Tainan ja Tommin aarrearkku 21.2.2021

Ekomatkailijan huikeat kokemukset, Marketta Horn: Neljän dollarin päivä : ekomatka Aasiaan ja Australiaan. Like 2008.

Toisinajattelijan erilainen matkakertomus kiinnostaa vuosikymmenestä toiseen. Marketta Horn, tunnettu ekologisen elämäntavan puolestapuhuja, teki vuosina 2004-2005 toista vuotta kestäneen matkan periaatteenaan kulkea pelkästään julkisilla kulkuvälineillä, kertakäyttötuotteita ja muovia välttäen, minimibudjetilla.

Hänellä oli mielessään muutama ”pyhä” paikka, jotka hän halusi nähdä, esimerkiksi kestokulttuurikaupungin esikuva Auroville Intiassa, maailman ensimmäinen kestokulttuurikylä Australian Crystal Waters ja seksiguru Oshon temppeli Intian Punassa. Useimpiin tavoitekohteisiin hän pääsikin.

Marketta Hornissa on kaksi asiaa, joita erityisesti ihailen: hän uskalsi toteuttaa ennenkuulumattoman rohkean matkan yksin 55-vuotiaana naisena, ja toisekseen hän tuntuu olevan avoin uusille ajatuksille ja valmis muuttamaan käsityksiään. Kirjassa bonuksena on vielä sujuva ja värikäs kirjoitustyyli.

Teoksen alussa selviää, että matkalle lähtö tuntui välttämättömältä. Oli saatava välimatkaa Suomineito-ekoyhteisön monivuotiseen raatamiseen. Lisäksi buddhalainen Horn toivoi löytävänsä viisaan ihmisen, ehkä gurun.

Pakistanilainen lääkäriystävä oli myös perustanut järjestön, joka tähtäsi pyöräilytempaukseen ekologisen valistuksen hengessä. Se, miten tämä hanke kuivahtaa kokoon Pakistanissa, on yksi kirjan herkullisista jaksoista.

Matkakuvauksia Horn kirjoitti blogiinsa aina kun voi, päästessään internetin ääreen. Kirjaan on valittu osa kirjoituksista. Hän piti myös fyysistä päiväkirjaa.

Neljän dollarin päivä on hengästyttävän runsas kuvaus matkustamisesta 34 maan halki, vaikutelmista, ideoista, oivalluksista. Satunnaiset kohtaamiset ja maailman ihmisten laaja kirjo kuuluvat kirjan mainioon antiin. Tässä kokemuksia Vietnamista:

”Asuin aluksi meluisassa ja epäystävällisessä hostellissa turistialueella. Yöllä minua häädettiin sängystä, mainosvalot vilkkuivat läpi yön, tuuletin oli rikki, eikä ilmaiseksi mainostettu nettikään toiminut. Vaihdoin läheiseen rattoisaan perhehotelliin, jonka omistaja piti kampaamoa alakerrassa. Hän oli palkannut orvon aputytön, joka yritti heikolla englannillaan kertoa kodistaan Vietnamin maaseudulla. Hänenkin ensimmäinen kysymyksensä minulle kuului: ’Kuinka vanha olet?’ Aamiaiseksi tarjoiltiin harvinaista herkkua eli puolikas ranskanleipä, marmeladia tai kananmunaa.

Seurasin aamiaisella, miten omistajanainen heitteli rahoja lattialle, kun hänen 5-vuotiaan tyttärensä isä tuli moottoripyörällä hakemaan tytärtä kouluun. Hän osoitti näin halveksuntaansa entiselle miehelleen vietnamilaiseen tyyliin.

Asuin samassa huoneessa kahden ruotsalaisen pojan kanssa. Tuntui oudolta tietää, että he eivät juuri välittäisi vaikka kulkisin alushousuissani, kun Intiassa ei ollut saanut näyttää edes paljaita käsivarsia. Huoneeseen tuli myös 30-vuotias taloustieteilijätyttö Chicagosta. Hän kertoi ottaneensa töistä vuoden lomaa luettuaan Amerikan suosituimman matkailukirjan nimeltä 1000 Places to See Before You Die” (s. 302).

Kirja etenee päiväkirjan tapaan, episodimaisesti paikasta toiseen. Tapahtumien ja ihmisten kavalkadi on niin runsas ja tiivis, että ainakin minulle paras tapa lukea kirja oli nautiskella sitä pienissä jaksoissa.

Marketta Horn pohtii ihmisen pyrkimyksiä ja havainnoi luonnon tilaa. Meditaatiokeskuksissa hän puntaroi gurukulttia ja tuotteistamista mutta myös sieluun liittyviä ikuisuuskysymyksiä. Hän saa uusia ystäviä, mutta häntä myös huijataan hävyttömästi.

Hän matkustaa mitä erilaisimmilla kulkupeleillä, junissa ja busseissa, taittaa taivalta henkensä kaupalla avolava-autossa ja joutuu Tiibetissä jopa bussionnettomuuteen. Varjelus on matkassa, sillä hän selviytyy pahemmin loukkaantumatta.
Ekologisuutta Horn toteuttaa esimerkiksi muovia välttelemällä. Periaatteena on myös välttää lentokoneella lentämistä, mutta Horn joutuu huomaamaan, että joillakin etapeilla lentämiselle ei vain löydy vaihtoehtoa.

Monet temppeli-, ashram- ja luostarikuvaukset ovat kiehtovia. Horn tekee vapaaehtoistyötä, ehdottaa ekologisia parannuksia ja luennoi yliopistossakin Kashmirissa. Kiinassa häntä epäillään vakoojaksi, Indonesiassa hän viettää yön salapoliisin bambumajassa.

Matkalle lähtöön oli vielä yksi syy: ”Halusin päästä perille siitä, uhkaako Eurooppaa 50 vuoden kuluttua invaasio Aasiasta vai Aasiaa länsimainen perikato” (s. 8).

Reissun jälkeen hän toteaa: ”Niin kauan kuin suku ja perhe ovat aasialaisille maasta riippumatta arvokkaampia kuin elämä itse ja maailmankuvaan liittyy kiinteästi oppi sielun kehittymisestä, on vaikea kuvitella heidän himoitsevan länsimaista ydinperhe- ja virka-aikakulttuuria” (s. 454). Tuohon ei ole mitään lisättävää.

Marketta Hornin nettisivuilta dissidentti.org selviää, että Horn kokoaa materiaalia seuraavaan kirjaansa, jonka työnimi on Kolmannen millenniumin elämäntapa: permakulttuuri, kvanttifysiikka, tantra. Olisi ihme, jos Neljän dollarin päivän ainutlaatuiset kokemukset eivät heijastuisi siihenkin.


Julkaistu 10.2.2021 kategoriassa Arviot avainsanoilla Aasia, Australia, Horn Marketta, luonnonsuojelu, matkakertomukset, kirjoittanut Taina.


Pallontallaajissa reissaajaguru Nikke 9.10.2007:

”Blogissa on oikeesti aineksia kirjaksi! Perustravelleripäiväkirjat ovat niin mitäänsanomattomia, että niitä ei kukaan osta, mutta sun kirjoitukset ovat vähän eri näkökulmasta.”


Lukijapostia 
9.10.
”oot mun uus idoli ... Eksyin sun nettimatkakirjaasi lukemaan, tosin sattumia ei ole :) etsin tietoa tulevalle Intian matkalleni.Kiitos loistavasta tekstistä... Lähden ensi kuun puolessa välin vailla suunnitelmia reissaamaan pitkin poikin Intiaa... ps. oot ollu loistava esimerkki mun puheissa kun ihmiset valittaa ja kitisee elämänsä tylsyyttä, että tärkeintä on lähteminen. ... sun kirjasi tulee olemaan loistava yllyke ja rohkaisija niille meille hiukan aikuisemmille (yli 35 v.) ihmisille. Tosin uskon vakaasti että parikymppisetkin reppureissarit saa sun kirjasta paljon irti... Pallontallajat.netissä surffatessani olen saanut aika paljon tietoa mutta siellä tyrmätään kaikki vähänkään erilaiset ihmiset heti, mm.  homeopatia, tantra ja äiti Amma. Eli sieltä en löytänyt mitään varteenotettavaa tietoa minua kiinnostavista asioista, siihen sun nettikirjasi oli aivan ihana!!”



Maalainen blogi
27.10.
Mutta on se melkoinen akka tuo Marketta. Hän kirjoittaa äärimmäisen värikkäästi ja kiinnostavasti kuvia kumartamatta. Minusta hän on asiantunteva kaikkialla Aasian matkallaan ja osaa pureutua kiinnostaviin asioihin. Problematisoinnin tajusta ehkä siinä on kyse myös.
Ihmettelen, että eikö suuri suomalainen kustantaja, joka ensin on käsikirjoituksen ilolla hyväksynyt, eikö se uskaltanut. Sillä diplomaattitaustastaan ja kansainvälisen politiikan tohtoriudestaan Marketta ei ole sievistelevä vaan sanoo suoraan ainakin kirjassaan. Itse asiassa en henkilönä häntä kovin hyvin edes tunne, tavannut vaan muutaman kerran. Entäpä jos kirjasta tulee kansainvälinen menestys, onko hän naamioinut henkilöt. Miten kävi, kun Kabulin kirjakauppias pahastui?
Se kun hän oli Jari Sarasvuon haastatteluohjelmassa ja sytytti koko uuden aallon ekoyhteisöliikkeen, se oli myähäinen syksy, Nuorgamissa oli talvi. Marketta oli ajanut pyörällä räntäkelillä Espoosta Pasilaan, ei se mitään kummaa ole. Keski-Suomessakin hän ajoi pyörällä Ähtäristä Keuruulle ja Jyväskylään, taisi olla Vihreiden kokoukseen. Aasiassakin hän pyöräili melkoisia matkoja, Aasian oloissa.
Hän osoitti uskomatonta sitkeyttä Aasian matkallaan, haki esille kiinnostavia ihmisiä, eli neljällä dollarilla päivä. 

