Ilta Ikkala isoäitinä

Ilta Ikkalan (suvun kesken Mummi) taival isoäitinä alkoi jo yli vuoden ennen syntymääni 1976. Vaikka Mummi onkin suhteellisen liikkuvaa sorttia, kaikki omat muistoni hänestä osuvat Saarijärvelle. Hämärimmät Mansikkaniemeen, kirkkaammat Hietalahteen ja Paavontielle. Kellahtuneet valokuvat ja vanhemman sukupolven todistajalausunnot osoittavat kiistattomasti, että olen yhdessä veljeni ja serkkuni kanssa aiheuttanut Mummille aika lailla päänvaivaa jo lomaillessamme Herajärven rannassa 70-luvulla, sekä Mummin hoitaessa sisarusparveamme 80-luvun alun kotimaassani Luxemburgissa, mutta itse en pysty niistä ajoista tarkemmin kertomaan. Olen hieman yli kolmikymppisenä uskoakseni vielä täysissä sielun ja ruumiin voimissa, joten ilmeisesti
Mummi on lastenhoitovuoroillaan onnistunut estämään vakavat tapaturmat.

Lapsuusajan melkein jokaisen kesä- ja joululoman vietin Saarijärvellä, vaikka en Espoota lähempänä koskaan asunutkaan. Sukulaisia ja ystäviä Saarijärvellä oli toki muitakin, ja kuitenkin puhuimme mummolasta. Jälkeenpäin olen huomannut, miten paljon Mummilla oli omia askareitaan ja velvollisuuksiaan, mutta muistoissani Mummi oli aina paikalla. Yhtäkään syntymäpäivää tai joulua ei ollut ilman, että Mummilta olisi tullut paketti tai kirje. Hän oli usein ainoa, joka muisti minua myös nimipäivänä.

Ehkä olen asianomistajana väärä henkilö kuvaamaan Mummia isoäitinä, mutta omien lasteni puolesta minun on helpompi kertoa. Iltasta tuli isoisoäiti käytännössä jo alkukesästä 2005, kun soitin hänelle silloisesta kodistamme Englannista. Keski-Suomen tärkeimmät kulttuuriuutiset kuultuani mainitsin hänelle ensimmäisen lapsenlapsenlapsensa syntyvän joulukuussa. `No siihenhän on vielä aikaa`, Mummi vastasi lyhyesti, ennenkuin jatkoi Jukka Kuoppamäen tulevasta konsertista Saarijärvellä. En silloin vielä ymmärtänyt, miten uusi sukupolvi saapuu aina ajallaan, ja Mummi osasi varmasti nähdä näinkin luonnollisen asian jo vuosia ennenkuin itse asian tajusin. Luulin kertoneeni hänelle uutisen, mutta vahvistin vain ajankohdan tapahtumaan, uuteen ajanjaksoon, jonka Mummi tiesi kohtalon tuovan hyvinkin pian. Tiesin hänen olevan lapsen syntymästä onneissaan ja Suomesta saapuneen ristiäisretkikunnan vanhimpana Mummi olikin sitten aivan omassa elementissään.

Ei varmasti ollut sattumaa, että pian lapsen syntymän jälkeen kotimaahan muutettuamme löysin työpaikkani juuri Jyväskylästä. Yhtä hyvin olisimme voineet asettua aikaisempiin kotikaupunkeihini Helsinkiin tai Espooseen, mutta näin jälkikäteen ajateltuna juuret vetivät omalta osaltani enemmän Keski-Suomeen. Jyväskylässä Mummilla on laaja sosiaalinen verkko, ja minut esiteltiin varsinkin kulttuuriyhteyksissä usein Iltan lapsenlapsena. Jyväskylästä käsin mummolassa saattoi käydä usein lasten kanssa ihan lyhyestikin, mikä oli Mummillekin varmasti helpompaa kuin monen päivän mittaiset vierailut. Mummi kävi jatkuvasti Jyväskylässä ja oleskeli usein myös meidän luonamme, vaikka majapaikkoja olisi ollut lähempänä keskustaa ja lapsiperheen arki varmasti kävi pidemmän päälle voimille. Toisen lapsemme synnyttyä Jyväskylässä Mummi tuli heti ensimmäisenä vierailemaan sairaalaan.

Tätä kirjoittaessa asun perheineni Guyanan pääkaupungissa Georgetownissa. Edellinen ja ainoa käyntini Etelä-Amerikassa oli Perussa vuonna 2001, jolloin avustin Mummia osallistumaan sveitsiläisen tuttavaperheen hääjuhlintaan. Sulhasen äiti oli aikoinaan asunut Iltan luona Saarijärvellä. Myös parin päivän välilaskun aikana Riossa kerkesimme tapaamaan Brasilian valtiovarainministeriön korkeaa virkamiestä, joka oli niinikään ollut Saarijärvellä Mummin vieraana joitakin ikuisuuksia sitten. Guyanassa en ole toistaiseksi törmännyt Iltan tuttaviin, mutta naapurimaassa Venezuelassa niitä olisi useampikin. Mummin sosiaalinen verkko on tosiaan globaali.

Suomessa asuessani en ehkä antanut tarpeeksi arvoa Mummin ansioille kotiseutuasioissa. Vasta pidempään ulkomailla oleskellessa huomaa, miten voimakkaasti oman perintönsä vaaliminen vaikuttaa ihmiseen. Guyanan väestöstä vain murto-osa on alkuperäiskansaa, valtaosalla ihmisistä on joko intialaiset tai afrikkalaiset sukujuuret. Yli puolet Guyanan kansalaisista ei olekaan sinut kotimaansa kanssa, vaan asuu ulkomailla ja käy täällä vain lomailemassa. Mielestäni täällä pitäisikin painottaa enemmän juuri niitä asioita, joita Mummi Saarijärvellä edustaa.

Kun palaamme Jyväskylään kahden vuoden päästä odotan monen asian muuttuneen. Paitsi Mummin, joka on pysynyt samanlaisena aina niin kauan kuin pystyn muistamaan. Mummiin onkin aina voinut luottaa.