Kaupunkifoorumista ratkaisu

 

Saksalainen kaupunkidialogi

Miten mobilisoida kollektiivinen järki kaupungin aseman parantamiseksi?

Valtiot. tri

Leena Marketta Horn

 

Miljöörakentamiskeskus Teknillinen korkeakoulu Otakaari 1, 02150 Espoo,

10.1.1996

 

 

Selvitys keskieurooppalaisten suurkaupunkien kaupunkifoorumeista

@ Miljöörakentamiskeskus, Leena Marketta Horn

 

Esipuhe: Kaupunkidialogi miljöökoulutuksessa

Professori Matti K. Mäkinen

 

A. Johdanto

1. Kaupunkifoorumi -uuden alkua vai vanhan elvytystä?

2. Tavoitteet ja lähdeaineisto

3. Yleishavaintoja kaupunkifoorumien synnystä ja niiden eroista Saksassa

 

B. Foorumien esittely

 

1. Berliini -Stadtforum 1991 -

1.1. Kaupunkifoorumin syntyvaiheet

1.2. Foorumin jäsenet ja toimintamalli

1.3. Keskusteluaiheet

1.4. Vaikutukset kaupungin päätöksiin

1.5. Toiminnan rajoitukset ja esteet

1.6. Tulevaisuuden näkymät

 

2. Frankfurt - kehittämiskonsiili 1990-1992

2.1. Konsiilin syntyvaiheet

2.2. Konsiilin jäsenet ja toimintamalli

2.3. Keskusteluaiheet

2.4. Vaikutukset kaupungin päätöksiin

2.5. Tulevaisuuden näkymät

 

3. Hampuri -Stadtdialog 1993 -

3.1. Kaupunkidialogin syntyvaiheet

3.2. Dialogin jäsenet ja toimintamalli

3.3. Keskusteluaiheet

3.4. Toiminnan rajoitukset ja esteet

3.5. Tulevaisuuden näkymät

 

4. Hannover -Regionalforum 1995 -

4.1. Aluefoorumin syntyvaiheet

4.2. Foorumin jäsenet ja toimintamalli

4.3. Keskusteluaiheet

4.4 Tulevaisuuden näkymät

 

5. Miinchen -Miinchner Forum 1968-

5.1. Foorumin syntyvaiheet

5.2. Foorumin jäsenet ja toimintamalli

5.3. Keskusteluaiheet

5.4. Vaikutukset kaupungin päätöksiin

5.5. Toiminnan rajoitukset ja esteet

5.6. Tulevaisuuden näkymät

 

6. Stuttgart -Forum Region Stuttgart  1994 -

6.1. Aluefoorumin syntyvaiheet

6.2. Foorumin jäsenet ja toimintamalli

6.3. Keskusteluaiheet

 

7. Wien -Wiener Model 1991 -

7.1. Kaupunkifoorumin syntyvaiheet

7.2. Foorumin jäsenet ja toimintamalli

7.3. Keskusteluaiheet

7.4. Toiminnan rajoitukset ja esteet

7.5. Tulevaisuuden näkymät

 

C. Loppupäätelmät

Lähteet : 64

 

Published by

Helsinki University of Technology, Milieu Construction Centre, January 10, 1996

Author

Leena Marketta Horn, Ph.D, Finland

Title of publication

The German model of city dialogue. How to mobilize the collective intelligence for the benefit of the city

Abstract

This report presents the information available on the German and Austrian experiments of new types of democratic plaIming in large cities. During the last few years, different types of city and regional forums and city dialogs have been created.

The Berlin City Forum was started in 1991. The Frankfurt PlaIming Council worked in the years 1990-92. The Hamburg City Dialogue discussions have been held since 1993. The Hanover Regional Forum was started in December 1995. The Forum of Munich has been in action since 1968. The Forum Region Stuttgart is working together with the Agenda 21 movementbased to the United Nations Conference of the Environment held in Rio de Janeiro, Brazilia, in 1994. In Austria, the Model of Vienna was started in1991.

The main idea is to establish a discussion and coordination round-table tor the politicians and the representatives of important groups in the city with experts from alI discipIines, clarification of the most relevant positions to the pIaIming projects and to hear each other's arguments, to increase communication and transparency. These forums are characterised by an intense communication between the different actors in the urban arena and the open process of communication to improve the "infrastucture of democracy". The forums are meeting sites not only tor the different citizen groups but also tor business people, housing associations, cultural institutions, churches, interest groups and investors from out of the area, organizations, politicians, experts of alI kinds, media, and the members of the city administration ao.

For exampIe, the Berlin City Forum is consisted of 60 permanent members of the different groups of the city, most commonly persons from the different professional organizations Iike architects, landscape and transportation planners.. AlI forums have a professionalleader, a moderator, a steering committee, consisting mostly of intemationally known city pIanners.

"The mistakes in urban development might have deeper lying causes which could only be brought to light by thoroughly rethinking the planning practice itself", says prof. Helga Fassbinder, the co-initiator of the Berlin City Forum. In her mind, the main f1.U1ction is to generate a Iarge, graphicalIy oriented vision of the city and to anchor it in the minds and feeIings of citizens and other important authors. The authority of the city planning departments as an unquestionable position of power is doubted. Also the "chains of fettered thinking processes" are meant to break.

The experience of the forums shows that even if the public hearing resuIts deIay, in uItimate terms they have the effect of speeding the decision-making process by taking into the consideration the most controversial points in beforehand. In alI the examples, city forums have had the purpose to pIan the city tor the people, not tor the vehicies.

 

 

Professori

Matti K. Mäkinen

KAUPUNKIDIALOGI MILJÖÖKOULUTUKSESSA

"Zwei Begriffe stehen hier im Mittelpunkt - Prozess und Dialog. Man muss Prozesse organisieren, deren Ausgang man nicht kennt."

 

Miljöövaikuttamisen prosessit

Miljöörakentamisella tarkoitetaan prosesseja, joiden kautta rakentava ihminen vaikuttaa ympäristöön.

Ihmisten vaikuttamishalut käyvät usein ristiin. Syntyy miljöökonflikteja. Nämä eivät ole ympäristöjen vaan ihmisten välisiä, arvojen ja ennen kaikkea (usein taloudellisten) intressien keskinäisiä sovittamattomuuksia.

Miljöörakentamiskoulutus on eräs keino pyrkiä miljöökonfliktien maailmasta kohti ympäristökulttuuria. Ympäristökulttuuria voidaan kohentaa myös kehittämällä suunnittelukulttuuria. Suunnittelu kulttuurin uusiutuva ilme on yhteistyöhenkinen, prosessien läpinäkyvyyttä edistävä, kansalaisten ja heidän ryhmittymiensä osallistumiselle kutsuvaa kättä ojentava.

Ihmisen ympäristösuhdetta voidaan uudistaa ja kehittää luomalla kaupunkikeskustelun malleja, joihin sisäänrakennettuna osana .kuuluu osallistumisen vaatiman tiedon jakaminen. Jo rakennetusta ympäristöstä käyty keskustelu sinänsä luo pohjaa ~ asennemaailman vinoutumien oikaisemisella.

 

Osallistumisen uusi tuleminen

Partisipaatio -kansalaisten osallistuminen suunnitteluun - tuli poliittisen kantoaallon mukana myös Suomeen 1970-luvun alussa. Kysymys oli ensin halusta saada tietoa, toisessa vaiheessa ~ tavoitteesta saada valtaa.

Poliittiset aatteet haalenivat. Kansalaisosallistuminen kapeni miltei huomaamattomasti asukasosallistumiseksi. Halu vaikuttaa omaan ympäristöön tyydyttiin näkemään vaikuttamisena oman korttelin pihapiiriin. Tiedonnälkää tyydyttivät kaupunginjohtajien asukas illat ja vallanjanoa osallistuminen pihatalkoisiin ja asukasyhdistysten kokouksiin, kunnes makkaranpaistoon tympäännyttiin ja privatisoiduttiin pitäytymään oman asuntokunnan asioihin.

Kaupunkisuunnittelun kysymysnippujen jatkuva moni-ilmeistyminen ja toisaalta kansalaisten väsyminen yhä uusien työkirjojen ja kyselykaavakkeiden täyttöön taittoi terää asukas liikkeiden aktiviteetilta ja jätti työrauhaa kaupunkisuunnittelun ammattilaisille sekä heidänkin ylitseen päättävälle poliittiselle vallalle. Toki asukas osallistuminen tuotti myös tuloksia -viranomaisten myötämieli siunasi monia hankkeita, joilla istutettiin puita ja pensaita tai tehtiin muuta sopivan mittakaavan kohennusta. Edellytykset kannanottoihin kaupunkistrategisilla tasoilla puuttuivat kuitenkin käytännöllisesti katsoen kokonaan. Jo vaadittava tiedon taso oli maallikon tavoittamattomissa. Jos joku sai alustavaa otetta, vaihtui kaupunkisuunnittelun paradigma ja taas oltiin lähtöviivoilla.

Uudenlaiselle partisipaatiolle -kansalaisten osallistumiselle - syntyi jo pitkällä ajanjaksolla sosiaalista kysyntää. Mutta mikä olisi tämän uuden osallistumisen muoto?

 

Saksalainen kaupunkidialogi

Saksalaisen urbanismin ristipaineet ovat monin verroin suomalaisia kovemmat. Mainittakoon näiden synnystä vaikkapa vain jaetun valtakunnan ongelmat ja uutena ongelmanippuna kauan odotettu yhdistyminen. Muistettakoon Suomea oleellisesti tiheämpi asutus, keskeisten kaupunkien miljoonaluokissa liikkuva väkiluku, vierastyöläisten ja siirtolaisten tuoma etninen moni-ilmeisyys sekä vahvasti etenevä nivoutuminen kansainväliseen yhteisöön.

Maankäytön ja kaavoituksen kysymykset loivat tarpeita kaupunkikeskustelun epäviralliselle tasolle, joka sijoittui päätöksistä ja suunnittelusta virallisesti vastaavien tahojen sekä tavallisten kansalaisten välimaastoon. Lähinnä kuluvalle vuosikymmenelle tultaessa syntyi useissa Saksan kaupungeissa kaupunkikeskustelun foorumeita, joiden luonne oli keskustellen kantaa ottava, suosituksia muodostava, mielipiteitä esille piirtävä.

 

Mitä voimme oppia

Suomi on oma maansa. Meidän urbanismimme on omaa lajiaan, omille taustoilleen kasvanutta, ei silti mitenkään ongelmatonta. Voitaisiin ajatella Suomen olevan vasta eräässä kaupungistumisen kynnysvaiheessa. Maata on vallattu kaupunkistruktuurien perustaksi, nyt olisi arvioitava kaupunkiemme kotimainen ja kansainvälinen rooli ja annettava paljolta vielä sulatteluvaiheessa olevalle kaupunkikulttuurille sopiva kasvualusta.

Teknillisen korkeakoulun Miljöörakentamiskeskus on mukana kokeiluissa suomalaisen kaupunki dialogin avaamiseksi. Vertailun vuoksi - ja samalla toisten kokemuksesta oppia etsien olemme halunneet julkaista eräitä tekstejä saksalaisen kaupunkikeskustelun kentästä.

Nopeana ja tehokkaana oppaanamme on toiminut valt.tri Leena Marketta Horn, jonka laatiman raportin jätämme kiinnostuneiden käyttöön.

 

A. Johdanto

 

1. Kaupunkifoorumi - uuden alkua vai vanhan elvytystä?

Foorumi tarkoitti Rooman valtakuntaan kuuluneissa kaupungeissa kaupankäyntiin ja oikeudellisten ja julkisten asioiden suorittamiseen varattua toria tai aukiota. Foorumi tarkoittaa myös tapahtumapaikkaa, näyttämöä, kiistakenttää tai oikeuspaikkaa. (Nykysuomen sanakirja, 1985)

Parhaimmillaan kaupunkifoorumi tuo muistikuvan antiikin ajoista, jolloin vallitsi dialogi eli väittelevä ja keskusteleva tapa löytää paras mahdollinen ratkaisu yhteisöön vaikuttaviin asioihin. Kun nykyisenkaltaisessa edustuksellisessa demokratiassa päätetään äänestämällä, yksi näkökanta voittaa täydellisesti ja toinen hylätään täysin.

Kaupunkifoorumi tarkoittaa eri tahojen välistä yhteistä keskustelua. Päämääränä ei ole niinkään määrätty tulos, vaan toisten näkökulmien kuunteleminen, konsensus. Yritetään muodostaa sellaisia kaupunkisuunnittelun muotoja, joissa kuntalaiset voivat olla mukana. Asiantuntijat, työryhmät, kansalaisliikkeet, asukasyhdistykset, poliitikot ja viranomaiset muodostavat ryhmiä. Jokaisella ryhmittymällä on osaltaan asiantuntijan rooli.

"Foorumi on sosiaalinen kokeilu. Se lisää informaation läpinäkyvyyttä ja konsensusajattelua erilaisten sosiaalisten ryhmien välillä sekä ammattilaisten ja asukkaiden, hallinnon, politiikan ja järjestöjen välillä. Päätarkoitus on lisätä kommunikaatiota." (Berliinin foorumin ideoija ja jäsen, prof. Helga Fassbinder 1995, s. 13)

Uutta foorumissa on, että yhteiskunnan erilaiset mielipiteet ja tarpeet pääsevät mukaan päätöksentekoon,  onhan  nyky-yhteiskunnassa yhä enemmän koulutettuja kuntalaisia ja kunnassa toimii monia  järjestöjä. Englannin kielessä käytetään termiä New Public Management tai Advocasy Planning.

Kehitys edellyttää myös kunnalta uusia innovaatioita kuten byrokratian vähentämistä, kansalaisläheisyyttä, orientoitumista sisäisiin ja ulkoisiin markkina- ja kilpailutilanteisiin sekä hallinnon hajauttamista. Kaupunkifoorumi täyttää useita näistä ehdoista (Berliinin foorumin jäsen, Christoph Reichard 1993, s. 9).

"Kaikki Saksan esimerkit erottuvat mitä erilaisimmista tavallisista osallistumismuodoista. Selvemmin sanottuna: Näillä uusilla menetelmillä on hyvin vähän tekemistä sen kanssa, mihin on totuttu. Ne ovat niin laajoja, että voidaan puhua jostakin todella uudesta." (Fassbinder 1995, s. 1)

 Kaupungeissa ongelmat ovat suuria ja monimutkaisia. Pitkän linjan kaupunkilaiset ovat jo aikoja sitten huomanneet, miten vaikea on vaikuttaa itseään välittömästi koskeviin kaupungin ratkaisuihin. Itseoikeutettuja päättäjiä ovat olleet viranomaiset, talouselämä ja poliitikot. Uutena toimintamuotona on alettu pitää asiantuntijoiden kutsumista kaupunkilaisten tueksi silloin, kun kaupunkia kehitetään asukkaiden eikä vain liike-elämän tarpeita varten.

Uusissa kaupunkifoorumeissa osallistuvat suunnitteluun myös arkkitehdit, tutkijat ja järjestöt. Myös asukasyhdistykset, kulttuurijärjestöt, kirkot ja kansainväliset sijoittajat sekä lehdistö saavat oman edustuksensa, samoin yksityiset suunnittelutoimistot ja kaupungin muutkin virastot kuin vain kaupunginsuunnitteluvirasto. Uudessa suunnitelukulttuurissa kaupunginsuunnitteluviranomaiset eivät ole enää ainoita auktoriteettejä, vaan hekin pyrkivät avoimeen kommunikaatioprosessiin ja neuvotteluihin. Dialogiin tarvitaan sopiva ohjelma ja menetelmä." (Fassbinder 1995, s. 2)

 

Kaupunkifoorumit ovat dialogeja. Dialogissa tuodaan esille viranomaisten, poliitikkojen ja kuntalaisten mielipiteiden lisäksi ympäristötietoisten arkkitehtien, sosiolgien, ekonoimien ja yksityisyrittäjien mielipiteet.

"Dialogi - se on keskustelua, vuoropuhelua."

Stadtdialog Hamburg, Dokumentation 1993

 

Englantilainen filosofi David Bohm on viime vuosina kehitellyt dialogimenetelmää interaktiivisena ratkaisumallina. Bohmin mukaan ratkaisevaa keskustelutilanteessa on, että keskustelija pystyy näkemään erilaisuuden ja tutkailee omaa kuuntelemisen ja periksi antamisen kykyään.

"Yleensä kekustelijat reagoivat liian nopeasti ja pyrkivät vain päihittämään keskustelutoverinsa. Kilvoittelu ei tuota tuloksia. Asiat ovat monimutkaisia, ihmisillä on erilainne menttaliteetti. Mielipiteisiin ja näkökantoihin liittyy niin suuria latauksia, ettei niistä usein voi edes neuvotella. Jos ajaudutaan ritsitiriitatilanteisiin, pitäisi kuitenkin olla tietoja ja keinoja niistä ulospääsemiseksi." (Paavo Pylkkänen, Helsingin yliopisto, haastattelu 20.12.1995)

 

2. Tavoitteet ja lähdeaineisto

Tähän selvitykseen on koottu kokemuksia kuudesta kaupungista Saksassa sekä Wienistä Itävallassa. Kaupunkifoorumien ja -dialogien toimintamallit on pyritty tuomaan esille niin, että selvityksestä on hyötyä myös suomalaisissa olosuhteissa. Erityisesti on kiinnitetty huomiota toiminnoissa koettuihin ristiriitoihin. Yksityiskohtaisesti on käyty läpi foorumien toimintamalleja ja osallistujien kannanottoja.

"Kokemukset eri kaupungeista ovat osoittaneet, että parhaita tuloksia on saavutettu yhdistettäessä kaupunkisuunnittelu rakentamis-, tila- ja maisemointikysymyksiin, ja kun näihin on yhdistetty vielä taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen näkökulma sekä niiden lisäksi julkisuus ja asiantuntijat." (Mirjam Markovic 1993, s. 12)

Selvitys on tehty kunkin kaupunkifoorumin ja -dialogin omien julkaisujen perusteella. Joissakin kaupungeissa, kuten Munchenissä, kriittisyys vallitsevaa järjestelmää ja virkakoneistoa kohtaan on tuotu voimakkaasti esille, mutta toisaalta esimerkiksi Hampurissa julkaisujen maksaja eli kaupunki, on suhtautunut kriittisesti itse foorumiin.

Koska henkilökohtaisia haastatteluja on tehty vain Hampurissa, Hannoverissa ja Stuttgartin kaupunkifoorumien toimistohenkilökunnan kanssa, ei selvityksessä ole arvioitu foorumien työskentelyä sinänsä, vaan pyritty tuomaan esille lähdemateriaalin olennainen sisältö suorien sitaattien avulla.

"Salzburg, Miinchen, Frankfurt, Wien, Berliini -kaupungit ja niiden vaatimukset ovat erilaisia, niin myös niiden menetelmät." (Saksan arkkitehtiliiton aluejohtaja Mirjana Markovic 1993, s. 12)

Berliinin Stadtforum julkaisee lehteä Stadtforum Berlin. Siinä kerrotaan joka toinen kuukausi kaupunkisuunnittelusta, haastatellaan kaupunkifoorumin jäseniä ja esitellään edellisen foorumin keskustelua. Prof. Helga Fassbinder on Saksan kaupunkifoorumien teoreetikko ja hän on myös työskennellyt alusta alkaen Berliinin kaupunkifoorumissa.

Hampurin kaupungin kaupunkisuunnitteluviraston tiedotustoimisto on julkaissut viisi numeroa Stadtdialog-lehteä. Julkaisussa ei keskustella niinkään teoreettisista ja demokratiaa lisäävistä toimista vaan yksittäisten kaupunginosien suunnittelusta.

Hannoverissa ei ole vielä yhtenäistä julkaisua, koska toiminta on vasta alkamassa ja toimijoita useita. Kaupungin yhteistyövirasto on julkaissut lyhyitä ohjelmia ja tiedoksiantoja, joita yhdistää foorumin logo.

Monipuolisimmin omaa kaupunkifoorumiaan on käsitellyt Miinchen. 25 toimintavuoden kunniaksi painetussa kirjasessa esitetään dokumentaatiota sekä viranomaisten ja kuntalaisten kritiikkiä.

Tutkimuksen kuluessa ilmeni, että sitä esiteltiin Stuttgartin foorumiksi ja uudeksi yritykseksi yhdistää kaupungin suurimman työnantajan eli elektroniikka-alaan kuuluvan Boschin ja kaupunkisuunnittelun toimintaa, ei ole julkista materiaalia. Stuttgartissa toimii kaikkiaan viisi eri foorumia, joissa kaikissa on hiukan eri kokoonpano ja toimenkuva. Yhtenäistä raporttia ei ole.

Frankfurtissa aktiivisen arkkitehtikirjailijan tri. Martin Wentzin toimittamat julkaisut nykyajan kaupunkisuunnittelusta ovat arvostettua luettavaa muissakin kaupungeissa. Frankfurtin konsiili toimi kaksi vuotta kuten sitä luotaessa päätettiin. Se julkaisi yksityiskohtaisen raportin toiminnastaan ja käsittelemistään ~ projekteista kirjan muodossa.

Wienin suunnittelussa on jo runsaat kymmenen vuotta hyödynnetty kansalaisaktiivisuutta. Wienin malli tarkoittaa raatia, johon kuuluu usein kansainvälisiäkin tutkijoita esimerkiksi edellä mainittujen Saksan kaupunkien edustajia. Toiminnasta on valmistunut 43 kirjan sarja. Niissä käsitellään pääasiassa yksittäisiä kaupunkisuunnitteluun ja erityisesti Wieniin liittyviä ongelmia.

Myös muissa kaupungeissa toimii foorumeita. Esimerkiksi Freiburgissa foorumissa, joka suunnittelee ekologista asuinkorttelia, pääkysymyksiä ovat,

• miten tullaan toimeen 15 prosenttia vähemmällä energialla,
• miten voidaan asua tiiviisti ja edullisesti,
• miten sosiaalisesti erilaiset ihmiset voivat asua yhdessä.

Lähdeaineistossa esiintyy usein käsite "demokraattinen suunnittelu". Demokraattinen suunnittelu ei tarkoita äänestämällä saatuja enemmistöpäätöksiä, vaan

1. sellaisten tutkimusten tekemistä, joissa osoitetaan sekä virallisen suunnittelun arvoperusteet jokaisessa konkreettisessa suunnitelmassa että myös tutkijan omat arvoperusteet.
2. niiden osallistumista, joita asia kulloinkin koskee. Osallistuminen ei tarkoita sellaisten kyselyjen tekemistä, jotka käsitellään tilastollisesti, vaan asuinalueiden ja asiantuntijoiden yksittäisten mielipiteiden huomioon ottamista.
3. kuntalaisten tietoisuuden herättämistä kiinnittämällä huomiota sellaisiin yksittäisiin projekteihin, joilla on vaikutusta kullakin asuinalueella asuviin kuntalaisiin.
4. luopumista sellaisesta käsitteestä kuin 'yleinen etu', joka on aina tarkoittanut jonkun erityisedun hyväksymistä.

Suunnittelijat pakenevat mielellään 'yleisiin vaatimuksiin' ja 'julkiseen' keskusteluun.

”Julkisuutta ei ole olemassa. Suunnittelun demokratisointi ei voi tarkoittaa pelkästään julkisuutta. Sen tulisi tarkoittaa asiantuntijajulkisuutta, joka pystyy suunnittelemaan urbaania tulevaisuutta. Kansalaismielipiteen kuuleminen ei riitä. Kansalaiset ovat eri asemassa ja heillä on erilaisia toiveita kaupunkisuunnittelun suhteen. Siksi kansalaismielipide on heikko verrattuna vahvoihin eturyhmiin. Ongelmana on, että yleinen etu tulee esille erityistoiveina." (Urbaanin asumisen yhdistyksen puheenjohtaja, arkkitehti Manfred Drum 1993, s. 67)

Toinen epäselvyyttä aiheuttava käsite on 'urbaanisuus'. Kaupunki- ja aluetutkimukseen erikoistunut Oldenburgin yliopiston sosiologian professori ja Miinchenin neuvoston jäsen on tehnyt tutkimuksen käsitteestä urbaanisuus. Tutkimuksen kuluessa muuttui mielikuva käsitteen merkityksestä. Aluksi uskottiin voitavan selittää käsite kvantitatiivisilla mittareilla kuten asumistiheys ja rakennustiheys. Viime aikoina on kvalitatiivinen näkökulma tullut enemmän esille.

