. Se kuvaa itsestään järjestäytymisen dynamiikkaa. Korkeammalla tasolla henkinen toiminta ei siis ole enää aikaan eikä paikkaan sidottu.

Luonnon ja ihmismielen rakennelmilla on paljon yhteneväisyyksiä. Tietoisuuden syvimmät kerrokset vastaavat universumin perusteita. Kun ihminen syntyy ja kuolee, voi se tarkoittaa vain, että ihminen on osa jostain suuremmasta järjestelmästä, joka koko ajan uudistuu. Ihminen kuuluu ekojärjestelmään, kirjoittaa Capra. Ekologinen tietoisuus tarkoittaa tietoisuutta kaiken yhteneväisyydestä, ihminen tuntee itsensä osaksi kosmosta, joten ekologinen tietoisuus on perusteeltaan henkistä!

Uusi ajattelu, vallankumous ihmisessä itsessään, tarkoittaa, että tieteessä osasten lisäksi tutkitaan kokonaisuutta. Kokonaisvaltainen kuva elämästä maapallolla johtaa fysiikan ja itämaisen mystiikan yhteistyöhön.

Gregory Bateson on kirjassaan Ajatuksen ekologia osoittanut, miten kaiken perustana on yhteenkuuluvuus. Itseorganisoitumista ohjaa henki. Luomisvoiman perustana on kosminen tietoisuus. Paikan kolmiulotteisuus ja ajan lineaarisuus menettävät merkityksensä.

Fyysisen ja mekaanisen maailmankuvan luhistuminen tarjoaa kuitenkin fysiikallekin uusia mahdollisuuksia. Juuri fysiikka on opettanut meitä ajattelemaan viimeisen 50 vuoden aikana uudella tavalla: Kvantti- ja suhteellisuusteoria ovat osoittaneet, mitä periaatteellisia rajoituksia ihmisen havaintokyvyssä on. Werner von Braunin kuumatkat eivät pelasta meitä teknisen ja tieteellisen sivilisaation umpikujasta, vielä vähemmän atomivoiman tuhoilta.

 

Henkilökohtainen on poliittista

Capra ihailee erityisesti saksalaista ydinfyysikko Heisenbergiä: “Hänen tekstinsä on teknistä, mutta silti täynnä henkilökohtaisia ja jopa tunteenomaisia huomautuksia.” Heisenberg osoitti klassisten käsitteiden suppeuden.

Arkipäivän elämä ja tieteellinen tutkimus eivät saa olla etäällä toisistaan. Henkisen ja fyysisen maailman välillä vallitsee yhteneväisyys. Kirjassaan "Uncommon Wisdom" Capra haluaa osoittaa, että historiassa tehdyt, tieteellisestikin perustellut päätökset ovat henkilökohtaisesti sidonnaisia.

Useista "heränneistä" on tullut ei-poliittisia. He alkavat tutkia itseään, toteuttavat "ristiretken omaan sisimpään" (inner emigration), työstävät henkistä kasvua tai matkustelevat kolmannessa maailmassa.

Kokonaisvaltainen ja meditatiivinen tapa ajatella ja käsittää todellisuus vaatii yhtä paljon henkistä ponnistelua kuin tähänastinen tieteellinen ajatustapa. Ei ole kyse silmänkääntämisestä, taikauskosta tai valmiista ohjeista, vaan tajuamisesta, kyselystä ja katselemisesta.

Kone ja organismi

Koneen toiminta riippuu sen sisäisestä rakenteesta. Organismin suhteen on juuri päinvastoin. Vaikka organismissa voidaan kokonaisuutena erottaa säännönmukaisuuksia ja määrättyjä käyttäytymissääntöjä, eivät eri osasten vuorovaikutukset ole säännöllisiä tai ennakoitavissa.

Kone toimii lineaarisen ketjun tavoin, syy-seuraus. Jos tapahtuu virhe, voidaan alkaa etsiä ketjusta yksittäistä kohtaa, joka on vioittunut. Sitä vastoin organismi, elimistö, ohjautuu syklisesti, vuorovaikutuksessa kaiken sitä ympäröivän kanssa. Virheen sattuessa kokonaisuus ei toimi, jos yritetään korjata vain yhtä määrättyä osasta. Elimistöllä on kyky itseorganisoitumiseen.

Elävässä järjestelmässä on sisäisiä järjestelmiä ja niissä joustavuutta. Toiminta tapahtuu dynaamisesti, omalla voimallaan. Nämä elävät organismit, itse itseään säätelevät järjestelmät, ovat määrätyssä mielessä autonomisia, riippumattomia. Mutta niitä ei voi tarkastella ympäristöstään erillisinä, vaikka ne pystyvät itse uudistumaan. Kaikki tapahtumat kietoutuvat toisiinsa niin, että organismin malli kokonaisuutena pysyy samana. Tämä ainutlaatuinen kyky itsensä hallintaan säilyy mitä erilaisimmissa tilanteissa. Lajeilla on kyky sopeutua jopa geneettisillä mutaatioilla ympäristöllisiin muutoksiin.

Mystiikka ei ole mystistä

Capra kertoi Suomen television Prisma-ohjelman haastattelussa 26.5.1987 (Taivaanrannan mestarit ja fysiikka), että mystiikassa ei ole mitään mystistä tai hämärää. Mystiikka ei ole rationaalinen, mutta kuitenkin selkeä kokemus, verrattavissa syvään seksuaaliseen orgasmiin. Luonnon lait ovat taivaan lakeja ja taivaan lait ovat taota. Ihminen seuraa luonnon lakeja ja tuntee itsensä osaksi kosmosta.

