Kolmen kutun kuttulan päiväkirjasta 7.12.98


Antaa talven tulla

Eilen vaihdoin kutunjuustoa muutamaan fax-paperirullaan. Mielessäni mietin tätä ääripää-maailmaa. Kaiken nykytekniikan, tietokoneiden, intemettien, sähköpostien ja mikrosirujen maailmassa vuohien lypsäminen käsin ja juustojen valmistaminen näin kotioloissa tuntuu kuin vuosi tuhannet ajaisivat kolarin.

Sitten pieni piru minussa oli vahingoniloinen. Ähäkutti nykyaika nörtteinenne, juppeinenne ja muine nykyihmisinenne. Ennen pitkää te kuitenkin kömmitte päätteittenne äärestä ja tulette nöyrästi juustonokareen perään. Maailma on sittenkin muuttumaton ja kaltaisensa, jota vatsat ohjailevat - etenkin tyhjät.

Vuohet kahlaavat hangessa. Mieleeni johtui tutkija-artikkeli Lammas- ja Vuohijulkaisusta. Juttu perustui tuotannollisiin näkökulmiin (kuten aina) ja käsitteli utareiden kokoa ja mallia. Luin jutun huolimattomasti, koska inhoan tehoeläintaloutta, mutta selväksi tuli, että jättisuurien utareiden jalostuksen myötä (kaipa ne heruttavat jättimäisesti maitoa) laahaavat vetimet lähes maassa. Utareiden välissä oleva lihas/jänne on venähtänyt Vaan eipä ole Suomineidon kutuilla. Niiden utareet ovat tiiviissä supussa ja vetimet sojottavat piukeina kylkiä kohti.

Havaittuani, että vuohet eivät ole lainkaan kylmänarkoja viritin kuttulan oveen kaksoispeittoläppäoven. Leudoilla ilmoilla saa- vat vuoheni elää jälleen vapaudessa ts. mennä ja tulla, sisään ja ulos niin kuin lystäävät. Ne ovat raivanneet uusia polkuja läpi hangen takametsään ja pitkälle rinteeseen. Ne taivuttelevat yhteistyössä katajia ja jauhavat hartaasti niiden neulasia. Pälvipaikoissa ne napsivat puolukan varpuja ja sinivuokon lehtiä. Ne ovat kasvattaneet upeat karvapeitteet. Pohjavilla on tiivistä ja peitinkarva pitkää, raskasta, vettähylkivää ja kiiltävää. Myös raajoihin ja päähän on kehittynyt runsaasti pohjavillaa. Mikäli karvankasvu jatkuu tällaisena alkavat kuttuni muistuttaa talviturkkisia Shetlanninponeja.


Joskus päästän kutut sisään. Ne tunkevat suoraan keittiöön ja tietävät täsmälleen kulmakaapin, josta annan niille makupaloja.

Jouluksi olen varannut niille suuret kerppuniput, kuivattua nokkosta ja hopeapajua. Ne puolestaan antavat minulle riittävästi maitoa suuren joulukutunjuuston valmistamiseen!

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta Toivottavat Eeva-Liisa Ruotsinsalo sekä kutut: Tuhkimo, Anastasia ja Valkovuokko