Interraililäisen päiväkirjaa


Päivitetty 11.4.2015

 

Juttusarja Elonkehä-lehteen, syksy 1996:
Vierailuja ekokylissä ja vaihtoehtotapahtumissa

Ostin yli 26-vuotiaiden interrail-lipun kesäkuun alussa, koska olin päässyt luennoimaan Venäjän tutkijoiden "Sex and Gender" -seminaariin Surreyn yliopistoon Lontoon liepeille. Ekovihreä ei nouse lentokoneeseen, vaikka halvalla menisi. Näin siis matkalla muutakin kuin kaksi lentokenttää.

Yövyin useissa ekokylissä ja permakulttuuriyhteisöissä, kävin Findhornissa Skotlannissa, maailman suurimmassa vaihtoehtoisen teknologian keskuksessa Walesissa, Amsterdamin cityfoorumissa, Dresdenin ja Leipzigin vaihtoehtokeskuksissa, Berliinissä Rudolf Bahron luennoilla, upporikkaiden Seniorenheimissa Baijerissa ja Ruotsin esoteerisen Enhet-puolueen pesäpaikassa Eskilstunassa Tantra-kurssilla.

 

Kevyet matkakantamukset

Osoitteet laukkuun, rahat sukkaan, varavaatekerta ja makuupussi reppuun ja matkaan. Oli mukavaa matkustaa, kun ei tarvinnut huolehtia kenestäkään, olla järjestämässä välipalaa tai yösijaa. Aamulla astun junaan, ja illalla selviää, mihin pää kallistuu.

Olin jo aikaisemmilta reissuilta oppinut, että matkatavaroita ei kannata ottaa mukaan enempää kuin jaksaa helposti kantaa repussa, maksimaalisesti kahdeksan kiloa. Ranskassa juna-asemien säilytyslokerot maksavat saman verran kuin halpa hotelli. Englannissa ei enää edes ole säilytyslokeroita. Ne hävisivät samaan aikaan kun rautatieasemien roskakoritkin, pommivaarojen vuoksi. Ei myöskään kannata paljoa ilmoitella tulostaan, koska sitten on sidottu tai itse tiukkaa aikataulua pitäessään löytää seuraavasta kohteesta vain lapun luukulta. Vaihtoehtoiseen elämään vihkiytyneet eivät elä kello kaulassa.

Jännittävää oli vierailla yhteisöissä ja vaihtoehtopankeissa, sillä esitteistä ja kirjoista ei koskaan selvinnyt, olisiko esim. Low Shaw Farm linna vai kankain vuorattu murju.  Joskus yöpaikka oli yksinäinen rautatieasema pimeässä kylässä, joskus newyorkilaisen psykoterapeutin hotellihuone, kerran lesbopariskunnan lastenhuone. Useimmiten nukuin jonkun ekokylän vierastilassa, kun olin ensin päivän raatanut kasvimaalla tai vedenpuhdistamossa.

 

Mikä oli helvetillistä?

Olen CATin (Vaihtoehtoisen teknologian keskus) johtajan kanssa samaa mieltä: helvetti leviää suurkaupungeista. Suurkaupungit lyövät leimansa ekokyliinkin. Ihmiset eivät jaksa pitkään toteuttaa omavaraisuutta.

"Hiekkakuopan runnellussa maisemassa kukoistavat noitamaisen elinvoimaiset lupiinit ja törmäpääskyjen perheonni," kirjoittaa Anneli Jussila pyöräretkeltään Kesäsuomesta (Elonkehä 12.7.96). Itsekin näin ennen jotakin elinvoimaisuutta ja perheonnea matkoillani ja jaksoin uskoa tulevaisuuteen niiden varassa. Nyt lähestymme aikaa, jolloin kaikkinainen kuona alkaa peittää orastavat yritykset. Suurkaupunkien ihmismassat, autovirrat, rauhattomuus ja pinnallisuus ovat huumaavia. Juomavesi on kaupungeista loppunut. Kertakäyttöisyyden suosio käsittämätön.

Saksan Lebensgartenissa ja Berliinin UFA-Fabrikissa vastaa vain automaatti, Findhornin homma on mennyt rahastukseksi, Amsterdamin kokeilun maksaa yksityinen miljonääri. Ainut paikka, missä tapasin innostuneita ja rohkeita ihmisiä, oli entisen DDR:n puolella Dresdenissä.

 

Kulttuuriekologin lasit päässä mieltäni jäivät eniten askarruttamaan:

 

  • Kännykkämiehet marssivat

Aamuisilla rautatieasemilla Englannin suurkaupunkien liepeillä seisoo rivi miehiä. Jokaisella tumma puku, vaalea paita ja kravatti sekä salkku vasemmassa kädessä. He nousevat junaan, istuutuvat sivistyneesti, napsauttavat salkkunsa auki, vetävät kännykän antennin pystyyn ja avaavat tietokoneen. Ei: he eivät ole ihmisiä vaan robotteja.

 

  • Huumeet ja alkoholi sekoittavat

Asemilla ja puistoissa näen repaleisia ja likaisia miehiä ja naisia. Ohut rasvainen tukka repsottaa, kädet vapisevat, kasvot arpien ja rakkojen peitossa. Katsetta ei ole, keho on muodoton. Ihmisiä? Jotka Jumala loi omaksi kuvakseen?

 

  • Urheilun huumaa

Hollannin ja Englannin välinen laiva on koristeltu oranssiksi. Komeat raavaat miehet vetelevät irtoneniä laukuistaan, kantavat lippuja ja mekastavat huutosakkeina. Illalla saavun Redfieldiin, Englannin permakulttuurikylien pesäpaikkaan: tänään en saa ruokaa, koska kaikki ovat TV:n ääressä. On Englannin ja Ranskan välinen jalkapallokilpailu.

Vierailen baijerilaisessa vanhainkodissa. Ruokataukojen lomassa tuntuu joka ikinen vetäytyvän omiin tiloihinsa TV:n eteen. Ihmettelen, miten Euroopan potkupallomestaruus saa ihmiset laidasta laitaan näin innostumaan.