”Marketta kirjoittaa Australian hengettömyydestä ja leikkimaailmasta ja Down Under asuva Kirsi Reinikka, itsekin kirjallisesti lahjakas, bloggaaja Mrs Morbidi <http://mrsmorbidi.blogspot.com/2007/10/lyhyt-vapaamuotoinen-reflektio.html>  on kirjaa lukenut ja pitää siitä kovasti:
"PS. Jäin yhtenä päivänä -taas- koukkuun Hornin tekstiin. Johan nyt on kumma, jos sille ei kustantajaa löydy! Kirja pitäisi ainakin omakustantaa ehdottomasti, sillä siinä on tietoa luettavassa paketissa vaikka kuinka paljon. Ja sitten eikun mainostamaan nettiin. YouTubeen pätkä tantraa ja permaa, niin eiköhän lukijoita löydy!"
”Tuo perma kirjoitetaan tosiaan ilman s:ää eikä se ole missään tekemisissä ihmisen seksuaalisuuden kanssa, enempää kuin mikään yleensäkään - kaikki tietysti on. Sanon itsekin, joka olen kurssin käynyt Master of Permaculture. Tantra on kyllä. Siitä on monia luonnehdintoja kirjassa ja se on yksi syistä, miksi Marketta Aasiaan lähti. Tutkimaan sitä. Hän joutuukin moniin täpäriin tilaisuuksiin, mutta säilyttää siveytensä. .. Tiedän kyllä, että Marketan yhteisössä järjestettiin Tantra-kursseja, ja olisin halunnut olla kärpäsenä katossa, mutta suhtauduin lievän huvittuneena koko keski-ikäisten naisten, taas yhteen kotkotukseen ja säälin niitä miesparkoja, jotka sellaiseen alistuvat.
Vinosilmistä puheen ollen Marketta se vasta töksäyttelee. Koska takana ei ole paha ajatus, sellainen on tietenkin vain ihastuttavan aitoa. Aboriginaalit pörräävät kännissä, naisten rinnat muistuttavat riippuvia ämpäreitä ja muutenkin he tuovat mieleen apinan. Se on rehellistä vaikka ei poliittisesti korrektia puhetta. Kirja on täynnä tällaisia luonnehdintoja... Kirjassa esiintyy hurskaita kikkelimiehiä, jotka tarjoilevat ashramissa. Sikhimies avaa huivinsa ja yrittää vietellä maailmanmatkaajan ja masturboi siinä vieressä, jos nyt oikein ymmärsin. Gurut ovat samalla syvällisiä, mutta esimerkiksi Satya Sai Baba ... on turpea vanha ukko, joka viilaa linssiin ja elää poikien keskellä. Hän taikoo esiin timanttisormuksia ja kultakelloja laveista hihoistaan - ja kansaan uppoaa. Äiti-Ämmästä, joka on suomalaisten suuri suosikki ja hänen ashramissaan on paljon suomalaisa tulee myös todella kiiltokuvamaisuudesta poikkeava kuva.
Kirja on valloittava ja rankka. Sen tekijä saa paljon anteeksi. Siinä pääsee tekemään aidon maailmanmatkan senttiäkään maksamatta - ja se lienee ekovihreyden huippu. Ei kuluta haipuvia resursseja. Marketta on päässyt lähelle kohteitaan kuitenkin oman, tiukan näkökulmansa maailmanparantajana säilyttäen. Hän suhtautuu myös huumorilla itseensäkin tai ainakin niin aseet riisuvan aidosti itseensä, ettei voi suuttua. Maailma on mieletön: sekin miellyttää minua.


28.10.2007
Matkakertomus on mielestäni hyvä, jännittävä ja kiinnostava... Linkolan opetuslapsi, Marketta Horn, matkusti <http://maailmanmatka.googlepages.com/home> vuoden ajan Aasiassa ja Australiassa. Paitsi, että hänen hikinen ekonomia-matkansa oli suorituksena uskomaton, ja että hän pystyy kuvaamaan sitä unohtumattomalla tavalla tuossa matkakirjassa, jonka olen saattanut nettisivuksi, hän myös antaa lohduttoman todistuksen maailman tilasta. Pelastusta ei ole löydettävissä, ei löydy gurua, ei sellaista henkisyyttä, jonka avulla maailma pelastuisi.
Kehitysmaan ihmiset on kuvattu synkin pohjavärein. He ovat valmiita petkuttamaan reppumatkailijoitakin, dollarituristeista puhumattakaan. He suurin piirtein istuskelevat keskellä kaatopaikkaa, tekevät välillä lapsia siinä kuumuudessa ja heittelevät muovikääreitä ulos ikkuna-aukosta – milloin eivät ole saastuttamassa ilmaa hondillaan ja muilla moottoreilla ja hakemassa käsiinsä petkutettavia turisteja.
Tämä turmion ja masennuksen kuvaus ei silti ole ikävä. Paitsi että se panee ihailemaan reipasta, periksiantamatonta matkailijaa, siinä on paljon viihdyttäviä kuvauksia ja ennen kaikkea tarinoita ihmisten elämästä. Se on reality show. Se on myös variaatio matkasta Helvettiin, sen eri kerroksiin ja esikartanoihin. On aivan uskomattoman ahdistavaa käydä Kalkutan Kolkatassa Äiti Teresan keskuksessa ja kuin sielunsa silmin nähdä se lohduttomuus. On vapauttavaa, ettei sinne eikä muuallekaan tarvitse mennä, kun Marketta tekee sen puolestamme. Minä ainakin jää nojatuoliini ja korkeintaan käyn pyöräilemässä kerran päivässä kolmen kunnan lenkin.
Gurut ja muut henkiset osoittautuvat yksi toisensa jälkeen ontoiksi, kiimaisiksi seksimaanikoiksi, vaikka matkailija ei menetäkään uskoaan hengen voimaan. Positiivisimmassa valossa esiintyy kuollut – seksiguru Osho, joka sentään on räväkkä ja elämäniloinen, vaikka esiintyykin vain virtuaalihahmona videokuvana, sillä muuta hän tuskin voi, koska on – Kuollut.
Korkean elintason Australia osoittautuu myös savijaloilla seisovaksi. Elämänmuoto ja ihmiset ovat sairaita. Lyhytjännitteisyys ja välinpitämättömyys leimaa ihmisten välisiä suhteita. Aasiassa vallinnut, ahdistusta herättänyt - sekin tosin pinnallinen uteliaisuus, oli sentään parempi kuin –ei kiinnosta-asenne, EVVK. Kehutut yhteisöt Australiassa osoittautuvat yksi toisensa perästä Failureiksi, epäonnistuneiksi. Missään ei löydy kunnolla toimivaa yhteisöpaikkaa. Hyvin aikomuksin perustetut permakulttuuriyhteisöt ja muut ovatkin vain pinnallisia esikaupunkimaisia kulisseja. Nuoret ovat pyrkineet Rauhaan ja Rakkauteen ja voitolle ovat jääneet huumeet. Jäljellä on raunioituneita ihmisiä, hampaattomine ikenineen ja murskaantuneine toiveineen.



19.10.
Jos nyt vielä palataan Marketan kirjaan... Hän kehottaa omatoimimatkailuun ja vaikka hänen esimerkkinsä pelottaa, sillä kuka muu voisi kestää näitä koettelemuksia, silti se tietyssä mielessä on relevanttia. Maailmaa voi aidosti nähdä ja kokea vain menemällä sekaan, ei jäämällä tuulilasien taakse. Reppumatkalainen saattaa kokea paljon enemmän kuin valmismatkan ostanut. Vaikka hän sanookin alkusanoissa, että ei maailmalla niin vaarallista ole, ihmiset ovat ystävällisiä jne., ei se tunnu aivan uskottavalta. Ihmiset petkuttavat. Kaikkialla vaanii uskomattomia vaaroja ja pöpöjä, joista Markettakin kuin ihmeen kaupalla ja ehkä tietämttömänä pelastui.
Silti Marketan matka on elämys lukijalle. Siinä on paljon myös Kauneutta ja Aitoutta ja kosolti Liikuttavuutta. Eräässä vaiheessa hän on kuulemma ollut mersuilla liikkuva diplomaatinrouva. Hän on kokenut kaikki ikäpolvensa naisten mielenvirtaukset. Hän on lukenut tohtoriksi asti, kokenut radikaalisen vasemmistokauden, kokenut Henkisen Heräämisen ja Etsimisen, Rakkauden tavoittelun, Masennuksen demonin, Vihreän aatteen ja uudenlaisen radikalismin Linkoloineen ja Elämänsuojeluineen. Hän on lähtenyt mukaan uuteen yhteisöliikkeeseen ollen suorastaan yksi alkuunpotkaisijoita. Minutkin hän välillisesti veti mukaan kahdeksan vuoden retkelle esiintyessään televisiossa. Hän on kokenut myrskyisän yhteisöelämän/ideaaliyhteisön vaiheen, josta hän toistaiseksi ei halua kertoa julkisuudessa, koska se on liian kipeä aihe.
Sen mitä minä muutamilla kerroilla havaitsin oli, että hän ei paljoa eronnut juurevasta maalaisemännästä viljelemässä lanttujaan ja kukkasiaan. Sillä asenteella hän myös kulkee maailmalla, ei mikään hienostorouva Cadillacin kyydissä.


21.10
mutta samalla kunnioitan suuresti matkailijan jaksamista ja neuvokkuutta. Vain harvoin pääsee samalla tapaa sisälle kehitysmaiden elämään, sillä kyseessä on tosiaan neljällä dollarilla päivä - matka. Marketta pääsee lähelle ihmisiä aivan toisella tavalla kuin dollaritukun kanssa matkustava. Hän itkee verikyyneleitä, kun joutuu lentämään yhden välin.
Markettakin on heidän laillaan syntynyt ainakin hopealusikka suussa, hän on sivistyssuvusta, mutta on maanläheistäkin maanläheisempi, aivan ärsytykseen saakka. Hän on todellinen linkolalainen - uskottava ja aito. Siinä on ikään kuin suomalainen maalaisemäntä ihmettelemässä maailman menoa Aasian kujilla. Hän ei ole poliittisesti korrekti, konventiolausuntojen automaatti - mutta siitä huolimatta hän pääsee empaattisesti lähelle ihmistä, Aasian kiimaisia, petkuttavia miehenkolleja, luottavaisia lapsia ja omaa rooliaan kantavia naisia.
Hänen ympäristövalistajan otteensa on myös ihailtava, vaikka tehtävä on Sisyfoksen. Hän kerää esimerkiksi roskia kymmenissä paikoissa ja puuttuu tilanteisiin aloitteillaan. Tietysti ympäristön tila on surkea, roskittaminen ja saastutus ovat vallalla. Mutta siitä huolimatta, mikä olisi vaihtoehto, jolla olisi poliittiset mahdollisuudet. Marketan iki-ihanaa tekstiä lukiessani... Mutta on elettävä ja oltava. Kurjuuden ja epätäydellisyyden keskellä on löydettävä - ja Markettakin sen tekee, onnen hetkiä, pieniä keitaita, ihmisyyttä, luonnon kauneutta...Maailma on rujoudessaan kuitenkin paras ja ainoa paikka elää, emmehän voi lentää muille planeetoille...


*****


- Kuten olen sanonut, teksti on niin eloisaa, että kuvitusta ei välttämättä tarvita.
En osaa sanoa, kuinka paljon hän on toimittanut, mutta teksti on loistavaa. Itse hän sanoi, että häneltä puuttuu huumori, mikä ei pidä ollenkaan paikkaansa- tai sitten minulla on täysin kieroontunut huumorintaju. Harvoin olen lukenut näin fyysistä matkakirjaa. Kuvitusta ei tarvita, sillä teksti elää.

- Jokainen sivu on ilotulitusta, käytännöllistä filosofiaa, jännittäviä tarinoita jne. Vaikka Marketta lähti hakemaan henkisyyttä ja ehkä ja sitä löysi, silti hän säilyttää terveen kriittisyytensä. Löysikö hän gurunsa, jääköön lukijan löydettäväksi. Tiedätkö, mitä on tantra? Tätä mm. Marketta lähti tutkimaan.
Teksti tällaisenaan, hikisenä ja suorapuheisena kuuluu asiaan. Pienen pieniä toimituksellisia muutoksia ehkä tarvitaan. Kuvia voi laittaa nettiversioon, mutta kuten sanoin teksti puhuu puolestaan.

- Olen painottanut matkan fyysistä rasittavuutta. Monelta nuoremmaltakaan se ei olisi onnistunut. Hän antautui uskomattomiin vaaroihin ja rasituksiin, hygienian puutteeseen jne. Se että hän pystyi sulattamaan tuon suunnattoman kokemusmäärän ja tiedot tällaiseksi viihdyttäväksi ja tietoa pursuavaksi paketiksi, ei ole vähäisin hänen suorituksistaan. Hän matkustaa ekologin maailmanparantajan asenteella maailmalle, on suomalainen keski-ikäinen nainen, mutta silti maailmankansalainen.

