Isäni kuoli vuonna 1985 tuskalliseen paksunsuolen syöpään. Sain viettää viikon hänen luonaan sairaalassa.

 
Näitä tietoja löytyi googlattuna isästäni 2009-2017


- Kysy eläinlääkäriltä, Ikkala, Veikko - nidottu - Suomalainen.com
www.suomalainen.com/webapp/wcs/stores/servlet/fi/skk/kysy-eläinlääkäriltä
Osta Kysy eläinlääkäriltä, nidottu, Ikkala, Veikko. Hinta 4.70.
- Kotiliesi 1959 nr 15, näin eletään Keski-Suomessa eläinlääkäri Veikko Ikkala (Saarijärvi)
- Muistelmia ja mietteitä, Ikkala, Veikko, Julkaisija Keuruun kaupunginkirjasto 1980 Julkistamisajankohta 2015, Formaatti Teksti/PDF Kokoelma Saarijärven Joulu, Ikkala, Veikko, “Muistelmia ja mietteitä,” DIGI - Yleisten kirjastojen digitoimaa aineistoa, viitattu 2. huhtikuuta 2017, http://digi.kirjastot.fi/items/show/120775.


Puuhapuisto Veijari

on Saarijärven Kolkanlahdessa sijaitseva seikkailupuisto. Se tunnettiin ennen nimellä Saarijärven Vesieläinpuisto. Kohde avattiin vuonna 1988 ja alueen suunnittelusta vastasi saarijärveläinen arkkitehti Jouko Berg.
 
Nimi muutettiin joitakin vuosia sitten Puuhapuisto Veijariksi. Kohteen omistaa Saarijärven Vesieläinpuisto Oy, joka on lähes kokonaisuudessaan Saarijärven kaupungin omistama osakeyhtiö. Alueen rakennukset ja liiketoiminnot on vuokrattu Kurun Lomasaari Oy:lle, jonka toiminnasta vastaavat Kari ja Leena Iso-Markku.
 
Matkailukohde rakennettiin alueella olevan Kappelilammen ympärille. Paikallinen eläinlääkäri Veikko Ikkala käynnisti siinä aikoinaan lohen kasvatus- ja myyntitoiminnan. Hän myös kokeili alueella porojen kasvatusta, mikä ei onnistunut paikallisissa olosuhteissa. Nykyisen puiston vesialueet on laajennettu muokkaamalla alkuperäisen puron ympäristöä. Alueen Tenavapihan keskellä sijaitseva ns. Punainen tupa on alun perin eläinlääkäri Ikkalan rakentama asuintalo. (Wikipedia)


Suomen vanhin

Kalastajakylä on Suomen vanhin samalla paikalla toiminnassa oleva kalakylä.  Sitä perustamassa oli Veikko Ikkala 1940 –luvun lopussa.  Kylmävetiseen Kappelilampeen tuotiin kirjolohta, siikaa ja puronieriää. 1950 –luvulla kalaa alettiin myydä ja samalla paikasta tuli käyntikohde.
-  Punainen tupa on alun perin rakennettu lammenhoitajan taloksi.  Ikkalan  aikaan täällä oli päätoiminen lammenhoitaja, joka asui Punaisessa tuvassa, kertoo Kari kalastajakylän historiasta. Kalastajakylässä saa käydä kalastamassa, vain saaliista maksetaan.
- Kalastajakylän laitureilta kantautuu iloinen puheensorina ja lasten kiljahduksia. Vihdoinkin pilvien raosta kurkisteleva aurinko on houkutellut onkijoita laiturin joka kolkkaan. Tällä kertaa saaliinsa eteen on nähtävä hiukan vaivaa, mutta Kalastajakylän ystävälliset työntekijät auttavat.
- Kalastajakylä on perheiden suosiossa. Pääpaino onkin perheiden huomioimisessa.
- Perheelliset tuovat lapsiaan hakemaan ensimmäistä kalakokemustaan. Lapset muistavat kauan saamansa kalasaaliin, Kari jatkaa.
Näin varmaan käy myös Aapo Koskiselle, joka tuli Karstulasta asti kalastamaan ensimmäisen kalansa. Saaliiksi Aapo sai reilun kiloisen lohen, jonka nuorimies sai itse viedä
punnitukseen ja savustukseen.
- Tämä on kyllä lohi, Aapo katsoo asiantuntevasti haavissa olevaa kalaansa.
Varmasti tuoretta. Heti perään perheen isäkin saa kiloisen lohen, joten illan ruokapöydän antimet on turvattu.
- Tämä on kiva paikka koko perheelle. Joka kesä tulee käytyä. Tultiin asioille Saarijärvelle ja samalla ajateltiin viedä kotiin lohiruokaa, juttelee Satu-äiti.
- Tuoretta kalaa saa varmasti. Tänään meni puoli tuntia ja tarvittiin erikoissyötti, jatkaa perheen isä
Kari Koskinen
Savustuspöntöillä riittää töitä. Yhteen laatikkoon mahtuu kaksi noin kiloista lohta, jotka makaavat karkealla leppäpurupedillä savustumassa.
- Paikallinen Savelan paja on suunnitellut ja valmistanut pöntön. Näitä pönttöjä, joihin
kalat saadaan savustumaan eri tahtiin, ei löydä valmiina. Hyytiäinen tekee meille tällaista karkeaa leppäpurua, joka an joka antaa hyvän savun, kertoo omistaja Kari Iso-Markku.
Äänekoskelainen  Aamu-tyttö on saanut lohen, jonka pappansa käy tuomassa  punnitukseen.
- Viimeksi tuli käytyä oman tytön kanssa parikymmentä vuotta sitten. Nyt tämän silmäterän kanssa tultiin varta vasten kalalle, pappa kertoo Aamun vielä jatkaessa onkimista. Naapuriinkin voi täällä törmät (Saarijärveläinen 25.7.2012)