Koska maailmankaikkeus on muutosta, on filosofian tehtävä kehittää tällaisen maailmankaikkeuden kanssa ristiriidatonta teoriaa. Meillä on naiivi usko järkeen, mutta vasta silloin kun tietoon perustuva toiminta synnyttää harmonisen kokonaistilanteen, voidaan puhua oikeasta tiedosta.

Ihmisen ja luonnon, hengen ja materian, objektin ja subjektin, yhdistää toisiinsa niin kutsuttu kosminen tietoisuus. Oikeaa ja vasenta aivopuoliskoa ei voi erottaa toisistaan, mikäli halutaan kehittää iankaikkista elämää. Yhteiskunnallisen ja ekologisen järjestelmän ohella on olemassa individuaalisen ihmisen järjestelmä. Kaikki yhdistyy Gayaan, universaaliseen ja kosmiseen olemassaoloon, jumaluuteen.

Itämainen mystikko tajuaa sekä kielen että lineaarisen ajattelun rajat ja siksi hän käyttää myyttejä, symboleja, runoutta ja paradoksisia sanontoja osoittamaan sanojen ristiriitaisuudet.  

• Lyömällä käsiäsi yhteen saat aikaan taputuksen. Miten on laita yhden käden taputuksen?
• Meillä on kaksi silmää, mutta näemme vain yhden maailman.
• Katselemme toisiamme kaiken päivää, emmekä koskaan kuitenkaan näe toisiamme.
• Jos joku kysyy taosta ja toinen hänelle vastaa, silloin kumpikaan ei ole sitä käsittänyt.

Kvanttiteoriaa ei voi selittää yleisillä termeillä ajasta ja paikasta tai syynä ja seurauksena. Mystiikkaakaan ei voi ymmärtää vain lukemalla. Se on koettava.  

 

Valtio ja maailmankuva

Sorokin on nimittänyt länsimaisten valtioiden erilaisia maailmankuvia todellisuuspohjaisiksi, ne ovat antaneet ideoita ja ruokkineet idealismia.

Poliittisen filosofian keskeinen ongelma on vapauden, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja omaisuuden välinen ristiriita. Tiedetään varsin hyvin, että on mahdollista tietää kaikkien tavaroiden hinta tietämättä yhdenkään arvoa. Smith, Ricardo ja Marx perustivat teoriansa työn arvoon. Sen mukaan tuotteen arvo määräytyy yksistään sen mukaan, kuinka paljon siihen on kulunut työtunteja.

Yhteiskuntatieteiden ja taloustieteen tavoite oli olla niin lähellä kovaa tiedettä kuin mahdollista. Tutkijat joutuivat taistelemaan, koska muut tiedemiehet eivät ottaneet heitä vakavasti. Kartesiolaiset ja newtonilaiset periaatteet eivät  toimi yhteiskuntatieteissä. Jos taloustieteilijät pyrkivät erottamaan taloustieteen siitä luonnollisesta ja yhteiskunnallisesta ympäristöstä, jossa se toimii, tapahtuu yllätyksiä. Peruskäsitteet määritellään voittona, bruttokansantuotteena ja tehokkuutena hyvin kapealla tavalla eikä oteta huomioon sitä, missä suhteessa taloudellinen toiminta on yhteiskuntarakenteeseen ja luonnon ekosysteemiin.

Capran mukaan nykyiset vakavat ekologiset, yhteiskunnalliset ja taloudelliset ongelmat käyvät samaa kriisiä kuin fysiikka muutama kymmenen vuotta sitten.

Nykyongelmille on luonteenomaista, että ne eivät ole määrättyjen ja yhden alan asiantuntijoiden ratkaistavissa. Ongelmat kytkeytyvät toisiinsa. Muutokseen päästään vain, jos arvoja ja instituutioita muutetaan syvällisesti. Matemaattisen mekaanisesta todellisuuskäsityksestä on siirryttävä holistiseen, kokonaisvaltaiseen ajatteluun.

Tuottoisa talouselämä?

Miten amerikkalaista kansantaloutta voi nimittää tuottoisaksi, kun se käyttää 40 prosenttia maailman raaka-aineista, jotta 6 prosenttia maailman ihmisistä tulisi toimeen? Eikä se kuitenkaan edistä inhimillistä onnea, hyvinvointia, kulttuuria tai rauhaa. Väkivallaton talous on sellainen, joka toimii yhteistyössä luonnon kanssa. F.E.Schumacher)

Hazel Hendersonin mukaan viisaan teknologian erottaa siitä, että toiminta ei tarvitse uusiutumatonta energiaa, jokainen osaa käyttää kyseistä laitetta ja se voidaan korjata helposti.

Hän vaatii, että talouden sosiaaliset ja ympäristölliset kustannukset on pystyttävä mittaamaan, tuotanto on nähtävä kokonaisuutena eikä osiensa summana. Makrotaloutta on opiskeltava poikkitieteellisessä ja ekologisessa viitekehyksessä. Kaikki kriisit - energia-, ympäristö-, kaupungistumis- ja liikakansoituskriisi - ovat vain yhden ja ainoan kriisin eri ilmenemismuotoja. On kyse havainnoinnin ja aistien kriisistä. Lineaarisen ajattelun rajat on pystyttävä rikkomaan. Uusia ajatusmalleja voisivat luoda käsitteet kuten kulttuurin kierrätys, ideoiden kompostointi, vastapaistetun taloudellisen kakun jakaminen.