 

  • Onko sukupuoli haihtuva luonnon oikku?

Euroopan suurin homomielenosoitus katkaisee pyöräilytieni Berliinin Potsdamin kadulla. Viisi tuntia ohitseni kiitää avoautoja, kuorma-autoja ja marssijoita. Puolet ohikulkijoista on sen näköisiä, että heistä ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa, ovatko he miehiä vai naisia. Jotkut eläkeikäiset marssivat kaulakkain ylpeän ja vapautuneen oloisina aivan kuin pitkä piina-aika olisi ohi. Mutta muut, lähes kaikki 20.000 -30.000 ihmistä, ovat sikahumalassa ja huumeissa. Kielisuudelmat näyttävät teennäisiltä. Toisiaan kopeloivat naiset ja toisiaan hellästi hyväilevät miehet näyttävät ensimmäisen tunnin aikana yököttäviltä, mutta siihen tottuu. Vastenmielisyys kiinnittyy samppanjapulloja helisyttäviin poikasakkeihin. Mitä he etsivät?

 

  • Mihin joudumme ilman raikasta vettä?

Mahassa kiertää ja silmissä mustenee. Mitä olen tehnyt? Mitä minulle on tapahtumassa? Join vettä. Join vettä kraanasta Berliinissä. Muistan, että Berliinin vesi juodaan kuuteen kertaan. Ehkä löytyy eläinlaji, joka pystyy pitämään itsensä puhtaana ja nestetasapainoisena, mutta sopeutuuko ihminen?

 

Mikä oli tunne palatessa Kotosuomeen?

Olemmeko yhä syrjässä ja jäljessä muun maailman vihertyessä ja keskieurooppalaisten henkistyessä? Johtuneeko omasta ikääntymisestä, samanhenkisen kaveriporukan tiivistymisestä, vaikko tästä Elonkehästä tai Ekovihreistä, että Suomi tuntui paratiisilta, Mahdolliselta Maalta (Paloheimo). Täälläkin uskalletaan, osataan ja jaksetaan.

Saasteet, melu ja ihmisten välinpitämättömyys puskevat Suomessa päälle yhtä kovasti kuin muuallakin autodiktatuurin alla elävissä maissa, mutta jotain on erilaista. Se jokin löytyy syvempää ja kauempaa. Findhornin piirileikeissä opetetaan, että uusi kulttuuri nousee idässä. Rudolf Steiner ennusti Suomelle vapahtajan roolia. Oswald Spengler ennakoi kirjassaan Länsimaiden perikato tämän kulttuurin kuolevan, koska kaupungistuminen, individualismi ja uskonnottomuus ovat saavuttamassa päätepisteensä.

Vuosikymmeniä olen saapunut matkoiltani matkalaukut pullollaan esitteitä ja papereita. Nyt ei tarttunut montaakaan matkaan. Tuotavana ei ollut paljoakaan uutta.

Ideaa permakulttuurista on alettu kehittää oikeaan aikaan. Sen mukaisesti kestävän elämän suunnitelmat on tehtävä kullakin paikalla erikseen. Lampaankasvattaja Tapio Mattlar julisti Kerkonkosken Kirjavassa Satamassa: ”Talosi voit rakentaa uudestaan, puut istuttaa, mutta naapureita et voi vaihtaa. Elämällä on raamit, jotka on parempi oppia tuntemaan ennen kuin yrittää särkeä.”

 

Findhorn -kulttuuriekologin mekka

Jo 33 vuotta on Skotlannin karuissa oloissa kukoistanut ja laajentunut niin kutsuttu spirituaalinen kylä. Tunnetuksi yhteisö tuli kehittäessään Eedenin puutarhaa muistuttavan keitaan hiekkadyyneille. Tunnetuksi se on tullut myös perustajansa Eileen Caddyn kirjoista ja aforismikokoelmista.

Eileen Caddyn ajatus on, että jokainen voi kokea Jumalan, Elämän lähteen. Ihminen voi kokea Jumalan milloin tahansa luonnossa ja kasveissa. Kaikessa tällä planeetalla vaikuttaa intelligenssi, joka on osa suurta suunnitelmaa. Ihmisen tarkoitus on osallistua evoluutioon ja tehdä se laajentamalla tajuntaansa. Kulttuuri- ja sivilisaatio kehittyvät, kun ihmisen tajunta kypsyy.

Eileen Caddy oli tyylikäs jakkupukuinen valkotukkainen englantilaisrouva, joka esiintyi enää harvoin tilaisuuksissa. Meditaatiokeskuksessa hän hiljentyi aamukuudelta, kun yleiset meditaatiohetket pidettiin aamuisin yhdeksältä.

 

Findhorn sai alkunsa asuntovaunusta

Ensimmäisinä vuosikymmeninä ihmisiä kerääntyi asuntovaunuineen Findhornin niityille. Heitä tuli yhä kauempaa, he jäivät yhä pitemmäksi aikaa ja heitä oli yhä enemmän. Asuntovaunuissa eläminen ei ollut talvisin kovinkaan ekologista ja niin alettiin suunnitella taloja.

Myöhemmin perustettu säätiö hankki vanhan linnan lähistöltä, tyhjäksi jääneen viiden tähden hotellin, ja siellä alettiin pitää kursseja. Jokaisen vieraan oli osallistuttava ensimmäistä kertaa alueella vieraillessaan kokemusviikkoon (Experience week), joissa opetettiin leikkien, tanssien, koskettelujen ja esitelmien avulla erilaisia menetelmiä itsensä ja muiden tuntemukseen. Jokaisen kurssilaisen oli työskenneltävä neljä tuntia päivässä yhteisön eri osastoilla: keittiö, puutarha, huolto ja siivous. Suosituimpia kursseja ovat olleet Game of Transformation, Muutospeli, ja Inner Listening, Sisäinen kuuntelu.

Kurssien ohella yhteisöön voi saapua vieraana, Short Term Guest. Tällöin on etsittävä itse asunto, mikä ei ole vaikeaa, jos vain on rahapussi matkassa. Neljän tunnin työrupeamaa vastaan saa ilmaisen aterian. Ruokailu on nautinto kauniissa ympäristössä ja tuskin toista yhtä herkullista kasvisruokalaa onkaan.

