Hyvä metsänhoito

 Hannu Hyvösen toimittama Hyvä metsänhoito (Ekometsätalouden liitto 2009), asiantuntijoina kolme metsätieteen tohtoria Erkki Lähde, Olavi Laiho, Yrjö Norokorpi, ei kovin hyvin aukea maallikolle. Tohtorien lauseita vaivaa substantiivitauti. Tuli mieleen vanha sanonta suutarin lapsista, joilla harvoin on ehjät kengät. Kirjoittajille metsä on niin tärkeä asia, että siitä on vaikea kirjoittaa amatööreille. He ovat selvästi puolustuskannalla, tietysti tottuneet saamaan virallisen linjan edustajilta syytöksiä, joita on ollut vaikea tohtorin koulutuksella väittää vääriksi, vaikka jokainen metsänomistaja näkee avohakkuun seuraukset.

Tieteelliset kriteerit täyttävää tutkittua tietoa niin pitkäjänteisestä ja monisyisestä asiasta kuin metsästä ei tietenkään voi olla. Mutta kirja on hyvä avaus ja siinä on hienoja kuvia! Toivottavasti kaikki metsänomistajat malttavat kirjan hankkia! Tässä ovat ne tiedot, jotka minulle kaupunkilaisena metsänomistajana olivat mielenkiintoisimpia.

・ ”Hakkuut olivat 1950-luvulle asti lähes yksinomaan eriasteisia poimintahakkuita, joita kutsuttiin myös harsinnaksi. Tällaiset hakkuut ylläpitävät metsissä erikokoisten ja eri-ikäisten puiden sekametsärakennetta... (sitten) haluttiin siirtyä peltoviljelyn esimerkin mukaisesti tasaikäisten puuviljelmien kasvattamiseen... Avohakkuut, siemenpuuhakkuut, alikasvien raivaus ja lehtipuiden vähennys yleistyivät.”

・ ”Kun alaharvennuksissa on poistettu vähäoksaiseksi ja suorarunkoiseksi kehittynyttä nuorta puustomassaa, on menetetty kuitupuuksi se laadukas tukkiosa, joka näistä oli kasvamassa... Aiempi metsissä samoilu on muuttunut rämpimiseksi muokatuilla avohakkuualoilla ja taimikoissa... Nyt kun sotien jälkeen aloitettu ensimmäinen avohakkuukierros on lähestymässä loppuaan koko idea erikoistumisesta kuitupuun tuotantoon on uuden tarkastelun alla.”

・ ”Metsän maaperä, vesitalous, nisäkkäät, linnut, hyönteiset, siitepöly, siemenet ja puut - kaikki tämä on metsää ja sen elämää... Lajin yksilöiden välillä on vallinnut yhteistoiminnan lisäksi kilpailuakin. Lajien kesken kyse on enemmän vuorovaikutteisesta yhteistoiminnasta. Hyvänä esimerkkinä evoluution luomasta synergiasta ovat mm. lahottajaketjut. Jotta kuollut puuaines voisi palata takaisin kasvien käyttöön, on kehittynyt monimutkaisia ja pitkiä sienten, hyönteisten, maaperäeläinten ja bakteerien lahottajaketjuja.”

・ ”Metsälle on kuviteltu voitavan määritellä selvästi erottuva elinkaari samoin kuin yksittäiselle puulle, jonka elinkaari alkaa siemenestä ja päättyy kuolemaan vaihtelevista syistä. Metsäekosysteemi on kuitenkin monien lajien kokonaisuus.”

・ ”Salamaniskusta syttyvä palo sammuu Suomen oloissa suhteellisen pian ukonilmaan säännönmukaisesti kuuluvan sateen ansiosta. Palo leviää tuulen mukana ja polttaa vain osan luonnonvaraisesti kehittyneestä vaihtelevan rakenteisesta puustosta. Jos palo sen sijaan sattuu ihmisen käsittelemään yhden puulajin tasakokoiseen puustoon, se voi helposti tuhoutua kokonaan. Ihmisen aiheuttama metsäpalo syttyy kuivimpana kevät- tai kesäkautena.”

