Ekokylistä alkaa olla tarkkaa kokemukseen perustuvaa tietoa. Kerron oman kylämme kehityksestä erityisesti niille, jotka suunnittelevat ekokylän perustamista. Moni vanha konkari varmaankin hymyilee kokemuksillemme.

 

Missä olemme onnistuneet?

Joitakin teknisiä ratkaisuja on suhteellisen helppo toteuttaa seuraavien "reseptien" avulla ja niitä käytetäänkin yhä enemmän ympäristötietoisissa yrityksissä:

  • uusiutuva energia: kun tuuli-, vesi- ja aurinkoenergiaa täydennetään dieselpolttoaineella, saadaan uusiutuvasta energiasta 90-prosenttisesti turvallinen energialähde.
  • ekologinen rakentaminen: käyttämällä ympäristön kannalta kestäviä materiaaleja ja alhaista energian kulutusta voi vähentää uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä 90 %.
  •  biologinen jätteen käsittely: kun kaikki kiinteä ja nestemäinen jäte käsitellään, saadaan 90 % ravinteista kiertoon
  • lasi, metalli, paperi ja muovi kierrätetään
  • kestävä maan käyttö: maatalouskemikaalien käytön lopettaminen ja minimaalinen muokkaus turvaavat biodiversiteetin paremmin kuin lisämaan käyttöönotto ja sen intensiivinen hyödyntäminen. 

 Tämä teknisestä puolesta.

Kokemuksia yhteisön toiminnasta

Monissa vaihtoehtoisissa järjestöissä on tehty samanlaisia kokemuksia kuin meillä:

  • yhteisö toimii joustavasti ja demokraattisesti vain jos samat henkilöt omistavat ja ohjaavat sitä
  •  jokaisella alaosastolla on oma itsenäinen hallintonsa. Yhteistyötä eri osastojen välillä hoitaa valittu yhteistyöryhmä
  • kaikille vakituisille jäsenille maksetaan samaa palkkaa
  • päätökset pyritään tekemään konsensuksen pohjalta, salaisia äänestyksiä pidetään vain mikäli se on ehdottoman välttämätöntä.

Kestävyyden kannalta nämä kaikki ovat tärkeitä arvoja, mutta jos niitä toteutetaan vain omissa ympyröissä, on niiden hyöty vähäinen. Ne on saatava leviämään niin, että ne alkavat puhua itse omasta puolestaan.

 

Ekokylän täytyy olla taloudellisesti itsenäinen

Olemme Catissa pyrkineet levittämään kokemuksiamme  mahdollisimman laajalle julkiseen keskusteluun, mutta myös keräämään tuloa. Toimenpiteitä ovat olleet:

  • havainnollisia esityksiä vierailijoille. Meillä käy 80,000 vierailijaa vuodessa
  • eritasoisia ekologisia innovatiivisia kursseja. Kurssilaisia on kerralla noin 40
  • tiedotus ja konsulttipalveluja
  •  julkaisutoimintaa käytännön sovellutuksista ja yksityiskohtaista tietoa. Tällä hetkellä on 80 teosta painossa.

Järjestömme on pysynyt hengissä ja kasvanut, ja sen ansiosta on syntynyt useita itsenäisiä yrityksiä. Vuosibudjettimme on noin miljoona puntaa.

 

Olemmeko onnistuneet?

Monessa mielessä kyllä. Mutta kiinnostavampi on ehkä kuulla missä olemme epäonnistuneet. Seuraavia asioita olemme tavoitelleet, mutta emme saavuttaneet:

