Marketta Horn                                                                                                     Päivitetty 11.1.2023

Teoria limerenssistä - mitä tapahtuu intohimoiselle rakkaudelle

tieteen vuosikymmenellä:

Järkeä järjettömään rakkauteen

 

Amerikkalainen käyttäytymispsykologian professori Dorothy TENNOV on kirjassaan "Love and Limerence" (1979) tutkinut intohimoista rakkautta. Hän on etsinyt vastausta kysymyksiin, miksi ihminen rakastuu, mitä hän kokee rakastuessaan, rakastuvatko jotkut meistä useammin kuin toiset, miten intohimoisesti rakastunutta henkilöä voi auttaa - ja miksi häntä pitäisi auttaa.

Hän haastatteli 200 ihmistä kyselykaavakkeiden avulla. 12 vuoden tutkimusten tulokset olivat hätkähdyttäviä: ne osoittivat, että ihminen ei olekaan vapaa ja järjellinen luomakunnan edustaja. On olemassa tilanne, jota itse ei pysty tahdonvoimallaan kontrolloimaan. Rakastumisessa on määrätty kaava. Ensimmäinen tunnusmerkki löytyy päästä: ihmisen elämään tulee toinen ihminen, joka vie hänen ajatuksensa totaalisesti. Henkilökohtainen elämäntilanne on tärkeä, sillä naimisissa (sidoksissa) olevat ihmiset ovat alttiimpia.

Omien ajatusten kadottaminen on määrätyn henkilön olemuksen ja käyttäytymisen aikaan saama prosessi, mikä alkaa, kehittyy ja loppuu tunnistettavien ja yleispätevien sääntöjen mukaan. Se on ihmislajin evoluutiossa kehittynyt järjettömyyden tila, ihmisen elämää häiritsevä kausi, jonka aikana ihmisen tahdonvoima ei riitä hänen omien ajatustensa hallitsemiseen.

Tennovin tutkimusten ansiosta voidaan yhdellä sanalla kuvata sitä reaktiota, johon eri tieteenalat rakkautta ja rakastumista käsittelevissä kirjoissaan ovat keskittäneet sekä suurimmat herjansa että kauneimmat kaipuunsa. Sitä mielettömyyden tilaa Tennov nimittää limerenssiksi (takertuva rakkaus, leimautuminen, hullaantuminen).

Tennovin mukaan syy siihen, että ei aikaisemmin ole selvästi määritelty ja erotettu toisistaan rakastumista ja "mieletöntä rakastumista", ei-limerenssiä ja limerenssiä, on kristillisessä ihmiskäsityksessä. Sen mukaanhan ihminen on järkevä, ja vastuussa itsestään ja lähimmäisistään.

Tutkimustensa tuloksia hän pitää verrattavina muihin ihmiskuntaa perusteellisesti mullistaneisiin keksintöihin. Samoin kuin kosmologinen vallankumous pakotti luomakunnan lapset ymmärtämään, että he eivät ole universumin keskipisteitä ja darwinistinen vallankumous sai heidät myöntämään, että polveudummekin vain eläimestä, niin joudumme myös hyväksymään sen tosiasian, että ihmisessä esiintyy normaali "mielettömyys", tahdosta riippumaton, irrationaalinen ajatuksen ja käyttäytymisen kausi." (Love and Limerence, s 232)

Jos ihminen ei ole järkevä, häntä ei myöskään voi kaikissa tilanteissa pitää vastuuntuntoisena. Näin limerenssi on ristiriidassa kristillisen näkemyksen kanssa. Psykologit ja sosiologit ovat limerenssin kaltaista tunnetta käsitellessään nimittäneet sitä kypsymättömäksi rakkaudeksi, vastuuntunnottomaksi, alentavaksi, tuhoavaksi, sairaalloiseksi. näennäiseksi, itsekkääksi. Sitä on pidetty emotionaalisena manipulaationa, tuhoavana himona, sairaalloisena riippuvuutena. Nämä käsitteet on asetettu vastakohdaksi kypsälle, aidolle, tulokselliselle, todelliselle rakkaudelle.

Runoudessa ja kirjallisuudessa välittyy intohimoisen rakkauden olemus ja niissä kuvataan sen ilmenemismuotoja. Limerenssi on yksi taiteiden keskeisimpiä aiheita, ehkä juuri mystisyytensä vuoksi.

"Jos ajattelet häntä, tunnet polttavaa tuskaa, jos näet hänet, mielesi käy levottomaksi, jos kosket häneen, menetät järkesi. Miten voit sanoa häntä rakastetuksesi?"  (Bjartikar )

Kirjallisuudessa voi erottaa kolme perusnäkemystä mielettömään rakastumiseen, limerenssiin:

·       rakastuminen on osoitus henkilön heikkoudesta ja merkki kehittymättömästä omanarvontunnosta

·       rakastuminen on mielikuvituksen tuote, kulttuuri-ilmapiirin ja kaupallisuuden pönkittämä

·       rakastuminen on transsendentaalinen olotila, suurimman onnen lähde, elämän merkitys

Prof. Tennovin mukaan rakastuminen on lajin kehitykselle vieras järjettömyyden tila, jossa ihmisen tahdonvoima ei riitä omien ajatusten hallitsemiseen ja johon vaikuttaa enemmän ympäristö kuin rakastuneiden oma käyttäytyminen.

 

Rakastumisen ja limerenssin ero?

Rakastuminen on positiivinen elämys, jossa rakastumisen kohteesta vallitsee suhteellinen riippumattomuus. Se on kiintymystä, huolenpitoa, kunnioitusta. Rakastumisen syyt ovat tunnistettavissa ja seuraukset palvelevat yhteiskunnassa periytyneitä arvoja: rakastan tätä henkilöä, koska pidän hänen elämäntavastaan ja kunnioitan hänen ominaisuuksiaan. Hänen kanssaan voin toteuttaa asettamiani päämääriä. Luonnollinen seuraus on perheen perustaminen.

Limerentti henkilö sekä ajattelee että käyttäytyy epärationaalisesti, jopa vastoin tiedostettuja omia etujaan. Hänen ajatuksensa palaavat rakastettuun, limerenssin objektiin kontrolloimattomasti, alituisesti, häiritsevästi.

Limerenssin piirteitä: sydänsärky, jatkuva vastakaiun odottaminen, pelko hylkäämisestä, intohimon nousu tapaamisen peruuntumisesta ja muusta vastoinkäymisestä, henkilön alituinen muistelu. Aluksi 30 prosenttia ajasta kuluu hänen ajatteluunsa, muutaman kuukauden kuluttua jo 100 prosenttia.

Limerenssin päämääränä ei ole molemminpuolista kehittymistä kannustava yhteiselämä, perheenperustaminen, ei välttämättä sukupuoliyhteys, vaan jotain, jota on niin vaikea määritellä, että se tuntuu "henkiseltä'. Kaipuu kohdistuu selittämättömään yhtenäisyyden tunteeseen, sulautumiseen, onnelliseen huumaan ja vastauksen saamiseen omille tunteille, yksinoikeuteen erityisesti limerenssin objektin (LO:n) tunne-elämässä. Rakastuminen on siis olotila, jonka ihminen voi järjellään selittää ja hyväksyä, limerenssi tahdosta riippumaton hulluus.