1800-luvun lopulla kaupungit kasvoivat nopeasti, mutta kaupunkisuunnittelua ei kehitetty teoreettisesti. Nykyinen kaupunkisuunnittelu ottaa huomioon historialliset ja sosiaaliset aspektit. Samaan aikaan pyritään selventämään, mitä uusia haasteita on tullut esille. Yhä enemmän kunnioitetaan sellaista yhteiskunnallista kehitystä, jossa annetaan sijaa yksittäisille tarpeille. Enää ei yritetä sopeuttaa ihmistä suunnitelmiin vaan rakentaminen pyritään sopeuttamaan yhteiskunnalliseen kehitykseen.

Periaatteellinen huomio on ollut, että urbaanisuutta ei voi suunnitella. Kaupungin kehitys riippuu yhteiskunnan ja ajan vaatimuksista.

"Kun puhutaan rakenteista ja asukastiheydestä, jäävät laatuvaatimukset taka-alalle. Urbaanissa suunnittelussa ei keskustella enää maankäytön ohjaamisesta johonkin määrättyyn tarkoitukseen vaan kuinka korkeita taloja rakennetaan, minkälaisia vapaita tiloja jätetään paikallisten keskusten risteyskohtiin, maaseutumaisen maiseman säilyttämisestä ja infrastruktuurin pääperiaatteista. (Manfred Drum, arkkitehti ja Urbaanin asumisen yhdistyksen puheenjohtaja, 1993, s. 68)

Kaupunkisuunnittelussa käydään paljon keskustelua myös niisti alueista, jotka jäävät rakentamisen väliin. Niitä alueita kutsutaa 'viheralueiksi' tai 'vapaiksi alueiksi'. Saksassa painotetaan, että 'viheralue' on enemmän kuin vain rakennusten väliin jäävä alue, siis "negatiivisesti määritelty alue":

"Viheralue on määriteltävä positiivisesti. Se turvaa asuinalueen rakennetta suojaavan käytön. Vapaat alueet ovat kommunikaation, vapaa-ajan ja kohtaamisten paikkoja. "

(Jahre Miinchner Forum, Miinchner Forum, Miinchen 19931)

 

3. Yleishavaintoja kaupunkifoorumien synnystä ja niiden eroista Saksassa

Saksan vanhin kaupunkifoorumi perustettiin Miincheniin vuonna 1965, uusimman perustavakokous pidettiin Hannoverissa joulukuussa 1995. Munchenin foorumille antoivat alkusysäyksen arkkitehtiopiskelijat, jotka närkästyivät kotikaupunkinsa muuttumisesta liike-elämän ja autoteollisuuden keskukseksi. Sen sijaan viimeisimpiä foorumeita ovat perustaneet kestävää kehitystä ja taloudellista hyvinvointia tavoittelevat järjestöt. Niiden keskusteluaiheita ovat olleet kuntalaisten toimintaedellytykset, työttömyys, luonnon saastuminen ja turhan liikkumisen estäminen.

Toisessa maailmansodassa tuhoutui kolmannes saksalaisesta kaupunkirakenteesta. Tästä seurasi, että 1950- ja 1960-luvun kiivaassa jälleenrakentamisen innossa kaupungit rakennettiin nopeasti vastaamaan ennen kaikkea teollisuuden ja autoistumisen vaatimuksia. Vielä 1960-luvun alussa sijoittajat ja tienrakennusinsinöörit hallitsivat kaupunkisuunnittelua. 1970- luvulla heräsivät tavalliset ihmiset ihmettelemään oman asuinympäristönsä betonisoitumista (Munchenin kaupunkisuunnittelujohtaja Gerhard Meighömer 1993, s.36).

"Kaupunkimme tuhottiin ensimmäisen kerran toisessa maailmansodassa. Sen jälkeen johtavat arkkitehdit saivat aikaan toisen tuhoamisen, vaikka eivät olleet pommitusten toimeenpanijoita." (arkkitehti, Munchenin rakennusfoorumin perustajajäsen Helmut Borcherdt, 1993, s. 39)

1960-luvulla alkoivat niin kutsutut Urbaanin asumisen ryhmät kiinnittää huomiota kaupunkiympäristöön. Kölnissä perusti Montessori-vanhempainryhmä kansalaisjärjestön, jossa arkkitehdit kehittivät osuuskuntamaista asumista taatakseen kaupunkilaisille myös omaehtoisen ja demokraattisen asuinmahdollisuuden. "Bauturm Köln" -nimisenä yhdistys aloitti kokonaisen "urbaanin asumisen" liikkeen Länsi-Saksan suurimmissa kaupungeissa (arkkitehti, Urbaanin asumisen -yhdistyksen puheenjohtaja Manfred Drum 1993).

"Tänään on paljon vaikeampi suhtautua kriittisesti kaupunkisuunnitteluun kuin 25 vuotta sitten. 1960-luvulla yritettiin saada autoille sopivaa kaupunkia ja maksettiin siitä kova hinta. 1970-luvulIa tavoiteltiin kävelykatukeskustaa ja siitäkin maksettiin kova hinta. Ne tavoitteet ovat väistyneet. Kun suunnitelmat ovat monimutkaisempia, myös kritiikin on oltava asiantuntevampaa. Suunnitelmia vastaan ei voi protestoida enää juustohöylän periaatteella." (Munchenin foorumin aktivisti sosiologi Heli Aurich 1993, s.101)

Koska vielä 1970-luvulla vapaa kansalaistoiminta oli outoa ja uutta niin Saksassa kuin muuallakin, auktoriteettiusko suurta ja parlamentaarinen väittely vähäistä, ei kansalaisjärjestöjen toiminnalla ollut vaikutusta. Ne eivät onnistuneet muuttamaan kaupunkien tekemiä suunnitelmia. Ne pystyivät kuitenkin antamaan neuvoja yksityisille rakennuttajille siitä, miten suunnitella omistus- ja vuokra-asuntoalueita.

Ensimmäiset suuret kansanliikkeet nousivat 1980-luvulla Baden-Wurttenbergiin rakennettavaa ydinvoimalaa vastaan. Niin poliitikot kuin viranomaiset olivat ymmällä, miten suhtautua protestoiviin kansalaisiin.

"Tulivuori oli auennut. Amerikkalaismalliset kansalaisten mielenosoitukset olivat tulleet jäädäkseen. Yksittäiset kansalaiset alkoivat muodostaa foorumeita, joissa he vaikuttivat oman elinympäristönsä suunnitteluun kaupungeissa, kylissä ja ympäristössä yleensä." (Aurich 1993, s. 101).

Työryhmä Arno Munchenissä, joka vastusti kaupungin keskuspuistojen alle suunniteltavia autoteitä, oli ensimmäinen laajaa julkisuutta saanut kaupunkilaisten kansalaisaktiivisuuden osoitus. Työryhmä Arnon toiminnasta valmistui useita teoreettisia ja käytännön tutkimuksia. Ymmärrettiin, että vaikka vain vähemmistö protestoi tai äänestää suunnitelmaa vastaan, on se hälyttävää. Ei voi vedota 'empiiriseen enemmistöön', jos kaavoituksesta on jollakin asuinalueella niin paljon haittaa, että ihmisten elämän perusteet ovat uhattuina.

Kaupunkifoorumit aloittivat Frankfurtissa, Krefeldissä, Braunschweigissa, Dresdenissä, Singenissä, Regensburgissa ja muissa kaupungeissa. Kun kansan sivistystaso on noussut, suunnitteluun voivat osallistua ammattitaitoisesti muutkin kuin viranomaiset. Virkamiesten ohella on suuri joukko ihmisiä, joiden on koulutus- ja tietotaso antavat riittävät edellytykset ottaa osaa kotikaupungin asioihin muutenkin kuin vain äänestämällä. Suunnittelutoimistoja alkoivat perustaa muutkin kuin kunnat. Ongelmaksi havaittiin, että suunnittelu kestää 10 -15 vuotta, julkisuus 6 -8 viikkoa. Kuntalaiset kysyvät, mitä hyötyä heidän valituksistaan oli? Hallinto nielee valitukset.

Oivallinen toimintamuoto on tällöin kaupunkidialogi.

"Uusi suunnittelu, samoin kuin demokratia, lähtee alhaalta. Se tuo innovaatioita, joiden tunnuspiirteinä ovat läpinäkyvyys, desentralisaatio ja ammattirajat ylittävä keskustelu. Perinteinen reviiri- ja valta-ajattelu vähenee, tilalle tulee halu suunnitella ja rakentaa yhdessä asukkaiden kanssa." (Drum 1993, s. 70)

Vaikka eri kaupungit painottavat erilaisia asioita, yhdistää niitä kaikkia toivomus, että asioista väiteltäisiin avoimesti. Aletaan huomata, että kokonaisuus on pystyttävä hallitsemaan eikä vain vastattava henkilökohtaisiin mieltymyksiin.

"Mielestäni kaupungin säilyttämiseksi ei mikään vaivannäkö ole liian suuri .Emme saa unohtaa, että kaupungit ovat kestävimpiä ja arvokkaimpia. kulttuurisia, sosiaalisia ja taloudellisia järjestelmiä, joita sivilisaatio on tuottanut" (Miinchner Forum 1993, 8.16)

"Kaupunkifoorumia ei tule käsittää pelkästään mahdollisuutena osallistua suunnitelmiin. Ei ole kyse siitä, että heikointa osapuolta eli asukkaita vaaditaan vielä osallistumaan suunnitteluun, jonka perusperiaatteista on sovittu jo aikoja sitten suljettujen ovien takana vahvojen etujärjestöjen kanssa. Tavoite on avoin suunnitteluprosessi, jossa asiantuntijat ja erilaiset ryhmittymät arvioivat kaikkia näkökantoja avoimesti julkisessa debatissa. Parhaassa tapauksessa syntyy erilaisten näkökulmien ja kompromissi en konsensus. Tämä auttaa päättäjiä muodostamaan oman mielipiteensä ja tekemään suunnitelmia. (Berlin Stadtforum Joumal1/1991, s. 1)

 

 

B. Foorumien esittely

 

1. Berliini -Stadtforum 1991 -

 

1.1. Kaupunkifoorumin syntyvaiheet

Itä- ja Länsi-Berliinin välisen muurin purkaminen toi valtavan ihmisvirran ja muuttoliikkeen Berliiniin. Samoihin aikoihin Berliinistä päätettiin tehdä yhdistetyn Saksan uusi pääkaupunki. Kaupungin asema muuttui. Silloinen kaupunkisuunnittelun ja ympäristönsuojelun senaattori, kaupunkisuunnittelusta vastaava kaupunginhallituksen jäsen Volker Hasemer (CDU) piti tehtäväänsä ylivoimaisena. Koska kaupungin tulevaisuudesta oli tehtävä nopeita poliittisia päätöksiä, piti keksiä uusia toimintamuotoja. Piti päästä irti "yleisestä neuvottomuudesta" (Schneider 1992, s. 39 ). Aluksi kaupunkisuunnittelusta vastaava senaattori pyysi eri tahoja lähettämään edustajansa epävirallisiin keskusteluihin.

"Heti muurin hajoamisen jälkeen useat yksityiset ja julkiset symposiumit ja yhdistykset keräsivät Itä- ja Länsi-Berliinissä työskenteleviä tutkijoita. Asiantuntijat ja ammatillinen tieto oli kuitenkin hyvin hajallaan. Tarvittiin uudenlainen instrumentti, jolla voitiin koota kaupungin palavasti tarvitsema intellektuaalinen tieto." (Schneiderer 1992, s. 199)

Kaupunkifoorumin avajaisissa senaattori Volker Hasemer määritteli foorumin toimintakentän hyvin laajasti:

"Kaupunkirakentamisen tarkoitus on parantaa ihmisten elinehtoja. Tärkeä on miettiä riittävän ajoissa kaupungissa tapahtuvien muutosten vaikutuksia. Kaupunkifoorumissa keskustellaan myös kaupungin tarjoamista elämänmuodoista ja mahdollisuuksista." (Berlin Stadtforum Journal1/1991, s. 2)

Hasemer piti tärkeänä painottaa yhä uudestaan, että foorumi ei aseta kaupunkisuunnitteluviranomaisten asiantuntemusta kyseenalaiseksi. Sen tarkoitus on parantaa suunnitteluviraston toimintaedellytyksiä. Sen tehtävä on ohjata suunnittelua mahdollisimman taloudellisesti. Monipuolisen tiedon on tultava riittävän aikaisin huomioiduksi.

"Päättäjien on kiireisessäkin tilanteessa vedottava perusteltuun erikoisalan tuntemukseen ja asiantuntevaan neuvontaan. Neuvoa on saatava nopeasti ja tiivistetysti, jotta poliittisia päätöksiä ei tarvitse tehdä tyhjän päälle eikä perustellun tiedon sijasta pelkästään enemmistöpäätökseen vedoten." (Schneiderer 1992, s. 199)

Berliinin kaupunkifoorumi perustettiin kaupunginhallituksen päätöksellä 5.3.1991. Sen tarkoitus oli käsitellä ammattimaisesti maankäyttöä ja kaupunkisuunnittelun ongelmia sekä antaa neuvoja kaupunkisuunnittelusta vastaavalle senaattorille. Päämääränä oli julkinen dialogi.

Berliinin kaupunkisuunnittelija Urs Kohlbrenner määrittelee foorumin tarkoituksen tulevaisuuden tarpeiden valoittamisena:

"Foorumi perustettiin ideariiheksi. Sen tarkoitus on antaa uusia impulsseja ja kehittää maankäytön perussuunnitelmaa." (Stadtdlalog Hamburg 4/1995, s. 13-14)

Foorumin olemassaolo ei ollut itsestäänselvyys, vaan hyvän tahdon osoitus asiantuntijoilta, painottivat useat arkkitehdit.

"Kaupunkifoorumin toiminnan ydin on löytää tasapaino asiantuntijalausuntojen ja poliittisten ongelmien välille." (Schneiderer 1992, s. 40)

 

Berliinin foorumilla on useita päämääriä ja toiminnan muotoja ( (Schneider 1992):

1. Neuvoa-antava yhdistys sellaisissa vaikeissa tilanteissa, joissa poliitikkojen ja virkamiesten ammattitaito ei riitä. Kaupungin lainsäädäntö tai toimeenpaneva elin eivät ole foorumin alaisia. Foorumi antaa taustatukea kaupungin päätöksille.
2. Virkamiehet ja poliittiset päättäjät voivat olla läsnä eri eturyhmien tilaisuusuuksssa.
3. Senaattori saa lisätietoja asiantuntijoilta. 
4.  Asiantuntijat voivat edustaa itseään. Heidän ei tarvitse puhua oman organisaationsa kielellä. Tapaamiset eivät ole edustuksellisia. Niihin ei saavuta viran puolesta eikä ryhmän edustajana, ei myöskään iän tai sisäpiirituntemusten takia. Kokouksissa kerätään ideoita ja argumentteja, ei enemmistöjä. Päätöksiä ei tehdä.
5. Kuntalaiset ja julkisuus saavat puheenvuoron. Heitä onkin usein enemmän kuin muita osallistujia.
6. Asiantuntijat saavat kanavan vaikuttaa politiikkaan ja päätöksentekoon. Foorumin on tuotava esille hyviä esityksiä, jotta se voi säilyttää paikkansa.
7. Yhteinen tavoite on selviytyä kaaoksesta.

 

1.2. Foorumin jäsenet ja toimintamalli

Kaupunkifoorumi on poliitikkojen, virkamiesten ja lausunnonantajien säännöllisesti koolle kutsuttu keskustelufoorumi. Sen perustamista ei ole säädetty kaupungin johtosäännössä. Foorumilla ei ole missään vaiheessa omia elimiä. Se toimii kaupunkisuunnitteluviraston alaisena Ne tahot joita neuvotaan eli poliitikot ja virkamiehet, eivät johda foorumin istuntoja. Heillä on oikeus osallistua debattiin, mutta lähinnä kuulijoina ja selonteon antajina. Foorumiin kuuluu 60 vakituista jäsentä. He edustavat erilaisten ryhmittymien kärkihahmoja -  eläkejärjestöjen, sijoittajien, poliittisten puolueiden ja eri ammattikuntien edustajia, myös lehtimiehiä ja taiteilijoilta. Tarkoitus on perinteisten ajatuskuvioiden rikkominen (Fassbinder 1995). Kokoukset ovat avoimia kaikille. Niitä valmistelee ohjauskomitea, jossa on viisi eri alaa edustavaa ammatti-ihmistä. Jäsenet voivat saada syventävää tietoa asioista. Jos ei ole aikaa käsitellä jotain puheenvuoroa, esitetään se myöhemmin uudestaan tai toimitetaan kirjallisena (Schneider 1991).

Foorumin seitsemän osallistujatahon yhteistoiminta:

 

1. Vakituiset jäsenet   (Viisi kustakin edunvalvontaryhmästä ammattikokemuksen perusteella)

- suunnittelijat

- arkkitehdit

- muut ammattikunnat esimerkiksi sosiologit, ekonomit ja yrittäjät

- rakennuttajat, rakennusyhtiöt

- yhteiskunnalliset ryhmittymät esimerkiksi teollisuus ja kauppakamari, ammattiyhdistysliikkeet, kirkot, vuokranantajat ja maanomistajat

- väliporras esimerkiksi lehdistö, taiteilijat ja tutkijat

- kaupunginvaltuuston jäsenet

- asuinalueiden edustajat

- alueiden ja maakunnan edustajat

 

2. Hallinto (Viranomaiset ovat kuulijoina ja informaation antajina. He eivät osallistu debattiin)

- kaupunginhallitus

- kaupunginsuunnittelu- ja ympäristövirasto

- rakennus- ja asuntovirasto

- joukkoliikennevirasto

- talousosasto

- muut virastot keskusteluaiheesta riippuen

 

3. Ohjausryhmä

valmistelee kokoukset sisällöllisesti ja asettaa asiat tärkeysjärjestykseen, tekee yhteenvedon ja suositukset senaattorille. Se antaa pääpuhujille selkeät kysymyksenasettelut. Ohjausryhmä koostuu eri ammattien ja alueiden tunnustetuista asiantuntijoista.

Ryhmä esittää kantansa senaattorille ja kertoo päätöksen syyt ja seuraukset. Päämäärä on "puhua senaattori ympäri" (Schneiderer 1992, ~s. 39). Se ohjaa myös "aitioiden" keskusteluja. Ohjausryhmä tapaa viikoittain ja järjestää yhteyksiä jäsenten ja senaattorin välille.

Jäsenet: Helga Fassbinder, Tekninen korkeakoulu Eindhoven, Hollanti ja Hampuri, Edvard Jahn, kaupunkisuunnittelija Berliinistä, Hans Miiller, arkkitehti Berliinistä, Ulrich Pfeiffer, kaupunkiekonomi Bonnista, Karlhainz Wuthe, Senaatin johtaja Berliinistä, Berhanrd Schl:1eider, senaattorin valitsema arkkitehti Berliinistä.

 

4. Istuntojen moderaattori

 Foorumeissa ei ole puheenjohtajaa eikä juontajaa, vaan "moderaattori". Tekniikan piiristä tullut sana moderaattori (säädin, hidastin) tarkoittaa kaupunkifoorumin yhteydessä keskustelun juontajaa, joka pitää huolen siitä, että keskustelu pysyy olennaisissa, tärkeissä asioissa. Moderaatio tarkoittaa kohtuutta, maltillisuutta ja hillintää. "Moderaattori on myös se, joka kääntää suunnittelijoiden ammattikielen" (Stadtdialog Hamburg 1993, s. 8). Hän valmistelee ja tekee yhteenvedon istunnosta. Hänestä riippuu, mitä annetun ajan puitteissa voidaan käsitellä ja saadaanko käsittelyssä uutta tietoa.

 

5. Toimisto

suunnittelee kahden kokopäiväisen työntekijän voimin kokouksien rutiiniasiat. Tehtävänä on koordinoida ja organisoida istunnot, toimittaa kokouspaperit osanottajille, järjestää kokous, kutsua alustajat ja huolehtia pöytäkirjoista ja lehdistötiedotteista. Puheenjohtajana pitkään toiminut Fassbinder muistuttaa, miten tärkeä on myös luoda miellyttävä ilmapiiri. Kahvia ja syötävää on oltava paikalla, kovaääniset kunnossa (Fassbinder).

Istunnoista ja puheista toimitetaan tarkka. Se on tulospöytäkirja, jossa esitellään keskustelujen punainen lanka.

Stadtforum -lehti ilmestyy 4-8 viikon välein ja sen tarkoitus on kertoa foorumissa esiintulleista asioista. Lehti dokumentoi kokouksia ja sen tuloksia kriittisesti. Lehti ei ole pöytäkirja käydyistä keskusteluista, vaan esittelee käsiteltyjä aiheita. Sitä julkaisee kaupunkisuunnitteluviraston tiedotusosasto.

 

6. Kaupunkisuunnittelun senaattori

(kaupunginhallituksen jäsen) tri. Volker Hasemer on läsnä kokouksissa. Hän osallistuu keskusteluun vain, jos hän ylimpänä poliittisen tahon edustajana tuntee siihen velvollisuutta ja jos häneltä pyydetään poliittista kannanottoa. Senaattori voi kutsua muita hallituksen jäseniä paikalle. Hän vie foorumin suositukset eteenpäin.

 

7. Lehdistön, kuulijoiden ja vieraiden ryhmä

muuttuu kokouksesta toiseen, mutta ryhmään kuuluu 'yllättävän' pysyvä joukko. Istunnot eivät ole yleisiä, mutta niihin toivotaan lehdistön ja asukkaiden saapumista.

Huhtikuusta 1991 vuoden 1994 loppuun mennessä foorumi kokoontui 43 kertaa. Ensimmäisen kahden vuoden aikana pidettiin kokouksia joka toinen viikko, perjantaina iltapäivisin ja lauantaina aamuisin. Sittemmin kerran kuukaudessa.

 

1.3. Keskusteluaiheet

Aluksi osallistujille kerrotaan lyhyesti niistä kysymyksistä, joihin halutaan vastausta. Hyvin tunnettuja luennoitsijoita kutsutaan esittämään kannanottonsa. Aiheina ovat olleet muun muassa asuntorakentaminen, liikenne, palvelut, teollisuus, mutta myös yksittäiset suunnittelukysymykset. Suosittu aihe on ollut "Uudet ja vanhat kaupungit kaupungissa". Foorumissa on yritetty myös kehitellä "kaupunki-ideaa".

"Usein miten on käsitelty Itä-Berliinin uudistusta, myös eri asuinalueiden tilanne on ollut keskustelujen aihe. Pääkaupungiksi muuttuminen tuo kaupallisia hankkeita ja liikennettä." (Fassbinder 1995, s. 10)

 

Esimerkki toiminnasta:

Ohjelma seminaariin Berliinin tuleva kehitys

Ohjausryhmän perusajatukset: keskikaupungin kehitys (20 min)

• Esitelmä, Ulrich Pfeiffer: Berliini 2005: kehitysskenaariot (20 min)
• vastauspuheenvuorot virastoilta
• Kahvi
• Esitelmä: Palvelujen sijoitus (20 min)
• Kommentit 2 x 10 min
• Keskustelua alustuksista ja vastineista, joissa painotetaan seuraavia asioita: kaupungin keskusta, kunnallinen, hallitus- vai taloudellinen keskus, tulevaisuuden keskusta taloudellinen kasvu vai järjestelmän muutos, sosiaalisuuden ja kulutuksen muutos kaupunki
• ideoiden yhteenveto moderaattorin yhteenveto.

