Hyötypuutarhat koulujen pihaan

Miksi opiskella kasvisolun jakautumista tai fotosynteesin perusteita, jos ei lähimetsässä osaa erottaa ketunleipää ratamosta tai syötäviä marjoja myrkyllisistä?

Lounas ja välipalat koulun pihasta!

Julkaistu Turun Sanomien nettisivuilla 20.6.2010
Marketta Horn

Suomalaislapsille on tarjottu koulussa ruokaa 50 vuotta. Ruokailun tarkoituksena ei ole ollut ainoastaan nälän tyydyttäminen, vaan on opetettu tapakulttuuria ja esitelty eri makuja. Mihin suuntaan kehitys vie seuraavaksi? Ovatko vanhanaikaisia ne ajat, jolloin oppilaat toivat syksyisin itse keräämiään puolukoita koulun keittiöön?  

Suomen perusopetuslaki (628/1998, 31§) määrää: ”Kouluissa oppilaille tarjotaan tarkoituksenmukaisesti järjestetty ja ohjattu ateria.”  Sanan ”tarkoituksenmukaisuuden” määrittely on kiinnostava. Tampereella koululounaan tavoitteena on edistää oppilaan terveyden lisäksi työtehoa, hyviä ruokatapoja sekä kehittää maku- ja ruokailutottumuksia. Vantaalla korostetaan viihtyvyyttä ja uusiin ruokalajeihin totuttamista. Savonlinnassa koululounas on sosiaalinen tilanne, jossa opetetaan ruokailuun liittyviä käytöstapoja.

Luonnonsuojelijan toivoa herättävät Savonlinnassa ”eettisten näkökohtien” ja  Vantaalla  ”eri  vuodenaikojen” huomioiminen kouluruokailussa. Savonlinnassa johtosääntöön on kirjattu, että kouluruokailun tulee tukea osaltaan koulun ympäristökasvatusta:

”Ympäristönsuojelulliset näkökohdat kestävän kehityksen periaatteita noudattaen otetaan huomioon koko kouluruokailuprosessissa koskien elintarvikkeiden hankintaa, pakkauksia, ruoan valmistusta, tarjoilua ja jätehuoltoa.”

Nykyään kaupungeilla on keskuskeittiöitä. Tampereen Ateria kuljettaa valmisruoan kaikille tamperelaisille oppilaille. Koululaisten suosikkiruokia ovat liha-makaronilaatikko, hernekeitto, lasagne, uunimakkara, jauhelihakastike, spagetti ja nakkikeitto. 

Uusinta uutta maailmalla on luoda itse ruoantuotannosta ja ruoan tekemisestä opetusaine. Fritjof Capran ideoima ”Rethinking School Lunch” –ohjelma kiinnostaa Kaliforniassa, Englannissa on elokuun  alusta lähtien kielletty roskaruoka yleisistä kouluista, Saksassa mainostetaan parasta arvosanaa niille, jotka yhdistävät koulun ja ruokailun (Essen + Schule = Note 1) ja tarjotaan sesonkikalenteria vastuulliseen ruokapöytään.

Ekologista lukutaitoa opettavat järjestöt kampanjoivat uuden oppiaineen puolesta: Pellolta pöytään.

Kouluruoka oppiaineena ei tarkoita vain kulttuurin ja käyttäytymisen opetusta, vaan ravintoon liitetään muita oppiaineita. 

Matematiikan tunnilla opitaan laskemaan myös ruoan valmistusainemääriä. Paikallisruoan tarjoaminen auttaa oppilaita ymmärtämään ruoan ja luonnon välisen suhteen. Syy ja seuraus valkenee myös oppilaiden nähdessä, miten pakkausmateriaalia säästyy, kun ruoka tehdään alkuperäisistä raakatuotteista. Matokompostit ja kuivakäymälät vievät oppilaan tosikokemukseen.

