Päivitetty 25.3.2019



John G.Bennett: (3 1975)


Ihmisen muodonmuutos

Hedelmöitys on tapahtuma, jonka lapsi itse laittaa alulle. Tavallisesti ei ymmärrä, että lapsi on ollut oman lisääntymisensä alkuunpanija, koska ei kyetä käsittämään hedelmöityksen näkyvien tapahtumien tuonpuolisia aspekteja. Mutta juuri esihedelmöitetty lapsi herättää naisessa äidin puoleensavetävän voiman. Hedelmöitettävä lapsi toimii sellaisella tavalla, että äiti pakosta ajautuu kohti lapsen hedelmöitymistä (Robert Louis Stevenson).

Sama tarina on kerrottu Platonin teoksessa Valtio kuvauksessa Eristä, Armeniuksen pojasta, joka kuoli ja palasi sitten takaisin maailmaan käsitettyään, millä tavalla paluu tapahtuu ja että siihen liittyy valinnan hetki. 

Lapsi ei ole olemassa ennen hedelmöityshetkeä. Hän ei ole fyysinen eikä hän kuulu energioiden henkimaailmaan. Hän on hengellisessä maailmassa, pelkästään olemisen halusta. Tällöin ymmärretään, että on olemassa kolme maailmaa:

  • fyysisten kehojen maailma,
  • henkien/energioiden maailma ja
  • hengellinen maailma/tahdon maailma.

Hengellisessä olotilassa ihmiselle annetaan vapaus ennen kuin hän saapuu olemassaolon tasolle. Sitä missä hän synnyy, keille vanhemmille ja minkälaisilla perintötekijöillä, ei voida valita vapaasti. Siitostilaisuudessa laaditaan perinnöllisyyden peruskirja, joka vallitsee koko elämän ajan. 

On myös kohtalona tunnettu peruskirja eli malli joka hallitsee psyykkisiä luonteenpiirteitä ja suhteita. Se syntyy planeetan vaikutuksista, jotka vallitsevat hedelmöityksen hetkellä. 

Kohtaloa kutsutaan joskus astraaliperinnöksi, koska se koskee lapsen psyykkistä eli olentoa (being) –aspektia kuten luonnetta ja taipumuksia kun taas fyysinen perinnöllisyys pätee toimintaan ja kehon ominaisuuksiin. Kohtalo on peräisin henkimaailmasta ja sitä on melkein yhtä vaikea vaihtaa elämän aikana kuin fyysistä perinnöllisyyttäkään ellei sitten mukaan liity jonkinlaista tietoista suoritusta. 

Uusi olento ei pysty tulemaan maailmaan saapumatta tiettyjen lakien alaisena. Tässä ei ole vielä kaikki. On olemassa laki, joka tulee kaiken ulkopuolelta, Jumalasta, kohtalon laki. Lapsen kohtalo on hänelle ainutlaatuinen ja riippumaton vanhemmista ja kuuluu hänen hengelliselle/henkiselle luonteelleen tai tahdolleen. Olemassaoloon saapuminen merkitsee jonkin tietyn tarkoituksen välikappaleeksi tulemista. Tämä tarkoitus on vapaasti tunnistettava ja sitä on mieluiten toteltava, koska se on lähtöisin absoluuttisesta maailmasta. Suuren Minän osanen majailee meissä jokaisessa. Se on irrallaan eikä tiedä alkuperästään. Siten ihmisen kohtalo ja tarkoitus on kokea muodon muutos, ja sen vuoksi hänellä on oltava yhteys johonkin häntä korkeampaan, joka on ”luotava hänessä”. Tuossa kosmisessa merkityksessä ei kukaan voi koskaan olla riippumaton. Ihmisen on ilmennettävä aktiivista prinsiippiä, joka ei todellisuudessa ole hänen omaansa.

Perhettä on aina pidetty ihmisyhteisön ytimenä, mikä merkitsee sitä, ettei sitä voida jakaa edelleen pienemmiksi osiksi ilman, että sen luonnetta tuhottaisiin.

Ihmisten enemmistöllä ei ole tarpeeksi voimakasta halua itsensä täydelliseksi tekemiseen, jotta he kykenisivät harjoittamaan riittävää sisäistä työskentelyä. Siksi normaali seksuaalielämä on välttämätön. Ihmisen seksuaalisuus on perustana muodonmuutokselle, se tekee muutoksen mahdolliseksi, mutta ei ole siihen käytettävä keino. Se kohottaa havaintokykyä. Rakastuminen – luova energia ei tottele ihmisen käskyjä.

On olemassa kahdenlaisia liittoja: lisääntymiseen tarkoitettu liitto ja toisaalta henkinen liitto. Nainen kykenee tunnistamaan miehen sopivuuden lastensa isäksi. Pappi saattaa sanoa, kun pariskunta saapuu vihittäväksi: "Tulette vihittäväksi kahtena, mutta nyt teitä on kolme, koska Kristus on kolmantena osapuolena ja nyt olette kolmena Kristuksen kanssa ja Kristuksen kautta teistä voi tulla yksi."

Koko kosmos on liikkumassa kohti ykseyttä ja yhdentymistä, hajaannuksen tilasta kohti korkeampaa organisaatiotilaa, jonka avulla uusi luominen vapautuu. Ihminen on kehittyvä laji. Hänen luonteeseensa ei kuulu pysytellä paikoillaan.




Vanhempana olo on kaikkein silmiinpistävin esimerkki siitä, mitä Gurdjieff tarkoittaa ”tahallisella kärsimyksellä”, so. kärsimyksen kokemisella toisten eduksi. Jokainen isä tai äiti tietää, miten ainoa keino näytellä tuota roolia on olla odottamatta mitään palkkiota tai lohdutusta, vaan yksinkertaisesti tehdä sitä, mikä on lapselle oikein. Se on yksi tärkeimmistä tehtävistä, joka auttaa suuresti muodonmuutostamme. 