 

Keski-Suomen Kennelpiiri

Toisessa vuosikokouksessa 28.3.1957 Jyväskylä Klubilla valittiin yksimielisesti tohtori R. Sotamaa piirin puheenjohtajaksi ja samaten yksimielisesti päätettiin valita piirin kunniajäseneksi maanviljelijä J.H. Vesterinen Saarijärveltä ja hänen tilalleen johtokunnan jäseneksi eläinlääkäri Veikko Ikkala Saarijärveltä. Johtokunnan erovuoroiset jäsenet valittiin yksimielisesti uudelleen ja viisi nimettiin seuraavassa vuosikokouksessa erovuoroisiksi.
 
 
Arvokalojen lammikko- ja allaskasvatus, Vesitalous 1/1966
 
Onni Oksanen: Pilketehdas ja teurastamo
Myöhemmin Paavonseudulla oli lihanostajat. Vihtori Peltonen oli ensimmäinen lihanostaja ja myöhemmin Arvo Niininen. Paavonseudun pilketehdas oli lähellä päävarastoa Työväentalon suuntaan. Pilketehtaan lopetettua toimintansa sen kuivaamosta tehtiin navetta. Arvo Niininen osti sinne eläviä eläimiä. Lihan loputtua päämyymälän lihaosastolta Arvo kävi paukauttamassa ja liha vietiin kaupan tiskille. Lihaa suolattiinkin ja eräänkin veriämpärin olen sekoittanut. Sehän oli tuttua jo lapsesta, kun sitä tuli Pajupurolla tehtyä. Pennut pantiin aina sotkemaan, kun verta otetiiin siasta tai tapettiin muitakin eläimiä. Veri myytiin myöskin. Verta piti hyvin paljon sotkea jottei se hyytynyt. Hyytynyt veri ei kelvannut kenellekään. Sitten tuli lainmuutos. Tarkastamatonta lihaa ei saanut myydä. Välivaiheessa, jos itse teurastettiin eläinlääkäri Veikko Ikkala kävi tarkastamassa ja löi leimansa ennen kuin lihaa saatiin myydä.
Pilketehtaan purki 1970-luvulla Matti Lampinen.
 
