Liftaaminen 1960-1970 -luvulla

Espoo 3.12.1995

• Titta Saarenkivi
• Sosiaalitieteiden laitos Kuopion yliopistot PL 1627
• 70211 Kuopio

Huomasin juuri että äitini oli jättänyt lehtileikkeen Keskisuomalaisesta 26.10.95: Peukalokyydillä.

Pyydät siinä kirjoittamaan vapaamuotoisesti kokemuksista ja näkemyksistä liftarin näkökulmasta.

1. Mitä uskomuksia liftaamiseen liittyy

2. Kuka ottaa kyytiin

3. Kenet

4. Mistä autoilija ja liftari keskustelevat

5. Mikä liftaamisessa pelottaa/houkuttaa

Tekstistä tulee käydä esille ikä ja sukupuoli.

1. Helsingin Sanomissa oli noin kuukausi sitten keskustelu liftaamisesta. Koska se ei ollenkaan vastannut omia kokemuksiani, olisin halunnut oikoa mielipiteitä jo silloin.

2. Olen liftannut vuodesta 1966 lähtien niin Suomessa, Euroopassa kuin Yhdysvalloissa.

3. Ekovihreänä maailmanparantajana pidän liftaamista hyvänä menetelmänä maailman muuttamiseksi.

1. Mitä uskomuksia liftaamiseen liittyy?

Seksi ja rikollisuus tulvahtavat joukkovälineistä. Jotkut kyytiinottajat kertovat naisista, jotka halusivat vain rahaa seksistä tai liftaavat päämäärättömästi ympäriinsä vaihtelun vuoksi. Nykyään olisi autoilijoiden enemmän pelättävä liftareita, varsinkin miesliftarit ovat tehneet ryöstöyrityksiä, sanoo joku lukeneensa. Sotilaat ovat luotettavia.

2. Kuka ottaa kyytiin

1970-luvulla ammatikseen ajavat, rekkakuskit ottivat kyytiin.

1980-luvulla: Kaikenlaiset kesämökille menijät ja tietokoneita korjaamaan lähteneet firmojen myyntitykit.

1990-luvulla: Viime aikoina kokemukset ovat olleet aivan uudenlaisia: rahaa on tarjottu pikapanosta, mies on tärissyt tarpeesta jo kyytiin.

Useat sanovat: en koskaan ennen, mutta jostain syystä en voinut olla ottamatta sinua-

3. Kenet?                                                                                                                  

Sotilaan mieluiten, yksinäisen naisen toiseksi kernaammin. Kun liftasimme mieheni kanssa, saimme loppujen lopuksi soittaa jonkun hakemaan tai nousta junaan.

4. Mistä autoilija ja liftari keskustelevat?

Toivon että voit tutkimuksessasi tuoda esille seuraavaa: Liftari seisoo tien vieressä, autoilja pysähtyy. Autoilija on saattanut ajaa jo monta tuntia yksikseen mietteissään autossa. Kun nousen kyytiin ja ensikuulumiset on vaihdettu, jatkaa hän tavallisesti omaa mietiskelyään, mutta nyt ääneen.

Jos joskus menetän uskon maailman ja suomalaiseen mieheen, palautuu se varmasti liftiretkellä. Kuljettaja tietää, että liftari on hänen armoillaan. Jos joku ei miellytä, hän voi pysäyttää auton ja jättää minut pois. Kumpikaan ei tunne toistaan eikä todennäköisesti tapaa enää koskaan. Päämäärä on sama: päästä perille. Siksi keskustelut ovat aina syvällisiä. Smalltalkia ei harrasteta. Sen sijaan vaimon uskottomuudesta, asiakkaiden törkeydestä, maailman saastumisesta, ulkoisista kahleista.

5. Mikä liftaamisessa pelottaa/houkuttaa?

VR:n junalippujen hinnat eivät todellakaan kannusta joukkoliikenteeseen. Kun viikot istuu yksin kotona haluaa mielellään käyttää matkustamisen jutteluun.

Eniten pelottavat kaupparatsut. Kerran Lahden moottoritiellä istuin kiinteistökauppiaan kyydissä. Hän lähti ohittamaan 150 km vauhdissa, toisessa kädessä puhelin, jolla teki kauppaa, ja toisessa kädessä tupakka. Mies oli niin stressaantunut, että ei voinut olla ohittamatta joka ikistä autoa, joka tuli eteen. Samalla hän vielä kertoi minulle tyhjästä asunnosta Lahdessa, jonne voisimme piipahtaa. Tehän vihreät… Kun Ville Komsikin…

Eniten kiehtoo: ihania keskusteluja. On äärimmäisen kiinnostava kuulla, miten ihmiset elävät. Ei missään muussa yhteydessä - Maestron päivätansseissa tai meditaatio-seminaarissa - suomalainen mies ole yhtä varaukseton kuin ottaessaan kyytiin pienen tyttölapsen jostain rampista tai sateen kosteudelta.

Toivon, että tutkimuksesi

a) kannustaa ihmisiä tekemään matkansa mieluummin liftaten kuin omalla autolla ja ottamaan liftareita kyytiin.

b) kertoo miten upeita ihmisiä suomalaiset ovat kunhan naamiot ja kulissit jollakin tavoin saadaan murrettua.

Vuonna 1967 liftasin ystävättäreni kanssa Euroopan läpi Espanjaan ja Italiaan. Kirjoitimme jälkeen päin noin 30-sivuisen päiväkirjan. Saksassa liftasimme vain valkoisiin mersuihin ja hyvin meni. Ranskassa oli vaikeaa ja lähes joka kolmas auto ajoi metsään, miehellä kikkeli esillä.

Skandinavialaisilla liftaritytöillä on kai jonkinlainen maine.

Ainut kerta kun jouduin tosi vaikeuksiin oli Floridassa Miamissa. Tulin metsästä vaatteet revittyinä. Sain sen mielikuvan, että Yhdysvalloissaon  paljon maanikkoja tai itsensä huumanneita ihmisiä. Siellä en enää koskaan liftaa, yhteiskunta on sairas.