Kosminen pyörä kääntyy!
21–22.12. maapallo on niin kaukana aurinkoa kuin se voi olla.
Alkaa uusi auringon kierto. Kosminen pyörä "pysähtyy" kahdeksi vuorokaudeksi -
myös symbolinen pyörä pysäytetään kahdeksi päiväksi.
Maa alkaa lähestyä
aurinkoa. Auringon uusi sykli aloittaa ihmisen sisällä uuden aurinkoajan.
Sisäinen voima heikkenee, ulkoinen voima kasvaa. Juhlitaan valon paluuta.
Juhlitaan luontoa kokonaisuuden ylläpitäjänä. Tämä vuodenaika käytetään
itsetutkiskeluun. Kaikki mitä olet sisälläsi kypsytellyt, saa uutta voimaa.
Juhli, kunnioita ja käytä hyväksesi vuodenkierron suuren pyörän kääntyminen!
Jouluna
henkisessä yhteisössä juhlistetaan talvipäivän seisausta
Auringon paluuta ja jälleensyntymän festivaalia
vietetään 20 -23.12. Tällöin auringon säteet osuvat suoraan niiden
eteläisimpään kohtaan. Pohjoisella pallonpuoliskolla juhlitaan vuodenkierron
lyhintä päivää, eteläisellä puoliskolla pisintä päivää. Eletään suurta kosmista
pyörää, universumin vuosikierron tulista keskipistettä, ajan symbolista pyörää.
Meidän pohjoisessa perinteessä on uskottu, että mystinen
maailmanpyörä pysähtyi kolmeksi päiväksi, kun yksi jakso loppuu ja uusi alkaa.
Siksi pohjoisessa on perinteisesti pysäytetty kaikki pyörät kolmeksi päiväksi
-kärrynpyörät, separaattorit, rukit - odottamaan auringon paluuta.
Talvipäivän seisauksen aikana pysähdytään itsekin, katsotaan
mennyttä ja valmistaudutaan uuteen energiseen jaksoon, kun aurinko antaa voimaa
ja kasvua päivä päivältä enemmän, päivä pitenee ja lämpö alkaa taas palata.
Vanhasta kelttiläisestä kulttuurista on jäänyt paljon auringon paluuta
esittäviä monumentteja.
Talvipäivän seisaus ei tarkoita uuden alkua lineaarisessa
merkityksessä, vaan syklistä jälleensyntymää alati muuttuvassa kokonaisuudessa.
Onkin tutkisteltava, mitä kaikkea on tapahtunut aikaisemmin.
Maan itsensä juhla on lähes näkymättömissä. Niin ihmiskunta
kuin luontokin kokevat menneen vuoden jälkeisen pimeyden. Ihmisissä ja kasveissa
vahvistuu juurienergia, unet ja mystiset kokemukset lisääntyvät. Alitajunnan
syvä totuus luo spirituaalista tietoisuutta ja saa selityksensä. Vanha vuosi on
kuollut ja sulautumalla ja miettimällä avautuu tie uudelleen syntymiseen.
Kelttiläisessä perinteessä puhutaan uutta luovasta keitoksesta. Jotain vanhasta
täytyy antaa kuolla, jotta voisi syntyä uutta. Elämän kierrossa tarvitaan lepoa
ja pimeyttä.
Talvipäivänseisauksen aikoihin kodit koristellaan
ikivihreillä kasveilla, jotka osoittavat elämisen kierron ikuisuutta.
Perinteisiä koristeita ovat myös hirsikoristeet ja pyöreät joulukranssit, jotka
tuovat esille elämän syklisyyttä, samoin kynttilät, koristellut puut, tonttujen
naamiaispukimet. Piirileikit ja lahjat ovat kuuluneet perinteeseen. Niiden
avulla kunnioitettiin ja juhlittiin luovuuden paluuta.
Kelttiläisessä perinteessä tulkittiin auringon kierto
jumaluuden kolminaisuutena: neitseellinen keväinen jumaluus, äitijumala kesän
vehreytenä ja viljavuutena ja vanhus viisauden edustajana talven pimeinä
kuukausina. Nämä jumaluuden kolme tasoa ovat esiintyneet monissa uskonnoissa ja
ne on ymmärretty saman energian eri muotoina.
Talvinen jakso kuuluu vanhukselle. Keskiaikana vanhus nähtiin
pelottava noitana. Hänen kokemustaan sisäisestä viisaudesta ja vilpittömyydestä
pelättiin ja vainottiin.