Ruokatunti ei ole välttämätön paha eikä erillään kouluopetuksesta. Lapset voivat itse kokea sen mitä heille opetetaan. Kuten myös ravinnon, terveyden ja oman paikkakunnan yhteyden. Oivallus tulee tekemisestä ja kokemisesta. Kun lapsi oivaltaa, hän myös ymmärtää. Juuri ruokailusta tulee kriittinen ikkuna oppimis- ja luonnonsuojeluprosessiin.

Syötävä koulupiha

Permakulttuurin (kestäväksi suunniteltu arkipäivä) mukaisesti ihmisen on kasvatettava itse oma ruokansa, edes niin paljon kuin parvekkeella hyvin suunnitellen pystyy tuottamaan. Uusinta on projekti Syötävä koulupiha.  Kouluun tulee perustaa puutarhoja, pienviljelmiä, talvipuutarhoja, komposteja ja kompostikäymälöitä. Oppilaat kasvattavat taimet, istuttavat ja hoitavat niitä, korjaavat satoa. 

Koska lapset asuvat koulun lähellä, voivat he kesälomallakin kitkeä ja kastella aarin kokoista luokkahuonettaan, sitä kohtaa, missä nykyjärjestelmässä seisovat opettajien henkilöautot. He valmistavat itse kasvattamistaan yrteistä, juureksista ja hedelmistä ruokaa ja näkevät omin silmin, miten luonto pitää elämää yllä. Luonto ei olekaan kieltoja ja pelkoa, vaan vastuuta ja päivittäistä ihmetystä Luojan suuresta suunnitelmasta. Kaikkea saa syödä ja milloin haluaa.

Nykyään lapset eivät koe enää kuolemaa lähellään eivätkä pääse tuotantoeläinten luo. Mitä tapahtuu, kun kasvien vuoden kiertokulku ja kompostoinnin ihmeellisyys alkavat hämärtyä? Oppiva ihmismieli etsii aina yhteyksiä, malleja, syitä ja seurauksia. Syömäkelpoinen koulupiha tarjoaa monia oivalluksia ja opettaa ymmärtämään yhteyksiä!

Jo 1950-luvulla kuuluvat siihen sukupolveen, joka ei ole koskaan saanut iloita itse kasvattamansa porkkanarivin tuotteista. Seuraava sukupolvi, 1970-luvulla syntyneet, eivät ole edes nähneet mullasta nousevaa porkkanariviä. Kolmannen polven,1990-luvulla syntyneet leikkaavat atria-pussin kylkeen pienen reiän ja saavat lautaselleen palasia, joita porkkanoiksi kutsuvat. Osa ei tiedä,  miten porkkanakuutiot saa lämpimiksi ilman  mikroaaltouunia.

”Tulee päivä jolloin yksi ainut porkkana, tuoreena kädessä, aloittaa vallankumouksen.” 
Ranskalainen tulevaisuuden tutkija Paul Cezanne.

Onneksi Suomessakin otetaan ensimmäisiä askeleita!

”Vuoden vaihteessa julkaistiin uudet esi- ja perusopetuksen perusteet. Ruokakasvatus on kirjattu niihin huomattavasti aiempaa suurempana kokonaisuutena. Ruokaa voidaan tarkastella ainakin terveydellisestä, taloudellisesta, ekologisesta, eettisestä, kulttuurisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta. Matematiikan tunnilla voidaan laskea ruoan kulkemaa reittiä ja historian tunnilla perehtyä menneiden vuosisatojen arkeen. (Marjaana Manninen, Anna-Leena Miettinen hs 10.3.2004)

Siemenet kysyttyjä tulevaisuudessa

"Noin 3100 asukkaan Cassvillen kaupungissa Missourin osavaltiossa eletään kovia aikoja. Työpaikkoja on huonosti, ja asuntojen hinnat ovat laskeneet... rehukauppias Roy Edmondson... kertoo että myynti on laskenut yli kolmanneksen. Yksi tuoteryhmä on kuitenkin alkanut kadota hyllyiltä paljon tavallista vikkelämmin: puutarhakasvien siemenet. "Salaattia, tomaattia, perunaa, maissia. Niitä ostavat sellaisetkin, jotka eivät koskaan viljelleet mitään." (Pekka Mykkänen, amerikkalaisista viljelijöistä hs 10.4.2009)

