Päiväkirjaa 1.6.1968
(suomentanut englannista 6.4.2009 ek)
(Ei liity asiaan: Viimeinen viikko Suomessa ennen Amerikan opiskeluja. Helluntaina olin Maisan, Antti Liimataisen ja erään Markun kanssa Jyväskylässä nuorisokonferenssissa. Markku kertoi ensimmäisenä päivänä: “Äitini sanoi lähtiessäni kotoa, että minun pitäisi yrittää olla sinun kanssasi, Marketta, niin saisin rikkaan vaimon.” En voinut olla nauramatta.
Meillä oli kahden päivän kiinnostava konferenssi. Päivien välillä nukuin vain viisi tuntia, koska eräs poika Kuopiosta halusi kävellä ja “jutella” kanssani.
Tiistaina serkkuni Taru tuli Saarijärvelle. Risto soitti minulle illalla ja pyysi ja pyysi treffeille. En voinut enää kieltäytyä ja niin sovimme, että hän tulee 8.30. Serkkuni Taru oli minulle vihainen: “Tulen kerran vuodessa ja jopa silloin lähdet pois." En halunnutkaan lähteä ja siksi Taru vuorostaan soitti Ristolle. Viiden minuutin keskustelun jälkeen Taru luovutti ja sanoi minulle: “Olisipa minullakin noin itsepintainen poikaystävä, mutta kukaan ei pidä minusta.”
Menimme Riston kanssa Julmillelammille ja kävelimme kolme kilometriä. Paluumatkalla hän pysäytti Taunuksensa. On kauheaa, kun on ystävä, joka pitää toisesta liian paljon, ja jonka tunteisiin et sinä voi vastata.
Seuraavana päivänä Leena soitti ja kysyi, muistinko varmasti partioretken. Kyllä muistin, mutta olin ajatellut olla järjestämättä enää mitään retkeä. Mutta ryhdyin sitten kuitenkin soittelemaan tytöille ja joillekin pojillekin ja illalla noin 20 partiolaista oli vaeltamassa Runebergin polkua. Joku pojista sanoi, että samanlainen kävely pitäisi järjestää kerran kuussa, ja kaikki olivat tyytyväisiä.
Perjantaina meillä oli kokoomusten nuorten kokous. Meidän oli valittava uusi puheenjohtaja ja muita jäseniä, koska minä matkustaisin pois. Kaiken jälkeen lähdimme me, Usko, Tuomo, Maria ja minä Seurahuoneelle kuten meillä oli ollut aina tapana Uskon kanssa. Tuomo on kouluni playboy, olemme olleet luokkatovereita kaksi vuotta. En tietenkään koskaan pitänyt hänestä, hän oli liian itsekeskeinen ja itseriittoisa. Ylioppilastanssiaisissa join ehkä liian paljon: palasin juhlista kotiin Tuomon kanssa. Neljästään Maijan ja Ollin kanssa hyppäsimme abibussista Kukonhiekan kohdalla ja jäimme Maija luo valoisaksi kesäyöksi. No nyt Tuomo näytti kuvittelevan, että olen hänen tyttönsä, vaikka Unto oli kutsunut minut Seurahuoneelle jo muutamia päiviä aikaisemmin käydessämme Haarikassa. Juotuani kaksi vodkaa lähdin toiseen pöytään, missä joku tuntematon poika oli ollut minusta kiinnostunut koko ajan.
Yöllä kello yksi koko seurue istui minun huoneessani. Illan päätteeksi minä olin Tuomon kanssa ja niin piti nukkua hänen kanssaan omassa sängyssäni. Olin pettynyt. Unto ja Maria makasivat matolla.
Lauantai ilta oli viimeinen iltani kotona. Torstaina Risto oli ollut luonani yöllä yli puolen yön, vaikka olimme hyvästelleet jo aikaisemmin. Lauantaina minun oli mentävä seurakunnan nuoriso-ohjaajan Ollin luo ja joimme yhdessä teetä. Illalla olin yksin kotona ja kymmeneltä otin autoni ja lähdin Kukonhiekkaan. Ulla halusi osoitteeni, mutta minulla ei ollut sitä mukana, ja sitten yhtäkkiä Usko seisoi takanani!!! Hän antoi Ullalle osoitteeni. Hän kertoi, että edellinen yö oli ollut kauhea. Olin samaa mieltä. Lähdimme yhdessä autooni, ostimme Baltian silliä ja ajoimme minun luokseni juomaan olutta. Usko lähti kotiinsa aamulla seitsemältä.