 

Saarijärven museo
Eräkausi ja asutuksen vakiintuminen
Kalankasvatus

Kalankasvatus alkoi Saarijärvellä 1960-luvulla. Yksi syy kalanviljelyinnostuksen alkamiseen ja leviämiseen oli maatalouden antama heikko toimeentulo. Pienviljelijät ryhtyivät etsimään tukielinkeinoja ja löysivät kalojen lammikkokasvatuksen. Kalojen lammikkoviljelyn Saarijärvellä käynnisti eläinlääkäri Veikko Ikkala. Tuolloin neljä kalankasvattajaa aloitti toimintansa Saarijärvellä. Eniten kalankasvattajia oli 1980-1990-lukujen taitteessa, jolloin niitä oli Saarijärvellä 42, nykyään kalankasvattajia on 39. Saarijärvellä kalankasvatus on sivuelinkeino suurimmalle osalle kasvattajista, pääelinkeinona kasvattajilla on karjanhoito.
Saarijärvelle on keskittynyt vajaa puolet Keski-Suomen kalankasvatuksen alasta. Kala-altaita Saarijärvellä on 238, joiden pinta-ala on kaikkiaan 204 hehtaaria. Kalankasvatus keskittyy Saarijärvellä Hoikankylän, Lanneveden ja Pajupuron alueelle. Saarijärven kalankasvattajat ovat perustaneet Keski-Suomen luonnonravintolammikkotuottajat ry:n vuonna 1980. He perustivat myös Kallinpuron kala-asema Oy:n ja rakensivat talkoilla kalanpoikasten keräilyaseman vuonna 1988. Yhtiö hoitaa kaikkien kasvattajien kalojen markkinoinnin. Markkina-alueena on pääasiallisesti eteläinen Suomi Oulun korkeudelle asti. Kalankasvattajat tekevät yhteistyötä Keski-Suomen Kalatalouskeskuksen, kalastuspiirin ja maaseutuelinkeinopiirin kanssa.


Viisauksia isän opiskeluajan muistikirjasta

( käsin eri värisillä kuulakärkikynillä ja lyijykynällä kirjoitettu
puolikkaan A6-kokoiseen harmaaseen vihkoon)


Kuka on viisas?
Joka oppii jotakin jokaiselta.
Kuka on voimakas?
Joka hillitsee mielensä
Kuka on onnellinen? Joka on tyytyväinen.

Kestä tämä joka päivä ettei sinulle kävisi vielä pahemmin.

Tarmo voittaa vastukset ja into kunnon antaa.
Pursi pienen pienikin, voi joskus kauas kantaa.

Ihminen ei ole milloinkaan niin kaunis kuin silloin kun hän pyytää anteeksi tai antaa anteeksi.

Ihminen joka loukattuna ei anna suuttumukselle sijaa sydämessä, on saanut suuren voiton.

Viisas tahtoo hidastaa puheensa ja tehdä tekonsa joutuisammaksi.

Luottamus ulkopuoliseen apuun tuo mukana onnettomuutta, vain itseluottamus synnyttää voimaa ja iloa.

Plantaasin valtiatar on sen ensimmäinen orja.

Kuta enemmän ystävykset onnistuvat sitä enemmän voivat he antaa toisilleen, sitä lujemmaksi tulee heidän ystävyytensä.

Vain ne jotka itse ovat pilanneet rakkauden puhuvat siitä rumasti.

Kaikista maallisista onnen lahjoista ei ole ainoatakaan, joka olisi niin rukoilemisen arvoinen kuin lahja omistaa ihminen, jota koko elämänsä voi rakastaa, jonka kanssa voi koko elämänsä elää, jolle voi kaiken antaa ja jolta voi kaiken saada, jota voi ehdottomasti uskoa ja joka ehdottomasti uskoo.

Et saata ajaa pois hyttysparvea miekalla, mutta yksi tuulahdus voi viedä ne mukanaan.

Ihminen ei voi elää vain hyväilyistä, hempeistä sanoista ja tunnelmallisista hetkistä vaan myös harrastuksista.

Muista ettei rakkaudellinen yhdyselämä koskaan voi olla onnellinen ilman kieltäymyksiä ja itsensä hillitsemistä.

Hyvä kodin turva on harrastuksen tuki.

Vaikka jakaisin kaiken omaisuuden köyhien ravinnoksi ja ruumiini poltettaisiin, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se mitään hyödyttäisi.

Ihminen voi omistaa kaikki henkiset lahjat sittenkään olematta mitään, mikä jumalalle kelpaa.

Se mikä määrää ihmisen sisäisen arvon on hänen luonteensa. Se mikä määrää hänen arvonsa yhteiskunnassa, on se hyöty, minkä hän tekee.

Kaipuun päivät ovat aina kauniimpia kuin täyttymyksen.
 