 

1.4. Vaikutukset kaupungin päätöksiin

Kaupunkifoorumi on toiminut pysyvänä verkostona kaupungin eri virastojen ja jäsenten välillä, kertoo tutkija Andreas Fiedler. Valitettavasti tapaamisten jälkityö antaa aihetta kritiikkiin (1995, s. 20). Päämääränä on tehdä ehdotuksia kaupunkisuunnittelun viranomaisille.

"Nykyisin maakaupan välittäjät päättävät asuinalueiden kehityksestä. Yksityistämistä ei valvota eikä suunnitella minkään kaupungin kokonaisnäkemyksen kannalta. Tämän virheellisen kehityksen seurauksia ei voida enää koskaan parantaa. Ne vähentävät mahdollisuuksia elpyä. Koska kaupunki omistaa maata, sen tulisi myös voida päättää sen käytöstä, mutta tätäkään mahdollisuutta ei käytetä." (Fassbinder 1991, s. 3)

Aluksi juuri foorumi tarjosi tärkeimmän yhteisen dialogipaikan kaupungin itä- ja länsiosalle, mutta tämä tehtävä on vähentynyt. (Schäfer, Berlin Stadtforum JournaI18/95, s. 2).

"Osoitus foorumin tarpeellisuudesta on, että poliitikot, sijoittajat, lehdistö ja eri alojen asiantuntijat istuvat yhdessä huomattavasti pitempään kuin pyydettäessä yksityisvastaanottoa virkahuoneissa." (Schneider 1992, s. 40)

Berlin Stadtforum -lehti tiivisti pääkirjoituksessaan (18/1995, s. 2) foorumin saavutukset ja ongelmat seuraavasti:

1. Foorumi on onnistunut innovatiivisena kaupunkisuunnittelun työvälineenä. Tilaisuuksissa ovat pitäneet esitelmiä monet Berliinin ulkopuoliset asiantuntijat, joskin ajan kuluessa lehdistön kiinnostus on laskenut.

2. Foorumilla on välttämätön mutta ongelmallinen suhde kaupunkisuunnittelu- ja ympäristövirastoon sekä senaattori Volker Hasemeriin, vaikka häntä onkin kiittäminen koko foorumin olemassaolosta.

3. Jotkut aiheet ovat rauenneet tyhjiin ja sellaisia pitkän tähtäimen ongelmia on unohdettu, jotka johtuvat yhteiskunnam muutoksesta.

4. Diskurssiivista tilaa on lisättävä. Kaupunkifoorumin kaltainen väline on pidettävä kehityskykyisenä ja -haluisena.

 

1.5. Toiminnan rajoitukset ja esteet

Fassbinder pitää suurimpana esteenä yrityksiä käyttää foorumia poliittisten päätösten perustelemiseen. Tämä poliittinen hyväksikäyttö voidaan estää vain valmisteluryhmän itsenäisyydellä ja kokouksista kerätyn palautteen avulla. Tärkeää on myös löytää erilaista kantaa edustavia alustajia ja väittelijöitä, jotta erilaiset tarpeet tulisivat perustelluiksi (1995, s. 10).

Foorumin heikkoutena on myös se, että useinkaan ei ole riittävästi aikaa yhteisten johtopäätösten tai suositusten tekemiseen. Vaikea kysymys on, kenenkä tulee työstää foorumin esiin tuomia ongelmia. Puuttuu aikaa, rahaa ja ihmisiä (Schneider 1992, s. 39). Kun protokollan teko jää viranomaisille, on heillä taipumus kirjoittaa itselleen edullisesti.

Kaupunkifoorumeista foorumien kaupungiksi -teos ilmestyy sarjassa Eurooppalainen urbaanisuus. Teoksessa arvostellaan sitä, että koska kaupunkisuunnitteluvirasto viimeistelee kaupunkifoorumin julkilausumat, esille tulevat aina ne keskustelut, joita virasto pystyy muotoilemaan omaksi edukseen (Fiedler 1995, s. 20).

Virkamiehet saattavat pitää foorumia omien päätöstensä kilpailijoina. Näin tapahtui Berliinissä. Suhteet viranomaisiin olivat Berliinissä Fassbinderin mukaan liian kaukaiset:

"Suuri virhe oli perustaa foorumin toiminta yhden ainoan senaattorin varaan, vaikka tämä olikin kaupunkisuunnittelusta ja ympäristöstä vastaava senaattori. Foorumin merkitys jää rajoitetuksi. Sellaiset tärkeät osa-alueet kuten liikenne, rakentaminen ja asuinrakentaminen kuuluvat muiden virastojen alaisuuteen, vaikka olisivat foorumin työskentelyn kannalta tärkeitä." (Fassbindep 1995, s. 8)

Asiantuntijat ovat hallinneet keskusteluja liikaa ja kuntalaisten ja eturyhmien edustajat eli 'aitiot' liian vähän (Berlin Stadtforum Journal 1/1991, s. 1). Samoin moderaattori Rudolf Schäfer valittaa "etatista leimaa". Asioita tarkastellaan liian läheltä virallista kaupunkisuunnittelua (Berlin Stadtforum Joumal 18/1995, s. 2).

Berliinin lainsäädännön mukaan aluejohtajat vastaavat päätöksistä. Siksi kaupunkifoorumilla on oltava yhteydet ja vastaavat elimet eri asuinalueisiin, desentralisoidusti. Tällöin muodostuu aluefoorumeita, lähiöfoorumeita ja naapuruusfoorumeita, joissa voidaan keskustella tärkeistä päätöksistä.

"Vasta kun foorumista on tullut osa laajempaa paikallista verkostoa, se laajentaa uudenlaista urbaania suunnittelua." (Fassbinder 1995, s, 11)"

Moderaattori Rudolf Schäferin mukaan Berliinin lehdistö on valitettavan vähän kiinnostunut kaupunkikehityksestä ja paikallisista uutisista (Berlin Stadtforum Journal 18/1995). Muualla Saksassa lehdistö osallistuu ahkerasti suunnittelutyöhön. Berliiniläislehden toimittaja Rainer Stache puolustautuu:

"Foorumissa ajattelu on liian kapeaa. Fraaseja käytetään liian paljon. Ihmiset haluavat vain tavata tärkeitä ihmisiä." (Berlin Stadtforum Jouma118/1995, s. 19).

Hänen mielestään foorumi tulisi järjestää tribunaalina, jossa erityisen juryn on perusteltava päätökset.

Entinen rakennusviraston johtaja H.C. Miiller pitää ihmeenä sitä, että vaikka Stadtforumin jäsenet ovat asuneet 40 vuotta samassa kaupungissa, he ovat poliittisessa mielessä eläneet täysin eri elämää. Toisten mielipiteisiin tutustumisen lisäksi toinen foorumin hyvä puoli on hänen mielestään, että kokouksissa ei yritetä kalastella ääniä, vaan konfliktit tuodaan selvästi esille (Berlin Stadtforum Journal 18/1995,s.3).

 

1.6. Tulevaisuuden näkymät

Berliinin foorumin ideoija prof. Helga Fassbinder, vastasi kysymykseen, miten hän näkee kuuden istunnon jälkeen kaupunkifoorumimallinsa toteutuneen:

"Periaatteessa hyvin. Mutta nykyinen malli muistuttaa vielä liikaa asiantuntijoiden kuulemista eikä tuo riittävän selvästi esille kaupunkilaisten erilaisia päämääriä. Tulisi tehdä kompromisseja konsensuksen pohjalta. Juuri tähän liittyy hankkeen demokratiaa lisäävä puoli. Poliitikot voivat omalta osaltaan päättää, haluavatko he kunnioittaa avoimen käsittelyn tuloksia ja ottaa ne huomioon tehdessään päätöksiä. Riippuu kokonaan poliitikoista, muodostuuko kaupunkifoorumista alibitapahtuma vai johtaako se suunnittelun demokratisointiin eli kuinka vakavasti he omaksuvat foorumin suositukset." (Berlin Stadtforum J9umal1/1991, s. 1)

Helga Fassbinderin mielestä sosiaalinen ja teknologinen muutos ovat tehneet "patriarkaatin tahraamasta demokraattisesta suunnittelusta" vanhentuneen (1995, s. 3). Kohta 70 vuotta vanha virka-, lainsäädäntö- ja menettelytapajärjestelmä "makaa kuin kovettunut laava sulaneen yhteiskunnan päällä". Kaupunkisuunnittelijat eivät kuitenkaan ole vielä tehneet tarvittavia muutoksia omiin menettelytapoihinsa, "demokratian infrastruktuuriin ".

Neljän vuoden aikana puheenvuorot ovat alkaneet toistaa itseään ja siksi foorumi kaipaa uudenlaista järjestelyä. Myös senaattori Hasemer on valittanut kuulevansa yhä vähemmän uusia ideoita foorumissa. Tärkeimmät keskustelut käydään foorumin ulkopuolella.

Vaalikauden loputtua nousi kysymys foorumin jatkumisesta. Schäferin mukaan epävirallinen kaupunkifoorumi on yhä tarpeellinen, mutta hän ei uskalla veikata sen kohtaloa:

"Tarvitaan periaatteellista ja monitieteistä ajattelua sekä asiantuntijoiden yhteistyötä. On oltava sellainen paikka, jossa on mahdollisuus keskustella kaupunkipolitiikasta yli rajojen.'(Berlin Stadtforum Jouma118/1995, s. 2)

Näyttääkin siltä, että kaupungin virastojen ja erityisesti yhden senaattorin henkilökohtaista vastuuta ja asemaa 'foorumin toiminnassa on vähennettävä. Halutaan laajempaa vastuunkantajaa. Esimerkkinä on mainittu Stuttgart:

"Stuttgartissa Bosch-säätiö suunnitteli vuosia sitten paikalliskonferenssia, josta talous ja kauppakamarit olisivat ottaneet vastuun. Silloin politiikan ja hallinnon heikkoudet eivät olisi olleet niin hallitsevassa asemassa." (Schäfer, Berlin Stadtforum Journal 18/1995, s. 2)

 

Foorumi jatkaa joka tapauksessa. Vuoden 1996 kuukausikokouksiin nn jo sovittu seuraavia aiheita:

• Kaupungin laadullinen suunnittelu - vähien resurssien järkevä käyttö.
• Osallistuminen suunnitteluun voimavarana. Julkishallinnon, yksityisten ja yhteisöjen uusi tehtävänjako.
• Sosiaalisen asuntotuotannon kustannuksia säästävä ja tarvetta vastaava strategia.
• Kaupunkiutopioiden toteutuminen - teknologian, ekologian ja liikkumisen kehitys.

"Foorumista on tullut instituutio, mikä näkyy siinä, että muista Saksan kaupungeista ja ulkomailta on tullut paljon kyselyjä tämän kaltaisesta mallista." (Fassbinder 1995, s. 12)

"Kaupunkifoorumista on tullut tieteellisten tutkimusten kohde ja se on saanut vientiartikkelin leiman." (Berlin Stadtforum Jornal21/95)

Toiminnan ideoija prof. Helga Fassbinder pitää Berliinin foorumille tyypillisenä eri etujärjestöjen osallistumista. Tulevaisuudessa oma aitiopaikkat tulisi Fassbinderin mukaan antaa myös sellaisille yhden asian liikkeille, joiden päämäärä ei rajoitu yhteen asuinalueeseen. Nuoriso, perhe ja terveysasiat vaativat hänen mukaansa enemmän huomiota. Naisnäkökulma on aliedustettu.

 

 

2. Frankfurt -kehittämiskonsiili 1990-1992

 

2.1. Konsiilin syntyvaiheet

Frankfurtissa muodostettiin 1980-luvun lopulla konsiili, jonka tehtävä oli valmistella Frankfurtin mahdollisuuksia järjestää kesäolympialaiset. Konsiili oli lausuntoja antava asiantuntijaryhmä, joka toimi suoraan kaupunginjohtajan alaisena.

Maaliskuussa 1990 suunnitteluvirasto päätti kutsua uudelleen koolle vastaavanlaisen konsiilin kaupunkialueen kehittämiseksi. Kaupunginvaltuusto nimesi 13.12.1990 konsiilin jäsenet. Ryhmän puheenjohtajaksi nimitettiin Jakob Maurer Ziirichistä. Kaupunkisuunnittelusta vastaava kaupunginhallituksen jäsen tri. Martin Wentz muistelee konsiilin loppuraportin esipuheessa:

"Laajat maankäytön muutokset ja Mainin kaupunkialueen uudelleenjärjestelyt tuovat esille useita monimutkaisia kysymyksiä. Niiden ratkaisemiseksi tarvitaan erilaisia toimenpiteitä. Tehdäkseen parhaansa kaupunginhallitus ja -valtuusto kutsuivat vuonna 1990 tunnettuja 'ulkopuolisia' ja , sisäisiä' asiantuntijoita konsiiliin Mainin alueen kehittämiseksi. Kahden vuoden ajan konsiilin tulisi ilman poliittisia velvoitteita arvioida ja kritisoida sitä, miten joen varrella eläminen ja asuminen toteutetaan. "(Consilium 1992, s. 9)

Kunnan kokonaissuunnittelusta vastaava virasto oli alusta alkaen suunnittelussa mukana (Zimmermann, 1993, s. 91). Konsiilin tehtäväksi tuli laatia yleiskuva kaupungin kokonaiskehityksestä, selvittää niitä ristiriitoja, jotka aiheutuvat epävarmoista ajoista ja erilaisista mielipiteistä, tehdä ehdotuksia vaikeista ratkaisuista, pyytää itse erilaisia selvityksiä ongelmista ja niiden ratkaisuista, järjestää kilpailuja ja edistää erilaisten hankkeiden yhteistyötä. Konsiilin jäsenet toimivat tuomareina ja jakoivat palkintoja niissä kilpailuissa, joita alueella järjestettiin. Lähtökohtana olivat kuitenkin yksittäiset projektit.

 

2.2. Konsiilin jäsenet ja toimintamalli

Konsiiliin kutsuttiin viisi ulkopuolista asiantuntijaa ja neljä johtavaa hallinnon viranomaista. Näin haluttiin yhdistää ammattitaito ja paikallinen tuntemus. Konsiilin keskeinen idea oli yhdistää hallinnon sisäisiä ja hallinnon ulkopuolisia asiantuntijoita, yhdistää ammatti- ja paikallistieto (Wenz, 1992, s. 21).

Koska konsiilin jäsenet olivat kotoisin etupäässä muualta kuin Frankfurtista, he tarvitsivat hyvää paikallista valmistelua ja yhteistyötä. Kaikki jäsenet perehtyivät Frankfurtin jokialueen nykyiseen tilanteeseen, historiaan, muutospaineisiin ja ekologiseen tilanteeseen.

Puheenjohtaja prof. Jakob Maurer Ziirich, prof. Gerd Albers Germering, Dl Bruno Damany Wien, prof. Erica Spiege Hampuri ja prof. Peter Steiger Ziirich.

Hallintoa edustivat talonrakennusvirasto, ympäristövirasto, naistoiinnan johtaja ja kuntasuunnittelun johtaja. Suunnittelukeskuksesta kutsuttiin myös kolmen suurimman puolueen (kristillisten, sosialidemokraattien ja vihreiden) edustajat neuvoa-antavina kokouksiin.

Konsiililla oli määräraha riippumattomien tutkimusten teettämiseksi. Se kutsui kokouksiin kulloinkin käsillä olevista asioista vastaavia asiantuntijoita.

Toiminnasta, organisaatiosta ja materiaalin hankinnasta vastasi konsiilitoimiston työryhmä, jossa toimivat kunnallisesta kokonaissuunnittelusta vastaavat viranomaiset. Kaikki seitsemän palkattua henkilöä olivat diplomi-insinöörejä. Kaupunkisuunnitteluviraston ja myös konsiilitoimiston johtaja oli Dl Julian Wekel.

Konsiili tapasi kaikkiaan kahdeksan kertaa, neljä kertaa vuodessa. Istunnot kestivät kolme päivää, ja niitä pidettiin noin joka kolmas kuukausi, lokakuusta 1990 heinäkuuhun 1992. Kokouksen alussa konsiilin jäsenet saivat tietoa suunnitelmista ja muista asioista. Kaupungin omat ja ulkopuoliset asiantuntijat olivat heidän apunaan.

Konsiilin suositukset olivat periaatteellisia. Ne koskivat kaupungin päämääriä ja toiminnan menetelmiä. Kyse oli strategioista (Wenz, 1992, s. 100). Se jakoi tietoa ja muotoili kysymyksiä. Jokainen kokous antoi omia kannanottoja ja useita suosituksia. Tarkoitus oli tuoda esille päämääriä ja ehtoja, ei suunnitelmia.

"Vaikka konsiilin jäsenet tiesivät hyvin vähän kaupungista, työskentely eteni, koska perusajatus oli yhteinen: ihminen ja pitkällä tähtäimellä ihmisen terve ympäristö on kaikkien muiden asioiden yläpuolella." (Wenz, 1992, s. 108)

Ensimmäisissä kokouksissa viranomaisilla oli mahdollisuus esitellä omia näkemyksiään kaupunkikehityksestä. Myöhemmin painotettiin projektit yötä. Konsiili muodosti omasta keskuudestaan työryhmiä. Työryhmiin kuului aina kaksi konsiilin ulkopuolista jäsentä, yksi varsinainen jäsen sekä yksi toimiston jäsen.

 

Keskusteluaiheet

Aluksi konsiili keskittyi alueellisiin ongelmiin. Se nimesi seitsemän erillistä projektialuetta. Kaksi suunnitelma-aluetta nousi ylitse muiden: Mainin jokilaaksoalue. Main-joen rannat ja tulva-alueet suositeliim rajattavaksI visuaalisesti rakennusten avulla erilliseksi alueeksi. Toinen oli Mainin kaupunkialue, joka ulottuu 300 metriä joen kummallekin puolelle.

AG Mainufer eli Mainin rannan työryhmä käsitteli jokialuetta arkkitehtien ja puistoalueitten suunittelijoiden kannalta. Toinen työryhma Kehitysalue kasitteli suuria teemoja esimerkiksi pitkän tähtäyksen suunnitelmia sek'C menetelmiä, joilla jokialuetta voitaisiin suunnitella uudelleen.

"Osoittautui, että usein asiantuntemus ja eri alojen menetelmien I moninaisuus oli saatava sovitettua yhteen, jotta monimutkaisia tehtäviä olisi voitu taskastella ja löytää ratkaisuja. Tämän vaatmuksen täyttää hyvm konsiiln tapaimen asiantunhjaryhma. Ulkopuoliset asiantuntijat eivät tunne kaupungin epävirallisia valtarakenteita'eivätkä muita paikallisia yhteyksiä tai  kuppikunta. He työskentelevät siis sen varassa, mitä he olivat oppineet ammatissaan muissa kaupungeissa." (Wentz, 1992, s. 108)

Kolmannen kokouksen aiheena oli asuminen Mainin varrella. Toisaalta oli tärkeä turvata tavaroiden ja elintarvikkeiden jakelu, toisaalta taas rauhallisen elintilan järjestäminen: 

Konsiilin käsitys perustuu "Satamat 2000" -tutkimukseen. Sen mukaan satamaan nousee elmkykymen alue, jolla on oma leimansa,  koska sinne keskittyy satamaan liittyvää pienteollisuutta. Tärkeää on, että asuminen ei leviä rantakatua kauemmaksi, kierrätys ja jälleenkäsittely--yhtiöt keskittyvät omalle alueelleen, Asuntoalueen ja talousalueen välille muodostuu riittävä viheralue, ammattiliikenne ei kulje asuinalueen kautta." (ConsiUum 1992, s. 60)

 

Muiden tapaamisten aineet:

• Marraskuu 1990: Työryhmän toiminta-alueet ja yleistä tietoa
• Tammikuu 1991: Asiantuntijoiden laus~toja Mainin itärannan kehityksestä :1 Huhtikuu 1991: Suurtorin liikennejärjestelyt, rantasuunnitelmat ja muut sisäkaupungin alueet
• Heinäkuu 1991: Itä-Frankfurt ja satama-alue
• Marraskuu 1991: Itäsataman ja kauppahallien suunnittelu ja edistyminen
• Tammikuu 1992: Kehityksen raamit ja Mainin puiston suunnittelumenetelmät Toukokuu 1992: Loppuraportin valmistelu ja projektien väliraportit
• Heinäkuu 1992: Loppuraportti. Työryhmät olivat omissa istunnoissaan työstäneet raportit joen rannan kehityksestä ja puistoista.

 

2.5. Vaikutukset kaupungin päätöksiin

Konsiilin jäsenet pitivät jatkuvasti yhteyttä viranomaisiin. Aluksi kaupunki ei reagoinut konsiilin toivomuksiin.

"Kun suunnittelua alettiin määritellä yhteistyötä vaativaksi ongelmien ratkaisuksi, myös suunnittelijoiden kuvan omasta työstään oli muututtava: heistä tulee välittäjiä ja moderaattoreita. Heidän tehtävänään on yhdistää erilaisten toimijoiden ja prosessien yhteensopivuutta. Erilaisten yhteiskuntaryhmien tarpeita ei tule estää vaan päin vastoin edistää." (Planungskulturen 1992, s. 24)

Istuntojen jälkeen konsiili julkaisi 'suosituksia' sekä ajankohtaisista että pitkän tähtäyksen suunnittelukysymyksistä ja uudenlaisia määräyksiä.

"Monet suositukset päivänpoliittisista asioista toteutettiin välittömästi." (Consilium 1992, s. 10)

Yleisesti tuli esille peruslähtökohtien rajallisuus, ennen kaikkea tilan rajallisuus ja siitä johtuva asumisen tiivistäminen. Konsiilin mielestä kaupungin olemassaolevia tiloja tulee muuttaa uusia tarpeita vastaaviksi, ei ottaa uusia tiloja käyttöön. Se suositteli lisää vapaa- ajanviettomahdollisuuksia Mainin rannoille, jotta lähialueita vaivaava vapaa-aikaan liittyvä liikenne vähenee (Consilium 1992, s. 100).

Kaksivuotisen toimintansa päätteeksi konsiili julkaisi 13S-sivuisen suositus listan, jonka tarkoituksena ei ollut luoda kattavia ehdotuksia tulevalle kaupunkisuunnittelulle. Suunnittelun on konsiilinkin mielestä oltava "dynaaminen prosessi". Konsiilin johtaja, prof. Jakob Maurer kiitti loppuraportissa kaupunkisuurinittelutoimistoa ja asiantuntijoita paneutumisesta kaupungin kehittämiseen sekä kaupunkia uskaltautumisesta epäsovinnaiseen menettelyyn. Virastot olivat antaneet kiitettävästi tarpeellista apua (Consilium 1992, s. 8).

"Kaikista tuloksista voi tehdä sen yhteenvedon, että lopullisesta ja pitkällä tähtäimellä toteutettavasta kokonaissuunnitelmasta on käytännössä luovuttava. Joustavampi ja lyhyempiä ajanjaksoja käsittävä suunnittelu on tullut tilalle. Amerikkalaisessa kaupunkisuunnitteluteoriassa on 1960-luvulta lähtien käyty kiistelyä kattavan yleissuunnitelman ja .niin kutsutun "disjointed incrementalism" -periaatteen paremmuudesta. Jälkimmäinen tarkoittaa, että suunnittelulla voidaan vaikuttaa vain keskenään riippumattomiin yksityiskohtiin." (Consilium 1992, s. 24)

 

2.7. Tulevaisuuden näkymät

"Frankfurtin eri keskustoista oli tullut työpaikka tiloja. Rakenteellisilla muutoksilla ja suunnittelulla saatiin niistä tehtyä asukkaille, keskustan työntekijöille ja vapaa-ajan viettäjille keskeinen 'oleskelutila'." (Wenz, 1992, s. 11)

Konsiilin kesto määrättiin Jo alussa kahdeksi vuodeksi, 1990-1992. ~ Tulevaisuuden suurimpina ongelmina se nimesi loppuraportissaan kunnan ja 'yksityistalouden suhteen: miten erilaiset kunnalliset , palvelut järjestetään sekä erityisesti, miten heikko-osaisille järjestetään asuntoja. Muita kysymyksiä ovat pienten ja keskisuurten yritysten ~ sijoittautuminen, liikenteen paisuminen ja ympäristötilan jakaminen maatalouden, vapaa-ajan ja luonnonsuojelun kesken (Consilium 1992, s.15). .