 

Kuvittele seuraava vuosituhat

Kesäkuussa satuin Findhorniin samaan aikaan, kun siellä pidettiin iso seminaari Imagining the Millennium. Kurssin aikana esoteerisen tieteen huippuluennoitsijat kertoivat, miten tiede, mystiikka ja magia voidaan yhdistää paremman tulevaisuuden luomiseksi. Keskusteltiin uusista paradigmoista, paradokseista ja profeetallisista tulevaisuuden kuvista.

Uuden vuosituhannen pääpuhujia olivat David Spangler (Everyday Miracles), David Peat (Blackfoot Physics), John Matthews (Western Way), Serena Roney-Dougal (Where Science and Magic Meet), Danah Zorah (The Quantum Society).

 

Living Machine -jäteveden puhdistaa elävä kone

Yhteisön johtajan Jonathan Porrittin unelma sai juhlalliset avajaiset Euroopan ensimmäisessä Ekokyläkonferenssissa syksyllä 1995, kun myös Euroopan ensimmäinen Elävä Kone, jäteveden puhdistava "kasvitarha", ekologinen koneenkäyttäjä, biologinen tekniikka, otettiin käyttöön Findhornissa. Menetelmä perustuu amerikkalaisen vaihtoehtoteknologiaryhmän Uudet Alkemistit (The New Alchemists) johtajan, tri John Toddin kehittämään jätevesien monivaiheiseen kasvihuonepuhdistukseen.

Skotlannissa oli suoritettu tutkimus kaupunkien jätevesien puhdistuksesta. Tulos oli yhtä karmea kuin Itämeren maissa: vain yksi viidennes jätevesistä kulki edes alkeellisen puhdistuksen läpi mereen! Pohjolassa syytellään Baltian maita ja Pietaria välinpitämättömyydestä viemärivesien suhteen, mutta yhtä huoleton on taloudellisesti korkeasti kehittynyt Skotlanti. Tutkimuksen ilmestyttyä EU:n aluetukirahoitus myönsi oitis Findhornin kokeilulle määrärahan.

Elävä kone -puhdistuslaitos on periaatteessa kasvihuone, jossa on kuusi erilaisella eliökannoilla toimivaa ja valoa läpäisevää muovisäiliötä. Ne puhdistavat 330 ihmisen likavedet (65 m3/vrk). Kasvihuone on 300 neliömetriä.

Vesi tulee viemäristä kasvihuoneen ulkopuolella olevaan tankkiin, joka on ilmatiivis ja edistää näin tarvittavan bakteerin kasvua. Altaissa on bakteereja, leviä, kasveja ja puita, simpukoita ja kaloja. Erilaisten mikro-organismien yhteistoiminta luo biosuodattimen, joka puhdistaa likaveden luonnonmukaisesti ilman kemikaaleja. Ensimmäisessä altaassa on vatkain, joka pitää veden jatkuvassa liikkeessä ja murskaa jätteet. Allas on täynnä viherkasveja, joten se ei haise. Viimeisen altaan jälkeen vesi soveltuu kasteluun ja pesemiseen tai mereen päästettäväksi. Keittämisen jälkeen se on juomakelpoista. Kultakalat uiskentelivat päätyyn rakennetussa suihkualtaassa.

 

Talkootöissä Living Machinessa

Miltä tuntui tehdä parin päivän työvuoroa elävän koneen lähettyvillä? Kuten kaikki Findhornissa, oli tämäkin alue koristeltu kukkaköynnöksin ja istutettu täyteen esteettisesti sopivaa kasvillisuutta. Ja kuten kaikki Findhornissa olivat nämäkin kasvit suunnattoman työläitä pysyäkseen kauniina ja rehevinä.

Suihkutin vesijohtovettä pensaiden ja perennojen taimille kasvihuoneen ulkopuolella, kannoin kastelukannulla sisäkukille kosteutta. Kastelu tuntui hölmöläisen hommalta, kun koko puhdistuslaitoksen tuotos ei ollut niin puhdasta kuin se vesi jota käytettiin sen ylläpitämiseen! Miksei kasteltu kasvihuoneessa puhdistetulla vedellä? Huomasin, että se oli ehkä liian työlästä, kun olin aikani lapponut ämpärillä viimeisestä altaasta.

Sain ryhtyä altaiden pesuun. Bakteerien takia jouduin suojautumaan kumivarusteisiin harjatessani altaiden reunoja. Joissakin altaissa kasvit olivat katkeilleet, ja kun kuollut kasvi jää reunalle, alkaa se mädäntyä. Suurimpien kasvien lehdet oli jynssättävä puhtaiksi mustasta kuonasta. Isot generaattorit pauhasivat voimaa vispilöihin. Kun aurinko helotti kirkkaalta taivaalta ja lämpöä ulkonakin oli noin 30 astetta, jäin ihmettelemään aurinkokennojen puutetta. Puhdistamo vei paljon sähköä.

Vesinäytteitä otettiin pieniin näyteputkiin useita tunteja päivässä, ja näytetietojen kirjaaminen oli tarkkaa hommaa. Kaiken tämän touhun jälkeen vesi johdettiin mereen. Ekokylän asukkaat käyttivät kraanavettä, joka saatiin kaupungin puhdistamolta ...

Lisätietoja: Alex Walker, Living Technologies Ltd., The Park, Findhom, Forres, Scotland IV36 OTZ

 

Rahasta ikuinen pula

YK jakoi 50 palkintoa 50-vuotispäivänsä kunniaksi. Ydden niistä sai ekokylien parhaimmistoon kuuluva Findhorn. Ekokyliä oli vuonna 1996 noin 3.000.

