Tervehdys aurinkoisesta Suomineito-yhteisöstä!

Tavallisesti vastaantulijoiden ensimmäinen kysymys kuuluu: ”Kuinka monta teitä asuu siellä?” Kuitenkin viime kuukausina on ihmetelty, miten olemme selvinneet tulipalopakkasissa.

Kun kotona on 48 huonetta, on siinä se hyvä puoli, että ei tule heti pitkäksi aika, vaikka täytyisi viettää pari kuukautta sisätiloissa. Liikuntaakin saa, kun välillä käy ompelemassa ja karstaamassa alakerran harrastehuoneissa, keittää juustoa, lueskelee lehtiä ja juttelee vieraiden kanssa ensimmäisen kerroksen oleskelutiloissa ja siirtyy yläkerran konttoriin vastailemaan viranomaisille ja kirjoittelemaan näitä terveisiä. Huono puoli isosta talosta on se hirveä taakka sydämessä. Öljyä kuljettava alus turmeli Espanjan rannikkoa, Suomenlahdella vältyttiin öljykatastrofista vain hiuksen hienosti. Ja me poloiset poltamme 12.000 vanhan rahan edestä sitä saasteöljyä taivaan tuuliin joka kuukausi...


Pakkaset nopeuttivat viisivuotista projektiamme. Nopeasti saimme kehrättyä ja kudottua villapaitoja. 14 asteen sisälämpötila tuntui ruhtinaallisen kuumalta, kun sai lainata lampaanvarusteita.

Jos päätalassa jouduimme rankojen puutteen vuoksi hätäratkaisuun, selvisimme navetalla hienosti. Kun pakkaset aina vain yltyivät, siirsimme kanojen lisäksi lampaatkin kuttulaan. Sisällä kävi rattoisa narskutus, määkinä ja kiekuminen. Kanat ja yli kymmenen kukon lauma viihtyivät kuttulan parsilla niin hyvin, että koittivat vielä tänäkin aamuna karata sinne takaisin.


Ensimmäisen kerran onnistuivat vuohien astutukset niin, että maitoa on riittänyt omasta takaa koko talveksi. Väiski kävi astumassa neljä pikkukiliä ja parhaan lypsäjämme Unelman. Lampaat alkavat olla jo pulskassa kunnossa. Huhtikuussa meillä on ainakin 30 eri väristä Kainuun harmaan ja tavallisen Suomenlampaan karitsaa. Kannattaa tulla vierailulle pääsiäisen aikaan!


Kanojen touhuja on verraton seurata. Meillä on kolme eri maatiaiskanakantaa ja jokainen käyttäytyy eri lailla. Yksi kanta syö valkosipuliperunoita, toinen lihakeittoa, Kukkotappeluja on tämän tästä. Kirjavat kukat pöyhistävät kaulasulkansa ja hyökkäilevät puoliksi ilmassa toistensa kanssa. Kolme syksyllä orvoksi jäänyttä tipua juoksee kukkoja pakoon ja vilistää salaatin lehti suussa omaan nurkkaansa. Munia tulee vain hiljakseen, sillä emme ole antaneet lisävaloa, lämpöä tai munitusrehua. Ahkerat kanamme saavat levätä talven.

Tämmöistä täällä tänään. Mukavia ihmisiä on joutunut muuttamaan pois, mukavia ja taitavia ihmisiä on tulossa. Toivomme myös teitä kannattajajäseniämme tänne iloksi ja avuksi! Kertokaa tuttavillenne, että meillä on tutustumistarjous: saa toisen viikon asua ilmaiseksi, kun ensimmäisestä viikosta maksaa 100 euroa. Hommia riittää kaikenlaisille käsille varsinkin nyt, kun alamme kunnostaa pehtorin (7 huonetta) ja karjakkojen (6 huonetta) hirsitaloja. Toinen mieltä ylentävä saavutus on

Suomineidon lampaat ja villat -projekti, johon Kuusiokuntien myötävaikutuksella olemme saaneet vakituiseksi opettajaksi ja tuotesuunnittelijaksi Marjariitan.