"Koska kaupunginhallitus hyväksyi ja toteutti useimmat ~ konsiilin suositukset, osoittautui oikeaksi pukea

työskentelymenetelmä virallisesti vain suositusten muotoon." (Zimmermann 1993, s. 96)

¨

 

 

3. Hampuri -Stadtdialog 1993 -

 

3.1. Kaupunkidialogin syntyvaiheet

Jo 1920-luvulla Hampurin ylirakennusjohtaja Fritz Schumacher toi esille, miten tärkeä on ottaa huomioon kaupunkiasumisen kokonaisuus:

"Emme voi erottaa toisistaan taidetta ja kulttuuria emmekä myöskään kulttuuria ja sosiaalisia kysymyksiä." (Stadtdialog Hamburg 1993, s. 12)

Vasta 1990-luvun alussa Saksan arkkitehtiliitto alkoi Hampurissa laajentaa toimenkuvaa. Ymmärrettiin, että rakentaminen määräytyy suunnittelukulttuurista. Jos arkkitehdit määräävät yksittäisten talojen rakennussuunnitelmista, on heidän otettava vastuu myös kokonaisuudesta. Siksi arkkitehtien vastuu ei tarkoita yksittäisten talojen suunnittelua, vaan vastuuta kaupungin kokonaisuudesta ja asukkaiden elintilan yhtenäisyydestä.

Arkkitehtiliitto kutsui koolle Hampurin arkkitehtiliiton sekä taideakatemian ja suunnitelmia valmistelevat poliitikot, viranomaiset, alueneuvostot ja myös talouden ja rahoituksen edustajat (Markovic 1993, s. 12). Ensimmäiseen kokoukseen kutsuttiin myös tri. Volker Hasemer, Berliinin kaupunkisuunnittelusta vastaava senaattori, jonka aloitteesta oli perustettu Berliinin kaupunkifoorumi.

Mirjana Markovicin mukaan voitiin käsitellä sellaisia herkkiä aiheita kuin hallintoreformia ja viranomaisten uudelleensijoittelua ilman raskasta sivumakua.

"Jää oli rikottu ja keskustelu kaupunkikehityksestä alkanut". (Markovic 1993, s. 13)

 Kaupunkisuunnittelu oli saatu laajemmalle pohjalle. Alettiin vaatia eri virastojen yhteistyötä. Kaupunkidialogi samoin kuin kaupungin aluekohtaiset dialogit alkoivat vaatia kokonaisnäkemystä. Eri virastot ja en alojen asiantuntijat istuutuivat saman pöydän ääreen. Myös Hampuria ympäröivän maaseudun mahdollisuudet otettiin huomioon (Markovic 1993, s. 13).

Hampurin kaupunkisuunnittelun demokratisoinnin tiedetään olevan vasta alkuvaiheessa. Hampurin kaupunkidialogin tarkoitus on kerätä tietoja, antaa ideoita ja lisätä keskinäistä ymmärrystä. Ristiriidat tulevat esiin. Suunnittelun ja päätöksenteon tasoa pyritään kohottamaan tekemään kokonaissuunnittelu  läpinäkyväksi.

"Epätavallista suunnittelukäytäntöä on tarkoitus jatkaa Hampurissa. Kaupunkidialogi ei saa riippua poliitikoista eikä puolueista, se ei saa sitoutua vaalijaksoihin, vaan sitä on pidettävä vastuullisena toimintana yhteisön hyväksi."  (Markovic 1993, s. 14)"

Kaupunkisuunnittelun uuden ajan myötä syntyi keskustelua myös uuden suunnittelun toteutustavoista.

"Kaupunki on monimutkainen. Sitä ei voida suunnitella maanomistajien ehdoilla... Kaupunkikehitykselle on 1990-luvulla tullut tehtäväksi ymmärtää yhteisvaikutuksia, säädellä prosesseja ja luoda synergiaetuja, niin että saadaan aikaiseksi tulevaisuuden kannalta oikeita askeleita. On tuotava esille politiikan, kuntalaisten, talouselämän ja virkakoneiston erityisedut ja yhdistettävä ne jonkinlaiseen konsensukseen." (Kohlbrenner 1993, s. 15)

 

3.2. Dialogin jäsenet ja toimintamalli

Dialogiryhmä tapasi vuonna 1994 viisi kertaa. Esimerkiksi 15.5.1993 paikalla oli 120 henkilöä, joista yli puolet oli viran- tai ammatin puolesta. 40 prosenttia osallistujista edusti tavallisia kuntalaisia.

Joistakin vaikuttajaryhmistä saapui paikalle enemmän kuin oli kutsuttu, joistakin vai muutamia: kuntalaisista saapuivat kaikki 26, koululaisista 3 (kutsuttu oli 10), kauppa ja koulutuskamareista 3 (5), arkkitehtiliitosta 6 (6), luonnonsuojelijoista 1 (1), kansalaisjärjestöistä 1 (1), ammattiyhdistysliikkeistä 1 (10), arkkitehdeista 4 (2), papeista 1 (4), kotipuutarhureista 1 .(6), teknisestä korkeakoulusta 5 (12), yliopistolta 3 (1), poliitikoista 4 (16), alueen edustajista 2 (7), virkamiehistä 7 (12), puolueista 5 (8) ja lehdistöstä 11 (Stadtdialog Hamburg, Dokumentation ! 14.5.1993, s. 84).

Lyhyissä alustuksissa esiteltiin aiheet osittain provokatiivisesti ja , tämän jälkeen esitettiin video-ohjelma "Kaupunkisuunnittelun synnit" -ihmisiä, joiden olohuone oli jäänyt moottoritien alle tai joideh asuinalueita hallitsi yksipuolisuus sekä vuokra-asuntojen pitkiä jonoja.

"Kun minua pyydettiin toimimaan Hampurin kaupunkidialogin moderaattorina, en epäillyt hetkeäkään: haluan olla mukana. Olihan mahdollista, että vihdoinkin toteutuisi se, mitä me kommunikaation ammattilaiset olemme jo 15 vuotta toivoneet. Ei riitä, että annamme kuntalaisille oikeita tietoja: kommunikaatioyhteisössä vaaditaan dialogia kuntalaisten kanssa. Muuten vaatimus vastuullisista kansalaisista on tyhjää puhetta." (Disch 1993, s. 21)

Neuvosto valmistelee kokoukset niin, että niihin pystyy osallistumaan kuka tahansa. Moderaattori "kääntää" virkakielen ! normaaliksi puheeksi. Moderni tapa johtaa väittelyä ja dialogia, on kuulijakunnan aktivointi, esimerkiksi "Ne, jotka haluavat, että Hampuri kasvaa, asettuvat istumaan oikealle".

Projektiryhmä valmistelee teesit, joista käydään keskustelua ja kutsutaan esitelmien pitäjät. Keskustelussa on tuotava esille eri näkökulmat monipuolisesti ja avoimesti. Kuntalaisten ja asiantuntijoiden suhde pyritään saamaan tasapuoliseksi (Stadtdialog Hamburg, 93, s. 8).

"Ei siitii kuitenkaan tule mitään. Eivät he kuuntele, vaan tekevät mitä haluavat. Dialogilla on vain naamiointitarkoitus; eihän tavallinen kuntalainen voi sanoa mitään. Voivatko he ylipäätän tietää mitä tavallinen kaupunkilainen haluaa? Myös minä epäilin. Kotipuutarhurit ja arkkitehdit, koululaiset ja kaupunkisuunnittelijat, asiantuntijat ja journalistit muka suunnittelevat yhdessä, miten Hampuri kasvaa... Mutta jo viiden tunnin keskustelun jälkeen olin vakuuttunut että tämänlaatuinen keskustelu kaupunkisuunnittelusta onnistui." (Disch 1993, s. 21)

Vuodesta 1995 lähtien on ilmestynyt Stadtdialog Hamburg, A3-kokoinen lehti, jota julkaisee Hampurin kaupunkikehitysvirasto, päätoimittajana ja koko dialogin äitihahmona rouva Renee Culemann. Lehteä painetaan 5000 kpl

Kuka haluaa mitä lisää Hampuria? on nimeltään kaupunkisuunnitteluviraston julkaisu (Stadtdialog Hamburg, 1993):

"Kaupunkisuunnitteluvirasto luo kehityksen perustan ja suuntaviivat. Tätä tehtävää ei haluta jättää pelkästään virkamiesten vastuulle. Julkisesti on keskusteltu mahdollisuudesta tehdä yksittäisiä ehdotuksia periaatteiden muodostamiseksi. Tätä Hampurin suunnittelutyötä haluamme tukea. II (Stadtdialog Hamburg, Dokumentation 14.5.1993, s. 7)

 

2.3. Keskusteluaiheet

 

"Kun asukasluku paisui, toimistotilat olivat kiven alla ja ympäristön laatuvaatimukset kasvoivat. Kaupunki joutui mahdottoman ongelman eteen." (Markovic, s.1993, s. 11).

Markovicin mukaan kaupunkia on hyödyttänyt järjestelmällisen integratiivisen kaupunkisuunnittelun harjoittaminen eli rakentamisen, suunnittelun ja tilakysymysten yhdistäminen taloudellisiin, sosiaalisiin ja ekologisiin aspekteihin. Nämä taas on vastoin perinteistä käytäntöä yhdistetty yleiseen ja asiantuntijoiden tietoon.

Hampurin kaupungissa tehtiin uusi kehittämisohjelma Hampuri 2010. Ohjelmassa esitetään, mihin asioihin kaupunki keskittyy lähivuosina ja mitä alueita se rakentaa ja edistää. Pääperiaatteena on, että asuntojen rakentamista tiivistetään, koska kaupunkiin muuttaa koko ajan lisää ihmisiä (Mirow, s. 32).

Alkuvuonna 1995 keskeinen teema oli työttömyys. Kaupunkikehityksestä vastaava senaattori trio Thomas Mirow kysyy:

"Minkälaisilla kaupunkisuunnittelun menetelmillä voimme estää sen, ettei 'elintarviketyö' vähene enempää ja ettei sosiaalinen eriarvoisuus nouse! Minkä tyylinen työ jää kaupunkiin ja voiko teollinen tuotanto pärjätä suurkaupungissa? Miten voimme parantaa kaupungin toimivuutta ja edistää sitä, että tuotanto, palvelut, asuminen ja kulttuuri sijaitsevat lähellä toisiaan? Työ ja asuminen on kytkettävä toisiinsa." (Dialog 1/95, s. 5).

 

3.4. Toiminnan rajoitukset ja esteet

Kaupunkidialogin toiminnasta vastaava Hampurin kaupungin tiedottaja Renee Culemann kertoo, että Hampuri on liian suuri kaupunki dialogille. Ihmiset ovat passiivisia. He tulevat kokouksiin vain, kun he haluavat vastustaa jotain hanketta ja huutavat ja rähisevät sitten kokouksissa. Edistystä on, että virkamiehet yrittävät selittää rauhallisesti, mitä ollaan suunnittelemassa (haastattelu 10.11.1995).

Kaupunginhallituksen jäsentä Traute Mulleriä paikallislehti syytti kaupunki dialogin käyttämisestä omana propagandafooruminaan (Hamburger Morgenpost 17.5.93)

 

3.5. Tulevaisuuden näkymät

Hampurin kaupunkisuunnitteluvirasto innosti kaupunkilaisia mukaan suunnitteluun julkaisemalla kesäkuussa 1995 kirjasen Selvityksiä kaupungin rakentamiskäytäntöön ja viheralueiden suunnitteluun: Hampuri suunnittelee - tulkaa mukaan suunnittelemaan.

Kaupunkisuunnittelusta vastaava senaattori Thomas Mirow kirjoittaa:

"Tulkaa mukaan suunnittelemaan on otsikkona itsestäänselvyys. Onhan kyse teidän ympäristöstänne, naapurustosta. Yhteisön on hyvä olla. Ympäristöä ei kukaan tunne paremmin kuin ne naiset ja miehet, jotka ovat asuneet siellä vuosikausia." (Dialog 1995, S. 3)

Vuoden 1996 alussa käynnistämme asiantuntijoiden ryhmän nimellä Hampurin arkkitehtuuri keskustelut. Ryhmä kokoontuu kerran kuukaudessa ja sen on koonnut kaupunkisuunnitteluvirasto yhdessä taideakatemian, maisema-arkkitehtiliiton ja Hampurin arkkitehtikamarin kanssa.

Uuden foorumin ensi tapaaminen on taideakatemian tiloissa 27.2.1996. Foorumi on tarkoitettu kaikille, jotka ovat mukana rakentamassa metropolialuetta. Saksan lain mukaanhan asuinalueilla on varattava ainakin 40 prosenttia maapinta-alasta viherrakentamiseen.

Kaupunkidialogin tapaisen yrityksen kannalta menestys tulee esille siinä, kuinka paljon voidaan murtaa tabuja.

Kokemukseni mukaan jokaisella kaupungilla on omat tabunsa, joista on pystyttävä keskustelemaan, jos kaupunkia halutaan kehittää. Baselissa, missä olen kasvanut, ei koskaan keskusteltu kemian teollisuudesta eikä yliopistosta. Mainzissa- katolisen kirkon omistamat alueet olivat tabu. Potsdamissa ei puhuttu sotaväen merkityksestä kaupunkisuunnitteluun. Ei siis keskustella niistä asioista, jotka vaikuttavat kaupunkikehitykseen kaikkein eniten." (Kholbrenner 1993, s. 17)

 

 

4. Hannover -Regionalforum 1995

 

4.1. Aluefoorumin syntyvaiheet

Hannoverissa on perustettu viime vuosina ensin Hannoverin aluefoorumin aloiteryhmä, Initiativkreis Regionalforum Hannover, sitten itse aluefoorumi ja myöhemmin vielä kaupunkifoorumi.

Regionalforum Hannover oli kutsunut syyskuuksi 1994 koolle 35 talouden, ammattiyhdistysten, yliopiston, hallinnon ja politiikan asiantuntijaa.. Kokouksen lopputulos oli murskaava: "Ei tulevaisuuden näkymiä"  (Pressemitteilung Initiativkreis , Regionalforum Hannover 26.9.1994). Suunnitelmia aluefoorumista pidettiin liian sekavina ja jäykkinä. Sisällöllisesti suunnitelmilla ei 'ollut näkökulmaa eivätkä ne tukeneet alueellista yhteistyötä.

Kokouksessa nimettiin kuitenkin ryhmä kehittämään erilaisia hankkeita kuten uudelleenkoulutusta. Työttömyys ja kasvavat ympäristöongelmat asettavat kokouksen lehdistötiedotteen mukaan uusia tehtäviä:

"Tayloristisen työnjaon ja fordistisen yritysorganisaation tilalle tulee ryhmätyötä suosivia autonomisia malleja. "(Pressemitteilung Initiativkreis Regionalforum Hannover 26.9.1994)

Siksi koulutuksessa tulisi ottaa huomioon arkipäivän elämän muuttuneet vaatimukset, ihmisten omaehtoisuus ja paikallinen itsenäisyys. (Initiativkreis Regionalforum Hannover, Pressemitteilung, s.l).

Murskaavasta alku tuomiosta huolimatta perustettiin kuitenkin kuukautta myöhemmin 18.10.1994 yhdistys Aluefoorumi Hannoverin aloiteryhmä, lnitiativkreis Regionalforum Hannover, jonka tarkoituksena oli ideoida Hannoverin suuralueen kehitystä yhdessä erilaisten ryhmien kanssa, lisätä alueellista vastuuta ja yhteistyötä. Se ei pyrkinyt rajoittamaan virkamiesten ja poliittisten. järjestöjen määräysvaltaa, vaan saamaan aikaan konsensusta ja yhteistä toimintaa, mahdollisimman laaja-alaisia mielipiteitä. Päämäärä oli aluefoorumin keskusteluaiheiden valmistelu ja aluefoorumin kuratoriumin, Kuratorium Regionalforum Hannover, perustaminen. Kuratoriumin perustamisen jälkeen aloiteryhmä rekisteröityi. Yhdistys toimi yhdessä Agenda 21 kanssa.

Yhdistyksen tuella on sittemmin aloittanut toimintansa keskusteluareena, Hannoverin aluefoorumi, Regionalforum (helmikuu 1995).

 

4.2. Foorumin jäsenet ja toimintamalli

Hannoverin aluefoorumin aloiteryhmä on erilaisten yhteiskunnallisten ryhmittymien epävirallinen keskustelupaikka. Se ei ole instituutio vaan avoin piiri, jossa eri alojen asiantuntijat ja kokonaiskehityksestä kiinnostuneet kuntalaiset toimivat yhdessä, jotta perinteiset ajatuskuviot rikkoutuisivat.

Sääntöjen mukaan toimintaa rahoittavat alkuvaiheessa jäsenet. Jäseneksi ~voivat liittyä kaikki yhdistyksen tarkoitusta kannattavat. Yhdistyksessä uskotaan, että vain projektien ja desentralisaation avulla voidaan edistää paikallista vastuuta. Yhdistyksen jäsenkokous pidetään vähintään kerran vuodessa. Yhdistyksen hallitus muodostuu neljästä henkilöstä, joista kaksi on naisia. Hallituksen tehtävä on informoida kuratoriumia aloitteista ja vastata taloudesta. Säännöt hyväksyttiin 18.10.1994.

Yhdistyksen suojelijana toimii ja projektien toteutumisesta vastaa julkisuuden henkilöistä koostuva kuratorium. Kuratoriumiin valitaan 16 sellaista henkilöä, jotka ovat osoittaneet julkista kiinnostusta alueelliseen kehitykseen. Heistä viisi edustaa virkakoneistoa, kaksi on juristeja, yksi professori ja lisäksi ovat mukana yrittäjien, ympäristöjärjestöjen, diakonissalaitoksen ja pankin edustajat sekä yksi poliitikko. Hannoverin. maakuntahallitus valitsi puheenjohtajaksi prof. Bernhard Blanken, sosiaalipolitiikan ja kaupunkisuunnittelun instituutista Hannoverin yliopistosta.

Kuratorium kokoontuu 3-4 kertaa vuodessa valitsemaan ehdotetuista aiheista sopivat keskustelun aiheiksi ja projekteihin. Se i järjestää aloite ryhmien työistuntoja, kuulemisia ja asiantuntijaseminaareja. Päämääränä on Hannoverin aluefoorumin istuntojen valmistelu.

Varsinaisessa aluefoorumissa on tunnettuja henkilöitä ja eri alojen i asiantuntijoita sekä toisinajattelijoita. Foorumissa ovat jäseninä tärkeimmät ryhmittymät kuten ammattiyhdistykset, kirkot, omistus asunto- ja vuokranantajien yhdistys, sijoittajat, hallinto ja puolueosastot sekä vaihtoehtoliikkeet. Osanottajat tulevat sen mukaan, mitä asioita kulloinkin käsitellään. Kokoonpano ei ole staattinen vaan dynaaminen.

 

4.3. Keskusteluaiheet

Sääntöjen mukaan yhdistyksen tarkoitus on tehdä aloitteita Hannoverin alueen kehittämiseksi, lisätä eri alojen yhteistyötä ja parantaa paikallisen identiteetin luomista.

Julkiseen dialogiin halutaan tuoda erilaisia katsantokantoja. Siksi keskustellaan yksittäisistä teemoista, samoin konkreettisista projekteista. Muun muassa asuinalueen palveluissa, työpaikoissa, liikenteessä, ympäristönsuojelussa, sosiaalihuollossa, urheilussa, kulttuurissa ja lähivirkistysalueiden kehittämisessä etsitään alueellisia i ratkaisuja.

Ensimmäisen valmistelevan kokouksen aiheena 21.10.1994 oli Asuntotuotannon uusia rahoituskeinoja. Paikalle saapui noin 50 asuntorakennusarkkitehtia. Itävallasta oli pyydetty kaksi alustajaa. Puhujina oli myös vuokraajien osuuskunnan edustaja Hampurista, toimittaja Berliinistä sekä liittovaltion rakennusministeriön edustaja.

Ensimmäinen varsinainen kaupunkifoorumin kokous pidettiin paikallisen säästöpankin kokoustilassa. Aiheena oli kestävän kaupunkikehityksen tulevaisuuden näkymät.

'Istunto pidettiin maanantaina klo 15 -19, ja sen jälkeen kaupunki tarjosi vastaanoton. Paikalle oli kutsuttu 300 viraston ja järjestöjen edustajaa. Noin puolet kutsutuista saapui paikaille. Alustajiksi oli pyydetty muun muassa Helga Fassbinder. Hän julisti:

"On mobilisoitava kollektiivinen järki parantamaan kaupunginosa-alueiden asemaa kilpailutaistelussa." (Hannover Abendzeitung 5.12.1995)

Lehtitietojen mukaan tiedeministeri Helga Schuchardt pahoitteli, että Hannover 2001 -ohjelmasta puuttuvat kokonaan tiede ja kulttuuri. Walter Lampe, diakonissalaitoksen johtaja, varoitti kaupunkia jakautumisesta sosiaalisesti. Christian Ahrens vientiyhdistyksestä, ehdotti maailmannäyttelyn pitämistä Hannoverissa. Peince Continental AG:sta puhui maailmanlaajuisen taloudellisen kehityksen puolesta sijoitusten saamiseksi (Hamburger Abendzeitung 5.12.1995).

Lehden yhteenveto ensimmäisestä kokouksesta olikin: "kuultiin dialogin asemesta enimmäkseen omia tilannenäkymiä.

 

Tulevaisuuden näkymät

Kaupunki on myöntänyt 450.000 FIM neljän istunnon järjestämiseksi. Debattiin nousee vuonna 1996 Hannoverin talous alue, sosiaalinen alue ja kaupunkiekologia. Kaupunginjohtaja Herbert Schmalstieg toivoi tulevaisuudelta, että foorumin erimielisyydet eivät heijastu kaupunginhallituksen työskentelyyn.

 

 

5. Miunchen -Miunchner Forum 1968-

 

5.1. Foorumin syntyvaiheet

Karl Kliihspies, vapaa kaupunkisuunnittelija, aloitti Miunchenissä taistelun epäinhimillisiä kaavoja vastaan vuonna 1961 perustamalla kansalaisryhmiä. Monet aktiiviset kaupunkilaiset, yhdistykset ja kulttuurijärjestöt vastustivat niitä tiehankkeita, joita vielä vuonna 1963 tehtiin (Heusinger 1983., s. 27).

Kliihspies vastusti erityisesti Miinchenin keskustan tunneliratkaisua. Hänen mukaansa kyse ei ollut varsinaisesta kansalaisprotestista, vaan elitistisestä protestista.

Kaupunkisuunnittelu ei vielä tuolloin kiinnostanut tavallisia ihmisiä. Protestoijoihin liittyi etupäässä kaupunkisuunnitteluviraston ulkopuolisia asiantuntijoita. Kliihspies kertoo, miten yksin asiantuntijat olivat vastustaessaan itsevarmaa ja johtavaa virkakoneistoa. Virkamiehethän tunsivat suunnitelmat läpikotaisin ja tiesivät niiden eri vaiheiden aikataulun.

"Me taistelemme koulutukseemme vedoten pelkästään loogisesti." (Kliihspies haastattelussa, 1993, s. 27)

Miincheniin muodostui 1960-luvulla Kölnin mallin mukainen "Bauturm Miinchen" -kansalaisliike. Se

"ravisutti humoristisesti teknokraattista ja jähmettynyttä kaupunkisuunnitteluvirastoa, loi rohkeasti uusia ideoita ja esitteli yleisötilaisuuksissa vaihtoehtoisia suunnitelmia,"

(Urbaanin asumisen yhdistyksen puheenjohtaja Manfred Drum 1993, s. 66)

Osuuskunta ja yhdistys nimeltä Kylä kaupungissa perustivat Urbanes Wohnen, (Urbaani asuminen) -yhdistyksen vuonna 1973. Tämä yhdistys ei halunnut asettua vastatusten kaupungin kanssa, vaan pyrki kehittämään dialogia ja toteuttamaan 'pienten askelten tietä'. Yhdistyksen tarkoitus oli kohentaa sekä konkreettisia asuinoloja, että sosiaalisia olosuhteita. Yhdistyksen jäsenet muodostuivat ”asumisen alimmasta tasosta”, kaupungin palvelujen käyttäjistä. Toimintamuotona oli käydä keskusteluja "kotioven edessä, lapion kanssa". Liikkeessä yritettiin saada ihmisiä ajattelemaan laajemmin " kuin vain omaa puutarhaansa, vähintään koko korttelia. Ihmisten tulisi kasvaa naapuruuteen ja kehittyä kuluttajan roolista kriittisiksi kansalaisiksi.

