Linkola vierailulla

Ennen joulua pidettiin Suomineidossa toinenkin elähdyttävä seminaari. Talo oli pullollaan ja Pentti Linkolan karismaa tuli kuuntelmaan myös lehdistö.

Nuori opiskelija Tampereelta kertoo tässä, miten hän koki viikonlopun ja vierailunsa.

Yhteisö on yleishyödyllinen ja poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton. Suomineito -yhteisöstä löytää kartan maan muista ekoyhteisöistä ja tietoa esimerkiksi saksalaisista, kymmeniä ihmisiä käsittävistä kukin hieman erilaisen ideologian ympärille kehkeytyneistä yhteisöistä. Suomessa on tällä hetkellä lähes 20 yhteisöä.

Suomineito-yhteisön väki on tiiviissä yhteydessä Keuruun ekokylän ihmisiin. Viikonlopun hintaa oli mahdollista saada alaspäin tekemällä mieleistään työtä. Työvaatteiden kokoelma ja tekemättömien töiden lista olikin lähes loputon. Itse aloitin liikuttelemalla paikasta toiseen lampaita, pukkeja ja puupöllejä. Onneksi sentään oli varattu mahdollisuus käyttää mekaanista energiaa työntekoon. Vanhanmalliset ja vielä käytössä olevat ruohonleikkuritkin kun alkavat olla harvinaisuuksia.

Viikonloppukokemus oli niin vaikuttava, että viikonlopun aikana mieleni perillä vilahti ajatuksia pitkäaikaisestakin yhteisöasumisesta. Vielä olisi tarpeen kehittää liikennejärjestelyt huomattavasti nykyistä vähemmän kuormittaviksi, sillä vaikka yhteisö sijaitseekin vain seitsemän kilometrin päässä lähimmästä rautatieasemasta, sen ympäristövaikutuksia synkentää autokuljetusten tarve ja lämmitykseen kulunut energia.

Iltapäivällä seuraamme liittyi lehtien toimittajia, ja alustajana Pentti Linkola puhui selvä näköisistä ja selkokielisiä, vaikkakin hieman yksioikoisia näkemyksistään maailman tilasta meidän ja toimittajien kuunnellessa.

Heti Linkolan saavuttua paikalle tuli puhetta savusaunan tai sähkö saunan lämmittämisestä. Hän muistutti aiheellisesti meitä suomalaisen saunomiskulttuurin tolkuttomuudesta ja sen tuottamista hiilidioksidipäästöistä.

Pentti Linkola maalasi eteemme ajatuksen kuudesta miljardista ihmisestä, joiden määrää on mahdoton käsittää. Maailman tuhoutuminen johtuu hänen mukaansa ihmisten paljoudesta. Köyhästi eläviä mahtuisi enemmän tietylle pienelle alalle. Missään tapauksessa ei pitäisi surra sitä, että Venäjän vä-estönkasvu näyttäisi kääntyneen laskuun.

Diktatuurit ovat Linkolan mukaan ekologisesti kestävämpiä kuin demokratiat, koska niissä ihminen pidetään kurissa ja estetään liiallinen kuluttaminen. ”Kun ihmisiä oli maailmassa vähän, oli normaalia, että lapsia ja rikollisia tapettiin, mutta nyt kun ihmisiä on paljon, maa toisensa jälkeen on luopumassa kuolemanrangaistuksestakin. Ei niinkään ihmiselämä vaan ihmishenki on yliarvostettu.”

Suomineito-yhteisö on ottanut päämääräkseen kehittää nykyaikaista permakulttuuria, jossa pyritään siihen, että raaka-aineet hankitaan läheltä, selvitään vähällä rahankäytöllä, säilytetään perinnetaitoja ja etsitään yhdessä uusia työniksejä. Se, että käytännön haasteet yhteisöelämään siirtymisen tiellä ovat lukuisat, todistaa jo yhteisöissä toimivien ihmisten sinnikkyyttä. "Palkkatyön orjuus kiristyy", lukee yhteisön tiedotteessa. Ruoka halutaan valmistaa perusraaka-aineista ja lämmitysenergia hankitaan lähimetsistä. Kaikki mahdollinen tavara hankitaan keltaisesta pörssistä, naapureilta, huutokaupoista, kirpputoreilta ja kaatopaikoilta. Huomasin että myös hengen ravitsemiseen oli kiinnitetty huomiota. Juureni ovat maalla ja eläinten hoitaminen tuntuikin omituisen tutulta.

Suomineito-yhteisössä eläimiä hoidetaan kuten ennen vanhaan pientiloilla. Siat ja kanat ovat vapaina, lampaat ja vuohet ranta- ja metsäniityillä. Vatsojensa täytteeksi ne saavat vanhoja perunoita ja ruoantähteitä. Koin epämääräisellä tavalla, että eläimet olivat iloisia olemassaolostaan. Jopa koirankin kanssa tulin tällä kertaa toimeen.

Suomineito-yhteisössä kotieläimet ovat hyvin hoidettuja ja kasvatettuja, kuten Suomessakin vielä viime vuosisadan puolivälissä. Selvästi yhteisön asukkaat ovat halunneet rakentaa paitsi ekologista elämäntapaa, myös maalaisidylliä.

Ateriat koostuivat muun muassa vuohenmaidosta, fetajuustosta, lampaan lihasta, kaalilaatikosta, omenasoseista ja tietysti suomalaisista marjoista, vihanneksista ja yrteistä. Keittiön emäntä toivoi että käyttäisimme säästösyistä samaa mukia koko vierailumme ajan. Keittiön lajittelujärjestelmä oli eloonjäämisyhteiskunnan opin mukainen. Eläimille vielä kelpaavalle ja kompostiin sopiville ruoantähteille oli varattu omat astiansa ja muoviaineskin lajittui kahteen erilliseen käyttöön.

Vaikka viikonloppu olikin voimia antava kokemus, en löytänyt vielä selvää vastausta kysymykseeni, onko radikaali-ekologisessa liikkeessä liian nopeasti sivuutettu näkökulma, että "luonto" on käsitteidemme synnyttämä sosiaalinen rakentuma. Lähtöpäivänä sunnuntaina totesin, että perusteellisempaa tutustumista varten oleskeluni yhteisössä olisi täytynyt olla pidempi.

Pasi Knuuttila

Ei ennen asuttu sysimetsissä