Kun unelmasta alkaa tulla totta

Näin tässä on käynyt

 

Ähtärin kaupunki vuokrasi 1.6.1997 Perustettavan Suomineito-osuuskunnan nimiin entisen Kaijan vanhainkodin. Kymmenen hehtaarin tila sijaitsee kauniissa niemessä Ouluveden rannalla ja siinä on asuinsijaa 45 ihmiselle. Meillä on aikaa rakentaa, nimellistä vuokraa ja ylläpitokustannuksia vastaan, omavararaisuutta ja omaehtoisuutta tavoittelevaa luostarimaista yhteisöä vuoteen 2000 saakka. Kaavailemme säätiön perustamista vanhainkodin ja maa-alueiden ostamiseksi (1,2 milj. mk) vuokra-ajan päätyttyä.

Keuruulle on muodostunut oma erillinen ekokylähanke, joka syystä tai toisesta haluaa toimia täysin erillään Suomineidosta. Vieremän ja Savonlinnan tyhjiksi jääneisiin vanhainkoteihin on mahdollista myös perustaa omavaraisuutta tavoittelevia yhteisöjä, mutta näille projekteille kaivataan vielä vetäjiä.

Saatuamme keväällä Ähtärin kaupungin tarjouksen, minua ei ollenkaan arveluttanut luopua omasta kodista Espoossa ja tulla kaikkine romppeineni Kaijanniemeen. Olihan 286 ihmistä soittanut minulle tammikuisen lehti- ja TV- haastattelun perusteella: "Minuakin kiinnostaa semmoinen elämä. Muuttaa maalle, asua muiden samanmielisten ihmisten kanssa yhdessä, tehdä maatöitä, kotiaskareita, kalastella ja marjastella, Pohdiskella iltapuhteella maailmanmenoa yhdessä. Eihän tässä kaupungin nykymenossa ole enää mitään mieltä."

Nyt alkaa syksy lähestyä. Talossa on vielä tilaa.

 

Muuttajia tänne ja täältä

Kesäkuun 13. päivä neljä ihmistä toi maallisen omaisuutensa (Espoo, Vantaa, Alajärvi, Kinnula). Sen jälkeen kaksi

(Valkeakoski, Forssa) ja nyt on neljän ihmisen muuttokuorma tulossa (Eräjärvi, Jyväskylä, Helsinki, Tampere). Kaksilapsinen perhe Vantaalta muuttaa perjantaina unelmien rivitaloon.

Eräs vanhuuden lepoon kaipaava diakoni tulisi Helsingistä, jos pystymme auttamaan häntä täällä.

”Saunatonttuja” käy usein ja viikottain joitakin vierailijoita, mutta lisää kaivataan.

Nyt kaksi on muuttamassa pois. Toinen ei voinutkaan tehdä kompromisseja suurkeittiön ruokavalmisteille, toinen haluaa vielä edetä omassa ammatissaan ja olla mukana tavallisessa palkkatyössä.

 

Tilan hoito

Talon ylläpitokustannukset ovat vanhainkodin aikaan olleet n. 140 000 mk vuodessa. Saamme ne todennäköisesti puolitettua lämmittämällä mahdollisimman paljon puulla, säästämällä vettä ja sähköä. Ruoan suhteen olemme melko omavaraisia siinä mielessä, että vuohen maidosta saamme myös juustoa, kanat munivat, yrttejä on teeksi, mausteiksi ja lääkkeiksi, marjoja maakellarissa hillona ja mehuna. Luomuviljelijöiltä saamme vehnän, rukiin ja ohran jyviä sekä vihanneksia kunhan autamme kitkemisessä ja sadonkorjuussa. Muutenkin saamme ahkeralla työllä lähiympäristön tuottajilta ja asukkailta tarvitsemiamme tavaroita ja kunnalta sitä, mikä muuten kuormittaisi kaatopaikkaa. Suurhankinnoin saamme pesuaineet, ruokatavarat ja käyttöesineet ekologisemmin pakattuina ja edullisemmin kuin yksitellen kaupasta haettaessa.

Jokaiselle on tarjota ympäröivän luonnon lisäksi oma huone, yhteinen ruokasali, kirjasto, musiikki- ja TV-huone sekä työpajoja pohjakerroksessa.

Unelmasta tu1i totta: Olemme täällä Ähtärissä löytäneet ihanteellisen paikan elää, kuin Edenin puutarhassa, Nooan Arkkia kokoamassa. Kiinnostus on ollut suurta ja ihmiset ymmärtäneet hankkeen tärkeyden ja mielekkyyden.

Mutta mistä sitten sydämentykytykset? Rohkeita ja ennakkoluulottomia muuttajia tarvitaan, jotta selviämme ensi talvesta.

 

**********

Mietteitä Suomineidon rakennuspuiksi

Mietteet ovat syntyneet keskustelu käytiin Suomineidossa upeana kesäkuun iltana

Raha-asiat:

Suomineidossa asuville, pitkäaikaisille ja piipahtaville vieraille olisi hyvä saada taksat ja näille eri taksoille perusteet. Taksat olisi hyvä olla kaikkien tiedossa, esim. ilmoitustaululla.

Rakentaminen:

korjataan vanhaa, kum varat sallivat, harkiten ja hyvin perustein. Uuden rakentamista vielä harkitummin.

Ei isoja remontteja Suomineidon nimissä, ennen kuin jatkuvuus on hyvällä taloudellisella pohjalla. Talo on vankka ja kunto hyvä, joten sekin puoltaa tätä ajatusta.

Työnjakoasiat:

Joka hommaan taitava vastuuhenkilö täysin valtuuksin. Vastuuhenkilön tehtävä on opastaa jatkaja alkuun, mahdollisesti enemmänkin vastuuhenkilöitä esim. yllättävien tilanteiden, matkojen jne. takia. Työhuipuissa on kaikkien työkykyisten alistuttava vastuuhenkilön johdolla. Neljän tunnin työvelvoite päivässä tasoittuisi muutaman kuukauden ajalla.

Tässä näitä aatoksia aivoriihtä varten.