Kevät 2001

Kun ihmiset soittavat yhteisöömme - oli kyse sitten toimittajista, vakavasti muuttoa harkitsevista tai muuten vain kiinnostuneista - ovat aina ensimmäisiä kysymyksiä: Kuinka monta teitä siellä on? Miten teillä menee. Mitä suunnitelmia teillä on.

Uusi asia on nousemassa esille ruoka- ja muiden ympäristökatastrofien lisääntyessä: Miten elämänvalintanne vaikuttaa yhteiskunnalliseen muutokseen - syrjäytymiseen, masennukseen, terveyteen ja saastumisen vähenemiseen.

Vastaan vajaan neljän vuoden kokemuksen perusteella näihin kolmeen kysymykseen.

Postituslistalla on 200 ihmistä ja meille on antanut osoitteensa 500 ihmistä. Ensiaikoina soittaneet kertoivat, miten hekin haluaisivat muuttaa tämän tapaiselle aikuisten ihmisten yhteiselle maatilalle järven rannalle, mutta kun heillä on vielä lapsia kotona, äiti hoidettavana, eläkepäätös kesken... Meitä on viisi, jotka olemme asuneet täällä yli vuoden. Puolet niistä jotka ovat muuttaneet pois, pitävät vielä yhteyttä. Yhteisö- ja ekoelämän haaveen ja toteuttamisen välinen ovi on paksu.

 että kaikki olemme vastuuntuntoisia ja teemme mitä osaamme. Talo on siisti ja lämmin, ruoka ajallaan, eläimet kunnossa ja lumityöt tehty. Tulevaisuuteen ja perusremonttiin olemme satsanneet keräämällä varoja hakelämmitykseen ja aurinkopaneleihin.

Sisätilojen kompostikäymälät olemme hankkineet. Virtsakaivo on työn alla. Ihmisen uriinissahan on se typpimäärä, mikä tarvitaan hänen oman elintarvikepeltonsa lannoittamiseen. Emme halua ohjata virtsaa vesistöön kaupungin puhdistamon kauttakaan, joten tässä käytämme vielä pottaa. Osaajia tarvitaan!

Muuten alamme tottua talon tapoihin.

Nyt tiedämme, että

• eläimet synnyttävät alkuvuodesta,
• patjat ja peitot on tuuletettava pakkasella,
• taimet pannaan kasvamaan alkukeväästä,
• peruna ja siemenet kylvetään alkukesästä,
• matot ja ikkunat pestään alkukesästä,
• yrtit kerätään ja kasvimaita kastellaan kesäkuussa,
• heinä pannaan seipäille ja kasvimaita kitketään,
• eläinten aidat kunnostetaan.
• Heinäkuun lopulla säilötään 120 pensaan puutarhamarjat ja sitten
• kerätään metsämarjat ja sienet. Jos jää aikaa,
• keräämme itikkakauden jälkeen lähimetsissä rankoja.
• Syksyllä autamme lähitilan luomuviljelijöitä sadonkorjuussa ja
• säilömme, mitä meille tulee ja mitä saamme lahjoituksina.
• Lampaat on kerittävä.
• Marraskuussa on koko ruljanssi ohi. Alamme karstata ja kehrätä, korjata työkaluja, lämmittää taloa, kunnostaa sisätiloja ja valmistautua vuoden vaihteeseen.

JA SITTEN TAAS KIERROS TOISTUU. Niin kuin farmariperheet tietävät. Meille kaupunkilaisille ja palkkatyöhön tottuneille luonnonrytmin mukainen elämä vaatii totuttelua.

Juhlapyhinä on porukkaa ja pidämme hauskaa musisoiden.

Tämän vuoden tammikuussa sirkkelöimme puita ja heittelimme sisälle. Paljon puutta saimme purkutaloista, koska kaatopaikan maksumääräykset ovat muuttuneet.

Nyt on maaliskuun alku ja aloitamme uutta puunhankkimiskierrosta. Kaikki neljä pakastinta on täpötäynnä marjojen ja vihannesten lisäksi lampaan-, vuohen- ja sianlihaa. Myymme näiden onnellisten eläinten (urosten) lihaa 24 mk/kg.

Kutunmaitoa alkaa tulla jo yli oman tarpeen. 12 lammasta ja kaksi vuohta on synnyttänyt. Vielä kaksi kiliä synnyttämättä. Navetassa on kova vipinä. Kanat ja ankat ovat alkaneet munia. Olemme tilanneet 20 hornilaista maatiaiskanaa, sillä oma maatiaiskanahaaramme ei enää hautonut ja kanat alkavat olla viiden vuoden maagisen rajan ylittäneitä. Niiden elämä tästä eteen päin olisi vain vaivalloista. Viimeinen muna tuli ennen joulua ja ensimmäinen kuukautta myöhemmin tammikuun lopulla. Maaliskuun alusta kanat ovat alkaneet munia normaalisti yksi per päivä. Talvella emme anna maatiaiskanoillemme keinotekoista valoa, lämpöä emmekä ravintoa.