Muutos kohtuullisuuteen on mahdottomuus! 

(nimittäin ilman katastrofia?)


Päivitetty 17.4.2016

Nietzsche kuvasi kapitalismia säälivästi: "He tyytyvät niin vähään.”

Keskeinen aristoteelinen hyve on kohtuullisuus. Hyveet ovat olennainen osa monipuolisesti kehittynyttä persoonallisuutta. Hyveellinen persoona on sekä sensitiivinen että harkitseva, luonnon eri puolille avoin toimija. (Bartolommei)


Miksi muutokseen ei kyetä?


1. Ihminen pelkää muutosta

Ympäristöongelman ratkaisun pitkittyminen ei ole enää taloudellinen eikä tekninen kysymys, vaan syynä ongelman vaikeaan ratkaisuun on perinne, perinteinen arvopohja - ihminen pelkää muutosta. Mieluummin jatkamme vanhaa menoa, vaikka se on havaittu huonoksi kuin lähdemme mukaan aloittamaan jotain uutta. Kaipaamme turvallisuutta ja äänestämme siksi edustajiksi ihmisiä, jotka lupaavat jatkaa perinteitä. Aristotelen sanon: Ihmisellä on tahdon heikkous. Ihminen ei käyttäydy viisaasti.

Kulttuurin vaikutusta ilmastonmuutokseen tutkittaessa (Culture and Climate Change) voidaan osoittaa se mitä prof. Mike Hulme kutsuu vajausmalliksi tutkimuksessa. Oletetaan että jos vain ihmiselle annetaan riittävästi tietoa, hän ymmärtäisi ongelman ja muuttaisi käyttäytymistään. Kuten eri alojen taiteilijat ja tutkijat tietävät, tiedon puute ei ole keskeinen ongelma. Tehokas ja pitkäkestoinen muutos kasvihuonekaasujen vähentämiseen vaatii voimakkaiden myyttien ja uskomusten kyseenalaistamista siitä mitä olemme yksilöinä ja yhteisöinä.

Pertti Töttö kuvailee ongelman syvyyttä vähän  tähän tapaan: Havainnot eivät saa aikaan muutosta, teorian täytyy muutta ensin, jotta havainnot voivat alkaa puhua uuden teorian puolesta vanhaa vastaan. Kun uusi teoria on syrjäyttänyt vanhan ei maailmaa voi nähdä enää aikaisimpien silmälasiensa läpi, vaan kuvion vaihtuminen on peruuttamaton muutos. Tieteellisessä vallankumouksessa tapahtuu syvällinen maailmankuvan muutos. Tieteessähän ei voi nähdä maailmaa kahdella tai useammalla valinnaisella tai tasa-arvoisella tavalla. Ennen suhteellisuusteorian pälkähtämistä Einsteinin päähän, ei kenelläkään olisi tullut mieleen ruveta testaamaan, taipuuko valo vai ei. Näkikö vuoden 1200 tähtitieteilijä ja hänen kollegansa 1900-luvulla saman asian katsoessaan itään? Heidän verkkokalvolleen siirtyi sama kuva auringosta mutta toinen näki maata kiertävän taivaankappaleen, toinen taas pisteen jonka ympäri maa kiertää. Ihminen voi nähdä esineitä tai tapahtumia mutta ei koskaan tosiasioita. Syyt on tunnettava jos halutaan saada vaikutuksia. Kausaalisuus määritellään siis potentiaalisen toiminnan avulla, syyhyn puuttuminen aiheuttaa muutoksia vaikutuksessa, mutta vaikutuksen manipuloiminen ei muuta syytä. Tarvittava teoria ei ole vielä ylittänyt julkisuuskynnystä.

RISC Monitor -tutkimusohjelman johtaja Tiitta Tiilikainen vakuuttaa: "Uhkaavan ilmapiirin keskellä turvallisuushakuisuus yleensä lisääntyy."

2. Ihminen haluaa olla kuin muut

Mutta jos nykyihmisen kantavaksi voimaksi on tullut muutoksen pelko, käyttäytyy hän toki viisaasti seuratessaan muita? Eero Silvasti kirjoittaa, että todellinen hallitseva luokka on nimeltään olosuhteiden tyrannia, yhdenmukaistamisen velvoite. Jos yleisesti on sovittu, että syödään banaaneja niin kaikki myös ostavat banaaneja. Ei tarvita edes tieteellistä näyttöä siitä, että ne olisivat terveellisempiä kuin mustaherukka.

Kansalaisrohkeus tarkoittaa uskallusta toimia eri lailla kuin muut ja uida vastavirtaan. Se näyttää olevan ristiriidassa muiden demokratian arvojen kanssa. Demokratia perustuu yhteisen hyvän tavoitteluun. Omapäisyys ja henkilökohtainen mielipide eivät ole osa demokratiaa. Saksan kielessä erotetaan das Ich ja das Selbst eli minä ja itse. Minä on kulttuurin tuote, mutta minun sisälläni on se itse ja siihen tulee satsata tulevaisuuden muutoksessa. Tietysti on helpompi kuunnella ja totella velvollisuuksia kuin kuunnella sisimmän elämänohjeita.

Ihminen elää helposti ulkoisten voimien, oman viiteryhmänsä ehdoilla. Psykologian professori Irving Janis on tutkinut ryhmädynamiikkaa ja erityisesti joukkoajattelua (Groupthink 1972), sitä miten huonot päätökset syntyvät. Suljetun ryhmän jäsenillä on taipumus kehittää joukkuehenki, jonka vallassa he sortuvat tiedostamattaan harhakuvitelmiin. Janisin mukaan joukko pyrkii minimoimaan erimielisyydet ja tekee kompromisseja testaamatta ja analysoimatta päätöksiään. Yhdenmukaisuuden paine rajoittaa ryhmän ajattelua, eettisyyttä,  johtaa yksinkertaiseen ajatteluun ja tukahduttaa yksilön luovuuden. Tähän altistuvat erityisesti ryhmät, joilla on samanlainen tausta. Joukolla on käsittämätön optimismi omaan erinomaisuuteen, kollektiivinen järkeistämisprosessi, usko omaan perinteiseen moraaliin, stereotyyppinen ajattelu muista ihmisistä ja ryhmistä, itsesensuuri ja toisinajattelijoiden poissulkeminen ryhmästä, illuusio yksimielisyydestä, suojeluvaisto ryhmän suhteen muunlaisilta tiedoilta. (Hesari otsikoi jutun: Konsensus voi olla jopa vaarallista 8.5.2012!)