Äiti, isä ja Mikko lähtivät saattamaan minua Helsinkiin. Kävimme elokuvissa, illallisella ja sitten lähdin tapaamaan joitakin ystäviäni. Bussi lentokentälle lähti klo 12. Hyvästelin vanhempani. Kentällä kuulin, että kone olisi myöhässä neljä tuntia. Miten hirveästi odottelua!)
10.6. Lento: Hki-Islanti-Kanada-N.Y.
Lento ei ollut ihana. Kaikki pojat istuivat takana sekä eräs 17-vuotias tyttö, joka oli matkalla San Franciscoon. Saimme hyvän aamiaisen Islannissa. Söin ensimmäistä kertaa pekonia. Illallinen tarjoiltiin Kanadassa. Olisin ollut mieluiten yksin, mutta kaksi tyttöä tulivat aina pöytääni istumaan.
New Yorkissa lähdin ensin soittamaan Mrs. Palmqvistin ystävälle. Hän asui 200 mailia kaupungista pohjoiseen eikä voinut auttaa minua. Kun palasin informaatiotiskille, siellä itki se tyttö ja pyysi minua auttamaan häntä. Niin lähdimme yhdessä bussilla linja-autoasemalle. Olin niin väsynyt saatuani hänen asiansa järjestykseen, että ostin lipun itsellenikin ja lähdin kahden tunnin päästä New Yorkista Des Moinesiin Iowaan, minne äitini oli järjestänyt minulle ensimmäisen vierailukohteen Yhdysvaltojen eläinlääkärin rouvien puheenjohtajan kotona.
11.6. Chicago
Joku mies, rekkakuski, istuutui viereeni. Hän oli iso, mutta hyvin ystävällinen. En osannut puhua paljon englantia ja hän auttoi minua joka paikassa. Greyhoundbus pysähtyi kerran kahdessa tunnissa. Kävimme aina vessassa ja ostimme kahvia. Kun saavuimme Chicagoon, hän otti minua kädestä ja sanoi: “Tämä on vaarallinen paikka.” Istuin koko 31-tuntisen matkan hänen vieressään. Nukkuessamme hän halusi minun nukkuvan hänen kainalossaan. Koska en tee mitään pahaa, en voinut turvautua häneen.
Pittsburghissa pyysin häntä lähettämään sähkeen Hendricsoille: “I will arrive 12.6. at 4.02” Hän antoi osoitteensa ja pyysi tulemaan hänen ja vaimonsa luo Kaliforniaan jonain päivänä.
15.6. Iowa, Des Moines
Lähdimme Minnesotaan häihin. Matka kesti kuusi tuntia ja oksentelin. Söimme päivällistä kirkossa. Illan juhlissa oli läsnä 300 ihmistä. Juttelin ensin ison miehen kanssa ja hän jäi seuraani koko illaksi. Tanssin paljon ja oli hauskaa - ehkä join hiukan liikaa olutta. Kävelin sitten kotiin hyvin pitkän pojan kanssa - nukuimme kaikki hänen kotonaan.
17.6. Iowa State University, Ames
Katy, joka oli ollut vaihto-oppilaana Turussa, työskenteli yliopiston toimistossa. Hän esitteli minulle yliopiston ja koska oli hyvin kuuma, halusin mennä uimaan. Perheeni ei antanut minun kävellä. Makasin altaalla kaksi tuntia pienten lasten ympäröimänä.
Ajattelin ensin mennä Iowa State Universityiin englannin kielen kurssille, mutta siihen olisi kulunut koko kesä. Kurssille osallistui 39 opiskelijaa yhdeksästä maasta, mutta vain yksi oli eurooppalainen. Vietimme Mrs. Hendricksonin kanssa Amesin kaupungissa koko päivän. Söimme King’s Food Hostisissa, koska hänen eläinlääkäriystävänsä ei ollut ollenkaan kotona.
Joka sunnuntai menimme kaikki kirkkoon. Jumalanpalveluksen jälkeen näytettiin elokuva pyhäkoululaisille ja jäimme odottamaan, koska perheen poika Tom oli se joka näytti elokuvaa.
