Sille puolelle ei voi mennä kuin rakkaudella
Mitä on kuolema?
Pekka Ervast (1904)
Myrskyt eivät riehu ainoastaan hänen ympärillään. Hänen omassa rinnassaan saattavat riehua myrskyiset intohimot. Tarkastaessaan itseään ihminen hämmästyy oman sielunelämänsä vaihtelevuutta. Mutta hän ymmärtää, että kaiken vaihtelun takana on aina ja alati hänen tajuava minänsä, hänen yksilöllinen tajuntansa, joka pysyy samana.
Astraalisen ja fyysisen elämän vuorovaikutus muodostaa tärkeän kohdan vainajan elämässä. Heidän ensimmäinen havaintonsa ”haudan toisella puolen” on tavallisesti se, etteivät olekaan kuolleet, vaan yhtä elävät kuin konsanaan, jopa elävämmätkin, jos semmoinen lausetapa on luvallinen, sillä nyt ei heitä raskauta sairaus, ei vanhuus eikä fyysisen ruumiin paino. Mikä onkaan luonnollisempi kuin että monet muistavat omaisiaan ja kesken jääneitä tehtäviään ja koettavat päästä yhteyteen jättämänsä fyysisen maailman kanssa.
Astraalimaailmassa hyvän ihmisen tila on rajaton rakkaus. Hänen tekojensa vaikuttimet ovat kotoisin rakkauden, totuuden, täydellisen autuuden maailmasta. Hän elää auttaakseen, lohduttaakseen, levittääkseen tietoa ja valoa. Hän herättää ihmisiä näkemään, minkälaisiin ahtaisiin puitteisiin he ovat vanginneet jumalallisen järkensä.
● Järnefelt: "Uskon, että me kuoleman jälkeen elämme ihmisten omissatunnoissa, kehottaen heitä rakastamaan toisiaan ja noudattamaan Isän tahtoa." Ihmisen korkein tehtävä on toimia Luojan apuna.
Tolstoin ja Järnefeltin mukaan ihminen kuoltuaan äkkiä viisastuu ja jalostuu.
Kuolemassa ihminen jättää fyysisen ruumiinsa. Kuolema riistää sielulta ruumiin, tuon harhojen ja haireitten synnyttäjän.
Ihminen on sielu, tajuntakeskus, joka on yhtaikaa yhteydessä useamman maailman kanssa, se ilmenee yhtaikaa usealla tasolla. Ihmisen varsinainen koti on ajatusmaailma. Tämä merkitsee, että ihminen ei ole abstraktinen puhdas tajunta sinällään, vaan että hän on ajatteleva minuus. Ihminen on minä, sitä esim. eläin ei ole. Tämä hänen minänsä ei ole fyysinen ruumis, ei astraalinen eikä mentaalinen, vaan se ajattelija, se syrjästäkatsoja, joka asuu joka ihmisen tajunnassa.
Lumpeenkukalla on juurensa joen pohjassa, mutta sen runko on vedessä ja sen latva ilmassa. Olettakaamme nyt, että sillä olisi itsetajuisia aistimuksia juuressaan, mutta ainoastaan juuressaan. Silloin se kyllä aaltojen käydessä tuntisi runkonsa huojuvan ja auringon paistaessa nuppunsa puhkeavan kukaksi, mutta kaikki tuo olisi kuitenkin yläilmojen fantasiaa vain, todellisen elämän muodostaisivat ainoastaan juurien aistimukset maan kosteudesta ja voimasta ja maan matelijoista. Kuvitelkaamme vielä, että nuo kolme elementtiä, maa, vesi ja ilma, eivät ole jyrkillä rajoilla erotetut toisistaan, vaan uppoavat toisiinsa ja täyttävät saman tilan kuten kaasu tunkee läpi ilman, silloin meillä on jotakuinkin vastaavakuva ihmisen asemasta maailmassa.
Kaikki inhimillisten käsitysten erehdykset ja vaillinaisuudet tulevat siitä, että me vielä näemme vain puolinaisesti, emme näe kaikkia luonnon todellisuuksia. Olemme siksi alttiita päättämään ainoaksi todellisuudeksi sen, mikä meidän henkeemme semmoisena kuvastuu.