3. Ympäristön näivettyminen on liian suuri ongelma

Ympäristöongelmia vaivaa historiattomuus. Meillä ei ole kokemusta otsoniaukosta eikä rikki- ja typpipitoisuuksista. 80 prosenttia ihmisistä ei ole vielä muodostanut kantaansa ympäristöasioihin.
Kun kysytään, miksi sinä saastutat, vastaus kuuluu usein: En tiennyt, kunnioitan vanhoja tapoja, vaihtoehto on liian kallis. Siis ensin on oltava tietoa ja motivaatio, sitten asenne muuttuu. Tieto lisääntyy, mieli muuttuu ja sen jälkeen toiminta muuttuu.

Lukuisissa tutkimuksissa on osoitettu, että tappio painaa ihmismieltä tunnetasolla suunnilleen kaksi kertaa niin paljon kuin vastaavan kokoinen voitto. Jos siis haluaa saada jonkun vakuuttuneeksi asiasta, ei kannata käyttää perusteluna mahdollisuutta voiton saavuttamisesta, vaan mahdollisen tappion välttämistä. (Rolf Dobell, Selkeän ajattelun taito)

  Eletään suunnattoman politiikan aikaa. Ehkä vastausta on haettava toimivien subjektien ulkopuolelta. Miten tähän on tultu? Eletään sanatarkasti yleiskatsauksettomuuden aikaa. Näköalat sumensi romahtaneen reaalisosialismin tomu ja lakastuvan hyvinvoinnin smog. Molemmat järjestelmät tarjosivat vuosisadan mittaiset unelmat ja jopa uskottavan tuntuiset tavoitteet... Pahin ja salakavalin yllätys on itse perustan, palkkatyöjärjestelmän äkillinen ja vähä-ääninen rapautuminen.” (Eero Silvasti 15.8.1998)

4. Muutosta ei pidetä yleisesti mahdollisena

Ihmisen on uskottava, että muutos on mahdollinen, muuten hän ei lähde mielenosoitukseen. Nykypolitiikassa ei ole viitteitä muutoksen mahdollisuudesta. Tilannetta kuvaa lehtiotsikko Barrikaadilta kotisohvalle: "Jos nuorten asenteet ovat muuttumassa konservatiivisemmiksi, se saattaa olla vastareaktio omien vanhempien kokeilun halulle". (keskiluokan arvoja tutkinut sosiologi Teija Mikkola, hs 13.9.2009)

Matti Rämö kirjoittaa: "Muutoshaluttomuus ei kuitenkaan tarkoita sisäänlämpiävyyttä. Kotisohvalla istuu utelias, maailman menosta huolestunut suomalainen."  

Me 1940-luvulla syntyneet olemme eläneet mielettömän elämän. Meillä oli vielä syytä uskoa, että länsimaisessa sivilisaatiossa on tosiaankin vaihtoehtoja - kommunismi, sosialismi, yhteisöllisyys. Kaikki tuntui mahdolliselta ja valintojamme ohjasivat vain mielikuvitustemme rajat.

Maailmanpankin ilmastopolitiikan erityisasiantuntija Andrew Steer: Emme tarvitse enää raporttia, jossa kerrotaan mitä pitää tehdä, vaan tarvitsemme raportin jossa kerrotaan, miten toteuttaa päämäärät. Steerin mukaan vuodessa käytetään tuhat miljardia dollaria siihen, että tuetaan ympäristölle haitallista energiaa, kuten fossiilista polttoainetuotantoa. Miksi emme tajua tätä? Steer kysyy ja toteaa, että tarvitsemme enemmän psykologiaa. Steerin mukaan kyse on kognitiivisesta likinäköisyydestä. Emme näe lähihetkeämme pitemmälle. Yksilöt eivät jaksa odottaa tulevaisuuden hyötyjä, jos joutuvat maksamaan niistä etukäteen. (Voima 5-6 2012)


5. Mukava elämä - sirkushuveja kansalle

Koti, mukava elämä ja virtuaalinen kansainvälisyys ovat tulleet koti, isänmaa ja uskonto -perusarvojen tilalle. Uusia tämän ajan kestäviä arvoja ei ole vielä ymmärretty. Adlous Huxley kirjoitti vuonna 1932, että ihmisiä hallitaan nautinnoilla ja mielihyvällä, ei väkivallalla. 

"Ihmisen käyttäytymiseen voidaan kyllä vaikuttaa. Sen taidon ovat mainosnikkarit kehittäneet huippuunsa. Valtion budjettiin on varattu suuria summia terveys-, liikenne-, ravitsemus-, seksi- ynnä muun valistuksen nimellä kulkevaan toimintaan, joka teholtaan kuitenkin vastaa tuuleen höpöttämistä. Jos noilla rahoilla pyrittäisiin vaikuttamaan tunteisiin ja asenteisiin tiedon lisäämisen asemesta, eiköhän alkaisi jälkeä syntyä.” (Pertti Oskala, hs 6.7.2009 mielipide)

Työelämän tiukan rytmin takia ihmiset kaipaavat pyllylleen kaatuvia ja pyttyyn oksentavia kisaajia sen sijaa, että ihastelisivat toisten tiedon määrää. Yön pikkutunneilla tulevat visailut, joissa arvuutellaan nelikirjaimista kulkuneuvoa, jonka kolme ensimmäistä kirjainta ovat A, U, T. Tästäkin voisi vetää ikäviä johtopäätöksiä nykymaailman tilasta.” (Riikka Mahlamäki-Kaisitinen, ksl 9.3.2015)


6. Mallit puuttuvat

Aikanaan Lontoossa rakennettiin kokeilumielessä puutarhakaupunginosia. Kokeilu onnistui ja pian uuden tyyppinen kaupunkirakentaminen yleistyi mm. Suomen Tapiolassa. Uskotaan, että yksi tie muutokseen on mallien kokeilu, kuten face to face - kasvotusten keskustelu, mieluiten itse kokeilu. Uudenlaisesta, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävästä yhteiselämästä ei ole vielä riittävästi näyttöä.