・ ”Kun alikasvuksena kasvaneet puut vapautetaan, ne nopeuttavat kasvuaan muutamassa vuodessa ja saavuttavat saman tai jopa suuremman koon kuin koko ajan vapaassa tilassa kasvaneet puut.”

・ Puupellot: Alaharvennus johtaa myöhemmin uudistushakkuisiin. Uudistaminen tehdään joko avohakkuulla ja viljelyllä tai luontaisen uudistamisen hakkuilla. Niitä ovat suojuspuu- ja siemenpuuhakkuut. Ne, ja verhopuuhakkuu, jossa puustoa jätetään uudistusalalle suojaamaan luontaisia tai viljelytaimia hallaa ja heinittymistä vastaan, poikkeavat varsinaisista rakennetta tasaavista hakkuista, sillä uudistamisen alettua puusto on kaksikerroksista. Kuitenkin se on vain lyhyt välivaihe, kun siementävät ja suojaavat puut hakataan pian uudistumisen varmistuttua. Tällöin puuston rakenne palautetaan yhteen suhteellisen tasakokoiseen kerrokseen ja kasvatushakkuut tehdään alaharvennuksina.

・ Jatkuvaa kasvatusta voidaan käyttää joustavasti metsänomistajan taloudellisten tarpeiden ja metsän kehitysvaiheen mukaan.

・ ”Monimuotoisuus edellyttää jonkin verran lahoavaa puuainesta sekä pökkelöinä että maapuina sekä joissakin kohteissa myös hiiltynyttä puuta... lehtipuut arvioidaan monimuotoisuuden kannalta havupuita arvokkaammiksi. Haapa ja raita ovat erityisen arvokkaita, koska niillä elää runsaasti harvinaisia ja uhanalaisia sieni-, hyönteis- ym. lajeja. Puiden juurien ja juurisienien elinvoimaisuuden säilyttäminen edellyttää puuston jatkuvaa peitteellisyyttä.”

・ ”Puuston vuotuinen tilavuuskasvu oli jatkuvan kasvatuksen koealoilla suurempi kuin alaharvennetuilla koealoilla. Jatkuvassa kasvatuksessa hakattiin menetelmän mukaisesti enemmän suurikokoisia puita kun taas alaharvennuksessa niitä pistettiin vain poikkeuksellisesti huonon kunnon tai lukumäärätavoitteen vuoksi. ”

・ ”Luomumetsänhoidossa ns. avainbiotoopit ja niiden välitön ympäristö noin 20 metrin etäisyydeltä jätetään hakkaamatta tai käsitellään poimintahakkuilla vain niin varovaisesti, että voidaan olla varmoja elinympäristön säilymisestä. Tällaisia elinympäristöjä ovat lähteiden ja purojen sekä muiden vesien rantavyöhykkeet ja harvinaiset erityisen viljavat tai muuten poikkeukselliset kasvupaikat. Samoin avainbiotooppeihin luetaan rotkot, kurut, jyrkänteet, kivikot, hietikot, kalliot, louhikot, vähäpuustoiset suot yms... samoin Ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet, rehevät lehtolaikut, pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla, norojen ja pienten lampien välittömät lähiympäristöt. Vastaavanlaisia kohteita ovat myös harvinaisten lintujen tai muiden eläimien tai eliöiden peräpuut ja pesäpaikat. Pökkelöt ja maapuut jätetään hakkaamatta ja korjaamatta. Pystykuolleita tai kuolemaisillaan olevia puita voidaan kuitenkin turvallisuuden vuoksi katkaista muutaman metrin korkeudelta. Harvinaiset puut ja erikoismuodot, esimerkiksi käärmekuuset tai muhkurakuuset, samoin kaikki alikasvuspuut, säästetään...

・ Hakkuiden keskittäminen roudan vuoksi talvikauteen on järkevää. Lumipeite suojaa taimia ja juuristoa hakkuu- ja korjuuvaurioilta, mutta pakkasen kiristyessä kasvainten katkeamisherkkyys kasvaa voimakkaasti. Kevyiden teknisten ratkaisujen kehittämistyö on yhä tärkeämpää mm. odotettavissa olevan ilmaston lämpenemisen vuoksi.

