Ekokylä/Marketta Horn tammikuu 1997

 

Kestävän elämän perusta

Eri puolilla maailmaa ollaan kehittämässä positiivisia yhteiselämän malleja. Minkälaisessa yhteisössä ihminen voi elää kestävillä periaatteilla? Kestävyys edellyttää sellaista elintapaa, jossa luonnonvaroja ei käytetä enempää kuin niität syntyy. Yhteisön on oltava kestävä henkisesti, kulttuurisesti, taloudellisesti ja ekologisesti.

Ihmissuhdeyksikkönä perinteinen parisuhde ja perhemalli ei toimi, koska siinä asetetaan muutama ihmissuhde kaikkien muiden ihmissuhteiden yläpuolelle erityisasemaan. Silloin niiltä vaaditaan väistämättä liikaa.

 

Kirkontornista näet omat elinehtosi

Nykyajan ekologit ovat todistelleet, että mitä keskittyneempi järjestelmä on sitä tuhoisampi se on yksilölle. Mitä enemmän työnjakoa järjestelmä soveltaa, sitä vaarallisempi se on kokonaisuudelle. Ekologisen jatkuvuuden turvaaminen edellyttää lukemattomien keskinäisten riippuvuuksien tajuamista. Ajatus perustuu siihen, että vain pieniin verkostoihin perustuvissa järjestelmissä voidaan kunnolla hyödyntää biosfäärin kaikkia mahdollisuuksia.

Vaikka kehitys on kulkemassa kohti suurta yhteistä maailmanvaltiota, puhutaan myös uudesta 'kirkontorni politiikasta'. Siinä tavoitteeksi on asetettu jonkinlainen kirkontornihorisontti. Jokaisen tulisi kotikylänsä kirkontorniin kiivetessään nähdä 97 prosenttia omista elinehdoistaan. Elämää ja kuolemaa eivät ohjailisi enää tuntemattomat tuulet tai olemattomat järjestelmät. Kirkonkylä muodostaisi vastakohdan nykyisen kaltaiselle riippuvuudelle. Vain niissä energian ja aineen kierrätys voidaan yhdistää järkevästi.

Ekokylän avainkäsitteitä ovat autarkia, feodalismi, desentralisaatio ja oma apu. Itsenäiset ja omavaraiset kylät toimivat yhtenäisillä ekologisilla ja kulttuurisilla alueilla.

Yhteiskunnallisena mallina ekokylä tarkoittaa 60-6000 ihmisen itsenäisiä ja päätösvaltaisia yhteisöjä, taloudellisesti korkeintaan 6000 ihmisen autarkisia eli omavaraisia alueita. Omavaraisuuteen pyritään ravinnon, energian ja muiden raaka-aineiden, myös kulutustavaroiden suhteen. Vain ihmisten välisen dialogin suhteen ei oltaisi omavaraisia. Henkisyyteen on vara suuntautua. Fyysinen on paikallista, henkinen on globaalia.

Omavaraisuus on kulmakivi siksi, että energiaa voidaan säästää parhaiten, kun tavaroita ei tarvitse kuljettaa. Paikallisia luonnonvaroja voidaan hyödyntää, vaikka ne ovat pieniä. Tuotanto vastaa todennäköisimmin tarvetta, kun kuluttajat itse suunnittelevat ja valmistavat tuotteet. Hyötyjä ja haittoja voidaan punnita vastakkain, koska tuotannon hyöty koituu niille, jotka kantavat ympäristöhaitat. Valta ja vastuu on oltava niillä ihmisillä, jotka jakavat tehtyjen päätösten ja niiden toteuttamisen seuraukset.

 

Yksinäisyyskin uhkaa

"Olen viime kuukausina saanut uskomattoman paljon kirjeitä sellaisilta ihmisiltä, jotka ovat yllättäen joutuneet elämässään tyhjän päälle. Erityisesti heidän kokemansa yksinäisyys tuntuu järkyttävältä. Heillä ei ole yhteyttä kohtalotovereihinsa eikä käsitystä siitä, miten avuttomuuden läpi voisi kulkea. Uskon että tässä maassa on paljon sellaista yksinäisyyttä ja häpeää joka johtuu uskosta omassa varassaan selviytymiseen elämän ainoana ohjenuorana." (Martti. Lindqvist HS 23.9.1994)

Niin Sointulat kuin sosialistiset kolhoosit ja spirituaaliset aurinkoyhteisöt ovat jonkinlaisia kirkonkylien eli kuten nykyään sanotaan ekokylien esiasteita. Vaikka useimmat kokeilut ovat epäonnistuneet, paljon paremmin ei ole käynyt sosialistisille markkinatalousyhteiskuntamalleillekaan, vaikka ne jatkavat olemassaoloaan.