Tarvittaisiin projekteja kuten Kokeilukulttuurista uusi toimintatapa, Kankeista-projekteista-ketteriin-kokeiluihin, Hyvin suunniteltu ei ole puoliksi tehty – kokeilujen muutosvoima. (Annukka Berg, SYKE)


7. Nykyihminen ilmaisee pahanolonsa masentumalla, ei enää barrikaadeilla

Jyväskylän yliopiston historian professori Juha Sihvola kirjoittaa arvostellessaan Juha Siltalan kirjaa Sisällissodan psykohistoria (hs 8.9.2009): "Siltala kysyy, miksi saavutettujen etujen menetys ei viime vuosikymmenellä johtanut edes mielenosoituksiin saati väkivaltaan vaan masennukseen, työuupumukseen ja alkoholismiin?"


8. Hyvä veli -perinne

"Koska jokainen ryhmä haluaa organisaatioon oman agenttinsa, syntyy kalliita kaksoismiehityksiä, suosikkijärjestelmiä ja sisäisiä ristiriitoja... Poliittisiin virkanimityksiin liittyy keskinäistä palkitsemista ja edunvalvontaa. Jo viran saanti poliittiselta ryhmältä on palkkio, joka vaatii vastapalveluksia. Tämän niin sanotun hyvä veli -järjestelmän vaarallisin piirre on se, että viranhaltija joutuu toiminnassaan asettamaan puolueen edun kansalaisten edun edelle. Suomessa kunnanjohtajat valitaan nykyisin valtuustoryhmien kaupankäynnillä ja kunnanjohtaja on viime kädessä vastuussa hänet valinneille poliittisille ryhmille - ei kansalaisille." (Kunnallispolitiikan dosentti Silvo Kaasalainen, hs 1.12.2009)

9. Raha – meistä on tehty riippuvaisia rahasta

Ihmiset on opetettu ymmärtämään rahan kieltä, mitään ei voi tehdä ilman rahaa.


10.  Verotus ja tariffit eivät suosi ympäristön säästämistä

Pelkillä ukaaseilla ja kauniilla vetoomuksilla ihmisten käyttäytyminen ei enää muutu. Kansainväliset järjestöt ovat ymmärtäneet, että myös ympäristön saastuttajat on saatava maksumiehiksi. OECD:llä on 29 jäsenmaata Uudesta Seelannista Kanadaan: "Suomen pitäisi kiristää ympäristöveroja ja kehitellä uusia veroja ja maksuja ympäristön saastuttajille ja luonnonvarojen käyttäjille. Järjestön mukaan verotuksen painopistettä tulisi Suomessa siirtää ympäristöön ja työn verotusta pitäisi vastaavasti helpottaa... Jotkin verot EU-jäsenyys sieltä poisti, esimerkiksi lannoiteveron... Raportin mukaan ympäristöveroja pitäisi vastakin kantaa "aiheuttaja maksaa" periaatteen mukaan... ympäristölle haitalliset avustukset pitää lopettaa ja energiaverotuksen linjaukset on laadittava niin kauaskantoisiksi, että yritykset ja kuluttajat voivat suunnitella toiminansa kunnolla.” (Antti Penttinen, hs 16.10.1997) 

11. Palkkatyö on nostettu kultajalustalle

"Talousmetafysiikka on käytäntöä ja ajattelua, joka vahvistaa käsitystä taloudesta yleisenä selitysperustana ja joka samalla jättää käsittelemättä ei-talouden mahdollisuuden." (Jakke Holvas, Talousmetafysiikan kritiikki 2009) Holvas selvittää, miten ei-talouden idut näkyvät vanhassa pakanallisuudessa ja uus-arkaaisessa etiikassa, jossa tavara ei kierrä ja lisäänny, vaan lahjat säännönmukaisesti palautuvat. Miehet kautta aikojen ovat osoittaneet, että historia alkaa (palkka)työn ja tuotannon myötä, siksi esimerkiksi tuottamattomat  ei-taloudelliset pakanat on voitu ajaa mailtaan. Marx kuvaa pääomaa vampyyrinä, joka juo elävää työtä.

Kansainvälisen talouden dosentti Jan Otto Andersson Åbo Akademista sanoo, että ympäristöveroa pitäisi korottaa voimakkaasti ja raha jakaa ihmisille perustulona. Työn jakaminen pitäisi miettiä uudestaan, ettei jatkuvaa kasvua tarvittaisi vain (palkka)työllisyyden takia. Tutkimuspäällikkö Timo Järvensivu Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta vaatii, että koko asennemaailmamme pitäisi muuttua. (hs 6.6.2010)

"Kotitaloutta kasvutalouden tilalle: vientituotanto on kahlittu sektori, kahlittu maailmanmarkkinoihin. Sen tuotteiden hinnat määräytyvät kansainvälisillä markkinoilla  ja sen kohtalokysymys on kilpailukyvyn säilyttäminen. Sitten on suojattu talous, joka on lainsäädännöllä suojattu ja julkisin varoin turvattu. Tästä unohtuu se työ, josta ei makseta eikä pyydetä palkkaa." (Hilkka Pietilä)

Max Weber on osoittanut, että nyky-yhteiskunta perustuu rationaalisuuteen ja tuotannon kohentamiseen. Löwenthalin mukaan tämä perusta luotiin jo muinaisessa Kreikassa rationaalisessa spekulaatiossa ja juutalaisen ja kristillisen uskonnon voittaessa maagiset uskot. Bysanttilaisessa esikuvassa asenne tuottavaan työhön oli arvokkampi ja työ nähtiin osana ikuista elämää.

12. Enemmistövaltaan (demokratiaan) perustuva järjestelmä on aina muutoskielteinen

Stabiilissa yhteiskunnassa on Schattschneiderin mukaan aina suuri joukko kilpailevia konflikteja, joiden ristikkäisten syiden takia järjestelmän poliittinen vakaus säilyy. Muutosta ajavat voimat joutuvat keskinäiseen kilpailuun ja näin heikentävät toinen toisiaan hallitsevan valtablokin hyväksi. Vallitseva järjestelmä sitoo ja hajottaa eri suuntiin sen toimintakykyä uhkaavat ryhmittymät. Niitä satoja hiuksen hienoja köysiä on vaikea katkaista. Erilaisia intressejä ja pyrkimyksiä omaavista voimista on mahdoton luoda vaihtoehtoisen hegemonian valtablogi.