Olemme tottuneet puhumaan käyttövälineistämme ikään kuin ne olisivat me itse, mutta se on erehdyksemme. Sanomme: minua väsyttää, janottaa, suututtaa, loukkaa, mutta itse asiassa meidän minämme on kaiken tämän yläpuolella. Levon tarve ja jano asuvat fyysisessä ruumiissamme, suuttuminen on astraalinen värähtely, erehtyminen ja hairahdus on ajatusvälineen puutteellisuuksia, meidän minämme ainoastaan tajuaa nämä värähtelyt, tekee ne eläviksi ja identifioi itsensä niiden kanssa eli luulee itsensä samaksi kuin ne.
Toisaalta emme saata paeta omaa minäämme, emme saata siitä irtautua. Kaikkien tunteitten ja ajatusten yläpuolelle saatamme nousta, mutta minämme ulkopuolelle emme pääse. Tämäkin on selvä todistus siitä, että muu on ohimenevää, mutta tajuntakeskus pysyvä.
Olemme hyvin tietämättömiä matkustajia, jos emme tiedä muuta kuin sen maan nimen, johon meidän on matkustaminen.
Meren tuolla puolen siintää auringonnousun maa. Sinne kulkee sielun ikävä.
Jukka Kuoppamäki,antroposofi:
Kliinisesti kuolleiden kertomuksissa on säännönmukaisuutta:
1. tieto Jumalan läsnäolosta
2. tieto yleisestä kosmisesta rakkauden laista
3. tieto kehityksestä elämän päämääränä
4. tieto omasta minuudesta (itsetuntemus)
5. tieto nykyisen elämän tehtävistä ja kestettävistä koetuksista
6. tieto sairauksien kärsimysten ja vaikeuksien tarkoituksesta
7. tieto miten selvitä arjesta, löytää mahdollisuudet tehdä hyvää
Kirstin vastaus (hs):
Miten
pääsee kuoltuaan halvimmalla?
Ilmaiseksi pääsee, jos testamenttaa ruumiinsa lähimmän yliopiston anatomian laitokselle opetustarkoituksiin. Opiskelijat leikkelevät ruumista noin lukukauden ajan, minkä jälkeen laitos tuhkauttaa ruumiin ja huolehtii tuhkastakin.
Vapaa-ajattelijoiden hautausmaat ovat huomattavasti
halvempia kuin seurakuntien maat.
Jos suku on iso ja potentiaalisia vainajia paljon,
kannattaa perustaa oma hautausmaa, varsinkin jos maata on omasta takaa.
Perustamislupa maksaa 1500 markkaa ja sen myöntää opetusministeriö. Anomukseen
on liitettävä kunnallisen terveydensuojeluviranomaisten lausunto paikan
sopivuudesta, kiinteistön omistustodistus ja kartta alueelta, johon kalmisto
aiotaan perustaa. Lisäksi on selvitettävä kuka pitää hautuumaan kunnossa.
Hautausmaan omistajan luvalla ruumiin voi haudata
ilman arkkua, mutta ruumiin kuljetus ja säilytys vaatii asiallisen kääreen.
Maatuminen alkaa näet pian, ja ruumista voi erittyä nestettä. Muovisäkki on
huono ratkaisu, koska se maatuu hitaasti ja voi krematooriossa erittää
haitallisia kaasuja.
Arkun voi rakentaa itse vaikka purkulaudasta ja
vuorata heinillä.
Krematoriot veloittavat tuhkauksesta noin tuhat markkaa. Kuka tahansa saa laittaa vainajan arkkuun ja kuljettaa hänet krematorioon. Tuhkan saa sirotella minne haluaa.
Minun komostointi
Yhdysvalloissa
Washingtonin osavaltio laillisti ihmisen kompostoinnin. Laki tulee
voimaan toukokuussa 2010. Lain myötä ruumiit voi
kompostoida mullaksi, jota voi käyttää esimerkiksi puutarhassa. Näin
voidaan välttää hautajaisten ja tuhkaamisten aiheuttamat päästöt.
Palvelua tarjoavaa Recompose-yritys, koska ajatus luontoon ja sen
kiertokulkuun palaamisesta kuoleman jälkeen on kaunis. Kompostoituva
ruumis laitetaan puuhakkeella, oljella ja sinimailasella täytettyyn
terässäiliöön. Ruumis kompostoituu noin kuukaudessa, minkä jälkeen
lopputuotetta voi käyttää kasvualustana. (IL 22.5.2019)
Mitä vanhukset ajattelevat kuolemasta?
