Espoon vihreillä oli alussa tarkka rotaatio: äänimääränsä perusteella valtuuston varsinaiseksi jäseneksi noussut ei saanut ottaa mitään muita luottamustehtäviä. Tämä tarkoitti, että lautakuntapaikat ja kaikki luottamustoimet jaettiin muiden vaaliin osallistuneiden kesken.

Neljässä vuodessa tuli täysin selväksi, että valtuustossa ei ollut mitään tehtävissä. Virkamiehet olivat syöttäneet kokemattomille lautakuntien jäsenille omat laskelmansa, normaalisti täysin kokoomuksen ideologian mukaisesti. Ja ne myös äänestettiin voittaneiksi. Olihan kokoomuksella RKP:n kanssa enemmistö.

Siksi päätin olla osallistumatta seuraaviin kunnallisvaaleihin 1988. Kaupunginhallitus olisi paikka, missä velä voi vaikuttaa ja saada asioita valtuuston esityslistalle.

Ei auttanut. Kaupunginhallitus ei auennut minulle, pääsin varajäseneksi ja hyvin pidettiin huoli siitä, että oikea jäsen oli aina paikalla. Ainoastaan kerran, silloin kun päätettiin jäähallin rakentamisesta, sain mennä kokoukseen.

Osallistuin eduskuntavaaleihin Uudenmaan listoilta. Jäin vara-kansanedustajaksi heti Paavo Nikulan ja Ulla Anttilan jälkeen. Seuraavissa kunnallisvaaleissa sain taan kuntalaisilta luottamuksen, mutta valtuustossa meno vain paheni. Kun myös perhetilanteeni oli muuttunut ja väitöskirjani puolustettu, ei ollut enää syytä jäädä ruuhkasuomeen. Erosin valtuustosta ja perustimme ystävättärieni kanssa Keuruun ekokylän ja Ähtäriin Suomineitoekoyhteisön.

Lehtivihreä
Horn, 5. lokakuuta 1988

Toteutuuko perustuslaki?

Paremman elämän puolesta - valtuustossa vai valtatiellä?

Martti Linqvist on kirjoittanut: Murheisiin juovan murheisiin on tartuttava, ei hänen pulloonsa. Espoossa vähemmistöä edustava valtuutettu on kuin pullo moralistille: miksi syyttää valtuutettua kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta, kun järjestelmä on mädäntynyt?

Neljä vuotta Espoon kaupunginvaltuustossa oli mitä mahtavin peruskoulutus yhteiskunnan muuttamiseksi. Henkilökohtaisen yhteiskunnallisen tietoisuuden kasvua en myöskään vähättelisi. Soisin jokaiselle kuntalaisille mahdollisuuden samanlaiseen peruskoulutukseen. Tältä kannalta ymmärrän myös vihreiden rotaatio-periaatteen eli luottamustehtävien kierrätyksen. Osallistumisjakso reaalidemokratiaan on edellytys omaehtoiselle, ulkoparlamentaariselle toiminnalle.

Espoossa kyvykäs henkilökunta

Olen positiivisesti yllättynyt siitä, miten paljon tietoa, ajatuksia ja muutoshalua on Espoon kaupungin rivihenkilökunnalla. Tuntuu pahalta, että poliittisin virkaedellytyksin valittu, vallan lonkeroihin kietoutunut ja mielistelevä lauma apulaiskaupunginjohtajia, virastopäällikköitä ja osastopäällikköjä saa niin julmasti estää uusien ajatusten läpi pääsyn. Kuinka usein kuulenkaan: "Älä sitten kerro keneltä kuulit. Minulla on perhe huolettavana ja vielä joitakin suunnitelmia virkaurani suhteen..."

Unohda Länsiväylä ja Hesari!

Suurin pettymys oli se jota neljänneksi valtion mahdiksi kutsutaan: lehdistö. Kun hallitusmuodossa taataan "vapaus sekä oikeus kirjoituksen painosta julkaisemiseen" olin aina kuvitellut, että oikeus olisi kansalaisella. Nyt tiedän enemmän. Vain toimittajilla - lehden/kirjan kustantajalla - on vapaus.