Talvella maa vetäytyy itseensä, ulkopuolista kasvua ei
tapahdu. On kylmä ja auringon valoa niukasti. Mutta syvällä maan sisässä juuret
kasvavat. Koko luonto on hiljentynyt ja odottaa uutta kasvua, lämpöä ja valoa.
Ihminenkin vetäytyy itseensä, hidastaa tahtia ja uneksii. Kun
ulkona on kylmää ja pimeää, laajenee elämä ihmisen sisällä. Meillä on aikaa
tutustua uniimme ja unelmiimme. Kehittää sisäistä viisautta ja ymmärrystä.
Meillä on aikaa yhdistää omia kokemuksiamme toiveisiin, ideoihin ja unelmiin.
Kun aurinko alkaa taas antaa ulkopuolista energiaa, voimme alkaa toteuttaa
näkemyksiämme.
Talvipäivän seisaus on auringon syntymäpäivä. Elämä aktivoituu. Koska olemme osa elämää, aktivoituu meidänkin päivämme. Voimme tuoda sisäisen viisauden esille ja kasvaa valon myötä. Unelmamme elämästä saavat selviä toteuttamismuotoja. Intellektuaalinen ja rationaalinen ajattelu alkaa tuoda esille parhaita puoliaan.
Valmistautuminen
talvipäivän seisaukseen
Perinteisesti talvipäivän seisausta vietetään perheen ja
läheisten ystävien kanssa suurissa tiloissa, ikivihreitä kasveja koristeena. Silloin
koristellaan neljä ilmansuuntaa ja viisi elementtiä.
Ikivihreät kasvit
Havuja ja katajia tuodaan symbolisoimaan ikuista elämää.
Niitä ripustetaan oven pieliin ja ikkunoiden ympärille. Jokaisella ikivihreällä
kasvilla on oma syvällinen symbolinen merkityksensä ja energiansa. Kuuntele
oksia ja niiden tarinaa ennen kuin päätät, millä juhlapaikan koristelet.
Kunnioita kasvia jolta saat apua koristeluun. Sydämessäsi tiedät onko oikein
katkaista sen oksa. Luo riittävästi valoa kunnioittamaan auringon paluuta -
lyhtyjä ja kynttilöitä.
Yrtit
Siankärsämö vähentää verenpainetta ja parantaa uusia ja
vanhoja haavoja. Liotetut kukinnot hellittävät nuhaa, haavoja ja jos yrttejä
pureskelee, lievenee hammassärky. Siankärsämö vahvistaa eetterikehoa ja henkisyyttä.
Sitä käytettiin Kiinassa oraakkelien järjestelmässä, kuumetta ja myös
radioaktiivista säteilyä vastaan. Antiseptinen yritti estää
tartuntasairauksilta, auttaa ruoansulatusvaikeuksiin, maksan toimintaan,
hermostollisiin sairauksiin, pahan hajuiseen hengitykseen ja krapulaan,
unettomuuteen ja pahaan yskään. Se edistää hikoilua ja puhdistaa kehon.
Timjami luo rohkeutta, sisäistä voimaa ja vahvistaa
tarkoitusta. Juo kolme mukillista timjamiteetä päivässä.
Valkosipulilla on antiseptinen vaikutus. Se auttaa myös
kuumeeseen ja tartuntatauteihin, vähentää verenpainetta ja kolesterolia ja
auttaa reumaan hierottaessa kuumana kipupisteisiin.
Voimaeläimet
Karhu
Kelttiläisessä perinteessä karhua on kunnioitettu, koska
sillä on voimaa ja kykyä varastoida. Karhu ei ole aggressiivinen, mutta äkäinen
jos sitä uhataan. Karhu opettaa menemään itseemme ja sulattamaan sen mitä
olemme oppineet niin että jaksamme pitää yllä henkisyyttä, intuitiota ja
sisästä viisautta.
Susi
Susi auttaa meitä tulkitsemaan unia ja unelmia niin, että
intelligenssi ja intuitio voivat yhdistyä. Susi voi kehittyä yksikseen tai
muiden kanssa yhdessä. Sudelta saamme voimaa olla se mikä olemme, se auttaa
meitä kohtaamaan kuoleman ja syntymän syklisyyden ja ottamaan oppia
kokemuksista.