Ei ole merkkiä siitä, että ihmiset hyväksyisivät vain sen tyyppisen pariutumisen, joka liittyy intensiiviseen minä-työskentelyyn, jolloin vakaa perhesuhde sallittaisiin vain sellaisille ihmisille, jotka ovat varautuneet sitoutumaan ja hyväksymään järjestyksen.

Yksiavioinen järjestelmä, jossa yksi mies ja yksi nainen pariutuvat pysyvästi, toimii hyvin harvoin käytännössä, koska vaikka olemme käsittäneet totuuden ytimen – että avioliitto on ihmiselämän yksi kaikkein pyhimpiä asioita - mutta tulkinneet sen väärin. Pysyvä pariutuminen on muunnettu joksikin äärimmäisen halveksuttavaksi petkuttamalla ihmisiä sellaisella elämän mallilla, jossa ei ole mitään vastaavaa sisäistä todellisuutta. Purkamaton liitto miehen ja naisen, aktiivisen ja passiivisen prinsiipin välillä, edustaa ihmiselämän ylintä huippua eikä sitä voida vaatia niiltä, jotka eivät kykene siihen. Ei ole pelkästään väärin, vaan jopa jumalatonta, kiinnittää ihmisiin leimaa, jota he eivät kykene kantamaan. Jumala saapuu avioliittoon lapsen muodossa ja heidän liittonsa alkulähteenä. On kyse Herran Olinpaikasta. Ensimmäinen on liitto tajunta-energian tasolla, toinen liitto luovan energian tasolla, kolmas liitto rakkauden energian tasolla. Tämä kosmisen eli sovittavan voiman yliluonnollinen todellisuus pystyy manifestoitumaan välittömästi.

Lisääntymisen tärkeys selviää, kun ymmärtää, että ihmisrodun tulevaisuutta pidetään yllä miesten ja naisten parinmuodostuksella. Vanhoissa yhteisöissä lisääntymistä ei pidetty pelkästään pyhänä aktina, vaan sen säätelyyn vaadittiin sen laatuista tietoa, joka ei ollut tavallisten ihmisten saavutettavissa.

Huhhuh mikä ajatus: "Noin sadan vuoden ajan meillä on ollut hallussamme suuret määrät tietoa genetiikasta ja menestyksellisen rodunjatkumisen säännöistä, jota sovellamme yhä lisääntyvällä menestyksellä melkein kaikkiin kasvi- ja eläinmaailman lajeihin, joiden kanssa olemme tekemisisissä, lukuun ottamatta omaamme. Kykenemme tuottamaan melkein mitä tahansa haluamaamme vilja-, hedelmä-, kukka- ja eläinlajeja parannettuina painoksina ja silti ihmisrodun kohdalla kokonaisuutena ottaen teemme aivan päinvastoin… annamme korkeammilla ominaisuuksilla varustettujen jäädä syntymättä. Vähennämme mahdollisuuksia että syntyy korkeilla kyvyillä varustettuja lapsia. Tämä on melko vakava asia nykyhetkellä, kun korkeilla kyvyillä varustettuja lapsia pitäisi syntyä suuremmassa suhteessa kuin muina aikoina, johtuen siitä kriisistä, jota maailma on läpikäymässä. Rodun tulevaisuus piilee naisten sisäisessä viisaudessa. Vaikka he eivät voikaan saada aikaan uutta hedelmöitystä, he voivat erottaa oikean isän. Umpimähkäinen parinmuodostus merkitsee mielivaltaisen rodun tuottamista. On erikoinen juttu, että muodostamme pareja melkein mielivaltaisesti, ottamatta huomioon geneettisiä näkökohtia."

"Tri Bidder, Cambridgen yliopiston biologi, selitti, että hyvin yksinkertaisesti selibaatissa vietettävän elämän puolustaminen henkisten ihmisten keskuudessa merkitsee sitä, että olemme 2000 vuoden ajan kitkeneet järjestelmällisesti rodustamme henkistä potentiaalia omaavan ihmisaineksen. Vanhoina aikoina astrologian palveluilla tähdättiin siihen, että parilla on potentiaaleja synnyttää puhtaita sieluja, joissa on vähemmän perinnöllisiä sairauksia."

 

 

Griscom/Horn

21. syyskuu 1992

New Age liikkeen naisguru kävi Suomessa

 

Chris Griscom:


Nyt on miehenkin

femiinisen puolen aika


Helsingin Suomalaisen yhteiskoulun juhlasalissa nousi kyyneleitä tunnetasoakin syvemmältä, kun amerikkalainen esoteeriluennoitsija kertoi femiinisestä fuusiosta, eheytymisestä naisellisen olemuspuolen avulla. Huippukarismaattinen ja kuvankaunis Chris Griscom herätti aluksi hihitystä uudella sanastollaan, mutta onnistui visualisointiharjoituksillaan siirtämään parisatapäisen kuulijakuntansa ajan ja paikan tuolle puolen. Neljän tunnin seminaarista kannatti maksaa 250 mk.

 

Mistä johtuu äidin huono omatunto?

Griscom syyttää yhteiskuntaa siitä, että se on luonut naisille illuusion siitä, että äiti on lapsen koko kohtalo. Naisia syyllistetään kasvatuksesta. Kuitenkin lapsen muuttuminen osoittaa, että lapsen kohtalo ei ole äidin tai isän kädessä. Pahin virhe, minkä äiti voi tehdä, on yrittää täyttää itseään lapsen kautta, paikata heikkoa itsetuntoaan lapsen menestyksellä.