Minulla ei ole (1995) edes valittuna edustajana kaupunginvaltuuustossa muuta keinoa kertoa huolenaiheistani kuntalaisille kuin sanomalehti. Vaikka lehdistön edustajia istuu joka kokouksessa tusinan verran, ja neljän vuoden aikana olen pitänyt kymmeniä puheita valtuustossa, tehnyt raha-asia- ja valtuustoaloitteita, käynyt täysin rinnoin tiedotus-, kurssi- ja esittelytilaisuuksissa, ei kertaakaan koko neljän vuoden aikana Helsingin Sanomat tai Länsiväylä (joista 95 prosenttia espoolaisista saa tiedon kunnan tapahtumista) ole kertonut muusta kuin merkityksettömistä henkilökohtaisista riennoistani, tavallisesti humoristisella Lyylin palstalla.

Yleisönosastoilla Helsingin Sanomat julkaisee Vihreitä ajatuksia vain julkkisvihreiden suulla. Länsiväylä ystävällisesti painaa Areenalla kaikki, mutta sekin foorumi sulkeutui 1987. Länsiväylä pidättää itsellään oikeuden otsikoida lähetetyt yleisönkirjoitukset. Otsikon avulla he kääntävät valtuutetun puheen ja sanoman päälaelleen.

 

Vihreiden Lehtivihreä

Kun tajusin, että lehdistöä on käsiteltävä erityisin menetelmin, yökötti koko höpinä sananvapaudesta Suomessa. Aloimme julkaista vihreiden omaa lehteä, Lehtivihreää. "Neljäs valtiomahtimme" sai kaikkiaan kymmenen numeroa. Silti sanomamme ei leviä. Lehtivihreään investoitiin melkoinen summa vihreiden kokouspalkkioista. Lehteä jaettiin vihreille luottamushenkilöille ja tilausmaksun maksaneille. Meiltähän puuttuu 60.000 mk, jota lehden kertalevitys Espoossa maksaisi. Kuitenkaan muutkaaan vihreät eivät ole Espoon kunnallispolitiikassa ylittäneet julkisuuskynnystä juuri muussa kuin Länsiväylän Lyylin tyylissä.

 

Puhuuko joku vielä sananvapaudesta?

Suomen valtiomuoto rakentuu sille periaatteelle, että kansalaiset valitsemiensa edustajien välityksellä vaikuttavat keskeisesti asioiden hoitoon. Perusoikeutena on sananvapaus.

Kaupunginosavaltuusto?

Sanotaan, että mitä useampia edustaa määrällisesti sitä harvempia voi edustaa laadullisesti. Espoossa on 160 tuhatta asukasta. Miten mankkaalaisena voin tietää mikä kaavamuutos edistää sosiaalista ja ekologista kestävyyttä Espoonlahdessa? Järkevintä olisi jakaa Espoo 10.000 asukkaan kaupunginosiin, joilla olisi poliittinen ja taloudellinen valta päättää niistä asioista, jotka muuttavat heidän arkielämäänsä. Nykyisenkaltainen päätöksenteon keskittyminen tappaa kuntalaisen aloitekyvyn. Vain joka kolmas on sitä mieltä, että keskiverto kansalaisella on mahdollisuus vaikuttaa paikallisiin asioihin.

Enemmistöpäätös on useissa asioissa kohtuuton - vähemmistön kannalta demokratian ja diktatuurin välillä ei ole eroa.

Demokratian luulisi hyväksyvän yhteiskunnan moniarvoisuuden ja yksilöllisyyden. Kansan demokraattista kypsyyttä osoittaa sen valmius työskennellä yhdessä muiden kanssa niin,  että  toisinajatteliakin tulee huomioiduksi. Kun yksilöinä voimme ajatella vapaasti, suvaitsemme vuosi vuodelta paremmin muidenkin erilaisuutta. Erityiskysymyksissä vähemmistöllä ja alueellisella ryhmittymällä on luonnollisesti korkeampi tietotaso kuin enemmistöllä.

