Päivitetty 11.4.2015

18.8.2001
Seminaariesitelmä 
Yhteisvastuun Suomi

Teesini: Mitä lyhyempi tulevaisuus nk. hyvinvointivaltiolla sen parempi ihmiselle ja luonnolle

 

Hyvinvointivaltio tarkoittaa tavallisessa kielenkäytössä erityisesti viittä turvaa:

1. Valtio takaa ilmaiset terveyspalvelut

2. Valtio turvaa koulutuksen

3. Valtio vastaa infrastruktuurista  

4. Valtio takaa asunnon ja lämmön

5. Valtio antaa jokaiselle oikeuden vapaan valinnan mukaan turvata elantonsa, markkinatalouden sääntöjä kunnioittaen.

Olen tässä seminaarissa ekoyhteisöjen ja myös kansainvälisten yhteisöasukkaiden äänitorvena. Juuri se, mitä hyvinvointivaltio edes parhaimmillaankin olisi, menettää merkityksensä yhteisöissä.

1. Yhteisössä pyritään eroon kunnallisesta ja valtiollisesta terveydenhoidosta. Valtiollista hoitoa kutsutaan ihmisen kemialliseksi manipulaatioksi, medikalisaatioksi.

2. Yhteisöissä lapset käyvät muita kuin valtion kouluja, monissa on myös oma oppijärjestelmä.

3. Yhteisöeläjät käyttävät hyvin vähän valtiollista infrastruktuuria - yhteisöissä on omat vedenpuhdistamot ja lämpöjärjestelmät. Kaikenlaiset pikatiet, lentokentät ja suursatamat ovat kaukana heidän pyörä- ja junaraiteiltaan.

4. Yhteisöissä ei suostuta asumaan kuin kanat orrella, lokeroituneina ydinperheisiin ja jakamaan päivä mekaanisen tehtaan tahtiin, vaan eletään luonnon rytmiä.

5. Ekoyhteisö ei tarvitse ulkomaankauppaliiton messukorvauksia, verovähennyksiä eikä poistoja ostetuista koneista. Kukaanhan ei osaa sanoa, kuinka monta prosenttia valtion budjetista todellisuudessa kuluu nk. kilpailukyvyn ylläpitämiseen.

Jos olisin Suomen presidentti, lopettaisin ensimmäiseksi hyvinvointivaltion - mitä se sitten lie. Joka tapauksessa unelma elämästä, jota ei voi olla olemassa. Viime lauantain suomalaisten raamatussa eli hesarissa kerrottiin, että hyvinvointivaltiolle yksi nuori tulee maksamaan 74.000 mk vuodessa. Jos nuorella on "käytöshäiriöitä" (hän on epäsosiaalinen eli niin kuin suurin osa meistäkin saattaisi olla ellei olisi olemassa Yhteisvastuu Suomea tai Suomen yhteisöprojektia), tulee nuori maksamaan 700 000 mk vuodessa! Veronmaksajien rahoja!

 

(Lume)demokratiasta paasaava hyvinvointivaltio 
joutaa eläkkeelle

Lehdistö ei raportoi siitä mitä poliitikot tekevät,
poliitikot eivät tee sitä mitä pitävät oikeana, 
oikeuslaitos ei turvaa kansalaisten, vain valtion oikeuksia. 
Tuskin kukaan muu uskoo enää poliitikon valtaan kuin poliitikko itse.


Demokraattisen järjestelmän heikkous on sen vastuuttomuudessa ja läpinäkymättömyydessä. Tämä johtuu siitä, että ylimmät vallanhaltijat voivat esiintyä anonyymisti, joten heillä ei välttämättä ole kovin suurta kannustinta toimia moraalisesti oikein. Kun nimettömyys vie vastuun, häviää samalla myös tosiasiallinen valta. Valta ja vastuu kun ovat sidoksissa toisiinsa. Valta ei häviä minnekään, vaan se ainoastaan siirtyy niille, jotka istuvat elinikäistä virkaansa tai osaavat myymisen taidon.

