Hyvää syksyä Suomineidosta!

Ähtärin Kaijanniemessä 2.9.02

Suomessa on vahvoja merkkejä siitä, että ekoajatus on hiipumassa. Kävin paikallisessa konttoritavaraliikkeessä. Uusiopaperia ei enää saa, koska kysyntä on tyssännyt. Sähköä markkinoidaan. Turvaahan uusi atomivoimala kehitystä yhtenäisen valtakunnan verkon suuntaan.

Tervetuloa yhä totalitaarisempi valtio!

Junaliput kallistuvat, muoville ja lumpulle ei löydetä jatkokäsittelyä. Luonto kärsii hitaasti. Ihminen vaipuu nopeammin -masennuslääkkeiden myynti nousi 25 prosenttia viime vuonna.

Tässä on pikainen syystiedotteemme - pikainen siksi, että olemme lokakuun alussa lähdössä hurmaavalle Euroopan kiertueelle ja toivomme, että Sinäkin tulet mukaan! Keskiaukeamalla on tiedot hurmaavasta matkastamme. Soita ja kysele lisää! Ilmoittaudu maksamalla varausmaksu.

Yhteisön elämä on alkanut vakiintua, vietämme syklistä eli vuodenaikaista elämää. Nyt jo tiedämme, että perunan varret on niitettävä ennen halloja, kerput tehtävä ennen koivujen kellastumista, röhlelit teurastettava ennen kuin paino nousee yli 120 kg. Talo tuntee tapamme, me tunnemme talomme.

Kuinka mukava onkaan ollut nähdä täällä tänä kesänä nuoria vereviä opiskelijoita Itävallasta ja yhteisökonkareita Saksasta. Kaikki ovat viihtyneet - onhan Äiti Maa antanut parastaan, Aina vain aurinko paistaa, järvi muistuttaa lämmintä kylpyammetta.

Olemme mukana Euroopan ekokyläverkoston katalogissa Eurotopia. Sen kautta Kaijanniemeen on tullut niin arkeologeja kuin taksikuskeja. Nuoria kansainvälisiä harjoittelijoita olemme saaneet SIMO:n eli kansainvälisen opiskelijoiden harjoittelijavaihtojärjestelmän kautta.

Tällä hetkellä yhteisössä asuu Seppo, ennen eläkkeelle pääsyään kaivinkone- ja linja-autokuljettaja, Martti, entinen myymälänhoitaja, teurastaja, kokki ja kaikin tavoin elämän murjoma monitoimimies. Kirsi, nuori puutarhuri ja anarkistiliiton jäsen, asuu kahden kissansa kanssa. Soililla on laitossiivoojan koulutus ja hän pitää meidät siistinä ja valmistaa lounaaaks herkulliset nokkoskastikkeet ja palapaistit. Antonio italialaisena taidemaalarina asettaa yhteisön rutiinityönteon välillä koville - hän kun mieluiten kävelee ja katselee.

Unto on entinen vanhainkodin asukas, joka pitkään halusi palata Kaijaan" Unton erikoisuutena on kuoria perunat niin, että perunaa ei enää olekaan. Mutta Unto pitää meidät kurissa ja nuhteessa: ”Lihavuus on iljettävää, laiskuus sairastuttaa.” Koetamme opettaa Untolle lajittelun niksejä. Tapio, pianonvirittäjä, on pätevä ammatti-ihminen ikkunoiden entisöinnissä ja konehommissa. Tapiota kiinnostaa idea asian takana.

Entä muita? Pena Porvoosta, Timo ja Sirkku Helsingistä, Sakke, Raimo, Hannu. Kaikki kuuluvat "perhepiiriin" ja tulevat aina kun aikaa on. Perhepiiriin kuuluvat myös lähinaapurimme Pentti, Markku ja Veli-Matti, jotka auttavat, kun vihannekset loppuvat, pässi puuttuu tai traktori hajoaa.

Erityinen kiitos kuuluu Ähtärin K-kauppiaalle ja Mesikämmen-hotellille! Niin kutsuttua biojätettä saamme hakea useita kertoja viikossa niin sioille kuin vuohille. Välillä on laatikoissa ruokaa, jota mielellään itsekin käytämme. Saamme hyödynnettyä sen orgaanisen aineksen, mikä ei täytä enää EU:n päivämäärävaatimuksia ja sekajätteen seassa kaatopaikalle aiheuttaa otsonikerrosta ohentavaa metaanikaasua.