Nykyinen hyvinvointi perustuu vain raaka-aineiden ja energian käyttöön. Niinpä kasvun sosiaaliset ja psyykkiset rajat saavutetaan ennen kuin fyysiset rajat ylittyvät.

Taloudellisen kasvun kannattajat uskovat vakaasti, että kansasta tulee vauras, jos se vie maasta enemmän kuin tuo. Kuitenkin nykyisessä ylikansoitetussa ja toisistaan tiukasti riippuvaisessa maailmassa on jo tullut selväksi, että kaikki maat eivät mitenkään voi olla yhtä aikaa voittajia kaupallisessa pelissä. Kauppa johtaa väistämättä kauppasotiin, taloudelliseen ahdinkoon ja kansainvälisiin selkkauksiin.

Adam Smithin mukaan valtio rikastuu, jos se kehittää työnjakoa, lisää asukasmääräänsä ja käyttää luonnonvaroja. Maa on sitä rikkaampi mitä enemmän ihmisiä siellä asuu ja mitä paremmin koulutettuja ihmiset ovat. Hänen mukaansa vaurautta ei kuitenkaan saavuteta ulkomaankauppaa kasvattamalla ja kulta- ja hopeakantaa lisäämällä. Ajatuksen laissez faire (antakaa taloudelle vapaat kädet) teki hän kuolemattomaksi metaforillaan näkymättömästä kädestä. Smithin mielestä markkinoiden Näkymätön Käsi ohjaa yrittäjien ja kuluttajien etua kaikkien yhteiseksi parhaaksi.

Nykyisen talousjärjestelmän raamit perustuvat kuvitelmiin ja muuttujiin, jotka kehitettiin 200 vuotta sitten. Sosiaalinen ja tekninen kehitys ovat tehneet niistä toivottoman käyttökelvottomia.  

 

Patriarkaatti väistyy

Ensimmäinen ja ehkä syvällisin muutos yhteiskunnassa johtuu hitaasta ja vastahakoisesta mutta väistämättömästä patriarkaatin tuhoutumisesta. Patriarkaatin valtakautta on kestänyt yli 3000 vuotta. Läntinen sivilisaatio on nojannut samoin kuin sen edeltäjät ja monet muutkin kulttuurit viimeisen 3000 vuoden aikana sellaiseen filosofiaan sekä sosiaaliseen ja poliittiseen järjestelmään, jossa miehet määräävät, mitä osaa naisen tulee esittää tai mitä hän ei saa esittää ja missä mies aina alisti naista.

Mies toteutti valtaansa väkivallan tai suoran painostuksen keinoin, tai hän käytti rituaaleja, perinteitä, lakeja, kieltä, tapoja, käyttäytymisetikettiä, kasvatusta ja työnjakoa valtansa turvaamiseen. Patriarkaatin salakavalaa valtaa on ollut aina vaikea osoittaa, mutta se on vaikuttanut niihin perusteisiin, joilla on tutkittu ihmisen olemusta ja suhdetta universumiin.

Vanhan kiinalaisen opin mukaan ihmisen persoonallisuus muuttuu jatkuvasti. Persoonallisuus muodostuu miehisten ja naisellisten ominaisuuksien yhteisvaikutuksesta. Ihmisen biologiassakaan eivät miehiset ja naiselliset ominaisuudet ole selvästi eroteltavissa. Molemmissa sukupuolissa on toisen sukupuolen piirteitä ja ominaisuuksia.

Kiinalaisessa kulttuurissa puhutaankin maailmankaikkeudessa vaikuttavasta kahdesta vastakkaisesta voimasta, jin ja jang. Näitä voimia ei yhdistetä moraalisiin arvoihin - hyvää ei ole se, mikä on jiniä eikä se mikä on jangia, vaan dynaaminen tasapaino näiden kahden vastakkaisen voiman välillä. Jokainen mies ja jokainen nainen käy läpi sekä jin että jang jaksoja.

Jin: säilyttävä, vastaanottava, yhteistyöhaluinen, intuitiivinen,

Jang: vaativa, aggressiivinen, kilpailuun taipuvainen, rationaalisen järkevä, analyyttinen eli uskoo maailman muodostuvan erilaisista kokonaisuuksista.

Vaarallisena pidetään länsimaille tunnusomaista oppia siitä, että jinin ominaisuudet kuvastaisivat passiivisuutta, jangin aktiivisuutta. Naisen pitäminen passiivisena perustuu siihen Aristoteleen “tieteelliseen” teoriaan seksuaalisuudesta, jonka mukaan mies on hallitseva, nainen toisarvoinen.

 

Sairastuminen on tapa ratkaista ongelma

Sairaus on yleisimmin psykosomaattista - hengen ja ruumiin sairautta ja johtuu ihmisen ja ympäristön vuorovaikutuksesta. Syövälle altistuva persoonallisuus suhtautuu stressiin määrätyllä tavalla, syöpä ei iske ulkoapäin, vaan sisäisen luhistumisen seurauksena.

Ruumiin ja sielun yhteyden voi havaita helposti, sillä ihminen kertoo jokaisella eleellä ja ilmeellä itsestään. Puhutaan ruumiinkielestä.

Aasiassa lääkäri ei mittaa kuumetta, vaan tarkkailee potilaan omaa kuumeen tuntemusta. Länsimaissa ollaan täysin lääketieteiden armoilla, objektiivisuus ja mitattavuus ovat tärkeintä. Mitä enemmän ymmärretään psyykettä sitä vähemmän tarvitaan fyysistä hoitoa. Terveys riippuu ennen kaikkea sosiaalisesta ja poliittisesta ympäristöstä.