Rio de Janeiron konferenssissa vuonna 1992 tehtiin alustava päätös kestävästä yhteisöelämästä. Sitä varten on kannustettu pilottihankkeina muodostuneita yhteisöjä. Ensimmäinen ekokylä perustettiin YK:n papereiden mukaan vuonna 1965, ja uusimpia perustaan etupäässä Itä-Eurooppaan. Jokainen pyrkii toimimaan koulutuskeskuksena omalla alueellaan. Niissä yhdistyvät ekologisuus, spirituaalisuus, yhteisöelämä ja yrityselämä.

Suurin alan konferenssi järjestettiin lokakuussa 1995 Findhornissa: Ekokylät ja kestävät yhteisöt: malleja 21. vuosisadan elämään. Konferenssin rahoittivat UNESCO ja GAIA-säätiö. Paikalle tuli 400 ekoasujaa tai siitä haaveilevaa yli 40 maasta. Heitä kiinnostivat ekorakentaminen, kestävä tekniikka ja erityisesti biotekniikka. Monet läsnäolijat kuuluivat jo permakulttuuriin tai ekokaupunkiprojekteihin.

Lisätietoja (erityisesti ekokylän perustamisesta, varojen keräämisestä, permakulttuurista, rakennustekniikasta, terveydenhoidosta) antaa ecovillage gaia.org , Global Eco-village Network, International Secretariat, Skymumvej 101, 7752f Snedsted, Tanska

Vaikka yhden esitelmän kuuntelemisesta joutui maksamaan sata markkaa, etsimään itse majapaikan ja tekemään neljä tuntia työtä yhden lounaan eteen, joutui Findhornissa maksamaan lisäksi vielä 130 mk säätiölle päivässä pelkästä oleskelusta! Touhu alkoikin tuntua pahalta.

Kylmälle pohjoismaalaiselle on myös verbaalinen "rakkauden ilmapiiri", hymyily ja silmiin katsominen tukalaa. Lapset, sairaat ja poikkeavat joutuvat jäämään kurssien ulkopuolelle. Niinkö pitkälle rakkaus riittää?

 

Vaihtoehtoisen tekniikan keskus

Peter Harper on henkilö, joka ensimmäisenä otti käyttöön sanan vaihtoehtoinen teknologia vuonna 1972. Hän kuvasi sillä tekniikan ja luonnon yhteistyötä.

Muutamassa vuodessa Walesin pienen kaivoksen jyrkille rinteille alkoi kerääntyä idealistista porukkaa. He halusivat alkaa rakentaa koepaikkaa toisenlaiselle teknologialle. He halusivat myös itse elää ja selvitä tekniikkansa avulla ekokatastrofista, jonka he uskoivat pian yllättävän. CAT:sta tuli jo kymmenessä vuodessa maailman kuuluisin koulutus- ja mallikappalekeskus. 1980-luvulla projekteista muodostui yhä suurempia. Monesta ideasta tuli arkipäivän sovellutuksia ympäri maailmaa.

Keskus toimii yhä ilman valtion tukea, Ympäristön parantaminen -nimisen yhdistyksen turvin. Alueella on puulämmitteisiä rakennuksia ja suuri koululaisille tarkoitettu retkeilymaja. Koululuokat joutuvat opetusviikkonsa aikana hakkaamaan itse puunsa, säännöstelemään vedenkäytön, hoitamaan eläimet ja puutarhan. Heidät perehdytetään ennen kaikkea vaihtoehtoisten energioiden rakennusjärjestelmiin, kompostointiin ja säästävään materiaalin käyttöön.

Paikalla on 30 erilaista aurinkopaneelia, 12 erilaista tuulimyllyä. Mallitalossa esitellään eristeet, lämmön tuotanto, ikkunat, sähkökojeet. Erilaisissa näyttelytiloissa voi tutustua ympäristöä säästäviin keksintöihin. Puutarhatasoilla esitellään puutarhan hoidon ja ravinnon kasvattamisen erilaisia menetelmiä.

 

Suomalaisiakin talkooporukassa

Olin onnekas saavuttuani junalla, sillä näin pääsin sisälle puoleen hintaan. Istuin vinosti rakennettuun junan vaunuun ja kohta kuului kova veden virtaus. Vaunu alkoi nousta jyrkkää rinnettä, toinen vaunu tuli samalla alas. Hissi toimi ilman ulkopuolista energiaa, toisen vaunun vetäessä ylös, toisen alas.

Englannin ensimmäinen ympäristöpalkinto myönnettiin tälle mahtavalle veden tasapainoon perustuvalle hissijärjestelmälle. Se on ensimmäisiä esimerkkejä siitä, miten uusiutuvaa energiaa voidaan käyttää liikenteessä. Vuorenrinnettä valuvaa vettä käytettiin jo 1800-luvulla, mutta nyt myös hissin jarrutusenergia saatiin talteen. Tasapainotuksen lisäksi vesi tuotti jatkuvasti sähköä n. 3,5 kW:n teholla pudotessaan 30 metriä alempana olevaan järveen. Juna tekee keskimäärin 800 matkaa päivässä; nousu on 18 metriä ja pituus parisataa metriä.

Lisätietoja: Centre for Altemative Technogy, Machynleth, Powys SY20 9AZ,

Keskuksen tiedottaja alkoi kiertää kanssani rakennuksia ja härveleitä. Peter Harper lupasi tulla kanssani kahville kunhan oli vaihtanut nuorten talkoolaisten kanssa puutarhatason paikan.

 

Polkupyörä-vallankumous

Koska liikenne on suurin ongelma, piti Peter Harper seuraavana tärkeänä mullistuksena polkupyörän käytön lisäämistä. Apua tuovat myös omakäyttöiset taksit (Self-drive taxes). Toivoin mielessäni, että taksi olisi saanut olla CATinkin lähettyvillä. Kuuden mailin kävely asemalta reppuineen vei puhtia laajaan alueeseen perehtymiseltä.

"Keksintömme ovat käyttökelpoisia ja taloudellisia heti kun öljyn hinta kaksinkertaistuu", Harper selittää.

Etuna tässä vaiheessa on, että keksintöjä testataan rauhassa ja turvallisessa ympäristössä, sillä uusien tekniikkojen suhteen on oltava varovainen. Kovin paljon virheinvestointeja ei pystytä tekemään. Myös ihmisten kiinnostus lopahtaa, jos käyttö on liian monimutkaista.