New Age- liikkeessä yleisen käsityksen mukaan jokainen lapsi valikoi äitinsä. Siksi omat vanhemmat ovat juuri kaikkien heikkouksiensa vuoksi lapselle se mitä hän tarvitsee. Griscomin sanoin:

"Emotionaalinen keho on valinnut kaikki ne kärsimykset joita lapsen on käytävä läpi. Äidin ei tule kantaa huolta. Ainut mitä äiti voi tehdä, on vetää ympäröivästä maailmasta rakastavaa energiaa ja antaa sitä lapselleen. Tällöin lapsi voi tehdä ne ratkaisut, joita hänen pitääkin tehdä. Lapsi saattaa muuten kokea, että hän on syypää siihen, että äiti on huolissaan."

 

Perusihminen on geneettistä muistiakin syvemmällä

Griscomin mukaan kaikki lapset näkevät aurat, yhtyvät tuuleen ja tietävät mitä koirat ajattelevat. Lapset tietävät aina milloin joku kuolee. Nykyinen tiedekin todistaa, että atomi ei koskaan kuole. Kaikki se tieto on edelleen läsnä, mikä kerran on ollut. Meidät vain on opetettu hylkäämään se.

"En suosittele lapsille televisiouutisia. Televisiossa on astraalipitoista energiaa. Jos emme halua sotaa, meidän ei tule näyttää sotaa. Lapsella on geneettisessä muistissa tieto siitä mitä sota on. Meidän on myös itse valittava, mitä katselemme, ettei näkemämme siirry geneettisessä muistissa tuleville sukupolville. On muistettava, että kukaan ei ole geneettisesti kauempana sinusta kuin 44. serkkusi. Jokaisen perheen solumuistissa on muisti heimosta. Siksi toistamme historiaa sen sijaan että oppisimme siitä jotain."

Griscomin opetus on, että meidän täytyy päivittäisissä harjoituksissa pystyä ylittämään geneettinen muistimme. Se hangoittelee vastaan, koska tietää menettävänsä valtansa, jos ihmisen tietoisuus astuu vielä syvemmälle tasolle.

Maskuliininen energia on vuosituhansien aikana saanut luovan mielikuvituksen negatiiviseksi. Ihminen luulee olevansa paha, vajavainen, arvoton, syyllinen ja heikko. Tärkeä on päästä eroon alitajuisesta pelosta ja tunnekehon vuosituhansia kantamasta ajatusmallista. Tunnekeho on kuin pieni lapsi, joka ei tiedä mitä tehdä. Mielikään ei osaa korjata tunnekehoa. Mutta tunnekehon ylittäminen antaa ihmiselle luvan kokea jotain korkeampaa.

 

Myös isä tulee raskaaksi

Griscom kertoo saavansa eniten kirjeitä naisilta, jotka kiittävät niistä harjoituksista, joita heidän miehensä ovat tehneet. Niissä käydään läpi mm naisinkarnaatiot. Näin mies oppii muistamaan, millaista on olla nainen. Ennen kaikkea rakastelu paranee, hän kertoo naisten vakuuttaneen.

Kiinnostava oli kuulla Griscomin käsitys siitä, että hedelmöittymisen jälkeen myös lapsen isä tulee raskaaksi. Isä on alusta asti psyykkisesti ja henkisesti yhteydessä lapseen:

”Auran kenttään tulee kulkuväylä. Myös isälle on väylä auraan. Nykyisessä maailmassa keskitymme liian paljon ulkoiseen eli näemme sen tosiasian, että vain nainen voi kantaa lapsen.”

Griscom vakuuttaa, että kun on kokenut itsessään miehen/naisen, voi olla vapaammin omankin sukupuolensa edustaja. Ei tarvitse olla mikään radikaali feministi tai mieheksi tullut nainen. Hänen mukaansa naisilla on usein enemmän vaikeuksia naisellisen energian tunnistamisella kuin miehillä.

 

Tämän ajan muutosvoima: luova visualisointi

Koska sanojen merkitys on käynyt yhä epämääräisemmäksi, eivät sanat eli agitaatiopuheet ja propagandalauseet ole enää niitä muotoja, joilla nykyajan uudistajat voivat vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen.

Visualisointitekniikalla ihminen voi luoda esimerkiksi toivottavan tulevaisuuden. Useat ovat käyttäneet visualisointia tiedostamattaan. Siinä on kyse kyvystä luoda idea tai mentaalinen kuva aivoihin, mieleen. Menetelmän tarkoitus ei ole kontrolloida toisia tai itseään, vaan avata sisäisiä raja-aitoja ja esteitä, joita geneettisessä perinnössä ihminen on saanut ja joita hän tunnetasolla on oppinut.

Ahdistunutta ystävää ei auteta pelkästään keskustelemalla eikä edes positiivisia ajatuksia lähettämällä, vaan lähettämällä hänelle johonkin kehon kohtaan väriä. Griscomin sanoin: "Väri on henkisen tietämyksen taajuus. Jos valitset värin tai tunnistat kehossasi kohdan, jossa pidät esimerkiksi katkeruutta, mielesi tunnistaa värin, silloin tunneruumis antaa luvan muuttaa tunnetta ja siirtyy korkeammalle tasolle. Taka-ajatuksena on, että jos näemme jotain fyysisesti, se stimuloi solun mieltä."

 

Miten Griscomin oppi femiinisestä fuusiosta toimii käytännössä?

"Sulje silmäsi. Hengitä syvään. Pyydä sisäistä naista ottamaan muoto, naista sisälläsi joka on käynyt läpi monta elämää. Ota ensimmäinen muoto joka tulee mieleesi ja tunne ne energiat joita se säteilee, luova, rakastava, parantava, hoitava energia. Pyydä naisellista itseäsi koskettamaan kehoasi. Tunne tämä kosketus. Pyydä häntä antamaan työkalu joka avaa tietämyksesi, intuitiosi joko esineenä, symbolina tai värinä. Ota kehoosi tämä symboli. Anna kehotus miljardeille soluillesi totella ja vedä sisään naisellista olemusta. Anna sen jumalallisen läsnäolon kulkea kehoosi, joka soluun. Vedä henkeä sisään, syvään, avaa silmäsi."