Jos ihmistä pidetään koneena, johon saattaa milloin tahansa tulla vika, mikäli lääkäri ei häntä vahdi, tarkkaile ja ruoki lääkkeillä, ei tietenkään kiinnitetä huomiota jokaisessa kehossa olevaan taipumukseen pysytellä terveenä. Menetetään luottamus oman itsen vaikutukseen terveyteen.

Perinteisten parantajien odotettiin olevan itse terveitä ja pitävän ruumiinsa ja sielunsa ympäristön kanssa harmoniassa. Nykyään lääkärit itse kärsivät eniten, elävät alituisessa stressissä ja epäterveellisesti. Lääkärien keski-ikä on 10 vuotta alhaisempi kuin keskivertokansalaisen.

Lääkäri tuskin ymmärtää mitä koko ihmisessä tapahtuu, samoin kuin taloustieteilijä tietää yhä vähemmän taloudellisten arvojen vaikutuksesta koko elinympäristöön. Henkistä sairautta voi ymmärtää vain tutkimalla yhteiskuntaa.

Aseistus mielettömyyden huippu

Kolmannen maailman valtiot käyttävät kolme kertaa enemmän varoja aseistuksen kuin terveydenhoidon ylläpitämiseen. Vaikka 35 prosentilta maailman ihmisiltä puuttuu puhdas juomavesi, työskentelee yli puolet tutkijoista ja insinööreistä aseiden kehittämiseksi. Puolustusvoimista itsestään on tullut uhka turvallisuudelle samoin kuin lääketieteestä terveydelle.

 

Luonto on kaunis, sivilisaatio ruma.

Henkisyydessä tarkkaillaan maailmaa kaiken omistamiseen liittyvän tuolla puolen - oikeudenmukaisuutta, totuutta ja kauneutta.

Aurinkoenergiaan siirtyminen vaatii taloudellisen ja poliittisen järjestelmän muutosta.

Kun atomivoimasta valmistetaan energiaa, joutuvat kaikki työntekijät prosessin jokaisessa vaiheessa tekemisiin radioaktiivisten aineiden kanssa. Samoin luonto. Tämä säteilykierto alkaa uraanin kaivamisesta, työstämisestä ja rikastamisesta. Se jatkuu palopuikkojen valmistuksella ja käytöllä sekä reaktorin ylläpidossa. Vähiten tutkittu vaihe on säteilevien jätteiden keräily, varastointi ja uudelleentyöstäminen. Jokaisen työvaiheen aikana pääsee joitakin radioaktiivisia osasia ympäristöön - alfaosasia, elektroneja ja fotoneja. Niillä kaikilla on korkea energiapitoisuus. Ne pystyvät läpäisemään ihon ja vahingoittamaan soluja. Ihmisen kehoon niitä joutuu myös ruoan ja veden mukana. Tällöin ne tuhoavat ihmisen elimistöä sisältäpäin hitaasti.

Jokainen 360:stä uraanivoimalasta tuottaa vuodessa 200 kg plutoniumia. Yhden ydinpommin valmistukseen tarvitaan plutoniumia 5 - 10 kg (Plutonin, nimitetty kreikkalaisen manalan jumalan mukaan). Jo puoli kiloa plutoniumia tasaisesti jakautuneena aiheuttaisi kaikille USA:n ihmisille keuhkosyövän.

Kolme ongelmaa energian uudistamisessa:

1. Energiaa mitataan ainoastaan kilowateissa riippumatta, mistä se on tehty. 
2. Ei erotella korjauskelpoisten ja kertakäyttötuotteiden välillä j
3. Tuotannon sosiaaliset kulut ovat joutuneet käsittämättömällä tavalla bruttokansantuotteen positiiviselle puolelle.

Maanviljelyn mekanisointi

Samoin kuin farmaseuttinen teollisuus on vaikuttanut siihen, että lääkärit käyttävät yhä enemmän lääkkeitä, ovat öljy-yhtiöt vakuuttaneet maanviljelijät massiivisella mainonnalla omista tuotteistaan. Yli 60 prosenttia elintarviketuotantoon käytettävistä rahoista virtaa öljyteollisuudelle.

Maanviljelijät on saatu vakuuttuneiksi siitä, että heidän kannattaa viljellä suurilla yhtenäisillä pelloilla yhtä voittoa tuottavaa lajia ja torjua kemikaaleilla rikkaruohot ja tuhoeläimet. Peltojen moninaiset eliöt ovat hävinneet ja peltojen vastustuskyky heikentynyt. Yksi ainut tuholaislaji pystyy hävittämään koko sadon.

Lääketeollisuus ja petrokemian teollisuus ovat toisistaan riippuvaisia niin, että maan epätasapaino vaikuttaa ravinnon terveellisyyteen, ravinto ihmisen terveyteen. Maatalous ei tuota enää elintarvikkeita vaan sairastumistarvikkeita. Ulkonäkö on niissäkin tärkeämpi kuin sisältö.