Yhteisöllisen elämäntavan etsintä on merkki uudesta uskonnollisesta suuntautumisesta. Se kertoo uudenlaisen spirituaalisuuden eli hengellisyyden noususta. Yhteisöllisen elämänmuodon lähtökohtana on aina jonkinlainen protesti, joka perustuu evankeliumin radikaalisuuteen. Se voi kohdistua kirkon maallistumista, elämän velttoutta tai yhteiskunnallista tilannetta kohtaan. Yhteisössä tapahtuvat muutokset heijastavat aina jollakin tavalla ympäröivän yhteiskunnan muutoksia. (Yhteisöt ja kirkon uudistuminen, toim. Heikki Kotila. Kirjaneliö Hki 1994)

Puolet meren kaloista on tuhoutunut, puolet maailman metsävaroista peruuttamattomasti kuollut, humuskerros saastunut, yli puolet taajamien lapsista kärsii kroonisista sairauksista eli ei näe koskaan tervettä päivää. Sperman laatu on ratkaisevasti heikentynyt. Elintavassamme täytyy olla jotain perusteistaan väärää.

 

Pilottihankkeita tarvitaan

Visiot ovat avainasemassa muutoksen toteuttamisessa ja innostuksessa. Kun monet ihmiset ovat samaa mieltä jostain visiosta ja hyväksyvät sen päämääräkseen, on mahdollista luoda uusi järjestelmä. Uusi yhteiskunta voi muodostua vain vision perusteella. Vision muovaamisessa on oltava mukana paljon ihmisiä, kunnes se vähitellen saa yhteisesti hyväksytyn muodon.

On kehitettävä sellaisia uusia asuinmalleja, jotka eivät turvaa vain fyysisiä tarpeita vaan myös henkisiä tarpeita. Ekokylässä kaikki saavat puhdasta ravintoa ja puhdasta lämpöä hyvässä ympäristössä. Samalla suojellaan myös luontoa, asutusta ja kehitetään ihmismieltä. Kestävää kehitystä ei voi typistää koskemaan vain luontoa, vaan se on kokonaisvaltainen käsitys kestävyydestä. Kasvun ei tulisi enää merkitä onnistumista. Biosfääri osoittaa kasvun rajat. Uusimmissa yrityksissä ei olekaan voiton tavoittelu enää ensi tilalla vaan itsemääräämisoikeus työpaikalla, määräysoikeus yrityksessä, yhteiskunnallisesti mielekkäiden laitosten itsehallinta.

Ihminen herää silloin, kun hän tekee yhteistyötä toisten ihmisten kanssa. Työskentely yksin metsässä ei avaa silmiä. Sieltä on tultava ulos ja otettava yhdessä toimimisen riski (Manfred Klett)

 

Kestävä kehitys tarkoittaa

Ympäristön suojelussa soveliasta teknologiaa, joka

  •  kehittää ekologista asumista,

  • uusiutuvia energiavaroja,

  • luonnollista likaveden puhdistusta,

  • uudelleenkäyttöä ja hyvien mallien luomista luonnon ja luonnonvarojen säästämiseksi.

 

Kulttuurisesti ja sosiaalisesti:

  • Uudenlaista johtajuutta ja hallintoa
  • Yhteistä päätöksentekoa. Ristiriidat ratkaistaan ilman enemmistöpäätöksiä.
  • Ihmisillä on mahdollisuus elää yhdessä uudella tavalla.

 

Taloudellisesti:

  • Järjestelmää, joka ei tue luonnon yksipuolista hyväksikäyttöä.
  • Yhteisöllisessä elämässä on mahdollista elää niiden raaka-aineiden turvin, joita kullakin alueella on saatavilla.

 

Tajunnallisesti: (spirituaalisesti)

  • Säilyttää elämän henkinen ulottuvuus.
  • Ekologian ja tajunnan välillä on yhteys, jonka esille tuominen on ekologisen yhteisön päätarkoitus. Ihminen joka herkistyy luonnolle, alkaa kasvaa myös henkisesti.

 

Ympäristönsuojelunneuvosto on suositellut kestävälle kehitykselle seuraavanlaista määritelmää:

Kestävä kehitys tarkoittaa luonnon ehdoilla tapahtuvaa ja maapallon voimavaroihin suhteutettua yksityisen ihmisen ja samalla koko ihmiskunnan tarpeiden tasa-arvoista tyydyttämistä sekä siihen perustuvaa ihmisten fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin lisääntymistä sukupolvesta toiseen.