Lähdin kuuntelemaan presidenttikandidaatti Eugene McCarthyn tilaisuutta ja se oli kiinnostava kokemus. Sain nähdä koko shown. Humphreyn puhe oli paljon parempi ja ihmiset todella kuuntelivat häntä. Kävelin sieltä kotiin ja olin yltä päältä hiessä.
Lähdimme Katyn kanssa, nuorisotilaisuuteen missä kysyttiin: “Olisiko Jeesus kuollut ristillä, jos aseet olisi jo silloin keksitty?” Autoimme tarjoilussa eikä meidän tarvinnut maksaa.
Valokuvien kehittäminen on hyvin kallista. Yhdeksän värikuvaa maksoi 3,5 dollaria ja siksi ostin mustavalkoisen filmin.
Kun Yhdysvallat vietti 192. itsenäisyyspäivää, menimme Katyn, hänen ystävänsä ja veljensä kanssa uimaan, sen jälkeen piknikille ja illalla elokuviin katsomaan Jane Fondan Hurry Sundown.
Kaupoissa myyjättäret usein kysyvät, mistä olen kotoisin (kenkieni takia, jotka olivat valkoiset hollannikkaat).
Eräs suomalainen poika opetti minulle, miten laskea farenheitit ja celsiukset ja Mr. Hendricks antoi minulle kaavan - 27 c on 80 f.
Olin neljä päivää töissä lastentarhassa, köyhille tarkoitetussa kesäkoulussa. Useimmat lapset olivat neekereitä.
Kerran menimme Katyn kanssa uimaan. Ensimmäinen oli ruma järvi, mutta sen jälkeen menimme uima-altaalle.
Ensimmäiset treffit USAssa. Hän tuli hakemaan minua siskonsa ja tämän poikaystävän kanssa katsomaan Steve McQueenin elokuvaa The Thomas Crown Affair ja sen jälkeen söimme Holyday Innissä. Tulin kotiin klo 11 vähän pettyneenä, koska poika oli niin pitkä ja peloissaan.
15.7. Manhattan, Kansas State University
Aamulla klo viisi Mr. Hendricks herätti minut. Bussini lähti Manhattanille klo 7 ja molemmat lähtivät saattamaan minua. Saavuin Manhattanille klo 4.15 enkä koko matkan aikana ostanut yhtään mitään. Siellä minun piti soittaa isäntäperheelleni, mutta en osannut käyttää kirjaimia ennen numeroita ja ensimmäinen puhelinkin oli rikki. Niin otin kartan ja lähdin kävelemään. Tunnin päästä alkoi sataa ja poliisi auttoi minut perille.
Perheeseen kuului 15 ja 1-vuotiaat pojat. Olin yllättynyt tavatessani niin suorasukaisia ihmisiä Yhdysvalloissa. Pojat pelasivat baseballia ja menimme katsomaan ottelua. Sen jälkeen ostin kasvorasvaa. Kotona kuuntelin urkumusiikkia, jota vanhin poika soitti. Hän soittaa orkesterissakin. Sitten pelasimme biljardia ja menin nukkumaan 11.30.
Aamulla he herättivät minut 8.30. Mr. tuli toimistostaan hakemaan minua ja kertoi, että klo 12 hänen sihteerinsä näyttää minulle Kansas State Universityä. Tiedotusopin rakennus oli kiinnostava. He julkaisevat joka päivä omaa lehteä. Iltapäivällä menin uimaan heidän serkkunsa kanssa järvelle. Oli valtavan tuulista ja joku tyttö tuli luoksemme puhumaan Jeesuksesta. Söimme maissia ja vihanneksia ja sen jälkeen he näyttivät minulla armeijan varuskunnan. Ajelimme kaksi tuntia. Kaikki söivät purukumia. Kirjoitin kotiin ja myöhään illalla söimme jäätelöä. Aamulla bussini lähti klo 4. Molemmat tulivat saattamaan, bussi oli 40 minuuttia myöhässä. En antanut heille mitään, mutta päätin lähettää postikortin jälkeen päin.
Eräs tarjoilija tuli kysymään minulta, mistä olen kotoisin, mikä minun nimeni on ja esitteli itsensä.