Seksillä on sekä rakastumisessa että limerenssissä olennaisesti vähäisempi merkitys kuin tähän asti on oletettu. "Tuo limerenssi-ilmiö on sielullinen prosessi, joka ei ole rakkautta eikä seksiä, vaan jotain siltä väliltä. Se on infektiotaudin kaltainen: se alkaa usein äkkiä ja sattumanvaraisesti." (Martti Paloheimo)

 "Tuntui kuin näkymättömät langat olisivat kulkeneet välillämme, kuin olisimme olleet kalvon sisällä, vain me kaksi, tuntui kuin jättiläismagneetti hänessä olisi vetänyt minua puoleensa, värähtelimme samalla sähkömagneettisella taajuudella."

Limerenssin tuntomerkkejä: 

·       Ajatusten pyöriminen alituisesti LO:n ympärillä, kuvitelmissakin on mahdoton päästä irti LO:sta.

·       Ainut ja harras toive on vastauksen saaminen omiin tunteisiinsa.

·       Mielialan riippuvuus LO:n käyttäytymisestä, ennen kaikkea siitä, miten LO:n koetaan vastaavan limerentteihin toiveisiin.

·       Tunteiden kiihtyminen, jos suhde LO:n on uhattuna ja tunteiden latistuminen, mikäli limerenttien ajatusten toteutuminen mahdollistuu.

·       Merkillinen kyky ihailla LO:n hyviä puolia ja vähätellä heikkoja ominaisuuksia. Hänen virheensä kyllä tiedostetaan, mutta nekin selitetään positiivisina. LO:n myönteiset ominaisuudet nähdään todellistakin kirkkaampina ja selitetään hänen heikkoutensakin ihailtaviksi hyveiksi.

·       Taipumus uskotella itselleen kaikenlaisia todisteita vastarakkaudesta ellei tunteisiin vastata. Hätätilassa pakeneminen päiväuniin, joissa haaveilu toiveiden täyttymisestä toteutuu.

·        Eteentullut välinpitämättömyys tai torjutuksi tuleminen ei lanista vaan se koetaan pikemminkin kiihottavana. Tietty määrä pelkoa ja epävarmuutta näyttää jopa kuuluvan aitoon leimautumiseen.

·       Kyvyttömyys reagoida limerenteillä tunteilla useampaan kuin yhteen henkilöön kerralla.

·       Yleinen tunteiden tihentyminen, mistä seuraa muiden tarpeiden työntyminen taka-alalle.

·       Fyysiset ahdistuksen oireet, mm. hermostuneisuus ja ujous LO:n seurassa.

·       Vaatimus yksinoikeuteen LO:n suhteen, erityisesti halu täyttää LO:n ajatusmaailma. 

 

Limerenssin subjektiiviset seuraukset

"Aluksi tuntuu siltä kuin olisin mielelläni ja omasta tahdostani halunnut ottaa selvää romanttisista tunteistani. Ajatukseni palaavat aina samaan kohtaan: haluan olla kanssasi. Samantekevää mitä teen tai missä olen, en voi välttää läheisyyttäsi. Ajatuksissani elät kaiken, minkä minäkin koen, olet aina vierelläni. Välillä tunnen itseni äärettömän onnelliseksi, kauttasi saa koko elämäni merkityksen, vaikeuteni tuntuvat mitättömiltä, vihamiehet ystäviltä, työni sujuu laulellen. Mutta välillä tunkeutuvat ajatukseni sinuun häiritsevästi. En voi pyyhkiä niitä pois kuin ympärilläni surisevaa kärpästä. En ole onnellisesti hullaantunut, täynnä jännitystä, uteliaisuutta ja odotusta. Tahtomattanikin etsin paikkoja, joissa näkisin sinut, tai haluaisin olla yksin, että voisin ajatella sinua. Voin tuntea itseni tyytyväiseksi vain, jos kuvittelen tilanteen, jossa vastaat tunteisiini. Ajan kuluessa tuskaannun. Haluaisin keskittyä työhöni. En keksi järkeviä syitä yhdessäoloomme. Mutta miksi tahdonvoimani ei riitä?”

Näin kuvailee tunteitaan limerenttiin tilaan joutunut henkilö. Hän on menettänyt vapauden itse päättää omista ajatuksistaan. Ajatukset saattavat tuottaa iloisia tunteita, mutta usein ne ovat täynnä epätoivoa, epätietoisuutta LO:n tunteista. Tavallisesti hän suunnittelee mielessään mahdollista tapaamista LO:n kanssa, muistelee niitä tilanteita, joissa uskoo saaneensa varmuuden LO:n tunteista. Usein hän ajattelee niitä LO:n ominaisuuksia, joista erityisesti pitää. Itsessään hän alkaa arvostaa niitä piirteitä, joiden arvelee herättäneen LO:n mielenkiinnon. Ajatukset ovat mitättömyydessään realistisia ja niiden toivotaan toteutuvan.

Limerentit ajatukset eroavat selvästi seksuaalisista kuvitelmista. Jälkimmäiset muistuttavat valveunia, eivät unelmia. Ne ovat purkautumiskeino, joita ihminen pystyy tahdonvoimallaan kontrolloimaan. Seksuaalisia fantasioitaan hän ei tilaisuuden tullen olisi  valmis edes toteuttamaan (vertaa Leena Larjangon ja Ilse Aution spermantihkuiset fantasiat Ruusuraportissa, 1982)

 

Kuka kokee limerenssin?

Vallitsevan käsityksen mukaan, suomalaisenkin uskonnollisen ja koulukasvatuksen mukaan, järjettömästi rakastuvat henkilöt, joilla on heikko itsetunto, alhainen koulutus- ja sosiaalinen taso, jotka ovat voimakkaammin "ulkoa" kuin "sisältä" päin ohjautuneet. Tennovin tutkimukset eivät tue tätä olettamusta limerenssin suhteen: limerenssi on riippumaton sukupuolesta, sivistys- ja elintasosta, iästä, kulttuurista ja tottumuksista. Mitä erilaisimmat henkilöt kuvasivat hänelle täsmälleen samanlaisia subjektiivisia kokemuksia.  

Perinteiset käsitykset juontavat juurensa kahdesta maaperästä. Ensinnäkin yhteiskunnassa vaikuttavassa asemassa olevat henkilöt eivät ole hanakoita myöntämään järjettömien tunteidensa olemassaoloa. Toiseksi joissakin sosiaaliluokissa ne hyväksytään elämälle merkitystä antavana voimana ja siksi keskustelu ihmisen "primitiivireaktiosta" on osa arkipäivää. Kolmanneksi, vaikka tunne-elämän kypsyydellä tai lukeneisuudella ei ole korrelaatiota limerenssin syntyyn, vaikuttavat ne kuitenkin ratkaisevasti siihen, miten paljon limerenttien tunteiden annetaan vaikuttaa käyttäytymiseen. Oletettavasti henkilö, jolla on hyvät sosiaaliset suhteet, joka
on tutustunut kirjallisuuteen ja jonka intellektuaalinen elämä on vilkas, tietää tai ainakin aavistaa limerenttien tunteiden hetkellisyyden ja epärealistisuuden. Hän ei anna niiden ohjata ulkoista käyttäytymistään. Kun nuori tai vähäisiä kokemuksia ulkomaailmasta omaava henkilö joutuu limerenttiin tilaan, saattaa hän kuvitella löytäneensä LO:ssa merkityksen olemassaololleen. Siksi hän on valmis tekemään radikaaleja päätöksiä ja jopa suunnittelemaan tulevaisuutta limerenssin pohjalla.