Perustuslain mukaan kansalaisia edustaa vaalissa valittu henkilö. Koska edustaja on saanut valtakirjansa anonymiteetin suojassa kyyristelevältä kansalaiselta, voi hän todellisuudessa valituksi tultuaan vapaasti päättää, ketä lopultakin edustaa. Käytännössähän tämä on nähty ydinvoimaäänestyksessä.

 

Miten hyvinvointiin?

Ensimmäinen askel on perustulo, 650 euroa kaikille. Sillä ei kukaan elä kaupunkiolosuhteissa, joten jotain on tehtävä. Maalla ja varsinkin yhteisössä rahasumma on ruhtinaallinen, koska yhteisössä tehdään töitä itse ja jokapäiväiset tarve-esineet omistetaan yhdessä. Markkinatalouden tuotteet kuten TV, sanomalehdet ja autot hankitaan yhteiskäyttöön. Yhteisössä hoidetaan myös vanhuksia ja muuten palkkatyöhön kelpaamattomia.

Valtion tulopohja on uudistettava kokonaan niin, että verotetaan kulutuksesta, ei työnteosta. Valtio ei saa pyytää keneltäkään rahaa siitä, että hän palkkaa ihmisen tai että hän tekee työtä. Valtion on saatava rahaa siitä, että joku ostaa luonnonvaroja ja ilmakehää saastuttavan koneen, käyttää moottoritietä, ostaa keinokuituvaatteita, syö pakattua tai ulkomaista ravintoa.

Teollinen talous samoin kuin mekaaninen tiede on tullut eläkeikään. Sehän ei masenna, sillä uusi järjestelmä on jo muovautumassa. Tarvitaan paljon työtä ja nerokkuutta, että uusi omavarainen ja itsehallinnollinen elämä pääsee varttumaan.

Suunta on selvä: Avaruusaluksemme ei osaa pysähtyä lastaamista varten. Meidän on pysyttävä liikkeessä sillä mitä meillä on. Ja tänä päivänäkin kulutimme niin paljon, että tarvitsisimme yhdeksän maapallon kokoista avaruuslaivaa, että meidän jälkeemme tulevalla kuudennellakin sukupolvella olisi vielä ilmaa hengittää.

 

*****

Sosiaalivaltio/Horn
24.5.1993
Sosiaalivaltion aikakausi on ohi

 

Länsimaisen demokratian ongelmia 

Suurin valtioita yhdistävä ongelma ei suinkaan ole taloudellinen lama, saastuminen tai pakolaisuus, vaan kansalaisten haluttomuus. Yhdysvaltojen presidentin vaalien aikaan kolme neljästä amerikkalaisesta oli sitä mieltä, että poliittinen järjestelmä on tehoton, sitä hallitsee sisäpiiri, jota ei kiinnosta tavallisen väestön kohtalo. Tämä sisäpiiri ei edes pystyisi ratkaisemaan nykyisen sosiaalivaltion synnyttämiä ongelmia.


Valtiollisen järjestelmän vaikeuksista on ollut viitteitä jo pitkään. Selvin osoitus valtion merkityksen vähentymisestä on äänestäjien kaikkoaminen. Varsinkaan nuoremmat eivät enää viitsi käyttää sitä kansalaisoikeutta, joka välkkyi suurena oikeutena vielä isäni ikäpolven jyskyttäessä Karjalan kannasta. Monille äänestäminen ei ole sen paremmin oikeus kuin velvollisuuskaan. Protestiääniä annetaan yhä enemmän. Valtiollisella parlamentaarisella järjestelmällä on ongelma. Ovatko nämä ongelmat ratkaistavissa järjestelmän omin keinoin vai tarvitaanko vallankumous?