 

Vallankumous ihmisessä itsessään

Vallankumous ihmisessä itsessään eli ihmisen muuttuminen ajattelemaan jollain muulla lailla kuin mihin hän on tottunut, on vaikeaa. Vihjeitä menetelmästä saa esimerkiksi seuraamalla, miten seksuaaliterapiassa ja myös alkoholipolitiikan alalla pyritään muuttamaan ihmistä. Tutkimuksiin on satsattu paljon, sillä estäähän seksuaalinen kyvyttömyys samoin kuin alkoholisoituminen ihmisen täysipainoisen työelämän ja yhteiskuntasuunnittelua vastaavan lisääntymisen. Koska kansalaisten patriarkaalisen sitova seksuaalinen tyydytys on tuotantoelämän ehto, on yhteiskunta sijoittanut tutkimusvaroja jatkuvan seksuaalisen tyydytyksen turvaamiseen.

Jokaisen impotentin miehen on opittava neutralisoimaan tietyt psykososiaaliset syyt, jotka ovat johtaneet hänen "häiriöidensä" syntymiseen. Ensimmäinen syy on pelko. Miehen on tunnistettava pelkonsa, mikäli hän toivoo terapian johtavan tuloksiin.

Nykyisen sukupolven tärkein tehtävä on ihmiskunnan arvomaailman laajentaminen. Vanhoista arvoista ei ole enää uusien ongelmien ratkaisijoiksi.

Huom.:
Ensimmäiset legosukupolvet ovat varttuneet aikuisiksi. Pienistä insinööreistä on kasvanut eri alojen asiantuntijoita. Heidän maailmassaan kaikki voidaan koota pienistä palikoista, hajottaa osiin ja koota samat palikat uudelleen joksikin muuksi. Geenitekniikka on aikuistuneiden legolasten unelmien täyttymys. Legosukupolven asiantuntijat ovat erikoistuneet kapea-alaiseen palikkatietoon ja tottuneet eristämään asiat yhteyksistään. (Heikki Uusitupa)
 

 




Vihreä Lanka, Soiniselle/Horn

28. marraskuuta 1988

Mystiikkaako pelkäät?

Enpä ole 40-vuotisen elämäni aikana kuullut yhtä totaalista kritiikkiä kirjoituksiani kohtaan kuin Soinisen esittämänä Vihreässä Langassa 30/88. Soininen panettelee minua sekä patriarkaatin että tieteen keinoin. Soininen, kuten mies yleensä, tekee mielellään opposition (naisen) naurettavaksi: Marketta ei ymmärrä, esittää triviaalisuuksia, vääriä perusteita, ei edes selitä, sekaantuu.

Mitä tehdä, kun ihminen kärsii ja luonto tuhoutuu? “Käyttäkäämme tervettä järkeä ja eläytymiskyämme toisiin ihmisiin“, kehottaa Soininen. Minä sanon: “Unohtakaamme nk. terve järki ja laajentakaamme omaa tietoisuutta sen yläpuolella.”

Toiseksi, vanha viisaus sanoo: Niin kauan kuin olemme eri mieltä käsitteistä on meidän turha väitellä asioista. Ehkä Soininen fyysikkona ja minä politologisen koulutuksen saaneena annamme sanoille eri merkityksen ja antaisimme toimiessamme kuitenkin elämälle saman sisällön? Vai osoittaako kieli ajatuksenkin ulottuvuudet? Miten on mahdollista, että myrkytämme hengitysilmaa, juomavettä ja humusta enemmän kuin niillä on kapasiteettia suojautua? Mistä johtuu, että 'rationaalinen' ihminen yhä pesee juomalasinsa Fairylla?

Holistisen ajattelun mukaan nykyajan ongelmien perimmäisenä syynä on vallitsevan tietoisuuden jämähtäneisyys mekanistiselle aikakaudelle, jolloin ei vielä käsitetty, miten täydellisesti elämää ylläpitävät eri puolet ovat sidoksissa toisiinsa.

Yhteiskuntamme elämä on järjestetty vanhan mekanistisen ja patriarkaalisen vision mukaan - se vallitsee ainakin Espoossa. Tuntuu hyvältä kuulla, että Soinisen mukaan fyysikot hylkäsivät mekaanisen maailmankuvan jo 50 vuotta sitten.

Koska uusi ekologinen, holistinen ja yhteistoimintaan perustuva tieto on maapallon olemassaolon edellytys, tulisi sitä pian kehittää myös poliitikkojen, lääkäreiden, pankkiirien ja psykologien piirissä. Suomessa oppikirjat perustuvat täydellisesti vanhaan harhaanjohtavaan käsitykseen ajasta, paikasta, syystä ja seurauksesta. Piiloudun aamuisin peiton alle kun lapseni lähtevät kouluun. En kestä ajatusta niistä tunneista, joita heillä on edessään. Koulussa on opittava ”matemaattisten ja fysikaalisten" lakien mukinen oikea maailmankuva. "Terve järki" ja "normaali ajattelukyky" opettavat heille perinteisen moraalinkin. Hyväkö niin, Soininen?

Olen kuullut, että fyysikot pelkäävät hysterian omaisesti heidän teorioittensa yhdistämistä mystiikkaan. Soininen on siis "tosi" fyysikko, vaikka suomalainen vihreä onkin.

Fritjof Capra kulki yli kymmenen vuotta maasta toiseen selittäessään Shivan tanssia fyysikoille. Hänelle naurettiin. Tuskin minä pystyn politologina Soinista vakuuttamaan, pari muutakin asiaa kun on elämässä vielä kesken. Parhaillaan Capra filmaa Liv Ullmannin kanssa aiheesta elokuvaa Ranskassa, hänen Elmwood-instituuttinsa julkaisee kokonaista kirjasarjaa, omaa lehteä, seminaareja järjestetään viikoittain ympäri maailmaa. Hän oli alustajana Moskovassa globaalin eloonjäämisen strategiasta.