"Aluksi kaupungin keskustan massiivista rakentamista vastaan protestoi vain 'muutama yksityisajattelija '. He eivät tunteneet toisiaan, mutta samansuuntaiset ajatukset alkoivat yhdistää heitä." (Borcherdt 1993, s. 40)

Miinchner Bauforum -yhdistyksen, Miinchenin rakennusfoorumin, panivat alulle yksityiset henkilöt, jotka vastustivat

1. kehäteiden rakentamista

2. kiinteistöjen hintojen nousua, joka aiheutti asukaspaon keskustasta

3. luksussaneerausta

4. historiallisten rakennusten turmelemista

5. jokien ja viheralueiden rakentamista

Foorumin tarkoituksena oli järjestää tilaisuuksia, keskusteluja ja julkaista lehtisiä.

Miinchenin foorumin (Miinchner Diskussionsforum fiir Entwicklungsfragen e.V.) perusti kaupunginjohtaja trio Hans-Jochen Vogel vuonna 1968. Kritiikin mukaan se oli kaupunginjohtajan yritys 11 "luoda itselleen liittoutunut oppositio" (kaupunkisuunnittelujohtaja Gerhard Meighömer), "vallanpitäjien tanssiparketti toisinajattelijoille" (rakennus foorumin perustaja, arkkitehti Kim Wallenborn) ja "pienin yhteinen nimittäjä kritikkojen, hallinnon ja poliitikkojen välille" (arkkItehti Karl Kluhsples).

"Miinchenin rakennusfoorumin perustaja arkkitehti Kim Wallenborn ei ollut kaupunginjohtaja Vogelin suosiossa. Hänen oli muutettava Yhdysvaltoihin. Ainut, joka siirtyi rakennusfoorumista Miinchenin foorumiin oli Karl Kliihspies. Hän menetti näin mahdollisuutensa yletä kaupungin virkaportaassa. Kaikki muutkin foorumin jäsenet vaaransivat oman uransa." (Borcherdt 1993, s. 40).

Alkusysäys tuli, kun kaupunginjohtaja halusi kysyä miincheniläisten mielipidettä kävelykeskustasta.

"Edellytys Miinchenin foorumin toiminnalle oli ehdoton riippumattomuus kaupungista. Kaupunki takasi organisaation ja rahoituksen. Toimintamenetelmistä vastaavat ainoastaan kauppakamari, käsityöläiskamari, paikallislehdet, ammattiyhdistysliike, yliopiston yksittäiset tiedekunnat ja oppiaineet, sekä Miinchenin rakennusfoorumi. Tärkeää oli myös, että eräät yksittäiset kriittiset arkkitehdit, kuten Karl Kliihspies ja Theodor Henzler tulivat mukaan toimintaan." (ent. kaupunginjohtaja trio Hans-Jochen Vogel, 1993, s. 5)

Ensimmäisiin tilaisuuksiin tuli niin paljon ihmisiä, että rakennuskeskuksen kellari kävi pieneksi. Niinpä vuokrattiin teknisen yliopiston luentosali. Suunnittelijoita kiinnosti istua samassa salissa kaupungin johdon kanssa.

"Foorumin perustaminen ei ollut spontaani oivallus vaan viisas poliittinen päätös Miinchenin kaupunkikehityksen raskaasta kriisistä." (Hoffmann 1993, s. 45)

Miinchenin foorumi ja Urbaanin asumisen yhdistys työskentelivät eri menetelmillä, mutta usein myös yhdessä (Drum 1993, s. 67). Tämä tuli esille, kun foorumi vaati vuosina 1967-68: avatkaa pihat ja puutarhat. Foorumin mielestä julkisten rakennusten sisäpihat tulisi saada julkiseen käyttöön elähdyttämää keskikaupungin elämää.

Samaan aikaan Urbaanin asumisen yhdistys vaati: avatkaa vihreät puutarhapihat. Vetoomuksen tarkoitus oli saada puoliyksityiset alueet kohentamaan naapuriston omaa-apua. Näin molemmat liikkeet tukivat toisiaan.

Kaupunkisuunnittelu järjestyi Miincenissä vielä olympialaisten vuonna 1973, kun Bonnin keskushallinto antoi runsaasti varoja kaupunkirakentamiseen. Olympialaisten aikaan tehtiin useita suunnitteluvirheitä, osittain niiden vuoksi maan hinta nousi yli kaksinkertaiseksi.

Virkamiehet eivät olleet varautuneet siihen, että yliopistollisen koulutuksen saaneet kaupunkilaiset protestoisivat suunnittelua vastaan (kaupunkisuunnittelija Lutz Hoffmann 1993, s. 46). Kun myös kadunrakentajat ja virkamiehet kuuntelivat kaupunginhallituksen jäsentä Helmut Fischeriä, ei virallisella kaupunkisuunnittelijalla ollut muuta mahdollisuutta kuin pyytää eroa. Vuosina 1991 -92 alettiin tutkia, miten foorumin, asukasyhdistyksen -ja muiden projektien töitä voitaisiin yhdistää. Työnjakona päätettiin, että Miinchenin foorumi vastaa julkisuudesta, järjestää asukasiltoja sekä antaa ammattiapua projekteille. Sen sijaan Urbaanin asumisen yhdistys luo projekteja, neuvoo asukkaita määrätyissä rakennushankkeissa sekä ohjaa osallistumisprosessissa, muun muassa käyttämällä kiertävää näyttelyautoa.

"Muncheniä on pidetty mallina sekä Euroopassa, Amerikassa että Aasiassa, ja sitä on kadehdittu tämän opposition ja foorumin vuoksi." (Meighörner, 1993, s. 37)

Vogelin muutettua Bonniin liittotasavallan rakennusministeriksi, foorumin toiminta hiipui. Rahat vähenivät kolmannekseen, eikä kuntalaisiakaan enää saapunut kokouksiin.

"Foorumista tuli ammattilaisten pieni keskustelupiiri." (Hoffmann 1993, s. 46)

Uusi vaihe Miinchenin foorumin historiassa alkoi, kun kaupunkisuunnittelun johtaja Christiane Thalgott kutsui huhtikuussa 1995 "aktiiviseen yhteistyöhön" yliopistojen ja I tutkimuskeskusten, suurimpien tuotantolaitosten, pankkien ja vakuutuslaitosten, kauppakamarin, käsityöläis- ja arkkitehtiyhdistyksen, ammattiyhdistyksen, vapaaehtoisjärjestöjen ja sosiaalisten järjestöjen edustajia sekä lehdistön. I Saksassa oli muuttunut paljon Saksojen yhdistymisen ja Euroopan I sisämarkkinoiden avautumisen jälkeen. Siksi vuonna 1983 tehty kaupunkisuunnitelma on muutettava perusteitaan myöten, todetaan kaupunginjohtaja Christian Udenin ja kaupunkirakentamiskeskuksen edustajan Christiane Thalgottin yhteisessä lehdistötiedotteessa huhtikuussa 1995:

"Talouspoliittiset vaatimukset eivät saa rasittaa ympäristöä, eivätkä ekologiset päämäärät vaarantaa hyvinvoi~tia. Siksi ei tule asettaa vastakkain yksipuolisesti sellaisen taloushaaran, ihmisryhmän tai asuinalueen etuja, joka sulkee pois toiset, vaan on päinvastoin luotava sopua. Kaupunkipoliittinen keskustelu ei ole sellaisten lobbaajien paikka, jotka ajavat. voimakkaasti omia etujaan, vaan paikka yhteiselle pohdin nalle, jossa etsitään älykkäitä ratkaisuja kaikkien parhaaksi." (Stadtdialog Hamburg 4/1995, s. 14)

 

5.2. Foorumin jäsenet ja toimintamalli

Miinchenin foorumi on rekisteröity yhdistys (Miinchner Diskussionsforum mr Entwicklungsfragen e. V.). Perustajajäseniä ovat teollisuus- ja kauppakamari, käsityöläiskamari, Etelä-Saksan ja Miinchenin painotalot, arkkitehtien ja insinöörien yhdistys sekä teknisen yliopiston ja Miinchenin yliopiston vastaavat tiedekunnat, ammattiyhdistysliike, rakennuskeskus sekä suunnittelutoimisto. Juridisia ja luonnollisia henkilöitä otetaan jäseneksi hallituksen päätöksellä (Miinchner Forum 1993, s. 42).

Foorumin toimistossa työskentelee joitakin päätoimisia virkailijoita, muuten toimintaa pyörittävät ohjelmaryhmät ja työryhmät. Ohjelmaryhmään kuuluu 58 jäsentä. Edustettuina ovat puolueet, virkamiehet, talouden ja ammatillisen koulutuksen saaneet asiantuntijat ja asiasta kiinnostuneet kaupunkilaiset. Jokainen asiasta kiinnostunut voi tulla jäseneksi työryhmään.

Foorumi käsittelee kaikkia kaupunkirakentamiseen liittyviä asioita. Se hankkii tietoa. keskustelujen pohjaksi, seuraa kaupungin tapahtumia, edistää yhteistyötä ja antaa kuntalaisille informaatiota. Se pyrkii kertomaan suunnitelmista, ennen kuin on liian myöhäistä vaikuttaa. Foorumi julkaisee keskusteluvihkosta, joissa aiheina ovat esimerkiksi:

Kaupunkimaisema -vihreät takapihat (Heft 22/1980) Urbaani asuminen -asukkaat luovat kaupungin (Heft 28/1983)

Foorumin monitieteisen kokoonpanon ansiosta monimutkaisista suunnitteluongelmista voidaan keskustella ammattimaisesti. Ratkaisuvaihtoehdoista tulee laaja-alaisia ja siksi tärkeysjärjestysten asett,aminen on helpompaa.

"Ongelma on, että foorumin on koko ajan kehitettävä työskentelymuotojaan pysyäkseen ajassa mukana." (entinen puheenjohtaja Naumann 1993, s. 97).

 

Foorumin työskentelytapoja ovat:

• .työryhmät, joihin jokainen kuntalainen voi osallistua ilman ennakkoilmoittautumista
• .esitelmä- ja keskustelutilaisuudet, joissa käsitellään koko
• kaupunkia tai yksittäisiä kaupunginosia kiinnostavia aiheita
• .esitteiden ja julkaisujen tuottaminen
• .lausuntojen ja suositusten antaminen ajankohtaisista suunnitelmista
• .seminaarien ja näyttelyjen järjestäminen
• .neuvonta alue- ja kansalaisjärjestöille
• .kontaktit asiantuntijoihin.

Yhdistyksen toimistotilojen vuokra, palkat ja käyttömenot katetaan jäsenmaksuilla. Ohjelmaryhmä päättää vuosittain rahojen käytöstä. Vuonna 1993 Mtinchenin foorumi sai kaupungilta 150.000 DEM, teollisuudelta ja kauppakamarilta 16.000 DEM sekä lisäksi kirkoilta 2000 DEM ja luonnonsuojeluliitolta 500 DEM.

"Koska foorumi ei vastannut konservatiivista politiikkakäsitystä, vähensi konservatiivinen hallinto siltä avustukset. Muuten kaupungin avustus on koko 25 vuoden ajan pysynyt samana." (Ammermann 1993, s. 98) .

Nykyinen toiminnanjohtaja Ammermann työskentelee puolipäiväisenä. Koska foorumi on riippuvainen kaupungin taloudellisesta tuesta, sen kädet on sidottu. Jokaisessa budjettineuvottelussa foorumilla on "almunanojan rooli" (Holl 1992, s. 98). Siksi foorumin jäsenet, muun muassa Oskar Holl, ovat esittäneet toivomuksen, että koska liittotasavallan laissa kehotetaan tukemaan foorumin kaltaista keskustelua ja kuntalaisten osallistumista rakentamiseen, kaupungin tulisi antaa avustusta ilman ennakkoehtoja.

Tämän lisäksi foorumin pitäisi saada ottaa kantaa jokaiseen suunnitelmaan. Nykyisillä varoilla se ei ole voinut palkata riittävästi henkilökuntaa huolehtimaan kaava-asioista. Hänenn mielestään sen tehtävä on edustaa muita mielipiteitä ja vastustuksia sekä johtaa niistä aiheutuvia keskusteluja.

"Kaupunki pyytää meitä usein aloittamaan kansalaiskeskustelun jostain kaavasta. He pitävät foorumia ammattitaitoisena f välittäjänä ja maksavat siitä. Kaupunginosissa keskustelemme asukasyhdistysten, vanhempainneuvostojen, päivähoitoväen, seurakuntien ja liikkeiden kanssa. Kaupunki säästää paljon rahaa meidän ansiostamme, koska otamme vastaan kuntalaisten valitukset." (Ammermann 1993, s. 99)

Asiantuntijat työskentelevät enimmäkseen 'ehrenamtlich' eli ilmaiseksi (Aurich 1993, s. 104). Kuitenkin joistakin perustelluista kannanotoista maksetaan. Kuinka paljon nämä 'maksetut' asiantuntijat voivat esittää omaa näkemystään, on "tanssi kananmunan kanssa". Monella tuolilla ei voi istua (Aurich 1993, s. 104). Kliihspies on sitä mieltä, että vain rakennusfoorumi on riippumaton, mutta Miinchenin foorumi, joka saa rahoja kaupungilta ei {Heusinger 1993, s. 29). Kliihspiesin -mielestä foorumin alkumenestys johtui lehdistön suosiosta, mutta myös siitä, että osallistujat maksoivat kaikki kulut. He eivät olleet kenestäkään riippuvaisia.

Toiminnanjohtaja Ursula Ammermann valittelee, miten ~ toimintamahdollisuudet supistuvat koko ajan:

"Kun julkiset rahat käyvät yhä vähemmiksi, kysytään, mitä foorumi saa aikaan. Mutta eihän kansalaistyötä voi laskea markoissa. Jos saamme aikaan Tonavan laajennusrakentamista vastustavan kansanliikkeen, miten voimme laskea sen taloudellinen etu? Jos foorumin kaltaista konfliktien ratkaisuareenaa ei olisi, niin mitä tapahtuisikaan. Kuntalaisten suuttumus ja pettymys tulee kalliimmaksi:" (Hildebrand t, 1993, s. 99)

Kaupunkisuunnitteluviraston johtaja Christiane Thalgott vaatii -1 uudessa mallissaan kaupungilta noin 2 milj. DEM eli 0,73 DEM per asukas. Miinchenin kaupunginhallitus ratkaisee foorumin kohtalon lopullisesti keväällä 1996.

 

5.3. Keskusteluaiheet

Alkuvaiheessa vielä Bauturm-Miinchen -nimisenä vaadittiin ennen kaikkea kaupunkisuunnittelun demokratisoimista. Keskeisenä teemana oli asukkaiden tietoisuuden kehittäminen (Drum 1993, s. 67). Kliihspies muistelee, miten Isar-joen rannalle vastustettiin aikoinaan 8-kaistaista tietä. Puut olisi pitänyt kaataa ja rakentaa jokaisen tunnelin kohdalle silta sisään- ja ulosajoa varten. Asiantuntijat puolustivat tätä ratkaisua kaikin voimin.

"Vuonna 1963 haluttiin eristää koko kaupungin keskusta tunnelilla. Tietysti protestoimme ja koimme normaalin vastustuksen: ensin meitä ei oltu huomaavinaan, sitten meille edistyksen ja talouden vastustajiksi. Lopulta alettiin epäillä että yrittäisimme jotain kokonaan toisenlaista järjestelmää... Meidät leimattiin kommunisteiksi. Tunnelin rakentamisessa lienee kyse niin suurista taloudellisista investoinneista, että oli luonnollista leimata meidät talouselämän vastustajiksi. Sen sijaan me edistimme taloutta. Jos Miinchenissä on nykyään vielä omaleimaisuutta, se johtuu siitä, että tuho on pystytty estämään Jos olisi olemassa 'negatiivinen 'palkkio, olisimme kaikki miljonäärejä." (Heusinger 1983, 28)

Kyse ei ollut yksittäisestä suunnitelmasta, joka olisi pitänyt korjata, vaan koko yhteiskuntafilosofiasta. Siihen aikaan uskottiin vielä teknisesti toimivan, tietokoneen suunnitteleman utopistisen kaupungin syntyyn. Kaupunkisuunnittelun perusperiaate oli, että liikenne sujuu hyvin. Suunnittelijoiden oli tehtävä 'elävä kaupunki' siitä vähäisestä vihreästä, mikä vielä jäi.

"Vasta myöhemmin on huomattu, että ennakkoehto liikenteen joustavuudesta on tuhonnut koko kaupunkikulttuurin. Kaupunkia yritetään pitää hengissä tuhoamalla se. Todella, ei missään maailmassa ole esimerkkiä, että suurkaupunki olisi , ratkaissut liikenneongelmat rakentamalla lisää katuja ja teitä." (Kliihspies haastattelussa 1993) .

Varsinkin alkuaikoina foorumi otti käsiteltäväkseen kaupunkisuunnittelun "kuumia aiheita". Sillä oli moderaattorin eli sovittelijan rooli kansanliikkeiden ja kaupunkisuunnittelijaviraston välillä.

"Mieleeni tulee ennen kaikkea koulupihojen ja kävelyalueiden elvytys, liikenteen vähentäminen, julkisen liikenteen lisääminen ja viheralueiden lisääminen... sekä sosiaalisesti heikkojen ja vanhusten tukeminen sekä kaupungin perinteisten osien omaleimaisuuden säilyttäminen." (kaupunginjohtaja Georg Kronawitter, 1993, s. 6)

Suhteet suunnittelijoihin tyrehtyivät 1970-luvulla. Tänä aikana keskusteltiin ennen kaikkea lähiliikenteestä ja raitiotien säilyttämisestä.

Hoffmann jakaa foorumin vaiheet kolmeen jaksoon. Alusta vuoteen 1972 saakka ratkaistiin todellisia ongelmia, 1970-luvun lopulla kiinnostus hiipui ja 1980-luvulla alkoi kolmas vaihe, kun uusiksi ongelmiksi muodostuivat asuntojen puute, ympäristön saastuminen, väliinputoajaluokkien köyhyys ja lähiliikenne.

Kriitikkojen mukaan kaupunginhallitus muisti taas foorumin olemassaolon, kun republikaanit, täysin uusi poliittinen ryhmittymä, sai kunnallisvaaleissa paikoin jopa 40 prosenttia äänistä. Tämä tapahtui, kun vanha Hasenberglin asuinalue uhkasi tulla peitetyksi betonilla tiivistys rakentamisen vuoksi.

Nykyään foorumissa käsitellään yhä joitakin ikuisuus kysymyksiä kuten Prinz-Carl Palaisia ja kaupungin kehätietä. Uusia aiheita ovat konversio eli sotateollisuuden muuttaminen siviilituotannoksi, ja 30:n km nopeusrajoitus (Aurich 1993, s. 102). Aurich kertoo, että kun aluksi pidettiin voimakkaita protesteja, annetaan kriittisiä reunahuomautuksia enää harvoin.

 

Keskusteluteemoja ovat olleet:

• -keskustelu kaupungin kehityksestä ja tilankäytöstä
• -vaatimus ihmisen mittaisesta liikennesuunnittelusta
• -julkisen liikenteen parantaminen ja vaatimus raitiotieliikenteen jatkamisesta
• -asuinalueiden liikenteen vähentäminen -keskustan puistojen säilyttäminen
• -tiivistysrakentamisen ongelmat -lähikuntien ongelmat
• -alueiden suojelu
•  -Miinchenin lentokentän rakentamisen seuraukset -keskustan asuinalueiden säilyttäminen
• -vähemmistön huomioon ottaminen (nuorten, vammaisten, ulkomaalaisten) virallisessa suunnittelussa
• -suunnittelun demokratisointi, kaupunkilaisten osallistuminen
• -alueiden määräysvallan kohottaminen

Foorumissa keskusteltiin avoimesti asuntokeinottelusta, luksussaneerauksesta, rakentajan ylivallasta ja puiden suojelusta.

 

Työryhmä liikenteen vähentämiseksi

Kahdessa eri kaupunginosassa toimii Miinchenin asukkaiden työryhmä liikenteen vähentämiseksi. Ne aloittivat toimintansa vuonna 1977 foorumin organisoimana, kaupunkiasumisyhdistyksen ideoimana ja kansanliikkeiden myötävaikutuksella. Mukana ovat vastaavien kaupunginvirastojen edustajat, kiinnostuneet asukkaat ja kansanliikkeet, etujärjestöt ja liikenneasiantuntijat.

Työryhmä on yhteistuumin ehdottanut menetelmiä liikenteen vähentämiseksi ja myös kaupungin viranomaiset on saatu ehdotusten taakse. Vaikka ehdotus muuttui vuosien varrella, se johti asukkaiden arkielämää parantaviin konkreettisiin toimenpiteisiin. Työryhmä on ollut mallina muissakin kaupunginosissa.

 

Hasenberglin kaupunginosan kehitys

Asukkaat perustivat vuosina 1984-86 yhdessä. Urbaanin asumisen yhdistyksen kanssa Puutarhanaapuruus-yhdistyksen. Nykyään yhdistyksellä on täysi vastuu alueen puutarhojen hallinnasta. Yhdessä yhdistyksen jäsenet suunnittelevat etupihoja, puistoja, pensaita ja kiipeilypuita, kohtauspaikkoja ja lasten leikkipaikkoja.

 

Asumistyöryhmä

perustettiin edistämään keskustelua ekologisesti ja sosiaalisesti mielekkäästä asumisesta. Keskustelun ja käytännön toimien edistämiseksi kutsuttiin asiantuntijoita ja valmistelijoita tekemään retkiä, suunnittelemaan ja kokoamaan näyttelyjä.

Vuodesta 1991 lähtien monitoimitalossa on pidetty urbaanin asumisen yhdistyksen, Miinchenin foorumin, asukasyhdistysten ja säätiöiden edustajien yhteiset istunnot. Nämä nk. Seiflvillan asiantuntijakeskustelut ovat itsenäisten ryhmien uudenlainen i yhteistyömuoto. Hallinnon ja rakennuttajien edustajat ovat osoittaneet suurta kiinnostusta. Etuna foorumiin verrattuna on, että jokaisen itsenäisen ryhmän itsenäisyys tulee esille, eikä kenenkään tarvitse tehdä kompromisseja. Foorumista annetaan julkisuuteen yhtenäinen kuva, jolloin ryhmät voivat säilyttää omia erityispäämääriään.

"Oman erityispäämäärän säilyttäminen on edellytys kuntalaisten =3 aktiiviselle osallistumiselle." (Drum 1993, s. 69)

 

Elisabethin aukio

Yksi Saksan suurimmista tavarataloketjuista Karstadt järjesti Saksan "ensimmäisen ammatillisesti hoidetun kansalaiskyselyn" (Speickel 1993, .s. 5~). Karstadt lahjoitti marraskuussa 1968 45.000 FIM avattuaan juuri uuden tavaratalon. Asukasyhdistys sai rahan "vapaaseen käyttöön" eli Karstadt halusi "lahjoa" lähiympäristön asukkaita. Asukasyhdistys otti yhteyttä foorumiin joka juuri kampanjoi "humaanimman kaupunkiympäristön" puolesta. Rahat päätettiin käyttää läheisen puiston kunnostukseen. 2000 lähiasukasta osallistui keskusteluihin. Osa halusi monitoimihallia, jossa pidettäisiin taidenäyttelyjä ja esitelmiä. Kyselyjen tuloksena ravintola sai puutarhan, puistoon rakennettiin erityisleikkipaikka, kuntopolku ja koirien ulkoilutusalue.