  • yhteisöelämä on vähentynyt. Useimmat jäsenet ovat muuttaneet asumaan yhteisön ulkopuolelle
  • kuljetus on ongelma. Pysäköintialue on täynnä autoja, ja polkupyöriä käytetään yhä liian vähän
  • eko-teeskentely: käytämmekö aina luomuvihanneksia, ekopuhdistusaineita ja maaleja, kuten kehotamme kävijöitä tekemään? Niiden hinta on yhä kaksinkertainen ja tuotantotehokkuus heikompi kuin normaalien. Useinkaan emme, paitsi jos joku kustantaa.
  • paikallisuus. Koska päämäärämme on globaalisuus eli maailmanlaajuisuus emme ole perehtyneet paikalliseen talouteen riittävän hyvin eikä meistä ole tullut osa paikallistaloutta
  •  huolenpito: alueemme on aina hiukan sotkuinen. Meillä on paljon intoa aloittaa asioita, mutta emme jaksa pitää niitä kunnossa
  •  ihmisten väliset suhteet: henkilökohtaisella tasolla voimme oppia toisistamme, tunnemme solidaarisuutta ja mieltymystä, mutta emme ole tehneet sitoumuksia
  • talous ja rahan keruu: vaikka olemme yhä olemassa, on olemassaolo jatkuvaa taistelua eikä meillä tunnu koskaan olevan rahaa
  •  luotettava ekoauditointi: olemme edistyneet, mutta emme vieläkään ole varmoja josko työmme täyttää kaikilta osin tarkoituksensa tai edistymmekö edes oikeaan suuntaan
  • spirituaalinen ulottuvuus on nähtävästi piilossa jossain puskissa. En ole löytänyt sitä vieläkään. Järjestömme on jotenkin aggressiivisesti maallinen.

Moni saattaa ihmetellä, miksi olemme onnistuneet joillain aloilla niin hyvin ja epäonnistuneet joillain toisilla aloilla. Luulen että seuraava luettelo siitä, mitä olemme oppineet, antaa jonkinlaisen kuvan.

 

Miten olemme muuttuneet?

Uudet samanlaiset järjestöt voivat arvioida luetteloamme

* Teemme suunnitelmia yhä pitemmällä aikavälillä. 1970-luvun alussa uskoimme että meillä on vain viisi tai kymmenen vuotta aikaa pelastaa maailma. Olimme paniikissa! 20 vuotta myöhemmin asiat ovat yhä tärkeitä, mutta ymmärrämme että niitä ei voi muuttaa yön yli. Nyt suunnittelimme asioita 50 ja sadan vuoden aikavälillä.

* Aluksi ajattelimme, että yhteiskunta on lopullisesti korruptoitunut emmekä halua olla tekemisissä sen kanssa. Ajattelimme että meidän on oltava omavaraisia. Nyt pidämme itseämme osana Britanniaa ja koko maailmaa, haluamme osallistua sen toimintaan ja muuttaa sitä. Emme enää halua vetäytyä vaan osallistua ja pidämme omavaraisuutta suurena harrastuksena.

* Tästä seuraa, että meidän on täytynyt hyväksyä se, että olemme nykyajan ihmisiä. Meidän on kehitettävä kestävyyttä, mutta emme halua taantua. Ei ole mahdollista "palata takaisin". Joskus alkuaikoina uskoimme, että tulevaisuus on jonkinlaista kehittynyttä uusalkeellisuutta. Näin emme ajattele enää.

* Hyväksymme sen, että suurin osa muutoksesta tapahtuu kaupungeissa, missä suurin osa ihmistä asuu ja missä toisin kuin ajattelimme kestävää elintapaa voidaan parhaiten edistää. Maatalous on yhä tärkeä, mutta se ei kuulu jokaisen ihmisen elämään.

* Monet tunnetut ja ihmeelliset ekotekniikat ovat osoittautuneet hyödyttömiksi käytännössä, kun taas jotkut, jotka vaikuttivat tavanomaisilta ja pitkäpiimäisiltä, ovat antaneet hyviä tuloksia. Ulkoinen muoto ei saa tekniikassakaan ratkaista.

* Hyväksymme sen, että kollektiiviset ja suurien joukkojen käyttämät järjestelmät saattavat olla oikeita ratkaisuja ja ne voivat olla ekologisestikin parhaita. Pieni ei ole aina kaunista. Pientä voi koettaa ensiksi, mutta sitä ei saa soveltaa dogmaattisesti

* Matemaattisen tarkkaa laskutapaa ei voi syrjäyttää. Hanke saattaa mennä totaalisesti pieleen. Tilastot on tuotava esille.