13. Päätös- ja tuotantoprosessi on liian monimutkainen

"Nykyisin yritysorganisaatiot ovat vahvoja toimijoita. Ne aiheuttavat monia vahingollisia seurauksia ympäristölle ja kansalaisille. Valtiollista valvontaa tarvitaan, koska yksityisillä ihmisillä ja yhteisöillä ei ole riittävää tietoa eikä keinoja suojella itseään yritystoiminnan vahingollisilta seurauksilta. Organisaatiorakenteiden monimutkaistuminen ja organisaatiorikosten kollektiivinen luonne tuottavat valvonnalle ongelmia. Tehtävien ketjuttaminen sekä informaation ja vastuun rajaaminen merkitsevät yrityksissä sitä, että vastuullisten henkilöiden löytäminen ei ole helppoa. Kollektiivirikoksissa yhden toimijan rankaiseminen ei edes auta, kun kyse on rikoksia tukevasta organisaatiokulttuurista. Talvivaaran kaltainen ympäristön saastuttaminen on ollut mahdollista yhtiön, poliitikkojen ja virkamiesten tiiviiden suhteiden sekä etenkin moninkertaisten kerrostumisten vuoksi. Lisäksi valvonta itse on altis valtaukselle. Valvontaa ei tarkastella vain teknisinä yksityiskohtina vaan yhteiskunnallisena kysymyksenä, joka tuottaa tahallisia tai tahattomia etuja ja haittoja. Saastumisen valvonta on Suomessa heijastanut ja vahvistanut vallan ja hyvinvoinnin epätasaista jakautumista, minkä vuoksi tarvitaan myös valvojien valvontaa." (Marja Ylönen, Lancesterin yliopiston vieraileva tutkijatohtori, hs 16.2.2012)


14. Pankkimaailma tarvitsee velallisia

Lähes kaikki raha, yli 95 prosenttia, on yksinomaan numeroina tietokannoissa. Euroopan keskuspankin sääntöjen mukaan pankeilla on oltava 0-2 prosenttia varallisuutta verrattuna myöntämiinsä lainoihin. Pankilla ei siis ole lainattavaa rahaa itsellään, vaan velka eli raha luodaan lainaushetkellä pankin kirjanpitoon tyhjästä paperilla napin painalluksella. Yritysten ja yksityishenkilöiden lisäksi valtiot ja kunnat lainaavat rahaa liikepankeilta. Kaikki kierrossa oleva raha onkin alun perin aina jonkun lainaa tai luottoa pankilta. Ongelma on, että velan korkoa ei luoda samalla tavoin kuin velkaa. Pysyäkseen pystyssä systeemi edellyttää ikuista kasvua – niin lainoissa kuin kulutuksessakin.” (Aki Järvinen, niin et näin 1/2011)


15. Tekniikalla on oma logiikkansa

Airaksisen mukaan tekniikka kehittyy omista edellytyksistään käsin. Yhteiskunta jää tekniikan armoille, kun päämääräarvot (itseisarvo) korvataan välinearvoilla: ei ole tärkeää mihin mennään, vaan millä mennään (Jyrki Alenius, hs 9.7.2003 arvostellessaan Timo Airakisen teosta Tekniikan suuret kertomukset.)

"Uusi tekniikka ja kasvun pyrkimys sisältävät teknologisen imperatiivin, sisäsyntyisen käskyn, että kaikki ne tekniset mahdollisuudet on toteutettava, jotka voidaan toteuttaa. Siitä seuraa ikään kuin sivutuotteena, että koska nyt on teknisesti mahdollista tuhota ihmiskunta, se myös tehdään. Ja se tapahtuu taloudellisen ja teknisen toiminnan luonnollisena lainalaisuutena eikä niinkään sotilaspoliittisena päätöksenä. Tieteeseen perustuva tekniikka on tavallaan jo autonominen. Jos jokin voidaan toteuttaa, kyllä se yleensä myös tehdään." (Georg Henrik von Wright:, Uusi Suomi 19.5.1985)

Brzezinski 1977: Teknisesti suuret hankkeet johtavat siihen, 
että päätöksenteko keskittyy yhä vähempien käsiin.

Habermas 1985: autonomiasta on tullut riippuvuus, emansipaatiosta alistaminen, 
rationaalisuudesta järjettömyys.


Albert Schweizer tulkitsi vuonna 1954 ottaessaan vastaan Nobelin rauhanpalkintoa näkemäänsä näin: ”Uskaltakaamme nähdä asiat niin kuin ne ovat. Ihmisestä on tullut yli-ihminen, se on tapahtunut tosiasia. Hänen tietonsa ja osaamisensa mahdollistamien saavutusten tähden hän ei hallitse vain oman ruumiinsa fyysisiä voimia, vaan voi ottaa palvelukseensa ja komentaa myös niitä voimia, jotka ovat luonnossa. Yli-ihminen kärsii kuitenkin kohtalokkaasta henkisestä epätäydellisyydestä. Hän ei kykene tuottamaan sitä yli-inhimillistä järjellisyyttä, jonka tulisi vastata hänen omistamaansa yli-inhimillistä voimaa. Olen elämää, joka tahtoo elää keskellä elämää, joka myös tahtoo elää.”


