Kirje Tuula Lehtoselta 18.9.2020


Terve! Me tavattiin siinä Mintun ulkopuolella jokin aika sitten ja lupasin sulle kirjoittaa. Olipas hauska tavata niin monen vuoden jälken, lähemmäs 60 vuotta. Mutta tunsin sinut heti, oot ihan saman näköinen kuin silloin lapsena. Olen kyllä sinusta lukenut jossain lehdessä tässä taannoin, no muistelempas hiukan piikana oloa teillä silloin.

Muistan kerran kun Markku ja minä katsoimme TV niin Ilta tulla tupsahti ja istui meidän väliin. Että ei vaan istuta vierekkäin. Sanoi minulle ”pitäisi sukkia parsia” ja toi ison korin rikkinäisiä sukkia parsittavaksi, vaikka oli jo ilta.

Talvella minulla oli kello soimassa kolmen aikaan yöllä, piti mennä laittamaan halkoja isoon uuniin. Kello soi aamulla kuuden aikaan ja monta kertaa oli illalla kahdeksan ennen kuin olin valmis vapaalle.

Ilta sanoi minulle ilmoittaneensa minut ompelukurssille. No en kyllä miellelläni sinne mennyt, mutta se oli käsky. Siellä sitten ommeltiin mekko minulle, samettimekko, vihreä. Ompelin. Ajattelin kun joskus voisi päättää omista asioistaan niin enää koskaan kyllä tee käsitöitä. Enkä ole tehnyt. Sitä piti sitten seurahuoneelle mennä muotinäytökseen mekko päällä, kävelimme siellä asiakkaiden seassa. Mutta siitäkin selvisin.

Huh joskus kun puhelin soi eikä isäsi ollut paikalla, vastasin ja siellä langan toisessa päässä saattoi olla hätääntynyt ääni, että lehmä kuolemaisillaan tai jotkin muu eläin. ”Voinko tulla?” Minä parhaani mukaan selostan, että en ole eläinlääkäri oon vain kotiapulainen. He vain ”mutta voisitko silti tulla katsomaan”. En kyllä ymmärrä yhtään, mitä jos odotetaan oikeata eläinlääkäriä. Sitten kun Veikko tuli kotiin sai sitten lähteä. Monta tuommosta huvittavaa tapausta.

Ruokakaupassa ei koskan tarvinnut käydä. Sieltä tuotiin kerran viikosa kotiin.

Sinun kanssa leivottiin kovasti pikkuleipiä. Olit kova tyttö leipomaan. Kyllähän sitä puuhaa oli kovasti, kun olin nuori ja kokematon. Sun isä Veikko oli tosi kiltti minulle, oli mun puolella jos jotain oli, kun teillä oli vieraita. Niitähän oli aika usein. Piti olla etu-, pää- ja jälkiruoka. Katsoin keittikirjasta ohjeet monta kertaa. Kyllähän se syötäväksi antoi, ei kukaan ainakaan minulle suoraan moittinut ja hyvä niin.

Mikko oli niin kilti pikkupoikana. Olittehan te kaikki kilttejä,ei siitä ole kysymys. Olikos Mikolla perhettä? Nuorena nukkui pois. Missähän päin maapalloa Markku hyörii? Matin tytön kanssa oon jutellut kun hänhän on Hankkijalla töissä. Ja olen sieltä paljon kukkasia ostanut. Olen kukkahullu ihminen. Sisällä täällä ei viihdy kukat, en tiedä syytä. Mutta pikku tontti on niin sanotusti aika lailla täysi.

Kyllä äidilläsi oli joskus moittimista siivouksesta, pölyistä, että en ole kunnolla pyyhkinyt. Muistan yhden tapauksen, kun pestiin pyykkiä (en muista tädin nimeä) joka toinen torstai. Kun piti mankeloida, iso mankeli, valtavan suuri. Minä pyöritin ja tämä täti piti lakanasta kiinni. Pyöritin niin että hänen sormet jäi väliin ja hän huuti. Minä säikähdin niin hirveästi, että jatkoin pyörittämistä, mutta onneksi selvittiin pelkällä säikähdyksellä.

Nyt kun käyn uimassa tuossa meidän rannassa, vastakkaisella rannalla näen teidän vanhan kodin. Aika ihmeellistä. Sieltä alkoi työsarka. Ja nyt voi sanoa ympäri on käyty yhteen tultu. On pyöritty siellä sun täällä ja nyt ollaan täällä. Tuuhan käymään täällä meillä. Oot tervetullut. Tykkäään kovasti kun käy vieraita. Laitan tässä osoitteen ja puhelinnumeron. Soittele ennen kun tulet, että ollaan kotosalla ja otan kahvileipää sulamaan. Hyvää syksyä ja vointeja sinulle.

Tuula


Seija 9.1.2021


 Oli mielenkiintoista lukea kollegani kokemuksista teillä, mitä muistelen suurella ilolla. Töitä oli kyllä paljon, mutta kotona piti tehdä paljon enemmän. Äidilleni ei riittänyt mikään!!! Teillä sain jopa myönsteistä palautetta äidiltäsi, oli ihana kun kelpasin.

Malvisen Saima kyllä sanoi alussa: ”Et sie tuu pärjäämään täällä, siulla on niin pienet käetkin.” Kyllä hän muisti ylistää omaa erinomaisuuttaan ja ihmetellä miten osaamattomia tyttöjä teillä oli ollut. Sinun äiti ei koskaan väheksynyt entisiä. Muistan häntä kiitollisuudella ja lämmöllä.

Sinun ystävyytesi on elämässäni suurena ilona ja aarteena. Kiitos sinulle. Olet rikastuttanut elämääni laajemmilla ympyröillä. Sain elää kanssasi ihanaa nuoruuttamme, kauniissa kodissasi ja retkillä. Tykkäsin teistä kaikista. Kaikkea hyvää koko Ikkalan perheelle! Muistelen paljon Saarijärven aikoja ja teitä kaikkia. Elämä oli silloin huippua eikä sitä silloin tajunnut.