Marketta
Horn
Päivitetty 11.1.2023
Teoria limerenssistä - mitä
tapahtuu intohimoiselle rakkaudelle
tieteen vuosikymmenellä:
Järkeä järjettömään rakkauteen
Oudompi, parempi kuin mikään muu, on kahden ihmisen suhde silloin kun he tuntevat toisensa vain silmillään. Heidän välillään vallitsee levottomuus ja kiihtynyt uteliaisuus, tyydyttämättömän, luonnottomasti tukahdutetun kanssakäymisen tarpeen hysteriaksi yltynyt kiihko ja samalla jonkinlainen jännittynyt keskinäinen kunnioitus. Ihminenhän rakastaa ja kunnioittaa toista ihmistä niin kauan kuin ei pysty arvostelemaan.
Kaipaus on puutteellisen tuntemisen kaipuuta.
(Thomas Mann 1912)
Amerikkalainen
käyttäytymispsykologian professori Dorothy TENNOV on kirjassaan "Love and
Limerence" (1979) tutkinut intohimoista rakkautta. Hän on etsinyt
vastausta kysymyksiin, miksi ihminen rakastuu, mitä hän kokee rakastuessaan,
rakastuvatko jotkut meistä useammin kuin toiset, miten intohimoisesti
rakastunutta henkilöä voi auttaa - ja miksi häntä pitäisi auttaa.
Hän
haastatteli 200 ihmistä kyselykaavakkeiden avulla. 12 vuoden
tutkimusten
tulokset olivat hätkähdyttäviä: ne osoittivat, että ihminen ei olekaan
vapaa ja
järjellinen luomakunnan edustaja. On olemassa tilanne, jota itse ei
pysty
tahdonvoimallaan kontrolloimaan. Rakastumisessa on määrätty kaava.
Ensimmäinen tunnusmerkki löytyy päästä: ihmisen elämään tulee toinen
ihminen, joka vie hänen
ajatuksensa totaalisesti. Henkilökohtainen elämäntilanne on tärkeä,
sillä naimisissa
(sidoksissa) olevat ihmiset ovat alttiimpia.
Omien ajatusten kadottaminen on määrätyn henkilön olemuksen ja käyttäytymisen
aikaan saama prosessi, mikä alkaa, kehittyy ja loppuu tunnistettavien ja
yleispätevien sääntöjen mukaan. Se on ihmislajin evoluutiossa kehittynyt
järjettömyyden tila, ihmisen elämää häiritsevä kausi,
jonka aikana ihmisen tahdonvoima ei riitä hänen omien ajatustensa
hallitsemiseen.
Tennovin
tutkimusten ansiosta voidaan yhdellä sanalla kuvata sitä reaktiota, johon eri
tieteenalat rakkautta ja rakastumista käsittelevissä kirjoissaan ovat
keskittäneet sekä suurimmat herjansa että kauneimmat kaipuunsa. Sitä
mielettömyyden tilaa Tennov nimittää limerenssiksi (takertuva rakkaus,
leimautuminen, hullaantuminen).
Tennovin mukaan syy siihen, että ei aikaisemmin
ole selvästi määritelty ja erotettu toisistaan rakastumista ja "mieletöntä
rakastumista", ei-limerenssiä ja limerenssiä, on kristillisessä
ihmiskäsityksessä. Sen mukaanhan ihminen on järkevä, ja vastuussa
itsestään ja lähimmäisistään.
Tutkimustensa tuloksia hän pitää verrattavina muihin
ihmiskuntaa perusteellisesti mullistaneisiin keksintöihin. Samoin kuin
kosmologinen vallankumous pakotti luomakunnan lapset ymmärtämään, että he eivät
ole universumin keskipisteitä ja darwinistinen vallankumous sai heidät
myöntämään, että polveudummekin vain eläimestä, niin joudumme myös hyväksymään
sen tosiasian, että ihmisessä esiintyy normaali "mielettömyys",
tahdosta riippumaton, irrationaalinen ajatuksen ja käyttäytymisen kausi."
(Love and Limerence, s 232)
Jos ihminen ei ole järkevä, häntä ei myöskään voi kaikissa
tilanteissa pitää vastuuntuntoisena. Näin limerenssi on ristiriidassa
kristillisen näkemyksen kanssa. Psykologit ja sosiologit ovat limerenssin
kaltaista tunnetta käsitellessään nimittäneet sitä kypsymättömäksi rakkaudeksi,
vastuuntunnottomaksi, alentavaksi, tuhoavaksi, sairaalloiseksi. näennäiseksi,
itsekkääksi. Sitä on pidetty emotionaalisena manipulaationa, tuhoavana himona,
sairaalloisena riippuvuutena. Nämä käsitteet on asetettu vastakohdaksi
kypsälle, aidolle, tulokselliselle, todelliselle rakkaudelle.
Runoudessa ja kirjallisuudessa välittyy intohimoisen rakkauden olemus ja niissä kuvataan sen ilmenemismuotoja. Limerenssi on yksi taiteiden keskeisimpiä aiheita, ehkä juuri mystisyytensä vuoksi.
"Jos ajattelet häntä, tunnet polttavaa tuskaa, jos näet hänet, mielesi
käy levottomaksi, jos kosket häneen, menetät järkesi. Miten voit sanoa häntä
rakastetuksesi?"
Kirjallisuudessa voi erottaa kolme perusnäkemystä
mielettömään rakastumiseen, limerenssiin:
· rakastuminen
on osoitus henkilön heikkoudesta ja merkki kehittymättömästä omanarvontunnosta
· rakastuminen
on mielikuvituksen tuote, kulttuuri-ilmapiirin ja kaupallisuuden pönkittämä
· rakastuminen
on transsendentaalinen olotila, suurimman onnen lähde, elämän merkitys
Prof. Tennovin mukaan rakastuminen on lajin kehitykselle
vieras järjettömyyden tila, jossa ihmisen tahdonvoima ei riitä omien ajatusten
hallitsemiseen ja johon vaikuttaa enemmän ympäristö kuin rakastuneiden oma
käyttäytyminen.
Rakastumisen
ja limerenssin ero?
Rakastuminen on positiivinen elämys, jossa rakastumisen
kohteesta vallitsee suhteellinen riippumattomuus. Se on kiintymystä,
huolenpitoa, kunnioitusta. Rakastumisen syyt ovat tunnistettavissa ja
seuraukset palvelevat yhteiskunnassa periytyneitä arvoja: rakastan tätä
henkilöä, koska pidän hänen elämäntavastaan ja kunnioitan hänen
ominaisuuksiaan. Hänen kanssaan voin toteuttaa asettamiani päämääriä.
Luonnollinen seuraus on perheen perustaminen.
Limerentti henkilö sekä ajattelee että käyttäytyy
epärationaalisesti, jopa vastoin tiedostettuja omia etujaan. Hänen ajatuksensa
palaavat rakastettuun, limerenssin objektiin kontrolloimattomasti, alituisesti,
häiritsevästi.
Limerenssin
piirteitä: sydänsärky, jatkuva vastakaiun odottaminen, pelko
hylkäämisestä,
intohimon nousu tapaamisen peruuntumisesta ja muusta vastoinkäymisestä,
henkilön alituinen muistelu. Aluksi 30 prosenttia ajasta kuluu hänen
ajatteluunsa, muutaman
kuukauden kuluttua jo 100 prosenttia.
Limerenssin päämääränä ei ole molemminpuolista kehittymistä
kannustava yhteiselämä, perheenperustaminen, ei välttämättä sukupuoliyhteys,
vaan jotain, jota on niin vaikea määritellä, että se tuntuu "henkiseltä'.
Kaipuu kohdistuu selittämättömään yhtenäisyyden tunteeseen, sulautumiseen,
onnelliseen huumaan ja vastauksen saamiseen omille tunteille, yksinoikeuteen
erityisesti limerenssin objektin (LO:n) tunne-elämässä. Rakastuminen on siis olotila, jonka
ihminen voi järjellään selittää ja hyväksyä, limerenssi tahdosta riippumaton hulluus.