Degrowthissa pohditaan, miten talous saadaan kutistumaan hallitusti ilman että kaikki romahtaa

"Degrowthin vahvuus on siinä, että se kyseenalaistaa talouskasvun päämääränä ja korostaa taloutta välineenä. Se kritisoi monipuolisesti ylituotantoa, kerskakulutusta, mainostusta ja länsimaiden vieraantunutta elämäntapaa ylipäätään. Degrowthilla on myös tärkeitä poliittisia aloitteita: työn vähentäminen ja uudelleenjako, oikeudenmukaisempi tulonjako, luonnonvarojen uusjako sekä niiden kestävämpi hyödyntäminen. On puhtaasti poliittinen kysymys, miten tuotetaan universaali mittari, jolla voidaan määrittää maailmantalouden kohtuullisuuden taso. Degrowthin tulisikin kyetä kokoamaan mikro- ja makrotason kritiikkinsä laajemmaksi yhteiskunnalliseksi liikkeeksi, jossa yhdistyvät ekologinen elämäntapa, markkinatalouden kritiikki ja kasvutalouden vastainen politiikka." (Voima 9/2010, Pontus Purokuru ja Antti Ronkainen)

Marko Ulvilan kirjeestä Vihreiden puoluekokoukseen 2010: "Ekosolidaarinen talous ei pelkää kasvun muuttumista talouslaskuksi vaan hyväksyy käännöksen ja toteuttaa sen mahdollisimman oikeudenmukaisesti. Työttömyys pienenee työaikaa reippaasti lyhentämällä, tuloerot tasoitetaan rikkaimpien pääoma- ja ansiotuloja reilusti verottamalla ja julkinen talous saadaan tasapainoon energian käyttöä tuntuvasti ja progressiivisesti verottamalla. Kasvun tilalle tulee kohtuus, kilpailun tilalle yhteistyö ja riippuvuuksien sijaan omaehtoisuus."

Georg Henrik von Wright: "Myönnän, että perustelut jatkuvan taloudellisen kasvun välttämättömyydelle ovat vakavia. Jos yksi maa jää kasvua vaativasta kehityksestä jälkeen, siitä voi olla hyvin ikäviä poliittisia seurauksia. Maa joutuu silloin toisista maista ja niiden kehityksestä yhä enemmän riippuvaiseksi. Maan suvereenisuus vaatii, että ollaan kilpajuoksussa mukana. Tämä on kilpajuoksua joka saattaa osoittautua illuusioksi. Ja kun se huomataan, mitä silloin seuraa? Maailma voi joutua hyvin vaikeisiin taloudellisiin ja poliittisiin kriiseihin. Siksi kriittinen suhtautuminen jatkuvaan kasvuun on minusta kaikista tärkein ajattelemisen aihe. Loputtomiin ei voida kasvaa. Se on selvää." (Uusi Suomi 19.5.1985)

Ilmastonmuutospaneeli IPCC mukaan kasvihuonekaasujen nettopäästöt pitää pudottaa nollaan 2050 tienoilla. Tähän mennessä päästöt ovat aina kasvaneet, vaikka energiatehokkuus on parantunut. Talouskasvu mitätöi tehokkuuden lisäykset. Makrotaloudelliset mallinnukset lähes puuttuvat siitä, miten kasvuttomassa tilanteessa toimittaisiin. 

Jospa toimintamallit ja muutosvoimat hajaantuisivat

"…on muodostumassa kevyitä vaikuttamismuotoja, jotka eivät kanavoidu olemassa olevien rakenteiden ja järjestöjen kautta. Porkkanamafia - kuluttajat keskittävät ostoksensa niihin, jotka panostavat ilmastonmuutoksen torjuntaan. Toiminta on hauskaa, innostavaa, performanssista ja julkisuushakuista. Tavoitteena ei ole suuri yhteiskunnallinen muutos, vaan pienet teot ja uudet ajattelutavat tässä ja nyt. IRC-Galleriaa käyttää 60 prosenttia 13-17 vuotiaista nuorista. Ymmärretään miten lyhytaikaisten verkostojen toimintalogiikka poikkeaa perinteisestä yhdistystoiminnasta… tämä vaatii perinteisen yhdistysmonopolin purkamista ja yhdistyslain muutosta. Muodollisille yhteiskunnallisille liikkeille tarvitaan lisää vaikuttamisen tiloja, niin verkossa kuin fyysisessäkin maailmassa." (Leo Stranius, hs vieraskynä 11.7.2009)

Jospa käsitys tarpeellisen tavaran määrästä muuttuisi

"Urbaanissa ympäristössä asuva ihminen joutuu elämänsä aikana tekemisiin 20 000 – 30 000 esineen kanssa. Olen itse arvioinut että normaaleista asumiseen liittyvistä toimista selviää 50 käyttöesineellä. Käytännössä se merkitsee noin kymmentä huonekalua ja neljääkymmentä pienesinettä, joista valtaosa on ruoanlaittoon ja ruokailuun tarkoitettuja. Tässä ajattelussa vesi, maito ja viini juodaan samasta lasista. Identiteettikriisissään länsimaailma turvautuu ylipursuavaan määrään roinaa lisätäkseen turvallisuudentunnetta." (Simo Heikkilä, prof. ja arkkitehti, hs 9.9.2010)

"Väkiluku kasvoi sadassa vuodessa 2,5 miljoonalla. Yksityinen kulutus henkeä kohti karttui 14 kertaiseksi vuosien 1860 ja 1985 välillä. Elintarvikkeet kattoivat 1800-luvun lopulla kolme viidesosaa kulutuksesta, nyt niiden osuus on – kalleudesta huolimatta – enää viidennes." (hs 16.11.1989, satavuotisjuhlapääkirjoitus)

Tavoitteena 90 prosentin omavaraisuus 

Lähes puolet suomalaisen vesijalanjäljestä jää ulkomaille. Vesi kuljetetaan elintarvikkeiden sekä hyödykkeiden mukana niin sanottuna piilovetenä Suomeen. Suurin osa jää maihin, joissa on krooninen vesipula. Meidän tulisikin suosia kotimaisia kausituotteita.


Ajatus kohtuutaloudesta yleistyy!

- Joachim Hirch, Das Argument 2/2011
- Seidl Irmi,  Angelika Zahrnt: Postwachstumsgesellschaft. Konzepte fur die Zukunft 2010

"Ajatus kasvun rajoista ja kohtuutaloudesta on päässyt eroon vaippaiästä viimeistään nyt, kun Saksan entinen liittokansleri Köhler julkaisi muiden huippupäättäjien kanssa aiheesta kirjan, joka nousi nopeasti kymmenen kärjessä listan ykköseksi.  Muita kirjoittajia ovat Serge Latouche Ranska, Rita Tratting Itävalta, Tim Jackson Englanti ja Juliet Schor USA.  Kirjassa kerrotaan, mitä toimenpiteitä tarvitaan kasvusta luovuttaessa." (Postwachstumsgesellschaft. Konzepte für die Zukunft 2012)

"Taloudellisen kasvun välttämättömyyttä perustellaan sosiaali- ja terveyshuollon alijäämällä. Sehän kärsii jatkuvasti varojen vähyydestä. Mutta kohtuutaloudessa ihmisillä on enemmän omaa aikaa, sosiaalista aikaa. Monetaarista yhteydenpitoa voidaan korvata sosiaalisella sukupolvien välisellä solidaarisuudella." 