Gustaf
Molander valmisti väitöskirjan Askel lyhenee maa kutsuu – yli
80-vuotiaiden kuolema eletyn elämän valossa (1999). Molander kirjoitti
siitä mitä vanhukset ajattelevat kuolemasta. Mitä he ajattelevat
elämästä kun kuolema lähestyy. Tapa jolla he puhuivat kuolemasta oli
mielenkiintoinen. Kuolema ei ollut kaiken loppu. Se ikään kuin koski
vain osaa itsestä, raihnaista ruumista. Hyvät hetket, joita elämä oli
tarjonnut siirtyivät ajatuksissa tuonpuoleiseen.
Herman Feifel 1959 The Meaning of Death. Feifelin oma näkemys oli
selkeä. Kun saamme tietoa kuolemasta, vahvistamme tietoisuuttamme
elämästä. Syntyi käsite, kuolemantutkimus, tanatologia. (Suomen
Kuvalehti 16/2014)
Omaa kuolemaansa kohdatessaan jokainen arvioi omaa elämäänsä ja luo
oman skenaarionsa sille, mikä on arvokas ja kaunis kuolema. Jokainen
voi esittää itselleen seuraavat kysymykset.
1. Mieti (ja kerro siitä) erityisesti sitä hetkeä elämässäsi, jolloin tunsit olevasi ”eniten elossa”.
2. Onko joitakin asioita, joita haluaisit läheistesi erityisesti tietävän ja muistavan sinusta.
3. Mitkä ovat olleet elämäsi tärkeimmät roolit (perheessä, ammatillisesti, muuten)?
4. Miksi ne ovat tärkeitä ja mitä niissä arvelet saavuttaneesi?
5. Mistä saavutuksestasi elämässäsi olet ylpein?
6. Onko joitakin erityisiä asioita, joista haluaisit kertoa läheisillesi?
7. Mitä toivot läheisiltäsi kuoleman lähestyessä?
8. Mitä olet oppinut elämästä?
9. Onko jotain, mitä haluaisit välittää eteenpäin?
10. Onko sinulla ohjeita läheisillesi tuevan elämän varrelle?
11. Jos sinun elämästäsi tehtäisiin kirjallinen dokumentti, mitä haluaisit siinä sanottavan?
(Juha Hänninen, hs 21.2.2016)
"Jos ajattelemme, että taide toimii jonkinlaisena peilinä ihmiskunnan
syvimmille tunteille ja ajatuksille, uudet sarjat ja elokuvat kertovat
ennen kaikkea siitä, että yhteiskuntamme ei ole sellainen, jossa
haluaisimme elää ikuisesti. Mitä enemmän epätasa-arvo, tuhoutuva
luonto, sodat, ja väkivaltaisuudet meitä ahdistavat sitä enemmän
kaipaamme kuoleman jälkeiseen parempaan maailmaan. Taiteen silmissä
maailma on yksinkertaisesti liian surkea paikka jotta sitä jaksaisi
ikuisesti. Yuval Noah Hararin mukaan ihmiskunta sellaisena kuin sen nyt
tunnemme, tulee todennäköisesti katoamaan seuraavan vuosisadan aikana."
(Arla Kanerva hs 22.3.2017)
Brysselin läänin pääministerin Rudy Vervoortin mukaan kaupunki voisi
hyvin näyttää esimerkkiä uusien ympäristöystävällisten hautaustapojen
käyttöönotossa. Pääasiassa vettä sisältävien ruumiiden polttaminen
krematoriossa vaatii paljon energiaa ja tuottaa haitallisia päästöjä.
Uusille arkkuhautapaikoille taas ei kaupungin täysillä hautausmailla
ole tilaa. Perinteisistä hautaustavoista erityisesti vainajien
polttamista on arvosteltu yhä kuuluvammin. Polttamisesta syntyy paljon
pienhiukkasia, jotka pitäisi pykälien mukaan ottaa talteen. Myös
hampaiden paikoista vapautuva elohopea on ympäristöongelma. Uusissa ja
uudistetuissa krematorioissa talteenotto on yleensä järjestetty, mutta
vanhojen krematorioiden savukaasut tupruttavat suoraan taivaalle.