 Kouluista poistettiin kasvien keruu ja luontokoulut

”Suuri heikennys nuorten luontosuhteeseen tapahtui jo 1970-luvun alussa, kun kouluissa loppui kasvien keruu... sitten alkoivat säästöt. Jaettuja ryhmiä ei juuri enää ole, kun tuntikehys jakaa ryhmät tasaisesti. Kaavoitus ja kaupunkirakenteen tiivistäminen ovat hävittäneet opetuskohteet. Niistä on tullut asuin- ja liikennealueita sekä teollisuuspuistoja. Aikapula, tuntijako ja ryhmäkoot varmistavat sen, ettei maastoretkiin ole mahdollisuuttakaan. Ympäristökasvatuksen asema on lisääntyneestä tiedosta huolimatta huolestuttavan alhainen nykykouluissa. Ja kaikki tämä on tapahtunut valtiovallan ja kuntapäättäjien siunaamana. Parannusta asiaan toisi lähiopetuskohteiden turvaaminen, resurssien varaaminen niiden käyttämiseksi ja ekologisesti kestävän elämäntavan korostaminen opetussuunnitelmissa. (Suomen Luonnonsuojeluliiton ympäristökasvatuksen puheenjohtaja Tarja Heikkinen etc hs 28.3.2011)

Kaupunkien puistot viljelyyn!

Dodo on kunnostautunut erityisen tietoisena porukkana. Ympäristöjärjestö istuttaa vihannesviljelmiä kaupungin joutomaille (sekä sisäpihoille, mh). Tarkoituksena on rohkaista kaupunkilaisia kasvattamaan omat porkkanansa. Järjestö on kevään aikana jakanut kaupunkilaisille 500 härkäpavun- ja silpoydinherneen tainta ja papuja kasvatusohjeineen. Enimmäkseen Pasilan radan viljelmät eivät nauti siirtolapuutarhojen suojelusta, joten 

"käytännössä kuka tahansa pystyy käymään porkkanoita poimimassa... Tausta: Ympäristöjärjestö Dodon tempaus noudattaa Yhdysvalloista 1970-luvulla levinnyttä sissiviljelyn (guerilla gardening) ideaa." (Tommi Melajoki hs 18.6.2011)

Miten ajatus omasta ruoan viljelystä voisi vaikuttaa kouluihin?

Mitä lapsesi söi koulussa tänään? -kampanjan aloitti kaksi helsinkiläistä äitiä. Tuli esille että esimerkiksi Palmian perunamuussissa on 18 eri ainetta, joista kuusi on luokiteltu e-koodilla.