"Tiedämme mitä osaamme ja sen myös pystymme osoittamaan. Emme esimerkiksi suosittele biokaasua muuta kuin trooppiseen ilmastoon. Täällä se on osoittautunut turhaksi investoinniksi. "

Sain kutsun talkooporukan lounaalle ja tapasin italialaisia, amerikkalaisia ja saksalaisia nuoria lusikoimassa kasvislasagneaa. Pyynnöstä huolimatta en päässyt katsomaan, miten he kaikki asuivat. Vain näyttelyalue oli yleisölle avoin. ”Haluamme säilyttää yksityisyyden”, minulle selitettiin. Suunnittelu- ja työskentelytiloihin kuitenkin pääsin. Peter Harper tulosti minulle tietokoneeltaan uusimman esitelmänsä kylän kuulumisista. Sen hän on pitänyt Findhornin ekokyläkonferenssissa syksyllä 1995.

 

Hullut idealistit

Näin on otsikoitu CATin historiikista kertova kirjanen Miksi, miten ja milloin - Euroopan ensimmäinen ekokeskus. "20 vuotta sitten ihmisiä alkoi tulla työyhteisöistä, kaupungeista, kursseilta. He halusivat tehdä työtä ja suunnitella", sanoo Roger Kelly, Teknologiakeskuksen johtaja.

"Muistan kuinka syksyisenä päivänä 1973 kävelin sankan pusikon läpi, siitä missä nyt on pysäköintialue. Rinteessä oli raunioita, suuria kasveja. Kultaiset lehdet leijuivat notkelmissa ja mieleeni tuli ajattomuus. Tässä rauhallisuuden tyyssijassa tunsin, että jotain uutta ja kestävää voitaisiin asettaa kaikelle kansalle nähtäville. Kaipuu oli tuonut minut tähän kauniiseen ja yksinäiseen paikkaan.” (Gerald Morgon-Grenville)

Perustajapariskunta kertoo kirjasessa otsikolla Tulevaisuuden laakso: ”Ette ehkä tiedä, että synnyimme Intiassa ja asuimme Afrikassa lähes 19 vuotta, missä meillä ei ollut mitään. Ei ollut sähköä eikä juoksevaa vettä. Meidän oli tehtävä kaikki itse. Aluksi tämä paikka näytti mahdollisimman huonolta - louhosalueella, kaukana Keski-Walesissa. Paikalle saapui vain joitakin hippejä, vapaaehtoisia sekä ihmisiä, joilla ei ollut aavistustakaan ruumiillisesta tai käytännön työstä. Mutta Diana Brass oli yksi ensimmäisistä kyvykkäistä. Hän osasi tehdä ruokaa ja kasvattaa vihanneksia. Kukaan vapaaehtoinen ei olisi jäänyt töihin ellei olisi saanut syödäkseen. ..

Aluksi aioimme rakentaa omavaraista yhteisöä, innovatiivista ja kokeilevaa. Tarkoitus ei ollut aukaista paikkaa yleisölle.”

 

Redfield permakultturikeskus

Ei ollut mitenkään helppoa saapua Englannin permakulttuurin keskukseen Redfieldiin. Paikkakunta kun on niin pieni, että sen nimeä ei löydy rautatieaikatauluista. Kun soitin lähimmältä asemalta, Simon Pratt kertoi, että olisin toki tervetullut.

Upean vanhan linnan eteisessä kiirehti muutama henkilö ohitseni: ”Tavataan myöhemmin. Nyt on Englanti-Hollanti - Euroopan mestaruusottelu.” Jätin makuupussini toiseen vierashuoneeseen ja lähdin ulos kävelemään. Lampaat määkivät ja kompastelin lasten liekkipyöriin. Puutarhassa nuori saksalainen nainen levitteli pahnoja. Sateen jälkeen oli kateviljely saatava toimimaan. Hän kertoi työskennelleensä useilla permakulttuuritiloilla Australiassa ja Uudessa Seelannissa., myös Saksassa.

Puutarha ja kasvihuoneet oli hoidettu hyvin, ja työn aloittaminen sujui vieraaltakin helposti. Kuulin että vierashuoneissa oli nukkunut Tiibetin ja Zen-buddhalaisia sekä shamaaneja.

Viikonlopputalkoolaisten avulla kasvihuone oli uusittu, ja alettu rakentaa saunaa. Tietokoneet olivat lisääntyneet.

Redfieldin kaivattiin uusia ihmisiä -erityisesti vanhempia ja naisia, ei niinkään lapsia. Yhteisön viereen oli kunnostettu vierasmaja 18 kurssilaiselle, mutta jopa 100 ihmisen kursseille järjestyy tilaa ja ruokaa.

Yhteisössä pidetään usein permakulttuurikursseja. Simon Pratt on jo kahdeksan vuotta kehitellyt permakulttuuria Redfieldissä. Muita kursseja ovat yhteisöelämä, rytmi ja rummutus, piirileikit, miesten käyttäytyminen jne.

Permakulttuurin ansiosta jo 50 % ruoasta kasvatetaan tilalla. Suurin osa lämmitykseen tarvittavasta puusta kerätään alueelta. Paikalle on myös istutettu 2.000 puuntainta, 14 eri lajia.

Kulutus on selvästi vähäisempää, kun yli 30 ihmistä käyttää samaa keittiötä ja pesutupaa. Myös kuljetukset on voitu minimoida. Ostokset tehdään yhdessä kerran viikossa. Useimmat yhteisön jäsenet työskentelevät kotona tai lähistöllä.

"Vähennämme ulkopuolisen tienestin tarvetta kasvattamalla oman ruokamme ja kehittämällä tulon lähteitä omalla alueella", kertoo Simon Pratt.

Myös monet sosiaaliset tarpeet pystytään tyydyttämään omalla sakilla. Lastenhoito, vapaa- aika, käytännöllinen ja henkinen koulutus ja kannustus saa paljon aikaa.

Periaatteena on: elä yksinkertaisesti, jotta toiset voivat yksinkertaisesti elää.