Yleensä niillä, jotka joutuvat päivittäin tekemisiin henkilöiden kanssa, jotka tunnusmerkkiensä puolesta ovat mahdollisia LO:ta, on suurin todennäköisyys joutua limerenttiin tilaan. Sen synnyssä näyttävät esteettiset ominaisuudet olevan tärkeitä. Myös naimisissa olevat henkilöt ovat alttiimpia kuin naimattomat.

 

Miksi keskustelua mielettömästä rakastumisesta vältellään?

Suhtautuminen limerenssiin määräytyy henkilökohtaisten kokemusten pohjalta, siis onko sen joskus kokenut vai ei. Kuitenkin varmaa on, että kukaan ei tunne oloaan miellyttäväksi puhuttaessa intohimoisesta rakastumisesta henkilökohtaisella tasolla. Aihe on jokaiselle piinallinen. Ne jotka ovat joskus käyneet limerenssin läpi, kokevat sen jälkeen päin heikkoutensa osoituksena. He halveksivat itseään ja käyttäytymistään, sitä miten järjettömiä ovat olleet. He haluaisivat unohtaa ne tunnit, kuukaudet ja vuodet, jotka ovat tuhlanneet ajattelemalla jotain henkilöä, jota he eivät edes halunneet, ja jota kohtaan heillä ei limerenssin ohimentyä ole ehkä mitään positiivisia tunteita.

Toisaalta taas ne henkilöt, jotka eivät ole koskaan rakastuneet päättömästi, jotka ovat "moraalisia” luonteeltaan, joilla "järki” on voittanut himon, eivät voi ymmärtää limerenssiä. Siitä puhuminen kuulostaa heistä naurettavalta tai itsestäänselvyyksien latelemiselta, merkityksettömien asioiden mutkistamiselta. He ovat saattaneet omasta mielestään olla rakastuneita, heillä on ollut rakkausseikkailuja, erilaisia suhteita, aktiivinen seksuaalielämä, jopa useita avioliittoja, mutta jos heille kuvataan limerensin aiheuttamia reaktioita, tuntuu kuin yritettäisiin selittää syntymästään asti sokealle, mikä on punainen väri.

Ei-limerentti henkilö saattaa myös rakkausrunoja ja romaaneja lukiessaan tai limerentissä tilassa olevan ystävänsä edesottamuksia seuratessaan ruveta pitämään itseään tunne-elämältään köyhänä, jopa patologisena henkilönä.

 

Järjettömän rakastumisen järjettömät seuraukset

Limerenssin seurannaisilmiöitä ovat depressio, epävarmuus ja sosiaalisten suhteiden vaikeutuminen. Limerentit henkilöt käyttävät olotilaansa kuvatessaan useammin sanaa depressio kuin rakastuminen. Tunteet ovat liian ristiriitaisia.

Koska normaalisti harkintaan kykenevä henkilö on menettänyt voimansa omien ajatustensa suhteen, hallitsemattomuus saattaa vallata muitakin toimintoja. Itsemurhiin, eritasoisiin onnettomuuksiin ja pahoinpitelyihin liittyy usein limerenssin aiheuttamia motiiveja. Ei ole harvinaista, että alkoholin ja huumeiden käytön syyksi ilmoitetaan epätoivoinen, vastakaikua saavuttamaton rakkaus.

Intohimo vaikuttaa ajan tajuun. Odotus ja menetys venyttävät aikaa uskomattomasti, yhdessäolo tuntuu vievän aikaa kuin siivillä. Japanilaisessa buddhalaisuudessa käytetään sanoja nin ja ten. Nin on levollinen arkipäivän maailma, ten on tunnekuohujen ihmeellinen hetki. Yhteen ten-päivään mahtuu tuhat vuotta elämää. Rakastunut elää ten-maailmassa, jossa on vain nykyhetki ja samalla kaikki. Se on koko menneen elämän arvoinen ja sen elämän arvoinen, joka on tulossa.

Limerenttien ajatusten voimakkuus saatetaan kokea niinkin kielteisenä, että epätoivossa yritetään etsiä vielä suurempaa tuskaa tai ruumiillista kipua. Tällöin voi taka-ajatuksena olla: jos hän minua rakastaa, tulee hän minut pelastamaan - jos hän ei sitä tee, en halua elääkään.

Klassisessa limerentissä unelmassa henkilö saa kuulla sairastuneensa kuolettavasti. Tällöin LO saapuu viipymättä tunnustamaan rakkautensa, mistä hän siihen asti on antanut vain tulkinnavan varaisia todisteita.

Ulkopuolisesta limerentin henkilön käyttäytyminen ei näytä vastaavan kenenkään todellisia etuja. Limerentti henkilö käyttää aikansa ja kiinnittää huomiotaan täysin merkityksettömiin yksityiskohtiin. Hänen tunteensa ovat labiileja. Ne vaihtelevat ilman havaittavaa syytä kaikenvoittavasta onnen tunteesta kurjimpaan epätoivoon.

Ekstaattiseen yhdessäoloonkin johtava tie on kivinen. Jos vaikeuksia ei aiheuteta ulkoa päin, luovat rakastavaiset niitä itse. Limerenssin strategiaan kuuluvat kujeet ja kepposet, salamyhkäisyydet, hätävalheet, mustasukkaisuuskohtaukset, monimerkitykselliset sanat ja käyttäytyminen, jotka LO:n reaktiosta riippuen voi jälkeen päin selittää ilmaisuiksi välinpitämättömyydestä tai intohimosta. 

Jos ihminen on hyvin itsenäinen, hänen on vaikea hyväksyä riippuvuutta, vahvaa sidettä, joka kulkee heidän välillään. Hän voi elää erillään, mutta tuntea silti olevansa toisen luona läsnä. Se ihminen on minussa. Meillä on käytössämme aivan oma viestintäverkostomme. Tinkimätön rehellisyys.

Limerenssin ohimentyä ihminen vihaa itseään. 32 prosenttia Tennovin haastatelluista määritteli käyttäytymisensä "tyhmäksi", "idioottimaiseksi". Hän on ollut epäjohdonmukainen ja itsekäs, avuton ja riippuvainen ja hän on tuhlannut elämänsä tuottoisimmat vuodet ajatellen henkilöä, joka ei ollenkaan hänelle sopinut. 

Kokemuksen jälkeen ei ole enää sama ihminen kuin ennen, kasvaminen sattuu, ihminen eheytyy, kasvaa siksi miksi hänet on tarkoitettu. Ne jotka ovat väistäneet järjettömän rakastumisen, kuvaavat tämän jälkeistä tilaa jonkinlaisena sekaannuksen aikana, joka kyllä menee ohi, mutta jättää jälkeensä jonkinlaisen pettymyksen elämään, tunteen siitä, että on käyttänyt jotakin hyvin tärkeää mahdollisuutta elämässään ymmärtämättä mitä

 

Miten limerenssi loppuu: how to fall out of love?