Espoossa toimii vain äänidemokratia. Valtuustossa jopa 51 prosentin enemmistöllä päätetään asioista, jotka vaikuttavat jokaisen meidän elämäämme. Pieni enemmistö ei ojenna kättään minkäänlaiseen kompromissiin. Konsensus saadaan aikaan vain vähemmistön totaalisella sensuroinnilla, kuten yllä on kerrottu. Kun vähemmistö joutuu totaalisen antautumisen eteen, ei heidän perspektiivistään demokratialla ja diktatuurilla ole enää eroa. Järkevän ja valtansa pysyvyydestä kiinnostuneen enemmistön luulisi huomioivan päätöksissään myös vähemmistön katsantokannan.

Miltähän tuntuisi, jos meillä olisi kävelyetäisyydellä lähikoti, kortteliklubi, missä alueemme kunnan asioita hoidettaisiin? Meillä olisi oma kaupunginosavaltuusto, ja Espoolla olisi vain kaupunginhallitus koordinoimassa kylien toimintaa? Ei enemmistövalta vaan kansanvalta toimisi. Nyt asukkaat eivät tiedä päätösten taustoja, lukevat lehdestä vain äänestyksen voittaneen kannan. Suomalainen valtalehdistö ja niissä toimiva mainostajan laki ja konsensus päättävät, mitä ja miten päätöksistä kuntalaisille ilmoitetaan.

Mankkaan omakotiyhdistyksessä ei haluta suureen ääneen moittia alueen palveluja, laskeehan moittiminen jokaisen kiinteistön myyntiarvoa. Sovjetologien piirissä ei löydy poikkiteloista tutkijaa institutionalisoitua tutkimusta vastaan, onhan kaikille oma leipä siitä kiinni, että vanha valta hyväksyy hänet tutkijana. Tavallisen valt.kandin on vaikea lähteä näin salaperäisestä aiheesta esittämään perusteltuja väittämiä ja harppaus amatööristä ammattilaiseksi on julmetun pitkä. Kun puuttuu kannustava ilmapiiri, on se liian pitkä.

Muutosta valtuustosta vai valtatieltä?

Ihmisten tietomäärä on lisääntynyt niin paljon, että yhä erilaisempi tapa vaikuttaa omiin asioihin yleistyy. Äänestysaktiivisuus voisi olla tästä osoituksena. Kuitenkin passiivisuus kuvastaa ihmisten turtumista - eihän tässä millään muutenkaan ole väliä.

Uskon, että mitä avoimempi, vaihtoehtoisempi ja innovatiivisempi yhteisö on uusien ajatusten suhteen sitä paremmat kehitysmahdollisuudet sillä on. Siksi esim. vaihtoehtoisten listojen menestys ei osoita demokraattisen järjestelmän heikkoutta vaan päinvastoin vahvuutta.

Konventionaalinen vaikuttaminen

1. Poliittisten uutisten lukeminen sanomalehdestä (74%)
2. Keskustelu poliittisista kysymyksistä (44%)
3. Ystävien taivuttelu oman kannan puolelle (20%)
4. Osallistuminen poliittisiin tilaisuuksiin (15%)
5. Yhteistyö kunnan asioissa (9%)
6. Yhteyden otto poliitikkoon (7%)
7. Toiminta puolueen tai ehdokkaan hyväksi (7%)

Ei konventionaalinen vaikuttaminen

1. Osallistuminen nimienkeruuseen (61% saksalaisista valmis)
2. Osallistuminen mielenosoitukseen (26%)
3. Osallistuminen boikottiin (16%)
4. Kieltäytyminen vuokran, hinnan tai verojen maksusta (8%)
5. Liikenteen pysäyttäminen mielenosoituksella (7%)
6. Osallistuminen laittomaan lakkoon (5%)
7. Tehtaan, viraston tms. valtaaminen (3%)
8. Osallistuminen kansan liikkeeseen (54%)

Jäähyväiset valtuustolle

Akateemikko Oiva Ketonen kirjoitti vuonna 1980: "Jos luonnon järjestyksen mukaista olisi poistua elämästä ilman draamaa, huomaamatta, vain astumalla askel, katoaisin kuten näyttelijä katoaa näyttämöltä todetessaan, ettei hänen aikomansa osa sovi siihen näytelmään."