Nämä hempeät sanat ja liioitellut elkeet muuttuivat harjoituksen aikana konkreettisiksi elämän solmuiksi. Minun silmieni eteen tuli isoäitini. Pyysin häntä antamaan minulle lahjan, jolloin huomasin, että sisälläni alkoi käydä mylläkkä. Sulkakynällä siellä huiskittiin tunkkaisia onkaloita. Kun katsoin eteeni, oli isoäitini hävinnyt. Hänen tilallaan näin vain pallon. Ympyrä on femiinisen symboli. Muutkin osanottajat raportoivat samansuuntaisia visioita. Kun suostui ottamaan vastaan lahjan pelon kohteeltaan, se muutti muotoaan. Pelko ei tuntunutkaan enää akuutilta.

Näyttääkö siltä, että visualisointi ja femiininen fuusio vaikuttavat tulevaisuuden kehitykseen ja muutokseen? Griscomilla oli tähän syvä vakaumus: jos kuvittelet, että vain kuvittelet, ei se haittaa, sillä ihminen voi kuvitella vain asioita, joita hänen tunnetasonsa tietää olevan olemassa itsensä ulkopuolelta. Femiininen energia kulkee määrättyyn suuntaan, elämän lähteisiin, tietoisuuden laajentamiseen. Se on hoivaavaa intuitivista energiaa.

 

Miksi olemme yksinäisiä?

Ihmisinä perimme tiedon, että olemme rajoittuneita, erillisiä ja epätäydellisiä. Griscomin mukaan totuus kuitenkin on, että ei ole vihollisia, vaan yhteinen ykseys. Kun saa yhteyden puuhun ja luontokappaleeseen yleensä, vapautuu energiaa ykseyden kokemiseen.

Antautuminen on suuri voima. Vain voimakas voi antautua. Tuuleen täytyy antautua, yhtyä. Yhteysenergian saaminen tarkoittaa yhtyä tähän energiaan. "Päästä irti vastaan hangoittelusta kokemalla miten itse olet tuuli."

”Voin lähettää omaa energiaa lahjana. On tilanteita, joissa se on ainoa lahja johon minä pystyn. Kun annat energiaa, se ei lähde sinusta pois, vaan kulkee sinun läpi rajattomasta universumista. Kuvittele henki edessäsi. Kysy mitä väriä hän haluaa. Ala vetää tätä väriä pääsi yläpuolelta, vedä se syvemmälle navan alle. Katso mistä kohdasta hän ottaa sitä vastaan ja lähetä niin paljon kuin hän tarvitsee. Olet joka hetki universumin keskus, jos kaipaat koko ajan jonnekin muualle, et todella ole läsnä. Pyydä ystävääsi lähettämään sinulle jotain väriä."

Amerikan alkuasukkaat puhuvat seitsemän sukupolven perinnöstä: meidän jokaisen tulee ajatella, mitä testamenttia ja perintöä annamme seitsemälle sukupolvelle meistä eteenpäin.


Sisäinen viisaus

Griscom on työskennellyt Peace Corps työntekijänä Etelä-Amerikassa ”syntymän, kuoleman ja parantamisen” parissa. Hän perusti vuonna 1985 Valon instituutin, The Light Institue ja Nizhoni lukion ja collegen New Mexicon osavaltioon Yhdysvaltoihin. Näissä opetetaan löytämään 'sisäinen viisaus' ja tuomaan tietoa opetuksessa ja parantamisessa. Oppilaista koulutetaan eräänlaisia lähetyssaarnaajia.

Griscomilta on ilmestynyt neljä kirjaa, joissa korostetaan henkilökohtaisen toiminnan tärkeyttä ja sanojen yläpuolella olevan tietoisuuden tason saavuttamista.  

Tätä uutta aikaa Griscom kutsuu femiinisen energian kaudeksi. Se ei tarkoita mitään naisten valtakautta, vaan sellaisen elintavan arvostamista, jossa tärkeintä on tietoisuuden laajentaminen. Nykytiedon mukaan ihmisellä on viisi aistia, joidenkin mukaan kuusi, mutta Griscomin mukaan ihmisellä on 70 aistia. Koska nämä muut aistit on täytynyt tukahduttaa, olemme luoneet rajallisen arkipäivän, tuhonneet elinehtoja ja tulleet yksinäisiksi.

Femiininen energia kulkee määrättyyn suuntaan, elämän lähteisiin, tietoisuuden laajentamiseen. Se on hoivaavaa intuitiivista energiaa. Miehilläkin on suunnaton femiinisen energian kaipuu. Nyt miehet etsivät femiinistä energiaa itsensä ulkopuolelta, naissuhteissaan.

 

Kosminen kutina

Griscomin mukaan ihmisellä on kosminen kutina. Se panee meidät etsimään vastapoolia. Mutta emme voi koskaan löytää tyydytystä ulkopuolelta ellemme ole tasapainossa itsemme kanssa. Löydämme partnerin, jonkin ajan kuluttua huomaamme ettei hän täytä sitä mitä etsimme, heitämme pois, haemme uuden.