17.7. Colorado Springis
Colorado Springissä tuli perheeni tytär hakemaan minua farmariautolla. Hän on Katyn luokkakaveri Drake yliopistosta ja täyttää 19 syksyllä. Hänellä on tasan 22-vuotias veli ja 10-vuotias sisar. Teimme hänen vanhempiensa kanssa jäätelöä ja lähdimme piknikille. Mukavia ihmisiä. Aamulla ratsastin pikkutytön hevosella (ensimmäinen ratsastus elämässäni). Päivällä menimme lennoston akatemiaan ja seurasimme paraatia. Kirkko oli kaunis. Söimme kinkkua. Nukuin kotona tunnin ennen kuin hän tuli kotiin.
Menimme kolmen tytön kanssa maailman suurimpaan Mt.Manitou Incline, viistovaunuun, joka kipusi 6400 jalan korkeudesta 9000 jalkaan mailin matkalla. Ajelimme pieneen kaupunkiin katsomaan noita-akan linnaa ja näimme hotellin, missä toinen tytöistä oli töissä. Vihdoin illalla klo 7 sain ruokaa.
Menimme katsomaan länkkärishow’ta, Authentic chuckwagon supper and original western show, missä söimme intiaanien kanssa. Siellä oli 1200 ihmistä ja minä olin ainut, joka esiteltiin koko yleisölle. En halunnut ottaa kuvia, koska se on kallista, mutta sanoin heille, että kamerani on liian huono. Aamulla he antoivat minulle KAMERAN. Näytin kuvia Suomesta ja annoin 10 markan lantin ja he olivat hyvin kiinnostuneita. Mr. toi vielä bussille viime minuutilla neljä filmirullaa ja 5 dollaria niiden kehittämistä varten. Minulla ei ollut aikaa kiittää tai antaa niitä takaisin. He vain sanoivat, että minun pitäisi tulla uudestaan ja kirjoittaa heille.
Varastin 10 centin Idako spudin - suklaapatukan. Kukaan ei ollut myymässä ja se kävi niin helposti. Ruokakauppaan tulin puoli tuntia liian aikaisin ja pystyin päättämään mitä ostaa. He antoivat minulle karkkia ja keksiä ilmaiseksi.
22.7. Oregon
Saavuin Oregoniin klo 11. Mr. ja Mrs. tulivat vastaan ja heidän 18-vuotias tyttärensä ystävättärensä kanssa toisella autolla. Näytin heille illalla esitteitä Suomesta ja kuvia kotoani. Aamulla menimme kaikki katolilaiseen kirkkoon ja söimme sen jälkeen aamiaista (kananmunia ja pekonia). Sitten lähdin tyttöjen kanssa piknikille kahdeksan juuri koulusta päässeen nuoren kanssa. Ajoimme 30 mailia, pysäytimme autot joen rannalle, grillasimme ja tulimme takaisin. Heti sen jälkeen lähdin hänen vanhempiensa kanssa pankkiirien piknikille ja siellä oli hauskaa. Monenlaisia kakkuja ja sen jälkeen leikimme - kaksi puoluetta ja neljä lautaa ja toinen leikki oli munien heittäminen. Sitten menin järveen uimaan. Illalla söimme jäätelöä ja katselimme televisiota ja suunnittelimme matkaani. Maanantaina menin Mrs. kanssa rannikolle (kahden tunnin ajo) ja söimme hampurilaisia. Vesi oli liian kylmää uintia varten.
Illalla tytöt näyttivät, miten nuorilla on tapana viettää iltaa - he ajavat nuorta härkää. Seuraavana aamuna autoin sairaalassa kaksi tuntia tarjoamalla kahvia. Sen jälkeen tytöt näyttivät minulle kaupungintaloa ja laittoivat tukkaani papiljotit. Istuin puutarhassa ja he kuivasivat tukkaani tukankuivaajalla ja luin samalla esitteitä kaupungista. Mrs. toi ruokaa ulos. Näimme näytelmän, jossa kerrottiin, miten vuonna 1836 ensimmäinen valkoinen nainen ylitti mantereen.