Seksillä on sekä rakastumisessa että limerenssissä olennaisesti vähäisempi
merkitys kuin tähän asti on oletettu. "Tuo limerenssi-ilmiö on sielullinen
prosessi, joka ei ole rakkautta eikä seksiä, vaan jotain siltä väliltä. Se on
infektiotaudin kaltainen: se alkaa usein äkkiä ja sattumanvaraisesti."
(Martti Paloheimo)
"Tuntui kuin näkymättömät langat olisivat kulkeneet välillämme, kuin olisimme olleet kalvon sisällä, vain me kaksi, tuntui kuin jättiläismagneetti hänessä olisi vetänyt minua puoleensa, värähtelimme samalla sähkömagneettisella taajuudella."
Limerenssin
tuntomerkkejä:
·
Ajatusten pyöriminen alituisesti LO:n
ympärillä, kuvitelmissakin on mahdoton päästä irti LO:sta.
·
Ainut ja harras toive on vastauksen saaminen omiin tunteisiinsa.
·
Mielialan riippuvuus LO:n
käyttäytymisestä, ennen kaikkea siitä, miten LO:n koetaan vastaavan
limerentteihin toiveisiin.
·
Tunteiden kiihtyminen, jos suhde LO:n
on uhattuna ja tunteiden latistuminen, mikäli limerenttien ajatusten toteutuminen
mahdollistuu.
·
Merkillinen kyky ihailla LO:n hyviä
puolia ja vähätellä heikkoja ominaisuuksia. Hänen virheensä kyllä tiedostetaan,
mutta nekin selitetään positiivisina. LO:n myönteiset ominaisuudet
nähdään todellistakin kirkkaampina ja selitetään hänen heikkoutensakin ihailtaviksi
hyveiksi.
·
Taipumus uskotella itselleen kaikenlaisia
todisteita vastarakkaudesta ellei tunteisiin vastata. Hätätilassa pakeneminen
päiväuniin, joissa haaveilu toiveiden täyttymisestä toteutuu.
· Eteentullut välinpitämättömyys tai torjutuksi tuleminen ei lanista vaan se koetaan pikemminkin
kiihottavana. Tietty määrä pelkoa ja epävarmuutta näyttää jopa kuuluvan aitoon
leimautumiseen.
·
Kyvyttömyys reagoida limerenteillä
tunteilla useampaan kuin yhteen henkilöön kerralla.
·
Yleinen tunteiden tihentyminen, mistä
seuraa muiden tarpeiden työntyminen taka-alalle.
·
Fyysiset ahdistuksen oireet, mm.
hermostuneisuus ja ujous LO:n seurassa.
·
Vaatimus yksinoikeuteen LO:n suhteen,
erityisesti halu täyttää LO:n ajatusmaailma.
Limerenssin
subjektiiviset seuraukset
"Aluksi tuntuu siltä kuin olisin mielelläni ja omasta
tahdostani halunnut ottaa selvää romanttisista tunteistani. Ajatukseni palaavat
aina samaan kohtaan: haluan olla kanssasi. Samantekevää mitä teen tai missä
olen, en voi välttää läheisyyttäsi. Ajatuksissani elät kaiken, minkä minäkin
koen, olet aina vierelläni. Välillä tunnen itseni äärettömän onnelliseksi,
kauttasi saa koko elämäni merkityksen, vaikeuteni tuntuvat mitättömiltä,
vihamiehet ystäviltä, työni sujuu laulellen. Mutta välillä tunkeutuvat
ajatukseni sinuun häiritsevästi. En voi pyyhkiä niitä pois kuin ympärilläni
surisevaa kärpästä. En ole onnellisesti hullaantunut, täynnä jännitystä,
uteliaisuutta ja odotusta. Tahtomattanikin etsin paikkoja, joissa näkisin
sinut, tai haluaisin olla yksin, että voisin ajatella sinua. Voin tuntea itseni
tyytyväiseksi vain, jos kuvittelen tilanteen, jossa vastaat tunteisiini. Ajan
kuluessa tuskaannun. Haluaisin keskittyä työhöni. En keksi järkeviä syitä
yhdessäoloomme. Mutta miksi tahdonvoimani ei riitä?”
Näin kuvailee tunteitaan limerenttiin tilaan joutunut
henkilö. Hän on menettänyt vapauden itse päättää omista ajatuksistaan. Ajatukset
saattavat tuottaa iloisia tunteita, mutta usein ne ovat täynnä epätoivoa,
epätietoisuutta LO:n tunteista. Tavallisesti hän suunnittelee mielessään
mahdollista tapaamista LO:n kanssa, muistelee niitä tilanteita, joissa uskoo
saaneensa varmuuden LO:n tunteista. Usein hän ajattelee niitä LO:n
ominaisuuksia, joista erityisesti pitää. Itsessään hän alkaa arvostaa niitä
piirteitä, joiden arvelee herättäneen LO:n mielenkiinnon. Ajatukset ovat
mitättömyydessään realistisia ja niiden toivotaan toteutuvan.
Limerentit ajatukset eroavat selvästi seksuaalisista
kuvitelmista. Jälkimmäiset muistuttavat valveunia, eivät unelmia. Ne ovat
purkautumiskeino, joita ihminen pystyy tahdonvoimallaan kontrolloimaan. Seksuaalisia fantasioitaan
hän ei tilaisuuden tullen olisi valmis edes toteuttamaan (vertaa Leena
Larjangon ja Ilse Aution spermantihkuiset fantasiat Ruusuraportissa, 1982)
Kuka
kokee limerenssin?
Vallitsevan käsityksen mukaan, suomalaisenkin uskonnollisen
ja koulukasvatuksen mukaan, järjettömästi rakastuvat henkilöt, joilla on heikko
itsetunto, alhainen koulutus- ja sosiaalinen taso, jotka ovat voimakkaammin
"ulkoa" kuin "sisältä" päin ohjautuneet. Tennovin
tutkimukset eivät tue tätä olettamusta limerenssin suhteen: limerenssi on riippumaton sukupuolesta,
sivistys- ja elintasosta, iästä, kulttuurista ja tottumuksista. Mitä
erilaisimmat henkilöt kuvasivat hänelle täsmälleen samanlaisia subjektiivisia
kokemuksia.
Perinteiset
käsitykset juontavat juurensa kahdesta
maaperästä. Ensinnäkin yhteiskunnassa vaikuttavassa asemassa olevat
henkilöt
eivät ole hanakoita myöntämään järjettömien tunteidensa olemassaoloa.
Toiseksi joissakin
sosiaaliluokissa ne hyväksytään elämälle merkitystä antavana voimana ja
siksi
keskustelu ihmisen "primitiivireaktiosta" on osa arkipäivää.
Kolmanneksi, vaikka tunne-elämän kypsyydellä tai lukeneisuudella ei ole
korrelaatiota limerenssin syntyyn, vaikuttavat ne kuitenkin
ratkaisevasti
siihen, miten paljon limerenttien tunteiden annetaan vaikuttaa
käyttäytymiseen.
Oletettavasti henkilö, jolla on hyvät sosiaaliset suhteet, joka
on tutustunut kirjallisuuteen ja jonka intellektuaalinen elämä on vilkas,
tietää tai ainakin aavistaa limerenttien tunteiden hetkellisyyden ja
epärealistisuuden. Hän ei anna niiden ohjata ulkoista käyttäytymistään. Kun nuori
tai vähäisiä kokemuksia ulkomaailmasta omaava henkilö joutuu limerenttiin
tilaan, saattaa hän kuvitella löytäneensä LO:ssa merkityksen olemassaololleen.
Siksi hän on valmis tekemään radikaaleja päätöksiä ja jopa suunnittelemaan
tulevaisuutta limerenssin pohjalla.