Kotka
Kotka tuo sanomia kuoleman portin tuolta puolen. Se
symbolisoi syntymää ja kuolemaa ja tuo voimaa kohdata ja luoda. Shamanistiset
tietäjät usein muuttivat itsensä kotkaksi.
Talvipäivän tasauksen
seremoniat
Talvipäiväntasauksen iltana jokaisen pitäisi olla ulkona,
tähtien alla ja iloita mystisen ja villin itsensä yhtymisestä maahan,
jälleensyntymän riemusta. Silloin valvotaan koko yö, kertoillaan juttuja omista
kokemuksista ja miten on kokenut mystisen energian. Jos ei jaksa valvoa koko
yötä, voi nousta ennen aamun hämärrystä, kiivetä korkealle paikalle ja katsoa
auringon nousua. Näin osoitetaan kiitollisuutta kaikelle mitä on, aukaistaan
tie oman runsauden tunteelle.
Kun talvella tuntee itsensä eristyneeksi ja matalaksi,
talvipäivän seisauksen viettäminen yhdistää maahan ja samanmielisiin ystäviin.
Pyydä ystäviäsi tuomaan ruokaa ja juhlikaa äiti maan runsaita antimia
- Juhla
aloitetaan aloitus-seremonialla: aurinko on taas tulossa, mitä se
merkitsee itse kullekin. Keskelle piiriä laitetaan kynttilöitä, pidetään
käsistä kiinni ja lauletaan.
- Kunnioitetaan
kaikkia neljää elementtiä. Sytytetään keskelle kynttilä kunnioittamaan
henkeä.
- Kannetaan
yksitellen sisään taulu tai naamari, joka symbolisoi jokaista neljää
elementtiä ja ripustetaan ne seinille. Läsnäolijat kertovat, mitä
elementit heille tarkoittavat.
Multa pohjoisessa
Kiitetään multaa ja humusta tästä levon kaudesta ja
pimeydestä, koska saimme mahdollisuuden tutkia sisintämme ja itsemme suurta
viisautta. Olemme syventäneet kokemuksiamme ja vahvistaneet juuriamme kuten
maa, humus ja multa. Kun meillä on ollut aikaa miettiä, olemme löytäneet
elämämme henkisen tarkoituksen, parantavia ajatuksia ja selkeyttä. Samalla kun
aurinko syntyy jälleen kerran, löydämme, löydämme myös aineellisessa maailmassa
uusia mahdollisuuksia.
Ilma idässä
Kiitä ilmaa laulaen ja liikehtien inspiraatiosta ja
sisäisestä tiedosta, jotka tuovat uutta innostusta. Kaikenlainen kommunikaatio
on ilman antama lahja. Talvipäivän seisauksen aikaan saapuu uuden syklin ensimmäinen
henkäys. Silloin pyydämme, että kommunikaatio olisi selkeää ja rehellistä,
kuuntelemme niitä sanomia joita tulee sisältämme, omaatuntoa ja toimimme niiden
ohjeiden mukaan seuraavana vuonna.
Valo etelässä
Kiitä valoa, ensisijaista energian lähdettä, luovaa
elämänvoimaa joka nyt syntyy auringossa. Valo tuo spontaanisuutta,
laajenemista, kasvua, intohimoa ja aktiivista energiaa. Voimme taas alkaa
ilmentää itseämme ja tuoda esille mitä olemme oppineet itsestämme hämärän
aikana. Olemme puhdistuneet, muuttuneet oltuamme lähellä henkistä itseämme,
vapaita aloittamaan uuden jakson auringon kanssa.
Vesi lännessä
Kiitämme veden antamaa lahjaa, koska se auttaa meitä
ymmärtämään elämän suuria mysteerioita, hienojakoisia energioita ja sisäisiä
havaintoja. Syksyn hämäryydessä olemme saaneet yhteyden syviin tunteisiimme ja
sieluumme, jotka usein jäävät piiloon. Kun aurinko taas tulee esiin, voimme
tuoda oppimme esille ulospäin - taiteena, kirjoituksina, musiikkina. Kun
mielikuvitus saa voimaa auringosta, voimme toteuttaa kumpaakin
olemuspuoltamme - sisäistä ja ulkoista.
Kun puhumme piirissä näille elementeillä on tärkeä puhua
sydämestä, voimallisesti niin, että jokainen joka osallistuu seremoniaan tuntee
olevansa osa siitä. Seremonian aluksi visualisoidaan jokainen elementti.