 

Redfieldissä kunnostetaan rakennuksia

Vanha piharakennus pyritään saamaan yhteiseen käyttöön. Kaikki eristeet ja materiaalit ovat ekologisesti kestäviä, käyttöön otetaan aurinkopaneelit ja ulosteen ja virtsan erotteleva kompostikäymälä. Luomuviljely toimii kehnonlaisesti, koska paikasta puuttuu kokenut puutarhuri.

Alue on hyväksytty paikallisen Agenda 21 toimesta mallipermakulttuuritilaksi. Sadevesi kerätään katolta altaaseen, josta saadaan kasteluvesi. Allas on myös lintujen ja kotieläinten juomapaikka sekä lasten leikkipaikka.

Yhteisön vanhin jäsen Jonathan How muutti 12 vuoden jälkeen pois. Läksiäiskirjeessään hän mainitsi yhtenä syynä ajan käytön: ”Niin suuri määrä läheisiä ihmiskontakteja vaatii aikaa, ajantaju venyy.”

Uusin jäsen Crid Reid kertoi, minkälaisen paniikin hän sai joutuessaan keittämään ensimmäistä kertaa 25 henkilölle illallista. Helpottavaa oli tietää, että seuraavan kerran ruoanvalmistus ja tiskaus osuu omalle kohdalle vasta viikkojen kuluttua. Toinen paniikin syy oli puiden kanto toisen kerroksen uuniin. Aina eivät sahatut puut mahtuneet ja joskus hermostutti uunien huono suunnittelu.

 

 Poimintoja uutisista matkan aikana 1996

Planetary Connections. Positive News from Around the World, syksy 1995, kevät 1996. Lehdelle Planetary Connections toivotaan Suomesta tilaajia. Tilaa lähikirjastoon tai lukuringille! Lehdessä kerrotaan lyhyesti tärkeimmistä ympäristösaavutuksista ja ideoista ja annetaan hyvät lähdeviitteet ja yhteystiedot.

Jäsenet Friends of Planetary Connection saavat vuodeksi Friends Magazinen. Tilausmaksu on viisi puntaa, mutta enemmänkin voi maksaa. Tukimaksu mahdollistaa lehden lähettämisen ilmaiseksi niille, joilta tarvittavat varat puuttuvat. Lehti ei tee voittoa

 

  • YK:n pääsihteeriksi toinenkin kandidaatti presidentti M. Ahtisaaren lisäksi

YK:n Rauhanyliopiston rehtori Robert Muller on ehdolla vuoden lopulla aukenevaan YK:n pääsihteerin virkaan. Hän on työskennellyt YK:ssa 40 vuotta ja tehnyt suunnitelman täydellisestä aseistariisunnasta. Robert Muller sanoo:

"On nähtävä ne virheet joita on tehty vietäessä länsimaisia arvoja ja teknologiaa kehitysmaihin. Nykyisen yhteiskunnan arvoista on bisnes numero yksi, sosiaalihuolto numero kaksi ja spirituaalisuus numero kolme. Olen sitä mieltä, että tätä järjestystä on muutettava. Spirituaalisuus eli paikkamme universumissa ja kotona maapallolla sekä globaalispirituaalisuus on nostettava numeroksi yksi."

Robert Muller puhui Findhornin ekokyläkonferensissa, jonka rahoittivat UNESCO ja Gaia-säätiö. Muller saapui San Fransiscossa pidetystä Maailman tila -foorumista, jossa pääpuhujana oli Mihail Gorbatshov. Gorbatshov oli kerännyt yli 500 tunnetuinta tulevaisuuden tutkijaa keskustelemaan siitä, minkälaiseksi ihmisyhteisö voisi kehittyä ensi vuosituhannella. Myös Gorbatshovin agendassa spirituaalisuus oli etusijalla.

Pääsanoma molemmissa konferensseissa oli: meillä on oltava visio siitä, miten haluamme elää vuonna 2050. Sen jälkeen vähennämme kulutusta sen vision mukaisesti. Pienikin ihmisryhmä voi muuttaa maailmaa.

Lisätietoja: Goughen Public Relations, 226 East Canon, Perdido, Suite B, Santa Barbara, California

 

  • Vaihtoehtoinen Nobel -palkinto

Ruotsin eduskunta jakaa vuosittain "niille jotka tarjoavat käytännöllisiä esimerkillisiä ratkaisuja nykypäivän polttaviin ongelmiin palkinnon, Right Livelihood A ward, 250.000 dollaria. Yksi palkinnon saajista oli viimeksi thaimaalainen yhteiskuntauudistaja Sulak Siovaraksa. Hän on perustanut järjestön "Kulutuksen vaihtoehdot" ja kehittänyt kestäviä vaihtoehtoja länsimaiselle kulutusajattelulle, mutta myös koulutuksen muuttamiseksi spirituaalisemmaksi ja kokonaisvaltaisemmaksi.

Unkarilainen Andreas Biro ja hänen Unkarin Omavaraisuus säätiö palkittiin mustalaisten kulttuuria tukevasta työstä. Kaksi muuta palkinnonsaajaa olivat Bosnian Serbien Unohdettu ääni ja Indonesian poliittisten vankien puolesta taisteleva Carmel Budiardo.

Lisätietoja: Right Livelihood A ward, PO Box 15072, S-10465 Stockholm, Ruotsi

 

  • Insinöörit ja tiedemiehet aktivoitukaa!