Yleensä niillä, jotka joutuvat päivittäin tekemisiin
henkilöiden kanssa, jotka tunnusmerkkiensä puolesta ovat mahdollisia LO:ta, on
suurin todennäköisyys joutua limerenttiin tilaan. Sen synnyssä näyttävät
esteettiset ominaisuudet olevan tärkeitä. Myös naimisissa olevat henkilöt ovat
alttiimpia kuin naimattomat.
Miksi
keskustelua mielettömästä rakastumisesta vältellään?
Suhtautuminen
limerenssiin määräytyy henkilökohtaisten kokemusten pohjalta, siis onko
sen joskus kokenut vai ei. Kuitenkin varmaa on, että kukaan ei tunne
oloaan miellyttäväksi puhuttaessa intohimoisesta
rakastumisesta henkilökohtaisella tasolla. Aihe on jokaiselle
piinallinen. Ne
jotka ovat joskus käyneet limerenssin läpi, kokevat sen jälkeen päin
heikkoutensa osoituksena. He halveksivat itseään ja käyttäytymistään,
sitä miten järjettömiä ovat olleet. He haluaisivat unohtaa ne tunnit,
kuukaudet ja vuodet, jotka ovat tuhlanneet ajattelemalla jotain henkilöä, jota
he eivät edes halunneet, ja jota kohtaan heillä ei limerenssin
ohimentyä ole ehkä mitään positiivisia tunteita.
Toisaalta taas ne henkilöt, jotka eivät ole koskaan
rakastuneet päättömästi, jotka ovat "moraalisia” luonteeltaan, joilla
"järki” on voittanut himon, eivät voi ymmärtää limerenssiä. Siitä
puhuminen kuulostaa heistä naurettavalta tai itsestäänselvyyksien latelemiselta,
merkityksettömien asioiden mutkistamiselta. He ovat saattaneet omasta
mielestään olla rakastuneita, heillä on ollut rakkausseikkailuja, erilaisia
suhteita, aktiivinen seksuaalielämä, jopa useita avioliittoja, mutta jos heille
kuvataan limerensin aiheuttamia reaktioita, tuntuu kuin yritettäisiin selittää
syntymästään asti sokealle, mikä on punainen väri.
Ei-limerentti henkilö saattaa myös rakkausrunoja ja romaaneja
lukiessaan tai limerentissä tilassa olevan ystävänsä edesottamuksia seuratessaan
ruveta pitämään itseään tunne-elämältään köyhänä, jopa patologisena henkilönä.
Järjettömän
rakastumisen järjettömät seuraukset
Limerenssin seurannaisilmiöitä ovat depressio, epävarmuus ja
sosiaalisten suhteiden vaikeutuminen. Limerentit henkilöt käyttävät olotilaansa
kuvatessaan useammin sanaa depressio kuin rakastuminen. Tunteet ovat liian
ristiriitaisia.
Koska normaalisti harkintaan kykenevä henkilö on
menettänyt voimansa omien ajatustensa suhteen, hallitsemattomuus saattaa
vallata muitakin toimintoja. Itsemurhiin, eritasoisiin onnettomuuksiin ja
pahoinpitelyihin liittyy usein limerenssin aiheuttamia motiiveja. Ei ole
harvinaista, että alkoholin ja huumeiden käytön syyksi ilmoitetaan
epätoivoinen, vastakaikua saavuttamaton rakkaus.
Intohimo vaikuttaa ajan tajuun. Odotus ja menetys
venyttävät aikaa uskomattomasti, yhdessäolo tuntuu vievän aikaa kuin siivillä.
Limerenttien ajatusten voimakkuus saatetaan kokea niinkin
kielteisenä, että epätoivossa yritetään etsiä vielä suurempaa tuskaa tai
ruumiillista kipua. Tällöin voi taka-ajatuksena olla: jos hän minua rakastaa,
tulee hän minut pelastamaan - jos hän ei sitä tee, en halua elääkään.
Klassisessa limerentissä unelmassa henkilö saa kuulla
sairastuneensa kuolettavasti. Tällöin LO saapuu viipymättä tunnustamaan
rakkautensa, mistä hän siihen asti on antanut vain tulkinnavan varaisia
todisteita.
Ulkopuolisesta limerentin henkilön käyttäytyminen ei näytä
vastaavan kenenkään todellisia etuja. Limerentti henkilö käyttää aikansa ja
kiinnittää huomiotaan täysin merkityksettömiin yksityiskohtiin. Hänen tunteensa
ovat labiileja. Ne vaihtelevat ilman havaittavaa syytä kaikenvoittavasta
onnen tunteesta kurjimpaan epätoivoon.
Ekstaattiseen
yhdessäoloonkin johtava tie on kivinen. Jos vaikeuksia ei aiheuteta ulkoa päin,
luovat rakastavaiset niitä itse. Limerenssin strategiaan kuuluvat kujeet ja
kepposet, salamyhkäisyydet, hätävalheet, mustasukkaisuuskohtaukset,
monimerkitykselliset sanat ja käyttäytyminen, jotka LO:n reaktiosta riippuen
voi jälkeen päin selittää ilmaisuiksi välinpitämättömyydestä tai
intohimosta.
Jos
ihminen on hyvin itsenäinen, hänen on vaikea hyväksyä riippuvuutta, vahvaa
sidettä, joka kulkee heidän välillään. Hän voi elää erillään, mutta tuntea
silti olevansa toisen luona läsnä. Se ihminen on minussa. Meillä on käytössämme
aivan oma viestintäverkostomme. Tinkimätön rehellisyys.
Limerenssin
ohimentyä ihminen vihaa itseään. 32 prosenttia Tennovin haastatelluista määritteli
käyttäytymisensä "tyhmäksi", "idioottimaiseksi". Hän on
ollut epäjohdonmukainen ja itsekäs, avuton ja riippuvainen ja hän on tuhlannut
elämänsä tuottoisimmat vuodet ajatellen henkilöä, joka ei ollenkaan hänelle
sopinut.
Kokemuksen
jälkeen ei ole enää sama ihminen kuin ennen, kasvaminen sattuu, ihminen
eheytyy, kasvaa siksi miksi hänet on tarkoitettu.
Miten limerenssi loppuu: how to fall out of love?
Limerenssin alkamiseen vaikuttavia tekijöitä voidaan etsiä
antropologian suunnalta. Limerenssi olisi osa "perusihmistä", merkki
kollektiivisesta tiedostamattomuudesta, evoluutiossa mukana pysynyt
perussubstanssi.
Sen puhkeamiselle voi myös parapsykologia antaa oman
selityksensä: Vielä tunnistamaton vaisto, "kahden lähettäjän
antennien" yhteen osuminen vetää pakonomaisesti kahta
ihmistä etsimään toistensa läheisyyttä.
Biokemian tutkimuksissa on rakastuminen
todistettu kemialliseksi reaktioksi.
Kaikkien näiden selitysten tunnusomainen piirre on tunnetilan kontrolloimattomuus, tahdosta riippumattomuus. Ne, jotka ovat
tämän olotilan kokeneet, pystyvät antamaan tarkan tiedon sen alkamishetkestä.
Jos heiltä kysytään syytä mielettömään rakastumiseen, on vastaus epämääräinen:
Ikään kuin maagisia tai yliluonnollisia voimia olisi ollut liikkeellä. Yhtäkkiä
pystyi viestittämään toiselle jotain erittäin henkilökohtaista. Tuntee
lähestyneensä vierasta kenttää, jota ei voi saavuttaa, mutta jonka
vaikutuspiiristä ei pääse pois.
Yleisesti "sydänsurujen" 1ieventämiseksi
suositellaan aktiviteetin suuntaamista muille alueille, korvikeaskartelua.
Mielettömästi rakastuneen henkilön olisi vältettävä tilanteita, jotka
muistuttavat häntä rakastetun olemassaolosta. Hänen tulisi ottaa osaa
yleishyödyllisiin ja produktiivisiin toimintoihin.
