6.12.98

Kehoterapeutti muutti Suornineito-yhteisön tiloihin

Moi ystävät!

Olen vasta äskettäin, marraskuun lopussa, muuttanut tänne Suomineito-yhteisöön ystäväni kanssa. Mielialani on tällä hetkellä vielä hieman ristiriitainen, toisaalta entisestä elämäntavasta luopumisesta johtuva surutyö ja toisaalta ekoelämäntapaan ja yhteisössä elämiseen liittyvät odotukset, haasteet ja vaatimukset...

Olen koulutukseltani mm. hieroja, vyöhyke- ja rebalancing kehoterapeutti, ja pyrin jakamaan hankkimani tieto-taidon kanssakulkijoiden hyödyksi. Varsinkin rebalancing koulutus Intiassa avasi elämälleni aivan uuden, rikkaan, värikylläisen suunnan, ilon ja rakkauden ELÄMÄÄN.

Kehoterapiassa pyritään kehon rentouttamisen avulla purkamaan matkan varrella opittuja asenteita ja tapoja reagoida eteen tuleviin asioihin, jotka rajoittavat erilaisten valintojen tekoa. Erilaisten elämäntilanteiden aiheuttamista traumaattista kokemuksista toipuminen tapahtuu tavallisesti ajan kuluessa, aktiivisella unohtamisella ja järjen avulla. Kaikesta huolimatta kehomme muistaa ja kantaa mukanaan tiedostamattamme vanhat tunteet ja tapahtumat. Kehomme saattaa reagoida lihasjännityksin, nivelkivuin ja säryin. Myös kehon virheasennot, henkinen ahdistus, stressikäyttäytyminen, pelkotilat, negatiiviset asenteet ja vaikeus kohdata uusia asioita saattavat johtua kokemuksistamme. Ocho rebalancing kehoterapiassa yhdistyvät itämainen käsitys ihmisestä psykofyysisenä kokonaisuutena ja länsimainen fysiologiaan ja anatomiaan perustuva kosketustekniikka. Terapia perustuu kehon muistiin ja pyrkii kehon udelleen tasapainottamiseen. Rebalancing kosketustekniikka on monimuotoista, alkaen kevyestä painalluksesta kyynärpäällä tapahtuvaan voimakkaaseen käsittelyyn. Kosketuksen tehoa vaihtelemalla voidaan rentouttaa kehon kudokset pinnasta ytimeen. Kosketuksen lisäksi käytetään nivelrentoutusta, se on aaltomaista liikettä, joka rentouttaa tiedostamattomien ongelmien aiheuttamat jännitykset nivelsiteissä. Kehon rentoutumisen myötä patoutuneet tunteet voivat nousta tietoisuuteen, niitä ei torjuta vaan hoitoa jatketaan asiakkaan omilla ehdoilla. Kehon rentoutuessa ja mielen vapautuessa riittää myönteistä elinvoimaa tuleviin asioihin. Kehoterapia soveltuu monipuolisuutensa ja hellävaraisuutensa ansiosta kaiken ikäisille, lapsista vanhuksiin.

ELÄMÄ ON SEIKKAILU, EI ONGELMA, JOKA PITÄÄ RATKAISTA.

 

14.1.99

Ähtärissä muuton jälkeen!

Kaksi viikkoa olemme nyt jo asuneet Ähtärin ekoyhteisössä. Saimme kukin oman huoneemme talon pohjoispäädystä, johon kuuluu myös pieni parveke ja yhteinen päivähuone. Muuttolaatikoita on vielä purkamatta, tavaraa on viety sekä kellariin että ullakolle. Joka päivä jotain on vielä hukassa, mutta pikkuhiljaa tavarat löytyvät.

Ruoka on kuitupitoista ja terveellistä, aineenvaihdunta toimii. Leipomispäivänä ihana tuoksu tunkeutuu koko taloon.

Kovat pakkaset yllättivät talonväen ja meille tuli hätä maakellarin perunoista. Siellä oli vain yksi aste lämmintä. Mutta yhteisömme puuhanainen Mailis tiesi keinon hätään. Hän vei kuumia hiiliä sinne pelastaakseen tilanteen. Nyt pakkanen on jo lauhtumassa ulkona ja vaaratilanne toivottavasti tällä erää ohi.

Tulevan viikonlopun SM-hiihdot aiheuttavat säpinää myös meidän yhteisössämme, koska myös meillä on niihin osallistujia yöpymässä. Huoneita on kunnostettu edustuskuntoon, ruokavarastoja tarkistettu ja työnjaosta keskusteltu.

Itse olen viikonlopun Helsingissä bioenergiahoidon jatkokurssilla. Mielelläni olisin tarjonnut jo urheilijoille shiatsuhoitoja sekä iki-ihania hunajahoitoja.