Jyväskyläläiskoulun oppilaat kasvattavat ruokaa

"Aamulla ennen ensimmäisen tunnin alkua Mankolan koulun oppilaat ovat jo käyneet hoitamassa koulun kasvihuoneessa kujertavia lintuja. Undulaateille on luvassa poikasia. Puoliltapäivin kasvihuoneelle pyörähtää kuusi vilkkaasti pulputtavaa viidesluokkalaista. He nauttivat silmin nähden kasvien ja lintujen hoidosta. ”Maanantaina me juuri siirrettiin tomaatit saviruukuista laatikoihin ja laitettiin niille langat. Taimet oli tosi kuivia. Kahdelle meni koko kannu. Idea kasvihuoneesta syntyi kaksi vuotta ennen kuin yhteiskoulu valmistui. Vaimoni on ollut emäntäkulussa töissä. Tiesimme että täällä on kasvihuone, opettaja Pekka Männistö kertoo. Kasvihuoneessa kasvaa tomaatin, kurkun, salaatin ja maissin lisäksi avokadoa, banaania, kahvia, sitruunaa ja viinirypäleitä. ”Suomessa vain kolmessa koulussa on kasvihuone.” Kasvien ja lintujen hoitaminen opettaa koululaisille vastuunkantoa ja synnyttää elämyksiä. Oman tekemisen kautta, kädet mullassa, minä tässä osaan, pystyn, saan aikaan ja ymmärrän. Lapsille syntyy tahto ja kyky toimia”, Pekka Männistö sanoo. Viime vuonna talviomenapuun viereen istutettiin jo viinimarjapensaita, raparperia ja kurpitsaa. Kasvihuoneen kupeessa on pino lautaa. Siitä oppilaat rakentavat viljelylaatikoita. Peltoon he istuttavat perunaa, porkkanaa ja muita juureksia. ”Ruokaa osaa arvostaa eri tavalla, kun tietää mikä vaiva vaikka porkkanan kasvattamisessa on ollut.” Alma Matilainen toteaa. Rantatöyräällä nököttää kaksi ampiaispesää. Koulun omaa hunajaa on jo maisteltu talven mittaan ja omenoista tehtiin kotitaloustunnilla hilloa ja mehua. ”Ajatuksena on, että myisimme taimia ja kasvattaisimme syötävää kotitaloustunneille. Teerijoki uskoo, että koulun oma kasvihuone luo myös yhteisöllisyyttä. Kahdeksasluokkaisille on tarjolla valinnainen kesäkurssi. Opettajien ja oppilaiden lisäksi apuna on alueen asukasyhdistys." (Meeri Yli-Tuuhonen, hs 18.4.)

Jokainen suupala on kannanotto siitä millaista tuotantoa ja tulevaisuutta haluaa tukea.
2017, Ruokakasvatuksesta väitellyt Pia Smeds

Yli kolmasosalla alakoululaisista on virheellinen kuva ruoantuotannosta. Maito osattiin jotenkin yhdistää lehmään, mutta maidon reitti pellolta ihmisien ravinnoksi ei ollut koululaisille tuttu. …lapset voisivat olla mukana valmistamassa ruokaa ja vaikka vierailla tilalla, josta perunat tulevat. Jos lapsilla on suhde ruokaan se lisää ruuan arvostusta.

Päiväkodin yksinkertainen idea omasta kasvimaasta sai lapset syömään porkkanoita ja tomaatteja