 

Arto’s Block 2008, 10 - 31

Last weekend my friend Tuula came in Helsinki and we went together to the yearly book fairLectures were the most interesting part of the event. As adventurers and explorers in our own lives we both connected with the theme Vieraat kulttuurit suomalaisin silmin (Foreign cultures through Finnish eyes), and talks about happiness and personal choices in life. Marketta Horn told how she loved meeting people in the lively cheapest classes of trains during …



Hei MARKETTA, 
SINÄ SEIKKAILIJOIDEN KRUUNAAMATON KUNINGATAR. OIKEA VARSINAINEN PIPSA PIPPURI, MINÄ OLEN LUKENUT SINUN PÄIVÄKIRJAASI NYT KOLME KUUKAUTTA SIITÄ LÄHTIEN KUN SAIN TIETÄÄ JA TÄYTYY SANOA ETTÄ ON SULLA OLLUT KYLLÄ NIIN MERKILLISET SEIKKAILUT JOKA PAIKASSA, ETTÄ EI VOI MUUTA KUIN HUULI PYÖREÄNÄ IHMETELLÄ NIITÄ JA VÄLILLÄ ON PAKKO NAURAA IHAN KIPPURASSA KUN SULLE TAPAHTUU NIIN KUMMALLISIA ASIOITA , ETTÄ NIITÄ ON TOSI VAIKEA VÄLILLÄ TODEKSI USKOAKAAN...
HMMM...JOS SULLA OLISI OLLUT HYVÄTASOINEN VIDEOKAMERA JA OLISIT FILMANNUT KAIKEN NIIN OLEN VARMA, ETTÄ: RENNY HARLIN, STEVEN SPIELBERG JA KAIKKI MAAILMAN KUULUISIMMAT FILMIOHJAAJAT TAPPELISIVAT KESKENÄÄN, ETTÄ KUKA SAA OIKEUDET SINULTA, TEHDÄ MATKASTASI MONIJAKSOISEN SARJAFILMIN, INDIANA JONESIN JA STAR TREKIN TAPAISESTI, SILLÄ SINÄ OLET KYLLÄ TOTTA VIE INDIANA JONESINKIN HELPOSTI PEITTOAVA NAISELLINEN VASTINE, KOSKA SINÄ OLET TODELLINEN JA SE JONES ON
VAIN KUVITELTU HAHMO... AI NIIN, UNOHDIN ESITELLÄ ITSENI; MINÄ OLEN SE SAMA KAVERI JOKA YRITTI ENSIN YKSIN JA SITTEN 6:n KANSALAISJÄRJESTÖN KANSSA YHDESSÄ PELASTAA EKOPANKKIA 2500 IHMISEN YHTEISTÄ UNELMAA JONKA SINÄ LAITOIT TARMOKKAASTI HYVIN ALULLE.
NYT PYYDÄN LÄHETÄ MUN KÄNNYKKÄÄN TIETO ETTÄ KOSKA SINÄ PALAAT SUOMEEN NIIN MINÄ TULEN
KUKKIEN kANSSA VASTAAN.



Tammi-kustantajan arvio 8.3.2008:
Marketta Horn: Idän viisauksia etsimässä

Luin tämän huiman matkakertomuksen kiinnostuneena ja tukka pystyssä. Horn sanoo kirjoittaneensa sen yllyttääkseen toisiakin lähtemään maailmalle: ”Ei siellä tapeta, halveksita eikä huijata.” Toivottavasti kaikki sinisilmäiset hupakot eivät kuitenkaan seuraa esimerkkiä. Marketta Horn on epäilemättä poikkeuksellinen persoonallisuus, lahjakas ja sinnikäs nainen, peloton ja kokenut. Jo menomatka busseilla Turkin, Iranin ja Pakistanin läpi, jatkoyhteyksien tuskallinen etsiminen, vuorokauden mittaiset taipaleet usein ainoana naisena täpötäysissä kulkuneuvoissa, selkkaukset rajanviranomaisten kanssa - ei minulle, kiitos!
Jätän matkan kulun selostamatta, se selviää sisällysluettelosta, ja totean, että tämä turistipaikkojen ulkopuolella, ruohonjuuritasolla reppuineen ja makuupusseineen pujotteleva matkailija saa ihmisvilinän, kuumuuden, eksoottiset näkymät ja hajut todella elämään. Intohimoisena ekologina entinen vihreiden kaupunginvaltuutettu havainnoi terävästi yhteiskuntaa ja elämäntapaa. Häntä surettaa ihaniin maisemiin leviävä muovijäte – ”Ennemmin kuolen janoon kuin juon muovipulloon pakattua vettä!” - ja yleensä jätehuollon puuttuminen. Orgaanisen jätteen, varsinkaan käymäläjätteen kompostointia ei tunneta, ojat ja joet ovat likaviemäreitä. Tyhjään loppuva moottoritien pätkä on groteski osoitus väärästä kehitysavusta. Mutta Horn ei suinkaan tyydy vain päivittelemään, vaan jättää kaikkialla parannusehdotuksiaan viranomaisille, ashramien johtajille jne. Vertailu omaan yltäkylläiseen elämäntapaamme on silmiä avaavaa. Naisen asemasta syntyy kommentteja itsestään. Hornin ystävä, pakistanilainen lääkäri ja rauhanjärjestön perustaja Alan, ei salli vaimonsa mennä edes ovesta ulos naisseurassa. Kun vaimo ja Marketta sen kuitenkin tekevät eivätkä palatessaan saa ovea auki, on pakko lahjoa lukkoseppä salaamaan tapaus.
Matkan keskeistä sisältöä ovat vierailut ja oleskelut buddhalaisissa luostareissa, meditaatiokeskuksissa ja ekologisissa yhteisöissä. Niissä Marketta Horn osallistuu työntekoon ja henkisiin harjoituksiin. Mytönteinen asenne ei täälläkään estä häntä panemasta merkille epäkohtia mm. lasten hoitamisessa. Nämäkin kuvaukset ovat jännittävää luettavaa ja antavat hyvän esimerkin sopeutumiskyvystä.
Tämä sisältörikas ja värikäs seikkailukertomus kannattaa julkaista... 



 
17.1.2008
 Hei!
Törmäsin sattumalta verkkoon kirjoitettuun matkakertomukseesi Neljän dollarin päivä.
Havahduin jossain vaiheessa iltaa silmien kirvelyyn, sillä olin nettiseilailulle epätyypilliseen tapaan uppoutunut lukemaan kertomuksesi alkua Iranissa ja Pakistanissa.
Pidin kokonaisuutena tähän asti lukemastani: klassisen vetävästi, silti sopivan anarkistisesti kudottu kulttuurien törmäyskertomus, eikä päiväkirjamainen eteneminen tässä tunnu lainkaan rasitteelta kuten usein aloittelijoiden matkatarinoissa.
Mutta tietokonenäytöltä näin mehevän matkatarinan seuraaminen ei ole kovin nautinnollista. Kun joku on nähnyt puolestani vaivan tehdä tuollaisen reissun, itse minun olisi näin keskitalvella ihan pakko päästä vällyjen lämpöön seuraamaan reissun etenemistä - sopivan kaukaa oikea kirja kädessä...
Onneksi kerrot, että tarinan voi "tulevaisuudessa ostaa myös kirjana". Miltähän tuo tulevaisuus näyttää? Eli milloin kirja ilmestyy? Tai onko siitä vielä tehty kustannuspäätöstä?
Vai oletko päättänyt taittaa kirjan itse kuvineen (omakustanne)? Siihen tuo blogijulkaisu vahvasti viittaa. Kustantajasi näet tuskin olisi nettijulkaisua sallinut + karkotit ehkä lopullisesti ainakin nimekkäät
kustantajaehdokkaat. Miksi ihmeessä laitoit KOKO tarinan nettiin, jos suunnittelit siitä myytävää kirjaa?
Yhtä kaikki, haluaisin nähdä teoksesi ammattimaisesti taitettuna kirjana - kustantajasta riippumatta. Ihan jo oman lukunautintoni takia.
Ystävällisin terveisin

 

 

Hei,
sydän ihan pompottaa lukiessani sankarillista reissuasi maailman ympäri. Sinne vielä minäkin lähden kunhan tyttäreni tuosta aikuistuu ja maailma on meille hetken avoin.
Kotisuvuilla ei kutenkaan mainittu mistä syyskuussa 2008 ilmestyvää kirjaa voi tilata? Tilaisin 3 kpl.
ihailevin terveisin,

 



Maalainen, blogi:
Kirja oli yllättävän paksu. Kun luin sitä tiedostona vuosi sitten, siinä tuli jotain sokeutta, kun en tajunnut sen laajuutta. Paljon oli sellaista, jota en muistanutkaan, vaikka muka sitä niin paljon selasin.
Oikein lukemisen arvoinen kirja. Ihailla täytyy Marketan sinnikkyyttä selvitä niissä oloissa ja suhtautua vielä luovasti ja vieläpä analyyttisesti tilanteeseen. Olisin kuollut pois jo alkumetreillä vessan ja kylpyhuoneen puutteeseen. Minulle on tärkeää, että vatsa toimii ja pylly on puhdas. En olisi jaksanut neuvotella aterioista, majoituksista, lipuista jne. Hän jaksoi loppumattomiin etsiä yhä uusia henkisiä keskuksia, guruja, tehdä muistiinpanoja, blogata, tavata yhä uusia ihmisiä. Minulle kirjan arvo oli silminnäkijäkuvauksessa. Kyseessä oli, vaikkakin tohtorisihmisen, sammakkoperspektiivi, mutta en vähättele ollenkaan tällä kirjaa. Päinvastoin sammakkoperspektiivissä kuvastuvat myös makrotalouden ongelmat tänä aikana, jolloin taas ollaan menossa uuteen lamakauteen ja puhutaan kulutuksesta ja kysynnästä ja sen ensiarvosta lamasta selviämisessä kuin ei olisikaan tuota uhkaavaa Damokleen miekkaa, ympäristöä ja sen huonontumista.