Lapset ovat sopeutuneet täkäläiseen kouluun. Itse rehtori, joka on myös heidän 5.ja 6.luokan opettaja, otti meidät vastaan ensimmäisenä koulupäivänä iloisesti rupatellen. Hän kantoi tytöille pulpetit luokkahuoneeseen. Hän kertoi hieman koulun oppilaista, ja että tyttöjä on vain kolme ja oppilaita 12 kyseisellä luokalla. Nyt tuli hieman tasapainoa. Nokkahuilut pitäisi seuraavaksi hankkia, oli tämän päivän uutinen, kun hain tytöt koulusta. Koulumatkaa on neljä kilometriä, ei pyöräteitä, joten toistaiseksi olen kuljettanut heidät kouluun ja takaisin. Varsinkaan tänään, kun oli 27 astetta pakkasta, en olisi hirvinnyt laittaa heitä kävelemään koulua kohden. Katsotaan sitten keväämmällä kun tiet sulavat ja kuivuvat.

Keittiöstä kuuluu tiskauksen kalinaa, TV huoneesta uutisten tunnussävelmä. Pikkukeittiössä soi taas puhelin. Illan äänet vaimenevat ja porukat vetäytyvät omiin oloihinsa. Myöhemmin illalla ilmestyy taas väkeä iltapalalle. Joku keittää teetä, toinen kaakaota, leipiä voidellaan. Joku lämmittää kylmiöstä löytämiään lounaan tähteitä, jollakin on päivällisen jälkiruokaa edessään. lloisesti tarinoiden nautimme iltapaIaa, ennen kuin koko talo hiljenee yöpuulle. Jostain kuuluu vielä koiran haukahdus, johon toinen vastaa. Jonkun huoneesta kuuluu hiljaista musiikkia radiosta. Oven kolahdus. Askelten tapsutusta käytävältä, koputus ovelta: hyvää yötä äiti.

 

TOISENLAINEN ELÄMÄ - eli kuinka päädyimme Suomineitoon

Jo vuosia olemme ystävättäreni kanssa haaveilleet ja keskustelleet toisenlaisesta elämästä mitä nykyajanyhteiskunta asukkailleen tarjoaa. Tuntuu, että normit ovat luiskahtaneet väärille raiteille. Elämän ja työn pitäisi näiden normien mukaan olla ensisijaisesti taloudellisenhyödyn tuottaminen ja tavoittelu, siinä ohessa luonto tuhoutuu ja ihmiset väsyvät, turhautuvat ja yksinäistyvät.

Perheyhteisö on katoamassa, itsekkyys kasvaa. Kysellään, miten itse kukin toteuttaa itseään. Nykypäivän Suomessa minän osuus on hyvin suuri ja perheen osuus pienenee. Kuitenkin kaipuuta yhteisöelämään on olemassa. Ennen meillä oli kyläyhteisö, jossa tärkeitä asioita olivat maahenkisyys, isänmaallisuus ja kristilliset arvot. Asioita päätettiin ja hoidettiin yhdessä, jokainen tiesi paikkansa, oltiin riippuvaisia toisista, talkoohenki oli yleistä. Tämän yhteisöllisen elämäntavan hajotti teollistuminen ja maalta muutto kaupunkiin.

On tutkittu, että yhteisöllisissä kulttuureissa ihmisellä esiintyy vähemmän minän häiriöitä. Monet nykyajan häiriöt ovat seurausta yksilöllisyyden kasvusta: itsemurhat, skitsofrenia, yksinäisyys, turhautumisen tunne jne. Kilpailun ja menestymisen pakko luovat paljon ahdistusta. Ekoyhteisössä toteutuvat kaksi ihmiselle tärkeää asiaa: yhteys toisiin ihmisiin, jotka haluavat toteuttaa yhteisiä päämääriä, terve yhteys luontoon ja eläimiin, joiden kanssa halutaan elää sopusoinnussa.

Niinpä noin puolitoistavuotta sitten kun näin televisiosta lähetyksen ekokylästä Keski- Suomessa, siinä esitelty elämänmuoto "kolahti" heti ja mieleeni jäi kytemään ajatus maanläheisestä, erilaisesta elämästä. Meni vuosi, eräänä elokuun iltana ystäväni soitti ja kertoi yövuorollaan lukeneensa eräästä aikakausilehdestä Ähtärin Marketasta ja ekoyhteisöstä. Marjatta ehdotti, että eikös lähdetä tutustumiskäynnille.

Tuumasta toimeen, syyskuussa -98 ajoimme Ähtärin Kaijanniemeen ja vietimme siellä viikonlopun. Paikka on erittäin luonnonkaunis ja elämänmuoto, jota siellä toteutetaan tuntui hyvältä ja oikealta.

Kun nyt konkreettisesti aloimme suunnitella elämänmuutosta, päätimme vielä syyskuussa

tutustua muihinkin ekoyhteisöihin, joita Suomessakin on jo useampia. Ähtäri tuntui kuitenkin meille sopivimmalta vaihtoehdolta. Marraskuussa matkustimme vielä kerran Kaijanniemeen perustamaan osuuskuntaa, jonka pohjalta alamme toimia. Päätoiminta-alueemme tulevat olemaan maatilamatkailupalvelut ja erilaiset luontaishoitomuodot.