Henki on sisällämme, se on ulkopuolella ja se on aina läsnä.
Kiitämme tästä tärkeimmästä yhteydestä, jota ei voi nähdä ja jolle ei voi antaa
nimeä. Kun olemme yhteydessä itseemme ja ulkomaailmaan, olemme yhteydessä omaan
perustaamme ja siihen, mitä omatuntomme, sisäinen keskustelu meille opettaa.
Pääsemme lähelle pyhyyttä ja olemassaoloa, koko luomakuntaa ja sitäkin
laajempaa elämää.
Hiljenny
Tunne itsessäsi talvipäivän hiljaisuus. Ole selvillä siitä,
missä olet tällä hetkellä fyysisesti, henkisesti ja mielessäsi. Hiljenny
miettimään hetkeksi, missä haluat olla ja mihin suuntaan mennä, kun tulee aika
muutokseen.
Jokainen sytyttää kynttilän ja toivoo samalla jotain mihin
haluaa mennä auringon uuden kierron kuluessa. Antakaa kynttilöiden palaa loppuun
saakka, kertokaa toiveenne ääneen, luokaa energiaa. Näin luodaan unelmalle
mahdollisuus. Anna mahdollisuus muutoksen ihmeelle.
Tuo pimeydestä jotain valoon - jotain mitä haluat
kunnioittaa, tutkiskella, siunata tai kiittää. Kerro muille siitä ymmärryksestä
ja viisaudesta jota olet saanut.
Tee joitain päätöksiä uutta sykliä aloittaessasi. Uuden
vuoden päätökset periytyvät tähän talvipäivänseisausjuhlaan. Kerro muille
toiveistasi ja aikomuksistasi, näin annat niille voimaa. Tunne oman vakaumuksesi
ja aikomuksesi voima.
Tanssikaa spiraali-tanssi laulun tahdissa, käsi kädessä. Se aloitetaan piirissä ja vähitellen mennään spiraaliin. Kun tanssia vetävä saavuttaa piirin keskuksen, pysähtykää ja antakaa spiraalin saada kiinteys. Ja siten jokainen aloittaa om-äänteen. Kun jokainen on hengittänyt om-äännettä niin kauan kuin henki riittää, aloittakaa uusi äänne, johon kukin taas yhtyy. Jatkuvaa harmonista äänettä jatketaan 10 min. Kun ollaan niin lähellä toisia, ääni tuntuu myös kehossa. Om-äänne on pyhä, keltit kutsuivat äiti-kuuta OMHikis mikä tarkoittaa se joka on. Tämän ihmeellisen ääniesityksen jälkeen, ottakaa taas toisianne kädestä kiinni ja purkakaa spiraali niin että olette taas piirissä.
Kunnioittakaa ja
tervehtikää aurinkoa
- Sammuttakaa
kaikki valot ja nostakaa aurinko jonka olette tehneet huoneeseen. Jokainen
voi sanoa mitä ikinä tulee mieleen auringon paluun kunnioittamiseksi.
Kunnioita älyllistä ja rationaalista kykyäsi, aktiivista voimaa,
määrätietoisuuttasi. Nämä luonteenpiirteet antavat elämällesi merkityksen
ja riippumattomuuden. Ne omat dynaamiset voimamme, perimmäisen kaipuun
siemenet, pääsevät esiin.
- Jokaisen
pitäisi tuoda rumpuja ja helistimiä, päästää irti menneestä vuodesta.
Päästää irti hämäryydestä ja talvesta. Avaa itsesi kaikille
mahdollisuuksille ja uudelle vuoden kierrolle.
- Tehkää
nuotio ja jos mahdollista käyttäkää polttopuuna tammea, yhtä
paksumpaa puuta. Se symboloi sitä mitä sinä haluat muuttaa elämässäsi ja
minkä asian suhteen haluat puhdistautua. Koeta päästä eroon piintyneistä
tavoista. Jätä taaksesi kaikki se, mikä ei enää ole sinulle hyväksi.
- Siirtäkää
tukki tuleen rauhallisesti, yhdessä seremoniaalisesti. Jokainen voi
kertoa, mitä itsessään haluaa tulen uudistavan. Juhlikaa tulen lieskaa tanssien
ja rummutuksin. Antakaa laulujen ja toiveiden pulputa itsestään.