Bussissa 14-vuotias tyttö tuli istumaan taakseni jonkun matkaa ajettuamme. Hän oli tehnyt nuken isoäitinsä kansa ja näytti sitä. Sitten hän kysyi voisinko säilyttää salaisuuden: “Jos olisit minun äitini, pitäisitkö sormuksesta. Se on maksanut 1300 dollaria.” Tietysti pitäisin. Sitten hän antoi minulle ristin. Vaihdoimme bussia. Siellä nuori poika antoi minulle yöllä tupakkaa (en pystynyt ollenkaan nukkumaan), toinen antoi hattunsa.
25.7. Kalifornia
Saavuin aikaisin aamulla ja asemalla kuulutettiin nimeäni. Perheeseen (lemmikkieläinsairaala) kuului kolme tyttöä, 17 ja 19-vuotiaat. Aluksi söimme aamiaista, sitten he näyttivät minulle modernin ostoskeskuksen. Heti kun palasimme, menimme tutustumaan sairaalaan. Mrs. jäi opiskelemaan perheensä historiaa kirjastoon. Ajoimme raitiovaunulla, kävimme China Townissa ja söimme kalliin illallisen. Kävimme Fisherman aukiolla ja suurissa ostoskeskuksissa, missä he ostivat minulle mukin. Matka kotiin kesti yli tunnin. Kerroin heille kodistani ja että me emme koskaan tapaa toisiamme.
Söimme päivällistä pitkän pöydän ääressä, menin altaalle uimaan, näytin kuvia ja menin huoneeseeni nukkumaan. Minulla oli oma TV. Seuraavana päivänä menimme tyttöjen kanssa museoon ja zoohon. Kirjoitin postikortteja jotka hän postitti. Söimme illallista hienossa ravintolassa. Söin kalaa. Viime hetkellä he antoivat minulle kultaiset korvarenkaat ja hajuvettä. Minä annoin levyn. Mrs. antoi suukon ja luulen että hän melkein itki. He kuuntelivat hyvin kiinnostuneina mitä kerroin heille.
26.7. Los Angeles
Saavuin perjantai-aamuna Los Angelesiin. Mr. oli Bostonissa ja heillä oli kaksi lyhyttä mutta hyvännäköistä poikaa, 16 ja 19. Mrs. oli tyttömäinen. Hän näytti modernin ostoskeskuksen, Hollywoodin pääkadun ja Farmers Marketin, missä söin erilaisia salaatteja. Hän osti hapanleipää ja suomalaista juustoa. Kotimatkalla keskustelimme marijuanasta. Hän oli polttanut 30 kertaa. Illalla lähdin nuoremman pojan kanssa Olvera Streetin synnyinpaikkaan. Vanhempi poika tuli tyttöystävänsä kanssa mukaan. Olimme koko päivän Disneylandissä. Söimme meksikolaista ruokaa ja tulimme kotiin klo 11.
Seuraavana päivänä Mrs.vei minut Hollywoodin ja pojat menivät uimaan. Ajoimme junalla studioiden läpi ja näimme kaksi show’ta. Minulla oli hirveä nälkä. Kotona kirjoitin heidän kirjaansa ja Mrs. antoi hapanleipää ennen päivällistä. Söimme ja katselimme TV:tä.
Ajoimme kolme tuntia pääkatua. Siellä oli paljon hippejä ja hän osti minulle neonpaperia. Kun kävelin Hollywoodissa yksin, joku filmitähti sattui kävelemään kadulla. Hänen miehensä on kiinnostunut linnuista ja hän myös. Hän oli matkustellut Euroopassa junalla edellisenä kesänä.
29.7. Southside Anmal Hospital Phoenix
Asemalle Mrs. ja nuorin tyttö tulivat minua vastaan klo 6 aamulla. Heillä oli Cadillac. Aluksi kirjoitin kaksi kirjettä ja suunnittelin Mr. kanssa bussiaikatauluja. Oli valtavan kuuma, kun menimme zoohon. Vanhin tytär oli edellisenä kesänä Tanskassa. Kävimme botanisessa museossa ja söimme salaattia uudessa ostoskeskuksessa. Kävin suihkussa. He vain katsoivat televisiota kolmesta kuuteen. Ennen bussini lähtöä soimme meksikolaisessa ravintolassa klo 8. Mr. ja vanhin tytär odottivat niin kauan kuin bussini lähti. Mrsllä oli päänsärkyä ja hän näytti väsyneeltä.