Capra itse sanoi TV:n Prisma-ohjelmassa 26.5.1987 (Taivaan mestarit ja fysiikka), että ei mystiikassakaan ole mitään mystistä tai hämärää. Vaikka se ei ole rationaalinen, on se kuitenkin selkeä kokemus, verrattavissa syvään seksuaaliseen orgasmiin, universumien yhtymiseen. Ihminen seuraa luonnon lakeja. Luonnon lait ovat taivaan lakeja ja taivaan lait ovat taota. Ihminen tuntee itsensä osaksi kosmosta. Ihmisen ja luonnon, hengen ja materian, objektin ja subjektin yhdistää toisiinsa nk. kosminen tietoisuus.

Tässä ajatusmallissa jumala ei ole mies eikä nainen, vaan koko kosmoksen järjestäytymisdynamiikka. Jumala on kyberneettinen eli itsestään järjestäytymiseen pystyvä periaate.

Ihmeellistä, että Soininen määrittelee vihreän elämänkatsomuksen ymmärtämiselle sellaiset keskeiset käsitteet kuten mekaaninen maailmankatsomus ja holismi samalla lailla kuin itsekin tekisin. Kuitenkaan hänen mukaansa ne eivät ole keskenään ristiriidassa?

Edellisen mukaan niin ihminen kuin luonto, henki ja aine, toimivat koneen tavoin lineaarisesti: tämä syy, tämä seuraus. Karmaisevaa on ajatella sellaisen lain filosofisia seurauksia. Sen sijaan holistinen organismi kasvaa ja on jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Se on itseorganisoituvaa. Pelottaa sekin, että lajeilla on kyky sopeutua geneettisillä mutaatioilla ympäristöllisiin muutoksiin, sopeudumme. (Siksikö oli vaikea saada enempää kuin 12 mielenosoittajaa "ihmismaton luomiseksi" Olkiluodon atomivoimalan eteen?).

Mikä on sitten paradoksi? Soinisen mielestä ei ole olemassa paradoksia, on vain terminologian virheellinen käyttö. Mielestäni kyse on sanojen riittämättömyydestä universumia kuvattaessa. Capra sanoo, että atomifysiikan paradoksi johtuu useimmiten valon eli elektromagneettisen säteilyn kaksinaisluonteesta. Säteily muodostuu aalloista, mutta esim. metalliin heijastettaessa koostuu valo kuitenkin pisteistä. Leikillisesti sanotaan: maanantaisin alkuosat ovat aaltoja, tiistaisin osasia. Atomien maailmassa ei Capran mukaan ole ollenkaan esineitä, vain suhteita. Siksi juuri luonto vastasi aina paradoksilla fysikaalisiin kokeisiin. Tuloksia ei kielen avulla voitu ilmaista. Terve järki ei auta, vaan tarvitaan eksistentiaalisia ja emotionaalisia kokemuksia. Miten selittää, että kahden toisistaan kaukana olevan hiukkasen välillä voidaan havaita yhteys, vaikka mikään fysiikan tuntema voima ei sitä välitä? Havaitsijan tajunnan tiedetään vaikuttavan tulokseen. Capran mukaan kaksosten paradoksi on modernin fysiikan tunnetuin: jos kaksosista toinen kiertää avaruudessa, on hän palattuaan nuorempi kuin veljensä, koska hänen "kellonsa" (verenkierto, sydän jne.) tikitti hitaammin.

Materia ei ole määrätyssä tilassa eivätkä osaset kulje tiettyä suuntaa kohti. Siis alkuosasia ei ole olemassa. Jos kaiken keskinäinen riippuvuus toisistaan fysiikassa tiedetään jo 50 vuotta, miksi yhteiskuntaamme yhä ohjataan aivan kuin se voisi toimia kuin kello ja päätökset perustellaan analyyttisella ajattelulla?

Kielen ja lineaarisen ajattelun rajat tietää ydinfyysikon lisäksi myös itämainen mystikko ja siksi hän - myyttien, symbolien, runouden ja paradoksien sanontojen välityksellä - osoittaa sanojen välittämän ymmärtämisen ristiriidat.

• Katselemme toisiamme kaiken päivää, emmekä koskaan kuitenkaan näe toisiamme.

• Jos joku kysyy taosta ja toinen hänelle vastaa, silloin kumpikaan ei ole sitä ymmärtänyt.

• Käsiäsi taputtamalla saat aikaan taputuksen. Miten on laita yhden käden taputuksen?

• Meillä on kaksi silmää, mutta näemme vain yhden maailman.

Vasta silloin kun tieto ja toiminta synnyttävät harmonisen kokonaistilanteen, voidaan puhua oikeasta tiedosta. Miksi fyysikot pelkäävät tehdä johtopäätöksiä? Nykyinen maailmankatsomus ja ihmiskuva on vielä pirstaleinen. Puuttuu myös henkinen, spirituaalinen ulottuvuus. Siihen tarvitaan esoteerista tietoa ja okkultisia tekoja sekä niiden yhdistämistä niin fysiikkaan kuin politiikkaan.

New Age sanoma ei kilpaile nykyisten poliittisten oppien kanssa - se asettaa kyseenalaiseksi politiikan yleensä! New Age tarkoittaa antipoliittista, mutta yhteiskunnallisesti vaikuttavaa henkisyyttä. Meidän on ”opittava pois” rajoittavasta aika, syy ja seuraus -ajattelusta.