Herra Nikulan mukaan asiat eivät ole niin kuin ne ovat vaan miltä ne näyttävät.  Kaupunginvaltuustosta "Tuhat jalan" menetelmiin siirtyy tässä Vihreä kaupunginvaltuutettu.

Leena Marketta Horn

valtiotieteellinen tutkija,

Ekopankin Kannatusyhdistyksen puheenjohtaja,

Mankkaan omakotiyhdistyksen hallitus

Turvesuo virkistyskäyttöön -toimikunnan aktivisti.

Valtuustossa näitä asioita jälkeeni pystyisi edistämään Raimo Inkinen. Luotan myös Teresia Kiviharjuun. He eivät nynnyile, ujostele eivätkä jää sanattomiksi. Maailman muuttamisessa menetelmät ja päämäärät tulee pitää yhtenevinä.

"Kuinka usein toivotammekaan ystävillemme onnea ja menestystä ajattelematta, että ne usein ovat toistensa vastakohtia." (Erkki Melartin) Kaikkeen edellä viitaten rohkenen toivoa ja toivottaa vaalimenestystä jokaiselle Espoon Vihreän Listan ehdokkaalle! Valtuustosta poisjääminen ei tunnu vaikealta, kun tietää meitä olevan niin paljon, jotka pyrimme samaan päämäärään: ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän Espoon luomiseen, menetelminä lähidemokratia.

 

Yhteenveto kokemuksista neljä vuotta Espoon kaupunginvaltuussa

1. KOKOUSKÄYTÄNTÖ: Valtavin pettymys on ollut kokoomuslaisten esiintyminen: he istuvat stereolaput korvilla, pienoistietokoneet mukana tai äänekkäästi rupatellen. Äänestyksen tullessa ei katsota ko. asiaa vaan von Hertzenin sormen asentoa.

Miltähän tuntuisikaan hoitaa yhteisiä asioita, jos kokoomusta ei olisi olemassa ...

 

2. HYVIÄ ASIOITA: Joskus saamme pieniä toiveita läpi, esim. yhteisasumisesta tai nuorten kokoontumisesta - yleensä silloin kokoomuksen puoli on vajaamiehitetty.

 

3. HUONOJA MUISTOJA: 

• Eniten murehduttavat päätökset julkisen liikenteen huonontamiseksi. Kokoomus on selvästi asenteellinen eikä myönnä hinnan vaikuttavan käyttömäärään, ainoastaan laadun. 
• Vaihtoehtoisista sivistysmuodoista (Steiner-koulu, kielikoulut) ei välitetä tippaakaan.
• Huippumodernin teknologiakylän osakkeet tuntuvat menevän kuluttavalle ja lyhytjänteiselle kerskakulutukselle.
  
• "Työpaikkaomavaraisuuden" nimissä kaupunkia paisutetaan sosiaali- ja koulupuolen kustannuksella niin, että suuri osa espoolaisista elää jo nyt huonommin kuin elukat maalla. 
• Liikuntapuoli kannustaa mammuttirakentamista ja "kansainvälistä kilpailutasoa", 
• kulttuuripuoli esittäjän ja katsojan välistä syvenevää kuilua.

 

4. TOIVEITA:

 

SAASTUMISEN VÄHENTÄMISEKSI: 100 mk/kk ekotiketti luppoajoille, jolla ihmiset ohjattaisiin käyttämään julkista liikennettä. Yksityisautoilu pitäisi mielestäni taajamissa tehdä luvanvaraiseksi

KIERRÄTYKSEN EDISTÄMISEKSI: Nuukuushalli, minne tehtaat, rakennukset ja kodit kuljettavat muuten kaatopaikalle menevän käyttökelpoisen materiaalin ja mistä asukkaat voivat niitä etsiskellä.

 

OMAEHTOISUUS: Lähidemokratian edistämiseksi kokoontumispaikkoja jokaiseen lähiöön, korttelitupia, avoimien ovien taloja, ilmoitustauluja.

 

VAIHTOEHTOINEN KOULU: Koska peruskoululainen maksaa väh. 4400 mk, tulisi raha antaa verovähennyksinä niille vanhemmille, jotka nyt itse kouluttavat lapsensa (Steinerkoulu ja kielikoulut).