Olen ekofilosofien ja new-age-politologien kanssa samaa mieltä siitä, että perinteinen äänestäminen ratkaisutapana ei enää toimi, ei myöskään poliittinen käytäntö, vapaisiin vaaleihin ja vallan kolmijakoon perustuva parlamentarismi on vain itsensä irvikuva.

 
Kolmannen vuosituhannen elämäntapa

Kirkontornipolitiikka

Valtio on menettänyt merkityksensä, kun mielenosoittajat eivät marssi enää
parlamenttiin vaan suoraan saasteita tuottavaan yritykseen.

 

Mitä on saavutettu viime vuosituhannella?

1.     100 prosenttinen riippuvuus sähköstä

2.     100 prosenttinen riippuvuus paperista, jossa on numeroita eli rahasta

3.     kuvitelma maailmasta jossa tavaroiden ja materiaalien kierto on edistyksen ehto

4.     takertuminen rakastumisen tunteeseen

"1900-lukua kuvastaa: 
kapitalismi, kolonialismi, kommunismi, militarismi, urbanismi
ja biologian ja tekniikan yhteenkietoutuminen."
Per Gahrton kirjassaan Annettakoon isoäidin hallita kolmannella vuosituhannella

 

Tällä vuosituhannella saavutettavaa:

1. ruoan paikallinen omavaraisuus

2. lämmön omavaraisuus

3. autoliikenteen lopettaminen

4. valtakunnan sähköverkon kapasiteetti laskee 90 prosenttia

5. uudet ihmistä kohahduttavat asiat tapahtuvat kunkin omissa aivoissa, yhtenä aivojen kapasiteettiä aukaisevana avaimena on seksuaalivoima

Perusteellisen uudelleen ajattelun vaatii työ, energia, raha ja ydinperhe.

 

Koti, isänmaa ja uskonto ovat olleet viime vuosituhannen arvoja. Tieteellisyys, teollisuus ja demokratisoituminen ovat vain teollisuusmaiden symboleja. Fordistinen massatuotanto ja kulutukseen perustuva kehityskausi ovat ohi. Tällä vuosituhannella meidän on opittava niistä pois, tai paremmin kasvettava niiden yläpuolelle. Uusia arvoja ovat

1.     Samanmielisten ihmisten yhteisöt täydentävät ahdistavaa ja rajoittunutta perhe- ja sukupiiriä

2.     Maantieteellisesti rajattu omavaraisalue korvaa keinotekoisen valtion

3.     Kosminen tietoisuus korvaa kapean ja patriarkaalisen uskonnon.

Tulee uusi ajattelumalli eli paradigman muutos. Olemme 2000 vuotta tarkastelleet maailmaa Jerusalemin kristillisestä näkökulmasta. Sitä ennen länsimaista maailmaa tarkasteltiin Ateenan helleenisestä näkökulmasta. Nyt on ikkunanpokat valittava luonnosta. Tiedämmehän luonnosta ja sen käyttäytymisestä yhä enemmän. Arvot, uskomukset, ennakkoluulot ja asenteet on tarkistettava. Nykypäivän arvojen on perustuttava luonnon kestokyvyn säilyttämiseen ja luonnon sääntöjen ymmärtämiseen. Kuka olisi vielä sata vuotta sitten välittänyt siitä, että meillä on vain 11 km ilmaa/happea tämän planeetan ympärillä? 

Vallankumous ei tule ylhäältä, se on meidän jokaisen tehtävä itse, sisällämme, aivoissa. Intiaaneista meillä on oppimista. He astuvat kulttuurissaan tiedon sisään, kokemuksen kautta. Meidänkään ei tule uskoa muuta kuin mitä itse pidämme älyllisenä.