Kaikilla on rajansa paitsi ihmisten turhamaisuudella ja heidän julkisuudella.

Ihmisen mieli on Jumalan morsian ja meidän puheemme sielun hengitys.

Lyhin tie ei aina ole parhain eikä suorin vaikka niin vaikuttaa.

Kaikkea ihmisen kannattaa katsella, mutta vain hyvin harvoja kuunnella.

Kun meillä on oma sisäinen elämämme, silloin emme koskaan joudu ympärillämme olevien orjaksi.

Puhtaasti näkyy liki parhaiten.

Me peitämme heikkouksiamme kukin omalla tavallamme.

Koetelkaa kaikki, ottakaa parhain.

Maailma on tähän asti kulkenut eteenpäin kohden viisaan ohjeen mukaan:
Sokrates: lihan pidättäytyminen tapahtukoon siinä määrin kuin ihminen siihen kykenee.
Paavali: Jos kerran ette voi olla pyhimyksiä ja puhtaita kuin minä niin menkääpä naimaan sillä parempi on naida kuin palaa.

Kun ihmiselle menneisyys on ainut todellisuus, on hän jo kuollut.

Ei kulje tyhjänä maailman rantaa, joka ilonsa omassa repussa kantaa.

Kuka on kukistamaton paitsi alistuneisuus,
kuka on voiton varma paitsi kärsimättömyys.

Pimeys ei poistu vaikenemalla, sen poistaa tieto, taito ja rakkaus.

Ihmisten ulkoinen eroavaisuus ei aiheuta niinkään paljon epäsointua kuin sisäinen.

Ihmisten tyhmyys huomataan parhaiten heidän viisauksistaan.

Mitä viisaammin puhut sen vähemmän kuulijoita. 

Ainoa todellinen ystävämme on se, jonka näemme peilistä.

Takaisinsaannin toivoa nimitetään antamisen iloksi.

Die Hand, die die Flamme schützt, wärmt sich auch daran.

Älä käytä lääkäriä joka vaivassa, älä lakimiestä joka riidassa äläkä viinakarahvia joka janonpuuskassa.

Siihen että antaa toisen hallita itseään sisältyy yhtä paljon laiskuutta kuin heikkoutta.

Ei ole paljonkaan ero siinä, onko kahlittu maatilaan vai vankilaan.

Henkilö joka pitä itseään arvossa, suhtautuu yleensä suopeasti toisiinkin.

Todellisuus on aina kova. Vain kuvitelmat ovat miellyttäviä.

Mikä on itsepäisyyttä huonossa asiassa, on vain kestävyyttä hyvässä asiassa.

Neroudessa on yksi prosentti innoitusta ja 99 prosenttia hikoilua.

En voi nauttia kukasta ja hedelmästä samaan aikaan. (V.A.Koskenniemi)

Jos tietäisimme miten harvoin meidät ymmärretään oikein, puhuisimme vähemmän. (V.A.Koskenniemi)

Ystävyys lisää hyvän monin kertaiseksi ja jakaa pahan.

Päinvastaista voidaan väittää ainoastaan täydellisen asiantuntemattomuuden suomalla varmuudella.

Älä hellitä, kun epäonnistut. Jos suunnitelmasi on väärä, muuta se heti, mutta varmistu siitä, että se on väärä, ennen kuin sitä muutat.

Olen aina uudelleen joutunut kokemaan sen, että ihmiset, joilla ei ole paheita, omaavat myös hyvin vähän hyveitä. (A.Lincoln)

Sen joka ei osaa kestää pientä kärsimystä tulee valmistautua paljon kärsimään.

Oikein ja arvokkaasti eletään elämä hiljaisessa iloisuudessa.

Yksinäisyys on viisauden paras kasvattaja.

Puhehalunsa tyhmä jos vaientaa, hän voi hiljaista viisasta muistuttaa.

Jos haluat tyydytystä hetkeksi, kosta, jos tahdot kauaksi aikaa, anna anteeksi.

Asioiden näppärää ilmaisemista arvostetaan enemmän kuin huolellista perehtymistä aiheeseen.

Komitea on ryhmä valmistautumattomia, jonka haluttomat ovat nimittäneet tekemään tarpeetonta.

Kun kahlaamme matalassa vedessä, emme opi uimaan.

Oikealla hetkellä ja oikeassa paikassa harmiton valhe on paljon parempi kuin loukkaava totuus.