Kirjan mukaan

Missä ihmisellä on päätösvalta ja mihin hän voi vaikuttaa? Taatusti silloin kun 
astelee kauppakeskuksen ovesta sisään. Ei missään muualla.




YK:n kestävän kehityksen paneeli

Tarja Halonen, Jacob Zuma, puheenjohtajia (lyhennelmä yliöstä hs 30.1.2012)

Ihmisen vaikutus planeettaan on suurempi kuin koskaan ennen. 

Ensimmäiseksi on pystyttävä mittaamaan ja hinnoittelemaan tärkeät asiat:
a) Fossiilisille polttoaineille maksettavien hintoja ja kilpailua vääristävien tukien on oltava läpinäkyviä ja ne on poistettava käytöstä vaiheittain vuoteen 2020 mennessä.
b) Tulee rakentaa uusia, bruttokansantuotetta parempia tapoja mitata kehitystä.
c) Kestävälle kehitykselle on ehdotettava uutta indeksiä vuoteen 2014 mennessä.

Toiseksi, tiede on asetettava kestävän kehityksen keskiöön. Tieteen on oltava tiennäyttäjä kohti
- asiantuntevampaa ja
- kokonaisvaltaisempaa päätöksentekoa muun muassa ilmastonmuutokseen.
- kokonaiskuvan hahmottamiseksi on laadittava säännöllisin väliajoin kestävän kehityksen raportti, joka yhdistää eri aloilta ja toimijoilta saadut tiedot.

Kolmanneksi, kauaskantoisuudesta on tehtävä palkitsevaa. Kauaskantoisen ajattelun olisi voitettava niin markkinoilla kuin äänestyspaikoillakin.
- On luotava vaalikausien yli ulottuvaa toimintaa.

Neljänneksi  on vahvistettava kykyä kestää vaikeita aikoja.
- Äärimmäiset sääilmiöt,
- resurssien niukkuus ja
- hintojen epävakaus ovat tulevaisuudessa uusnormaaleja asioita.

Viidenneksi, tasa-arvo on nähtävä mahdollisuutena. Eriarvoisuus 
- naisten, miesten,
- nuorten jne välillä sekä
- köyhien syrjäytyminen uhkaa purkaa yhteiskunnan ja sen instituutioiden sopimuksen. 

*****

Tinkimättömyys (Pentti Linkola):

"Vihreän on pidettävä mielessä, että vaihtoehto- ja vallankumousliike ei teoriassakaan voi tehdä kompromisseja. Vaikka hän koko istuntokauden ajan esittää omia vaihtoehtoisia toimintoja ja rakenteita supistavia aloitteita ja häviää ne aina 35-2, hankkii niille julkisuutta, hän säilyttää kasvonsa.

"Jos Hitler ja Göbbels kaikkine propagandapsykologian trikkeineen olisivat heittäytyneet ajamaan eläinsuojelun ja luonnonsuojelun asiaa, ei heitä mainittaisi tietosanakirjoissa. Mutta hepä julistivat oman kansansa erinomaisuutta ja muiden kehnoutta, lupasivat omilleen vaurautta, elintilaa ja kasvua, muille perikatoa. Ei heidän menestyksensä salaisuus ollut ensi sijassa heidän taitojensa ja sitkeytensä, vaan heidän sanomansa sisältö. Ekologiprofeetta nollakasvuineen on heidän täsmällinen vastakohtansa, hän on kielteinen kuin uskovainen vanhapiika, hän haluaa kieltää lähimmäisiltään lapset, ruoan ja elämän ilot, pyrkii supistamaan ja kuristamaan kaikkia inhimillisiä toimintoja. Jälleen kerran: hänen sanomansa ei voi mennä perille, ei enkelten kielilläkään." (siv. 238)


Ulrich Beckin teesit paremmasta maailmasta:


Teesi 1: Ympäristön tilan parantamisessa ei ole enää kyse oikean tekniikan valinnasta vaan asenteista

Luonnon saastuminen on yhteiskunnan sisällään synnyttämä ja kasvattama ongelma. Se ei ole mikään ulkopuolinen uhka. Perinteiset käsitykset demokratiasta, valtiosta, perheestä, luonnosta ja tieteestä johtavat harhapoluille. Kun ympäristöongelmia yritetään ratkaista uudella teknologialla, puhutaan jopa teknologian imperialismista. Kestävä kehitys vaatii ongelmien ratkaisua ennen kuin ne syntyvät. Vanhanaikaisiksi ratkaisuiksi ympäristöongelmiin on todettu levitysstrategiat eli pitkät piiput, filtteristrategia eli kasaaminen tuleville sukupolville, puhdistusteknologia ja osittain jopa kierrätys. Ongelmat on ratkaistava ennen kuin ne syntyvät.


Teesi 2: Länsimainen demokratiamalli on kyseenalainen

Biologit päättävät ilman kansanäänestyksiä, kuinka paljon myrkkyä kakussa saa olla, jotta se olisi vielä 'myrkytön'. Beckin mukaan yhteiskunta on muuttunut koelaboratorioksi, ihmiset koekaniineiksi. Haluammeko toistaa samat virheet maailman laajuisesti?


Teesi 3: Kukaan ei ole niin sokea kuin se, joka edelleen luottaa silmiinsä

Riskit ovat aistien ulottumattomissa. Riskien olemassaolo havaitaan vasta tiedostamisen avulla: säteily ei kutise, freonit eivät haise. Nykyajan vaaroja voidaan kuvata vain tieteellisesti ja teoreettisesti. Tarvitaan kemiallisia kaavoja, biologisia yhdisteitä ja lääketieteellisiä käsitteitä. Riskien aiheuttajaa ei voi sulkea telkien taakse kuten rosvoja tai kapitalisteja. Nyky-yhteiskunnassa on uudet häviäjät ja uudet voittajat, koska riskit ylittävät vanhat luokkarajat.