Koska limerenssin
kehitykseen vaikuttavat tulkinnat LO:n käyttäytymisestä, voidaan limerenssin
loppumista edistää vuorovaikutustilanteissa. Limerentin henkilön tulisi
tietoisesti välttää tilanteita, joissa saa tunteilleen vastakaikua. Hänen
tulisi lopettaa kontaktimahdollisuudet LO:n kanssa, kun huomaa tämän reagoivan
odotuksista poikkeavasti.
Limerenssin loppumista saattaa myös jouduttaa tunteiden
purkaminen henkilökohtaiseen päiväkirjaan. Kirjanpitäminen siitä kuinka
intensiivisesti limerentit ajatukset työntyvät mieleen havainnollistaa
limerentillekin henkilölle vähitellen hänen tilansa mielettömyyden. Joinakin päivinä
saattaa kulua 90 prosenttia ajasta limerentteihin ajatuksiin, korviketyö
saattaa laskea prosentin 15:sta, puhelinsoitto nostaa sen taas 50:een,
tapaamisen kariutuminen 100 prosenttiin.
Limerenssi loppuu alkuunsa, jos LO:n havaitaan vastaavan
tunteisiin. Hylätyksi tulemisen pelko aiheuttaa tuskaa, mutta kasvattaa myös
intohimoa. Kun limerentit toiveet ovat täyttyneet, muuttuu ekstaasi joko
"todelliseksi rakkaudeksi" tai sen korvaavat vähemmän positiiviset
tunteet.
Tavallisesti limerentti reaktio tasoittuu noin kahden vuoden
sisällä. Joskus tunnekuohu kestää vain kolme päivää, joskus oikea toivon ja
epävarmuuden koostumus pitää sitä yllä vuosikymmeniä. Tennovin tekemät
tutkimukset osoittivat limerenssin keskimääräiseksi kestoajaksi 18 kuukautta.
Limerenssi
ja avioliitto
Dorothy Tennov sanoo kirjansa tarkoituksena olevan estää
limerenttiä henkilöä menettämästä itseluottamustaan. Tennov haluaa poistaa
häneltä häpeän ja syyllisyyden tunteen osoittamalla mielettömän rakastumisen
normaaliksi joskin irrationaaliseksi elämänvaiheeksi. Tutkimusten laajempi
hyödyntäminen saattaisi antaa myös yhden mahdollisuuden perheiden rikkoutumisten
vähentämiseksi.
Aikaisemmasta rakkautta ja rakastumista pohtivasta
kirjallisuudesta hänen teoksensa poikkeaa siinä, että hän on tarkoin kuvannut
sen prosessin, mitä mielettömäksi rakastumiseksi on kutsuttu. Limerenssin
olemassaolosta tai sen puuttumisesta määrätyssä henkilössä ei voida erehtyä. Se
joka ei ole itsestään aivan varma, ei ole sitä koskaan kokenut. Hän on myös
todistanut mielettömän rakastumisen alituisesti muuttuvaksi olotilaksi, mikä
harvoin kestää kahta vuotta kauempaa. Limerenssin pohjalle ei täten tulisi
rakentaa mitään, minkä vaikutukset ulottuvat muutamia vuosia pitemmälle.
Vielä vuosisadan alussa perhesuhteet ja sosiaalinen asema
määräsivät avioliiton solmimisesta. Limerenssiä kuvaavien
"kartanoromanssien" ei annettu vaikuttaa sitovia päätöksiä tehtäessä.
Perhesuhteita ja sosiaalista asemaa ei voida nyky-yhteiskunnassa enää nostaa
ihmisen persoonallisuuden piirteiden kuvaajiksi korreloimaan kahden ihmisen
onnistuneen yhteiselämän kanssa, mutta mahdollisuus ratkaisevien päätösten
tekemiseen olisi suljettava pois limerenteiltä henkilöiltä.
"Avioliitto pitäisi
kieltää rakastuneilta ja nuorilta siinä kuin autolla ajaminen juopunei1ta"
(Somerset Maughan)
Romanttisen ideaalikuvan mukaan on olemassa jokaista varten
"se oikea". Tämän tuntee muiden joukosta heti, kunhan vain kuuntelee
sisäistä ääntään. Rakkauden asioissa on annettava “sydämen puhua“. Avioliitto
LO:n kanssa olisi tämän teorian mukaan suurin mahdollinen onni, elämän
täyttymys.
Niin limerenssi-avioliittojen yleistymistä kuin
limerenssi-suhteiden vapautumista voidaan pitää avioerojen lisääntymisen
aiheuttajina. Ensinnäkin avioliitto, joka solmitaan ajatellen "menen
naimisiin, koska sisäinen ääneni niin kehottaa", vaivatta myös puretaan
saman logiikan mukaan. Toiseksi, limerentti henkilö huomioi vain LO:n
positiiviset piirteet - rakkaus tekee sokeaksi. Vaikka limerenssissä
tiedostetaan LO:n heikkoudet, ne eivät kuitenkaan aiheuta siinä tilassa
epämiellyttävää tunnereaktiota. Puutteisiinkin suhtaudutaan
"järjettömän" positiivisesti.
Avioliitto kahden limerentin henkilön välillä on avioliitto
ilman pienintäkään realiteettipohjaa.
Vaikka tutkimusten avulla ei ole tarkoitus riistää ihmiseltä hänen intohimoisia tunteitaan, voidaan niiden avulla kuitenkin auttaa häntä hyväksymään itsensä heikkouksistaan ja hairahduksistaan huolimatta. Ennen kaikkea niiden tarkoitus on estää limerenssin vaikutuksia tahtomattaan tai tietämättään seuraavien perheenjäsenten neuvottomuus. Joku "ottaa jalat käteensä ja juoksee", kun vaistoaa mahdollisen LO:n läsnäolon. Joskus se on liian myöhäistä ja seurauksena saattaa olla katkeroituminen, viimeistään kuolinvuoteella. Joku on tietämättään tai tiedostaen valmis ottamaan selvää oudoista tunteistaan. Ratkaisun tekeminen ja sen seurauksista vastaaminen muodostunee helpommaksi, jos perehtyy teoriaan limerenssistä.
Sitaatteja rakastumisesta ja limerenssista
Kokemuksia limerenssitilasta
(Perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja Klaus Säilä)
Käskemällä tunteet eivät lopu. Yrityksestä voi ennemminkin seurata, että ne vain entisestään yltyvät. Sen sijaan olisi hyväksyttävä kaksi asiaa, jotka ovat
1) olet rakastunut ja
2) se on menetetty.
Tämä tarkoittaa väistämättä suremista. Sureminen on kivuliasta ja siksi on tavallista, että sitä yrittää välttää. Mutta mikä tässä ihmisessä vetää puoleensa, vaikka hän ei ole saatavilla? Joskus suurin veto syntyy sellaiseen ihmiseen, joka kosketta jollain tavalla omaa psykologista haavaa. Jos omassa historiassa on vaikkapa hylkäämistä, saattaa siis kiinnittyä juuri ihmisiin, jotka hylkäävät. Luopumista voi helpottaa, kun ymmärtää, mistä veto moiseen syntyy. Fantasia jää elämään omaa elämäänsä eikä lähde siirtymään luopumisvaiheeseen, jos siitä ei keskustele muiden kanssa. Juuri tämänkaltaisten rakkauksien vuoksi meillä on taide, elokuvat ja kirjallisuus (Usko Siskoa vastaa kysymykseen Olen rakastunut väärään henkilöön. hs 26.3.2016)
Intohimoisen rakkauden asteikko
Heli Vaaranen, Väestöliiton perhekeskuksen johtaja: Yhdysvaltalaisen tutkijakaksikon Hatfieldin ja Sprecherin ”Intohimoisen rakkauden asteikko” mittaa, kuinka rakastunut olet. Rakastumisen voi siis pisteyttää ykkösestä yhdeksään tutkimuksiin perustuvien kysymysten avulla. Tuntisitko epätoivoa, jos hän jättäisi sinut? Ajatteletko pakkomielteisesti rakastasi? Oletko onnellinen, kun teet hänet onnelliseksi? Rakkausmittari kysyy myös mustasukkaisuudesta, menettämisen pelosta ja herkkyydestä rakastetun mielialoille. Jos vielä ruksaat maksimipisteet kohtaan: ”Tunnen koko kehoni värähtävän, kun hän koskee minua” – taidat olla hyvin, hyvin intohimoisesti rakastunut!”.