* Olemme oppineet, että todellinen tilanne ei välttämättä puhu itse omasta puolestaan. Aluksi uskoimme, että ihmiset tulisivat käymään ja sanoisivat: ”Tämän on ihmeellistä. Näin minäkin teen.” Ei. He eivät tee sitä. Jos he huomaavat alkuvaikeudet, he näkevät väärän pään. Tavoitteet, periaatteet, järjestelyt ja kaikki välineet on tuotava esille oikealla tavalla, jotta ne hyväksyttäisiin. Se tapa millä ne tuodaan esille on tärkeä.

* Vaatii aikaa ennen kuin ihmiset voivat alkaa toteuttaa erilaisia toimenpiteitä. Muutokset ja henkilöiden vaihdokset saattavat pitkittää tilannetta tai muuttaa suuntaa.

* Konsensukseen perustuva päätöksenteko antaa huonoja tuloksia ja tekee yhteistyöstä raskaan. Olemme huomanneet, että valittu johtajisto on tehokkain, erityisesti ratkaistaessa suuria kysymyksiä.

* Aluksi uskoimme, että meillä on kaikki vastaukset. Nyt ymmärrämme, että meidän on oltava mukana suuremmassa kestävyyden liikkeessä. On hyvä kehittää materiaalia siitä, miten liike edistyy, tiedettävä kuka tekee mitäkin ja missä asioissa voimme olla parhaiten avuksi.

 

Vanhenevia porvarisvihreitä...

Ehkäpä tämä lista osoittaa, missä olemme: vanhenevia porvarisvihreitä, jotka toteuttavat yhteiskunnan valtaväylää eivätkä heiluta venettä liikaa! Mutta ehkä voimme olla luotettavia tiedonlähteitä sekä silta valtaväylän ja radikaalien välissä. Kestävässä järjestelmässä on yhdistettävä kovat ja pehmeät asiat. On oltava ekokyliä, joissa ei pelätä elintavan muutosta, ja jotka toimivat teknisen ja sosiaalisen innovaation ja muutoksen laboratorioina. Niitä tarvitsemme uuden vuosisadan lähestyessä.

Peter Herper on biologi ja maisemasuunnittelija joka toimitti 1970-luvun lopulla Undercurrents -vaihtoehtolehteä ja teoksen "Radical Technology". Hän on työskennellyt Vaihtoehtoisen teknologian keskuksessa vuodesta 1983. Hän kirjoittaa lehtiin ja on julkaissut mm. kirjan "The Natural Garden Book." Komposti on hänen pakkomielteensä. Tapasin Peterin Walesissa Teknologia keskuksessa. Hän antoi minulle oheisen käsikirjoituksen käännettäväksi suomeksi.

 

**********************

 

ELONKEHÄ

 

 

Ohjeita yhteisöelämään

 

Vanheneminen yhteisössä

 

Talvella 1995 Yhdysvalloissa ilmestyvä yhteisölehti Communieties (Joumal for Cooperative Living) omistautui ikäihmisten yhteisökokemuksiin. Lehdessä kerrottiin vanhempien ihmisten viisaudesta ja heidän viisautensa kuulemisesta. Bill Metcalf on haastatellut yhteisöelämän veteraaneja ja julkaissut useita kirjoja aiheesta. Vanhuksia käsittelevä kirja on karua luettavaa. Yhteenvetona Metcalf toteaa, että yhteisöt eivät välitä vanhuksistaan määrätyn ajan jälkeen. Vanhuksia ei myöskään asu niissä yhteisöissä, joihin tulee nuorisoa. Vanhukset eivät halua toimia yhteisöllisesti tai osuustoiminnallisesti. Satoja eri yhteisöjä käsittvässä luettelossa on vain 18 sellaista, joissa puhutaan seniorikansalaisista ja vain yhdessä oltiin valmiita tekemään erityisjärjestelyjä vanhempien vuoksi.