Ilkka-eno muistelee isääni


Eläinlääkärin ammatissa
Vuonna 1945 toimin Loimaalla vanhimman sisareni Iltan miehen autokoulunopettajana. Iltan oli tarkoitus opettaa minulle saksaa, mutta eihän siinä kerinnyt. Veikon piti liikkua autolla, mutta hänellä ei ollut korttia ja minä toimin kuskina. Loimaa oli Veikolle työläs paikka. Siellä oli hyvää karjaa, mutta joka viides lehmä kärsi poikimisesta. Veikko opetti minua kääntämään vasikan kohdussa.

Valmistuttuani metsäopistosta oli ensimmäinen työpaikkani Konginkankaalla. Maatilalla asui kolme poikamiestä, joista yhdelle kuuluivat karjakon työt. Karjakkopoika tuli eräänä iltana istuessamme iltakahvilla: “Nyt pitää tilata kiireesti eläinlääkäri.” He soittivat Äänekoskelle, mutta eivät saaneet piirieläinlääkäriä. Sanoin, että voisinhan minä kääntää. Poikiminen onnistui ja tieto levisi. Olin sitten monessa paikassa kääntämässä vasikoita. Minun taksanani oli neljä litraa pihkamaitoa. Ei siis kovin kallista. Piirieläinlääkäri oli kertonut Veikolle, että kieltää minulta puoskarin homman, koska vien häneltä leivän.

Veikko opetti myös naulojen aiheuttamista pötsihäiriöistä. Heinien joukossa oli siihen aikaan usein nauloja ja lehmät söivät niitä. Yhdessä paikassa emäntä kutsui hätäapuun, tulin kortteeripaikkaan uudestaan ja soitin Veikolle. Hän neuvoi: “Pane etuosa ylös, että naula voi lähteä liikkeelle ja ohittaa sydämen.” Sitten tuli Äänekosken eläinlääkäri ja sanoi, että ei tällä mitään nauloja ole. Se vaan muuten kuoli.

Veikko neuvoi myös säkkikonstin Tuomarniemellä metsäopiston aikaan 1948-49. Koska meidän opiskelijoiden piti maksaa ruoasta, pidimme omia sikaloita. Eräänä aamuna taloudenhoitaja Koskiniemi tuli kertomaan, että siat ovat sairaita. Tulin sanoneeksi ääneen, että voinhan minä parantaa. Tiesin, että keskipäivällä olisi pitänyt olla jossain töissä, oppituntejakin oli edessä neljä. Epämiellyttävää. Sanoin taloudenhoitajalle: “Kerro, että Salo saa hoitaa tuon sikapuolen.” Kävin sikalassa katsomassa. Olin opettanut keskuksen tytön tilaamaan pikapuheluja niin että ne näyttivät tavallisilta. Köyhän miehen konsti. Soitin Veikolle: “Täällä on sioilla pilkkuja.” Veikko selitti, että ota niin kuumaa vettä, kun kärsii ja toiseen kylmää. Säkki selkään, että vesi pysyy kauemmin. Ja se perhana parani.


______________

Matti kertoi, että isäni  oli kerran Kannonkoskella sairasamatkoilla ajellessaan ottanut kyytiin Saarijärvelle menevän mummelin. Mummeli oli pitänyt kaksin käsin kiinni oven rivasta henkeään haukkoen. Isäni kysymään: "Ajetaanko me liian kovaa, pelkäätkö sinä?" "Ei mutta pelkään jos se Ikkala sattuu tulemaan vastaan, oli mummeli selittänyt.

Lannevedellä eräs naapuri puhui saman suuntaisata: Roihunkosken sillalla ei tarvitse muuta pelätä kuin jos se Ikkala sattuu tulemaan vastaan.

http://www.antikvariaatti.net/product.php?id=117890 Näin eletään Keski-Suomessa

Tervetuloa eläinlääkäri Veikko Ikkalan vaiherikkaasta elämästä ja
työssä eteen tulleista sattumista kertovan kirjan
”Nyt se Ikkala tulloo!”
julkistamistilaisuuteen
tiistaina 14.2.2017 klo 15-17 Saarijärven Kunnantuvalle (Paavontie 4).

Anita Saarelainen Veikko Ikkalan perikunta

Kirjapuffi