Rakastuminen
1. kestää korkeintaan kaksi vuotta
2. jotta ihminen rakastuu, hänellä on oltava halu
elämänmuutoksen
3. usein juuri ne ominaisuudet joihin toisessa ihastutaan, aiheuttavat myöhemmin pahimmat ristiriidat.
Näin tunne-elämä suistaa raiteiltaan: kiipeää ekstaasin vuoren huipulle tai vajoaa epätoivon laaksoon, hurmioituu, taantuu, arki unohtuu eikä mikään ole enää totunnaista tai normaalia?
”Ennen lähtöäni olin rakastunut palavasti nuoreen filosofian opiskelijaan ja olin kokenut elämäni hirveimmän sydänsurun. Sen seurauksena menetin hetkellisesti elämänhaluni. Vajosin syvään toivottomuuteen. Maailmasta katosivat tunteideni kohteen mukana kaikki ikäpolveni mieshenkilöt. Toisaalta on myönnettävä, ettei rakastuminenkaan ollut mitenkään erityisen ihanaa. Se oli oikeastaan kamalaa. Se oli yhtä odottamista ja epätoivoisten ajatusten armoilla olemista. Ajatukset lentelivät mieleni mustalla taivaalla kuin raatoja etsivät korppikotkat, raakkuen kysymyksiään. Missä hän on? Miksei hän soita? Mitä hän tarkoittaa? Miksi hän niin sanoi? Entä jos hän jättää minut?” (Kati Reijonen)
Claes Andersson: Mitä on rakastuminen?
Rakkaudella voi olla Agapen tyynet kasvo, tai Eroksen intohimoiset – ja
joskus petetyn rakastavaisen sumentuneet kasvot. Seksi ja kuolema ovat
elämän talon lattia, seinät ja katto. Ne ovat vastakkaisia voimia ja
erottamattomia liittolaisia. Seksi ilman rakkautta on kuntoilua – kaksi
lihapalaa hankautuvat toisiaan vasten, tulee hiki, siinä kaikki. Entä
rakastuminen? Rakastuminen on se iso juttu! Se muuttaa kaiken, se tekee
mahdottoman mahdolliseksi, se kumoaa painovoiman, se palauttaa
menneisyyden tähän hetkeen ja muuttaa kertaheitolla tulevaisuuden. Se
herättää Paroni von Münchhausenin meissä, ja sokaistuneina voimme
ratsastaa World Trade Centerin hävitetyn tornin huipulle tai sukeltaa
Mariaanien haudan pohjattomiin syvyyksiin, sinne missä alitajumme
uiskentelee. Rakastumista on sanottu tilapäiseksi mielenhäiriöksi,
jolla on yleensä hyvä ennuste. Toivoisin tätä mielen häiriötä kaikille
vallanpitäjille, uudelle sinimultahallituksellemme, työnantajille,
kotityranneille, simputtajille, syrjäytyneille ja yksinäisille.
Kaikille jotka alituiseen vakuuttavat etteivät ole rasisteja. Vain
rakastumisen sokaisemina pystymme näkemään itsessämme piilevän hyvyyden
ja kanssaihmisten lempeyden. Siinä missä Eros on ihmisten välistä
seksuaalisesti jännitteistä intohimoa, on Agape myötätuntoa,
kiintymystä ja huolenpitoa kanssaihmisistä, alun perin sitä rakkautta,
jota Jumalan uskottiin kohdistavan ihmisiin. (Suomen Kuvalehti
25-26/2015)
Martti Lindquist: Maailmassa on asioita, jotka voi kohdata vain toisen ihmisen kautta. Kaikkein kummallisinta on, että meissä itsessämme on puolia, joihin meillä ei luonnostamme ole mitään pääsyä.
Jokaiseen rakastumiseen sisältyy dilemma,
ratkaisematon ongelma. Rakastumisen huuma häviää kun toiveet toteutuvat: kun
hedelmä on kypsä, kukkaa ei enää tarvita. Ranskan ja englannin kielissä ei ole edes
sanaa rakastumiselle: joudutaan käyttämään rakkaus- ja pudota-verbien
yhdistelmää: tomber amoureux, fall in love.
Alberonin
mukaan rakastumista voimistaa este, se että suhde on hankala ja että se täytyy
salata. Liian helpot olosuhteet ennustavat lyhytikäistä romanssia. Kun rakastuneet
hakevat staattisuutta, tunne lakastuu.
Uuden ja erilaisen etsiminen rakastumisen avilla on ominaista länsimaiselle ajattelutavalle, kirjoittaa Alberoni. Sen sijaan itämaisen ajattelutavan mukaan ihminen etsii henkiseen umpikujaan jouduttuaan onnen ja tuskan yhtaikaista voittamasta, intohimottoman onnen tilaa. Rakastumisen sijaan itämainen ihminen valitsee myös eroottisen seksin (tantran?). Hän etsii nautintoa mutta ei riippuvaisuutta yhdestä ja ainoasta ihmisestä.
Alberoni:
Rakastuminen vaatii tielleen aina esteen, joka sen on voitettava. Se
johtaa uudestisyntymään, jossa ihmisen on punnittava elämänsä uudelleen
ja jossa menneisyys muuttuu esihistoriaksi. Rakastuminen on syntyvaihe
uuden historian lähtöpisteeksi. Alberoni tavallaan modernisoi
ritariajan myytin romanttisesta rakkaudesta. Erona on ehkä vain se,
että hän antaa rakastavaisten kohdata toisensa eikä pidä rakastumista
ongelmana. Kun institutionalisoitunutta arkielämää luonnehtivat rauha
ja pettymykset, riivaa rakastunutta ekstaasin ja kärsimyksen
vuorottelu. Alberoni rajaa toisistaan rakastumisen ja rakkauden.
Rakastumisen alkuunpanija on depressiivinen ylikuormitus. Kun Durkheim
kirjoittaa joukkoliikkeiden lainalaisuuksista, ja vertaa sitä
kollektiiviseen kiihkoon, pätee Alberonin mukaan sama ”vieraiden
voimien valta” myös rakastumiseen.
Sartren ajattelussa
rakastumisessa tarvitaan väistämättömät konfliktit. Toisensa kohdanneet
yksilöt eivät voi säilyttää täydellistä vapauttaan, sillä rakastaja ei
tosiasiassa kestä rakkautta, jonka toinen osapuoli olisi aidosti vapaa.
Mukaan tulee väistämätöntä esineellistämistä. Siksi rakastuminen on
tuhoavaa, Sartre sanoo.
Limerenssi johtuu niistä aivosoluista,
joihin lapsuuden kokemukset on taltioitu?
Riitta Jallinoja näkee ongelman siinä, että nykyään
avioliiton pitäisi tyydyttää kaikki rakkauden lajit: vapaa rakkaus, romanttinen
rakkaus, aviorakkaus. Ajatellaan että kummankin puolison seksuaaliset halut
tyydytetään täysin ja jatkuvasti avioliitossa ja että hellyys, mystisyys ja
jännitys elävät rinta rinnan kotitaloustöiden ja 15 000 yhdessä vietetyn yön
jälkeen.
Ei ihme että August Strindberg antoi
rakkautta ja avioliittoa käsittelevälle teokselleen nimen Hullun puolustuspuhe.