Kannustakaa laulajia ja kertojia samoilla äänteillä ja yhtymällä lauluun.
- Kertokaa
omia tarinoitanne tulen ympärillä. Minkälaisia legendoja ja kansantaruja
olet kuullut? Miten ymmärrät talvipäivänseisauksen voiman?
- Lukekaa
runoja, esittäkää tansseja ja näytelmän pätkiä, joiden aiheet keskittyvät
talvipäivän seisaukseen ja valon paluuseen.
- Tehkää
kynttiläkulkue. Kävelkää pimeydessä ja nauttikaan kynttilöiden valosta.
Kävelkää ympyrää niin, että palaatte sinne mistä lähditte, kunnioittaen
vuoden kieroa.
- Siunatkaa
se ruoka ja juoma mitä jokainen on tuonut mukanaan. Olkaa kiitollisia
runsaista antimista.
- Leikkikää
piirileikkejä.
Loppuseremonian tärkeä tarkoitus on luoda yhteyden tunnelmaa.
Kunnioitetaan pyhyyttä elämässämme. Kiitetään viittä elementtiä
Joulunvieton semiotiikkaa
(otteita kirjasta: Toivo Vuorela, Suomalainen
kansankulttuuri, WSOY 1975)
"Jeesuksen syntymäjuhlan vietto alkoi 300-luvulla,
Vapahtajan todellista syntymäpäivää ei tunneta. Siihen aikaan kun roomalaisten
usko vanhoihin jumaliinsa oli alkanut luhistua, kristinusko päässyt
virallisesti hyväksytyn uskonnon asemaan ja vainot loppuneet, tuli tieto
itämaisista uskonnoista ja elämänfilosofioista. Tarjotakseen hämääntyneille
kansalaisilleen uuden valtiota koossa pitävän uskonnon, keisari Aureliuanus
korotti vuonna 273 Syyriasta peräisin olevan Voittamattoman Auringon, sol
convictus, valtionjumalaksi. Tämän aurinkojumalan kunniaksi rakennettu mahtava
temppeli vihittiin tarkoitukseensa talvipäivän seisauksena, mikä oli jumaluuden
syntymäpäivä.
Jouluperinteen kannalta joulu on tapa. Roomassa pidettiin
riehakkaita juhlia. Riehan lomasta lähimmäisiä arvostettiin, samoin
rakastamiseen velvoittavia piirteitä, jotka tunnetaan kristillisen joulun
sisällöstä. Joulukausi on ollut kautta aikojen perinteen säilyttäjä.
Germaaneille joulunaika on vuodentulon ja vainajien juhla,
jolle ominaista on mm rituaalinen oluen juonti.
Joulukausi alkoi perusteellisilla valmisteluilla, joiden taustan
voi nähdä satovuoden päättymisessä ja sen tarjoamassa mahdollisuudessa
herkutella runsaalla ruoalla ja juomalla. Kannaksella ruvettiin jo elokuussa
suolaamaan muikkua aattoa varten. Isossa kylvöleivässä uskottiin olevan
maagista viljankasvua ja karjaonnea edistävää voimaa. Aitoa kekrin perinnettä
oli tapa pitää ruokapöytä katettuna pyhien aikana yhtämittaisesti yli öidenkin.
”Olis aina joulu, että saisi yöllä syödä”, sanottiin Hämeessä. Itse asiassa
ruoka oli jätetty pöytään vainajia varten. Suvun vainajien käyttöön jäi myös
yötä vasten sauna, kun jouluaattona oli jo varhain iltapäivällä kylvetty. Talon
kotitontuille vietiin saunaan puurovati. Mutta jo esim. lipeäkalassa tapaamme
katolisen kirkon paastonajan ruoan.
Jouluksi tuotiin tupaan oljet, joita oli entisajan
joulukirkossakin. Niiden merkitys on yleensä yhdistetty magiaan ja
hedelmällisyyskulttiin, uuden satovuoden turvaamiseen. Permannolle levitetyt
oljet olivat mieluisa oleskelusija koko perheen pysyessä koolla, valvoessa
jouluyötä ja sen eri-ikäisten jäsenten ottaessa osaa joululeikkeihin.
Vanhin tieto joulukuusesta on Strassburgista vuodelta 1605.