 

Älyn ja järjen välillä suuri ero

Järki on mekaanista. Järjen mukaan atomivoimala (uraanivoimala) toimii hyvin. Älyllinen ihminen ymmärtää, että ei tule rakentaa sellaista laitosta, jonka joku mielenvikainen tai terroristi voi räjäyttää koko ihmiskunnan tuhoksi. Järkevä ihminen alkaa opiskella tietotekniikkaa, sijoittaa Nokiaan ja lääketehtaisiin, syö banaaneja ja ajaa paksulla mersulla. Älyllinen ihminen sijoittaa vaatimattomaan mutta turvalliseen elämään. 

Aristoteleen mukaan onnellisuutta ei ole nautinto 
eikä rikkaus vaan suurisieluisuus.

Tällä vuosituhannella meidän ihmisten älyllinen seikkailu liittyy 
- ei koti, isänmaa ja uskonto - tai 

- palkkatyö, tekniikka ja saippuaooppera -vaihtoehtoon, 

- vaan ekologia, eettisyys ja erotiikka aiheisiin.

 ”Lopulta luovuin kellosta ymmärrettyäni, että se ei mittaa 
aikaa minulle olennaisessa ulottuvuudessa.”
 
Filosofi Pekka Himanen

 

Vuonna 1995 Der Spiegel -lehti julkaisi saksalaisten tulevaisuudentutkijoiden raportin ekologisesta Saksasta. Juttu oli otsikoitu: Kaipuu hitauteen (Lust auf Langsamkeit). Saksan tulevaisuudentukijoiden mukaan autot, pesukoneet ja pölyimurit ovat käyttämättä 90 prosenttia ajasta. Ne tulisi saada yleiseen käyttöön.

Saasteet torjutaan alkulähteellä - ehkäisyvaltio

Mitä enemmän kasvua toivotaan sitä tiukempia on saasterajojen oltava. Erityisesti asuinkeskuksissa on kasvu kompensoitava tiukemmilla saasterajoilla. Jotta kolmannen maailman ekokatastrofi voidaan välttää, on länsimaiden tehtävä suuria periaatteellisia muutoksia. Vanhaan piipputeollisuuteen verrattuna nykyinen teollisuustuotanto vaikuttaa puhtaalta: kaupungin yllä on sininen taivas ja vedet virtaavat puhtaina. Kuitenkin uuteen tuotantoon liittyy uudenlaisia haittavaikutuksia. Jäteongelma, erityisesti ongelmajätteiden suuri määrä ja suodatinlaitosten jätteet, kasvava liikenne, maankäyttö, josta on haittaa erityisesti pohjavesille. Sähkönkulutus ja sen aiheuttamat pienet, hajautetut myrkylliset päästöt vaikeuttavat ongelman havaitsemista.

Saksalaisen politologian professori Jänicken mukaan edessä on kaksi paradigman muutosta, toinen koskee sitä mitä käsitämme ympäristönä, toinen mitä käsitämme valtiolla. Perinteinen oikeusvaltio sekä sosiaali- ja teollisuusvaltio on uusittava. Edessä on ehkäisyvaltio. Kun nykyään tulee esille uusi saaste kerran viikossa, mutta korkeintaan yksi ehkäisyinstrumentti vuodessa, on varauduttava uusimaan koko orkesteri. Puhutaan ekologisesta sosiaalitekniikasta. Tähän saakka on yritetty rajoittaa saasuttavaa kehitystä lain ja rahan voimalla, tulevaisuuden vaikutuskeinoja ovat informaatio, osallistuminen ja yhteistoiminta. Luonnonvaroja säästetään, päästöjä ja jätteitä vähennetään ja käytetään sellaista tuotantotapaa, johon ei liity suuria riskejä. Nämä ovat myös yrittäjien parissa hyväksyttyjä suuntauksia.