Ylen Teksti tv
Marketta Hornin kirja reppumatkasta Aasiaan on hurja tilitys 14 kuukauden vaelluksesta kauas itään.
Valtiotieteen tohtori, entinen Espoon kunnallisvaltuutettu ja ekoyhteisön vetäjä on käännekohdassa elämässään. Avioero ja taakse jäänyt 50 vuoden rajapyykki sysäävät kokemaan jotain uutta.
Horn lähtee etsimään tietoa ihmisyyden syvästä olemuksesta. Reittisuunnitelma ja -aikataulu ovat löyhiä. Improvisaation rytmittämä matka muistuttaa erehdyttävästi 70- ja 80-lukujen hippiaallon pyhiinvaellusta kohti ääretöntä ja sen yli.
Marketta Horn matkustaa maitse eteenpäin halki aavikoiden, vuorten, viidakoiden ja kaupunkien kuin Liisa Ihmemaassa. Oudon absurdit ja eurooppalaisesta näkökulmasta epätodelliset tilanteet seuraavat
toisiaan.
Vain taskukellon kanssa päättömästi ryntäilevä kani puuttuu, ellei sellaiseksi lasketa Hornin peräksiantamatonta idealismia, vahvaa näkemystä ekologisesta pienen budjetin matkustamisesta. Horn ei tyydy helppoihin ratkaisuihin.
Kerronnan vauhti ja kiinnostavat yksityiskohdat koukuttavat helposti tuntikausiksi kirjan ääreen. Itse hengästyin lukukokemuksessani jo ennen kuin Horn oli päässyt edes Tallinnan lautalle.
Teosta voi pitää lähes pakollisena tenttikirjana Aasiaan omatoimisesti matkaaville, mutta myös idän henkisyydestä kiinnostuneille. Itsensä ja rauhan etsimistä kuvaavat mietiskelykurssi- ja luostarijaksot valaisevat karusti ja rehellisen aidosti oikean tien löytämisen vaikeutta.
Kirjan nimi "Neljän dollarin päivä" (Like 2008) on hieman harhaanjohtava. Marketta Hornin eepos on niin paljon moniulotteisempi kuin pelkkä tilitys halpamatkailusta eksoottisissa maisemissa. Teos on vahva kannanotto kertakäyttökulttuuria vastaan. Se on upea kuvaus rohkean naisen rajusta matkasta yksin vieraissa kulttuureissa. Kirja kestää kevyesti uudelleenlukemisen.
Matti Rämö

 

30.12.
Tarkoitin todella mitä sanoin kirjastasi. Sen olisi vähintäin pitänyt olla Tieto-Finlandia -ehdokkaiden joukossa enkä olisi ihmetellyt vaikka se olisi voittanut koko kisan. Guruja ja ashrameja käsittelevä osuus, jonka ole päässyt loppuun oli tavattoman hienosti kirjoitettu. Minusta on todella ansiokasta, että olit kiinnostuksestasi huolimatta kriittinen etkä esittänyt mitään väitettä esittämällä todisteita niiden tueksi. Tiedenaisen ote piti kaiken aikaa! Läheinen ystäväni on täysin hurahtanut aiheeseen. "Neljän dollarin päivä" avasi tässä suhteessa minulle aivan uusia näkymiä. Mielestäni kertojan ajatukset ovat teoksen parasta antia koska niillä on todistusvoimaa. Niiden pääkohdehan ovat matkan kokemukset ja silloin kun ne kohdistuvat elämääsi ja arvomaailmaasi laajemmin, ne kertovat rehellisesti millainen ihminen kertoja on. Mutta lukijalle ei tule hetkeksikään tunnetta, että kertoja jotenkin tuijottaisi omaa napaansa. Itseironiasi ja huumorisi tekee tekstistä herkullista luettavaa. Tietysti varsinainen nauru kohdistuu tapaamiisi miespoloisiin mutta sille nyt ei voi mitään. Olen "Neljän dollarin päivää" lukiessani ajatellut, että se pitäisi ehdottomasti saada käännetyksi ainakin englanniksi ja saksaksi. Venäjä on ymmärrettävästi lähellä sydäntäsi mutta minulle se on tuntematon maailma. Siitä olen kuitenkin varma, että puhut erittäin tärkeistä asioista, joihin on kiinnostusta maailmanlaajuisesti. En ole vielä saanut käsiini muita ekomatkailua käsitteleviä kirjoja mutta oma esimerkkisi pakottaa itse kunkin pohtimaan valintojaan ja käyttäytymistään vaikka matkoilla on yleensä tapana olla välittämättä mistään. Sinähän esität sanomasi kaikkea muuta kuin tiukkapipoisesti: et huuda etkä saarnaa vaan teet parannusehdotuksia ja korjaat itsekin epäkohtia silloin kun se on mahdollista. Olen varma, että tämä kiinnostaa lukijoita laajemminkin. Nythän aika moni jää pelkästään päivittelemään asioiden tilaa edes yrittämättä tehdä mitään. Oma esimerkkisi todistaa, että ainakin jotain on tehtävissä. Toivottavasti kaikki etenee toiveittesi mukaan ja Like panostaa myös teoksesi kansainväliseen markkinointiin. Minusta aiheella on selvä tilaus.
 Kaikkea hyvää,

Matti Rämö Helsingin kirjamessujen haastattelussa: Marketan kirja on niin raju että olin hengästynyt jo ennen kuin Marketta pääsi Helsingistä eteenpäin.


Ei kovin paha paikka
Voima 1/2009, Johanna Metsänheimo
Valtiotieteen tohtori lähtee pois Suomi-neidosta (sic), itse perustamastaan omavaraisuuteen pyrkivästä yhteisöstä. Edessä on parin vuoden sapattivapaa Aasiassa.  Marketta Hornin, 55,  matkan tarkoituksena on löytää guru, kokea viisi elämää koskettanutta paikkaa ja selvittää jotain Euroopan ja Aasian tulevaisuudesta.
Horn lähtee melkein uhkarohkealle matkalle yksin, ilman tarkkaa suunnitelmaa. Alkumatkasta, Lähi-idässä, hän kohtaa heti vaikeuksia viisumien ja uskonnollisten vaatetussääntöjen kanssa. Jokaisella matka-osuudella Horn tapaa kuitenkin myös toinen toistaan kiinnostavampia ja avuliaampia ihmisiä.
Horn vietti kuusi kuukautta Intiassa. Hän vieraili monenlaisissa hindulaisissa ja buddhalaisissa ashrameissa. Tarinat luostarivierailuista voivat avartaa lukijan mieltä. Minussa heräsi into lähteä vierailemaan Hornin kuvaaman Sai Baban luona.
Hornin kulkiessa Kiinassa alkoi kiinnostus kirjaa kohtaan hiipua. Tuntui, että sitä muovin määrää oli voivoteltu jo niin paljon, että se tuli ulos korvista. Onneksi jankutus jäi pian vähemmälle, ja Australian kohdalla oli mielenkiinto palannut.
Horn kulkee kaukana turistikohteista. Siellä, paikallisten parissa, maan tavat tulevat tutuiksi. Lukijalle jää fiilis, ettei maailma ole niin paha paikka kuin väitetään. On vain varauduttava kaikkeen ja osattava olla varuillaan.


Voima 8.5.2011
Teksti Johanna Metsänheimo
Keski-ikäinen nainen jättää yhteisöelämän Suomessa ja lähtee kiertämään maailmaa. Marketta Hornin tarinat Aasiasta ja Australiasta kertovat maailmasta, joka kaikki lopulta sujuu ihan hyvin.
55-vuotias valtiotieteen tohtori lähtee pois Suomineidosta, itse perustamastaan, omavaraisuuteen pyrkivästä yhteisöstä. Edessä on parin vuoden sapattivapaa Aasiassa. Marketta Hornin matkan tarkoituksena on löytää guru, kokea viisi elämää koskettanutta paikkaa ja selvittää jotain Euroopan ja Aasian tulevaisuudesta.
Horn lähtee melkein uhkarohkealle matkalle yksin, ilman tarkkaa suunnitelmaa.
Alkumatkasta, Lähi-idässä, hän kohtaa heti vaikeuksia viisumien ja uskonnollisten vaatetussääntöjen kanssa. Jokaisella matka-osuudella Horn tapaa kuitenkin myös toinen toistaan kiinnostavampia ja avuliaampia ihmisiä.
Horn vietti 6 kuukautta Intiassa vierailemassa monenlaisissa hindulaisissa ja buddhalaisissa ashrameissa. Tarinat luostarivierailuista voivat avartaa lukijan mieltä: allekirjoittaneessa heräsi into lähteä vierailemaan Hornin kuvaaman Sai Baban luona.
Hornin kulkiessa Kiinassa alkoi kiinnostus kirjaa kohtaan hiipua. Tuntui, että sitä muovin määrää oli voivoteltu jo niin paljon, että se tuli ulos korvista. Onneksi jankutus jäi pian vähemmälle, ja Australian kohdalla oli mielenkiinto palannut.
Horn kulkee kaukana turistikohteista. Siellä, paikallisten parissa, maan tavat tulevat tutuiksi. Lukijalle jää fiilis, ettei maailma ole niin paha paikka kuin väitetään. On vain varauduttava kaikkeen ja osattava olla varuillaan.
Myönteinen matkakertomus sopii eksoottisista matkoista haaveilevalle ja ympäristöasioista välittävälle.
.

21.2.2009 
En malttanut odottaa, vaan ostin sen "Neljän dollarin päivän". Ja hyvä että ostin. Mä oon nyt ahminut 4/5 siitä, ja se on todella hauskaa luettavaa. Hörähtelen ääneen ja nauran vedet silmissä välillä. Voit onnitella Marketta Hornia minunkin puolesta, paitsi hyvästä kirjasta etenkin siitä, että se on tehnyt noin uskomattoman reissun. Kaikesta voi kyllä päätellä, että se on kunnon koleerinen besserwisser ja tahtotyyppi, mutta myös niin avoin, suvaitseva ja huumorintajuinen. Ja rohkea. Ja miten hyvin se osaa ottaa oman tilansa. T o d e l l a  u p e e t a. Ei tollasella reissulla melankoliset nyhveröt pärjäisikään.  Ehkä mä olen nähnyt unta. Siellä on Paul Brunner s.79, mutta se tarkoittaa varmaan Paul Bruntonia. No ei haittaa tahtia. Mutta kannattaa korjata seuraavaan painokseen, joka siitä varmasti tai ainakin toivottavasti otetaan.)

 

26.2.
Marketta; Kiitos kirjeestäsi. Olen suositellut kirjaasi monelle tuntemalleni idänmatkaajalle. Sinnikkyytesi on uskomatonta ja kertomuksesi monellakin tasolla tarkkaavaista ja oivaltavaa.
Elämme ihmeellistä aikaa, jossa monet rakenteet ja ideologiat ovat minkään elvytyksen ulottumattomissa, luojan kiitos.Kaikki muuttuu ja paljon vanhaa on kuolemassa, kuten sen kuuluukin. Usein tälläisina murrosaikoina uuden avautuminen on vielä aika näkymättömissä ja siltikin jollain tasolla jo pyrkimässä tietoisuuteen.
Ajattelin sinua, kun katsoin viikko sitten maanantaina dokumentin muovista!
Kuulemisiin


Lehdenlento, blogi, Teea 20.1.2013
Robert Theopoldin iskulauseet, jotka on julkaistu jossakin permakulttuurilehdessä, ovat mainioita. Poimin nämä Marketta Hornin kirjasta '4 dollarin päivä', jonka luin aikapäiviä sitten. Haluan olla muuttamassa allalueteltuja asioita - ja siinä "joudun" toki muuttumaan itsekin.

*Palkkatyö ei ole oikea peruste jakaa resursseja jälkiteollisessa maailmassa.

*On määriteltävä uudestaan, mikä on työtä ja mikä ei ole työtä.

*Vain pieni osa työvoimasta tuottaa peruselintarvikkeita ja -palveluita.

*On opittava iloitsemaan uudenlaisista asioista ja löytämään erilaisia päämääriä kuin oli niillä, jotka ovat päästäneet globaalin talouden tähän pisteeseen.

*On muutettava kaikki sellaiset asenteet ja tavat, jotka tukevat taloudellista ja teollista kasvua.

*Erityisesti se mitä syömme vaikuttaa tämän planeetan pärjäämiseen.

*Muutoksen aikaansaamiseksi vaaditaan arvojen ja maailmankuvan täydellinen muutos. -Kaikki kilpailuun viittaavakin on lopetettav

Sellainen onnellisuus, joka loppuu kuolemaan,
ei ole tavoittelemisen arvoinen.