Limerenssin alkamiseen vaikuttavia tekijöitä voidaan etsiä antropologian suunnalta. Limerenssi olisi osa "perusihmistä", merkki kollektiivisesta tiedostamattomuudesta, evoluutiossa mukana pysynyt perussubstanssi.

Sen puhkeamiselle voi myös parapsykologia antaa oman selityksensä: Vielä tunnistamaton vaisto, "kahden lähettäjän antennien" yhteen osuminen vetää pakonomaisesti kahta ihmistä etsimään toistensa läheisyyttä.

Biokemian tutkimuksissa on rakastuminen todistettu kemialliseksi reaktioksi.

Kaikkien näiden selitysten tunnusomainen piirre on tunnetilan kontrolloimattomuus, tahdosta riippumattomuus. Ne, jotka ovat tämän olotilan kokeneet, pystyvät antamaan tarkan tiedon sen alkamishetkestä. Jos heiltä kysytään syytä mielettömään rakastumiseen, on vastaus epämääräinen: Ikään kuin maagisia tai yliluonnollisia voimia olisi ollut liikkeellä. Yhtäkkiä pystyi viestittämään toiselle jotain erittäin henkilökohtaista. Tuntee lähestyneensä vierasta kenttää, jota ei voi saavuttaa, mutta jonka vaikutuspiiristä ei pääse pois.

Yleisesti "sydänsurujen" 1ieventämiseksi suositellaan aktiviteetin suuntaamista muille alueille, korvikeaskartelua. Mielettömästi rakastuneen henkilön olisi vältettävä tilanteita, jotka muistuttavat häntä rakastetun olemassaolosta. Hänen tulisi ottaa osaa yleishyödyllisiin ja produktiivisiin toimintoihin.

Koska limerenssin kehitykseen vaikuttavat tulkinnat LO:n käyttäytymisestä, voidaan limerenssin loppumista edistää vuorovaikutustilanteissa. Limerentin henkilön tulisi tietoisesti välttää tilanteita, joissa saa tunteilleen vastakaikua. Hänen tulisi lopettaa kontaktimahdollisuudet LO:n kanssa, kun huomaa tämän reagoivan odotuksista poikkeavasti.

Limerenssin loppumista saattaa myös jouduttaa tunteiden purkaminen henkilökohtaiseen päiväkirjaan. Kirjanpitäminen siitä kuinka intensiivisesti limerentit ajatukset työntyvät mieleen havainnollistaa limerentillekin henkilölle vähitellen hänen tilansa mielettömyyden. Joinakin päivinä saattaa kulua 90 prosenttia ajasta limerentteihin ajatuksiin, korviketyö saattaa laskea prosentin 15:sta, puhelinsoitto nostaa sen taas 50:een, tapaamisen kariutuminen 100 prosenttiin.

Limerenssi loppuu alkuunsa, jos LO:n havaitaan vastaavan tunteisiin. Hylätyksi tulemisen pelko aiheuttaa tuskaa, mutta kasvattaa myös intohimoa. Kun limerentit toiveet ovat täyttyneet, muuttuu ekstaasi joko "todelliseksi rakkaudeksi" tai sen korvaavat vähemmän positiiviset tunteet.

Tavallisesti limerentti reaktio tasoittuu noin kahden vuoden sisällä. Joskus tunnekuohu kestää vain kolme päivää, joskus oikea toivon ja epävarmuuden koostumus pitää sitä yllä vuosikymmeniä. Tennovin tekemät tutkimukset osoittivat limerenssin keskimääräiseksi kestoajaksi 18 kuukautta.

 

Limerenssi ja avioliitto

Dorothy Tennov sanoo kirjansa tarkoituksena olevan estää limerenttiä henkilöä menettämästä itseluottamustaan. Tennov haluaa poistaa häneltä häpeän ja syyllisyyden tunteen osoittamalla mielettömän rakastumisen normaaliksi joskin irrationaaliseksi elämänvaiheeksi. Tutkimusten laajempi hyödyntäminen saattaisi antaa myös yhden mahdollisuuden perheiden rikkoutumisten vähentämiseksi.

Aikaisemmasta rakkautta ja rakastumista pohtivasta kirjallisuudesta hänen teoksensa poikkeaa siinä, että hän on tarkoin kuvannut sen prosessin, mitä mielettömäksi rakastumiseksi on kutsuttu. Limerenssin olemassaolosta tai sen puuttumisesta määrätyssä henkilössä ei voida erehtyä. Se joka ei ole itsestään aivan varma, ei ole sitä koskaan kokenut. Hän on myös todistanut mielettömän rakastumisen alituisesti muuttuvaksi olotilaksi, mikä harvoin kestää kahta vuotta kauempaa. Limerenssin pohjalle ei täten tulisi rakentaa mitään, minkä vaikutukset ulottuvat muutamia vuosia pitemmälle.

Vielä vuosisadan alussa perhesuhteet ja sosiaalinen asema määräsivät avioliiton solmimisesta. Limerenssiä kuvaavien "kartanoromanssien" ei annettu vaikuttaa sitovia päätöksiä tehtäessä. Perhesuhteita ja sosiaalista asemaa ei voida nyky-yhteiskunnassa enää nostaa ihmisen persoonallisuuden piirteiden kuvaajiksi korreloimaan kahden ihmisen onnistuneen yhteiselämän kanssa, mutta mahdollisuus ratkaisevien päätösten tekemiseen olisi suljettava pois limerenteiltä henkilöiltä.

"Avioliitto pitäisi kieltää rakastuneilta ja nuorilta siinä kuin autolla ajaminen juopunei1ta" (Somerset Maughan)

Romanttisen ideaalikuvan mukaan on olemassa jokaista varten "se oikea". Tämän tuntee muiden joukosta heti, kunhan vain kuuntelee sisäistä ääntään. Rakkauden asioissa on annettava “sydämen puhua“. Avioliitto LO:n kanssa olisi tämän teorian mukaan suurin mahdollinen onni, elämän täyttymys.

Niin limerenssi-avioliittojen yleistymistä kuin limerenssi-suhteiden vapautumista voidaan pitää avioerojen lisääntymisen aiheuttajina. Ensinnäkin avioliitto, joka solmitaan ajatellen "menen naimisiin, koska sisäinen ääneni niin kehottaa", vaivatta myös puretaan saman logiikan mukaan. Toiseksi, limerentti henkilö huomioi vain LO:n positiiviset piirteet - rakkaus tekee sokeaksi. Vaikka limerenssissä tiedostetaan LO:n heikkoudet, ne eivät kuitenkaan aiheuta siinä tilassa epämiellyttävää tunnereaktiota. Puutteisiinkin suhtaudutaan "järjettömän" positiivisesti.

Avioliitto kahden limerentin henkilön välillä on avioliitto ilman pienintäkään realiteettipohjaa.