Griscom ei pidä avioliittoa karmallisena kasvuprosessina. Hänen mukaansa ihmisen spirituaalinen kehitys kulkee nykyaikana niin nopeasti, että on suorastaan henkistä taantumaa jäädä yhden partnerin seuraan koko elämäksi:

"Jo ensi minuuttien aikana tiedämme mitä ihmissuhdekanavaa käytämme tavatessamme uuden henkilön. Tämä on katastrofaalista, koska kummallakin on oma kasvu edessään. Toinen sitoutuu antamaan määrätynlaista energiaa. Kun katsoo partneria määrätystä kulmasta, elää kuin vankilassa. Suhteessa molemmat katsovat toisiaan määrätystä kulmasta. Jos nainen ottaa äidin roolin, hän kasvaa hoivatessaan, mutta miehelle ei jää kasvun mahdollisuuksia, koska hoivaava äiti on koko ajan vierellä. Kun persoonallisuuden muut osa-alueet kasvavat, suhde ahdistuu. Meidän tulisi katsoa kumppaniamme joka päivä kuin hän olisi uusi ihminen."

 

Ross Campell: Rakkaudesta lapseen

Rakastan lastani, mutta miten osoitan sen hänelle?

On kaksi tapaa pitää yhteyttä lapseen:
- kognitiivinen, tiedollinen, älyllinen viestintä
- emotionaalinen, tunteita välittävä viestintä.

Ihmiset, jotka pitävät seurustelua yllä pääasiassa kognitiivisella tasolla puhuvat tapahtumista ja asioista. He keskustelevat urheilusta, pörssikursseista, rahasta, taloista, työstä, mutta välttävät tunne-elämän aluetta. He ovat vaivautunеita joutuessaan tekemisiin jonkin tunteita kuohuttavan asian kanssa, varsinkin jos nämä tunteet ovat kielteisiä kuten viha. He torjuvat sellaiset puheenaiheet, jotka pakottaisivat heidät ilmaisemaan rakkautta, pelkoa tai vihaa. Siksi tällaisten ihmisten on vaikea antaa lämpöä ja tukea puolisolleenkaan. Toiset taas keskustelevat tunnetasolla. He kyllästyvät helposti pelkkiin tosiasioihin.
Jokainen ihminen on jossakin näiden kahden äärimmäisyyden välissä. Mihin kohtaan arvelet itse sijoittuvasi?

Niin yllättävältä kuin kuulostaakin, totuus on, että tunteet hallitsevat ns. kognitiivista henkilöä aivan kuin emotionaalistakin ihmistyyppiä, mutta edellinen ei tiedä sitä. Jäykällä, muоdollisella järki-ihmisellä on myös syvät tunteet, mutta hän koettaa kaikin vоimin pitää ne haudattuina, etteivät ne vaivaisi häntä.

On selvää, että me miehet tarvitsemme kipeästi vaimomme apua päästäksemme sisään meille vieraaseen uuteen maailmaan. Ei vielä riitä, että me aviomiehet arvostamme vaimomme luontaista kykyä tunneasioissa ja annamme hänen ohjata meitä niissä, meidän on myös rohkaistava ja tuettava häntä hänen jokapäiväisessä tehtävässään, kodin tunneilmaston hoitamisessa... joidenkin naisten mieli on murrettu ja masennus on lamаuttanut heidät.

Suuri avioerojen määrä johtuu usein kуpsymättömyydestä. Kypsymättömyvs voitaisiin määritellä kykenemättömyydeksi sietää ambivalenssia tietoisella tasolla. Ambivalenssi on yksinkertaisesti sanottuna sitä, että meillä on vastakkaisia tunteitа sаmaа ihmistä kohtaan. Kuinka meidän olisi yritettävä ratkaista tätä yleistä ongelmaa, joka jäytää koko yhteiskuntamme perustuksia?

Ensinnäkin meidän on tajuttava, että kukaan ei ole täydellinen. Toiseksi meidän on myönnettävä itsellemme puolisomme sekä hyvät että huonot puolet. Minun on huomattava ja muistettava, että vaimossani on piirteitä, joita ihailen, mutta myös ominaisuuksia, jotka haluaisin muuttaa - kuten kaikissа muissakin naisissa. Kolmanneksi meidän täytyy oppia hyväksymään puolisomme sellaisеna kuin hän on, vikoineen päivineen. Muista, että vaimosi tai miehesi on todella korvaamaton.

1 Kor. 13: 4-7: Rakkaus on kärsivällinen ja lempeä. Se ei koskaan ole kateellinen eikä mustasukkainen. Se ei ole ylimielinen, itsekäs eikä töykeä. Rakkaus ei vaadi oman tahtonsa toteutumista. Rakkaus ei hyväksy epäoikeudenmukaisuutta, vaan haluaa aina totuuden voittavan. Olet uskollinen sille, jota rakastat, maksoi mitä maksoi. Jaksa uskoa hänestä hyvää ja olet aina valmis puolustamaan häntä.


Perustana varaukseton rakkaus

Lapsemme saa meiltä oikean kasvatuksen vain siinä tapauksessa, että perusasenteemme on varaukseton rakkaus. Ilman tätä pohjaa emme voi ymmärtää lasta ja hänen käyttäytymistään. Se on rakastamista ilman ehtoja. Riippumatta hänen lahjoistaan, siitä mitä häneltä odotamme ja mikä vaikeinta, käyttäytyipä hän miten tahansa. Jos rakestan heitä ja osoitan heille rakkautta vain silloin, kun he miellyttävät minua (ehdollinen rakkaus), he eivät koe, että heitä todella rakastetaan. Jos rakastan heitä varauksettomasti, he oppivat hyväksуmään itsensä ja tulemaan toimeen itsensä kanssa. Silloin he pystyvät myös hallitsemaan halujaan ja koko käyttäytymistään. Rakkauden välittäminen lapselle tapahtuu pääasiassa neljällä alueella. Nämä ovat katsekontakti, koskettaminen, jakamaton huomio ja kurinpito.