 

EKOLOGINEN VALISTUS: Ekoinstituutti Espooseen. Siellä olisi havainnollisesti nähtävissä, mitä saasteet ja lisäaineet vaikuttavat ihmiseen ja luontoon, minkälaista olisi säästävä teknologia.

 

TYÖTTÖMYYS: Oma kauppahalli Espooseen suoramyyntiin käsityöläisille ja ekoviljelijöille.

 

NÄISTÄ KUUDESTA ASIASTA OLEN TEHNYT RAHA-ASIA-ALOITTEEN 1986.

 

 

Toiveita demokratian lisäämiseksi

LISÄKSI pitäisin mielekkäänä, että valtuusto vähitellen LOPETETTAISIIN. Se jakaantuisi 16 kaupunginosavaltuustoon, jonka alueeseen kuuluisi noin 10.000 asukasta. Virkamiehet tulisi hajottaa samoin omaa pienaluettaan/kaupunginosaansa hoitamaan. Vain Espoon kaupunginhallitus ja YTV jäisivät.

 

Toinen toiveeni on EKONAPPULA äänestyksiin. Sininen valo osoittaisi, että ekologinen näkökanta on jäänyt huomiotta. Valtuutetun on usein mahdoton äänestää yksiselitteisesti puolesta tai vastaan. Edustajalla on joku muu ratkaisu. Sinisen nappulan painaminen ei vaikuta äänestystulokseen, muttta antaa osviittaa viranomaisten tuleviin esityksiin.

 

TOIVEITA TOIMINTAAN VIHREIDEN KANSSA:

Talkoita, tempauksia, opintopiirejä, INFOTISKEJÄ sekä toimintaa (tuhatjalka), mikä toteutetaan juuri ja juuri laillisuuden rajoissa.

 

Rotaatio: Kenenkään ei tulisi istua yli neljää vuotta samassa virassa. Muuten paikkojen kierrätys tulisi toimia joustavasti, asioista ja ihmisistä riippuen.

”Espoossa kaavaillaan miniporvarimallia. Se tarkoittaa että kaupunginhallituksen puheenjohtajisto voisi saada tehtävästään palkkaa. Taustalla on näkemys siitä, ettei valtuutetuilla ole riittävästi aikaa perehtyä asioihin, joista päätetään. Poliitikot kokevat jäävänsä virkamiesten armoille. Täysipäiväisestä työstä voisi maksaa 5000 – 6000 euroa kuukaudessa.” (hs 16.7.2012)

Miksi tulin lähteneeksi moiseen

ompeluseuraan?

Terveisiä valtuuston pitsinnyplääjältä!

Juokseminen ei auta mitään, sanovat valtuuston oikealla istuvat. Asiat on päätetty ennen kuin ne tuodaan valtuustoon, ei siellä enää mitään muuteta.

Joskus sattuu kuitenkin niin, että ryhmien edustajat nousevat pönttöön perustelemaan tekemäänsä päätöstä. Se on mielekästä kuunneltavaa: ”Ahaa niiden vaakakupissa ovat nämä näkökulmat painavimpia.”

Puhutun sanoman painaminen mieleen on sitä intensiivisempää mitä vähemmän kuulijan mieli harhailee. Monotonisen käsityön on havaittu lisäävän keskittymistä. Asiaan perehtymättömät miesvaltuutetut ja miestoimittajat ovat antaneet yksinkertaiselle ketjusilmukoiden, kiinteiden silmukoiden ja pylväiden virkkaamiselle mitä monimutkaisimpia työnimiä. Ennen valtuustoon tuloa olin virkannut 94 kappaletta sängynpeitteeseen. Nyt kappaleita on 194. Harkitsen villapuseron aloittamista, sillä aina saman virkkuukappaleen toistaminen ei pidä enää keskittymiskykyä riittävästi puheissa.