Vaikka tutkimusten avulla ei ole tarkoitus riistää ihmiseltä hänen intohimoisia tunteitaan, voidaan niiden avulla kuitenkin auttaa häntä hyväksymään itsensä heikkouksistaan ja hairahduksistaan huolimatta. Ennen kaikkea niiden tarkoitus on estää limerenssin vaikutuksia tahtomattaan tai tietämättään seuraavien perheenjäsenten neuvottomuus. Joku "ottaa jalat käteensä ja juoksee", kun vaistoaa mahdollisen LO:n läsnäolon. Joskus se on liian myöhäistä ja seurauksena saattaa olla katkeroituminen, viimeistään kuolinvuoteella. Joku on tietämättään tai tiedostaen valmis ottamaan selvää oudoista tunteistaan. Ratkaisun tekeminen ja sen seurauksista vastaaminen muodostunee helpommaksi, jos perehtyy teoriaan limerenssistä.

Sitaatteja rakastumisesta ja limerenssista

Kokemuksia limerenssitilasta

   Francesco Alberoni opastaa 

Jokaiseen rakastumiseen sisältyy dilemma, ratkaisematon ongelma. Rakastumisen huuma häviää kun toiveet toteutuvat: kun hedelmä on kypsä, kukkaa ei enää tarvita. Ranskan ja englannin kielissä ei ole edes sanaa rakastumiselle: joudutaan käyttämään rakkaus- ja pudota-verbien yhdistelmää: tomber amoureux, fall in love.

Alberonin mukaan rakastumista voimistaa este, se että suhde on hankala ja että se täytyy salata. Liian helpot olosuhteet ennustavat lyhytikäistä romanssia. Kun rakastuneet hakevat staattisuutta, tunne lakastuu.

Hullaantumiselle pitää myös olla oma tilansa, aukko, johon se voi asettua. Rakastumiseen valmistautuva ihminen on huomannut, että arkipäivästä ei enää löydy hänelle mitään arvokasta. Rakkauden kaipuu ei saa rakastumaan, vaan varmuus sitä, että ei ole mitään menetettävää, edessä on tyhjyyttä. Vasta silloin muutumme vastaanottavaksi erilaiselle, vaarallisellekin, olemme valmiit heittäytymään päätä pahkaa tuntemattomaan. Tätä ne jotka ovat tyytyväisiä olemiseensa eivät voi kokea. Rakastumiseen johtaa myös mitättömyyden tunne ja siitä johtuva häpeä.

Uuden ja erilaisen etsiminen rakastumisen avilla on ominaista länsimaiselle ajattelutavalle, kirjoittaa Alberoni. Sen sijaan itämaisen ajattelutavan mukaan ihminen etsii henkiseen umpikujaan jouduttuaan onnen ja tuskan yhtaikaista voittamasta, intohimottoman onnen tilaa. Rakastumisen sijaan itämainen ihminen valitsee myös eroottisen seksin (tantran?). Hän etsii nautintoa mutta ei riippuvaisuutta yhdestä ja ainoasta ihmisestä.

Alberoni: Rakastuminen vaatii tielleen aina esteen, joka sen on voitettava. Se johtaa uudestisyntymään, jossa ihmisen on punnittava elämänsä uudelleen ja jossa menneisyys muuttuu esihistoriaksi. Rakastuminen on syntyvaihe uuden historian lähtöpisteeksi. Alberoni tavallaan modernisoi ritariajan myytin romanttisesta rakkaudesta. Erona on ehkä vain se, että hän antaa rakastavaisten kohdata toisensa eikä pidä rakastumista ongelmana. Kun institutionalisoitunutta arkielämää luonnehtivat rauha ja pettymykset, riivaa rakastunutta ekstaasin ja kärsimyksen vuorottelu. Alberoni rajaa toisistaan rakastumisen ja rakkauden. Rakastumisen alkuunpanija on depressiivinen ylikuormitus. Kun Durkheim kirjoittaa joukkoliikkeiden lainalaisuuksista, ja vertaa sitä kollektiiviseen kiihkoon, pätee Alberonin mukaan sama ”vieraiden voimien valta” myös rakastumiseen.

Sartren ajattelussa rakastumisessa tarvitaan väistämättömät konfliktit. Toisensa kohdanneet yksilöt eivät voi säilyttää täydellistä vapauttaan, sillä rakastaja ei tosiasiassa kestä rakkautta, jonka toinen osapuoli olisi aidosti vapaa. Mukaan tulee väistämätöntä esineellistämistä. Siksi rakastuminen on tuhoavaa, Sartre sanoo.

Limerenssi johtuu niistä aivosoluista,

 joihin lapsuuden kokemukset on taltioitu?

Riitta Jallinoja näkee ongelman siinä, että nykyään avioliiton pitäisi tyydyttää kaikki rakkauden lajit: vapaa rakkaus, romanttinen rakkaus, aviorakkaus. Ajatellaan että kummankin puolison seksuaaliset halut tyydytetään täysin ja jatkuvasti avioliitossa ja että hellyys, mystisyys ja jännitys elävät rinta rinnan kotitaloustöiden ja 15 000 yhdessä vietetyn yön jälkeen.

Ei ihme että August Strindberg antoi rakkautta ja avioliittoa käsittelevälle teokselleen nimen Hullun puolustuspuhe.

Claes Andersson selittää rakastumisen menneisyyden luurankona. Ihminen ei voi kehittyä ja kasvaa ilman vastoinkäymisiä ja konflikteja Ne ovat ainoa tapa oppia uutta. Pilvissä leijuvalle ei tapahdu mitään, eikä hän miksikään muutu. Hänen mukaansa ihmisen pitää nousta ylös pikkuporvarillisista perhehelveteistään ja ydinperhebunkkereistaan. Kun ihminen rakastuu, menneisyyden luuranko alkaa kolista komerossa. Rakastuessaan ihminen tunnistaa toisessa jonkin sellaisen tärkeän piirteen, joka liittyy hänen unohdettuihin varhaisiin ihmissuhteisiinsa. Tuo piirre saa liikkeelle koko rakastumisprosessin, kaipuun sulautumiseen ja totaaliseen yhteyteen tuohon toiseen ihmiseen. Tietyn tyyppinen ihminen vaikutta ensi hetkestä lähtien niin tutulta, että toinen kuvittelee etsineensä vain häntä koko elämänsä. Rakastumisen taustalla on ihanteiden ja tradition monimutkainen rakennelma.

Trubaduurirakkaus? 

Romanttinen rakkaus muotoutui 1100-luvulla trubaduurirakkauskultissa. Siinä oli olennaista rakkauden kohteen saavuttamattomuus. Donjualismin kulta-aikaa vietettiin 1700-luvulla, järjen ja valistuksen aikana. Rakkaus haluttiin riisua kaikesta romanttisesta hölynpölystä ja nähdä vain halun tyydyttämisenä. Kun kohde on saavutettu, siitä pitää luopua. Don Juan haluaa jokaisessa naissuhteessa todistaa riippumattomuutensa. Täyttymyksensä hän löytää vain sellaisissa rakkaussuhteissa, jotka jo ennalta on määrätty kuolemaan.