Vuonna 1878 nähty Luther perheineen joulukuusen yhteydessä, on taitelijan
mielikuvituksen tuote. Kuusi pysyi yläluokan piirin harvinaisuutena. Vuosisadan
vaihteen Kajaanissa oli erään suutarinoppilaan muistelman mukaan joulukuusi
vain virkamies- ja käsityöläisperheissä, mutta ei juuri työläisperheissä.
Vakiintuneen asemansa joulukuusi saavuttikin vasta kansakoulujen kuusijuhlien
välityksellä. Joulukuusella saattaa olla luonteva yhteys siihen samantapaiseen
nimipäiväkuuseen, jolla Varsinais-Suomessa oli tapana osoittaa kunnioitusta
nimipäivän viettäjälle. Kyseessä oli pieni näre, johon ripustettiin
merkkipäivänä annetut lahjat.
Vanhin joulupuu oli kuitenkin se luja kaksihaarainen
koivupölkky, jota halkoja hakattaessa ei oltu saatu halkeamaan ja joka jouluyön
kesti palaa tuvan uunissa iltapuhteeseen tai aamuhämäriin.
Lahjoja jakava joulupukki on vielä nuorempaa perua.
Joulupukin eläinhahmoiset ainekset liittyvät vanhoihin Tapanin päivän
leikkeihin. Vaaleapartaisen ystävällisen vanhuksen esikuva on lyykialaisen
Myrnan piispa Nikolaus, katolisen kirkon pyhimys. Haltijaolentona tonttu on
vanhaa pakanallista perua.
Joulupukin työpaja vakiintui Korvatunturille vasta vuonna
1927, jolloin yleisradion Markus-setä lastentunneillaan asian näin selitti.
Joulupukin virkakautta edeltäneenä aikana lahja heitettiin raolleen avatusta
ovesta, johon sitä ennen oli koputettu.
Joulunvieton seremoniaan kuului tärkeänä osana joulukirkossa
käynti. johon siihenkin liittyi erinäisiä uskomuksellisia piirteitä. Se näet
päättyi kotimatkalla hurjaan kilpa-ajoon aisakellojen ja kulkusten kilistessä.
Ensimmäisinä kotiin ehtineitä oli koko vuodeksi odottamassa onni ja menestys.
Itse joulupäivä vietettiin hiljaisuudessa. Äänekkyyttä oli
vältettävä ja kyläilyä pidettiin sopimattomana. Tapanina käytiin ajelemassa,
kyläilemässä ja juopottelemassa.
”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi.” Alkoi
harmaa arki, työnteon aika, selkäviikot.
Nykyinen tapa sytyttää jouluaattona omaisten haudalle
kynttilä on voimistunut. Ensimmäinen kynttilä syttyi Helsingin
hautausmaalla v.1921. Roomalaiskatolisilla alueilla Euroopassa hautakynttilä
tunnettiin jo keskiajalla.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen alkunsa saaneesta
pikkujoulun vietosta on tullut teollisuus- ja liikelaitoksille ylimääräinen
taloudellinen rasite, jonka järjestämistä henkilökunta on tottunut odottamaan
asiaan kuuluvana etuna. Joulun julkisen luonteen korostaminen sai alkunsa siitä
kun Helsingin Senaatintorille tuotiin ensimmäinen joulukuusi 13.12.1930. Joulun
alkumerkitys on peittynyt amerikkalaistyyppiseen kaupallisuuteen. Helsingissä
somistettiin Aleksanterinkatu kirkkain lampuin palavaksi joulukaduksi v. 1947.”
KUNNIOITTAKAA PERINTEITÄ, LUOKAA UUSIA!
LÄMMINTÄ JOULUA,
esiäiti
Martti Lindqvist kirjoitti hs 16.12.1994: Rituaali on liittymistä yhteiseen alitajuntaan, sisäisen elämän kuva ulkoisessa tavassa. Mutta on paljon ihmisiä, jotka kokevat joulusta sietämätöntä ahdistusta, koska heidän on sisäisesti mahdotonta liittyä siihen joulun perhekiiltokuvaan, joka kävelee kaikkialla vastaan. Tässä mielessä joulu on alkuperäisen merkityksensä vastaisesti muuttunut suuren suvaitsemattomuuden juhlaksi. Kannatan lämpimästi kaikkia niitä vaihtoehtoisen joulun viettämistapoja, jotka pelastavat joulua kammoavat ihmiset ympäristönsä puristuksesta.