Vuosia ihmettelin itsekin eikö vihreillä ole tärkeämpääkin tehtävää kuin tutkia itämaista mystiikkaa ja etsiä säännönmukaisia kuvioita avaruudesta. Nyt alan käsittää, miten jokaista osasta tarvitaan uljaan uuden maailman luomiseksi.

Saksalainen Max Planck 1944: Voin todeta teille atomia tutkittuani, ettei materiaa sellaisenaan ole olemassa! Kaikki materia syntyy ja säilyy vain siitä voimasta, joka saa atomihiukkasen värähtelemään ja muodostamaan niistä pienen pieniä atomin ”aurinkokuntia”. Meidän täytyy hyväksyä, että tämän voiman takana vaikuttaa tietoinen järjellinen henki. Näkyvä, mutta häviävä materia ei ole realiteetti, todellinen todellisuus, vaan todellista on näkymätön, kuolematon henki.”

Fyysiset silmät näkevät tähtitaivaan, auringonnousun, luonnon heräämisen keväällä, tyynen merenpinnan, ukkospilvet ja salaman iskut, revontulet ja kevyen lumisateen, mutta eivät sitä olentomaailmaa, joka on näiden luonnonilmiöiden taustalla.

Arthur Koestelin kehittämä käsite ”holon” on peräisin kreikan kielestä ja merkitsee kokonaisuutta, joka samanaikaisesti on aina osa suurempaa kokonaisuutta. Atomi on osa molekyyliä, tämä kokonaisen solun osa, joka puolestaan on osa kokonaista organismia. Mikään ei ole yksistään osa tai kokonaisuus, vaan kaikki ovat sekä osa suuremmasta että osien summa. Holossa on kaksi pyrkimystä: sen tulee pysyä kokonaisuutena ja samanaikaisesti olla osa suuremmasta. Holon täytyy ylläpitää suhdettaan kokonaisuuteen ja samalla säilyttää oma identiteettinsä, muuten se häviää.

J.D.Sinclair

Futura 1/1989

From Mystical to Mechanistic to Relativistic World Views: The Fundamental Impact of Science

”Olipa kerran aika, kun koko maapallo oli täynnä mystisiä olentoja, jokaisessa kivessä ja jokaisessa puussa asui henki ja kaikkia luonnon prosesseja hallitsivat yliluonnolliset voimat. Kopernikus, Galileo ja Newton alkoivat todistaa, että fyysisiä ilmiöitä voidaan ymmärtää ja niiden toimintaa voidaan jopa ennustaa ilman yliluonnollisia voimia. Fysikaalisia tapahtumia opittiin seuraamaan luonnonlakeina.

Kemia oli vielä pitkään alkemiaa. Antiikin kreikkalaisten tutkijoiden tavoin uskottiin, että yksittäiset elementit olivat mystisiä, joita voi tutkia pilkkomalla aina ylempi kokoonpano. Jopa Newton yritti vuosikausia todistaa alkemiaa – miten kaikki palautuvat loppujen lopuksi kullaksi.

1700-luvulla epäorgaaninen kemia koki muutoksen. Silloin myönnettiin, että orgaaninen kemia eli elävä olento vaatii vitaalivoiman, jota ei voi valmistaa laboratoriossa. Epäorgaaniset kemikaalit vastasivat luonnonlakeihin, mutta eivät orgaaniset. Sitten Frederich Wöhler vuonna 1928 todisti, että urea – orgaanisen ja epäorgaanisen alkuaineen yhdistelmä, ammonium cyanide, osoitti oletuksen vääräksi. Niin sitten orgaanisesta kemiastakin tehtiin mekanistinen. 

Sen jälkeen linja vedettiin kemian ja biologian välille. Elävien olentojen käyttämät kemikaalit muodostuivat joidenkin fysikaalisten lakien perusteella, vaikka elämä itsessään oli eri asia. Elämää itsesään pidettiin yliluonnollisena, sitä ei voinut tuottaa laboratoriossa, vaan se muodostui jostain ei luonnollisesta. Nykyään biologiaa tuodaan mekanistististen lakien piiriin dna-väitteillä

Fysiikka, kemia ja biologia kokivat viime vuosisadalla suuria muutoksia. Nyt on psykologian vuoro. Mystiikasta tuli mekanistinen maailmankuva, uskonnollisesta tieteellinen. Sen jälkeen tutkijat ovat pitäneet yllä lähes yhtä vanhakantaista maailmankuvaa kuin papisto heitä ennen. Kaikkina vuosisatoina erot yksilöiden välissä ovatkin olleet pienemmät kuin erot vuosisatojen välillä.

Nyt on oletettavissa että psykologinen tutkimus joutuu samaan mekanistiseen kaavaan kuin fysiikka viime vuosisadalla. Mekanistinen maailmankuva oli tietysti edistyksellinen verrattuna mystiseen, mutta sekin on osoittautunut vaillinaiseksi. Psyykkeen tutkimus ei onneksi ole vielä osa mekanistista maailmankuvaa. - tutkitaan egoa, itsetietoisuutta, mieltä, syyllisyyttä, motivaatiota, rakkautta, tahdonvoimaa. Ne kuuluvat vielä osaksi mystistä maailmaa. Niitä ei voi palauttaa osaksi fyysisiä lakeja. Ehkä joskus. Geenejä pidettiin pitkään tähän ryhmään kuuluvina kunnes pystyttiin tunnistamaan niiden alkuperä.