Mexico via el Paso
Saavuin El Pasoon klo 6 aamulla ja kirjoitin yhden kirjeen ennen aamun valkeamista. Kävelin vain sillan yli. Joku mies tuli kysymään, haluaisinko ottaa drinkin hänen kanssaan. Hän vei minut kaljalle klo 7 aamulla ja tuntui kuin kello olisi 12 yöllä. Muut miehet halusivat tanssia kanssani ja niin ne alkoivat tapella. Sisään astui orkesteri ja ystäväni osti heidät ja he soittivat tangoa minulle. Miten kaunista. Lähdimme ulos. Hän kuvitteli että lähtisin hänen taloonsa ja meille alkoi syntyä vaikeuksia. Mutta minä en tarvinnut apua - hän jäi vain seisomaan. Kaikki näkemäni miehet vaikuttivat hulluilta. Yksi heistä tuli kysymään: “Mitä etsit? Vessaa?” Hän vei minut kauimmaiseen nurkkapöytään, hän oli sihteeri. Alakerrassa näkyi kanoja. Hän halusi vain suudella minua, mutta hän ei onnistunut. Tunnin kuluttua tapasin hänet uudestaan. Hän osti minulle jäätelöä ja vei tullin läpi eikä meidän tarvinnut maksaa mitään.
Kävelin kaupan ohi. Omistaja istui ulkopuolella ja hän halusi niin innokkaasti näyttää minulle kaikkea, että en voinut olla menemättä sisälle. Hän antoi minulle kaksi meksikolaista koiraa yhdestä suudelmasta. Se oli hieno suukko - ei mitään tunkeilevaa. Sitten hän otti minusta kuvan ylläni meksikolaisia vaatteita. Lähetän kuvat hänelle.
Kun palasin Yhdysvaltoihin, tullimies kysyi kansalaisuuttani. Hän uhkasi: “Jos sinulla ei ole papereita, on sinun jäätävä Meksikoon lopuksi elämäksesi.”
31.7. Texas, Forth Worth
Saavuin Forth Worthiin klo 2 aamuyöstä. Mrs. tuli ladyfriendinsä kanssa vastaan ja he pahoittelivat tuloaikaani. Mrsin mukaan on liian vaararallista naiselle matkustaa yksin yöllä.
Isäntäperheelläni oli kolme lasta, pojat 11 ja 12 ja tytär 7. Yksi pojista tuli aamulla huoneeseeni. Kaikki lapset olivat hiukan lihavia, aktiivisia partiolaisia. He olivat hyvin kiinnostuneita minusta. Söimme persikoita ja kananmunia aamiaiseksi. Ystävätär tuli jo heti aamulla ja söi aamiaista kanssamme. Hänellä oli kolme lasta mukanaan.
Lähdimme kaikki neekerien ala-asteen kouluun, koska hänen miehestä oli koulun rehtori. He esittelivät minulle kaikki luokkahuoneet ja joimme Coca Colaa. Hän otti kirjastosta kirjan ja antoi sen minulle. Lähdimme syömään tyypilliseen meksikolaiseen ravintolaan. Edellisenä päivänä en ollut syönyt mitään paitsi juonut ne kaksi olutta. Olin hyvin nälkäinen ja myös söin. Illalla oli aikaa kirjoittaa ja perehtyä Amerikan tilastoihin. Mrs. lähti ostoksille.
Molemmat naiset alkoivat valmistaa minulle modernia asua. Suomen kunniaksi he valitsivat sinivalkoisen kankaan, johon leikattiin kolme hiha-aukkoa, kolmen hiha-aukon mekko. Autoin kattamaan pöytää. Kaikki kolme lasta olivat ympärilläni mihin sitten meninkään. Söimme illallista klo 9.
Kävimme Lord’s Supper Display - vahamuseo. Museossa kysyttiin, mitä kieltä osaan parhaiten ja niin minulle soitettiin saksan kielinen esittely. Museossa Jeesuksen silmät saattoi nähdä vain jos kumartui polvilleen. Museossa ei ollut muita ihmisiä ja opas kertoi hyvin rauhallisesti kaikki, mutta miksi en voinut ymmärtää? Sitten kävimme Heritage Hall-intiaanimuseossa.