Teesi 4: Parhaillaan on käynnissä aikakauden muutos

Klassinen teollisuusyhteiskunta on muuttumassa riskiyhteiskunnaksi. Tämä johtuu ennen kaikkea uraanivoimasta, kemianteollisuudesta ja geeniteknologiasta. Kritiikitön modernisaatioajattelu on menettämässä hallitsevaa asemaansa. Toisin kuin 1900-luvulla ei nykyisiä ongelmia voi kuvitella ratkaistavan enää tuottamalla enemmän, jakamalla toisin tai lisäämällä sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Ratkaisu vaatii uudenlaista ajattelua ja uudenlaista tulkintaa modernisaatiosta.

Konflikti on mahdollisuus

Oman nahkansa pelastaminen on tärkeintä, siis halu olla sekaantumatta riitaan, olla edes katsomatta väkivallan kohteeksi joutuvaa ja uhrata omaa aikaansa. Egoistiset päämäärät voittavat menestyjän maailmassa, kyynärpääarvoissa on aina voittajia ja voitettuja.

Morten Deutschin mukaan konflikti täytyy aina nähdä positiivisena, sillä henkilökohtainen ja sosiaalinen muutos tapahtuu aina konfliktin jälkeen. Konflikteja ei tule välttää eikä jättää huomiotta. Jos konflikteihin osataan suhtautua konstruktiivisesti, lisäävät ne ihmisen ja yhteiskunnan positiivista muutosta. Konfliktien ratkaisuun vaaditaan uudenlaisia ratkaisukeinoja. Konflikti tarkoittaa erilaisten käytöstapojen yhteentörmäystä. Konfliktin osapuolet näkevät tilanteen subjektiivisesti vastakkaisena. Kumpikaan osapuoli ei voi saada läpi omaa käsitystään ongelman ratkaisusta. Tällöin on kyse subjektiivisesta realiteetista, ihmisen omasta todellisuuskäsityksestä. Siksi riidassa tulee pitää avoin mieli, laajentaa näkökulmaa, jotta tavoitetaan kaikki ne seikat, jotka vaikuttavat henkilöiden mielipiteisiin. Helposti syytetään kulttuurien erilaisuutta eikä ymmärretä, että kulttuurien sisälläkin määräävät henkilökohtaiset käsitykset.

Keskustelussa tärkeimpiä ominaisuuksia ovat aktiivinen kuuntelu, empatia, avointen kysymysten esittäminen, yhteenveto, feedback ja minä-muodossa puhuminen. Aktiivisessa kuuntelussa tärkeää on pyrkiä itse tuntemaan toisen sen hetkinen sisäinen tunnelma niin kuin se olisi oma. Toisen puhetta ei lähdetä analysoimaan vaan pääpaino on sanomisen ymmärtämisellä sitä arvostelematta.



Ekologinen intelligenssi on evoluution seuraava vaihe

Daniel Goleman: Ecological Intelligence 
Knowing the Hidden Impacts of What We Buy (Penguin Books 2009)

Vaikka ihmisen aivot huomaavat vaaratilanteen, ne eivät pysty ottamaan huomioon ekologisia vaaratilanteita, koska muutokset tapahtuvat hitaasti, mikrotasolla tai globaalisti. Aivot on valjastettu huomaamaan valon, äänen ja paineen muutokset, vaikka ne olisivat hyvinkin pieniä. Vaaratilanteessa ihminen voi reagoida miljoonasosasekunnissa. Ekologisia vaaroja ei voi huomata sen paremmin kuin tulitikun sytyttämistään valoisassa huoneessa, vaikka sama toiminta pilkkopimeässä huoneessa rekisteröidään välittömästi. Suuretkaan ekologiset vaarat eivät ylitä ihmisen aistihavaintoa tai luontaisia vaistoja ollenkaan. Luonnosta huolta kantavien ihmisten on tehtävä näkymättömästä näkyvää.

Harvardin yliopiston professori Daniel Gilbert sanoo: ”Tutkijat valittavat, että maapallon lämpeneminen tapahtuu liian nopeasti, mutta tosiasia on, että se ei tapahdu riittävän nopeasti. Tuskin huomaamme hitaasti tapahtuvaa muutosta. Ilman, veden ja ruoan saastuminen on ollut 50 vuodessa dramaattista, mutta se on tapahtunut päivästä toiseen, muuttanut maapallon ekologiseksi painajaiseksi, jota isovanhempamme eivät olisi sietäneet."

William Blake kirjoitti vuosisatoja sitten: ”Puu jonka nähdessään joku puhkeaa ilosta kyyneliin, on toisen mielestä vain vihreä pötky, joka on saatava pois tieltä. Jotkut näkevät luonnon monimuotoisuuden, jotkut tuskin luontoa ollenkaan. Mutta ihmiselle, jolla on mielikuvitusta, luonto on itse mielikuvitus. Ihminen näkee sitä mitä itse on." Sillä miten itse kukin näkee luonnon, on valtavat seuraukset. Jääkarhu seisomassa sulavan ikijään reunalla on valtava symboli lämpenemisen seurauksista. Epämiellyttävät totuudet eivät lopu siihen, ainoastaan meidän kykymme havaita niitä. Meidän on pystyttävä laajentamaan havaintokykyämme, jotta ymmärrämme, miten synteettiset aineet surkastuttavat soluja. Meidän on kehitettävä uudenlaista herkkyyttä, joka ylittää hermojärjestelmän rajat ja oppia mitä tehdä tuhon estämiseksi. Tarvitaan ekologista intelligenssiä.

Neocortex, aivojen ajatteleva ja intuitiivinen osa, antaa ihmiselle monipuolisimman hermostollisen eloonjäämisen välineen. Aivojen raskasmuotoinen refleksiivinen alue ei auta meitä ymmärtämään, mutta neocortex pystyy keksimään, käsittämään ja johdattamaan. Se täydentää aivojen luonnollisia sokeita pisteitä. Ihminen voi havaita vielä kätkössä olevat seuraukset tekemisistään ja mitä niille pitäisi tehdä ja siten kehittää etukäteen ohjelmoitua havaintokykyään. Ihmiskunta tarvitsee nyt aivoja, joiden yleisosa työskentelee yhdessä niiden osien kanssa, jotka aiheuttavat pelkoa, hätää ja inhoa.