Kaari Utrio: "Pysyvä parisuhde on universaali ja historiallinen. Syy on tietenkin se, että ihmisen poikanen vaatii niin hirveän pitkän ajan tullakseen omillaan toimeen. Mutta se, mitä pidetään rakkautena, on vaihdellut tosi paljon. Meillä on tällä hetkellä käsitys, että rakkaus on sekoitus intohimoa ja ystävyyttä. Parisuhdetta myydään ihastumisella. Siinä pitäisi yhdistää kaksi täysin erilaista rakkautta: ritarirakkauden ihanne, joka oli intohimoa, palvontaa ja saavuttamatonta kaihoa, ja sitten järjestettyjen avioliittojen ihanne. Niissä puolisot eivät olleet rakastuneita toisiinsa, mutta heistä saattoi tulla hyvät kumppanit." (hs Nyt 20/2012)

Irma Kurtz muistuttaa, että lapsi tarvitsevan vanhempiaan kauemmin kuin useimpien muiden eläinlajien poikaset. Sen vuoksi on vain hyväksi, että avioliitto pystyy jatkumaan vielä kauan senkin jälkeen kun rakkaus on siitä haihtunut.

Pienporvarillinen aviorakkaus?

"Porvaristo pelkää intohimoista rakkautta, sillä se uhkaa vakautta ja teeskentelyä. Se paljastaa salaisuudet, joita perheelliset eivät voi sietää. Se tuo näkyville kaikki tunteet paljaina. Seksuaaliset ja tunteelliset reaktiot eivät valehtele. Ihminen ei voi olla samaan aikaan hirveän rakastunut ja hirveän vastuullinen. Keskivertoporvari ei tunne ylivoimaista, hehkuvaa himoa. Hän yrittää epätoivoisesti täyttää perheensä, opettajiensa, pomonsa, valtionsa ja kulttuurinsa asettamia tavoitteita. Porvari ei voi koskaan miettiä, mitä hän itse haluaa." (CrimethInc, kääntänyt Suvi Auvinen, Voima 2/2010)

Puritaaninen aviorakkaus perustuu kristinuskon omaksumaan näkemykseen ruumiin ja sielun erillisyydestä. Ruumis ja sen vuoksi myös seksuaalisuus ovat vältettäviä maallisia ominaisuuksia ja henki tai sielu tavoiteltua jumalallisuutta. Ongelmaksi tulee, miten nämä erotetut puolet voidaan yhdistää. Ratkaisu löytyi aviollisesta rakkaudesta, jossa seksuaalielämän sanottiin puhdistuvan.

”Kuinka kauan suomalaiset ovat tunteneet rakkautta, jota he nyt pitävät valtavan tärkeänä? Eivät ilmeisesti kauaakaan. Vienankarjalainen etnografi Iivo Marttinen kirjoitti, että 1800-luvun lopun karjalaiset eivät kokeneet rakkautta, koska olivat niin viattomia. Niin on ollut muuallakin. Musikaalissa Viulunsoittaja katolla vanhukset ihmettelevät, miksi kummassa nuoret puhuvat jostain rakkaudesta, kun pitäisi yksinkertaisti mennä naimisiin. Yleisö nauraa, mutta kysymys perustui Itä-Euroopan 1900-luvun alun juutalaisyhteisöjen realistiseen kuvaukseen. Muinaiskreikan sana agape on Raamatussa käännetty sanalla rakkaus, mutta parempi käännös olisi ”pyyteetön siunaus” tai ehkä ”hippikommuunifiilis”. Ajatus rakkauden nuoruudesta ja kulttuurisidonnaisuudesta voi tuntua oudolta, mutta maailma on täynnä kieliä, joissa ei ole myöskään käsitteitä vapaus, työ, aika tai raha. Kun romanttisen rakkauden ideaali elokuvien ja pop-musiikin myötä leviää ympäri maailman, omaksuvat kaikki seitsemän miljardia ihmistä 1700-luvun saksalaisten porvareiden maailmankuvan. Goethen romaanisankari nuori Werther ajatteli, että rakkaus on pyhää, puhdasta, rehellistä, luonnollista ja kipeää. Tästä nuoren Wertherin kärsimyksestä kehittyi nykyajan tunnetuin uskonkappale, suositumpi kuin kristinusko tai islam, tai oikeistolaisuus ja vasemmistolaisuus. Saksalaisen romantiikan luomukselta on onnistunut se, mihin saksalainen rauta ei pystynyt. Se on valloittanut maailman ja mielet. Näin hallitsevat sanat maailmaa." (Janne Saarikivi h 19.5.2014)

Kun mies ja nainen alkoivat yhtyä kasvokkain, neljän miljoonien vuosien evoluution tuloksen, alkoi myös kiintymys, mies ja nainen kiintyivät toisiinsa mikä oli välttämätöntä hitaasti kehittyvien jälkeläisten takia. He pitivät yhtä neljä vuotta, niin kauan kuin lapsi tarvitsi välitöntä huolenpitoa. Samoin nykyiset avioliitot kestävät tuon ajan. Kun lapsia on kaksi, kestää 7-8 vuotta.

Rakkaus perustuu evoluutioon, biologiaan ja kemiaan. Jos ei olisi tarkoitus, että ihminen kehittyy evoluution mukana, voisi ihmisen yksi solu jakautua kahdeksi kuten ameboilla ja levillä. Kun kahden yksilön solut sekoittuvat, pystyvät organismit sopeutumaan uusiin olosuhteisiin.

Rakastuminen johtuu ihon sykkeestä ja sähkön johtamisesta eli hormooneista!

Ihastumista ennustaa voimakkaasti se, kuinka kahden ihmisen syke ja hikoilu tahdistuvat, kun pari tapaa ensimmäistä kertaa. ”Kuulemme usein ihmisistä, jotka sopisivat toisilleen hyvin, mutta heidän välilleen ei silti synny kipinää. Halusimme tietää, voisiko kipinän mitata”, sanoo psykologian professori Mariska Kret Leidenin yliopistosta. Ensiksi he saivat katsoa itselleen vierasta henkilöä kaksi minuuttia. Sen jälkeen he saivat jutella saman henkilön kanssa toiset kaksi minuuttia.

Koehenkilöihin kiinnitettiin anturit, jotka mittasivat heidän sykkeensä ja sen, kuinka hyvin iho johtaa sähköä. Tähän vaikuttaa ihon kosteus eli hikoilu. ”On paljon kirjallisuutta, joka osoittaa, että ihmisen ulkoinen käyttäytyminen ennustaa vetovoiman tunnetta hyvin. Näitä merkkejä ovat katsekontakti, läheisyys, kosketus, eleet, matkiminen ja ääni. Ne kaikki osoittaisivat, jos vetovoimaa löytyy.” Hollantilaiset kuitenkin havaitsivat, että mitä enemmän kohtaavien parien syke ja ihon johtavuus tahdistuivat tapaamisen aikana, sitä enemmän he tunsivat vetoa toiseen. Naiset olivat krantumpia. Ihmisen fysiologia kertoo ihastumisesta enemmän kuin kehonkieli. Ihmiset eivät yleensä pysty hallitsemaan fysiologisia reaktioitaan. Elimistön toiminta kuitenkin vaikuttaa siihen, mitä tunnemme. (hs 24.9.2019)

Elimistö muuttuu rakastumisen hetkellä

Richard Selzer on sarkastinen: Joka sairaudella on tyyssijansa. Jos hulluudella on aivot, kirroosilla maksa ja noidannuolella selkäranka, rakkaudella se on tuo rihmojen ja solmujen seitti, jota sanotaan autonomiseksi, tahdosta riippumattomaksi hermostoksi. Luonto on pahanilkisyydessään tehnyt parittelusta pakottavan tarpeen antamalla puolelle ihmiskunnasta vastakkaiset hormonit ja muovaamalla lihan kaaret tapahtumaan myötäileviksi, mutta sitten se onkin peittänyt tuon alkukantaisen riitin taikaviitalla, loputtomien vaikeuksien verkolla – autonomisella hermostolla. Ja sairaus nimeltä rakkaus johtuu tuon hermoston vikatoiminnasta ja puutteellisuudesta. Rakastuneista tuntuu kuin maailma heidän ympäriltään haihtuisi pois. Tämä pitääkin paikkansa: irtautuminen alkaa aivoista, kulkee hermostoon ja sieltä verenkiertoon. Kemiallisesti tapahtuma muistuttaa stressiä.