Älä usko mihinkään pelkästään sen takia
mitä olet kuullut siitä puhuttavan.
Älä usko perinteisiin vain siksi
että niitä on seurattu monen sukupolven ajan.
-Buddha- 


Marketta Horn piiskaa byrokraatteja

http://kaisaruokamo.blogspot.com/2011/02/marketta-horn-piiskaa-byrokraatteja.html

torstai, helmikuu 17, 2011

Marketta Hornin kirja "Neljän dollarin päivä - ekomatka Aasiaan ja Australiaan" (Like, 2008) on ihana. Hänen havaintonsa yli vuoden kestäneeltä reppumatkalta ovat hyvin kiinnostavia. Hän huomioi ja tekee johtopäätöksiä - ja kritisoi armotta, mutta ymmärrettävin perustein näkemäänsä. Ja kuitenkin hän samalla tyytyy materiaalisesti hyvin vähään. Asetelma on virkistävä.

Marketta Hornin kirja "Neljän dollarin päivä - ekomatka Aasiaan ja Australiaan" (Like, 2008) on ihana. Hänen havaintonsa yli vuoden kestäneeltä reppumatkalta ovat hyvin kiinnostavia. Hän huomioi ja tekee johtopäätöksiä - ja kritisoi armotta, mutta ymmärrettävin perustein näkemäänsä. Ja kuitenkin hän samalla tyytyy materiaalisesti hyvin vähään. Asetelma on virkistävä.
Hornin mukaan Suomen suurlähetystöt maailman tärkeissä kaupungeissa palvelevat vain liikemiehiä. Tavallinen suomalainen kansalainen ei suurlähetystöä innosta; Suomen edustustoissa työskentelevien suomalaisten virkailijoiden antama palvelu maannaiselleen on velttoa ja mitätöntä.
Horn pommittaa: "Mitähän virkaa Suomen edustustot täyttävät Karachissa ja Islamabadissa? Karachissa tuoleilla tuulettimen alla oli nukkunut vahtimestarin tapainen, eikä kunniakonsulista tietoakaan. Toimistotiloissa riippui yksi ainut surkea kuva Suomesta. Siellä ei näkynyt aukioloaikoja eikä Suomi-tietoutta, viisumianomuskaavakkeen sai ottaa pöydältä. Käynti Suomen suurlähetystössä Islamabadissa oli vielä masentavampi kokemus. (38)
Suomalainen suurlähettiläs asui hienon terassipuutarhan ympäröimänä, mutta meidän asiakkaiden piti puikkelehtia kun koirat lähetystötalon takana olevaan pieneen koppiin, missä ei ollut edes pöytää paperien täyttämiseen. Kopin seinällä näkyi ikivanhoja Suomi-kirjoituksia ja virkailija huuteli jossain valovuosien päässä pienen lasiluukun takana. (38-39)
Ystävällisestä neuvonnasta ei puhettakaan. 'Me emme voi täyttää kaavakkeita puolestanne', ladattiin vastaukseksi lähes kaikkiin kysymyksiin. 'Emme voi antaa tietoja, sillä päätökset tehdään Suomessa.' (39)
Kummatkin [Suomeen viisumia anovat pakistanilaiset] Alamit olivat hotellissa silityttäneet asunsa ties monennettako, laittautuneet kuntoon ja valmistautuneet haastatteluun. Ei tullut mitään haastattelua. Hakemuksista kävi ilmi, että kyseessä oli kansalaisaktivismi, ei elintasoloma. Alam liitti hakemukseen jopa runokirjansa sekä todistuksen yhteistoiminnasta Lääkärit ilman rajoja -järjestön ja Punaisen Ristin kanssa.

 [...]
Jos viisumia ei myönnetä, on rahat menetetty, eikä syytä epäämiseen tarvitse edes kertoa, tuli suurlähettiläs kertomaan. Koska lähetystö myöntää määrätyn määrän Schengen-viisumeita vuodessa, Alam arveli pakistanilaisten virkailijoiden petkuttavan joidenkin hakemuksissa ja myyvän kiintiöstä sellaisille, jotka maksavat heille 30 dollarin sijasta 300 dollaria.
Tiesin entuudestaan, mitä tsaristisia laitoksia Suomen edustustot ovat. Ennen Aasiaan lähtöäni olin yrittänyt selvittää, mihin maahan suomalainen tarvitsee viisumin. Parin päivän kalliiden ja aikaa vievien soittelujen ja yhdistelyjen jälkeen kerrottiin: 'Teidän on itse selvitettävä. Emme me ole täällä sitä varten.'
Suomen ulkoministeriö auttaa vain bisnesmiehiä. Niinpä Islamabadin lähetystössä matkustustapamme herätti ihmetystä. Kukaan ei ollut aiemmin anonut viisumia bussimatkaa varten Pakistanista Suomeen." (39)
Junalla, bussilla ja peukalokyydillä matkustava Horn hämmästelee, että ikä ihmeen lentodiktatuuri maapallolla vallitsee. Vapaata, uteliasta ja nautiskelevaa kulkemista rajaa ja kutistaa se, että lentolippujen avulla ihmisen liikkumista voidaan kontrolloida. Australiaan saapuvalla matkailijalla pitää olla paluulentolippu. " 'Lentopakko johtuu siitä, että silloin voi näyttää liput etukäteen', valaisi virkailija."
Horn ihailee Saksan edustustojen toimintaa. "Saksalaiset pyöräilijät voivat hakea apua lähestystöstään kuin kotoaan ja käyttää jopa kuriiripostia hiljaisissa maissa. Norjan lähetystöä koristi katos, jossa oli penkit ja jopa vesipullo." (39)
Niin. Eikös Kaakkois-Aasiaa hukuttaneen tsunamin (2004) aikaan Suomen Bangkokin suurlähettiläs Heikki Tuunanen piileskellyt jossain täysin tavoittamattomissa, vaikka mies oli ihan Suomesta asti lennätetty upeaan residenssiinsä hoitelemaan hädässä olevien kansalaistensa etua ja asioita? Suomalaisten massakuolemat eivät riittäneet Tuunasellekaan syyksi keskittyä duuniin ja sen hoitamiseen, mistä palkka hänelle julkisista varoista maksettiin.
Ai joo. Ja sitten tulee aina jostain syystä mieleen se suurlähettiläsrouva, joka esiintyi Petteri Väänäsen vetämässä tv-ohjelmasarjassa. Väänänen oli keksinyt loistoidean: esitellään maailmalla sijaitsevien Suomen suurlähetystöjen keittiöitä! Voi v-ttu. Aivan kuin Väänänen olisi lähtenyt räätälöimään ulkomailla koketeeraavien diplomaattien toiveiden mukaista ohjelmasarjaa. Ohjelmaidea oli teennäinen, typerä ja katsojia aliarvioiva. No, ei Väänäselläkään ollut varmasti sen kummempaa journalistista tavoitetta kuin saada mukava majoitus ja maukkaat ateriat suurlähetystöjen suojissa. Yhdessä osassa esiteltiin Tansaniassa sijaitsevaa suurlähetystöä ja sen keittiötä. Suurlähettiläs oli hienosteleva rouva, joka nähtävästi parhaiden diplomaattiperinteiden mukaisesti kertoi elegantisti lähetystöstään. Se oli kiusallista katsottavaa, sillä rouva suurlähettiläs oli hienostelunsa takia jäykkä kuin tikku paskassa. Kyseinen hieno rouva näyttää olleen Ritva Jolkkonen.
Mitä nämä upeat suurlähettiläät ja heidän uhkeat residenssinsä henkilökuntineen saavat aikaan?
Marketta Horn hämmästelee sitäkin, kuinka tietämättömiä edustustojen työntekijät ovat jopa paikallisista oloista. Kiinassa työskentelevä konsuli ei osaa ostaa edes julkisen liikenteen matkalippuja.
Horn kirjoittaa: "Käyskentelin ostosparatiisissa. Kolmen tunnin kuluttua kukaan ei soittanut [Suomen suurlähetystöstä], joten matkatoimisto soitti uudestaan Suomen suurlähetystöön. Konsuli oli kertonut matkustelleensa Kiinassa eikä ollut saanut ostettua siellä edes asemalta lippuja, selvitti nuori ääni savon murteella. Mielessäni päätin, että Suomen suurlähetystöt voisi kyllä sulkea, mutta tyynesti selitin savolaistytölle: 'Kerro sille konsulille, että olin kuukauden Kiinassa, yövyin retkeilymajoissa ja ostin lippuja busseihin ja juniin niin kuin itse halusin.' " (sivu 404)
Lähettänyt Kaisa Ruokamo

Kirjavinkit VEERA — 4.1.2015
http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/neljan-dollarin-paiva-ekomatka-aasiaan-ja-australiaan

Marketta Horn matkasi yksin yli vuoden Aasiassa ja Australiassa. Intiassa vierähti puoli vuotta, jotkin maat olivat vain läpikulkupaikkoja. Tarkoituksena oli vierailla luostareissa meditoimassa ja ekologiseen elämäntapaan liittyvissä paikoissa. Matkan hän teki pintateitse, ei lentokoneella. Samalla oli tarkoitus elää muutenkin ekologisesti ja minimibudjetilla.
Kirjasta tuli vähän sellainen olo, etten tällä perusteella haluaisi Aasiaan lähteä, sillä Horn antoi kaikesta niin negatiivisen kuvan. Välillä on liian kuuma ja välillä kylmä. Paikalliset ihmiset ovat uteliaita eivätkä osaa englantia. Joka paikassa on alkeelliset olosuhteet, kaikkialla on roskia eikä kukaan välitä ekologisuudesta. Kaikkialla joutuu huijatuksi ja rahaa kuluu muutenkin liikaa vaikkei kukaan niitä huijaisikaan. Vastaavat perusasiat toistuvat, vaikka vieraillut maat ovatkin periaatteessa muuten erilaisia.
Tätä kirjaa kannattaa kuitenkin suositella, koska se antaa todella erilaisen kuvan matkailusta ja samalla voi miettiä omia valintojaan. Itse en aina mieti ekologisuutta matkustaessani enkä sitä, mihin loppujen lopuksi rahani käytän, mutta jatkossa ehkä kiinnitän niihin eri tavalla huomiota. Lisäksi tätä kannattaa suositella sellaisille matkailijoille, jotka ovat kiinnostuneet käymään luostareissa tai haluavat löytää paikkoja, jotka eivät välttämättä ole täynnä turisteja. Itseäni kirjassa kiinnostivat eniten juuri kuvaukset luostarien toiminnasta; miten eri maissa eri uskontokuntiin kuuluvat  yhteisöt ovat samaan aikaan niin erilaisia ja samanlaisia.


Moi, arvoisa tohtori!
Kyllä kirja sopii nuorillekin, jopa paremmin ajatellen matkaan lähtemistä.
Kannesta: Sen aihe ei ilmene nimestä 4 dollarin päivä. Se teksti Ekomatka Aasiaan ja Austraaliaan on liian pienellä ja epäselvällä kirjasintyylillä. Pitäisi nopeasti vilkaisemalla sada selvyys aiheesta myös takakannesta, joka nyt ei sano mitään kirjasta vaan kustantajasta. Yleensä kirjan nimi ei ilmaise tai on harhaanjohtava. Kysyppä muutamalta, mistä kertoo kirja neljän dollarin päivä.
Voisiko kirjan nimen muuttaa, varsinkin kun rahaa meni enemmän?
Etukannessa olevat lippisiimat viittaavat ketunmetsästykseen tai joulukuusen koristeisiin.
Kai tuo tyyli sopii pokkariin.
Onneksi olkoon!
Sano Likelle, että julkaisevat minunkin kirjani.
Näitä määrittelyjä oli aikanaan vaikea löytää guuglamallakaan:
Burka: Kaikkein peittävin islamilaisista hunnuista, silmikolla varustettu kaapu peittää kantajansa päästä jalkoihin. Käytetään etenkin Afganistanissa ja Pakistanissa. Burkasta on Euroopassa tullut yleissana, jolla viitataan toisinaan kaikkiin kasvot peittäviin musliminaisten asuihin.
Nigab: Huntu jättää silmien ympäryksen paljaaksi. Nigabia voidaan käyttää myös erillisen silmät peittävän hunnun kanssa. Käytetään erityisesti Saudi-Arabiassa ja muissa Persianlahden maissa.
Hijab: Musliminaisten tavallisin päähine. Tyypillisin Euroopassa pidettävä hijab on suorakulmionmuotoinen huivi, jonka peittää päälaen, hiukset ja kaulan, mutta jättää kasvot paljaiksi. Hijab-sanalla voidaan viitata myös yleisesti islaminmukaisiin pukeutumistapoihin.