Sen sijaan ohjausmenetelmistä ollaan eri mieltä. Valtiollisen toiminnan tulee muuttua niin, että 

  • ei anneta enää virkamiesmäisiä yksityiskohtaisia määräyksiä, vain toimintaperiaatteita 
  • keskitetty ongelmanratkaisu muuttuu paikalliseksi
  • päätöksissä otetaan huomioon laajat vaikutukset 
  • politiikan muoto ei ole enää määräysvaltaista vaan neuvottelevaa
  • ei korjata jälkeenpäin vaan etukäteen
  • huomiota ei kiinnitetä niinkään julkisiin menoihin vaan julkisiin tuloihin kuten verovähennyksiin, saastemaksuihin, tariffit 
  • yhteiskunnallisen ympäristökeskustelun ydin tulee olemaan yhä enemmän tiedotus 
  • tieteen, tiedotusvälineiden ja puoluetoiminnan avoimuus, kansanäänestykset
  • uusi oikeuskäsitys innovaatioille, ei patentteja vaan palkintoja ja 
  • uusille ajatuksille avoin ilmapiiri 
  • oikeuslaitoksen ja talousajattelun uusiminen ovat välttämättömiä uudistuksia järjestelmän ekologisuuden uudistumiseksi 
  • koko poliittisen prosessin on muututtava, muuten ympäristöpolitiikka ei voi tulla osaksi kaikkia toimintoja. Politiikan on muututtava niin, että ympäristöasiantuntemuksella on riittävästi tietoa, varoja ja henkilökuntaa 'politiikan konsertissa'
  • dialogista tulee yhteinen oppimisprosessi. 
  • entinen homogeeninen poliittinen verkosto, jolla on yhteydet suurteollisuuteen, väistyy ja tilalle tulee laajempi verkosto. 

Toinen tärkeä yhteiskunnallisen järjestelmän uusiminen koskee siirtymistä additiivisesta politiikasta integroituun politiikkaan, mikä tarkoittaa eri alojen välistä yhteistyötä (interpolicy cooperation). Työmarkkina- ja teollisuuspolitiikan yhteistyö on tästä jo esimerkkinä. Onnistunut paikallispolitiikka yhdistää myös määrätyn alueen tarpeet. 

Yhteiskunnan ekologisen uudistuksen avainsanoja ovat 

  • kooperaatio
  • desentralisaatio ja 
  • partisipaatio. 

Hajauttaminen tuo lähelle päättäjät ja asianosaiset ja politiikka tulee osaksi arkipäivän tapahtumia. Se johtaa myös horisontaaliseen yhteistyöhön alemmilla tasoilla.

  • Energian ja veden tuotanto on paikallista. 
  • Tulevaisuuden energia toteuttaa paikallista innovaatiota ja tukee työllisyyttä. 
  • Myös sähkön ja lämmön yhteinen hyödyntäminen on tehokkaampaa. 
  • Tarve saada puhdasta juomavettä pakottaa ekologiseen maankäyttöön. 
  • Ympäristön etu ei ole kuljettaa vettä pitkiä matkoja ja käyttää hyväksi yhä uusia pohjavesivarantoja. Valtiollisten vesilaitosten tilalle on nousemassa paikallisia, kaupungin ja kylän laitoksia.

Päämääränä on yhteiskunnallinen itseohjautuvaisuus, jonka potentiaalia vahvistetaan.

Kansalaiset marssivat tehtaaseen, ei eduskuntaan

Useat ympäristötoimenpiteet ovat tehokkaampia jo nyt ilman valtiota. Ympäristönsuojelijat eivät marssi eduskuntaan vaan suoraan vahinkoa aiheuttavan laitoksen luo.Tiedotusvälineet saattavat myös paljastaa saastuttajan tai suurkauppiaat eivät hyväksy määrättyjä tuotteita. Valtiotieteen tutkijat huomaavat, että muut auktoriteetit ovat nopeampia ja tehokkaampia kuin perinteiset poliittiset mekanismit. Tuottajat pelkäävät enemmän yksityistä boikottia kuin kankeaa ja hidasta valtiollista väliintuloa ja johon ne voivat myös itse vaikuttaa. 