Claes Andersson selittää rakastumisen menneisyyden luurankona. Ihminen ei voi kehittyä ja kasvaa ilman vastoinkäymisiä ja konflikteja Ne ovat ainoa tapa oppia uutta. Pilvissä leijuvalle ei tapahdu mitään, eikä hän miksikään muutu. Hänen mukaansa ihmisen pitää nousta ylös pikkuporvarillisista perhehelveteistään ja ydinperhebunkkereistaan. Kun ihminen rakastuu, menneisyyden luuranko alkaa kolista komerossa. Rakastuessaan ihminen tunnistaa toisessa jonkin sellaisen tärkeän piirteen, joka liittyy hänen unohdettuihin varhaisiin ihmissuhteisiinsa. Tuo piirre saa liikkeelle koko rakastumisprosessin, kaipuun sulautumiseen ja totaaliseen yhteyteen tuohon toiseen ihmiseen. Tietyn tyyppinen ihminen vaikutta ensi hetkestä lähtien niin tutulta, että toinen kuvittelee etsineensä vain häntä koko elämänsä. Rakastumisen taustalla on ihanteiden ja tradition monimutkainen rakennelma.
Trubaduurirakkaus?
Romanttinen rakkaus muotoutui 1100-luvulla trubaduurirakkauskultissa. Siinä oli olennaista rakkauden kohteen saavuttamattomuus. Donjualismin kulta-aikaa vietettiin 1700-luvulla, järjen ja valistuksen aikana. Rakkaus haluttiin riisua kaikesta romanttisesta hölynpölystä ja nähdä vain halun tyydyttämisenä. Kun kohde on saavutettu, siitä pitää luopua. Don Juan haluaa jokaisessa naissuhteessa todistaa riippumattomuutensa. Täyttymyksensä hän löytää vain sellaisissa rakkaussuhteissa, jotka jo ennalta on määrätty kuolemaan.
Kaari Utrio: "Pysyvä parisuhde on universaali ja historiallinen. Syy on tietenkin se, että ihmisen poikanen vaatii niin hirveän pitkän ajan tullakseen omillaan toimeen. Mutta se, mitä pidetään rakkautena, on vaihdellut tosi paljon. Meillä on tällä hetkellä käsitys, että rakkaus on sekoitus intohimoa ja ystävyyttä. Parisuhdetta myydään ihastumisella. Siinä pitäisi yhdistää kaksi täysin erilaista rakkautta: ritarirakkauden ihanne, joka oli intohimoa, palvontaa ja saavuttamatonta kaihoa, ja sitten järjestettyjen avioliittojen ihanne. Niissä puolisot eivät olleet rakastuneita toisiinsa, mutta heistä saattoi tulla hyvät kumppanit." (hs Nyt 20/2012)
Irma Kurtz muistuttaa, että lapsi tarvitsevan vanhempiaan kauemmin kuin useimpien muiden eläinlajien poikaset. Sen vuoksi on vain hyväksi, että avioliitto pystyy jatkumaan vielä kauan senkin jälkeen kun rakkaus on siitä haihtunut.
Pienporvarillinen aviorakkaus?
"Porvaristo pelkää intohimoista rakkautta, sillä se uhkaa vakautta ja teeskentelyä. Se paljastaa salaisuudet, joita perheelliset eivät voi sietää. Se tuo näkyville kaikki tunteet paljaina. Seksuaaliset ja tunteelliset reaktiot eivät valehtele. Ihminen ei voi olla samaan aikaan hirveän rakastunut ja hirveän vastuullinen. Keskivertoporvari ei tunne ylivoimaista, hehkuvaa himoa. Hän yrittää epätoivoisesti täyttää perheensä, opettajiensa, pomonsa, valtionsa ja kulttuurinsa asettamia tavoitteita. Porvari ei voi koskaan miettiä, mitä hän itse haluaa." (CrimethInc, kääntänyt Suvi Auvinen, Voima 2/2010)
Puritaaninen aviorakkaus perustuu kristinuskon omaksumaan näkemykseen ruumiin ja sielun erillisyydestä. Ruumis ja sen vuoksi myös seksuaalisuus ovat vältettäviä maallisia ominaisuuksia ja henki tai sielu tavoiteltua jumalallisuutta. Ongelmaksi tulee, miten nämä erotetut puolet voidaan yhdistää. Ratkaisu löytyi aviollisesta rakkaudesta, jossa seksuaalielämän sanottiin puhdistuvan.
”Kuinka kauan suomalaiset ovat tunteneet rakkautta, jota he nyt pitävät valtavan tärkeänä? Eivät ilmeisesti kauaakaan. Vienankarjalainen etnografi Iivo Marttinen kirjoitti, että 1800-luvun lopun karjalaiset eivät kokeneet rakkautta, koska olivat niin viattomia. Niin on ollut muuallakin. Musikaalissa Viulunsoittaja katolla vanhukset ihmettelevät, miksi kummassa nuoret puhuvat jostain rakkaudesta, kun pitäisi yksinkertaisti mennä naimisiin. Yleisö nauraa, mutta kysymys perustui Itä-Euroopan 1900-luvun alun juutalaisyhteisöjen realistiseen kuvaukseen. Muinaiskreikan sana agape on Raamatussa käännetty sanalla rakkaus, mutta parempi käännös olisi ”pyyteetön siunaus” tai ehkä ”hippikommuunifiilis”. Ajatus rakkauden nuoruudesta ja kulttuurisidonnaisuudesta voi tuntua oudolta, mutta maailma on täynnä kieliä, joissa ei ole myöskään käsitteitä vapaus, työ, aika tai raha. Kun romanttisen rakkauden ideaali elokuvien ja pop-musiikin myötä leviää ympäri maailman, omaksuvat kaikki seitsemän miljardia ihmistä 1700-luvun saksalaisten porvareiden maailmankuvan. Goethen romaanisankari nuori Werther ajatteli, että rakkaus on pyhää, puhdasta, rehellistä, luonnollista ja kipeää. Tästä nuoren Wertherin kärsimyksestä kehittyi nykyajan tunnetuin uskonkappale, suositumpi kuin kristinusko tai islam, tai oikeistolaisuus ja vasemmistolaisuus. Saksalaisen romantiikan luomukselta on onnistunut se, mihin saksalainen rauta ei pystynyt. Se on valloittanut maailman ja mielet. Näin hallitsevat sanat maailmaa." (Janne Saarikivi h 19.5.2014)
Kun mies ja nainen alkoivat yhtyä kasvokkain, neljän
miljoonien vuosien evoluution tuloksen, alkoi myös kiintymys, mies ja nainen
kiintyivät toisiinsa mikä oli välttämätöntä hitaasti kehittyvien jälkeläisten
takia. He pitivät yhtä neljä vuotta, niin kauan kuin lapsi tarvitsi välitöntä
huolenpitoa. Samoin nykyiset avioliitot kestävät tuon ajan. Kun lapsia on
kaksi, kestää 7-8 vuotta.
Rakkaus perustuu evoluutioon, biologiaan ja kemiaan. Jos ei olisi tarkoitus, että ihminen kehittyy evoluution mukana, voisi ihmisen yksi solu jakautua kahdeksi kuten ameboilla ja levillä. Kun kahden yksilön solut sekoittuvat, pystyvät organismit sopeutumaan uusiin olosuhteisiin.
Rakastuminen johtuu ihon sykkeestä ja sähkön johtamisesta eli hormooneista!
Ihastumista ennustaa voimakkaasti se, kuinka kahden ihmisen syke ja hikoilu tahdistuvat, kun pari tapaa ensimmäistä kertaa. ”Kuulemme usein ihmisistä, jotka sopisivat toisilleen hyvin, mutta heidän välilleen ei silti synny kipinää. Halusimme tietää, voisiko kipinän mitata”, sanoo psykologian professori Mariska Kret Leidenin yliopistosta. Ensiksi he saivat katsoa itselleen vierasta henkilöä kaksi minuuttia. Sen jälkeen he saivat jutella saman henkilön kanssa toiset kaksi minuuttia.