・ Alikasvus muodostaa juuri metsän peitteellisenä säilyttämisen perustan. … Munista kuoriuduttuaan poikaset tarvitsevat välittömästi suojaa ja ravintoa, mistä alikasvus huolehtii... Lannoitusta, ojitusta, vesakko- ym. myrkkyjä ja voimaperäistä maanmuokkausta ei luomumetsänhoidossa käytetä... Kun halutaan lisätä uudistamisessa runsaasti valoa vaativien lajien kuten männyn ja koivun osuutta tai muutoin halutaan varmistaa uudistuminen ja alikasvuksen nopea elpyminen, on vaihtoehtona ryhmittäinen jatkuva kasvatus. .. leikataan normaalijakaumaa muistuttavaa huippua. Siten tehdään tilaa alikasvukselle elpyä... Avaavista hakkuista suositeltavimpia ovat pienaukot. Niiden koko suurimmillaan on noin kolmannes hehtaaria. Ne on syytä tehdä kuljetusurille... Hakkutähteet voidaan polttaa myöhään syksyllä tai aikaisin keväällä, kun metsäpalon vaara ei ole. Kevyttä maan käsittelyä ja hajakylvöä voidaan käyttää luontaisen uudistumisen täydennyksenä... Jättöpuiden vuoksi avoala ei kuitenkaan ole missään vaiheessa täysin puuton... Monimuotoisuuden kannalta on todennäköisesti riittävää, jos esimerkiksi 100 ha metsätilalla tehdään kulotusta muutamalla hehtaarilla noin sadan vuoden kuluessa. Myös pienaukkoa on syytä kulottaa, mikäli se on teknisesti mahdollista. Yleensä ainakin hakkuutähdekasojen polttaminen on tarkoituksenmukaista. Siten nopeutetaan niiden hajoamista ja saadaan aikaan maan biologiaa elvyttävä tuhkalannoitus.

・ ”Lyhyellä aikavälillä tarkasteluna avohakkuu on teknisesti helppo ja myös halpa menettely. Siitä seuraa kuitenkin pitkä ja usein kallis uudistamis- ja taimikonhoitovaihe. Tällöin myös puun määrällinen tuotos on vähäistä ja metsämaan monikäyttö- ja myyntiarvo ovat heikkoja. Luomumetsänhoidolla vähennetään näitä uudistamis-, taimikonhoito- ja ensiharvennuskustannuksia.”

・ ”Ongelmallisimpia Suomen oloissa ovat tyvilahoa aiheuttavat lahottajasienet.”

・ Luomumallissa hakkuiden jäljet häviävät nopeasti. Metsä uudistuu luontaisesti. Erirakenteinen sekametsä ylläpitää hyvää kasvua ja tuottaa puutavaraa moneen käyttöön. Puuston monilajisuus ylläpitää monimuotoista sienirihmastoa maaperässä ja tarjoaa hyvät sienestysmahdollisuudet. Hakkuut lisäävät sekä mustikan että puolukan satoja. Puunkorjuu tehdään ensisijaisesti talviaikaan, jolloin säästetään maaperää ja saadaan laadukasta puuta. Kuusivaltaisiin kohtiin tehdään pienaukkoja ja hakkuutähteet kulotetaan. Korjuu-uria tehdään harvaan ja niillä jäljitellään tuulenkaatojen vaikutusta luonnonmetsissä. Taimikko kehittyy vaihtelevan rakenteiseksi sekapuustoksi. Se ei tarvitse hoitotoimia ennen harvennusta. Osa eri lajien isoimpia puita jätetään edelleen hakkaamatta. Sellaista puuta, jolla ei ole taloudellista käyttöarvoa ei yleensä ole syytä hakata. Pökkelöt ja maapuut säästetään. Kasvualaa ei menetetä korjuu-urille, sillä kapeat urat sovitetaan puuston luonnollisiin väyliin ja pienaukkoihin. Samaa uraa ei yleensä ajeta toista kertaa, vaan korjuu-uran annetaan uudistua luontaisesti. Metsän biomassa sekä maan päällä että maan alla säilyy suurena. Puuvaranto vaihtelee n 100- 250 m3/ha. Erirakenteisuus turvaa hyvän yhteyttämistehon latvustossa ja hyvän ravintoteiden ottotehon juuristossa. Lahopuun määrä turvaa sekä lahottajaeliöstön säilymisen että metsän ravinnekierron ja luontaisen uudistumisen edellytyksiä. Avainbiotoopit ja niiden ympäristö jätetään hakkaamatta tai käsitellään poimintahakkuilla varovaisesti. Metsä tuottaa laatupuuta, myös keloja.