Vaikka ihminen kuinka kiintyisi fyysiseen kehoonsa, ei se kuitenkaan ole hän. Voisivatko kaikki ihmisen muistot olla yhdistelmä kemikaaleja? Newtonin fysiikka on deterministinen – omena ei voi määrätä, milloin ja minne se putoaa. Vapaata tahtoa ei ole olemassa.

Newtonin mekaanisen fysiikan päätelmät on osoitettu vääriksi, se sopi vain länsimaisen sivilisaation luojaksi. Uuden fysiikan perusteita kunnioittava kulttuuri ei ole vielä kehittynyt. Vähitellen ihmiset alkavat hyväksyä mustien aukkojen olemassaolon, samoin atomia pienemmät partikkelit – suhteellisuusteorian.

Mystiikka ja moderni fysiikka eivät hyväksy mekanistista maailmakuvaa, mutta ne eivät silti tarkoita samaa.

Paloheimo: ei tule puhua kovasta ja pehmoisesta teknologiasta vaan kuluttavasta ja säästävästä teknologiasta.

Käsite kybernetiikka tulee kreikkalaisesta sanasta ja tarkoittaa luotsia ja ohjaajaa, joka löytää oikean suunnan ja sen muotoili vuonna 1948 amerikkalainen matemaatikko Norbert Wiener. Siinä yhdistetään monen tieteenalan tulokset ja etsitään toisiinsa vaikuttavia tekijöitä. Järjestelmä pystyy itse korjaamaan vikansa.

*****

Norsukalat tarvitsevat isoja aivoja monimutkaisen sähkötiedon perkaamiseen. Nämä kalat ovat kehittäneet sähköstä ällistyttävän hienostuneen aistin, jonka avulla ne suunnistavat, saalistavat ja kommunikoivat vaikka säkkipimeässä. Kalan ympärille muodostuu sykkivä sähkökenttä. Kala aistii sähköä koko kehollaan kuten ihminen kosketusta. Kala aistii erilaisen eliön tai esineen erilaisesta sähkönjohtavuudesta ja sähkövirtojen frekvenssistä. Ne aistivat elävien olentojen lihasten ja hermostojen tuottamat heikot sähkökentät. Kalat ovat yhteydessä toisiinsa sähkösykäyksin. Jokaisella lajilla on lajityypillinen sähkösykäys. Mutaisessa vedessä on vaikea erottaa oman lajin kumppani pariutumiseen. (hs 26.2.2019)

– Jos kaksi kvanttiobjektia, vaikka valofotonia, on ollut yhdessä ja ne viedään erilleen ja tehdään hiukkaselle A jotakin, se näyttäisi vaikuttavan välittömästi hiukkaseen B välimatkasta riippumatta, Paavo Pylkkänen selittää. Kokeissa etäisyydet ovat jo satoja kilometrejä. Pylkkänen avaa kaukovaikutuksen käsitettä kolikko- ja arpanoppavertauksilla. - Panemme kolikon kahtia, mutta emme katso, kumpi saa kruunan ja kumpi klaavan. Sinä otat toisen puolikkaan ja jäät Helsinkiin. Minä vien toisen mukanani vaikka Pariisiin. Kun avaan kämmeneni ja näen, että minulla on kruuna, saan salamannopeasti tietoa siitä, mitä sinä havaitset Helsingissä. Euron kolikko. Selväähän se: Jos yhdellä on kruuna, toisella on oltava klaava. Kvanttimekaniikassa pätee karkeasti ottaen sama ilmiö, mutta kolikon sijalla olisikin kaksi arpanoppaa. – Sinä pidät toisen ja minä otan toisen. Voin taas mennä hyvin kauas, sinne Pariisiin. Kun heitän noppaani, tiedän, mitä sinä saat, kun heität omaasi. Vaikka niin, että jos saan kolmosen, niin tiedän, että ahaa, sinä saat kuutosen. Teorian mukaan tulos ei ole ennalta määrätty, mutta yhteys on olemassa. Arkijärjellä sitä on hyvin vaikea käsittää. Lomittumiseksi kutsuttua ilmiötä pyritään hyödyntämään tämän päivän teknologiassa. Tällainen toisiinsa kietoutuneiden objektien prosessi on ajateltu kaikkein tehokkaimmaksi tavaksi esimerkiksi pankkikoodin salaamiseen. Sen on ajateltu olevan niin herkkä, että se paljastaa heti, jos joku yrittää mennä häiritsemään sitä. Siksi kvanttitietokoneiden kehittämiseen on satsattu valtavasti rahaa. Kolmannes Yhdysvaltain kansantaloudesta perustuu kvanttiteorian sovelluksiin. Sieltä tulevat tietokoneet ja transistorit ja puhelimet ja niin edelleen, Pylkkänen kertoo. Kun Bohr aateloitiin, hän valitsi vaakunaansa taolaisen jin ja jang -symbolin, jossa kohtaavat toisiaan täydentävät perusvoimat.

Neutriinoja sanotaan aaltohiukkasiksi, koska ne voivat mennä aineen läpi noin vain törmäämättä mihinkään. Jättimäinen ilmapalo etelämantereen yläpuolella suuntaa voimakkaita radioaaltoja jotka syntyvät kun äärimmäisen korkeaenergiaiset neutriinohiukkaset törmäävät atomeihin pään sisällä. Anita-niminen antenni on huomannut jotain, joka uhmaa nykyfysiikkaa. Korkeaenergiset hiukkaset olivat tulleet läpäisemällä paksun kaistaleen maapalloa, 5700 km, minkä ei pitäisi olla mahdollista. (hs 21.1.2020)