Koehenkilöihin kiinnitettiin anturit, jotka mittasivat heidän sykkeensä
ja sen, kuinka hyvin iho johtaa sähköä. Tähän vaikuttaa ihon kosteus
eli hikoilu. ”On paljon kirjallisuutta, joka osoittaa, että ihmisen
ulkoinen käyttäytyminen ennustaa vetovoiman tunnetta hyvin. Näitä
merkkejä ovat katsekontakti, läheisyys, kosketus, eleet, matkiminen ja
ääni. Ne kaikki osoittaisivat, jos vetovoimaa löytyy.” Hollantilaiset
kuitenkin havaitsivat, että mitä enemmän kohtaavien parien syke ja ihon
johtavuus tahdistuivat tapaamisen aikana, sitä enemmän he tunsivat
vetoa toiseen. Naiset olivat krantumpia. Ihmisen fysiologia kertoo
ihastumisesta enemmän kuin kehonkieli. Ihmiset eivät yleensä pysty
hallitsemaan fysiologisia reaktioitaan. Elimistön toiminta kuitenkin
vaikuttaa siihen, mitä tunnemme. (hs 24.9.2019)
Richard Selzer on sarkastinen: Joka sairaudella on
tyyssijansa. Jos hulluudella on aivot, kirroosilla maksa ja noidannuolella
selkäranka, rakkaudella se on tuo rihmojen ja solmujen seitti, jota sanotaan
autonomiseksi, tahdosta riippumattomaksi hermostoksi. Luonto on pahanilkisyydessään tehnyt parittelusta
pakottavan tarpeen antamalla puolelle ihmiskunnasta vastakkaiset hormonit ja
muovaamalla lihan kaaret tapahtumaan myötäileviksi, mutta sitten se onkin
peittänyt tuon alkukantaisen riitin taikaviitalla, loputtomien vaikeuksien
verkolla – autonomisella hermostolla. Ja sairaus nimeltä rakkaus johtuu tuon
hermoston vikatoiminnasta ja puutteellisuudesta.
Mikroskooppisen ohuita hermosäikeitä myöten ärsykkeet kulkeutuvat ruumiin etäisimpäänkin hiussuoneen, karvatuppeen ja hikirauhaseen. Ruoansulatuskanavan sileä lihaksisto, kyynelrauhaset, virtsarakkulat ja sukuelimet joutuvat tästä värähtelevästä solujen ja säikeiden harpusta pingahtelevan pommituksen kohteiksi. Käskyjä tulee vaikka minkälaisia: Supistu!, Laajene! Eritä! Jäykisty!
”Lääkäri Emilia
Vuorisalmi kiinnostui feromoineista: tuntemattomien kemioiden
törmäyksestä. Oikeammin kyse ei ole feromoineista vaan pienen
fermoineiksi kutsuttujen hiukkasten avulla tapahtuvasta viestinnästä.
Ihmetyttää, että järkeväksi mielletyn ammatin harjoittajan ajatellaan
hallitsevan muita paremmin tunteensa. Olen ollut muutaman kerran niin
koukussa romanttisen rakkauden huumaan, että kirjoitin kirjan
selittääkseni, mikä siinä oikein koukuttaa. Vuorisalmi perehtyi
Sekaisin Lovesta – rakkauden käsikirja tietokirjaansa varten
evoluutiobiologiin, neurofysiologisiin ja kulttuuriantropologisiin
rakkaustutkimuksiin. Vuorisalmi kertoo tietävänsä, miltä tuntuu kun
aivojen dopamiinipitoisuus kasvaa niin suureksi, että mielenkiinto
muihin kuin rakkauden kohteeseen sammuu. ”Rakastunut alkaa rakkauden
huumavaiheessa muistuttaa narkomaania. Hän tulee riippuvaiseksi
dopamiinista, eikä pysty keskittymään muuhun kuin rakkauden
kohteeseen.” Onneksi dopamiinia erittyy myös onnistuneen työn tai
tyydyttävän harrastuksen seurauksena. Tunnemyrskyjä voi ehkäistä
selvittämällä neurokemiallisen tasapainonsa. Aivokemia on kiehtovaa. Ajatelkaa nyt,
että 12-18 kuukauden päästä rakastumisesta aivojen etukuoren alue
rauhoittuu ja järki palaa.” (Jaana Rinne, hs 18.8.2015)
Autonomista hermostoa eivät äly eikä tahto juurikaan pysty häiritsemään. Sitä hallitsee
intuitio. Sen avulla liha on mahdollisimman luotettava, sillä se heijastaa
aivan rehellisesti kaikki elämämme viehtymykset ja inhottavuudet.
Rakastumiseen vaikuttavat useat hormonit: serotoniini, kortisoli,
dopamiini, adrenaliini, norardenaliini, testosteroni, endorfiini ja
oksitosiini. Yllättävää on, että testosteroni kaksinkertaistuu
rakastuneella naisella, mutta rakastuneen miehen testosteroni vähenee
40 prosenttia. Niinpä rakastuneet todella lähentyvät toisiaan
kemiallisella tasolla. Testosteronin laskiessa machotyyppikin muuttuu
liikuttavan tunteelliseksi. Naisesta tulee testosteronin lisääntyessä
mukautuvampi ja määrätietoisempi. Miehillä testosteroni ei lisää
mukautuvaisuutta.
Kun
ihminen tapaa kiinnostavan henkilön ja he kokevat
molemminpuolisen ymmärryksen tunteen, kehittyy hermopäätteissä ja
lisämunuaisissa hormonia nimeltä norepinefriini. Tämä hormoni yhdessä
dopamiinin kanssa vaikutta aivojen mielihyväkeskukseen. Hengitys
muuttuu
kiihkeämmäksi ja hänet valtaa kaikinpuolinen hyvänolon tunne. Se
vaikuttaa aivoissa
kehittyvään amfetamiinin kaltaiseen aineeseen nimeltä fenyylitylamiini,
jota hermosto tuottaa jatkuvastikin. Rakastumisen kaltaisissa
tunnekuohuissa
sitä erittyy erityisen paljon, se on siis elimistön omaa
luonnontuotetta, joka muistuttaa kemiallisesti
amfetamiinia - dopamine, horepinephrine ja phenylethylaminepea.
Ratkaisevan
hetken ihminen kokee juuri äkillisenä havahtumisena. Pian keho rakentaa
toleranssin pea:lle kuten
amfteamiinit yleensäkin. Kahden - kolmen vuoden kuluttua keho ei
yksinkertaisesti voi tuottaa riittävää määrää pea:ta. Jos intohimo
kestää
pitempään aivot ovat alkaneet tuottaa toista ainetta, endorfinia.
Oxytocin
jännittää lihakset ja tekee hermoista herkemmät. Se vaikuttaa
synnyttäviin ja
imettäviin äiteihin. (Time 15.2.1993)
"Kaipuuta, palvovia ajatuksia ja intohimoisia tunteita, vastaihastuneen päähän ei mahdu paljon muuta kuin rakkauden kohde. eikä ihme. Ihastumisen huumassa aivoissa alkaa nimittäin riehua välittäjäaineiden myrsky, kertoo evoluutiobiologian dosentti Markus Rantala Turun yliopistosta. Serotoniinin taso aivosaartessa ja pihtipoimussa nousee. Tämä lisää empatian tunnetta. Mantelitumakkeessa serotoniinitaso puolestaan romahtaa yhtä alhaalle kuin pakko-oireisesta häiriöstä kärsivillä. Se aiheuttaa pakkomielteen sydämen valittua kohtaan. Myös dopamiinia muodostuu ihastuneen aivorungossa normaalia enemmän. Dopamiini aiheuttaa mielihyvää ja lisää seksihaluja tehostamalla testoteronin tuotantoa. Lisäksi aivot tuottavat lähes tuplasti välittäjäaine fenyyliatyyliamiinia verrattua normaalitasoon. Aine muistuttaa kemiallisesti amfetamiinia ja saa aikaan hyperenergisen olon. Muutaman vuoden kuluttua tunteet joko katoavat kokonaan tai muuttuvat oksitosiini- ja vasopressiinihormonien kohonneiden määrien ansiosta rakkaudeksi. Nämä välittäjäaineet tuottavat kiintymyksen ja luottamuksen tunteen kumppania kohtaan. Jos muutosta välittäjäaineessa ei tapahdu, parisuhde katkeaa." (Venla Pystynen hs 21.5.2012
Kyseessä on siis
kemiallinen reaktio joka saa alkunsa hermopäätteissä. Joskus käynnistäjänä
toimii hymy, joskus tiedostamaton viesti, joka lähtee ihmisen olemuksesta,
hänen ryhdistään, ehkä kosketuksesta. Joskus pelkkä puheääni riittää
synnyttämään seksuaalista vetovoima kielivät kemiallisen reaktion. Ratkaisevaa
saattaa olla yhdistelmä joka syntyy puhetavasta ja kuulijan omasta
mielikuvitusmaailmasta.