1. Mitä katsekontakti oikean on?

Se on sitä, että toista katsotaan suoraan silmiin. Oletko yrittänyt keskustella jonkun kanssa, joka on koko ajan katsonut toiseeen suuntaan eikä sinua silmiin? Se on vaikeaa. Olemme huomanneet, että lapsi seuraa meitä valppaimmin katsoessammе häntä suoraan silmiin. Siksi teеmme niin pääasiassa antaessamme neuvoja tai toruessamme ja moittiessamme. Tämä on kohtalokas virhe. Meidän täytyy muistaa, että katsekontakti on tärkeimpiä keinoja lapsen emotionaalisten tarpeiden tyydyttämisessä. Kun vanhemmat käyttävät tätä tehokasta hallintakeinoaan ensisijaisesti kieltеisеllä tavalla, lapsi pakostakin näkee vanhempansa kielteisessä valossa. Vielä pahempaa on, jos vanhemmat alkavat välttää katsekontaktia rangaistessaan lasta. Se on julmaa, ja usein käytämme tätä keinoa kostaessamme puolisollemme. Mutta katsekontaktin tietoinen kieltäminen tuottaa lapselle usein suurempaa tuskaа kuin ruumiillinen rangaistus

Тiedämme kaikki, että lapset oppivat katsomalla aikuisista mallia. Näin he oppivat myös katsekontaktin käytön. Jоs lapsi saa meiltä jatkuvasti rakastavia, myönteisiä katseitа osakseen, hän alkaa käyttää, katsekontaktia samoin. Tiedät varmaan lapsia, jotka vaikuttavat epämiellyttäviltä ja jopa vastenmielisiltä. Todennäköisesti tällainen lapsi vilkaisee sinua hätäisesti ja vain jоs sanot tai teet jotain erityisen kiinnostavaa. J pienikin tunne-elämän häiriö voi vaikuttaa sen, että lapseen on vaikea saada katsekontaktia. Vanhemmat saattavat katsoa rakastavasti vain ollessaan ylpeitä heistä. Lapsi kokee tämän ehdollisena rakkeutena. Mutta lapsi kerta kaikkiaan tarvitsee varauksetonta rakkautta selvitäkseen nykymaailmassa. Vanhemmista itsestään riippuu, käyttävätkö he katsettaan varauksettoman rakkauden välittämiseen.

2. Kosketus

Hämmästyttävää kyllä, tutkimukset osoittavat, että useimmat vanhemmat koskettavat lapsiaan vain silloin, kun on välttämätöntä. En tarkoita vain halaamista tai suukottelua. On hyvin yksinkertaista taputtaa lasta olkapäälle, tökätä häntä lempeästi tai pörröttää hänen tukkaansa. Lаpsеt kaipaavat erilaisia hellyyden osoituksia eri iässä, fyysisen kiintymyksen osoituksen tarve ei koskaan häviä. Tyttövauvat saavat osakseen viisi kertaa niin paljon hellyyttä kuin poikavauvat. Poikia käy psykiatrisilla klinikoilla viisi, kuusi kertaa niin paljon kuin tyttöjä.

Pojille sopivaa fyysistä läheisyyttä on esim. painiskelu, tönäisyt, leikkitappelu tai -nyrkkeily. Tällainen lähellä oleminen on aivan yhtä aitoa huomion osoittamista kuin syleily ja suukottelu. Mutta älä unohda, ettei lapsi koskaan tule niin suureksi, ettei hän tarvitsisi mоlеmpia. Lapselle ovat merkkihetkiä tilanteet, joissa voimme osoittaa lapsillemme hellyyttä, halata ja suukotella varsinkin heidän tullessaan isommiksi. Nämä hetket lapsesi muistaa murrosiän ristiriidoissa, jolloin kapinamieli ja kiintymys vanhempia kohtaan kamppailevat keskenään. Mitä enemmän hänellä on hyviä muistoja, sitä vahvempi hän on kestämään nuoruusiän kuohuntaa.

Joka kuudes lapsi joutuu nuorisotuomioistuimeen. Jos haluat ettei oma lapsesi kuulu tähän joukkoon, sinun on parasta nousta ja antaa heille, mitä he tarvitsevat sen sijaan että hemmottelet itseäsi ruumiillisesti ja henkisesti väsуneenä tvöstä palatessasi nukkumalla, TV:n ääressä tai lukemalle.

Minun pitäisi mennä hänen huoneeseensa, jutella hänen kanssaan siitä mikä оn päällimmäisenä hänen mielessään, katsoa häntä silmiin ja olla hänen lähellään sen mukaan kuin sillä hetkellä on tarpeen ja odottaa kärsivällisesti , kunnes hän pystyy ilmaisemaan tuskansa. Sitten voisi auttaa häntä ymmärtämään tilannetta. Lopulta hän tajuaisi, ettei vaikeuteen еhkä ole syynä hänen oma virheensä ja että hänen on turha syyttää itseään.


3. Jakamaton huomio

saa lapsen tuntemaan, että hän on vanhempiensa silmissä maailman tärkein henkilö. Lähes kaikissa perheissä, joissa perheen jäsenten kesken vallitsee tyуtyväisyys, ilo, onni ja aito kiitоllisuus, vanhemmat ovat omaksuneet samanlaisen arvojärjestyksen. Jokaisella lapsella täytyy saada olla oikeus viettää viikoittain hetki yksin vanhempiensa kanssa.  Odottamattomat tilaisuudet kannattaa käyttää hyväksi - täyttää lapsen tunne-elämän akku. Suuremmat lapset tarvitsevat aikaa lämmetäkseen, hylätäkseen kehittуvät puolustusmekanisminsa ja pystyäkseen vapaasti puhumaan sisimmästä ajatuksistaan, varsinkin jos jokin asia heitä askarruttaa.