Vastuullisten insinöörien ja tieteentekijöiden verkoston maailman konferenssi Amsterdamissa (The International Network of Engineers and Scientists for Global Responsibility) pyrkii ottamaan vastuuta ihmiskunnan kehityksessä. Tärkeitä päämääriä ovat:

- kieltäytyä kehittämästä ydinaseisiin perustuvia joukkotuhovälineitä ja muita kansainvälisin sopimuksin kiellettyjä aseita

- kieltäytyä tekemästä tukimusta joka voi vahingoittaa maata ja sen ihmisiä - sopeuttaa tieteellinen työ eettisiin periaatteisiin

- kannustaa niitä tutkijoita, jotka kärsivät tieteellisellä uralla eettisten periaatteidensa vuoksi

- työskennellä niin, että työ ei koidu ainoastaan taloudellisen, kansallisen tai poliittisen edun tavoitteluun

Lisätietoja: Pledge and Congress, INES, Postbox 101707, 44017 Dortmund, Saksa

 

  • Susia odotetaan Skotlantiin

Aberdeen yliopiston eläintieteilijä Martyn Gormanin tutkimusten mukaan susi voisi menestyä Skotlannissa, jos vain yleinen mielipide sen sallisi. Alan Watsonin johtama Trees for Life eli Puita Elämän ylläpitämiseen -ryhmä olisi valmis sijoittamaan susia asumattomille alueille. Watsonin mielestä perinteiset eläimet kuten susi, edistäisivät alueen henkisyyttä mutta myös luonnon tasapainoa. Lisätietoja: Alan Watson, Trees for Life, The Park, Findhorn, Forres IV36 OTZ

 

  • Bioregionalismi

tutkii sitä, miten ihmiset ovat riippuvaisia ympäristöstään.

Ajattele maailmanlaajuisesti -toimi paikallisesti - kuului menneinä vuosina vihreiden iskulause. Nykyään moinen ajattelu ei enää riitä. On ajateltava myös pitkällä aikavälillä ja toimittava nyt Think Long Term and Act Now.

 

  • Permakulttuuri

Englannin kolmannessa permakulttuurioppaassa 1994/95 on tiedot 52 yhteisöstä. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestyneessä uudessa oppaassa permakulttuurikyliä on jo yli 80. Suosio on huimaava kun vertaa, että vuoden 1990 kirjassa oli vain seitsemän projektia.

Oppaan kirjoittaja Simon Pratt on asunut yli kymmenen vuotta vanhaan englantilaiseen linnaan perustetussa yhteisössä.

Pratt antaa vakavan varoituksen niille, jotka haluavat tutustua permakulttuurikyliin: ”Älkää lähtekö noin vain kiertämään ja katselemaan. Jokaiseen paikkaan on kirjoitettava tai ainakin soitettava etukäteen, ja asukkaiden vaivannäöstä ja opastuksesta on maksettava erikseen. Tutustujan ei tule mennä kertomaan, miten mikäkin asia voitaisiin tehdä paremmin.”

Englannissa toimii organisaatio WWOOF -Working Weekends Qn Organic Farms, jonka jäsenet voivat vierailla maatiloilla. Jäseneksi pääsee maksamalla jäsenmaksun.

Soitin Saksan permakulttuurikeskuksen Steyerbergiin. Automaatista kuulin, että puhelinaika on kaksi kertaa viikossa. Sitten sain kuulla tylyn totuuden: kukaan ei enää jaksa ottaa vastaan vieraita. Kukaan ei selvitä toimintaperiaatteita ilman että hänellä maksetaan siitä. Kerran kuukaudessa pidetään yleinen esittely ja se maksaa 10 DM. Yksityisesittelystä on maksettava 100 DM.

 

  • Vaatikaamme omassa kunnassa Agenda 21 

Kierrellessäni Euroopan eri maissa ekologin lasit silmilläni, kuulin useimmiten sanan Agenda 21. Sehän tarkoittaa paikallista ympäristöohjelmaa seuraavalle vuosituhannelle tai ainakin vuosisadalle 2100. YK:n sponsoroimassa Rio de Janeiron kokouksessa päätettiin, että paikallistasoilla tulisi valmistella ohjelma, joka takaa luonnon kestokyvyn.

Lahdessa, Helsingissä, Padasjoella, Kuopiossa ja muutamassa muussa Suomen kunnassa on laadittu ohjelma ja ohjelmaa täydennetään. Kenen toimesta? Tietysti meidän, jotka ymmärrämme kiertokulun. Siis vaikuttamaan oman alueen agendan luomisessa!

 

  • Solar-palkinnot

Vesivoimalla käyvä rautatie, itse itseään lämmittävä talo ja tuulivoimakenttä saivat Englannin ensimmäiset aurinkovoimapalkinnot (Solar prizes). Palkinnoilla halutaan saada yleisö ja tuotantoelämä kiinnostumaan aurinkoenergian käytöstä laajassa mitassa. Aurinkoaikakauden alkamista ja kehittymistä seuraavat visionäärit ovat perustaneet Eurosolar -nimisen painostusryhmän, jossa on jo 20 000 jäsentä ympäri Eurooppaa. Järjestö pyrkii Englannissa muuttamaan lakeja, määräyksiä ja verotusta niin, että uudistuva energia on yhä halvempaa ja sen käyttöönotto on yhä vaivattomampaa.

Listätietoja: Eurosolar UK, International Institute of Energy Conservation, 1 Purley Place, Lontoo Nl 1QA,

 

  • Auringon voimalla maailman ympäri

Englantilainen 31-vuotias televisiotuottaja Karen Howarth on päättänyt todistaa aurinkovoiman luotettavuutta ja pikaista käyttöönottoa. Hän lähti keväällä 1995 maailmanympärysmatkalle laivalla, jossa ei ole purjeita ja joka ei käytä fossiilisia polttoaineita. Karen raportoi jatkuvasti ilmastonmuutosten vaikutuksista aurinkovoimaan. Laivan nimi on Global Green Cat.

Lisätietoja: Karen Howarth, 35 Scribs Lane, Lontoo NWI06AA, fax 01819690470

 

  • Autonominen talo

Arkkitehtipariskunta on rakentanut perheelleen talon, joka tuottaa tarvitsemansa energian, kierrättää veden ja jätteet. Hanke on osoitus siitä, että tarvittava teknologia ja taito omavaraisuuden ylläpitämiseksi on jo olemassa.

Aurinkokennot, jotka tuottavat talon tarvitseman sähkön, on asennettu puutarhaan. Sadevesi kerätään katolta ja johdetaan kellariin hiekkasuodattimen ja sen jälkeen keraamisen hiilisuodattimen läpi. Vettä voi sen jälkeen juoda.