Arkku- ja polttohautauksen vaihtoehtoja on useita, mutta niiden laaja
käyttöönotto on Belgian tapaan monissa maissa ison kulttuurikynnyksen
takana. Brysselin havittelemaa vainajien kompostointia on kokeiltu muun
muassa Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Käytännössä vainajat kääritään
hajoavasta kankaasta tehtyyn pussiin ja peitellään kuolleista lehdistä,
karikkeesta, lastuista ja sahanjauhoista sekoitettuun runsashiiliseen
massaan, jonka sisällä typpipitoinen ruumis muuttuu mullan tapaiseksi
aineeksi muutamassa kuukaudessa. Kompostissa käynnistyvä kemiallinen ja
biologinen hajoamisprosessi neutraloi myös kompostin hajut. Myös
happokylpyä käytetään jo nyt hautaustapana Yhdysvalloissa. Siinä ruumis
upotetaan happoa sisältävään säiliöön ja se liukenee noin neljässä
tunnissa. Sekä kompostoitaessa että liuotettaessa ruumiista jäävät
jäljelle luut, jotka voidaan murskata jauhoksi ja haudata samaan tapaan
uurnassa kuin tähän mennessä on haudattu krematoitujen vainajien tuhkat.
Muita keinoja vainajien hävittämiseen on esimerkiksi ruotsalaisen
biologin Susanne Wiigh-Masakin kehittämä pakastekuivaamismenetelmä,
jossa ruumis jäädytetään upottamalla se -200-asteiseen nestemäiseen
typpeen. Niin kylmäksi jäähdytetty ruumis hajoaa tärinässä pölyksi.
Brittiläinen LBBC-Technologies -yritys on puolestaan kehittänyt
paineen, lämmön ja erityisten kemikaalien käytön yhdistelmään
perustuvan laitteen, joka hajottaa ruumiin kolmessa tunnissa
resomaatioksi kutsutulla tekniikalla. (MIKA HORELLI, Iltalehti 7.3.2018)
Kirje facebookkaveriltani 21.3.2018, omakin testamenttini:
Hoitotahtoni
Periaatteita, joita toivon hoidossani noudatettavan, jos en itse pysty
osallistumaan hoitoani koskeviin päätöksiin. Toivon sairastuttuani
saavani asianmukaista aktiivista, tehokasta hoitoa ja kuntoutusta, jos
on realistisia edellytyksiä odottaa toipumistani riittävän
riippumattomaan elämään, jossa järkeni toimisi, pystyisin
kommunikoimaan läheisteni kanssa ja selviytyisin omatoimisesti
päivittäisistä rutiineista, esim. syömisestä, juomisesta,
peseytymisestä. Jos tällaiset edellytykset puuttuvat ja ennusteena on
elämä avuttomana tai huonosti toimintakykyisenä, laitteista tai muista
ihmisistä riippuvaisena ja/tai kommunikointikyvyttömänä, haluan
aktiivihoidoista luovuttavan. Toivoisin, että ennusteen arviointiin ja
hoitolinjauksiin osallistuisi joku kokenut kollega lasteni kanssa.
Aktiivihoidosta luopumista seuraavan vaiheen toivon jäävän
mahdollisimman lyhyeksi, joten elämää ylläpitäviä ja pitkittäviä
hoitoja ei pidä antaa: ei syöttöletkua, tiputuksia, antibiootteja,
puhumattakaan raskaammista hoidoista tai elvytyksestä. Elämän
pitkittämisen sijasta toivon hyvää perushoitoa ja tehokasta oirehoitoa
ja kärsimyksen lievitystä sivuvaikutuksia arastelematta. Linjaukset
koskevat soveltuvin osin sairastumista dementiaan tai muuhun tilaan,
joka psyykkisistä syistä rajoittaa autonomiaani. Haluaisin elää
kotonani niin kauan kuin se on mahdollista. Sen jälkeen toivon
sovellettavan, mitä edellä sanon elämän pitkittämisestä. Tämä
hoitotahto on samalla elinluovutustestamentti mahdollisen aivokuoleman
yhteydessä, mikäli jokin elimistäni soveltuu siirtoelimeksi.
"Ihmisen
osaan kuuluu väistämättä myös elämän rajallisuus. Elämän ruhjoavuus ja
rikkinäisyys eivät koske vain harvoja. Hoitotyössä vaikeasti sairaat
ovat suuri moraalinen haaste. Heidän kohdallaan tarvitaan yltiöpäistä
ihmisarvoon uskomista. Myös hoidolla on välinearvon lisäksi itseisarvo.
Kun elämä haurastuu ja kapeutuu, on vielä tilaa inhimillisen yhteyden
syntymiselle ja pelon lievittämiselle." (Martti Lindqvist)