– ''Vihannekset maistuvat nyt niillekin lapsille, jotka yleensä jättävät ne syömättä''
Kouvolalaispäiväkodeissa on kasvatettu vihannekset itse. Upseerin päiväkodin lapsista on kuoriutunut ahkeria puutarhureita. Päiväkotilapset ovat alkuvuodesta saakka hoitaneet itse perustamiaan puutarhoja Kouvolassa. Kokeilun tavoitteena on laajentaa oppimisympäristöä. Tulokset ovat ylittäneet odotukset, ja puutarhanhoito päiväkodeissa jatkuu. Härkäpavut ja viimeiset tomaatit odottavat vielä kerääjäänsä puisissa viljelylaatikoissa. Suurin osa Upseerin päiväkodin puutarhan sadosta on jo päätynyt pöytään – ja päiväkotilasten vatsoihin. Upseeri on yksi tusinasta kouvolalaispäiväkodista, joissa kokeillaan tänä vuonna kaupunkiviljelyä. Lapset ovat kasvattaneet itse valitsemiaan kasveja siemenestä asti ja hoitaneet niitä ahkerasti.
– Kasveja on kiva hoitaa ja kastella. Valitsin tänne tomaatteja ja mansikoita, koska ne ovat hyviä. Olen oppinut, että niitä pitää kastella usein. Muuten ne voivat kuolla, 5-vuotias Jonna Myllymäki sanoo.
Lapset rakensivat puiset viljelylaatikot vanhempiensa avulla. Koristelusta vastasivat lapset.
Upseerin päiväkodissa puutarhanhoito aloitettiin keväällä matokompostin perustamisella.
– Lapset ovat ruokkineet matoja aamuisin puurolla, kahvinporoilla, omenankuorilla ja kaikella mitä ovat keksineet. Sillä tavalla olemme opettaneet lapsille kierrättämistä, lastentarhanopettaja Kati Laaksonen kertoo. Keksimme, että olemme palomiehiä ja kastelimme puutarhaa palomiehen roolissa Lapset kantavat matoja yksi kerrallaan viljelylaatikoihin. Siellä ne pääsevät muokkaamaan multaa. Osa lapsista kaataa kasveille vettä pienistä, värikkäistä kastelukannuista.
Kompostissa asuvat madot saavat joka aamu biojätteitä syödäkseen. Pöytään on saatu esimerkiksi porkkanoita ja tomaatteja, ja kukilla on koristeltu kattauksia.
– Itsekasvatetut kasvikset ovat maistuneet myös sellaisille lapsille, jotka jättävät ne yleensä syömättä, Kouvolan kaupungin ympäristökasvatusasiantuntija Marjo Pakkanen kehuu.
Varhaiskasvatuksen kaupunkiviljelykokeiluun Kouvolan päiväkodeissa innostuttiin, kun Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksesta tiedusteltiin kaupungin innokkuutta lähteä mukaan kokeilemaan puutarhanhoitoa päiväkodeissa. Mukaan haluttiin toimija muualta Suomesta. Kouvolan kaupungin ympäristöasiantuntija Marjo Pakkanen innostui asiasta heti. Kaupunkiviljelykokeilun tavoitteena on laajentaa lasten oppimisympäristöä, parantaa luontotietämystä ja luontosuhdetta sekä lisätä aktiivista osallistumista.
– Monelle lapselle on tullut yllätyksenä, että mistä se ruoka tulee. Että ahaa, täältä ne perunat löytyvätkin maan alta, eivätkä suinkaan sieltä pussista, jossa ne kotiin tulevat.
– Puutarhan myötä lasten mielikuvitus on selvästi rikastunut ja leikki on monipuolistunut. Lapset keksivät uskomattoman hienoja ideoita, sanoo Pakkanen.

Puutarhaa reunustavaan aitaan nojaileekin joukko variksenpelättimiä, jotka nyt jo kouluun siirtyneet esikoululaiset rakensivat luonnosta löytyneistä roskista ja vanhoista vaatteista.
Esikoululaiset tekivät linnunpelättimet luonnosta löytyneistä roskista ja vanhoista vaatteista.
– Oppimisympäristönä tämä on ollut upea. Olemme onnistuneet kasvattamaan lapsille vastuuta ja sitä, että syötävää voi kasvattaa itse, Laaksonen toteaa.
– Vanhemmat ovat heiluneet lapionvarressa ja olleet mukana istuttamassa. He ovat tarjoutuneet jopa kasteluavuksi ja lahjoittaneet omia taimiaan päiväkotiin, Marjo Pakkanen kehuu.
– Päiväkodeissa on pidetty iltatapahtumia, joissa vanhemmat ja lapset ovat yhdessä kylväneet tai istuttaneet jotain. He ovat vieneet kasvit kotiin ja jatkaneet hoitoa siellä.
Kaupunkiviljelykokeilu on ylittänyt kaikki sille asetetut tavoitteet. Varsinainen kokeilujakso loppuu lokakuussa, mutta puutarhanhoito on tullut Kouvolan päiväkoteihin jäädäkseen.
Kokeilussa on Kouvolassa ollut mukana kymmenen kunnallista ja kaksi yksityistä päiväkotia sekä yksi perhepäivähoitaja. Kaupunkiviljelyn toivotaan leviävän päiväkoteihin laajemminkin.
Kokeilun alussa Upseerin päiväkodin lapset suunnittelivat unelmiensa puutarhan. Suunnitelmista nousi esiin kolme asiaa, jotka puutarhasta vielä puuttuvat: kasvihuone, puutarhakalusto ja riippukeinu. Yle.fi. 30.8.2018