Oikea rakkaus lapselle välitettynä ravitsee hänen tunne-elämäänsä ja edistää hänen emotionaalista kasvuaan ja itseluottamustaan. Väärän rakkauden neljä yleisintä tvvppiä ovat itseensä sitominen, epäterve kiintymys, lapsen kautta eläminen ja roolien vaihtaminen. Monet vanhemmat sitovat lapsensa itseensä ohjailemalla tai emotionaalisesti kiristämällä tai käyttämällä muuten arvovaltaansa ja vaatimalla kuuliaisuutta. He kohtelevat häntä pikemmin omaisuutenaan, jota he voivat hallita. Vanhempien täytyy kunnioittaa lapsen yksilöllisyyttä. Tällainen lapsi on helppo saalis voimakas tahtoisillе vallitseville persoonallisuuksille tai ryhmille. Epäterve kiintymys on yritys saada tietoisesti tai tiedottomasti aistillista tai sukupuolista nautintoa kanssakäymisestä lapsen kanssa. Mitä enemmän elämme lastemme kautta, sitä enemmän rakkautemme heitä kohtaan riippuu siitä, kuinka he suoriutuvat ja tyydyttävät meidän tarpeemme.

Kun emotionaaliset ja fyysiset voimavaramme ovat lopussa, tarvitsemme hoitoa. On vaikea antaa toiselle, kun varastossa on vähän tai ei mitään. Tällaisessa tilanteessa teemme helposti sen virheen, että odotamme lapsen lohduttavan, vakuuttavan, mukautuvan, käyttäytyvän kypsästi ja tottelevan passiivisesti. Tällainen ei kuulu normaalin lapsen luonteeseen. Meidän on ymmärrettävä, että vanhemmat ovat hoitajia ja lapsi hoidettava. Lapselta ei saa odottaa emotionaalista hoivaa.

Meidän pitäisi tehdä kaikkemme, ettei syntyisikään sellaista tilannetta jolloin emmе kykene tyydyttämään lapsemme tarpeita. Meidän olisi pidettävä ruumiistamme parempaa huolta välttyäksemme sairauksilta ja väsymykseltä noudattamalla järkevää ruоkavaliota, levättävä ja harrastettava liikuntaa. Meidän pitäisi huolehtia tunne-elämämme terveydestä etsimällä virkistystä ja harrastuksista ja muista toiminnoista jotka estävät meitä masentumasta tai henkisesti väsymästä. Ennen kaikkea avioliittomme on pysyttävä vahvana. Vaimon tai miehen on oltаva toisella sijalla ja lasten heti kolmannella.

Käyttäytуmisen ohjaaminen kurinpidollisin menetelmin ilman varauksettoman rakkauden perustaa on raakaa. Lapsi voi kyllä pienenä käyttäytyä hyvin, mutta pitkä11ä tähtäyksellä seuraukset ovat masentavia. Ellet sovella eri tilanteisiin katsekontaktia, kosketa lasta usein eri tavoin ja kiinnitä silloin tällöin koko huomiotasi häneen, niin että hän tunteе olevansa rakastettu.


4. Kuri

Kuri on ohjaamista esimerkin avulla, mallia näyttämällä, suullisia ja kirjallisin ohjein ja pyynnöin, opettamalla, järjestämällä opettavia ja hauskoja esimerkkitilanteita. Kyllä rankaiseminenkin kuuluu tähän luetteloon, mutta se on kaikkein kielteisin ja alkeellisin kurin muoto. Tässä yhteydessä on vielä kerran syytä korostaa, että oikeaan ajatteluun ja toimintaan ohjaaminen on paljon parempi keino kuin väärästä teosta rankaiseminen.

Jos lapsi ei tunne olevansa rakаstettu ja hyväksytty, hänen on hyvin vaikea samaistua vanhempiinsa (mitä jokainen lapsi haluaisi tehlä) ja omaksua heidän elämänarvojaan. Mitä täydempänä pidämme lasten tunne-­elämän akkua, sitä parempaa vastakaikua kuri ja ohjaus hänessä saa. Yksi oikeaan rakkauteen kuuluva asia on lapsen kuunteleminen niin, että hän tietää varmasti meidän ymmärtävän, mitä hän yrittää meille sanoa, aktiivinen kuunteleminen. Jos tämä on sinusta kohtuuton vaatimus, et pidä lastasi arvokkaana, yksilöllisenä persoonana. Mikään ei turhauta lasta niin paljon kuin se, että hänen käsketään tehdä jotakin ja hän kokee, että varhemmat eivät ollenkaan näе hänen puoltaan asiassa.

Toistamalla mitä lapsi on tunteistaan ja ajatuksistaan kertonut voi varmistua siitä, että lapsi ymmärtää meidän ymmärtäneen. Lapsen ajatukset ja tunteet saattavat muuttaa omaa käsitystämme myös toimenpiteitämme. Kuka tahansa pystyy käyttämään vitsaa pääasiallisena kasvatuskeinona. Sе ei vaadi herkkyyttä, ei arvostelukykyä, ei ymmärtämystä eikä viisautta. Olisi hyvä pitää mielessä tämä sääntö: mitä parempi kuri lapsella on, sitä vähemmän häntä tarvitsee rangaista. Kurin vaikutus taas riippuu siitä, kuinka rakastettu ja hyväksytty lapsi tuntee olevansa. Ruumiillisen kurituksen käyttäminen voi johtaa siihen, että lapsi kokee nimenomaan lyömisen riittävän tekonsa hyvitykseksi. Oikeaan ohjaaminen on hedelmällisempää kuin väärästä rankaiseminen.