・ Ilmastonmuutoksen epävarmuus: ”Ei laiteta kaikkia munia samaan koriin, vaan suositaan monilajista erirakenteista sekametsiä... Kovat pakkaset rajoittavat tehokkaasti tuholaisten ja tautien esiintymistä. Jo nyt on nähtävissä viitteitä mäntypistiäisten runsausjaksojen tihentymiseen... Metsiin jätetyistä pökkelöissä ja ripustetuissa pesäpöntöissä pesivät pikkulinnut edistävät metsien terveydentilaa omalta osaltaan syömällä tuhohyönteisiä. Petolinnut kiittävät pystyyn jätetyistä pesäpuista tai niille rakennetuista tekopesistä syömällä jyrsijöitä , joita lämpenevä ilmasto myös saattaa suosia. Ilmastonmuutoksen myötä äärimmäisten sääilmiöiden ennustetaan lisääntyvän, mikä metsien kannalta merkitsee lisääntyviä myrskytuhoja. Tässä tilanteessa on olennaista, että jatkuvankasvatuksen avulla voidaan välttää turhia avohakkuita eikä ole täysin merkityksetöntä ettei turhilla avohakkuilla tuhota muurahaisten pesiä ja elinympäristöjä. Yksi ainoa muurahaispesä asukkaineen voi poistaa noin 100 000 hyönteisen toukkaa päivässä. Siinä sivussa muurahaiset sitovat omalta osaltaan hiiltä pesiinsä karikkeen ja kaarnapalojen muodossa.

・ Jatkuvan kasvatuksen metsässä tukkipuun tuotos on suuri, mikä on metsänomistajan kannalta eduksi tilanteessa, jossa sellu- ja paperiteollisuus siirtyy tropiikkiin halvan kuitupuun perään. .. Puusta tehdyt rakenteet ovat yleensä energiataloudellisesti 2-5 kertaa edullisempia ja samalla myös ilmastoystävällisempiä kuin vastaavat teräs, betoni- ja alumiinirakenteet. Lisäksi pitkäikäiset puurakenteet varastoivat tehokkaasti hiiltä. Yksipuulajisten havupuumetsien korvaaminen sekametsillä parantaa myös metsien heijastavuutta. Varsinkin kuuset ovat hyvin tummia ja heijastavat heikosti ilmastoa lämmittäviä valonsäteitä takaisin. Ero korostuu talvella, kun lehtipuut ovat tiputtaneet lehtensä, jolloin lumipeitteen määrä heijastaa tehokkaasti lämpöä takaisin avaruuteen ilmastoa lämmittämästä. Heijastavuuden kannalta erityisen hyvä on valkorunkoinen koivu.

 Espoolainen metsänomistaja Timo Kujala on kannellut EU-komissiolle valtiollisten metsäkeskusten ja yksityisten metsänhoitoyhdistysten julkisista tukiaisista: "Kujalan mielestä perinteisessä korjuumallista kärsivät erityisesti ikääntyneet naismetsänomistajat, jotka usein luottavat metsänhoitoyhdistysten ammattimiesten näkemyksiin. Jos palveluita pääsisivät tarjoamaan muutkin yrittäjät kuin metsänhoitoyhdistykset, hakkuutavat saattaisivat muuttua luonnonmukaisemmiksi. Maa- ja metsätalousministeriön alaiset metsäkeskukset valvovat metsälakeja, mutta samaan aikaan harjoittavat liiketoimintaa. Ne myyvät metsänomistajille metsäsuunnitelmia sekä urakoivat metsäteitä... Metsäkeskukset omistavat myös taimitarhoja. Kujalan mielestä keskukset suosivat aukkohakkuita siksi, että aukoille on pakko istuttaa taimia. Näin taimitarhoille luodaan valmiit markkinat."  (hs 30.1.2010 Jyrki Iivonen)