Jo ikävöiden huhtikuun hankia ja karitsoiden syntymiä, kun taas palaan yhteisöön maaliskuun matkojen jälkeen,

mh

Su,omineidon lampaat ja villat -projekti sai vetäjän!

(Hankehakemuksesta)

1. Suomineito-yhteisön toimintaa

Keväällä 1997 alkoivat keski-ikäiset ihmiset eri puolilla Suomea etsiä paikkaa omavaraisuutta ja luonnonmukaista elämää tavoittelevalle yhteisölle. Parhaimmaksi osoittautui tuolloin Ähtärissä 1,5 vuotta tyhjillään ollut vanhainkoti Kaijanniemessä.

Kaijanniemen tilan on Suomineito-yhteisö vuokrannut 30 vuodeksi Ähtärin kaupungilta, vuodesta 2000 lähtien. Asukkaat perustivat Suomineito-yhteisö ry:n ja alkoivat muotoilla toimintaa puutarhan-, peltoviljelyn, navetan, puulämmityksen, rakentamisen ja korjausten järjestämiseksi. Yhteisö on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton ja yhteisössä noudatetaan permakulttuuria (permanent culture) eli kestävää kulttuuria niin maanviljelyssä, eläintenhoidossa kuin ihmissuhteissa. Permakulttuuri tarkoittaa ihmisen, luonnon ja yhteiskunnan vuorovaikutusta, kestävää kulttuurimuotoa. Yhteisö pitää yllä kansainvälisiä kontakteja ekologisesta elämänmuodosta kiinnostuneiden yhteisöjen kanssa (Global Eco-Village Network).


Yhteisö toimii myös vaihtoehtoisena maatilamatkailuyrityksenä. Vuonna 2003 yhteisö on mukana kolmessa matkailuhankkeessa: Suomen Vihreä Lomaopas (www.luomuliitto.fi luomu- maitkailu), Eurotopia Directory of Intentional Communities and Ecovillages in Europe (www.eurotopia.de), Ecovillage Travels in Europe (www. Ecovillage-Travels.org). Yhteisössä vierailee säännöllisesti ekologisesta elämäntavasta kiinnostuneita henkilöitä, joilta yhteisö perii pienen korvauksen yöpymisestä ja ruokailusta, osan kustannuksista vierailijat suorittavat osallistumalla tilan töihin. Lampaan villan karstaus, kehruu, värjäys ja kutominen kiinnostavat aktiiviloman aikana niin lapsia kuin aikuisia. Vuonna 2002 yhteisössä vieraili yli viikon 12 ulkomaista ja 120 suomalaisia talkoolaista.


2. Suomineidon lampaat ja villat -hankkeen taustaa

  • Tilalla on talvisin 11-17 suomenlammasta, syksyiseen kerintäaikaan noin 40 ja se harjoittaa yhteistyötä kahden muun lammastilan kanssa. Lampaanvilla pitäisi hyödyntää.
  • Lampaanvillan käsittelystä ja jatkojalostuksesta sekä tuotteistamisesta pyritään saamaan Suomineito-yhteisön tunnusmerkki ja yksi yhteisön ideologiaan sopiva ansiolähde. Kokemusta on syntynyt lampaiden hoidosta ja lampaanvillan keritsemisestä.
  • Lampaanvillan käsittelyssä tarvitaan kuitenkin lisää tietoutta, esim. saksilla keritsemisessä, villan lajittelussa, karstauksessa ja tuotteistamisessa. Hankkeen suunnittelussa ovat mukana olleet Suomineito-yhteisön edustajan lisäksi kutoja-artesaani Marjariitta Kauranen Heinolasta.

3. Tarvittavat resurssit

  • Suomineito-yhteisöllä on valmiiksi lampaita, joiden villaa voidaan käyttää tuotteistamiseen,
  • lisäksi yhteisön asukkaat osallistuvat omalla työpanoksellaan hankkeeseen.
  • Valmiina on myös yhteistyö eri lammastilojen kanssa.
  • Hankkeen aikana etsitään lisää yhteistyökumppaneita.