Koska lapset ajattelevat järjenvastaisesta, he myös hakevat rakkautta epäkypsällä ja järjenvastaisella tavalla. Sen sijaan, että lapsi yrittäisi voittaa rakkautemme ja kiintymyksemme hyvällä käytöksellä, hän koettelee rakkautta käyttäytymisellään. Oikeastaan se, että jompikumpi lapsista kiusaa toista, antaa ensimmäisen vihjeen, että tunne-elämän akku kaipaa täytettä. "Vein Dalen makuuhuoneeseen pidin häntä tiukasti sylissäni enkä sanonut mitään. Tаvallisesti hyvin eläväinen pikkukaveri oli nyt aivan hiljaa. Hän vain istui sylissäni ja nautti saamastaan hoivasta. Kun hänen tunneakkunsa alkoi olla täysi, hän virkistyi. Hän alkoi jutellа luоttavaiseen, välittömän onnelliseen tapaansa. Puhuttuamme vähän matkastani hän hyppäsi sylistäni ja juoksi pois. Minne? Tietysti etsimään veljeään."

Kokemukseni mukaan kaikkein vahingollisin rankaiseminen on silloin, kun lapsi todelle on pahoillaan siitä, mitä hän on tehnyt. Ensinnäkin jos lapsi jo suree väärää tekoaan, hänen omatuntonsa on hеreillä ja terve. Hyvin kehittynyt, terve omatunto on paras tae siitä, ettei rikkomus toistu. Tätähän me haluammekin. Rangaistus poistaisi syyllisyyden ja katumuksen tunteet. Toiseksi lapsen rankaiseminen tässä tilanteessa saattaisi herättää vihaa. Hän tarvitsee ja hakee lohdutusta siitä, että vaikka hänen tekonsa oli paha, hän on hyvä lapsi. Ja lapsen täytyy oppia jo pienenä, miltä tuntuu saada anteeksi.

Kun käskyjen sijasta käytetään mahdollisimman paljon kehotuksia ja pyyntöjä, lensi kokee vanhemmat liittolaisinaan, hän tietää vanhempien tajuavan, että hän pystyy itse ajattelemaan ja tekemään ratkaisuja, ottamaan vastuun, eikä tее ja tottele vain vanhempien edun vuoksi. Klassinen esimerkki on kehottaa nelivuotiasta keräämään lelunsa yksin. Jos lapsi on lukemattomat kerrat tehnyt hyvin halukkaasti, mitä häneltä on pyydetty, mutta sitten kerran yhtäkkiä kieltäytyy, оn ilmeistä, että jokin on nyt vialla. Etkä halua tietää, mikä?

Uhma on niitä harvoja asioita, jotka viittaavat rangaistuksen tarpeeseen. Lapsi kieltäytyy itsepäisesti tottelemasta. Vanhempien pitää olla myös joustavia. Jos esim. rangaistus on määrätty, lapsen pitää olla tunti omassa huoneessaan, ja vanhemmat huomaavat lieventäviä seikkoja, joiden valossa rangaistus näyttää liian rankalta on oikein ja johdonmukaista selittää tämä lapselle ja pyytää lapselta anteeksi. Vanhempien pitää olla lujia гangaistuksen määräämisessä, rajojen määräämisessä, ei rankaisemisessa. Jos lapsi pysyy uhmakkaana, vanhempien täytyy rangaista häntä. Tällainen uhma on murrettava.

Lapsen täytyy tietää tarkkaan, mistä häntä rangaistaan. Ja lapsi pitäisi jättää vksin heti rangaistuksen jälkeen, jotta hän saa itkeä rauhassa. Vanhempien pitäisi kuitenkin pysytellä lähistöllä. Itkun tyynnyttyä lapsi alkaa katsella ympärilleen ja kysellä taas kerran: "Rakastatteko minua?" ”Vieläkin?” Vanhempien pitäisi silloin katsoa lastaan silmiin, pitää häntä hyvänä ja keskittää huomionsa häneen.

 Vanhemmat, jotka kasvattavat lapsiaan palkitsemalla ja rankaisemalla, eivät voi välittää hänelle varauksetonta rakkautta. Lapsi oppii väärän arvojärjestelmän. Hänessä kehittyy asenne: Mitä minä tästä hyödyn? Sitä paitsi jos vanhemmat käyttävät palkitsemista oppii lapsi ajamaan tahtonsa läpi soveltamalla samaa menetelmää vanhempiinsa. Hän käyttäytyy vanhempien toivomalla tavalla saadakseen jotakin, mitä hän haluaa. Lapsestа tulee laskelmoiva ja viekas. Ääritilanteessa voi yrittää antaa tappeleville yhden tähtimerkin jokaisesta 15 rauhallisesta minuutista. Kannattaa muistaa, että lapsi muistaa helpommin sen, miltä hänestä jossakin tilanteessa tuntui kuin mitä oikeastaan tapahtui. Koettekaa saada lapsi iloitsemaan itsestään ja olemassaolostaan.


Muita lajeja on kunnioitettava, mutta ihmisen on tunnistettava vastuunsa ja arvonsa kulttuurievoluution ainoana edistäjänä. Tästä ajatuksesta Jari Ehnrooth on johtanut ”11. käskyn”: Kunnioita ja rakasta lapsiasi niin, että kauan eläisit heissä kuolemasi jälkeen ja että he voisivat kehittyä paremmiksi ihmisiksi kuin sinun on koskaan suotu olla. ”Olemme täällä kehittymässä paremmiksi ihmisiksi, jotta seuraava sukupolvi voisi kehittyä vielä paremmaksi. Juuri tällaista näkökulmaa nykykulttuuri välttelee viimeiseen asti.” (hs 10.1.2015)


Jumala saapuu avioliittoon lapsen muodossa ja heidän liittonsa alkulähteenä.  On kyse Herran Olinpaikasta. Ensimmäinen on liitto tajunta-energian tasolla, toinen on liitto luovan energian tasolla, kolmas liitto rakkauden energian tasolla. Tämä kosmisen eli sovittavan voiman yliluonnollinen todellisuus pystyy manifestoitumaan välittömästi. Rodun tulevaisuus piilee naisten sisäisessä viisaudessa. Vaikka he eivät voikaan saada aikaan uutta hedelmöitystä, he voivat erottaa oikean isän.