Miten tulin lähteneeksi moiseen tuloksettomaan ompeluseuraan, missä ei ole riittäviä työvälineitä, työntuloksista puhumattakaan? Jotkut tällä palstalla ovat hakeneet vastausta samaan kysymykseen - miksi lähdin ehdokkaaksi vaaleihin. Kuka viettää leppoisia eläkepäiviä, kenen lapset ovat juuri lähteneet kotoa ja hakeutui siksi politiikkaan. Minä kuulun niihin, joita otti päästä monet asiat sekä tässä yhteiskunnassa että Espoossa. Kehityssuunta tuntui niin uskomattomilta, että räjähdin sisältä päin ja halusin tehdä kaikkeni pienten asioiden muuttamiseksi kestävyyden suuntaan.

Miksi meillä Mankkaan Vehkamäessä ei ole mitään yleisiä palveluita – kahden kilometrin säteellä ei edes kaupungin tuomaa puiston penkkiä. Jos vanhemmat eivät kuljeta, ei lapsilla ole mitään paikkaa minne mennä. Lapset ajetaan joka paikasta pois, heillä ei ole yhteistä kenttää, keinua, hiekkalaatikkoa, luistinrataa. Ensin rakennetaan satojen ihmisten tiheitä rivitaloviidakoita sitten psykiatriset hoitolat lapsille, vaikka tiedetään, että ihminen kasvaa ihmiseksi vain sosiaalisten kontaktien avulla. Miksi naapurin lapset haetaan taksilla ruotsalaiseen kouluun ja minua saksaa puhuvien lasteni kanssa ei tulla missään vastaan? Miksi Jorvista piti tehdä niin suuri, että se ei huomaa pientä ihmistä, pelkästään kasvaimen munasarjassa? Miksi suuria busseja kuljetellaan Helsingin rajalle? Miksi kehitetään Espoon viittä keskusta ja muut asuinalueet jätetään täysin paitsi?

Kaupunginvaltuutettu
valtiot. tri
Marketta Horn
Ei yksi puolue voi omia luonnonsuojelua. Kuten ei myöskään kristillistä maailmankuvaa. Eikö Vihreää puoluetta sitten tarvita? Puolueena sitä tarvitaan. Mutta vihreydestä on tehtävä elämäntapa, kattava yhteiskunnallinen visio, ei pikku näpertelyä nykyisten rakenteiden paikkaamiseksi.
Olen iloinen että tämän suuntaisilla asioilla on kannatusta. Olen yksi mittari espoolaisten valmiudesta alkaa kehittää toisenlaista yhteiskuntaa. Haluan jatkaa yhteistyötä niiden kanssa, joilla on ideoita, miten kehittää kotikaupunkimme Ekologisesti kestäväksi, sosiaalisesti oikeuden- mukaiseksi, lähi demokraattiseksi ja turvalliseksi.
Espoon Vihreissä on hienoja ihmisiä, kun heitä tapaa kahden kesken. Ryhmänä puolue on masentava. Vaaleilla valitun edustajan tie nousee pystyyn kunnallisjärjestössä. "Yhteistyökykyisyys" mitataan vahvimman edustajan kannatuksella. Sulle-mulle-sopimukset osoittavat yhteistyökykyä. Valitettavasti Vihreä puoluejärjestö on valitsee vaikuttajat.
 Jatkan armottomana ekovihreänä Espoossa.
Toivon, että yhteistyö kuntalaisten ja rohkeiden viranomaisten kanssa on entistä tiiviimpää.

Avoin kirje kaupunginjohtajalle

Arvoisa kaupunginjohtaja,

minulla on kylmä omalla kotiseudullani. Kodistani kahden kilometrin säteellä ei ole ainuttakaan puistoa, kenttää, kulttuuri-, opiskelu eikä urheilutilaa. On vain loputtomat jonot rivitaloja.

Espoon kaupungilta liikenee kaksi miljoonaa markkaa tulos- ja kuulutusjärjestelmän rakentamiseen Leppävaaran kansainväliset mitat täyttävälle urheilukentälle, mutta ei muutamaa tonnia avoimen kerhon ylläpitämiseksi Mankkaalla, jotta alueen tuhat nuorta voisivat perjantai iltaisin tavata toisiaan muuallakin kuin taivasalla tai kaukaisella ostarilla. 

