Luonnonuskon ja hiljaisuuden luomutila

Olen täällä Valamon luostarissa retkeilymajassa paossa puhelinta. Hiihtelen Suojärvellä, kirjoittelen, syön hyvin, nautin elämästä. Olen välillä miettinyt vanhainkotihankkettanne. Täytyy sanoa, että se kiinnostaa minua. Jotain sen tapaista olen itsekin suunnitellut pitkään. Maaseudun eristyneillä pikkutiloilla vaihtoehtoinen elämänmuoto ei ole useinkaan riittävän vaihtelevaa ja me virikkeellistä samanmielisen "kyläyhteisön" puuttumisen takia. Monet kommuunit taas ovat kaatuneet liikaan sosiaalisuuteen, yksityisen puutteeseen. Niin kuin tiedätkin. Pitäisi löytää yhteisömuoto, jossa toteutuisivat niin yksityisyyden kuin sosiaalisuuden vaatimukset. En tosiaan aio jäädä loppuelämäkseni rivitalokämppääni, josta puuttuu kunnollinen viljelymahdollisuus paljon muun ohella. Sikäli minulla on elämässäni sopiva vaihe tehdä suurikin muutos.

Haluaisin asua yhteisössä, joka olisi suurimmaksi osaksi, ellei kokonaan, omavarainen; missä ihmiset tekisivät työtä oman yhteisön alueella, eivät poistuisi sieltä kaupunkeihin tai taajamiin töihin - silloinhan olisi kyse vain kaupunkielämään kuuluvasta "lähiöstä" (tai etiöstä) ja missä ei omistettaisi yksityisautoja eikä muitakaan kovan teknologian tuotteita. Yhteisöllä voisi siirtymävaiheessa olla esim. yhteinen pakettiauto kuljetuksia varten, mutta siitäkin olisi hyvä päästä myöhemmin eroon. Luomuviljely, kompostikäymälät yms. kuuluisivat tietysti asiaan. Olisi upeaa jos voisi muodostaa yh- ; teisen leipomon, juustolan tai meijerin, idättämön, ehkä pesulan yms. Olisi kiva kuulla oletko samoilla linjoilla kanssani yllä mainituissa peruskysymyksissä.

Olen välillä haaveillut myös uudesta henkisestä ja uskonnollisesta elämästä ekologisesti tasapainoisessa yhteisössä.

Jos rakennettuja tiloja olisi tarpeeksi, voisi jopa perustaa kauneimpien luostariperinteiden mukaisen pienen Maauskon, Luonnonuskon, Hiljaisuuden Luostarin, jonne ekokylän jäsenet ja ulkopuolisetkin voisivat vetäytyä meditoimaan, hiljentymään, elämään ulkonaisesti hyvin yksinkertaista elämää.

Luostarin meditaatiotiloihin voisivat ekokylän asukkaat tulla yhteisiin meditaatiohetkiin aamuin tai Yhteisön Metsän vanha osa voitaisiin rauhoittaa Pyhäksi Lehdoksi. Jonkun Erkki Lähteen tai Tapio Kaitaharjun kaltaisten tyyppien avulla voisi kartoittaa yhteisön metsäalueiden bioenergiakentät ja "luonnonhenget". Tietysti metsänkäyttö olisi erittäin pehmeää.

Miltä kuulostaa? Meneekö liian pitkälle?

Joka tapauksessa olen kiinnostunut tulemaan tavalla tai toisella mukaan "hankkeeseesi". Kun kuulin, että Pihlajaveden paikan rakennukset ovat rakennus- ja kulttuurihistoriallisestikin arvokkaita, aloin tosissani innostua. Uskon, että minulla on joitakin erityistaitoja, joita yhteisö voisi tarvita. Olenhan mm. yrttitarhojen suunnittelija. Yrttitarhahan pitää tietenkin olla! Ja olen jo noin 15 vuotta harjoittanut luomuviljelyä, hapankaalin tekoa, kalastusta (en niin kauaa, sitä vain n. 5 vuotta ajoittain) ja suhteellisen vaatimatonta elämää, ulkonaisesti siis.

Olisi mukava tavata ja jutella rauhassa, jos ajatukseni ja persoonani kiinnostavat sinua vanhainkotihankkeesi yhteydessä.

Kirkkaita päiviä ja puisia iltoja t.