 

Kokemuksia kulttiyhteisössä


Michael Penny kirjoittaa samaisessa lehdessä kokemuksistaan karismaattisen johtajan yhteisössä: "Olin 20 vuotta jäsen kulttiyhteisössä. Olen nyt "uudelleen ohjelmoitu" ja päässyt eroon kultista. Minua auttoivat Seksuaalisen ja kotiväkivallan vastustamisen -yhdistys ja sellaiset kirjat kuin Selviytyminen kultista." Palvonnassa tapahtuu hänen mukaansa kolme asiaa: petos, pelko ja riippuvuus. Ihmiset alkavat uskoa johtajasta jotain muuta kuin mitä hän on. He tulevat riippuvaisiksi siitä maailmankuvasta, jonka hän on opettanut, johtajasta itsestään ja mikä pahinta: psyykkisesti ja taloudellisesti riippuvaisiksi kulttijohtajan itsensä selviytymisestä. Kun he huomaavat, että kultti ei vastaakaan 0dotuksia, alkavat he pettää itseään. Tällä kult(tuur)illa on oma elämänsä. Opetettu maailmankuva on juurtunut ihmiseen niin syvälle, ettei hän näe itsensä hyväksikäyttöä. Tietoa kontrolloidaan ja vain määrätynlainen tieto pääsee läpi. Päämääränä on pitää ihmiset mahdollisimman kaukana toisistaan, että he eivät voi vaihtaa tietoa keskenään eivätkä omasta hyväksikäytöstään.

 

Sosiaalinen teknologia

Pennyn mukaan ekoyhteisöt keskittyvät hyvin vähän ihmisten väliseen suhteeseen, sitä enemmän organisaatioon ja tekniikkaan. Arkkitehtuuri, suunnitelmat, olosuhteet, aurinkoenergia, kompostit ja luomuviljely ovat jatkuvan pohdinnan kohteena. Vähiten aikaa annetaan ihmissuhteille ja ryhmäprosessille.

Ajan myötä mikään ei ole kestävää, jos yhteisössä asuvat ihmiset eivät tiedä, miten toimia toistensa kanssa, keskustella ja tehdä kompromisseja. Kompromisseissä ei ole kyse arvojen ja päämäärien myymisestä, vaan erilaisten menetelmien hyväksymisestä. Ongelma on, että ryhmähenki ja henkilökohtaiset suhteet vaativat erilaisia ratkaisumalleja kuin ekologiset, organisatoriset ja tekniset päätökset ja että niihin meillä ei ole valmiuksia. Vaikka toimintaperiaatteet lyötäisiin lukkoon kuinka tarkasti, tuottaa kanssakäyminen vaikeuksia. Ihminen on monimutkainen organismi. Häneen vaikuttavat säätila, elämäntilanne, ympäristö, lähipiiri ja tietenkin se, miten turvalliseksi hän tuntee olonsa.

Joissakin ryhmissä vietetään taas liian paljon aikaa keskinäisiä suhteita setviessä, vaikka loppujen lopuksi kyseessä on kahden henkilön välinen suhde. Niinpä "sosiaalisessa teknologiassa" olisi otettava käyttöön uudemmat teknologiat yhtä hyvin kuin hakelämmityksessä. Monen on helpompi pitää yllä suhdetta, joka ei toimi kuin aloittaa uusi suhde, jossa on otettava riski.

 

Yhteisön 12 kultaista ohjetta

Georgh Kozeny on elänyt yhteisöissä 22 vuotta. Hän pitää tärkeinä seuraavia periaatteita:

  • Oman elämänsä päättäjä:

Jokaisen ihmisen on oltava varma siitä, että mitään hänen elämäänsä koskevaa päätöstä ei tehdä ilman hänen suostumustaan. Päätöstä tehtäessä ei saa vedota yhteisen hyvänkään edistämisen velvollisuuteen. Tärkein on valmisteluvaihe: Paras tapa tehdä suuria päätöksiä on kysyä jokaisen mielipidettä ennen ehdotuksen tekemistä. Jokaiseen ongelmaan on olemassa hyvä ratkaisu.

 

  • Oikeudenmukaisuus:

Päätöksiä tehtäessä kysytään, onko tämä oikeudenmukainen jokaista kohtaan. Tällöin on oltava mukana edustaja ympäristöasioista, vähemmistöistä ja myös vähemmän suosittujen ideoiden edustaja. Jos päätöksessä on vähänkään epäoikeudenmukaisuutta, se ei ole kestävä.

 

  • Erehdyksen myöntäminen:

Vaikka olemme itse kuinka varmoja päätöksen oikeellisuudesta, saattaa päätös osoittautua virheelliseksi. Tällöin on osattava myöntää erehdys ja muutettava väärään olettamukseen tai puolinaiseen tietoon perustuva päätös. Yksi tapa vähentää oikomisen tarvetta on lähteä siitä, että jokaisessa epäilevässä tai vastakkaisessa ehdotuksessa on jonkinlainen totuuden siemen, mikä jotenkin on otettava huomioon.