Tuleva ekologinen kaaos tulee lähivuosina vaatimaan lisää autoritääristä ohjausta. Jos jo tänään voimme aloittaa vastausten etsimisen ihmisen omaa vapautta lisäämällä, on onnistumisen mahdollisuus suurempi.


Vastakkain perinteitä vahvistavat ja uudistajat

Yhteiskunta jakaantuu neljään perusryhmittymään: vasemmistoliberaaleihin, vasemmistoautoritaarisiin, oikeistoliberaaleihin ja oikeistoautoritaarisiin. Vasemmistoliberaalisessa ajattelussa ei hyväksytä markkinamekanismiin perustuvaa tulonjakoa eikä byrokraattisia ja hierarkkisia päätösmekanismeja. Päätöksentekoon vaaditaan osallistumista, desentralisaatiota, kunnioitetaan yksilön määräysvaltaa myös yhteisiä päätöksiä tehtäessä. Kolmasosa Ruotsin vihreistä on töissä terveys- tai koulutusalalla. Kaikilla täytyy olla mahdollisuus osallistua yhteiskunnalliseen tulonjakoon, monikulttuurisen yhteiskunnan puolesta.

Vasemmistoautoritaarisessa ajattelussa kannatetaan keskitettyä ja byrokraattista päätösmekanismia. Siinä kannatetaan virkamiesten suorittamia julkisia palveluja ja niitä teollisuuden aloja, jotka nyt ovat eniten uhattuina.

Oikeistoliberaalit kannustavat markkinavoimia, hylkäävät keskitetyn, byrokraattisen ja hierarkkisen päätöksenteon ja kannattavat uusia palveluelinkeinoja.

Oikeistoautoritaariset vieroksuvat valtion sekaantumista, mutta kannattavat keskitettyä päätösmekanismia. Jos perinteiset puolueet eivät anna tilaa uusille ratkaisumalleille on vaarana, että oikeistolainen radikaali puolue alkaa saada kannatusta oikeistoliberaaleissa ja oikeistoautoritaarisissa puolueissa.

Aikaisemmin jakaantuivat päättäjät sen mukaan, kannattivatko he keskushallintoa vai paikallishallintoa. Sitten Suomessa mittelivät keskenään fennofiilit ja slavofiilit. Viime vuosisadan päättäjiä ja johtajia on valittu sen mukaan, ajavatko he teollisuuden vai maatalouden etuja. Vasta viime vuosikymmeninä vanha puolueuskollisuus on alkanut hälvetä.

Tutkijat eivät ole löytäneet kattavia teorioita siihen, miten ihmiset ratkaisevat äänestyskäyttäytymisensä. Välinpitämättömyys ja häilyvyys ovat tunnusomaista. Ihmiset äänestävät yhä harvemmin aatetta ja puoluetta, yhä enemmän aatteetonta ja nyssähtänyttä henkilöä, jonka ei uskota asettavan kyseenalaiseksi äänestäjien omia vakaumuksia.

Ottivatko puolueet kansalta vallan? 

Ovatko puolueet johtaneet siihen, että valtio ei enää toimi? Puolueissa taistellaan vallasta ja rahasta. Käytetäänkö valtataistelussa valtiota hyväksi? Yhdysvaltalainen perustuslakiasiantuntija John Rawls on kirjoittanut, että perustuslain eli valtiollisesta perustusjärjestyksestä tulisi sellaisten ihmisten päättää, joilla ei ole henkilökohtaisia etuja. Siis eivät ainakaan puolueet ja puolueiden edustajat saa istua perustuslakivaliokunnassa.

Rousseaus kirjoitti: Ihmiset ovat syntyneet vapaiksi mutta ovat yhä kahlittuina ketjuihin. Nykyaikana kettingit ovat huomattavasti hienosyisemmät. Niitä ei ole asettanut kuningas tai kylänvanhin vaan organisaatio, järjestelmä. Koska aikanaan juuri tämä järjestelmä vapautti ihmiset, on sitä vaikea alkaa moittia. Poliittiset puolueet eivät enää mitenkään edusta kansaa. Puolueissa on muodostunut pieniä klikkejä, joissa valitaan toinen toisiaan.