Yhteisössä ei kuitenkaan ole lampaanvillan asiantuntijaa ja hankkeelle tarvitaan rahoitusta, jolla palkataan osa-aikainen hankevetäjä asiantuntijaksi opastamaan lampaanvillan ammattimaisessa käsittelyssä ja tuotteistamisessa sekä tuotekehittelyssä.

 

Hankkeen avulla

  • lisätään lammastilojen kannattavuutta lampaanvillaa tuotteistamalla.
  • Hankkeella lisätään yhteisön jäsenten, kannattajien ja matkailijoiden tietoutta lampaasta ja lammastaloudesta sekä lampaanvillan erityistä terveydellisistä ominaisuuksia.
  • Tietoutta. lampaasta ja lampaanvillasta halutaan tuoda yhteisössä vierailevien sekä suuren yleisön tietouteen.
  • Hankkeen avulla kehitetään ekologisilla menetelmillä lampaanvillasta tuotteita, joita voivat valmistaa myös yhteisössä vierailevat matkailijat.
  • Hankkeen avulla kehitetään maatilamatkailun aktiivista ja ekologiseen lomanviettoon soveltuvaa sisältöä.

  • Kehitetyille tuotteilla etsitään markkinointikanavat seutukunnasta ja Etelä-Suomesta.

 

Ensimmäisessä vaiheessa kootaan ideointiryhmä ja ollaan yhteydessä jo olemassa oleviin yhteistyötahoihin, sekäotetaan selvää mahdollisista uusista yhteistyökumppaneista. Suunnitellaan yhdessä yhteistyötahojen kanssa aikataulut lampaanvillan hyödyntämiselle ja tuotteistamiselle. Suomen ekoyhteisöprojek-tiin kuuluu viisi lammastilaa.

Toisessa vaiheessa kartoitetaan osaamisen taso ja aloitetaan villan käsittelyä, ja erilaisia kokeiluja sekä yhteistyötä eri tahojen kanssa. Kolmannessa (1.9.-31.5.2004) vaiheessa jatketaan villan käsittelyä, mutta keskitytään pääasiassa tuotteiden kehittelyyn ja valmistuksen opetteluun. Tuotteiden kehittelyssä pyritään hyödyntämään kysyntää keskitytään käyttöesineiden valmistukseen. Neljännessä vaiheessa aloitetaan markkinoinnin suunnittelu ja markkinointikanavien aktiivinen etsiminen ja jatketaan kaikkien edellisten vaiheiden toimia. Yhteisössä vierailevia matkailija tiedotetaan hankkeesta ja lampaanvillasta.

 

 

Eko-osuuskunta Kaijanniemen toimintakertomus 2002

Eko-osuuskunta Kaijanniemen ja Suomineito-yhteisö ry:n asioita on käsitelty yhteisissä kokouksissa. Osuuskunnan päätulonlähteenä on ollut vuoden 2002 aikana vanhustenhoito ja vuokra Suomineito-yhteisöltä. Menoja on pyritty karsimaan lämmitystä, vettä, sähköä ja auton käyttöä säästämällä. Laitteitta on korjattu ja lisälaitteita ostettu käytettyinä.

Aurinkokeräimet valmistuivat ja ovat turvanneet lämpöisen veden huhti-lokakuussa.

Lämmityspuun ostoon käytetty 2002: 328 e (13 mottia), 2000: 800 mk, 1999: 450 mk

Öljyn ostoon 2002: 3600 e, 2000: 10.647 mk -11.488 1, (1999: 28.250mk)

Sähkö 2002: 982 e, 2000: 4407 mk -14237 KWH ( 1999: 5700 mk)

Vesi 2002: 36732000: 6488 mk -200 mk3 (1999: 3250 mk/v)

Auto: 2002: 1957 e, 2000: 500 mk/kk

 

 

Suomineito-yhteisö

Yhteisössä on asunut kuukauden tai sitä kauemmin 8 henkilöä. Yövieraita 110, joista 20 lapsia.

Yhdistyksen tarkoitus on lisätä yhteisön ja asukkaiden omavaraisuutta ja kannustaa ekologiseen elämäntapaan.