 

  • Eettinen kunnioitus:

Sellaisten henkisten johtajien mielipidettä voi kunnioittaa, jotka ovat mukana kokemuksen, viisauden tai asialle vihkiytymisen takia eivätkä oman uransa tai turvallisuutensa vuoksi. Yhteisön jäsenten on tiedostettava heti, että ne jotka pyrkivät johtoasemiin, osoittavat tällä epävarmuuttaan, huonoa omanarvontuntoaan eivätkä halua auttaa. Hyvä johtaja pystyy selvästi ilmaisemaan yhteisen vision ja inspiroi muita tekemään työtä sen hyväksi.

 

  • Selkeä päätöksenteko:

Kaikkien on oltava selvillä siitä, että päätökset tehdään jokaisen asukkaan parasta ajatellen. Rahalla ja vallalla on turmeleva vaikutus. Vaikka johtaja on aluksi idealisti ja omistautunut asialle, alkaa hän vähitellen tehdä päätöksiä omien uskottujen ja kannattajiensa kanssa. Hänen ympärilleen kertyy ihailijoita ja asialle pyhittäytyneitä uskollisia, joiden läsnäolo vaikuttaa johtajan itsetärkeyteen.

 

  • Avoin tieto:

Kaikki päätösten taustat ja paperit on oltava jokaisen vapaassa käytössä, muutenhan ei voi varmistautua, että yhteistyö- ja johtoryhmä on tehnyt päätökset jokaisen parasta ajatellen. Tiedon saaminen tai puolinainen kertominen osoittaa, että johtajat ajattelevat, etteivät kaikki osaa käsitellä annettuja lausuntoja ja sopimuksia, tai että vain he tietävät kokonaisvaltaisesti parhaiten, mikä edistää yhteisön elämää.

 

  • Tasapaino yksilön ja yhteisön välillä:

Yhteisössä on pystyttävä löytämään tasapaino monien eri ihmisten ja asioiden välillä. Vaikein on yksityisyyden ja yhteisöllisyyden välinen raja. Jokainen on tärkeä, mutta ryhmätyön on edistyttävä. Keskustelujen, järjestelyjen ja päämäärien selvittämisen avulla on kerta toisensa jälkeen saatava jokaisen mielipide kuuluviin.

 

  • Avoin puhetapa

on henkilökohtaisen kasvun ja tehokkaan ryhmätyön avain. Yhteisön kaikkien jäsenten on oltava selvillä suunnasta ja siitä, mikä ei ole suunta ja miten päätökset tehdään ja milloin on aika muuttaa sääntöjä.

 

  • Selvää kritiikkiä on osattava antaa:

Ihminen kasvaa ja kehittyy nopeammin, kun sen henkilökohtaista kehitystä vauhditetaan jatkuvalla ryhmäkasvatuksella. Mikään aihe ei saa muodostua tabuksi ihmisten selän takana voi puhua vain, jos heille kerrotaan, mistä on puhuttu, vaikka sitten vähän diplomaattisemminkin. On puhuttava mahdollisimman usein muodossa "minun mielestäni".

 

  • Seuraava sukupolvi:

Kestävyyden edistämiseksi on tärkeä jakaa johtajuutta ja ottaa koko ajan mukaan uusia voimia Jos vastuu alkaa kasaantua muutamille johtajille, on yhteisö vaikeuksissa. Tehokkaimmat johtajat tekevät itsensä tarpeettomiksi. Rituaalit, juhlat ja perinteet edesauttavat muutoksen prosessissa.

 

  • Pidetään hauskaa:

Jos yhteisöllä on vain työtä eikä ollenkaan leikkiä, tarvivitaan naurupiikki. Kenenkään ei tule ottaa itseään liian vakavasti. Vaikka tekisi työtä kuinka kovasti, sattuu virheitä. Tarvitaan kärsivällisyyttä ja avoimuutta.

Lue kokwmuksia suomalaisen ekokylän perustamisesta:
http://dissidentti.org/suomineito-ekoyhteisontiedotteet.html