Edellytykset senlaatuiseen toimintaan ovat ihanteelliset, osuuskunnan jäsenillä on monenlaista tieto-taitoa ja ammatillista kokemusta, sekä lalua toimia yhdessä yhteisön hyväksi.

Lopullinen päätös muuttaa yhteisön jäseneksi ei lopulta ollut vaikea. Nyt pystyy omalla työpanoksellaan vaikuttamaan elämänsä laatuun yhdessä toisten samoin ajattelevien kanssa. Taakse jäävät kilpailu, oman edun tavoittelu ja mammonan perässä juoksu. Joulukuun 30. päivä meistä tulee yhteisön asukkaita: kaksi aikuista ja kaksi lasta. Tytöt ovat 11 ja 12-vuotiaat ja yhteisön eläinten hoito kiinnostaa heitä kovasti.

 

Runo yhteisölle

 

Sana voi olla kuin helmi suuri

Julma kuin kirves tai niin kuin ruuti.

Sillä voi lietsoa sotaa ja kaunaa

Kauniisti rakentaa sopua, rauha.

 

Sana voi olla viaton aivan

Kaunis kuin ruusunkukka

Sillä voi rakentaa pilviä linnan

rikkoa sydämen armaalta rinnan.

 

Sanaa hellästi vaali ja hoivaa

ettei joudu se sulta hukkaan

Koittaessa uuden huomenen

Noustessa uuden polven.

Mailis

 

Näin sitä ennen

Joulujuhlan lähestyessä haluan muistuttaa, että itse kukin säädyllisesti itsens käyttäis niin kirkossa kuin ruokapöydässäkin kuni esivanhempammekin kolme vuosisataa kunniallisest noudattivat.

 

Pöytätavoista

Liinaisella niistää sieraintensa saastaisuutta on siveellinen tapa, kääten vähän sivulle ruumistansa, jos siinä on läsnä kunniallista väkeä.

Se myös pahoin sopii, että muutamat nauraissansa hirnuvat.

Alkaa ateria kohta juomisella on juoppolallein tapa, jotka juovat, ei että he janoavat, mutta c että heidän tapansa niin on. Pidoissa ei pitänyt juoda kuin kaksi tai kolme kertaa, sillä niitä jotka mielelläns viinaa juovat, nämä palkad seuraavat: ruostuneet hampaat, riippuvaiset posket, punaiset silmät, hämmästyväinen mieli. Lyhykäisesti sanottuna vanhuus ennen vanhuuden aikaa.

Rikkipurtua ruokaa suustansa ottaa ja panna lautaiselle on rumaa, kääntäköön itsens pois ja salaisest heittäköön johonkuhun paikkaan.

Sormens liemeen kastaa on ylön talonpoikainen tapa, vaan ottakoon veitsellä eli kahvelilla mitä hän tahtoo, eikä sitäkään valitko koko vadista, niin kuin herkullisten tapa on mutta ottakoon sen kuin hänen edessäns on. Voidelluita sormiansa suullans nuolla eli jakkuunsa pyyhkiä, on myös siivotoin, se pikemmin pöytä- eli pyhjeliinalla on tekeminen. Lautaista eli vatia, johon sokeri tai muuta makiaa on tarttunut, kielelläns nuolla on kissain työ, ei ihmisten.

 

Kirkkojärjetyksestä

Joka tietens sallii koiran myödäns kirkkoon juosta, ja sielä coira haukku, maksacen sakko 4 äyriä hopiaraha.

Jolla on itkeväinen lapsi kirkos, ia ei vie ulges, estä sen cautta lähimmäisildäns Jumalan sanan culon, sakotetan 4 äyriä hopia raha.

Klockari ioka eij ulos wie kirkost paha meno pitäväisiä, sakotetan 1 mk hopiaraha.

Jotka parwest sylkevät eli heittäwät iotakin nijdhen pääl, quin alhall owat, sacoitettan daalari hopia raha.

Joka laskettele kiwi nijdhen pälle, quin Herra ehtollisell käiwät eli iollakulla muoto.estawat, pistävät jalkans heidhän ethens, ne pitä conta kijni otettaman, ios hee owat oickian ikan tullet, sacoitetan 1 riikin dalarai. los he'e ovat poikaiset, nijn pitä wanhemmithen pieksettämän heidhät. Piispa Juhana Gezelius vanhempaa mukaellen.

Huokaan. Oi, niitä vanhoja hyviä aikoja!

Veikko

 

Pyhän Henrikuksen surmapäivänä 19.1. Heikin päivä:

Karjan ruoka kahtia, ihmisen ruoka kolmia.

 

Kekrijuhlaan (Pyhäinpäivä) mennessä

Nauriit kuoppaan ja akat pirttiin.

Miehet siiankutuun ja oravametsälle.

Kustaa Wilkuna: Suomen kansan Ajantieto