Voimme ”tietää” vain epäsuorasti sen, että uuden auton tuoksuva sisustus erittää myrkkyjä, koska hajuaisti ei ole niin pitkälle kehittynyt. Tiedon saamme vain tieteellisen tutkimuksen pohjalta. Lukeminen on erilainen tapa oppia tietämään. Älyllinen käsittäminen aloittaa prosessin, josta saattaa kehittyä opittu tunnereaktio. Ekologisen intelligenssin ansiosta käsitämme järjestelmän koko monimutkaisuudessaan sekä ihmisen ja luonnon välisen maailman välisen suhteen. Mutta ymmärtäminen vaatii ison varaston tietoa, niin paljon että yhdet aivot eivät riitä. Jokainen tarvitse toisten apua pystyäkseen suunnistamaan oikein. Tarvitaan kollektiivista intelligenssiä, jonka pystymme hallitsemaan lajina. Meidän on opittava ryhmänä, mitä vaaroja on edessä, mistä ne johtuvat ja miten niitä ratkotaan. Siitä on jo aikaa, kun opimme sosiaalisen intelligenssin. Se auttoi ihmiskuntaa metsästämään ja elämään yhdessä.

 

Onko edistyksellä tulevaisuutta?

Charlotte u. Michael Wehrspaun, Aus Politik und Zeitgeschichte 27/2003

Kestävyyden politiikka vaatii uudenlaista lähestymistä, jolla voidaan vakuuttaa kansalaiset asian tärkeydestä. Ihmisille on pystyttävä esittelemään uusia kehitysmalleja ja edistymisen teitä. Ihmiset suhtautuvat yhä epäilevämmin niin kutsutun edistyspolitiikan logiikkaan. Tunnetaan epäluuloa monia kehityksen uusia suuntauksia kohtaa, kuten geenitekniikkaa ja lisääntymistekniikkaa kohtaan.


Max Weber kirjoitti modernisaation paradoksista. Rationaalisuuden lisääntyminen ei lisää vapautta, vaan johtaa ihmisen itsensä rakentamaan kivikovaan linnoitukseen. Adornon mukaan ihminen pyrkii parantamaan elämäänsä ja vapautumaan tuntemattoman pelosta yrittämällä hallita luonnon lakeja. Mutta onko todella edistystä se, että ihminen hallitsee luontoa ja toisia ihmisiä? Siinä hän kadottaa itsensä ja tarvitsee jatkuvasti lisää virikkeitä ja yhä enemmän varmuutta. Modernisaatio nykyisellään vieraannuttaa ihmistä yhä enemmän omasta luonnostaan ja itsestään. Modernisaation paradoksit ovat yhä räikeämpiä. Individualisaation myötä ihmisille on selvennyt, että heistä on tullut anonyymin massakulttuurin mitättömiä osasia.


Filosofit ovat aina pohtineet, miten ihminen saavuttaa suurimman mahdollisen vapauden ja itsemääräämisoikeuden. Moderni on tuonut "onnettoman tietoisuuden" (Hegel) ja huonovointisen kulttuurin (Freud). Kaikkea sitä pidettiin edistyksenä, minkä uskottiin vähentävän ihmisen vieraantumista. Kaikilla moderneilla ideologioilla (liberalismi, nationalismi, sosialismi, konservatismi ja fasismi) on ollut erilainen käsitys siitä, minkälaisissa sosiaalisissa ja kulttuurillisissa olosuhteissa ihminen vieraantuisi vähiten.


Kestävä kehitys alkoi vuosien saatossa tarkoittaa tehokkuutta, joka lisäsi kulutusta. Mitä tehokkuudessa saavutettiin luonnonvarojen säästämiseksi, menetettiin kulutuksen kasvaessa. Julkisessa keskustelussa on elämäntavan muutos jäänyt tyhjäksi kohdaksi. Kestävän kehityksen keskustelu tulisi johtaa keskusteluun evoluutiosta, paradigman muutoksesta.

Edistys on saksaksi Fortschritt, Fort-schritt siis astua pois, 

eteenpäin, lähtö tuntemattomaan.


"Imetyksen ohjaukseen koulutettu terveydenhuoltohenkilökunta antaa vauvoille korvikemaitoa jo synnytyssairaalassa. Näin vanhemmat oppivat jo ensi päivinä, että lapsi tarvitsee jotain, jota he eivät pysty tarjoamaan. Robert F. Kennedy totesi viisaasti, että bruttokansantuote mittaa kaikkea paitsi sitä, mikä tekee elämästä elämisen arvoisen. Kulutuskeskeisyyden vähentäminen parantaisi ihmisten ja yhteiskunnan hyvinvointia." (Ritva Kuusisto, Anki Pulliainen, Raittiudenystävät ry:n suunnittelijat, hs 20.7.2008 vieraskynä)

Itse suunnittelijat ja päättäjät arvostivat teknisesti ja fragmentaarisesti ymmärrettyä kestävää kehitystä, joka edellyttää taloudellista kasvua. Kansalaisliikkeet ja asukkaat edustivat voimakkaammin kokonaisvaltaista ja joustavaa ympäristönäkemystä, eksistentiaalista holismia, suomeksi elävää yhteyttä. Heillä oli edellisiä enemmän ymmärtämystä luonnolle arvona sinänsä, taloudellisten tavoitteiden rajoittamiselle kohtuuteen, vallan uusjaolle ja kaupungin luontoperinteelle.

Marx kehitti ravinnon tarpeesta teoreettisen järjestelmän. Sen mukaan ihmisen ajatukset muodostuvat siitä, minkälaista työtä hän tekee. Eksistentialistit ovat osoittaneet, miten tietoisuus kuolemisesta vaikuttaa ajatuksiimme ja psykoanalyytikot kuten Freud miten libido vaikuttaa tajuntaamme, siihen mitä maailmasta yleensä edes yritämme tajuta. Filosofit ovat käsitelleet hyvin vähän syntymää, luomakunnan filosofiaa.