Rahaa riittää monitoimisuihkulähteen rakentamiseen HAKAn toimitalon eteen, missä on videonauhalla pienoismallisto kuvattuna kaikista ilmansuunnista, jopa ilmasta, mutta ei korttelikompostin perustamiseksi. Vehkamäen tienoolla asukkaat haluaisivat omalta osaltaan vähentää viereisen Mankkaan kaatopaikan hajuja, tuholintuja ja raskainta mahdollista liikennettä lajitteluastioilla. 

Asetetaan toimikunta kehittämään muovista nurmikenttää Tapiolaan, jotta jalkapallon peluu nurmikolla olisi talvellakin mahdollista, mutta ei ole aikaa edes vastata asukkaiden yksimieliseen yhteiseen adressiin kotikadulleen kaavoitetun puiston pelastamiseksi ryteiköltä.

Joko kaupunki järjestää palvelut tai antaa kunnallisveroni takaisin. En halua maksaa siitä, että vain tapiolalaisilla lapsilla on kaikki harrastukset ja koulut kävelyetäisyydellä. Koska kaupunki ei myöskään tarjoa varteenotettavia liikennepalveluja, ei järjestä terveys- eikä päivähoitoapua ja koska itse työskentelen ja opiskelen naapurikaupungissa eikä lapsilleni löydy koulupaikkaa Espoosta

anon Tieltä vapautusta kunnallisveron maksamisesta. Näin säästyneet rahani käytän kotiseutuni kehittämiseen.

Lopullinen ero valtuustosta 1997

Espoon Mankkaalla 1997

vihervaltuutettu

valtiot. tri Marketta Horn

Ekovihreä järjestäytyy

Olen päättänyt luopua Espoon Vihreät ry:n toiminnasta sekä jättää Espoon vihreän valtuustoryhmän. Paavo Nikula kertoi 19.1.1997: Ethän sinä ole saanut mitään aikaiseksi. Olisit ymmärtänyt jo aikaisemmin, että sinusta ei ole poliitikoksi. Sinulla ei ole kannatusta.(olisi sanonut edes, että sinun ajamillasi asioilla)

Nikula ei tietenkään ole syy siihen, että luovutan, mutta eipä rohkaise jatkamaankaan.

Vihreiltä puuttuu visio. Espoon vihreissä on kymmenvuotisen osallistumiseni aikana puhuttu mammografiasta ja kaavojen yksityiskohdista. Yhteinen keskustelu on liittynyt henkilövalintoihin ja tätä sukupolvea koskeviin mukavuusseikkoihin, kuten meluvalleihin. On kyllä vastustettu ympäristön kannalta selvästi vahingollisia hankkeita kuten kehä II ja jäähallia. Sen sijaan ei ole rohjettu räväyttää selkeitä uusia vaihtoehtoja kuten joustavaa ja vikkelää raitiotietä, halpaa ekotikettiä, täydentäviä hoitoja terveyskeskuksiin tai syrjäytymistä estävää talkootaalaria.

Mitä meille, ihmiskunnalle, tapahtuu, jos päättäjillä ei ole visioita, ei ole rohkeutta, ei ole tietoa?
Muiden puolueiden päätöksentekojärjestelmää en tunne, joten vielä on toivoa Espoon suhteen.

Ei minusta ollut poliitikoksi.

Melua en enää siedä, korkeiden raskasmetallipitoisuuksien vuoksi en voi käyttää oman puutarhani tuotteita. Elämä Espoossa ahdistaa nyt hiukan ja valtuutettuna ja ryhmän jäsenenä joudun olemaan mukana päätöksissä, jotka ahdistavat Espoon hengitysilmaa vielä lisää. Jospa osaisimme nyt alkaa elää ihmisiksi!

Asuin syksyn Venäjällä Inkerinmaalla. Siellä ei ole yhtä tienpätkää, julkista rakennusta, puistoa tai kauppaa, joka olisi loppuun asti suunniteltu, kaunis ja toimiva. Meillä on. Meillä on niin huoliteltu infrastruktuuri, että saattaisimme älykkäällä suunnittelulla saada Espoosta kaupungin, missä on hyvä elää, ja vielä tuhat vuotta eteenpäin.