Jos haluat että raportoin virheistä, niin tässä on muutamia.
- Hitlerin sanomisista en paljon tiedä mutta "Arbeit macht frei." oli teksti tuhoamis- tai keskitysleirin portin päällä varmaankin Auswitschissa ( en osaa kirjoittaa nimeä). Se on niin tunnettu asia, että joku voi ihmetellä. Eihän se muuten haittaa.
- Käytät kyntöjuhdasta sanaa sonni, muut käyttävät sanaa härkä uros naudasta. Härkä kai tarkoittaa kuohittua urosnautaa. Sonnia käytetään siitokseen. Se voi olla liian itsetietoinen ja vaikea saada tottelemaan. Myös puhveleita käytetään auran vetämisessä.
- Tiessä ja kadussa kirjoitat olleen reikiä. Tavallisempi on kuoppa. Reikä on jostakin läpi. Reikä voi olla asvalttikerroksessa tai muussa tien pinnoitteessa.
- Alumiini ei ruostu. s. 122. Rauta, teräksessäkin ruostuu, jos ei ole ruostumaton teräs tai peräti haponkestävä.
- s. 123 kirjoitat "repussani ei ollut kuin yhdet vaihtovaatteet". Tuo puheessa usein esiintyvä ilmaisu ärsyttää minua kirjoitettuna. Suosittelen: "repussani oli vain yhdet vaihtovaatteet". Tätä oli muutaman kerran jo aikaisemmin. Luojan kiitos, ei niin usein kuin Mikko Karpin Väinämöisen vyö kirjassa.
- s. 121. Mitä tulppia rasvattiin? Puristettiinko voidetta (vaseliinia) "rasvanippoihin" "rasvarässillä"? Missä putkissa ei ollut korkkeja? Tuskin tuhka käy enää polttoaineeksi. Luulisin sitä käytetyn muuhun, lannoitteeksi, lipeän tekoon. Mahdollisesti seuloivat hiilen palat poltettavaksi. Muistui tuosta, että saksalaiset sodassa puille paljaille jäätyään, keräsivät junasta tippuneita hiiliä radan varresta.
- s. 175  Linkola ei ole huolestunut luonnonvaroista vaan luonnosta, mikäli luonnonvaroilla tarkoitetaan tavalliseen tapaan malmeja, kivihiiltä ja muita fossiilisia polttoaineeksi teknisesti sopivia aineita, apatiittia, soraa, jne.
Tuntuu oudolta väite, että lapsi päättää, kuka on hänen tuleva äitinsä. Vai mitä tarkoitit?
 - s. 190  Kuoppa kaivetaan, ainakin uusi. Vanha peitetty kuoppa tai hauta voidaan avata.
 - s. 192  Muistan lapsena kuulleeni käytettävän sanaa sivuuttaminen nykyisen ohittamisen sijaan. Ei kai ole väärin käyttää vastaan tulevan sivuuttamisesta ohittaa sanaa vaikka ohittaminen tarkoittaa minun mielessäni hitaammasta ohi ajamista samaan suuntaan.
 - s. 196  Lähetyskäskykö vain kristityillä? Tekivätkö muslimit lähetystä, aseellistakin, käskemättä?
 - s. 197  "Huonekalut olivat rustikaalisia." Minun sivistyssanakirjassa ei ole tuota sanaa, vain läheltä liippaa rustiikka, joka tarkoittaa karkeaksi jätetyistä ja pinnalta ulospäin työntyvistä harkkokivistä muurattua julkisivua.
 - s.   Jollakin sivulla kerrot Mårtensonin laulusta, jossa unelmoidaan portaista. Se on musikaalista Viulunsoittaja katolla. Sen mainitseminen olisi tehnyt tietävämmän vaikutuksen.
 - s. 186  Kirjoitat kuin haluaisit Intiaan enemmän turisteja, lentomatkoja, ilotyttöjä....
 - s.  192  Haluatko, että se aarnimetsä hakataan ja laitetaan laskettelurinteet hisseineen ja lentoliikenne Euroopasta kuljettamaan laskettelijoita after ski baareihin.
 Miksi niin usein kerrot suhtautuneesi tylysti miehiin ja heidän haluunsa ja tarpeeseensa nussia? Käytitkö tietoisesti heitä heidän toiveidensa avulla hyväksesi? En minä sano pitikö sinun vai ei.
 - s. 210 Mikä on sementtilana?
 - s. 214  Tässä on taas se kielteinen muoto vaikka myönteinen olisi yksinkertaisempi. Ei ollut kestänyt kuin 4 h. = Oli kestänyt vain 4 h.
 - s. 228  juuston teossa:  "metrin läpimittainen, sementtivalimon näköinen pyörylä, jossa kirnuttiin voita." Oletko aivan eri planeetalta kuin minä, kun käytät tuollaisia sanoja ihan tavallisista tavaroista? Ensinnäkin, ei ole sementtivalimoita vaan betonivalimoita, jotka ovat betonituotteita valmistavia tehtaita eikä laitteita. Sementti on se pulveri, jota sekoitetaan soraan ja veteen ja saadaan betonia. Sementti "liimaa" soran siruset toisiinsa betonin kivettyessä, ei siis kuivuessa. Betoni ei saa kuivua ennen kuin on kivettynyt. Koska kivettymisen kemiallisissa reaktioissa lähtöaineena on myös vesi, jota ilman ei siis kivettymistä tapahdu.
Annas ma arvaan kuin konstaapeli Reinikainen: Se kirnu (vointekolaite) muistutti betoninrumpusekoitinta, tavallisessa arkikielessä betonimyllyä. (Minä omistan niitä kaksi.)
Voin valmistuksen kuvaus ei ole uskottava. Ensinnäkin ainakin eurooppalaisessa voin valmistuksessa maitorasva (voi) erotetaan kermasta eli maidosta, josta on erotettu rasvatonta ainetta vähemmäksi niin, että rasvapitoisuus nousee esim. neljästä 35 prosenttiin. Se mitä kermasta jää rasvan erottamisen jälkeen ei ole heraa vaan kirnupiimää. Heraa muodostuu ja jää juuston valmistuksessa.
Meijerivoi valmistetaan hapattamattomasta kermasta ja on vaaleampaa kuin kellertävä hapatetusta kermasta kirnuttu kotivoi. Nytkin voi paketin päällä on teksti "meijerivoi".
Ekoasiantuntemuksesi joutuu epäilyksen alaiseksi, jos esittelet tietämättömyyttäsi näinkin perustavassa asiassa.
 - s. 235  "Aluksi en uskonut prostraatiota tode....  Ei ole sanakirjassa.
 
Tässä lisää, etkö jo suutu?
- s. 303  Tarjoilija imi muovikanisterista alun letkuun ...  Etkö tunne sanaa lappo? Tarjoilija imaisi oluen juoksemaan lapolla kanisterista tuoppiin.
- s. 324  Valuutat: Thaimaan rahayksikkö on baht, bath, se on kylpy engl.
 - s. 361  Usein olet maininnut heinäkaton.  Onko se olki-, ruoko-, turve- vai todellakin jokin vielä muu heinäkatto. Toki oljet ja ruo'ot ovat heinäkasveja, Poaceae
Poljettava kehruupuu? Voisiko sitä sanoa rukiksi?
 - s. 377  Sateetko olivat repineet rekkojen renkaat rikki? Kummia sateita, terävää vettä suurella voimalla tai nopeudella.
 - s. 383  Jaa että amerikkalaiset ovat panneet ydinjätettä hylsyihin. Melko usein muillakin on esiintynyt merkillistä tietämättömyyttä ampuma-aseiden ammuksista. Tavallisesti pistoolien, kivääreiden, kanuunoiden ja haulikoiden lataukseen käytetään patruunoita. Tavallinen patruuna muodostuu hylsystä, nallista, ruudista ja luodista. Haulikon patruunassa on luodin sijaan tavallisesti ruudin päällä tulppa, ikään kuin mäntä. Asetta ladattaessa ampumista varten patruuna laitetaan piipun takaosassa olevaan patruunapesään. Patruunaa tukee takaa kiväärin lukko, jossa on iskuri. Kun ampuja haluaa luodin lentävän aseesta, hän vetää sormella liipaisinta, jolloin iskuri lyö jousen voimalla nallia. Iskun vaikutuksesta nallissa oleva aine räjähtää ja se sytyttää ruudin. Ruudin palaessa kiinteä ruuti muuttuu nopeasti kuumaksi kaasuksi, jonka tilavuus on suuri verrattuna ruudin tilavuuteen. Silloin piippuun syntyy nopeasti suuri paine, kiväärissä jotain 1000 kertaa ilmakehän paine. Paine kiihdyttää ja työntää luodin piipun läpi lentämään kiväärin tapauksessa nopeudella 500 - 1500 m/s.
Minun tietojeni mukaan köyhdytettyä uraania on käytetty luotien materiaaleina sen suuren tiheyden vuoksi. Uraani on raskaampaa kuin tavallinen luodin materiaali lyijy. Lyijyluoti on pehmeä, joten sen osuessaan vaikkapa luuhun, sen kärki lysähtää leveäksi ja tylsäksi, eikä luoti niin ollen uppoa syvälle. Etenkin jos on tarkoitus, että luoti lävistää teräspanssaria, luodin on oltava kova, nopea ja raskas. Saman kokoisista ja samalla nopeudella lähteneistä luodeista raskaimman nopeus on kaukana suurempi ja sillä voi siis osua kauempaa ja se läpäisee paremmin.
Muutaman kerran olet käyttänyt sanaa konekivääri miehen käsissään kantamasta aseesta jolla ammutaankin käsissä pidettäessä ja monesti olkapäähän tukien. Se on automaattikivääri, mikäli sillä voi ampua sarjatulta. (Suomen kielessä sitä sanotaan puhekielessä rynkyksi eli rynnäkkökivääriksi.) Se tarkoittaa, että ase lataa lippaasta itsestään aina uuden patruunan ja ampuu sen niin kauan kuin liipaisinta pidetään painettuna ja patruunoita riittää. Puoliautomaatilla ammuttaessa on jokaisen laukauksen jälkeen päästettävä liipaisin palautumaan ja sitten uudelleen painettaessa itsestään ladattu seuraava patruuna ammutaan. Hylsyt lentävät aseesta ulos, tavallisesti sivulle.
Konekiväärillä ammuttavat patruunat ovat ns. vöissä. Olet varmaankin nähnyt, kun olet niin paljon väkivaltaelokuvia katsonut. Vyö kulkee ammuttaessa konekiväärin läpi. Minä olin asevelvollisena kenttätykistössä, eikä minulle edes näytetty jalkineväen rynkkyjä eikä konekivääreitä. Tuli mieleeni, että en tiedä lentääkö konekiväärillä ammuttaessa hylsyt ulos vai jääkö vyöhön. Meillä oli vähäisessä ampumaharjoituksessa ja muodollisena aseena talvisodan aikaiset "pystykorvat", yksittäisiä laukauksia niillä ammutaan, lukon alla on viiden patruunan kiinteä lipas eli makasiini. Sieltä saa seuraavan patruunan piippuun kääntelemällä lukon vipua. Saimme kerran pikkuisen kokeilla Suomi-konepistoolia. Tykilläkään en ampunut, olin mittaustiedustelussa. Yhden harjoitusammuksen ammuin singolla.
Edelleen sivulla 383 kerrot kuivurin tapaisen laitteen repineen kanoista höyhenet. Miten ihmeessä sellainen laite voi muistuttaa kuivuria?
Sitten vielä generaattoria oli käytetty lypsämisessä. Ehkä. Generaattorilla tarkoitetaan sähköä tuottavaa laitetta, jonka sisällä on pyörivä osa, roottoriksi tai ehkä ankkuriksikin kutsuttu. Jotta generaattori toimisi, sitä pyörivää on pyöritettävä moottorilla, höyry- tai vesiturbiinilla tai kammesta veivaamalla. Polkupyörissä generaattoria sanotaan dynamoksi, ja siinä roottori pyörii kun sen akselin päässä oleva pyörä nojaa pyörivän rattaanrenkaaseen. Se on varmasti tuttu asia sinulle.
Lypsykone ei tarvitse sähköä vaan alipaineen eli imun. Imu saadaan ilmapumpulla, joka poistaa ilmaa lypsykoneeseen kuuluvasta säiliöstä. Lypsykoneen lypsäessä ilmaa pääsee alipaineiseen tilaan ja siksi sitä pitää sieltä jatkuvasti lypsyn aikana poistaa sillä pumpulla. Pumppua pyöritetään tavallisesti sähkömoottorilla mutta käy se polttomoottorillakin. Tietysti voi tehdä niinkin, että polttomoottorilla pyörittää generaattoria ja sen sähköllä käyvällä sähkömoottorilla pyörittää pumppua. Niinhän Suomessa tehdään sähkökatkon aikaan, eli annetaan virtaa aggregaatilla tyhjöpumpun moottorille. Mutta siinä on oikeastaan turhaa generaattori ja sähkömoottori. Tilapäisenä hätäratkaisuna hyväksyttävä mutta ei jatkuvaan käyttöön tarkoitettuna.
 