Mikroskooppisen ohuita hermosäikeitä myöten ärsykkeet kulkeutuvat ruumiin etäisimpäänkin hiussuoneen, karvatuppeen ja hikirauhaseen. Ruoansulatuskanavan sileä lihaksisto, kyynelrauhaset, virtsarakkulat ja sukuelimet joutuvat tästä värähtelevästä solujen ja säikeiden harpusta pingahtelevan pommituksen kohteiksi. Käskyjä tulee vaikka minkälaisia: Supistu!, Laajene! Eritä! Jäykisty!

”Lääkäri Emilia Vuorisalmi kiinnostui feromoineista: tuntemattomien kemioiden törmäyksestä. Oikeammin kyse ei ole feromoineista vaan pienen fermoineiksi kutsuttujen hiukkasten avulla tapahtuvasta viestinnästä. Ihmetyttää, että järkeväksi mielletyn ammatin harjoittajan ajatellaan hallitsevan muita paremmin tunteensa. Olen ollut muutaman kerran niin koukussa romanttisen rakkauden huumaan, että kirjoitin kirjan selittääkseni, mikä siinä oikein koukuttaa. Vuorisalmi perehtyi Sekaisin Lovesta – rakkauden käsikirja tietokirjaansa varten evoluutiobiologiin, neurofysiologisiin ja kulttuuriantropologisiin rakkaustutkimuksiin. Vuorisalmi kertoo tietävänsä, miltä tuntuu kun aivojen dopamiinipitoisuus kasvaa niin suureksi, että mielenkiinto muihin kuin rakkauden kohteeseen sammuu. ”Rakastunut alkaa rakkauden huumavaiheessa muistuttaa narkomaania. Hän tulee riippuvaiseksi dopamiinista, eikä pysty keskittymään muuhun kuin rakkauden kohteeseen.” Onneksi dopamiinia erittyy myös onnistuneen työn tai tyydyttävän harrastuksen seurauksena. Tunnemyrskyjä voi ehkäistä selvittämällä neurokemiallisen tasapainonsa. Aivokemia on kiehtovaa. Ajatelkaa nyt, että 12-18 kuukauden päästä rakastumisesta aivojen etukuoren alue rauhoittuu ja järki palaa.” (Jaana Rinne, hs 18.8.2015)

Autonomista hermostoa eivät äly eikä tahto juurikaan pysty häiritsemään. Sitä hallitsee intuitio. Sen avulla liha on mahdollisimman luotettava, sillä se heijastaa aivan rehellisesti kaikki elämämme viehtymykset ja inhottavuudet.Tuliko mieleen eilinen rakkaus? Autonominen hermosto sieppaa heti tuon ajatuksen. Ja alkemia muuntaa toiveen ja muiston arkitodellisuudeksi. Kasvojen lukemattomat hiussuoneet laajenevat ja täyttyvät verestä. Punastut. Missä olisi rauhanen, jonka poistaminen tekee ihmisen immuuniksi rakkaudelle?

Rakastumiseen vaikuttavat useat hormonit: serotoniini, kortisoli, dopamiini, adrenaliini, norardenaliini, testosteroni, endorfiini ja oksitosiini. Yllättävää on, että testosteroni kaksinkertaistuu rakastuneella naisella, mutta rakastuneen miehen testosteroni vähenee 40 prosenttia. Niinpä rakastuneet todella lähentyvät toisiaan kemiallisella tasolla. Testosteronin laskiessa machotyyppikin muuttuu liikuttavan tunteelliseksi. Naisesta tulee testosteronin lisääntyessä mukautuvampi ja määrätietoisempi. Miehillä testosteroni ei lisää mukautuvaisuutta.

Kun ihminen tapaa kiinnostavan henkilön ja he kokevat molemminpuolisen ymmärryksen tunteen, kehittyy hermopäätteissä ja lisämunuaisissa hormonia nimeltä norepinefriini. Tämä hormoni yhdessä dopamiinin kanssa vaikutta aivojen mielihyväkeskukseen. Hengitys muuttuu kiihkeämmäksi ja hänet valtaa kaikinpuolinen hyvänolon tunne. Se vaikuttaa aivoissa kehittyvään amfetamiinin kaltaiseen aineeseen nimeltä fenyylitylamiini, jota hermosto tuottaa jatkuvastikin. Rakastumisen kaltaisissa tunnekuohuissa sitä erittyy erityisen paljon, se on siis elimistön omaa luonnontuotetta, joka muistuttaa kemiallisesti amfetamiinia - dopamine, horepinephrine ja phenylethylaminepea. Ratkaisevan hetken ihminen kokee juuri äkillisenä havahtumisena. Pian keho rakentaa toleranssin pea:lle kuten amfteamiinit yleensäkin. Kahden - kolmen vuoden kuluttua keho ei yksinkertaisesti voi tuottaa riittävää määrää pea:ta. Jos intohimo kestää pitempään aivot ovat alkaneet tuottaa toista ainetta, endorfinia. Oxytocin jännittää lihakset ja tekee hermoista herkemmät. Se vaikuttaa synnyttäviin ja imettäviin äiteihin. (Time 15.2.1993) 

"Kaipuuta, palvovia ajatuksia ja intohimoisia tunteita, vastaihastuneen päähän ei mahdu paljon muuta kuin rakkauden kohde. eikä ihme. Ihastumisen huumassa aivoissa alkaa nimittäin riehua välittäjäaineiden myrsky, kertoo evoluutiobiologian dosentti Markus Rantala Turun yliopistosta. Serotoniinin taso aivosaartessa ja pihtipoimussa nousee. Tämä lisää empatian tunnetta. Mantelitumakkeessa serotoniinitaso puolestaan romahtaa yhtä alhaalle kuin pakko-oireisesta häiriöstä kärsivillä. Se aiheuttaa pakkomielteen sydämen valittua kohtaan. Myös dopamiinia muodostuu ihastuneen aivorungossa normaalia enemmän. Dopamiini aiheuttaa mielihyvää ja lisää seksihaluja tehostamalla testoteronin tuotantoa. Lisäksi aivot tuottavat lähes tuplasti välittäjäaine fenyyliatyyliamiinia verrattua normaalitasoon. Aine muistuttaa kemiallisesti amfetamiinia ja saa aikaan hyperenergisen olon. Muutaman vuoden kuluttua tunteet joko katoavat kokonaan tai muuttuvat oksitosiini- ja vasopressiinihormonien kohonneiden määrien ansiosta rakkaudeksi. Nämä välittäjäaineet tuottavat kiintymyksen ja luottamuksen tunteen kumppania kohtaan. Jos muutosta välittäjäaineessa ei tapahdu, parisuhde katkeaa." (Venla Pystynen hs 21.5.2012

Kyseessä on siis kemiallinen reaktio joka saa alkunsa hermopäätteissä. Joskus käynnistäjänä toimii hymy, joskus tiedostamaton viesti, joka lähtee ihmisen olemuksesta, hänen ryhdistään, ehkä kosketuksesta. Joskus pelkkä puheääni riittää synnyttämään seksuaalista vetovoima kielivät kemiallisen reaktion. Ratkaisevaa saattaa olla yhdistelmä joka syntyy puhetavasta ja kuulijan omasta mielikuvitusmaailmasta.