Julkiset keskustelut nostivat tietoisuuden tasoa. Lehdistö otti asian omakseen. Kansalaiskyselyistä tuli suosittuja koko Saksassa. Kaikissa kunnallisvaaleissa otettiin perusteemaksi kuntalaisten mahdollisuus vaikuttaa omaan asuinympäristöönsä.

Vuonna 1995 suunnitelmista keskusteltiin asiantuntijaryhmissä. Istuntopäivän jälkeen pidettiin iltaisin yleisölle avoin tilaisuus, jonne kutsuttiin myös lehdistö. Yhdistyksiä ja aluejaostoja kutsuttiin myös esitelmä- ja keskustelutilaisuuksiin. Tarkoitus oli tehdä retkiä kaupunkikehityksen kannalta ajankohtaisiin paikkoihin, kustantaa infobussi ja jakaa tietoa varsinkin esikaupunkialueille.

Suunnitelmissa oli, että vuodenvaihteessa 1995 -96 kansainvälinen tieteellinen symposium tekee väliraportin. (Stadtdialog 4/1995, s. 15).

Toiminnanjohtaja Ursula Ammermann kertoo, että usein pyydetään ottamaan esille sellaisia aiheita, jotka muuten tulisivat harvoin julkisuuteen:

"Yleisimpiä aihetoiveita ovat korkeiden talojen rakentaminen ja konversio. Konversiolla tarkoitetaan sotateollisuuden muuttamista siviilituotantoon ja kovien, paljon saastepäästöjä aiheuttavien laitosten pehmentämistä." (Hildebrand 1993, s. 96)

 

5.4. Vaikutukset kaupungin päätöksiin

Miinchenissä ei tehdä enää lineaarisen kehityksen mukaisia pitkän ! tähtäyksen suunnitelmia vaan yritetään punoa yhteen eri kantoja ja välttää virheitä. On huomattu, että kaupunki voi osallistua kansainvälisten markkinoiden avautumiseen vain, jos kaupungin eri toimintatahoilla on strategisesti samansuuntaiset päämäärät. Foorumi on

"kaupunkisuunnittelun ideoiden avoin laboratorio, kaupungin kehityksen kommunikaatiokeskus, alku avoimelle suunnittelulle, joka antaa kansalaisille mahdollisuuden ilmaista mielipiteensä ' virkakoneistosta riippumatta ja ottaa osaa kaupunkisuunnitteluun "demokraattisilla menetelmillä." (ent. kaupunginjohtaja trio Hans- Jochen Vogel, 1993, s. 5) .

"...kaupunkisuunnittelun keskustelufoorumi, joka on .. kaupunkisuunnitteluviraston kriittinen partneri ja neuvonantaja, kuntalaisten ja viranomaisten välittäjä, jonka asema ei koskaan voi olla kovin miellyttävä." (kaupunginjohtaja Georg Kronwitter, 1993, s. 6)

Kun foorumin entiseltä johtajalta Hans-Gunter Naumannilta kysyttiin heinäkuussa 1993, mitkä hänen mielestään ovat 25 vuotta toimineen foorumin suurimmat saavutukset, hän mainitsi ensimmäisenä osallistumisen "salonkikelpoisuuden":

"Foorumia aloitettaessa piti kaupunkisuunnittelupäällikkö Luther osallistumista 'kammoksuttavana'. Siihen aikaan ei ollut olemassa vielä kansanliikkeitä eikä minkäänlaisia virallisia osallistumismuotoja. Menestystä on siis ollut uuden ajattelun tuominen koko hallinnon alalla ja ulkopuolisten vaikutusmahdollisuuksien aloittaminen." (Hildebrandt 1993, s. 95)

Seuraava puheenjohtaja mainitsi suurimpana saavutuksena, että foorumi yleensä sai pysyä hengissä. Oikeistopuolueiden voitto vaaleissa oli aiheuttaa lakkauttamisen. Toiminta-avustusta vähennettiin vuodesta toiseen 40 prosenttia. Toinen saavutus oli, että foorumin tapainen instituutio tuli vuosina 1984 -85 Saksassa yleiseen tietoisuuteen. Frankfurt, Regensburg ja Braunschweig aloittivat samanlaiset foorumit.

Uusin puheenjohtaja pitää menestyksenä sitä, että asukkaiden lisäksi myös virkamiehet ovat alkaneet pyytää neuvoa foorumilta. Viranomaiset ovat huomanneet, että ongelmat on pyrittävä estämään ennakolta. Suunnittelukilpailusta käydään avointa keskustelua "kansalaistaloissa". Kansalaisten kuulemista on alettu kunnioittaa. Toiminta kattaa yhä laajemman alueen Munchenin ympäristössä.

Foorumi on toiminut välittäjänä kaupunkisuunnittelijoiden ja .kuntalaisten välillä. Se nauttii kummankin osapuolen luottamusta, myös eri yhdistysten ja instituutioiden. Miinchenin foorumista on hyötyä kaupungin suunnittelussa (Aurich 1993, s. 103). Avoimuus, toleranssi ja intensiivinen kommunikaatio ovat lisääntyneet. Kaupungin päätöksenteko on desentralisoitu, esimerkiksi sosiaalisektori. Yhteistyöhakuinen toiminta on kannustanut eri projektien yhteisymmärrystä;

"Foorumin suurimmat saavutukset ovat olleet, että vanhaan kaupunginosaan ei enää suunniteltu kehäteiden ramppeja, keskustan puistoalueelle ei rakennettu tunnelia, jo rakennettu tunneli ei tullut maanpinnalle, kaupungin ja valtion tienrakentajat rakensivat kolmanneksen pienemmän kehätien. Kehätien rakentamiseen vaikutti myös terroristien uhkailu. (Meighörner 1993, s. 37)

Tärkeimpänä Meighörner pitää kuitenkin sitä tehtävää, jonka r foorumi on tehnyt kuntalaisten tietoisuuden lisääjänä.

Vaikutuksia on ollut jätehuoltoon, lentokentän sijoitukseen, sotilasalueiden siviilikäytön suunnitteluun, kerrostalokeskusteluun ja liikennesuunnitteluun. Näistä aiheista järjestettiin paljon yleisökeskusteluja ja asiantuntijaluentoja.

"Kuitenkin viime vuosina yhä harvemmat kuntalaiset ovat- kääntyneet foorumin puoleen. Siksi on paikallaan kysyä, onko foorumi yhä enemmän ammatti-ihmisen kuin kuntalaisen keskustelupaikka. Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia on laajennettava. Kaikki eivät ole yhtä iloisia siitä." (Aurich 1993, s. 103)

Wienin Konfliktin ja kunnallistieteellisen tutkimuksen keskus' on Aurichin mukaan osoittanut, että niin poliitikoille, viranomaisille kuin kansalaisliikkeillekin kuntalaisten osallistuminen ei ole pelkästään iloinen asia. Se teettää ylimääräistä työtä virkamiehille ja poliitikoille. Myös kansalaisliikkeiltä ja niiden jäsenten vapaa-ajasta kuluu liikaa aikaa lausuntojen antamiseen poliitikoille ja virkamiehille.

Jokaiseen suunnitelmaan on olemassa erilaisia perusteltuja mielipiteitä. Miten suunnitteluvirasto voi tietää oikean ratkaisun? Mikään ratkaisu ei voi olla objektiivinen. Mielipiteensä ilmaisee usein pieni vähemmistö, joka haluaa tuoda esiin vain oman eturyhmänsä. Hiljainen enemmistö katselee syrjästä. Demokratia ja osallistuminen eivät toteudu. Kuluttajajärjestöjen tiedustelut asetetaan usein malliksi kuntalaisten tahdolle. Suunnittelu ei kuitenkaan voi koskaan olla "keskivertaisesti" hyvää tai huonoa. Meluun. altistumiselle ei myöskään ole keskivertolukuja.

Jos asukas asuu kadulla, jonka melutaso on 70 dB ja toinen kadulla, jonka melutaso on vastaavasti 45 dB, ei ole olemassa keskimääräistä 57,5 dB meluhäiriötä." (Aurich 1993, s. 103)

Myös hyvin kriittisiä mielipiteitä foorumin aikaan saannoksista on ollut kuultavissa.

"Kehityskysymyksiä varten perustettu foorumi on yrittänyt vuodesta 1969 lähtien aktivoida yleistä kiinnostusta julkaisemalla kriittisiä kommentteja. Kuitenkaan ei ole saavutettu juuri sen enempää kuin ottaen urhoollisesti vastaan annetut suunnitelmat. Suunnittelua muuttavaa keskustelua ei ole saatu aikaiseksi. Julkisuus ja lehdistö heräävät vasta, kun suunnittelussa on kaikille ilmiselvä virhe. Johtuuko tämä siitä, että suunnittelu on liian abstraktia ja monitahoista vai siitä, että kestäessään lähes 15 vuotta suunnittelu ulottuu liian kauas tulevaisuuteen?" (Michael 1993, s. 17)

 

5.5. Toiminnan rajoitukset ja esteet

Kun foorumin entiseltä johtajalta Hans-Gunter Naumannilta kysyttiin heinäkuussa 1993, mitkä hänen mielestään ovat 25 vuotta " toimineen foorumin suurimmat tappiot, mainitsi hän ensimmäisenä erään uuden asuinalueen "mielikuvituksettoman" toteutuksen. Vanhaa ja uutta ei oltu osattu yhdistää eikä toimivaa julkista liikennettä järjestää. Talot eivät vastanneet uutta urbaania rakennustasoa.

Toinen entinen puheenjohtaja Oskar Holl piti tappiona sitä, että foorumi ei pystynyt estämään keskustan rakentamista eikä saamaan yleistä hyväksyntää arkkitehtiopiskelijoiden valmistamalle asuinalue. ehdotukselle.

Uusin toiminnanjohtaja Ursula Ammermann pitää suurimpana pettymyksenä virkamiesten välinpitämättömyyttä. Foorumi täyttää hänen mielestään lähinnä virkamiesten alibifunktion. Päätökset häviävät kaupungin koneistoon. Munchenissä yritettiin kansalaistalojen rakentamisessa kuunnella kuntalaisia, mutta foorumin ehdotukset hautautuivat jonnekin, Ammermann kertoo. Usein virkamiehet eivät edes tiedä, mitä on päätetty.

Hyvänä puolena on, että suunnittelu on voitu kytkeä arkipäivän elämään. Teoreettiset keskustelut yhdistetään konkreettisesti: käytännön esimerkkeihin ja "kotioven" tarpeisiin. Esitysten taakse tulisi kuitenkin saada enemmän kuntalaisia, lehdistö ja tutkijat tuli saada innostumaan. Argumentaatiotason tulisi olla korkea Munchenin foorumin entinen puheenjohtaja Naumann kertoo:

"Kun foorumi julkaisi vaihtoehtoisen kaavan messualueesta, j aamulla kello kahdeksan kaupungin suunnittelija soitti, etl foorumin rahat jäädytetään nyt. Kaupunki kuitenkin tarvitsee foorumiaan alibina eikä rahoja vedetty pois." (Hildebrandt 1993, s. 9)

Kaupungissa suunnitelman ja toteutuksen välinen aikaero on niin suuri, että kansalaiset väsyvät.

Jos kaupunki maksaa ja foorumin on joka vuosi taisteltava määrärahoista, tulee tilanne ”kenen leipää syöt sen lauluja laulat”. Kuitenkaan kaupunkilaisten, edustajat eivät ole enää ammattitaidottomia asukkaita vaan asiantuntijoita. Asukkaat tuntevat kokonaisvaikutukset. Kansalaisliikkeet ovat joskus jopa asiantuntevampia kuin virkamiehet, esimerkiksi jätehuollossa. Päämääränä on kehittää yhteisöllinen kokonaissuunnitelma edistämällä vastuuta. ja yhteistyötä. Epäluottamusta voidaan vähentää, jos tiedotetaan riittävän ajoissa ja jos toiminnan eri vaiheet ova1 läpinäkyviä.

Kliihspiesin mukaan kiinteistön omistaja, rahoittaja ja rakennuttajataho vastustavat tietojen antamista ihmisille siitä, miten rakentaminen ja liikenne vaikuttavat ihmisten arkielämään. Siksi valtuusto ei julkaise näitä tietoja. Kaupunginmuseossa oli vakituinen näyttely 'Kaupunki suunnittelee ja rakentaa'. Näyttelyn lisäksi iltaisin pidettiin esitelmiä kaavoista ja niiden synnystä.

"Todennäköisesti liian moni kaupunkilainen kiinnostui esityksistä j, esitti omia vaihtoehtojaan, koska tämä informaation mahdollisuus päätettiin lopettaa." (Heusinger 1993, s. 30)

 

Lutz Hoffmann (1993, s. 47) tiivistää foorumin edut ja haitat seuraaviin kohtiin:

1. Foorumin tarkoitus on sekaantua kaikkiin kaupunkisuunnittelua koskeviin kysymyksiin. Siksi foorumin toiminta

• .aiheuttaa kaupunkisuunnittelun viranomaisille paljon ylimääräistä työtä,
• .vaikeuttaa ja monimutkaistaa suunnittelua sekä pitkittää tärkeiden projektien toteuttamista.

            Foorumin etuja ovat:

• .Mitä enemmän konflikteja kukin suunnittelu aiheuttaa, sitä tärkeämpää on keskustella päämääristä juuri niiden kanssa joihin päätös vaikuttaa
• .Kattava ja avoin keskustelu päämääristä helpottaa konsensuksen muodostamista ja poliittisten päätösten tekoa.
• . Päätösten toimeenpano helpottuu ja nopeutuu
• .Jos ongelmat tukahdutetaan ja jätetään käsittelemättä, suunnittelutyö pitkittyy ja ongelmien hoito vaatii jälkeen päin moninkertaiset resurssit
• .Tukahduttaminen vähentää kuntalaisten luottamusta virkamiehiin ja poliittiseen päätöksentekoon, mikä vaikeuttaa osaltaan viranomaisten ja päättäjien toimintaan.

2. Foorumin kriittinen lähestymistapa asettaa ammattisuunnittelijoiden virkamiestyön kyseenalaiseksi ja vähentää näin suunnitteluviranomaisten auktoriteettia.

• .Erityisalojen asiantuntijoiden taito helpottaa monimutkaisten asioiden käsittelyä
• .Kun kaikki, joita asia koskee, saavat osallistua keskusteluun ja suunnitteluun riittävän varhaisessa vaiheessa, ongelmat ja ristiriidat tulevat esille jo suunnitteluvaiheessa Suunnitteluviranomaisilla on mahdollisuus ottaa huomioon asukkaiden toiveet, vahvistaa sitä kautta ammattitaitoaan ja välttää kasvojen menettäminen
• .Ideapörssin ja ohjelmatoimikunnan ansiosta kaupunki saa ilmaista suunnitteluapua

3. Foorumin haittapuolena

saattaa olla, että sitä käytetään hyväksi poliittisesti. Keskustelussa saattaa nousta esille yksipuolinen agitaatio. Ongelmia paisutetaan tarkoitushakuisesti ja kunnallisia ongelmia käytetään poliittisten pisteiden saamiseksi. Miinchenin kokemukset osoittavat päinvastaista:

Miinchenin foorumi on syntynyt kriisistä. Siinä ei keskustella yksipuolisesti vaan kaikki, joita asia koskee, ovat mukana. .Foorumin ansiosta on löydetty ratkaisuja, jotka eivät aiheuta syviä ristiriitoja vaan tukevat sosiaalisesti kestävää kaupunkiympäristöä.

 

6. Tulevaisuuden näkymät

.Uusin puheenjohtaja Ursula Ammermann pitää tulevaisuuden päämääränä edelleen toimintaa kuntalaisten asiamiehenä amerikkalaisen 'advocating planning' -mallin mukaisesti eli toimia kriittisenä kuntalaisten mielipiteen edustajana ja välittäjänä, sekä samalla myös hallinnon, politiikan ja julkisuuden äänitorvena.

Presidentti Lyndon Johnson yritti 'advocating planningin' avulla kampanjoida sotaa ja köyhyyttä vastaan. Syrjäytetyt ihmiset saivat "artikulaatioapua " valtion palkkaamilta lakimies-suunnittelijoilta, lakiasioiden sijasta köyhien näkökulmasta. Köyhät ja syrjäytetyt saivat tilaisuuden ottaa osaa taisteluun köyhyyttä vastaan yhdessä poliitikkojen ja virkamiesten kanssa (Aurich 1993, s. 102).

Naumann selvittää osallistumisen vähenemistä antamassaan haastattelussa:

"On olemassa erilaisia mielipiteitä siitä, ovatko asianosaiset vai asiantuntijat kantavia voimia. Kehitys on vienyt kohti asiantuntemusta. Asukkaiden toiminta on muuttunut. Nykyään on yhä vaikeampi löytää ihmisiä, jotka välittävät muusta kuin siitä mitä heidän oman ovensa edessä tapahtuu. Vuonna 1970 oli 20 -30 ihmistä, jotka kiinnostuivat muustakin kuin oman etunsa ajamisesta. Nykyään vain henkilökohtaiset teemat vetävät. Linja ei kulje vasemmiston ja oikeiston välillä, vaan kyse on osallistumisesta. (Hildebrandt 1993, s. 98)

Miinchenissäkin köyhyys on asettanut kaupungin uusien ongelmien ~eteen. Kun vielä 1960 -luvulla ymmärrettiin, että omaisuus tuo ihmisille myös sosiaalisia velvoitteita, nykyisin yhteiskunnasta on tullut konservatiivisempi. Julkisia palveluja yksityistetään. Vain .enintään muutamat sponsorit rahoittavat sitä mitä kaupunki rahoitti aikaisemmin.

"Foorumin avoimuus on muuttunut takaovien hiljaisuudeksi. I Ne, joilla menee hyvin, määräävät yhä enemmän kaupungin kehityksestä käyttäen teemoja kuten 'Oveni edestä puuttuu parkkipaikka yritämme kyseenalaistaa ihmisten egoismia." (Holl I 1993, s. 96) "

Myös yksin asuvien ihmisten suuri määrä, 60 prosenttia kaupunkilaisista, tuo uuden tilanteen. Yksinasuvat muuttavat ja liikkuvat helposti, jos heitä ei miellytä asua jossain kaupunginosassa. Perheellinen vaatii enemmän omalta asuinalueeltaan ja on myös -valmis näkemään vaivaa sen hyväksi, kertoo toimittaja ja Miinchenin foorumin toiminnanjohtaja Oskar Holl.

Haastattelija Martin Heusinger kysyy puheenjohtajalta: "Herra Kliihspiel, olette ollut vuosikausia aktiivinen foorumissa. Ajat ovat muuttuneet, kaupunkilaisten osallistuminen on vähentynyt. Onko perusmotivaationne vielä sama kuin 25 vuotta sitten? Vastaus: Motiivini perustuivat siihen, että tunsin kansalaisena perusoikeuteni loukatuiksi, kun kaupungilta alettiin ryöstää sen perinteistä leimaa mustavalkomaalauksesta... Ihmiset eivät ole vain kuluttajia, heidän kanssaan VOI keskustella (34) Ammermann tuo esille asiantuntijoiden liiallisen kunnioittamisen:

"Olemme houkutelleet asiantuntijaksi jopa kaupunginjohtajan, vaikka se on herättänyt epäilyksiä. Laajat keskustelut asettavat yksittäiset mielipiteet kyseenalaisiksi. Työskentelemme yhä enemmän yhdistysten kanssa. Paikallinen suunnitteluelin, arkkitehtikamari, teollisuus- ja kauppakamari, liikenneklubi sekä muut yhdistykset ovat neuvottelukumppaneitamme. Foorumi kulkee yhä kauemmaksi kaupunkilaisista yksityisten sponsorien suuntaan." (1993)

Kunnallinen tutkimuskeskus on myös osoittanut, että osallistuminen on 'ammatillistunut'.

Ammermannin mukaan kaupungin hallinto on hiukan avuton reikä tiedä mihin kehitys on menossa. Siksi se on pakotettu foorumin kaltaisiin ratkaisuihin. Jonkun on heijastettava mielipiteitä. Hänen mukaansa foorumi on jopa tarpeellisempi kuin 25 vuotta sitten I .(Hildebrandt 1993, s. 100). Ongelmat eivät ole enää niin helposti .nähtävissä kuin ennen. Esimerkiksi kaupunginosien tiivistys rakentaminen tuo ongelmia pitkällä tähtäimellä, ei äkillisesti niin kuin keskuspuiston puiden kaataminen kehä tien alta.

Tulevaisuudessa on Ammermannin mukaan kaksi suurta kysymystä: kaupungin ympäristön rakentaminen ja liikennepolitiikka. Häntä huolestuttaa autoalan edustajien taisteluinto ja asukkaiden mielipiteiden unohtaminen puhuttaessa julkisen liikenteen ja yksityisen liikenteen eduista.

"Kehitys Yhdysvalloissa tulee meille 5 -8 vuoden viiveellä. Minua kauhistuttaa, että tiedämme sen ja juoksemme avoimin silmin pakoon sen sijaan, että estäisimme tuhoavan kehityksen. Varakkaiden asuinalueet erotetaan muusta yhdyskunnasta. Yksityiset järjestyksen valvojat suojelevat taloja, jotta yhteiskunnan kriminalisoituminen ei aiheuttaisi vaaraa." (Hildebrandt 1993, s. 100).

 

Miinchenin foorumin historiikki 1958

Pitkän tähtäyksen taloussuunnitelma ja yleinen liikennesuunnitelma valmistuu. Kaupunginjohtaja Thomas Wimmer (1948-60) oli vastuussa tuhoutuneen kaupungin uudelleenrakentamisesta. "Saksan kukoistavan talousihmeen" oli luotava uudenlaisia periaatteita. Liikenteen parantamista pidettiin talouselämää edistävänä ja se oli hyvinvoinnin edellytys. Siihen aikaan kaupunkisuunnittelun tarkoitus ei ollut edistää elämänlaatua, vaan talouden kehitystä. Vielä vuonna 1964 kaupunkilaisten suurin haave oli saada omistaa oma auto.

1960

• Professorien kannanotto, jonka mukaan jokainen eikä vain maanomistaja voi vaatia rakennussuunnitelmaa 30 seuraavaksi vuodeksi.
• Kritiikki: "Kaupunkisuunnittelijat ovat rakennuttajien rinnalla vain pieniä murusia. "
• Hans-Jochen Vogelista tulee kaupunginjohtaja. Hän asettaa suunnitteluteamin kaupunginsuunnitteluviraston rinnalle, työryhmän STEPL, jota johtaa prof. Jensen.

1963

• Jensenin työryhmän suunnitelma julkaistaan juhlallisesti.

1965 

• Arkkitehtiopiskelijat esittävät avointa kritiikkiä ja järjestävät avoimen luentosarjan Kaupunkirakentaminen ihmisiä varten.
• Miinchenin rakennusfoorumi syntyy. Kritiikki kohdistuu STEPLin suunnitelmaan rakentaa kolmen keskeisen puiston alle tie ja viereen monikerroksinen liikenneympyrä.
• Kaupunki tekee sopimuksen J.K.Wallenbornin kanssa, että Etelä-Saksan rakennus keskus valmistelee mallinäyttelyn kaupunkirakentamisesta. Miinchenin messuyhtiö mainostaa Miinchenin uutta rakennusfoorumia, elokuva ja TV materiaalia aletaan jakaa.

1966

• Seminaareja: Kaupunki autoja vai ihmisiä varten? Elävän kaupungin suunnittelu. Suurlentoasema Miincheniin.
• Kaupunkisuunnittelupäällikkö Luther päättää olla jatkamatta Wallenbornin sopimusta, koska tämä ei suostu "ottamaan esille poliittisesti vähemmän arkaluontoisia asioita". Lehdistö seuraa puistojen kohtaloa ja niiden hyväksi tehtyä mielipidetiedustelua.