Tuoksu houkuttelee aina. Ihmisen kainalot hikoilevat
ja apokriiniset rauhaset, joita esiintyy kehon karvaisilla alueilla, erottavat
talia. Kun viktoriaanisen aikainen hieno nainen pudotti nenäliinansa, hän ehkä
oli selvillä kiihottavasta hajusta, sillä nenäliinaa säilytettiin usein puvun
miehustan sisäpuolella. Kreikassa miehet asettivat kansantanssien aikaan
nenäliinan kainaloonsa ja ojensivat sen naiselle. Haju-aisti liittyy
kiinteästi muistiin.
Ihmisen seksuaalikeskukset ovat hyvin lähellä aggressiokeskuksia. Jos Hitlerin ja Stalinin seksuaalielämä olisi ollut kunnossa, toinen maailmansota ei ehkä olisi lainkaan syttynyt. Tyypillistä romantiikkaa on Goethen teos Nuoren Wertherin kärsimykset, mikä on kirjeromaani ja kertoo nuoresta traagisesta rakkaudesta, joka päättyy minä-henkilön itsemurhaan. Napoleon kantoi kirjaa mukanaan sotaretkillään.
Mistä tietää että rakastaa?
Kaarina Määttä: Rakkaustyylejä on useita: eroottinen,
romanttinen, laskelmoiva, maaninen, leikittelevä, pyyteetön. Ihminen voi rakastaa
myös itseään, luontoa, runoutta, suklaata tai sunnuntaipäiviä.
- Siitä että nauttii olemassaolosta seesteisin
mielin: lähellä on toinen, jonka seurassa viihtyy, unelmoi, rauhoittuu, saa
tukea ja arvostusta, voi olla niin kuin on.
Riku Korhonen: Alaruumis hämää luulemaan rakkaudeksi
sellaista, mikä ei ole rakkautta. Vasta kun alkaa kantaa huolta toisen
asioista, alkaa olla kyseessä rakkaus. Kun kykenee ottamaan toisen surut omiksi
suruikseen, tietää, että toinen ihminen alkaa olla läheinen.
Claes Andersson: Silloin tietää rakastavansa, kun
toisen ihmisen seurassa kokee, ettei halua mitään muuta kuin olla läsnä juuri
tässä, juuri tässä hetkessä, tämän ihmisen lähellä.
Heidi Puurtinen: Siitä kun haluaa jakaa elämänsä ja
kunnioittaa toisen olemassaoloa. Se näkyy siinä, miten puhuu kumppanille ja
kumppanista. Kunnioittaminen on yhteen hiileen puhaltamista, molemmat ovat
menossa yhdessä sovittuun suuntaan. Toiselle voi myös antaa anteeksi. Sisällä
on levollinen tunne, kun hän on olemassa.
(Aino Pekkarinen, hs 13.2.2012)
Vapaa ihminen ei toimi hetken mielijohteesta tai anna tunteidensa viedä, ellei hän samalla tiedä, että se on sitä, mitä hänen tulee tehdä ilmentääkseen elämää itsessänsä. (Timo Nikkilä: Uusi aika, Utopia vai ratkaisu ihmiskunnalle, 2020)
Limerenssirunoja
Rakkauden hienoin vaihe eletään ennen
kuin kumpikaan asianomainen on tietoinen
tunteensa laadusta. Niin pian kuin
jompikumpi on lausunut sanan rakkaus,
on sen suurin lumous jo kadonnut.
V.A.Koskenniemi
Todellinen kohtaaminen on poikkeus.
Ne ovat hetkiä
joissa katoavat sovitut roolit
ja se hetki itse, koko olemassaolo.
alkaa
virrata kahden ihmisen läpi.
Ne ovat aina olleet minulle sellaisia välähdyksiä,
joita yhtäältä tavoittelee,
toisaalta ennemminkin pelkää.
Nora Dadu
Minulla ei ole mitään muuta tietä,
minun täytyy mennä suoraan
sitä voimaa kohti, joka kutsuu,
sen rakkauden luo, jota en näe,
jos alan katsoa ympärilleni,
vajoan heti.
Saima Harmaja
Hän joka tuntee vain onnellisen rakkauden,
ei tunne rakkautta.
Jean Alouilh
Rakkaus on vain hillitöntä himoa siihen,
mikä pakenee.
Michel de Montaigne
Olet parasta mitä minulla on
sillä mikään ei tee niin kipeää kuin sinä.
Karin Boye
Miten mieletön voi olla ihmissydän
että silloinkin kun olemme yhdessä
on ikävä sinua.
Fukayabu
En ole imuroinut tänään
Pelkään
etten kuulisi puhelinsoittoasi.
Jouko Rajala
Hän joka on rakastanut
tietää mitä alituinen levottomuus on.
Espanjalainen sananlasku
Avioliitto pitäisi kieltää rakastuneilta nuorilta
siinä kuin autolla ajaminen juopuneilta.
Sommerset Maughan
Elämässä on kaksi tragediaa.
Toinen on se, ettei saa, mitä sydän halajaa.
Toinen on se, että saa sen.
Bernard Shaw
Vain sitä rakastaa,
jota ei kokonaan omista.
Marcel Proust
Miten
taittavat linnut siipensä!
Miten vyöryvät vedet kallioitten
alla!
Miten nousevat metsät tuulten mukana!
Ja pilvien
sateet jähmettyvät kiveksi!
Aulikki Oksanen
Rakastuminen on sielun heikkoutta.
Jos ihminen on sielultaan vahva ja tuntee elämän sen kaikessa loistossaan niin kuinka hän voi enää
kokea mitään suurempaa?
Johnny Lee Michaela
Psykoterapeuttisessa kirjallisuudessa intohimoinen rakkaus paljastaa jopa henkilön masokistisia luonteenominaisuuksia.
Mariska:
Yöllä
taas mä menin parvekkeelle nukkumaan,
jotta lähempänä mua
ois hän.
Pediltäni taivas näkyy, ryhdyin oottamaan,
että
näen tähden lentävän.
Sanovat jos jossain huomaa
tähdenlennon niin
toivoa voit silloin mitä vaan.
Yöllä
ylös taivaalle mä pyynnön kuiskasin
Kävisipä pian
tuulemaan.
Tuuli
tuule sinne missä muruseni on.
Leiki hetki hänen
hiuksillaan!
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin!
Kerro,
häntä ootan yhä vaan!
Tyyni oli eilen yö
mut
kohta kuitenkin
Tuuli henkäisi ja tuntee sain.
Joku
liikkui lähelläni.
koski poskeain.
Tutun käden tunsin
ihollain.
Enkä enää epäillyt
vaan tiesin, että
voin
Niin kuin pieni lapsi nukahtaa
Ilma jota hengitämme
samaa ilmaa on
Ja jalkojemme alla sama maa
Sanoittanut Mariska, joka sai inspiraation lukiessaan eroottista intialaista runoutta parvekkeellaan kuumana kesäpäivänä