Valtiossa kuuluu olla kolmijako: lainsäädäntövalta, toimeenpanovalta ja juridinen valta. Kun hallituksessa ja eduskunnassa istuu saman puolueen ihmisiä, syntyykin vastakkainasettelu hallitus- ja oppositiopuolueiden välille.

Puolueet eivät jää vain puolueeseensa, vaan valitsevat omia edustajiaan hallintoon, radioon, oikeusistuimeen, tieteen edustajiksi, jotka kaikki perustuslain mukaan ovat riippumattomia. Puoluevalta on perustuslainvastaista ja on jo sinänsä haudannut demokraattisen oikeusvaltion. Mitä tapahtuukaan, kun viranhaltijoiden on oltava uskollisia puolueelle, ei yhteisölle? Puolueet ovat ottaneet valtiovallan.


Puolueiden ja parlamentarismin hylkääminen on johtunut kolmesta muutoksesta. Teollinen massatuotanto eli niin kutsuttu fordismi on muuttunut informaatiotekniikan soveltamiseksi. Yksi operaattori tekee kymmenen rutiinityöntekijän työt. Toiseksi niin kutsuttu kolmas sektori eli humaaninen osa-alue on paisunut kaikkien ennusteiden yli. Terveydenhoito, koulutus, vapaa-aika ja kulttuuri vievät valtion perinteisiltä sektoreilta kuten sotamenoista ja teollisuuden vientituesta suuren osan. Uudet ammattikunnat kuten konsultointi ja markkinointi nousivat viime vuosina kärkisijoille. Englannin talouden nopeiten kasvanut ala on ollut finanssipalvelut. Kun pienteollisuudessa työpaikat ovat laskeneet 30 prosenttia viimeisen kymmenen vuoden aikana, ovat ne talous- ja finanssipalvelujen alalla nousseet 50 prosenttia. On helpompi tienata luomalla paperilla rahaa paperista kuin investoimalla todellisiin tavaroihin ja palveluihin. Kolmas valtava muutos koskee valtion toimintojen laajentumista ja virkamiesten määrän kasvua.

Nämä rakenteelliset muutokset ovat vaikuttaneet myös työelämään ja kulutukseen. Työmarkkinoilla ovat olleet vastakkain varma nousu- ja laskusuhdanteista riippumaton työpaikka, hyvä koulutus ja jatkokoulutusmahdollisuus työpaikalta, suuri sosiaalinen turvallisuus ja massatuotannon liukuhihnatyö. Rutiinitöitä tekevät toivovat valtion vaikutusta, työpaikkoja, palkkatasoa ja koulutusta.

 

Hätä on hyvä bisnes

Globaalin markkinatalouden kriitikko Heikki Patomäen mukaan on aito oivallus väittää, että poikkeustiloja, sotaa, on käytetty systemaattisesti hyväksi, kun on haluttu ajaa läpi päätöksiä, joille on vaikeaa löytää kansan tukea. "Lama oli meidän sokkimme, silloin tapahtui rymähdys hyvinvointivaltiossa." Naomi Kleinin kirjassa Tuhokapitalismin nousu suurin konna on amerikkalainen Milton Friedman. Chilestä tehtiin väkivaltaisesti Friedmanin uusliberaalien talousoppien laboratorio: kaupan täydellinen vapaus, sosiaalisten ohjelmien lopettaminen ja ay-liikkeen alasajo. (Anna-Stina Nykänen hs 20.1.2008)
 

Kansainvälinen kilpailukyky merkitsi Suomessa ennen laatutuotteita, sitten huippukoulutettuja osaajia. Nyt sillä tarkoitetaan kykyä houkutella maahan kansainvälisiä rahavirtoja.