Kaupan ruokalasku on ollut 1732 euroa,

Lämmityspuun ostoon käytetty 328 e,

Öljyn ostoon 3600,

Sähkö 923 e,

Vesi 367 e,

Auto: 1957 e

Tiedotteita on ilmestynyt 3 kpl (20 sivua, 200 kpl) sekä kaksi tiedotteista Elonkehä-lehden liitteenä, juttuja sisä- Suomen sanomissa, paikallislehdessä Uutisnuotassa

 

Eläimet

Yhteisöllä on 13 kukkoa, 30 kanaa ~ kolmesta maatiaiskanakannasta: Jussilan kantaa, Kiuruvetistä kantaa ja horniolaista kantaa. Vuoden lopussa neljä vuohta lypsyssä ja yksi vanhoista vuohista eli Unelma astutettu sekä neljä pikku-kiliä. Hyvin eri värisiä uuhia astutettiin Kainuun harmaalla pässillä ja suomenlampaalla. Syksyllä teurastettiin 25 pässiä ja pukkia. Vuoden aikana viisi porsasta.

Hilja-koira ja Shina-kissa ihastuttavat ihmisiä mutta vihastuttavat paimentajia ja rotanpyydystäjiä laiskuudellaan.

 

Viljely

Yhteisö sai perunaa noin 2500 kg, herne100 kg, kaalia 20 kg, sipulia 200 kg, parsaa, tomaattia, pinaattia Ja yrttejä.

 

Jäsenkokoukset

Sääntömääräinen vuosikokous pidettiin 29.2. Kokouksessa oli läsnä seitsemän kannattajajäsentä ja kaikki kolme yhdistyksen vakituista jäsentä. Yhdistys (pitänyt työpalaverejä aamuisin klo 8, kolme virallista raha-asiakokousta.

Yhdistyksen puheenjohtajana on toimin Marketta Horn, sihteerinä Soili Lehmus

rahastonhoitajana Seppo Mäkinen. Uusia kannattajajäseniä on kuusi.

 

 

EU-tarkastajalle häviää aina pientilallinen

Suomineidossa emme saaneet kynnettyä erästä uutta peltolohkoa talon vieressä kuivan kesän takia. Maatilatukipaperit oli kuitenkin täytettävä toukokuussa ja sille peltotilkulle tuli sitten 60 aarin heitto - 10 ha tilalla, joista 5 on viljelyssä.

Satelliitissa oli mitattu tilamme pinta-aloja. Tarkastaja soitti, että kun hän

ajelee täällä päin maakuntaa, hän tulee mittaamaan uuden peltolohkomme. Sitten joskus pihaamme saapui auto ja mies lähti kuvaamaan lumisia maitamme. Talon väkeä ei pyydetty paikalle.

Nyt puoli vuotta myöhemmin saimme karun kirjeen: “Hakemus hylätty.” Menetimme yli kolmanneksen tuista.

Jokainen tietää mitä on yrittää tehdä valitusta: virkamies lomalla, kokouksessa, kurssilla. Ja - valituskin maksaa 35 euroa tilan koosta riippumatta. Synkimpinä yön hetkinä eräs yhteisömme jäsen päätti jo lähteä polttamaan itsensä TE-keskuksen pihamaalle!

Mitä kaikkea mätää ahkerat ihmiset pistetäänkään käymään läpi!

Vieraskirjasta

11.1.02 Lämmin kiitos vieraanvaraisuudesta ja virkistävästä seurasta ja toiminnasta. Tapaamisiin, t.

11.2. Kiitos teille, oli innostavaa tavata yhteisöihmisiä ja -eläimiä.

24-30.3. Määkin olin täällä kun lampaat karitsoi ja ramppasin navetalla ja opettelin kehruuta. Mää. Kuu oli suuri ja yltäkylläinen mollottaja

29.3. Pitkäperjantaina. Lahdesta tulimme tänne mummia tapaamaan, karitsoja ja kilejä, hoitamaan, Rentouttavaa vaihtelua kaupunkilaiselämään. Hyvää jatkoa yhteisölle

11.4. Kiittäen yrttiteestä Kumppanuus osuuskunta

19.-22.4. Tutustumiskäynnillä täällä mahdollista muttoa silmälläpitäen. Positiivinen kuva pitkälti jäi. Saas nähdä. Kiitokset kaikille asukeille. Eläimiä jää ikävä.