1967

• TV:ssä ja näyttelytiloissa esittelyjä Kaupunkisuunnittelun kohtalonkysymys. KluhspIes: Keskustelu 0li aina asiallista voimakkaasta kritiikistä huolimatta. Ensimmäistä kertaa tapahtuu, että asiantuntijat esittävät väitteitä kaupunkisuunnittelun vaihtoehdoksi.
• Rakennusfoorumin suuri ansio oli asettaa kaupunkisuunnittelu ja viranomaiset julkisen kritiikin kohteeksi. .
• Wallenborn piti tärkeänä laajentaa rakennusfoorumin taloudellista perustaa, Luther halusi vähemmän kärjekkäitä asiantuntijoita keskusteluihin. M11nchenin rakennusfoorumi kieltää kaupunkia käyttämästä sen nimeä omissa tarkoituksissaan. Rakennusfoorumi etsii yhteistyökumppaneita kustantajista ja kauppakamarista. Rakennusfoorumin yleisötilaisuuksia ja julkaisu: Munchenin kävelykadut (osa 2, K. Kliihspies)

1968

• Perustettuaan Miinchenin keskustelu foorumi kaupunkikehityksestä -M11nchner Forum. Perustamista edelsi myrskyisä keskustelu.
• Perustajajäsenet: kauppakamari, ammattiyhdistykset, professorit, kaupunki ja rakennusfoorumi.
• Kaupunginjohtaja muutama vuosi myöhemmin: "Kauimmin epäilivät rakennusfoorumin jäsenet liittymistä M11nchenin foorumiin. Pyysin heitä mukaan toimimaan foorumin 'hiivana"'.
• Rakennusfoorumi kritisoi tilaisuutta voimakkaasti: Se lie vain hallinnon puolustelua, ei keskustelua.
• Foorumin tärkeimpänä tehtävänä pidetään julkisuuden mukaantuloa, kriittisen tietoisuuden herättämistä, kuntalaisten ja hallinnon välisen ymmärryksen lisäämistä, kaupunkisuunnittelua ilman suunnitteluvirastoa. Kaupungin suunnittelupäällikkö E. Luther ilmoittaa eroavansa. Seuraa koko organisaation uudistus.
• M11nchenin foorumin ensimmäinen yleisötilaisuus koskee jalankulkualuetta. Keskustelu yliopistolla: Kehätie -kaupunkimoottoritie vai bulevardi?

1970 

• Kaupunki avaa teltan Ideoiden ja argumenttien markkinat
• Miinchenin foorumin julkaisu: Avatkaamme sisäpihat (Assmann/Hoffmann/Patellis)

1971

• Foorumi vaatii tutkimuksessaan: Maakunnan pääkaupunki menettää omaleimaisuutensa. Eräs pankki haluaa keskustan kirjallisuuskahvilan tilat uudelle toimistolleen. Juristiryhmä pystyy estämään hankkeen. Foorumin lehti nr. 16, lokakuu 1971, teemana kaupunginosien alennusmyynti
• Uusia kansalaisliikkeitä syntyy
• Kaupunki vetäytyy M11nchenin foorumin projektista kaupunginosa Leheliin
• lehdistö: "Kaupunkilaiset osoittavat mielenkiintoa vain jos kaupunginjohtaja O.B Vogel on paikalla"
• Kliihspies/Naumann, anomus kaupunkisuunnitteluun: Pelastakaa kaupungin keskustat

1972

• Uusi kaupunginjohtaja Kronawitter 1972-78 vähentää foorumin varoja.
• Istutetaan "Muistopuu" sen kunniaksi että 10 vuotta sitten puisto kaadettiin. Kolme kuukautta myöhemmin kaupunki päättää tehdä uusia istutuksia alueelle
• 23 eri järjestöä vastustaa keskimmäisen kehätien rakentamista -keskusteluja kaupungin johdon kanssa ja nimien keräystä .
• Keskusteluja ja näyttelyjä aiheesta: pelastakaamme ydinkeskustat
•  Foorumi kritisoi "kulutusmallien" synnyttämistä.

1981

• Munchen valaisee - valaiseeko Munchen? Miinchenin foorumin loppukysely

1982

• Raitiovaunussa tulevaisuus

1983

• Vanhojen rakennusten uusi käyttö
• Energiaa Miincheniin - uusia menetelmiä.

1984

• Meidän Miinchenimme - heikoimpien selviäminen
• Kansainvälinen arkkitehtitapaaminen: mitä tehdä kerrostalojen pihoille ja kehä teille?

1986

• Raitiotiet ja elämänlaatu

1987

• Suumittelua yhdessä asukkaiden kanssa

1988

• 20 vuotta Miincheriin foorumia -kävelynäyttely eri kaupunginosissa Kunniamerkin anto Karl Kliihspiesille Munchen valaisee näyttelystä Uusi toiminnanjohtaja Ursula Anunermann

1989

• Näyttely lentokentän laajentamisesta Polkupyörä ja ympäristö

1991

• Aseidenriisunta ja konversio
• Valkoinen vai monivärinen -keskustelu monikulttuurisesta Miinchenistä Enemmän demokratiaa ja kansalaisläheisyyttä

1992

• Talouspoliittinen yhteistyö Miinchenin alueella

1993

• Informaatiotilaisuuksia ja mielenosoituksia:
• Arkipäivä vuonna 2010 - uusia johtopäätöksiä kaupunkisuunnitteluun Tulevaisuuden suunnittelu: kilpailuyhteiskunta vai tuotannon hajautus Raitiotie on pelastettava
• Nikolauksenaukio -kouluesimerkki kaupungin tuhoamisesta Keskusta on säilytettävä
• Liikennettä on vähennettävä
• Kaupunginosa-alueiden omaleimaisuus on säilytettävä Kyselyjä pysyvistä parkkipaikoista Stuttgart-Forum Region Stuttgart

Aluefoorumin syntyvaiheet

Stuttgartin alueen maapäivät hyväksyivät 7.2.1994 lain alueen yhteistyön vahvistamisesta. Yhteistyöelimen nimeksi tuli Stuttgartin alueen yhdistys, Verband Region Stuttgart. Sille määrättiin seitsemän tehtävää:

• aluesuunnittelu,
• maisemasuunnittelu,
• alueellinen liikennesuunnittelu,
• julkinen liikenne,
• jätehuolto sekä
• talouden ja turismin koordinointi.
• Lisäksi se voi ottaa hoitaakseen alueellisesti tärkeät messut ja kongressien sekä kulttuuri- ja urheilutapahtumien järjestelyn (Stuttgart 1994, s. 93).

Stuttgartin aluefoorumi, Forum Region Stuttgart, perustettiin vuonna 1994 parantamaan myös alueellista yhteistyötä. Foorumin" tarkoitus ei ole kilpailla yhdistyksen kanssa. Se on julkisoikeudellinen rekisteröity yhdistys, kulttuurin, tiedotuksen, politiikan, sosiaalitoimen, talouden ja tieteen yhteisaloite. Sillä on neljä päämäärää:

1. toimia puoluerajat ylittävänä keskustelufoorumina alueen kehitystilanteesta,
2. lisätä asukkaiden kiinnostusta omasta alueestaan,
3. lisätä yhteistoimintaa muiden lähialueiden kanssa sekä
4. edistää kulttuuria, taidetta, tiedettä, urheilua ja ekologista toimintaa ja innovatiivista voimaa.

Foorumin hallitukseen kuuluu kahdeksan jäsentä puoluepolitiikan, talouselämän ja yliopiston huipulta. Foorumiin on liittynyt yhä enemmän huomattavia vaikuttajia eri kulttuuri-, talous- ja ekologialiikkeistä.

Stuttgartissa käsitellään kaupungin kehitystä myös ”pyöreän pöydän” keskusteluissa ja esitelmäsarjoissa. Aluekonferenssi Stuttgart valitsee pyöreän pöydän keskusteluihin tulevat kuntien, alueiden ja järjestöjen edustajat. Se valmistelee lakeja alueyhteistyöstä.

Kaupungissa toimii myös arkkitehti foorumi. jonka koollekutsuja ja järjestäjä on prof. Roland Ostertag. Kokouksiin kutsutaan puolueiden ja arkkitehtikamarin edustajia. Kaupungin rakentamiskolloqium Stuttgart on myös tehnyt esityksiä.

Stuttgartin yliopistolla on kaupunkirakentamisen luentosarja ja vuonna 1994 perustettiin tieteellinen keskusteluneuvosto.

Työryhmä Burgholzhof on konversioalueen, kaupungin yhdenasianliikkeiden, kirkon ja yhdistysten yhteistoimintaelin, jonka keskuspaikkana on yliopiston kehityssuunnitteluosasto.

Suunnittelutyöryhmä Stuttgart 21 on toiminut vuodesta 1990. Kun ensimmäinen Stuttgart 21 -ohjelma valmistui 18.4.1990 ja sen seurauksena niin kutsuttu mahdollisuusohjema 16.1.1995, luvassa oli paljon uutta toimintaa, erityisesti liikenteen kestävässä kehityksessä ja paikallisuuden edistämisessä, päämääränä luoda uusia työpaikkoja. Ensimmäisen tutkimustulokset julkaistiin Stuttgart 21 -nimellä.

Ohjelmaan kuuluu kiskoliikenteen lisääminen 50 prosentilla, jolloin 60 prosenttia matkoista tehdään julkisilla välineillä. Saksan rautatieyhtiö otti Stuttgart 21 ohjelman kehittämisen kustantaakseen edistääkseen lähialueen yhteisöjä kestävään kehitykseen.

 

6.2. Foorumin jäsenet ja toimintamalli

Stuttgartin alueen yhdistys sai oikeuden käyttää virkamiehiä työssään. Yhdistyksen asioista määrää yleiskokous, johon kuuluu 80 vapailla ja salaisilla vaaleilla valittua henkilöä. Kaupungin viranomaiset eivät saa asettua ehdolle. Aluekokouksen jäsenet valitaan viideksi vuodeksi. Jäsenyydestä ei makseta palkkaa. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittu henkilö toimii kokousten puheenjohtajana ja valmistelee kokoukset.

Yhdistyksen kokous valitsee myös yhden virkamiehen aluejohtajaksi kahdeksan vuoden toimikaudeksi.

Stuttgartin foorumin kokoonkutsujina ovat olleet neljän suurimman puolueen puheenjohtajat Heinz Biihler, CDU, Mathias Hinks, SPD, tri Mihale Kiele, Vihreät, Rolf Zeeb, FDP. Foorumi kokoontuu yliopiston luentosalissa, perjantaisin klo 15 -17.

Foorumi työskentelee yhdessä Stuttgart 21 synergiakonseptin kanssa. Kaupungin virallinen lehti on julkaissut erityisnumeron "Synergiakonsepti Stuttgart 21, projektin tulokset".

 

6.3. Keskusteluaiheet

13.12.1995 pidettiin seminaari nimeltä Stuttgart - toinen kaupunki. Se oli kaupungille 'vuosisadan projekti'. Esiprojekteja alettiin valmistella välittömästi aloittamisen jälkeen. Kaupunginjohtaja Manfred Rommel toteaa:

"Pidämme kaupungistamme. Siksi kannamme siitä huolta. Se mikä on kestänyt 200 vuotta, Babylonista tämän vuosisadan alkuun, ottaa jäähyväisiä: kaupunkimaisuus, julkisen tilan väheneminen, kaupunkimaisten katujen, bulevardien ja puistojen häviäminen. Niiden tilalle ovat tulleet moottoritiet ja kukkaruukku kävelykeskustat. Kaupungista tulee ei-kaupunki, ympäristöstä ei-kaupunki. Ei ole keskustaa eikä periferiaa.

Tiedämme kaikki, että kehityksen takana on yhteiskunnallinen kehitys. Esitelmäsarjamme tarkoitus on herättää kaupunki uudelleen eloon, antaa Stuttgartille mahdollisuus. Vastuullisia poliitikkoja vaaditaan herättämään kaupunki henkiin ja luomaan sosiaalisuus takaisin. Rohkaisemme ihmisiä osallistumaan kaupungin kehitykseen." (Esitelmämoniste 24.11.1995, s. 1)

Stuttgartirl tulevaisuudesta on tiedossa sen verran, että 26.1.1996 i pidettävän kokouksen aiheeksi on sovittu: Mitä tarkoittaa kaupunkiekologia? Kaupunkiekologia Stuttgartissa?

 

 

7. Wien -Wiener Modell 1991 -

 

7.1. Kaupunkifoorumin syntyvaiheet

Wienin kaupunki perusti ,vuoden 1991 lopulla asiantuntijaneuvoston kaupungin kehittämiseksi, Beirat fiir die Stadtentwicklu ngsbereiche.

 

7.2. Foorumin jäsenet ja toimintamalli

Wienin neuvostoon kuuluu arkkitehteja, kaupunkisuunnittelijoita, kaupunkirakentamisen tutkijoita, vihersuunnittelijoita, sosiaalityöntekijöitä, sosiologeja ja kulttuurin asiantuntijoita. Neuvostoon on kutsuttu myös saksalaisia asiantuntijoita Berliinistä, Oldenburgista, Miinchenistä ja Karlsruhesta, jotta "asiantuntijoiden mielipidehajonta olisi mahdollisimman laaja" (Wien wächst 1992, s. 59). Jäseniä on yhteensä 13, joista kolme on naisia.

Neuvosto toimii osana laajempaa kaupunkisuunnitelmien projektiorganisaatiota., jonka päämääränä on luoda Wienin kaupunkikehityksen yleiset periaatteet. Neuvoston istunnoissa eri alan asiantuntijoilla on mahdollisuus kuunnella toistensa kantoja. Kokouksille esitellään kulloinkin ajankohtainen suunnitelma ja siitä keskustellaan. Kokoukset kutsuu koolle ja organisaatiosta vastaa kaupunkitutkimusyhdistys nimeltä. Se vastaa myös keskustelujen julkistamisesta.

Kokouksia kutsutaan kupplungeiksi, yhteensovittamiseksi, esimerkiksi kesäkuun Juni-Kupplung.

Neuvoston koordinaattoria kutsutaan nimellä Grätzl . Hän suunnittelee kokoukset ja yrittää ohjailla eri osapuolia yhteen. Hänen lisäkseen kokouksen kulusta vastaa kaupunginosakoordinaattori tai neuvoja.

 

7.3. Keskusteluaiheet

Keskustelut ovat muuttuneet alkuaikojen odotuksista. Aluksi toivottiin konkreettisten projektien arviointia, mutta toiminnan edetessä keskusteltiin enemmän laadullisista ja strategisista kysymyksistä.

Toisen kokouksen saavutuksena oli kaupungin päätös ostaa lisää viheralueita. Tämän lisäksi päätettiin aloittaa prosessinomainen suunnittelu. Kaupunkisuunnitteluvirasto myönsi, että kaupunkiympäristöä ei voida suunnitella, vaan tarvitaan' avointa suunnittelua'. Esimerkiksi yleisten tilojen. käyttöä on monipuolistettava ja lasten leikkipaikoista suunniteltava miellyttäviä tiloja myös vanhusten levähdyspaikoiksi.

"Hyvin toimiva sosiaalinen yhteisö oman kadun varrella antaa ihmiselle huomattavasti enemmän turvallisuutta kuin kallis sosiaalihuolto" (Wien wächst 1992, s. 17)

 

Päämäärä:

1. Saada jokaiselle alueelle oma identiteetti

2. Projektiteamin ja neuvoston välinen yhteistyö

3. Toiminnan avoimuus (Wien wächst 1992, s. 18) .

Kolmas kokous käsitteli viheralueiden ja maatalousalueiden säilyttämistä. Se antoi myös suosituksia osallistumisesta yleensä:

"Osallistuminen tarkoittaa muutakin kuin informaation saantia, mutta informaatio takaa edellytykset osallistumiselle. Kuntalaiset ovat kiinnostuneita informaatiosta, jos se annetaan heille riittävän ajoissa ja säännöllisesti, jos siinä on mukana kaikki tarvittava asia ja se on tuotu siinä muodossa, että jokainen voi sen ymmärtää. Osallistuminen edellyttää, että kuntalaisella on mahdollisuus vaikuttaa tuleviin päätöksiin ja toimintaan. On oltava riittävästi henkilökuntaa, tilaa ja varoja kuntalaisten mielipiteiden; kuulemiseen. Neuvonnan on oltava ammattitaitoista, jotta! kuntalaiset voivat tehdä perusteltuja päätöksiä. Toimintavaihtoehtojen seurausten on oltava kuntalaisten tiedossa." (Wien wächst 1992, s. 49)

 

Neuvosto on antanut suosituksia viidestä aiheesta seuraavasti:

1. Periaatejulistus

2. Omaleimaisen identiteetin luominen

3 Uusien kaupunginosien osayleiskaavat

4. Asukkaiden osallistuminen, julkisuus

5. Maisema ja vapaat tilat

 

Periaatejulistus kuuluu:

Neuvosto suosittelee sellaisten pienten ja toimivien asuinalueiden suunnittelua, jotka voidaan toteuttaa nopeasti.

Perusteluissa todetaan, että jos nyt aloitetaan alueiden kehittäminen niin, että ne voivat toimia vasta sitten, kun koko alue on rakennettu suunnitelmien mukaan, syntyy vaikeuksia. Asuntorakentamista ei tulisi sitoa kokonaissuunnitteluun, koska silloin saattaa syntyä se tilanne, että kysynnän laskiessa asuinalueet jäävät vaillinaisiksi.

Ihmiset tarvitsevat laadullisesti erilaisia asuinalueita. "Samoin kuin kehitetään eri koulujärjestelmiä, tulisi tukea erilaisia elintapoja, vapaa-ajanviettotapoja ja henkilökohtaisia asenteita. Ihmiset eivät muuta enää johonkin lähiöön vaan asuntoihin, jotka vastaavat heidän mieltymyksiään kuten vapaa-ajan, urheilun, monikulttuurisen asumisen, lasten yksinhuoltamismahdollisuuden ja luonnonläheisyyden suhteen. Tällöin on otettava huomioon jopa vapaa-ajan maanviljelyn tarpeet sekä sellaisten maahanmuuttajien tarpeet, joilla on kiinteät suhteet suurperheeseen.

Neuvosto suosittelee tutkimuksen tekemistä erilaisista asuinympäristötoivomuksista.

Koska sosiaalisia ja kulttuurinäkökohtia ei voida aina ottaa huomioon, siksi neuvosto suosittelee keskustelua yleisten linjojen muuttamiseksi niin että vapaa-ajan mahdollisuuksia sekä yhteisiä alueita ja tiloja on kaikille ikäryhmille. Yhteiset tilat tulee rakentaa pienimuotoisina alueittain. Identiteetti ei tarkoita määrätyn imagon luomista, vaan alueellisen historian ja tarpeiden kehittämistä. Toiminnoille on luotava uusia solmukohtia. Tiejärjestelmän luominen tarkoittaa kevyen liikenteen väylien sitomista toisiinsa niin; että orientoituminen on helppoa ja matkoihin sisältyy elämyksiä (Wien wächst 1992, s. 43).

 

7.4. Toiminnan rajoitukset ja esteet

Wienin suunnittelupäällikkö Dl Arnold Klotz j; suunnitteluviraston ja neuvoston yhteistyöstä vastaava Dl Otto Fre suhtautuvat kriittisesti neuvoston toimintaan. Neuvosto: ensimmäisessä raportissa on heidän mukaansa annettu se kuva, ett neuvosto on pystynyt ohjailemaan suunnitelmia. Neuvosto toimi~ jonkinlaisena viisasten kerhona, koska kaupunkisuunnittelu byrokratia ei ota riittävästi huomioon yksittäisten henkilöiden tarpeita. Neuvosto on kuitenkin tasavertainen neuvottelukumppani yksittäisistä kaupunkisuunnitteluprojekteista koostuvissa projektitiimeissä. Projektitiimeille oli tärkeä pitää pintansa ja tulla esille tasavertaisina partnereina kaupunkisuunnittelussa. Ristiriita aiheutti heidän mielestään tietysti konflikteja

Projektitiimeissä on viraston edustajien lisäksi ulkopuolisia asiantuntijoita. Neljän eri projektin vetäjät ovat yhdessä vastuussa tästä projektien yhteistyöstä. He edustavat eri toimialoja kuten kaupunki-, viher-, liikenne ja rakennesuunnittelua samoin kuin se] yleis- että paikallissuunnittelua. Paikallisten olosuhteid4 henkilökohtainen tuntemus estää Klotzin ja Freyn mukaan joitakin käyttämästä "suunnittelu vapautta." (Wien wächst 1992. s. 15) kykyään omaksua uusia näkökulmia ja innovaatioita.

Kaupunkisuunnittelun päälliköt muistuttavat, että vain osa neuvoston jäsenistä on yleensäkään perehtynyt kaupunkisuunnitteluun, ja tuskin kukaan heistä tuntee paikallisia asioita. Keskusteluissa on yritetty välttää määrättyjen asioiden, esimerkiksi maanomistuksen nousemista etualalle, vaan pyrittiin keskittymään yleisiin asioihin eli ihmisen perustarpeisiin ja käytännössä koettuihin kaupunki asumisen mekanismeihin ja vaikutuksiin.

Kun projektiteam ja neuvosto oppivat tuntemaan toisiaan paremmin, yhteisymmärrystä ja yhteinen kieli alkoivat löytyä. Kukaan ei halunnut "mestari-oppilas" asetelmaa ja yhteistyö muuttui "funktionaaliseksi yhteistyöksi" eli neuvosto kehitteli ideoita ja projektiteamit toteuttivat konkreettisia asioita.

 

7.5. Tulevaisuuden näkymät

Keskustelua Tonavan alueen suunnittelun yleisistä periaatteista aiotaan jatkaa. Tärkeitä kysymyksiä ovat Klotzin ja Freyn mukaan itse käsitteen urbaani selvittäminen, mitä reunaehtoja kaupunkisuunnitteluvirasto asettaa. On keskusteltava siitä, minkä kokoisia uusien asuinalueiden tulee olla, mikä on rakennettujen ja rakentamattomien alueiden suhde sekä kuinka varaudutaan tulevaisuuden mahdollisiin yllätyksiin. On keskusteltu, miten esimerkiksi julkiset palvelut kehittyvät sosiaalisiin, koulutus-, liikenne-, ja ennen kaikkea miten on suhtauduttava sosiaalialan yksityisiin aloitteisiin sekä tähän liittyvät päätökset siitä, mikä on kaupunkisuunnittelua.

Toukokuussa 1993 käytiin laaja keskustelu STEP:stä eli kaupunkisuunnittelun uudistuksesta. Aluksi jotkut neuvoston jäsenet asettivat kyseenalaiseksi kasvuennusteet, mutta nyt kukaan virkamiehistä ei enää epäile niitä. Kuitenkin muuttajien suuri määrä synnytti pelkoja, että jouduttaisiin jälleen rakentamaan 60 ja 70-luvun kaltaisia suur asuinalueita. Nyt etsitään kuitenkin laatua suunnittelemalla pienempiä yksikköjä. Suunnittelun päämääränä ei ole suuren kerros alan sijoittaminen vaan historiallisen omaleimaisuuden, tarkoituksenmukaisten ympäristöjen ja kaupunginosien kyläkeskusten suunnittelu (Wien wächst 1992, s. 16)

Ensisijaisena tavoitteena on estää kuolleiden keskusten rakentaminen. Nykyisin pyritään suunnittelemaan pienimuotoisia keskuksia' edistämällä kunkin alueen omaleimaisuuden kunnioittamista. Kyläkeskeisen suunnittelun on huomattu vähentävän huomattavasti sosiaalisia lisäkustannuksia. Jos kuunnellaan asukkaiden toiveita ja kehitetään uusien alueiden viihtyisyyttä, uudet asukkaat tuntevat alueen omakseen.