Kun 1950-luvulla osti ruokaa dollarilla, sai viljelijä 40 centtiä. Vuonna 2000 hän sai 7 centtiä. Leivässä maksaa vehnä yhtä paljon kuin se materiaali, johon leipä kaupassa kääritään. Leipomo käyttää 5 centtiä leivän ostoon ja 5 centtiä pakkaukseen, prosenttia markkinointiin. (Worldwatch-lehti)

Kohti jäävuoritaloutta?

Jäävuoritaloudesta puhutaan silloin kun vain 10 prosenttia todellisista taloudellisista saavutuksista on näkyvissä ja monetaarisuuden eli rahapalkan ja pörssikurssin piirissä. Nykytaloudesta alkaa 9/10 osa toimia vesirajan alapuolella. Talouskasvun tavoittelu ei ole vastaus ongelmiin vaan syy ongelmiin. Tavaralogiikka ei toimi hyvinvoinnin logiikalla. 21. vuosisadan uutta paradigmaa kutsutaan yhteisöllisyydeksi ja yhteisen elintilan tajuamiseksi. Ilman, veden ja valtamerien suhteen tavaralogiikka ei toimi. Lasten, heikoimpien ja vanhusten hoitoa ei voi mitata rahana. Mitä sitten kun yhteiskunta ymmärtää vain rahan kieltä? Amerikkalaisen taloustieteilijän Jeremy Rifkin mukaan teknologinen kehitys johtaakin markkina- ja pörssitalouden kuolemaan. Uusi talousmuoto on jo nousemassa. Rifkinin mukaan tulevaisuudessa vaihdetaan yhä enemmän palveluita ja tavaroita vertaisverkossa. Vertaisverkko (P2P, engl. peer to peer) on verkko, jossa ei ole kiinteitä palvelimia eikä asiakkaita, vaan jokainen verkkoon kytketty taho toimii sekä palvelimena. Ei ole enää vertikaalisesti toisiinsa kytkeytyviä yrityksiä, jotka seuraavat kapitalistista voiton logiikkaa, vaan lateraalisesti toisiinsa liittyviä verkostoja.

Pekka Kuusen ajoista lähtien suomalaista politiikkaa on muovannut materiaalinen hyvinvointikäsitys, joka keskittyy talouteen. Uuden hyvinvointikäsityksen mukaan ”käsitystä tulee laajentaa henkisen hyvinvoinnin suuntaan. Mielenterveyden häiriöistä on tullut tärkein työkyvyttömyyseläkkeiden syy. Miten Suomen yhteiskuntapolitiikka muuttuisi, jos sen johtotähdeksi otettaisiin talouden ja hyvinvointivaltion sijaan kansalaisten hyvinvointi? Arjen päätöksenteon ja elämänhallinnan ongelmat ovat kasvaneet yhteiskunnan epävarmuuden ja monimutkaisuuden mukana. Hyvinvoinnin kannalta järkeviä valintoja voidaan edistää politiikalla, joka tekee hyvät valinnat aiempaa helpommiksi. Elinympäristöjen vaikutuksesta hyvinvointiin on olemassa paljon tutkimustietoa. Sen mukaan luonnonläheiset, yhteisölliset ja helposti hahmotettavat elinympäristöt lisäävät ihmisen hyvinvointia. Yhteiskuntapoliittinen keskustelu pyörii yksityisen ja julkisen sektorin ympärillä. Ihmisen autonomian, yhteisöllisyyden ja merkityksellisen tekemisen tarpeet korostavat kuitenkin vapaaehtoistoiminnan ja kansalaissektorin merkitystä. Poliittisen päätöksenteon tulisi olla hajautettua ja kansalaisten pitäisi ottaa mukaan suunnittelemaan, jopa tuottamaan, omia palveluitaan. (Timo Hämäläinen, Sitra, hs 26.7.2014)