Dallasissa perheessäni oli kaksi tytärtä 16 ja 23-vuotiaat, vanhin naimisissa. Mrs. puhui lakkaamatta. Hän ajoi puoli tuntia näyttääkseen maatilan, mutta ei löytänyt mitään. Taidemuseossa hän esitteli minut kaikille, mutta meillä ei ollut aikaa nähdä kaikkia maalauksia. Otin valokuvan ja hän näytti autosta käsin useita paikkoja.
Aamulla menimme aluksi sanomataloon, missä oli sovittu haastattelu, mutta päätoimittaja oli hyvin kiireinen. Jotkut miehet esittelivät meille koko talon. Lähdimme moderniin ja kalliiseen ostoskeskukseen syödäksemme lounasta toisen eläinlääkärin vaimon ja kanssa. Söin salaattia ja keittoa. Tytär oli ollut edellisenä kesänä Euroopassa ja lentänyt maasta maahan. Hän pyysi minua kirjoittamaan hänelle, jos minulla olisi jotain ongelmia.
Kuuteen mennessä olimme kotona. Toisen piti pitää huolta kaikista lapsista sillä aikaa kun toinen näytti minulle taloa. Heistä oli hyvin epätavallista, että heillä oli kylässä suomalainen tyttö. Nainen tuli vielä illalla taloomme ja antoi minulle rahapussin, vedenkeitinspiraalin ja silitysraudan. Erinomaista. Lähdimme katsomaan operettia Gypsy kiinnostavaan rakennukseen - Casa Manana, Theatre in the Round. Ennen lähtöä Mrs. paranteli kuosiani. Minusta se oli kauheaa. Luulen että hän ei pitänyt marimekostani. Mrs. kertoi, että teatteriväki on hyvin hienoja ihmisiä ja hänenkin olisi pitänyt ottaa hansikkaat ja hattu. Mutta he olivatkin tavallisia ihmisiä ja kaikki tulivat myöhässä.
Kävimme syömässä Dallasin hienoimmassa ravintolassa, eräs toimittaja tuli mukaamme ja seuraavan päivän lehdessä oli iso artikkeli: “Marketta sees the America first but her plans include studying in Russia later.”
Korkealla oli näkötorni. Ostin sieltä ison postikortin vanhemmilleni.
Kaikki nämä ihmiset olivat ympärilläni, en ollut vielä koskaan tuntenut itsenäni niin tärkeäksi. Kuljimme tunnin isossa ja hyvin modernissa kaupassa. Sitten Mrs. Parker lähti kotiin ja osti kukkia mukaansa ja ajelimme ympäriinsä hetken. He veivät minut kotiin, antoivat limonadia, kaunista kirjoituspaperia ja aloin kirjoittaa, mutta vain yhden postikortin, sillä Mr. Roberson tuli sairaalastaan ja lähdimme syömään barberquetä. Hän oli rakastettava ihminen, vähän niin kuin Usko Saarijärvellä.
Nuorimmalla tyttärellä oli treffit. Hän oli hyvin ylpeä, sillä hänellä oli ollut joka ilta treffit eri pojan kanssa. Ajoimme maatilalle ja näytin miten maitokonetta käytetään. Mr. halusi antaa minulle joitakin kasveja. Kävimme suuressa ostoskeskuksessa. Mutta oli myöhä ja kaupat olivat jo kiinni, sitä enne söimme isot jäätelöt eräässä kaupassa. Saimme seuraavan päivän lehden, mutta Mrs. oli pettynyt, koska hänestä oli siinä huono kuva.
Söimme tyttären kanssa aamulla munia ja makkaroita Hän oli dietillä. Lähdimme ratsastamaan. Se oi jännittävää. Ratsastimme kaksi tuntia ja sen jälkeen menimme kaikki kaffeteriaan syömään lounasta. Mr. söi kanssamme. Menimme country clubiin uimaan. Mrs. pesi ja kuivasi kauheat vaatteeni. Uima-altaalla kirjoitin Coloradoon kiitoskirjeen.
Söimme kotona ja lähdimme bussiasemalle. Mr. oli ihana ihminen. Hän osti minulle makeisia,12 postikorttia ja antoi monta postimerkkiä.