Koeperheellä on vesi riittänyt, samoin kompostimulta puutarhan tarpeisiin. Kukaan ei ole kärsinyt kylmyydestä.

 

  • Pyörällä halki Englannin

Englannissa valmistuu vuoteen 2000 mennessä 10.000 km pitkä yhtenäinen pyörä- ja kävelytie. Pyörällä voi ajaa turvallisesti omia väyliä pitkin Doverista Invernessiin. Uuden autoliikenteeltä suljetun tien on laskettu turvaavan 100 miljoonaa matkaa vuodessa. Suunnittelussa ovat olleet mukana paikallishallinto ja alan säätiöt.

 

  • Henkisyys - arvostettu muutoksen menetelmä

Mielten vallankumouksesta puhui entinen ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen kesän suuressa vaihtoehtotapahtumassa Kirjavassa satamassa Kerkonkoskella. Samalla asialla on tutkijoiden ja lääkärien verkosto, joka piti konferenssia Cambridgen yliopistossa Englannissa. Samanlainen konferenssi oli Moskovassa.

 "Universumi on kuin intelligentti kokonaisuus, jolla on superfysikaalinen kyky välittää ideoita ja ajatuksia ihmisten kesken ilman sanoja", kirjoittaa Joan Walton.

Venäläinen tutkija Anatoli Akimov puhui Pietarissa pidetyssä konferenssissa Tajunta ja fyysinen universumi Elämän kentästä (Life Field). Elämän kenttä on olemassa sellaisten fyysisten kokonaisuuksien kuin aika, paikka, sähkömagnetismi ja gravitaatiokenttä lisäksi. Elämän kentän havainnoinnissa auttaa klassinen tiede, mutta myös kvanttimekaniikka, pseudotiede ja uskonnolliset perinteet. Akimov puhuu kiertokentästä (Torsion Field) joka aiheuttaa pienen kierresyöksyn todelliseen elämään. Samalla tavoin kuin sähköinen liike luo magneettisen kentän ja suuri massa luo painovoimaa, samoin kierto aiheuttaa syöksyn jota voi kutsua fytoniksi. Tämä kierresyöksy pystyy johtamaan tietoa valon nopeudella. Kierreilmiöllä voidaan selittää ESP-kokemukset. Vladimir Bingi osoitti kierresyöksyn vaikuttavan myös veteen samoin kuin muihin fyysisiin ilmiöihin. Vaikutus on verrannollinen magneettien erilaisiin frekvensseihin.

 

  • Vedellä on muisti

Tämän teorian mukaan vedellä on sama merkitys maapallon kokonaisuudelle kuin verellä ihmiselle.

Yksikään eliö ei toimi ilman vettä, ei myöskään ihminen. Mutta vedellä on myös paljon hienojakoisempi tehtävä: vesi pystyy varastoimaan tietoa. Elämähän on muodostunut nestemäisestä olomuodosta. Vesi pystyy säilyttämään rytmin ja rytmi on synonyymi elämälle. Ilman rytmiä ei ole elämää. Jokaisella elävällä olennolla on rytmi, jonka säilymisestä sen elämä riippuu.

Lisätietoja: A John Wilkes A.R.C. A Flow Design Research Group, Emerson College, Forest Row, Sussex RH18 5JX

 

  • Aivojen tuolla puolen

Konferenssi Cambridgen yliopistolla

Prof. Willis Harman esitti, että tajunnan tutkimiseksi tulee kehittää uudenlaista tiedettä. Perinteisen tieteen mukaanhan tietoa voidaan kerätä vain fyysisten aistien perusteella. Fysikaalisen maailman lait aletaan tuntea nyt jo niin tarkkaan, että voidaan alkaa kehittää laajempaa tiedettä. Senhän me kaikki jo sisimmässämme tiedämme, sillä meillä on subjektiivista eli henkilökohtaista tietoa. Se perustuu intuitioon, henkisyyteen ja kunkin mystisiin kokemuksiin.

 

 

Bussimatka Saksan, ruotsin ja Tanskan ekokyliin

 

Kivisalo-hanke (Hannes Tuohiniitty)  järjesti  retken Saksan, Tanskan ja Ruotsin yhteisöihin 3.-12.6. 2007
Tutustuimme perusteellisesti seuraaviin ekokyliin

Saksa
ZEGG (100 km Berliinistä lounaaseen)
http://www.zegg.de
 
Sieben Linden (n.100 km Berliinistä etelään)
http://www.siebenlinden.de
 
Lebensgarten (Hannoverin ja Bremenin välissä)
http://www.lebensgarten.de

 
Tanska
 
Den Selvforsynende Landsby (Lähellä Svendborgia, Fyn saarella)
http://www.selvforsyning.dk/
 
Svanholm (60 km Kööpenhaminasta länteen)
http://www.svanholm.dk/
 
Andelssamfundet i Hortshöj (Århusista 15 km luoteeseen)
http://www.ecovillage.dk/
 
Udgården (Århusin lähellä)
http://directory.ic.org/records/?action=view&page=view&record_id=2739
 
Kirstinelund (n.20 km Århusista länteen)
http://www.kirstinelund.dk/
 
Munksögård (Roskilden lähellä)
http://www.munksoegaard.dk
 
Dyssekilde (lähellä Frederiksvaerkia)
http://www.dyssekilde.dk/
 
 
Ruotsi
 
Toarps Ekoby (Malmön lähellä)
http://www.ekoby.nu
 
Solbyn  (Lundin ja Malmön lähellä)
http://www.solbyn.org
 
Utsikten-ekoby (lähellä Göteborgia)
http://www.utsikten-ekoby.org/
 
Mjölnartorpet Ekoby (lähellä Karlstadia)
http://www.mjolnartorpet.com/eko/start.htm
 
Rydebacke (Göteborgin lähellä)
http://www.rydebacke.nu
 
EKBO (15 km Tukholmasta)
http://www.ekbo.se
 
Järna (Södertäljessä, 60 km Tukholmasta)
http://www.sodertalje.se/templates/Page____489.aspx