s. 385  mainitset ihme koneen: generaattorimylly. Mikä se on?
 
Tässä vaiheessa on käynyt mielessä, että valitat usein sitä, että sinua on yritetty huijata ja onnistuttukin siinä. Uskon sen, varmasti minultakin on saatu enemmän kuin paikallisilta. Minusta ne valuutanvaihtokurssit ovat melkoista vääryyttä niitä köyhiä kohtaan. En minä niiden taksikuskien markkinataloutta pidä miellyttävänä enkä rehellisenä mutta lopputuloksena voitaisiin pitää, että sinä olet "huijannut" enemmän laillisesti. Tosin olet kyllä siitä kärsinytkin epämukavuutta. Olet nähnyt mitä viitosella saa, kuten U.K.Kekkonen.
Voin jo tässä vaiheessa ihmetellä kirjoituksissasi ilmaisemaa asennettasi miehiin. Oletat heidän auttavan a tarjoavan sinulle vaikka kuinka paljon, mutta paheksut heidän seksuaalisuuttaan vaikka eivät edes pyytäisi, kinuaisi, ...  Väitit ilman saasteiden vievän hedelmällisyyden. Pitäisikö viedä potenssi ja halukin?

- kerroit teen lehdet pannun kuivuriin, jossa eroteltiin erikokoiset lehdet toisistaan. Kuivurissa kuivataan mutta lajittelua tehdään esimerkiksi seuloilla tai yleisemmin lajittelijalla.
- Joskus tuli mieleen, että valuuttamuunnoksissa on laskuvirhe, eli kurssi ei ole aina sama. Toisaalta onko niitä hintatietoja turhan paljon. Kirjan nimeä ajatellen niitä saa olla paljon. Minua ei niin paljon kiinnosta jatkuvasti.
- Ihmetytti se "leikkijuna"matka. Matkan pituus ja korkeusero ei minun arvioni mukaan merkitse niin jyrkkää keskimääräistä nousua, että juna kulkee vain kävelyvauhtia. Oliko numerotiedot oikeat? Oliko sileät kiskot? Olen kuullut, että Sveitsissä on rautateitä, joissa on kolmantena hammastettu kisko ja veturissa on sitä vasten vetävä hammasratas. Sileän kiskon kitka ei riitä. Jos kitka riittää, se riittää nopeudesta riippumatta. Nopeuteen tarvitaan vain tehoa lisää. Kitkalla tai hammastuksella saadaan vetovoima. Teho on nopeuden ja voiman tulo. Ehkä rata oli huono ja mutkainen, ja veturi heikko.
- Minulle on tullut sellainen kokemusperäinen intuitiivinen tilastotieto, että olet heikoilla kirjoittaessasi työstä ja tekniikasta. Onko ne sinulle niin vieraita asioita.
 
Se prostraatio selvisi lukemalla mutta
Kiinan raha ei ole jeni vaan juan. 10 juania on noin yksi euro. Jenejä käytin Japanissa.
 
- s. 279. Valitit, että kenenkään mieleen ei tullut auttaa. Ihan pian kerrot että joku lähti sinulle oppaaksi.
- s. 407 Suihkumoottorimatkustajalentokoneen polttoaine on kerosiinia eli lentopetroolia, melkein samaa kuin lamppuöljy eli valopetrooli. Jos kone kuluttaisi 30 000l/h ja matka kestää 9 tuntia, polttoainetta kuluisi 270 kuutiometriä ja tankeissa pitäisi olla vielä huomattavasti lisää sen varalta, että kone ei voikaan jostain syystä laskeutua minne piti vaan joutuu lentämään jollekin toiselle kentälle. Ajattelepa, mihin siinä lentokoneessa saa mahtumaan vaikkapa 350 m3 polttoainetta. Mikähän kone se oli.
 - s. 409  Nojatuoleihin oli upotettu mikrofonit, kerroit. Minä luulen, että ne oli kaiuttimet tai kuulokkeet. Sinä kai kuulit niistä ääntä. Mikrofooniin puhutaan mm. puhelimessa.
 - s. 417  taas jollakin oli mikrofoni korvassa  Ei kai. Se oli kuuloke, josta kuuli puhetta.
 - s. 412  Kerroit joutuneesi ylittämään jokia Hongkongissa siirtyessäsi saarelta toiselle. Nehän on meren saaria, joiden välillä ylitit merta.  Muuten ihmettelen, jos lähetystöjä oli muualla kuin varsinaisella Hongkong pääsaarella, Lantau Island ja mantereella Kovloon niemellä. Oliko siellä Red Star Ferries liikenteessä Hongkongin ja mantereen välillä? Menikö bussi tunnelissa meren ali tultaessa lentokentältä Hongkong saarelle?
Miten ihmeessä jaksoit olla kiinostunut ja sietää loputtomiin kaikenkarvaisia luostareita?



Naisten kirjoittamia matkakirjoja 11.9.2014

https://reissaustajaruokaa.wordpress.com/tag/marketta-horn/

Olen tykännyt myös Marketta Hornin ”Neljän dollarin päivästä”. Pallontallaajien nettikeskusteluissa olen lukenut siitä semmoista kritiikkiä, että lukijoita on myötähävettänyt se miten joku rikkaasta länsimaasta reissuun lähtevä köyhäilee ja antaa köyhien tarjota itselleen ulkomailla esimerkiksi ruokaa. Kyllähän köyhäily välillä vaikutti menevän hieman överiksi, mutta mielestäni kritisoijat eivät ole tajunneet sitä, että jotkut elävät Suomessakin todella köyhästi omavaraistaloudessa ja on ok että hekin lähtevät matkoille. Hornin reissu oli erilainen ja siksi siitä oli syytä kirjoittaa kirja. Hänen ashram- ja buddhalaisluostarivierailunsakin olivat kiinnostavaa luettavaa.

Sateenvarjoton 2013

http://sateenvarjoton.blogspot.fi/2013/02/marketta-horn-neljan-dollarin-paiva.html

Ja taas tuli luettua yksi mahtava matkakirja, tällä kertaa Marketta Hornin "Neljän dollarin päivä" (2011), pokkari 647 sivua. Marketta Horn matkusti (v.2004) Suomesta Euroopan halki Aasiaan ja Australiaan. Ja palasi Aasian Mongoliasta Trans-Siperian junalla Venäjän kautta takaisin Suomeen.
Tarkoitus oli liikkua ja muutenkin elää mahdollisimman ekologisesti. Miten onnistui? Matka kesti yli vuoden. "Neljän dollarin päivä" on valtiotieteen tohtorin reppureissu; hyvin kansantajuinen, rehellinen ja hauska. Horn omaa lisäksi terveen maalaisjärjen! Minua ilahdutti myös Hornin tapa välillä "tyhjentää pää" jatkuvasta muutoksesta: Horn vuokrasi halvan hotellihuoneen, eristäytyi sinne päiväksi...pariksi, löhösi ja katseli Hollywood-leffoja, eurooppalaisia ja amerikkalaisia tv-kanavia. Siitä oli taas hyvä sukeltaa uusien tapojen sekamelskaan. "Neljän dollarin päivä" on ekonäkökulmaa läpi kirjan tarkkaileva, erittäin mielenkiintoinen ruohonjuuritason matkakertomus!

Kirjanviemää, Marja

http://kirjanviemaa-marja.blogspot.fi/2013/09/neljan-dollarin-paiva.html

Rakastan matkustamista ja tämä tuntui oivalliselta matkalukemiselta, kun lähdin itse valloittamaan Eurooppaa junalla. Marketta Horn oli 54-vuotias lähtiessään vuonna 2004 viettämään sapattivuotta Aasiaan ja Australiaan. Tavoitteena oli matkustaa mahdollisimman ekologisesti mahdollisimman pienellä budjetilla. Matkasta muodostui yhden naisen mielenosoitus kertakäyttökulttuuria vastaan. Matkasta ei haasteita puuttunut, mutta matka myös palkitsi monin tavoin. Matkakertomus oli äärimmäisen kiehtova, kauhistuttava ja matkakuumetta nostattava, mutta jotenkin ärsyttävä. Matkaan sisältyi monenlaista haastetta viisumien saannissa, matkalippujen hankinnassa, majapaikan löytämisessä. Monet hankaluuksista johtuivat kielimuurista, länsimaalaisuudesta ja kulttuurieroista. Kirjoittaja matkusti itseään säästämättä, mutta välillä mietin, että olisiko edes vähän voinut joustaa periaatteistaan. Ainakin itsellä on sellainen kokemus, että välillä matkoilla on parempi tehdä kompromisseja ihan jo oman hyvinvoinnin takia jos ei muuten. Lisäksi Marketta vaikutti välillä melko epäkohteliaalta. Kirja oli melkoinen kokoelma kuvauksia erilaisista ekologisista ja henkisistä keskuksista ja kirjoittajan perma- eli kestokulttuuria kannattava maailmankatsomus tulee erittäin selväksi. Välillä hieman ärsyttävä ja toistuva paasaaminen roskaamisesta ja muovin pahuudesta alkoi ottaa päähän. Kirjoittaja on ihan syystä huolissaan maailman hukkumisesta muoviroskaan, mutta jatkuva paasaaminen oli puuduttavaa. Kuvaukset erilaisista hengellisistä keskuksista ja niiden päivärytmeistä menivät myös päässäni iloisesti sekaisin eivätkä kiinnostaneet suuremmin. Luullakseni olen liian mukavuudenhaluinen ymmärtämään niiden askeettisuutta. En myöskään oikein ymmärrä sitä, että ihmiset kaikkialta maailmasta alkavat seuraamaan jotain itse valitsemaansa gurua. Olisin itse nauttinut enemmän matkakertomuksesta, josta välittyy enemmän sitä vapauden tunnetta mitä matkustaminen suo. Sellaista puhdasta fiilistelyä, miten mahtavaa on vaeltaa tuntemattomia katuja ja vetää sisäänsä vierasta ilmaa. Sitä iloa, jonka uusi paikka tuo. En löytänyt sitä tarpeeksi tästä kirjasta. Tarina olisi lisäksi kaivannut tiivistämistä ja oikolukua. Painovirheiden määrä oli tuskastuttava. Vielä yksi juttu; ihanko tosissaan kaikki miespuoliset ihmiset 12-vuotiaista poikasista buddhalaisiin munkkeihin haluavat harrastaa seksiä 50+ suomalaisnaisen kanssa Aasiassa? En ole itse vielä päässyt Turkkia idemmäs niin en osaa sanoa omasta kokemuksesta (enkä sovi ikähaarukkaankaan vielä, onneksi). Seksinvonkaajien määrä tässä kirjassa oli hämmentävä.