Hän lupasi käydä Texasin yliopistolla ja kysyä, kuinka paljon opiskelu maksoi siellä. Bussi oli 15 min myöhässä ja minua nolotti odottaa, koska he olivat niin ystävällisiä minulle ja antaneet kaikenlaista.
4.8. Louisiana, New Orleans
Bussissa en voinut nukkua, koska joku poika halusi pussata koko ajan. Bussi tuli perille liian aikaisin, mutta viimein Mr.Vehko, hänen naapurinsa ja tämän vaimo huomasivat minut. Hekin olivat odottaneet pitkän aikaa. Menimme hotelliin syömään aamiaisen ja kävelimme rantakatuja. Mr. Vehko kertoi käyvänsä usein yökerhoissa. Hän oli iso mies, jolla oli lyhyt tukka ja leveä nenä. Kaikki olivat ystävällisiä ja meillä oli hauskaa. Heidän autossaan oli ilmastointi ja ajoimme muutaman tunnin katsellen kauniita taloja ja yrittäen löytää ravintolaa. Minä söin kalaa ja join cocktailin. Kesti tunti ajaa Mr. Vehkon kotiin. Hän esitteli minulle kaikkea, tarjosi oluen ja menimme naapurien taloon, jossa minun oli tarkoitus nukkua.
Söimme illalla vielä salaattia ja menimme toisille naapureille kylään. Hänellä oli sauna ja hän lämmitti sen minulle ja minä istuin puoli tuntia. Heillä oli cocktailbaari ja meillä oli tosi hauskaa. He olivat suorasanaisia, joivat vähän liikaa, nauroivat, ottivat kuvia, söimme kakkuja ja muuta hyvää. Nukuin korkeassa sängyssä. Heillä oli kaksi tytärtä, mutta molemmat olivat jossain. Seuraavana aamuna hän tarjoili minulle leipää ja juustoa. Kirjoittelin postikortteja klo 12 saakka, ajelimme ympäri kaupunkia ja söimme spagettia kuudelta. Olin saunassa 3.30.
Mr. Vehko tuli käymään illalla ja oli hermostunut, koska hän ei tiennyt, miten antaa jäähyväiset. Hän näytti dioja. Aamulla ajoimme klo 11 New Orleansiin. Joku mies alkoi seurata ostoskeskuksessa ja ihaili kaunista ihoani. Söimme cafeteriassa. Bussiasemalla Mrs. soitteli, minä kirjoitin postikortteja. Kaikki kesti liian kauan ja bussi oli täynnä astuessani sisään.
Aamuisin hän kertoi minulle aina kristillisestä tieteestä.
Florida, John F.Kenndy Space Center
Teimme retken avaruuskeskukseen. Ensin Mrs. ja tyttö katselivat kuvia ja ostivat postikortteja ja jotain syötävää. Mutta meillä ei ollut lupa syödä tai juoda esittelybussissa. En ymmärtänyt paljoakaan, mitä kuski kertoi. Vuonna 1958 perustetussa avaruuskeskuksessa työskentelee 38.000 ihmistä.
Kotimatkalla ajelimme Floridan rannikolla. Kello oli jo viisi eikä siellä näkynyt paljoa ihmisiä. Ranta näytti likaiselta. Kävelimme hiekalla ja söimme merikalaa. Illalla Mr. luki sanomalehtiä ja Mrs. teki töitä keittiössä, lapset katselivat televisiota kuten aina ja minä kirjoitin koneella kotiin. Soitimme Mr. Pasi Rutaselle. Hän oli Miamissa republikaanien konferenssissa. Puhuin hänen kanssaan ja toivoin tapaavani hänet seuraavana päivänä. Hän oli menossa kalalle, mutta se sopisi sen jälkeen. Lupasin tulla.
Kävimme Mr. kanssa Cypress Gardenissa
Vielä tallessa:
Greyhound
International See America Ticket
1
month, 99 dollar
July
15, 1968
ex-tension
Yöpymispaikkoja:
Alabama: Mobile
Arizona: Phoenix
California: Los Angeles, Oakland, Sacramento
Colorado: Denver
Dist.of Columbia: Washington
Florida: Jacksonville, Miami
Illinois: Chicago
Iowa: Des Moines
Louisiana: New Orleans
Missouri: Kansas City jne.