Tuoksu houkuttelee aina. Ihmisen kainalot hikoilevat ja apokriiniset rauhaset, joita esiintyy kehon karvaisilla alueilla, erottavat talia. Kun viktoriaanisen aikainen hieno nainen pudotti nenäliinansa, hän ehkä oli selvillä kiihottavasta hajusta, sillä nenäliinaa säilytettiin usein puvun miehustan sisäpuolella. Kreikassa miehet asettivat kansantanssien aikaan nenäliinan kainaloonsa ja ojensivat sen naiselle. Haju-aisti liittyy kiinteästi muistiin.

Ihmisen seksuaalikeskukset ovat hyvin lähellä aggressiokeskuksia. Jos Hitlerin ja Stalinin seksuaalielämä olisi ollut kunnossa, toinen maailmansota ei ehkä olisi lainkaan syttynyt. Tyypillistä romantiikkaa on Goethen teos Nuoren Wertherin kärsimykset, mikä on kirjeromaani ja kertoo nuoresta traagisesta rakkaudesta, joka päättyy minä-henkilön itsemurhaan. Napoleon kantoi kirjaa mukanaan sotaretkillään.

Mistä tietää että rakastaa?

Kaarina Määttä: Rakkaustyylejä on useita: eroottinen, romanttinen, laskelmoiva, maaninen, leikittelevä, pyyteetön. Ihminen voi rakastaa myös itseään, luontoa, runoutta, suklaata tai sunnuntaipäiviä.

- Siitä että nauttii olemassaolosta seesteisin mielin: lähellä on toinen, jonka seurassa viihtyy, unelmoi, rauhoittuu, saa tukea ja arvostusta, voi olla niin kuin on.

Riku Korhonen: Alaruumis hämää luulemaan rakkaudeksi sellaista, mikä ei ole rakkautta. Vasta kun alkaa kantaa huolta toisen asioista, alkaa olla kyseessä rakkaus. Kun kykenee ottamaan toisen surut omiksi suruikseen, tietää, että toinen ihminen alkaa olla läheinen.

Claes Andersson: Silloin tietää rakastavansa, kun toisen ihmisen seurassa kokee, ettei halua mitään muuta kuin olla läsnä juuri tässä, juuri tässä hetkessä, tämän ihmisen lähellä.

Heidi Puurtinen: Siitä kun haluaa jakaa elämänsä ja kunnioittaa toisen olemassaoloa. Se näkyy siinä, miten puhuu kumppanille ja kumppanista. Kunnioittaminen on yhteen hiileen puhaltamista, molemmat ovat menossa yhdessä sovittuun suuntaan. Toiselle voi myös antaa anteeksi. Sisällä on levollinen tunne, kun hän on olemassa.
(Aino Pekkarinen, hs 13.2.2012)

Limerenssirunoja

Rakkauden hienoin vaihe eletään ennen

kuin kumpikaan asianomainen on tietoinen

tunteensa laadusta. Niin pian kuin

jompikumpi on lausunut sanan rakkaus,

on sen suurin lumous jo kadonnut.

V.A.Koskenniemi 

Todellinen kohtaaminen on poikkeus.

 Ne ovat hetkiä joissa katoavat sovitut roolit

ja se hetki itse, koko olemassaolo.

 alkaa virrata kahden ihmisen läpi.

Ne ovat aina olleet minulle sellaisia  välähdyksiä,

joita yhtäältä tavoittelee,

toisaalta ennemminkin pelkää.

Nora Dadu

Minulla ei ole mitään muuta tietä,

minun täytyy mennä suoraan

sitä voimaa kohti, joka kutsuu,

sen rakkauden luo, jota en näe,

jos alan katsoa ympärilleni,

vajoan heti.

Saima Harmaja 

 

Hän joka tuntee vain onnellisen rakkauden,

ei tunne rakkautta.

Jean Alouilh

 

Rakkaus on vain hillitöntä himoa siihen,

mikä pakenee.

Michel de Montaigne

 

Olet parasta mitä minulla on

sillä mikään ei tee niin kipeää kuin sinä.

Karin Boye

  

Miten mieletön voi olla ihmissydän

että silloinkin kun olemme yhdessä

on ikävä sinua.

Fukayabu 

 

En ole imuroinut tänään

Pelkään

etten kuulisi puhelinsoittoasi.

Jouko Rajala

  

Hän joka on rakastanut

tietää mitä alituinen levottomuus on.

Espanjalainen sananlasku

 

Avioliitto pitäisi kieltää rakastuneilta nuorilta

siinä kuin autolla ajaminen juopuneilta.

Sommerset Maughan

 

Elämässä on kaksi tragediaa.

Toinen on se, ettei saa, mitä sydän halajaa.

Toinen on se, että saa sen.

Bernard Shaw 

 

Vain sitä rakastaa,

jota ei kokonaan omista.

Marcel Proust

Miten taittavat linnut siipensä!
Miten vyöryvät vedet kallioitten alla!
Miten nousevat metsät tuulten mukana!
Ja pilvien sateet jähmettyvät kiveksi!
Aulikki Oksanen

Rakastuminen on sielun heikkoutta.

Jos ihminen on sielultaan vahva ja tuntee elämän sen kaikessa loistossaan niin kuinka hän voi enää

kokea mitään suurempaa?

Johnny Lee Michaela

  

Psykoterapeuttisessa kirjallisuudessa intohimoinen rakkaus paljastaa jopa henkilön masokistisia luonteenominaisuuksia.

Mariska:
 Yöllä taas mä menin parvekkeelle nukkumaan,
jotta lähempänä mua ois hän.
Pediltäni taivas näkyy, ryhdyin oottamaan,
että näen tähden lentävän.
Sanovat jos jossain huomaa tähdenlennon niin
toivoa voit silloin mitä vaan.
Yöllä ylös taivaalle mä pyynnön kuiskasin
Kävisipä pian tuulemaan.

Tuuli tuule sinne missä muruseni on.
Leiki hetki hänen hiuksillaan!
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin!
Kerro, häntä ootan yhä vaan!

Tyyni oli eilen yö
mut kohta kuitenkin
Tuuli henkäisi ja tuntee sain.
Joku liikkui lähelläni.
koski poskeain.
Tutun käden tunsin ihollain.

Enkä enää epäillyt
vaan tiesin, että voin
Niin kuin pieni lapsi nukahtaa
Ilma jota hengitämme samaa ilmaa on
Ja jalkojemme alla sama maa

Sanoittanut Mariska, joka sai inspiraation lukiessaan eroottista intialaista runoutta parvekkeellaan kuumana kesäpäivänä