Lukupäiväkirja ja joitakin ajatuksia kirjoista.

Marja 4.9.2013

Rakastan matkustamista ja tämä tuntui oivalliselta matkalukemiselta, kun lähdin itse valloittamaan Eurooppaa junalla.
Marketta Horn oli 54-vuotias lähtiessään vuonna 2004 viettämään sapattivuotta Aasiaan ja Australiaan. Tavoitteena oli matkustaa mahdollisimman ekologisesti mahdollisimman pienellä budjetilla. Matkasta muodostui yhden naisen mielenosoitus kertakäyttökulttuuria vastaan. Matkasta ei haasteita puuttunut, mutta matka myös palkitsi monin tavoin.
Matkakertomus oli äärimmäisen kiehtova, kauhistuttava ja matkakuumetta nostattava, mutta jotenkin ärsyttävä. Matkaan sisältyi monenlaista haastetta viisumien saannissa, matkalippujen hankinnassa, majapaikan löytämisessä. Monet hankaluuksista johtuivat kielimuurista, länsimaalaisuudesta ja kulttuurieroista. Kirjoittaja matkusti itseään säästämättä, mutta välillä mietin, että olisiko edes vähän voinut joustaa periaatteistaan. Ainakin itsellä on sellainen kokemus, että välillä matkoilla on parempi tehdä kompromisseja ihan jo oman hyvinvoinnin takia jos ei muuten. Lisäksi Marketta vaikutti välillä melko epäkohteliaalta.
Kirja oli melkoinen kokoelma kuvauksia erilaisista ekologisista ja henkisistä keskuksista ja kirjoittajan perma- eli kestokulttuuria kannattava maailmankatsomus tulee erittäin selväksi. Välillä hieman ärsyttävä ja toistuva paasaaminen roskaamisesta ja muovin pahuudesta alkoi ottaa päähän. Kirjoittaja on ihan syystä huolissaan maailman hukkumisesta muoviroskaan, mutta jatkuva paasaaminen oli puuduttavaa. Kuvaukset erilaisista hengellisistä keskuksista ja niiden päivärytmeistä menivät myös päässäni iloisesti sekaisin eivätkä kiinnostaneet suuremmin. Luullakseni olen liian mukavuudenhaluinen ymmärtämään niiden askeettisuutta. En myöskään oikein ymmärrä sitä, että ihmiset kaikkialta maailmasta alkavat seuraamaan jotain itse valitsemaansa gurua.
Olisin itse nauttinut enemmän matkakertomuksesta, josta välittyy enemmän sitä vapauden tunnetta mitä matkustaminen suo. Sellaista puhdasta fiilistelyä, miten mahtavaa on vaeltaa tuntemattomia katuja ja vetää sisäänsä vierasta ilmaa. Sitä iloa, jonka uusi paikka tuo. En löytänyt sitä tarpeeksi tästä kirjasta. Tarina olisi lisäksi kaivannut tiivistämistä ja oikolukua. Painovirheiden määrä oli tuskastuttava.

Vielä yksi juttu; ihanko tosissaan kaikki miespuoliset ihmiset 12-vuotiaista poikasista buddhalaisiin munkkeihin haluavat harrastaa seksiä 50+ suomalaisnaisen kanssa Aasiassa? En ole itse vielä päässyt Turkkia idemmäs niin en osaa sanoa omasta kokemuksesta (enkä sovi ikähaarukkaankaan vielä, onneksi). Seksinvonkaajien määrä tässä kirjassa oli hämmentävä.

Tiede, keskustelu, kestävä kehitys, 13.5.2011 vierailija
Kestävä x-kehitys? Eli minkä pitää kehittyä? Yleensä kai ajatellaan, että talous ja aineellinen hyvinvointi on se mitä tarkoitetaan.
Tieto voi lisääntyä ja ajattelukyky kehittyä ilman talouden ja kulutuksen kasvua.
Näitä hipihköjä kokeiluja lienee aika paljon ympäri maailmaa
http://fi.wikipedia.org/wiki/Permakulttuuri
Marketta Horn julkaisi kirjani päiväkirjastaan maailmanympärimatkallaan kun kiersi näitä maatiloja, eikä olot olleet kummoisia. Ei aineellisesti eikä etenkään yhteisöllisesti.


Bookcrossin.com, Maailmanlaajuinen kirjasto  
Päiväkirjamerkintä 23. elokuuta 2013, Chania, Kokkola, 
Keski-Pohjanmaa / Mellersta Österbotten, Finland

Huh mikä järkäle - yli 600 sivuinen pokkari! Mielenkiintoinen ja kuitenkin suhteellisen nopealukuinen. Paljon tarinaa erilaisista buddhalaisyhteisöistä ja luostareista eri maissa, myös ekokylistä ym. permakulttuuriin liittyvästä tärkeästä asiasta. Avarsi  ainakin kovasti minun tietämystäni!
Osallistun tällä kirjaalla myös Erilaiset kulttuurit-haasteeseen. Tässä olisi montakin maata ja kulttuuria valittavana, mutta olkoon se tällä kertaa vaikka Pakistan.
 Tässä vielä mielenkiintoinen linkki Marketta Hornin elämän suunnasta suuren matkan jälkeen:
 http://www.ess.fi/?article=227206


Päiväkirjamerkintä  22. huhtikuuta 2014, Runojalka, 
Kokkola, Keski-Pohjanmaa / Mellersta Österbotten, Finland

Melkoisen reissun on Marketta Horn tehnyt. Ja melkoisen rohkea nainen! Kirja on paitsi kuvaus erilaisesta matkasta, myös kurkistus erilaisiin maailmankatsomuksiin ja elämäntapoihin. Aluksi luin suurella mielenkiinnolla, mutta sitten alkoi puuduttaa samaan  tapaan kuin olisi joutunut katselemaan loputtomiin vieraan ihmisen lomakuvia. Kirja on mielestäni siis liian pitkä, enkä jaksanut lukea sitä aivan loppuun asti.

  
Päiväkirjamerkintä  1. joulukuuta 2014, sigyn22, Piikkiö, 
Varsinais-Suomi / Egentliga Finland, Finland

Vapautettu 1 v sitten (1.12.2014 UTC), Piikkiö, Varsinais-Suomi / Egentliga Finland, Finland
KONTROLLOITU VAPAUTUS: Olen lukenut kirjan jo aikoja sitten ja nyt huomasin sen olevan toisenkin toivelistalla. Siispä kirja lähti tänään postipaketissa kohti seuraavaa lukijaa.


Siperian kautta eteenpäin
blogi Seija, 24.8.2010
Tässä vaiheessa matka ei ole varma, reitti ei ole varma....Burma..pääseeköhän sinne edes. Siis Myanmar
Thaimaa....olen ollut siellä Bangkokissa ja pohjoisessa Chiang Maissa noin vuonna 1973 tai 1974.
Vietnam....erityisen kiinnostava, Laos....erityisen erityisen kiinnostava

Marketta Horn matkusteli jossain siellä, hänen pikkuisen ärsyttävä kirjansa Neljän dollarin päivä  pitääkin lukea uudelleen. Marketta Horn matkusti pieni reppu selässään pikkubudjetilla ekologisesti, antaa kivoja vinkkeja, mutta suhtautuu uskontoihin usein äreästi ja kiukkuisena; rukouskutsu oli hänelle joku tiejyrän kaltainen inhotus ja häirintä. Huppariin pukeutuva aikuinen nainen (Marjatta Hornilla taisi olla kaksi hupparia matkassa, punainen ja musta, toinen taisi olla Amnestyn) saa takuuvarmasti outoja katseita ja huonoa kohtelua; joissain paikoissa olisi hyvä tietää ja opetella edes pikkuisen paikallisia tapoja ja yleisiä käsityksiä. Siitä huolimatta tai sen takia kirja oli mielenkiintoista luettavaa.

Huutonet 4.1.2016 - 4e plus postitus 6e
Kirja on mielenkiintoinen ja monipuolinen ja ennen kaikkea rehellinen, viisaan ja rohkean naisen kuvaus sapattivapaalla tehdystä ekomatkasta Aasiaan ja Australiaan. Horn on todellinen reppureissaaja, joka kohtaa matkallaan niin huvittavia, kuin surullisia - niin vaarallisia, kuin rauhaisiakin hetkiä. Erilaiset kohtaamiset eri kulttuurien kanssa ja Hornin omat pohdinnat ja arvojensa peilaaminen ympäristön vastaaviin, ovat mielestäni parhainta antia. Kirja avartanee näkemyksiä myös maahan/maastamuuttajista.


Kirjasi Nejän dollarin päivä huh huh. Olitpa seikkailujien seikkailija. Mitä tuohon nyt sanoisi. Tietysti olet haaveillut matkan toteuttamisesta, itse matkalla sinulta on vaadittu uhkarohkeutta, valtavasti mielikuvitusta, pikaisia päätöksiä, kärsivällisyyttä odottaa jotain kulkuvälinettä tuntikausia, kikkailun ominaisuuksia on pitänyt käyttää mitä ihmisestä vain löytyy. Loppukädessä onnela ja onnistumisella ollut suurin merkitys. Ihme että olet selvinnyt hengissä etkä viru jossain vankilassa. Olet sinä ollut näky, yksi ainut valkoihoinen mustien ihmisten seassa ja joukossa - äkkiseltään koko lukeminen kirjassa.  Hyvä kirja. Hyvä lukea, siinä pystyi kuvitteellisesti olemaan mukana. On täällä maapallolla monenlaista kulttuuria ja elämää. Olisi joskus mukava kuulla kun kerrot niistä tapahtumista. Hyvä että olet vielä olemassa – kertomassa meille.



12.2.2018 Hei Marketta! Googletin reppureissaustarinoita Aasian suunnalta ja törmäsin kertomuksiisi. Paitsi reissaamisesi, niin myös irtiottosi Mörkökorpeen tuntui uskomattomalta. Toivon, että uskaltaisin joskus tehdä samalla lailla. Siihen asti reissaan kesälomillani ja nautin elämästäni muuten. Yst. terv. Tiina