 

 

C. Loppupäätelmät

Saksassa on toteutettu niin kutsuttua deduktiivista suunnittelua, joka vuonna 1976 kirjattiin myös liittotasavallan lakiin, vaikka sen aika oli jo ohi (Consilium 1992, s. 23):

"Induktiivinen menetelmä ei ole vastannut niitä korkeita toiveita, joita sille asetettiin. Yliarvioitiin mahdollisuuksia suunnitella tulevaisuutta sekä eri virastojen yhteistyökykyä. Teoreettisesti uskottavia malleja ei saatu toteutettua monimutkaisessa todellisuudessa. Tämän lisäksi ruusuiset tulevaisuuden odotukset lysähtivät. Kasvavat ympäristöongelmat ja ihmisten muutosvastaisuus estivät suunnitelmien läpiviemistä." (Consilium 1992, s. 23)

Tri Monika Alisch Hampurin kaupunkisuunnitteluvirastosta kirjoittaa: "Nyt alkaa olla ,ohi se aika, jolloin taloudellinen, sosiaalinen, kulttuurinen ja poliittinen kehitys kulkivat samaa tahtia. Sen sijaan ihmisten rahataloudelliset, kulttuuriset ja sosiaaliset mahdollisuudet, valmiudet ja tarpeet eriytyvät yhä enemmän."

Selvitys keskieurooppalaisista suurkaupungeista on tuonut esille, että Miinchenistä runsaat 20 vuotta sitten monipuolisen asiantuntija- ja , osallistujajoukon turvin käynnistynyt keskustelu kaupungin rakennus- ja suunnitteluhankkeista on laajentunut useisiin saksalaisiin kaupunkeihin; Kyse on siitä, että sivistyneessä yhteiskunnassa kaupunkilaiset haluavat osallistua vuoropuheluun kaupungin suurista ja pienistä hankkeista myös alansa asiantuntijoina eivätkä vain asuinalueensa edustajina. Valtio ja viranomaiset eivät ole enää se auktoriteetti, joka pystyy yksin tekemään yhteisöelämää tyydyttävät päätökset. Demokratian toimivuuden kannalta suunnitteluvaihetta on laajennettava.

Kaupungeissa vaikuttaa yhä useampia itsenäisiä toimijoita, sekä yksilöitä että organisaatioita, joiden päämäärät saattavat olla jopa vastakkaisia. Esimerkiksi sijoitusyhtiöt saattavat muuttaa suurilla suunnitelmillaan koko kaupunkikuvan. Ne eivät tunne vastuuta kaupungista, eivätkä niitä sido paikallisten merkkihenkilöiden mielipiteet.

"Urbaanista suunnittelusta on tullut kaikille avoin leikkikenttä." (Fassbinder 1995, s. 4)

Aktiiviset, valveutuneet ja koulutetut kuntalaiset haluavat itse lausua mielipiteensä. Päättäjä tarvitsee' monipuolista dialogia voidakseen varmistaa kantansa kestävyyden. Keskitetty hierarkkinen järjestelmä on auttamattomasti vanhentunut. Se lisää kuntalaisten aggressioita ja vieraantumista.

Ja Saksassa uskotaan yleisesti, että maan kehitys seuraa Yhdysvaltojen kehitystä viiden vuoden viiveellä. "Miksi juosta pakoon avoimin silmin", kysyy Miinchenin foorumin toiminnanjohtaja Ursula Ammermann. Miksi ei ryhdytä estämään tuhoavaa kehitystä? Suurimpana uhkana hän pitää kaupunkilaisten turhautumista.

Yksityiset järjestyksen valvojat joutuvat suojelemaan koteja ja kriminalisoituneiden syrjäytettyjen tuhoilta. Suomessa on vielä mahdollisuus ottaa oppia muualla tehdyistä .erheistä ja välttää virheitä omien kaupunkiemme suunnittelussa.

Saksan kaupunkikehityksen foorumit ovat muodostaneet uuden tason virallisen hallinnon ja suunnittelun sekä asukkaiden kansalaistoiminnan välille. Ehkä nämä keskieurooppalaiset kokeilut muodostuvat lähivuosina uudeksi osallistumismalliksi muuallekin.

On monta tapaa tuoda mielipiteitä esille, ja niistä on esitetty esimerkkejä tässä selvityksessä.

 

 

Lähteet

Alisch Monika: Die solidarische Stadt, Stadtdialog Hamburg 4/95

Ammermann Ursula: Neues wohnen im. Hasenbergl -Chance rur eine alternde Siedlung, 25 Jahre Miinchner Forum, Miinchner Forum, Miinchen 1993

Aulich Heli: Biirgerbeteiligung -eine Zuk~ftsaufgabe rur die Miinchner Forum? 25 Jahre Miinchner Forum, Miinchner Forum, Miinchen 1993

Berlin Stadtforum Dokumentation, Senatsverwaltung fiir Stadstentwicklung und Umweltschutz, Referat Öffentlichkeitsarbeit, Cornelia Poczka 1. Sitzung 12.4.1991

32.Sitzung 10.-11.9.1993: "Strategische Planung" -Konsequenzen rur die Arbeit des Stadtforums

51. Sitzung 13.-14.10.1995: Stadtentwicklungsplanung rur den öffentlichen Raum

Berlin Stadtforum Joumal, Senatsverwaltung fiir Stadstentwicklung und Umweltschutz, no 1/1991, 18,1995,20/1995,21/1995

Borcherdt, Helmut: Wie aus dem miinchner bauforum das Miinchner Forum wurde, Subjektive Erinnerungen, 25 Jahre Miinchner Forum, Miinchner Forum, Miinchen 1993

Consilium, Zur Entwicklung des Stadtraumes Main, AbschluBbericht .des Consiliums 1990-1992, Hugo Hassmiiller, Frankfurt 1992 (Die Zukunft des Städtischen, Frankfurter, Dezernat Planung der Stadt Frankfurt am Main, Martin Wentz

Disch Wolfgang: Ein erster Schritt zum Gespräch mit dem Biirger, Stadtdialog Hamburg, Dokumentation des stadtdialog Hamburg, 14.5.1993,

Drum Manfred: Miinchner Forum und Urbanes wohnen, 25 Jahre Miinchner Forum, Miinchner Forum, Miinchen 1993

Fassbinder Helga: City Forums and Planning Strategies: The Example of the Berlin City Forum, julkaisematon käsikirjoitus, toukokuu 1995

Fiedler Andreas: Vom Stadtforum zum Forum der Stadt, Berlin Stadtforum Journai 21/1995

Hamburg macht pläne ...machen sie mit! Freie und Hansestadt Hamburg Stadtentwickungsbehörde, Juli 1995

Hannover Abendzeitung: Die besten Köpfe sollen fur Hannover denken, Stadt/Viel Interesse an erstem Treffen, 5.12.1995

Heusinger, Martin: Gespräch mit Karl Kliihspies, Miinchner Forum und Urbanes wohnen, 25 Jahre Miinchner Forum, Miinchner Forum, Miinchen 1993

Hoffmann Lutz: Erfahrungen der Stadtverwaltung Miinchen mit dem Miinchner Forum, 25 Jahre Miinchner Forum, Miinchner Forum, Miinchen 1993

lnitiativkreis Regionalforum Hannover, Pressemitteilung, 26.9.1994, säännöt 18.10.1994, seminaariohjelma ja alustusten yhteenveto Neue Finanzierungsansätze im Wohnungsbau 21.10.1994,

Kohlbrenner Urs: Stadtdialog -Erfahrungen von anderswo, Stadtdialog Hamburg, Dokumentation des stadtdialog Hamburg, 14.5.1993,

Kronawitter, Georg: Grusswort, 25 Jahre Miinchner Forum, Miinchner Forum, Munchen 1993

Krämer-Badoni Thomas: Neue Planungskultur, Baumeister, Heft 10/1970

Markovic Mirjana: Stadtdialog ist Planungskultur, Stadtdialog

Hamburg, Dokumentation des stadtdialog Hamburg, 14.5.1993,

Meighörner, Gerhard: Randbemerkungen zur Entstehungsgeschichte, I Aus der Erinnerung eines Mitarbeiters der planenden Verwaltung, 25 Jahre Munchner Forum, Miinchner Forum, r Munchen 1993

Michael Richard: In der Region Miinchen wird wieder geplant, 25 Jahre Miinchner Forum, Munchner Forum, Munchen 1993

Mirow, Thomas: Vorwort, Hamburg macht pläne ...machen sie mit! Freie und Hansestadt Hamburg Stadtentwicklungsbehörde, Juli 1995

Miinchner Forum, 25 Jahre Munchner Forum, Initiativen fur Munchen. Kritik und Ideen. Konzepte und Dokumentation, Satire und Information, Munchner Diskussionsforum rur Entwicklungsfragen e.V., Hrsg Miinchner Forum e.v. Miinchen 1993

Regionalforum Hannover, Innovative Perspektive rur die Region I Hannover, helmikuu 1995, ohjelma ja kuratoriumin jäsenet IReichard, Christoph: Das Stadtforum und innovative Formen des kommunalpolitischen Managements, 32. Sitzung Stadtforum I Berlin 1993, Dokumentation

Schneider, Bernhard: Das Stadtforum Berlin -ein politisches Instrument eigener Art, archithese 2/1992 . Stadtforum Hannover, avajaistilaisuuden ohjelma "Nachhaltige Entwicklung,4.12.1995

Stadtdialog Hamburg, Stadtentwicklungsbehörde, Referat rur

Öffentlichkeitsarbeit, Renee Culemann, 2/1995, 3/1995, 4/1995 I Stadtdialog Hamburg, Dokumentation des stadtdialog Hamburg, 14.5.1993, Stad tentwicklungsbehörde, Referat fiir ! Öffentlichkeitsarbeit, Renee Culemann

Stuttgart GBI 24.2.1994 (lakikokoelma), Stadtplanung rur den Burger, 1- 5

Synergiekonzept "Stuttgart 21", Presse- und Informationsamt in Verbindung mit Stadtplanungsamt 9.1.1995

Wentz, Martin (Hrsg): Planungskulturen, Campus Verlag, Frankfurt

1992 (Die Zukunft des Städtischen, Frankfurter Beiträge, Band 3), I Hrsg vom Dezernat Planung der Stadt Frankfurt am Main, Red. I Walter Prigge,

Wentz, Martin (Hrsg): Wohn-Stadt, Campus Verlag, Frankfurt 1993

(Die Zukunft des Städtischen, Frankfurter Beiträge, Band 4), Hrsg

vom Dezernat Planung der Stadt Frankfurt am Main, Red. Walter Prigge

Wien wächst, Urbane Identität, Beirat fur Stadtdialog Hamburg, Dokumentation des Stadtdialog Hamburg 14.5.1993,

Stadtentwickungsbehörde Hamburg, Buff / Culeman

Vogel, Hans-Jochen: Grusswort, 5 Jahre Miinchner Forum, Miinchner Forum,. Munchen 1993

Zimmermann, Dirk: Stadtraum Main: Concilium, kirjassa Wentz, Martin (Hrsg): Planungskulturen, Campus Verlag, Frankfurt 1992

(Die Zukunft des Städtischen, Frankfurter Beiträge, Band 3), Hrsg vom Dezemat Planung der Stadt Frankfurt am Main, Red: Walter Prigge

 

***************

Interrail-matkallani saavuin entiseen opiskelukaupunkiini Berliniin. Sieltä oli helppo käydä yhden päivän aikana Dresdenissä ja Leipzigissa. Ja mielellään lähti pois Berliinistä. Berliiniin hillitön rakentaminen osoittaa käsittämätöntä lyhytnäköisyyttä ja uskoa tekniikkaan. Kaupungissa näkyi kerralla satakin nostokurkea, vaikka jo entisen asukasmäärän ja sijainnin vuoksi kaupungin yllä lojui sinertävä usvakerros, vesijohtovesi ei ollut juotavaa ja päiväkodeille oli annettu kehotus olla viemättä lapsia ulos, jos aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.

Berliinin Köpenickin kaupunginosan Agendassa on kymmenen kohtaa ympäristötarpeista

1. Kaupunkisuunnittelu

Kaupunkilaisille on annettava mahdollisuus osallistua suunnitteluun varhaisessa vaiheessa. Kuntalaiset osallistuvat suoraan kaupunkisuunnitteluun.

Eko-bonus on taattava niille yrityksille joiden toiminta ei vahingoita ympäristöä.

Tähän asti rakentamattomille alueille ei rakenneta, muut alueet rakennetaan tiiviimmin.

Mallialueita kehitetään ekologisiksi kehitysalueiksi.

2. Liikenne

Liikenteen välttäminen luomalla työpaikkoja asuntojen lähettyville on ennakkoehto.

kaupunkien keskustojen rauhoittaminen, raskaan liikenteen kieltoalueiden laajentaminen

Uusia autoteitä saadaan rakentaa vain samassa suhteessa kuin vanhoja suljetaan tai jos niitä korvataan linja- tai rautatieyhteyksillä.

3. Luopuminen lentokentän rakentamisesta

Nykyistä lentokenttää ei laajenneta eikä lentoliikennettä tueta.

Sisämaan lennot lopetetaan

4. Energiatuotannon uusiminen asteittain

Kaukolämpöverkkoa laajennetaan ja

käytetään hyväksi sähkö-lämpö yhdistämistä,

Aurinkoenergialle taataan subventiot. (Huom.: Berliinissä on jo kielletty suora sähkölämmitys

5. Malleja uudelle energian käytölle

Uima-altaat nivotaan aurinkoenergiaan.

Virastoilta ja kirkoilta vaaditaan rahasto energiasäästötoimenpiteille ja 3 % päätöksen ja kaupunginjohtajien Heidelbergin sopimuksen noudattaminen.

Turismissa vaaditaan energiansäästöä kuten aurinkopaneleita veneisiin.

6. Veden suojeleminen, ajokielto moottoriveneille, läpiajokielto kaupungin metsiin.

7. Jätteenhuolto.

Kouluissa aloitetaan lajittelu, samoin virastoissa.

Julkisissa tilaisuuksissa ei käytetä kertakäyttöastioita,

yrityksiltä vaaditaan jätteenkäsittelyohjelma

8. Lisätyöpaikkoja ympäristönsuojelussa

Lisätään neuvontaa, energiansäästöä ja pehmeää turmismia

9. Kuluttajaneuvonta ja kuntalaisten kannustaminen tekemään ostokset lähialueilla

10. Yhteistyö pohjoisten ja eteläisten kuntien välillä

Itäisessä Saksassa liian moni vaatii halpoja läntisiä tuotteita ja mahdollisuutta ajaa omalla autolla

Dresden ja Leipzig ovat kaksi entisen Itä-Saksan kaupunkia, joissa joukko arkkitehtejä ja sosiologeja nousi rivakasti vastustamaan läntisen Saksan suuryritysten kuten Siemensin ja Mercedes Benzin valtausyrityksiä.

 

 

Kansalaisfoorumi aktiivinen Dresdenissä

Olin kirjoittamassa Teknisen Yliopiston Miljöörakentamiskeskukseen tutkimusta uudenlaisista kansalaisosallistumisen malleista, niin kutsutuista kaupunkifoorumeista. Tapasin Dresdenissä kaksi foorumien suunnittelijaa. Kaikki tekevät työtä oman työnsä ohessa.

Puheenjohtaja Andreas Friedrich kertoi, että kun raja avattiin länteen, olivatkin ihmiset, joiden kanssa oli työskennelty vuosikymmeniä, yhtäkkiä toisella puolen aitaa, omassa maassa. "Kaikilla oli sama menneisyys, mutta osa marssi nyt ministereinä." Kaupunkiin syntyi puolueita vastustamaan ympäristöpuolueita kuten Vihreä liiga ja Ryhmä 20.

Syksyn 1989 ja kesän 1990 välillä muodostettiin vapaa vaaliryhmä. Ekumeeninen uskonnollinen ryhmä toimi etusijalla. Ekumeeninenhan tarkoittaa yritystä yhdistää eri uskontojen perussanoma ykseydestä.

Suurissa mielenosoituksissa vaadittiin poliisilta apua, jotta ympäristöaktivistit saisivat puhua pormestarin kanssa. Dramaattisista tapahtumista on valmistunut jopa elokuva Nikoleikirche.

Ekumeeninen ryhmä vaati, kuten oli vaadittu jo vuodesta 1985 lähtien, että vanhoja rakennuksia ei saa purkaa eikä niiden ulkonäköä muuttaa

Pastori Ziemar tuli erityisen tunnetuksi. Hän yritti saada erilaisia ryhmiä yhteen iskulauseella Dialogi vastakkainasettelun sijasta.

Vuoden 1990 kunnallisvaaleissa yhtenäinen protestiryhmä alkoi hajaantua. Siihen saakka oli toiminut Vanhan Valta ja Uusi Valta. Uudet puolueet noudattivat Länsi-Saksan mallia.

 

Perinteinen elinympäristö rikkoutui. Kun alueen omat lait mitätöitiin päivästä toiseen ja lait ja niiden sovellutus oli opittava lännestä, jouduttiin suuriin taisteluihin. Länsi-Saksan rakennuslaki suosi suuryrityksiä. Dresdenin historiaa kunnioittavista arkkitehdeistä tuntui pyhäinhäväistykseltä suunnitella vanhoja kaupunginkeskuksia ja joenvarsia liiketaloudellisin periaattein. Siemensin päätavoitteena oli liikevoitto ja raha.

Yksityisen ja kaupungin palveluksessa olevat arkkitehdit saivat koulutusta uusien lakien tuntemuksessa. Arkkitehtikamari järjesti virallisia seminaareja. Ei voitu kuitenkaan estää seminaareihin osallistuvia arkkitehtejä pitämästä yksityisiä tilaisuuksia iltaisin. Samanmieliset arkkitehdit liike-elämän tuolla puolen saivat vinkkejä ja varoituksia. Ohjeet olivat samat kuin missä tahansa suomalaisessa kaupungissa: osallistukaa, käyttäkää lain suomaa valitusoikeutta hyväksenne.

Munchenissä on toiminut Saksan vanhin kaupunkifoorumi jo lähes 30 vuotta ja Munchenin toiminta oli Dresdeniläisille "vapaille" arkkitehdeille ohjenuorana. Saksan ministeri Biedenkopf ei halunnut samanlaista kaupunkifoorumia kiusaksi Dresdeniin. Siksi itseään itsenäisiksi arkkitehdeiksi kutsuva ryhmä perusti oman fooruminsa. Siihen liittyi jäseniksi heti 50 ammattilaista sekä useita yhteisöjä. Kaupungin pormestarille oli ollut rakentamisessa tärkeimpänä ohjenuorana kuntalaisten taloudellisen aseman parantaminen. On osoittautunut että oikeistolaiset puolueet pelkäävät eniten foorumin tyylistä sitoutumatonta kilpailua, kertoo Friedrich.

Kaupunkifoorumin toimintatapa

Vuosikokouksessa valitaan ohjelmatyöryhmä, joka toimii itsenäisesti. Senkin kokouksiin saavat tulla kaikki halukkaat. Ryhmässä on noin 15 henkilöä ja se tapaa kaksi kertaa kuukaudessa. Kokouksissa suunnitellaan yleisötilaisuuksia ja keitä niihin kutsutaan alustajiksi. Dresdenin omat profeetat eivät ole mitään vaan asiantuntijoita on kutsuttava Saksankin ulkopuolelta.

Päämääränä on kutsua erilaisia tutkijoita ja yrittää sovittaa kaupunkisuunnitteluun liittyviä ristiriitoja silloin, kun ketkään eivät periaatteessa enää keskustele toistensa kanssa, "kun rintamat lyövät liian voimakkaasti vastakkain".

1. Julkiseen väittelyyn pyöreän pöydän ääreen kutsutaan tunnettuja ja vastuullisia henkilöitä. Paikalle saapuu yleisöksi noin 100 henkilö.

2. Keskusteluviikonloppuihin ei kutsuta yleisöä eikä lehdistöä. Tällöin eri osapuolet voivat vapaammin ilmaista omia mielipiteitään

3. Näyttelyjä muista kaupungeista ja ulkomaisten tutkimuskeskusten suunnitelmista pidetään kaupungintalolla. Ne ovat viranomaisille kiusallisia, mutta heidän on vain siedettävä niitä. Suurimpana puutteena Friedrich pitää sitä, että rahoitus puuttuu sellaisilta suunnitelmilta, joita näissä foorumeissakin haluttaisiin toteuttaa. Teollisuus suunnittelee suvereenisti.

Länsisaksasta on tullut kutsuja paljon, kun suuna tehtaita yritetään muuttaa toisenlaiseen käyttöön.

Moottoritie vei uskon kansalaisvaikuttamiseen. Tarkoituksena on olla riippumaton foorumi jossa esitetään erilaisia mielipiteitä, mutta ei tulla erityiseen lopputulokseen. "Emme halua esittää vain yhtä mielipidettä. Ainoastaan liikennesuunnittelussa olemme menettäneet viattomuutemme: vastustamme mootoriteitä. Ne pilaavat Dresdenin. Nyt niitä rakennetaan viheralueelle, kertoo toiminnanjohtaja Andreas Querfurth.

Dresdenin kaupunginhallitus äänesti kolme kertaa suunniteltua moottoritietä vastaan. Kaupunki kielsi Bonnin keskushallinnolta rakennustyöt. Kristillisdemokraattinen puolue päätti kysyä kaupunkilaisten mielipidettä ja niin järjestettiin kansanäänestys moottoritien rakentamisesta. Äänestyksessä 65 prosenttia kaupunkilaisista toivoi mottoritietä, 37 prosenttia vastusti moottoritietä. Kansanäänestyksen jälkeen voivat moottoritien tulon estää enää ne, jotka omistavat maata kyseisellä alueella.

Julkinen liikenne

Itäsaksalaisista oli hienoa saada oma auto. Se oli vapauden symboli. Niinpä julkisen liikenteen kriisi syvenee vuosi vuodelta. Sille ei löydy rahoitusta.

Kaupunkifoorumi kutsui julkisen liikenteen professoreita ympäri Eurooppaa seminaariin edistääkseen yleistä hyväksyntää. Ongelmaksi on osoittautunut, että liittotasavalta ja maakunta määräävät noin 80 prosenttia tuloista ja siten myös määräävät mitä kullakin alueella tehdään ja miten rahat käytetään. Kaupungin virkakoneistoa ei voida parantaa ja henkilökuntaakin on yhä vähemmän.

Dresdenin foorumin tulokset:

-yli 100 metriä korkeita taloja ei rakenneta. Foorumi järjesti useita tilaisuuksia, joissa asiantuntijat puhuivat korkeiden talojen puolesta ja vastaan. Tämän jälkeen saavutettiin poliittinen konsensus: "Elbenlaakson aluetta ei haluta tuhota."

-Ostoskeskuksia vastaan saatiin myös päätös. Ihmiset alkoivat ymmärtää minkälaisia ongelmia suurten ostoskeskusten rakentaminen toisi tullessaan. Kaupungin keskustaa on alettu vahvistaa. Yhdistämisen jälkeen ihmiset vaativat halpoja läntisiä tuotteita ja mahdollisuutta ajaa omalla autolla.

-toisessa maailmansodassa kaupungin keskusta oli tuhoutunut, Entisistä asumukista ja teistä ei välitetty uudisrakentamisen aikana. Nykyäänkin keskustassa asuu vielä paljon ihmisiä. Dresden ei halunnut muuttaa keskustaa toimistoiksi. "Länsi-ihmiset" tekevät kuitenkin enemmän voittoa rakentaessaan toimistoja ja taistelu jatkuu.

Dresdenissä on vain 10 % teollisuustyöpaikoista jäljellä. Sähkökojeita, lentokoneita ja vaatteita valmistavat yritykset ovat kaikki tuhoutuneet

yhdistymisen jälkeen. Syitä on kaksi: itäkauppa kaatui ja toiseksi tuotanto siirtyi Portugaliin.

Kaupungilla ei ollut varaa sijoitta omiin yrityksiin ja varastoihin. Siksi tulivat Siemens ja AEG. Ne rakentavat uudet teollisuushallinsa metsätonteille ja kauniille viheralueille, kertoo foorumin puheenjohtaja Andreas Friedrich.

Yhdistymisen yhteydessähän Dresden sai miljardi DEM lahjoituksena aina 1500 työpaikkaa kohti. Pikkutyöpajat eivät saanet juuri mitään.