4.5. Lähdin oltuani 10 päivää. Opin paljon uutta varsinkin eläimistä, jotka olivat ihania. Tulen varmasti muuttamaan elämäääni. Monet kiitokset. Hyvää jatkoa yhteisölle,

29.5. Toin tyttäreni tänne kauniiseen paikkaan Kiitos isäntäväelle tarjoilusta

29.5. Papu Pirtola turvematkoillaan Kiitokset talonväelle ja ihanille eläimille rattoisasta yönseudusta.

10.6. Poikkesimme matkalla Espooseen isän kanssa. Vihdoinkin! Mukava ja mielenkiintoinen paikka.. Hyvä että yhteisö on olemassa.

10.6. -15.6. Tulimme Nikolaksen (7 v) kanssa kokkaamaan Prometheusleiriläisille ja viettämään vuoden ainoaa lomaviikkoa

14.6. Olimme seuroissa ja nautimme erittäin hyvät teet, Julius Roth + 7 osallistujaa

16. Prometheus-leirillä keskustelemassa elämänkysymyksistä. Kiitokset talonväelle ja mukaville leiriläisille.

9.-16.6. Prometheus-leiriä ohjaamassa. Kiitos että saimme tulla. Tämä oli varmasti monelle, itseni mukaan lukien, unohtumaton kokemus. Hyvää jatkoa kaikille yhteisön jäsenille! Ehkä vielä tapaamme,

21.-23.6. Kiitokset hienosta Juhannuksesta! Juhannustaikoja ja pitkiä

villoja! Mukavaa kesän jatkoa ja veden ylle täysikuuta!

22.7. Ruoka maukasta ja tutustuminen eritt. mielenkiintoista. Kiitos

9-15.7. Maalaiselämää viettämässä. Oli mieltei rauhoittavaa mennä aamulla lypsylle, 27.7. Kiitos piirakasta ja maidosta ym. Oli kiva käydä.

27.7. Maatiaiskanaseminaari 2002 Töysässä.

Kiitokset ihanasta vieraanvaraisuudestanne ja savusaunasta Oulujärven rannalla! Kanat ja munat on tarkastettu ja untuvikko löytyi riman alta, Esa Alkula

27.7. Terveiset muualla oleville pikkukileille

28.7. Liebe Marketta, Liebe Mitglieder der Gemeinde. Ich wunsche Euch, dass Ihr weiterhin Ideologie und Realität miteinander verbinden könnt und Eure Ziele erreicht. Viel Kraft und Ausdauer, Zufriedenheit fur die Zukunft,

30.7. Torstai-lehdestä Lea Vassalampi tekemässä lehtiartikkelia. Kiitos kaikesta.

2.8. 2-vuotta aikaisemmin täällä marjatouhuissa. Nyt pikavisiitillä tällä

kertaa uimassa. Tuttuja kasvoja Hiljakin hyväksyi tuiman haukun jälkeen,

7.8. onnea peikkovalmistukseen ja muuhunkin toimintaan Ulla ja Anna-Liisa

8.8. Marjanpoimijat Liedenpohjasta. Unton kanssa Vääräkoskella käymässä

11.9. Taivas on alempana kuin uskotkaan. Jumalan siunausta kodille Ilmari Rooth

18.-20.9. Saatiin teurastaa, nostaa perunaa, saunoa, jutella viisaita,

21.10. Lainaan tässä erään papin muistolausetta, joka oli painettu hänen muistokiveensä: “Ei kova työ tapa vaan paha mieli.” Valoisaa syksyä toivottaean

22.10. Kävimme tuomassa Sepolle talvirenkaat ja keritsemässä yhden lampaan. Kiitokset. Lampaat näyttivät niin hyvin voivilta ja voi miten ihania nuoria ruskeita lampaita oli lampola täynnä. Monin terveisin

30.11. Alavuden ja Ähtärin työttömien yhdistystysten jäseniä pikkujouluruokailun merkeissä muistorikasta iltaa viettäen (16 allekirjoitusta)