Kestävässä kehityksessä ei ole kyse pelkästään teknisluonteisista korjauksista vaan kysymys on myös arvoista. Luonto määrää kehityksen ulottuvuudet, mutta ihmiset ne arvot joita noudatetaan. Ihmisen arvomaailma tulee esille elämäntavassa, kulutustottumuksissa ja asumistoiveissa.

Sosiaalisesti hyvä ja kestävä asuinympäristö tarkoittaa, että paikalla asuu monen ikäisiä ihmisiä, alueella on oma identiteetti ja sosiaalisia verkostoja.

- Siellä voi asua ja tehdä työtä. Siellä on tarvittavia palveluja.

 

**********

 

Kun muutoksen tuulet puhaltavat, toiset rakentavat tuulen suojia, toiset tuulimyllyjä. 

Riippumaton putoaa, iso tarvitsee niin monta jalkaa, että kompastuu. 

Kun kaksi vastakkain istuvaa ihmistä katselee kuutosta, toinen näkee sen kuutosena, toinen yhdeksänä.

Tämä kuvaa ihmisten asennoitumista murroskauteen. Toiset ovat säilyttäjiä, toiset uudistajia. Säilyttäjissä on mukana fundamentalisteja ja reformisteja. Uudistajissa innovaattoreita ja utopisteja. Itse luokittelen itseni innovaattoriksi.

Seitsemälle veljelle asutuskeskus merkitsi kärsimystä ja yhteiskunnan normipakkoa. Veljekset pakenivat Impivaaran korpeen. Puukkojunkkarit vastustivat asutuskeskuksia. Vasta Sillanpää toi esille harmonisen kyläyhteisön

Hyvin rakennetut tiilitalot eristävät ihmiset toisistaan. Enää ei ole pihapiiriin poikkeajia. Kylätiellä näkee vain kuntoilijoita hölkkäämässä. Kiinnostavan ryhmän muodostavat koiraperheet, joilla näyttää juttua piisaavan.

”Maalla on yhteys alkutuotantoon, tunne että olen varmalla Pohjalla, lyhyen matkan päässä kaikesta”, sanoo Panu Rajala (Maaseudun Tulevaisuus 10.8.96) Vaikka maailma päällensä mällistelisi niin maalaiskylä on viimeinen joka säilyy ja elää.

Raskas yhteisöllisyys on muuttumassa kevyemmäksi ja se arvostaa, suvaitsevaisuutta ja erilaisuutta.

Keväällä 1996 ilmestyneessä kokoomuksen maaseutuohjelmassa
ehdotetaan nk. maapankin perustamista, joka myöntää halpoja lainoja maatalouteen ja että esim. tyhjiksi jääneisiin maataloihin voidaan perustaa pieniä kodinomaisia vanhainkoteja. Kyse on olemassa olevien tilojen konversiosta.

Filosofi Esa Saarinen puhuu kyläenergiasta. Kyläläisiä ei sido yhteen perinne tai sukulaisuussuhteet vaan "vaistomaisesti aistittu yhteinen kohtalo'! (Valtakunnallisen vihervuoden päätösseminaarissa joulukuussa 1995). Saarisen mielestä tulevaisuudessa ei enää voida turvautua siihen, että järjestelmä toisi ihmisten elämään elämänlaatua, vaan sitä on etsittävä muualta.

Juhani Kahelin valtiontalouden tarkastusvirastosta on vaatinut haastajaa nykyiselle valtiolle ja taloudelle: valtiokeskeisyyden sijaan kansalaisyhteiskunta, keskittyvän markkinatalouden sijaan ekologinen ja hajautettu talous. Kahelin kirjoittaa "Verottajan eli valtion ja kuntien intressi on saada yhteiskunnan taloudellinen toimeliaisuus muotoihin, joissa kiertää raha. Ei-rahallisten toimintamuotojen annetaan surkastua."  (hs 19.12.1988)

Meillä on edessä sekä maan ekologinen uusasuttaminen että kansalaisten sosiaalinen itsenäistyminen. Jospa me veronmaksajina saisimme sanoa kantamme siihen, mihin tarkoituksiin minun maksamiani veroja saa käyttää. Onko hallitus sellaisessa yhteiskunnassa, jossa ihmiset alkavat äänestää jaloillaan, enää oikea klikki päättämään, mihin rahat käytetään?