Toni Lahtinen:

Maailmanlopun alkuja

Myytit ja ympäristöhistoria suomalaisessa nykykirjallisuudessa Vastapaino 2025

Mitkä ovat ekologisten ongelmien eettisiä kysymyksiä? Humanistisen ympäristötutkimuksen piiriin luetaan ekokriittinen tutkimus, posthumanismi, ympäristöhistoria ja ympäristöviestintä. Ympäristöön liittyvien eetisten ongelmien taustalla on ajatus inhimillisen ja ei-inhimillisen olemassaolon erillisyydestä. Ekokriitikot ovat kiinnostuneita kertomuksista ja puhetavoista, jotka paljastavat ihmisen ja ympäristön ruumiillisen yhteyden. Humanistinen ympäristötutkimus voidaankin määritellä historian ekologisoinniksi ja ekologian historioinniksi eli pyrkimykseksi etääntyä historian kirjoituksen ihmiskeskeisyydestä.

Rob Nixonin näkemykset ympäristöongelmista asteistaisina ja kasautuvina ilmiöinä tarkoittavat hidasta väkivaltaa, jonka katatrofaaliset jälkiseuraukset ovat ajallisesti ja paikallisesti vaikeasti havaittavissa. Aikaisemmin ajateltiin, että ekologiset muutokset ovat liian suuria ja voimakkaita ihmisen vaikutukselle. Teollisen vallankumouksen jälkeen huomattiin ihmisen kasvaneen lajina biologisesta toimijasta geologiseksi voimaksi.
Antiikista alkaen ilmastolla on selitetty kulttuurisia eroja sekä oikeutettu imperialismia. Monimuotoisemmalla tutkimusmateriaalilla voidaan saavuttaa syvempää ymmärrystä siitä, mitä ympäristö on kulttuurisesti merkinnyt eri aikoina ja eri luonnonolosuhteissa.

Myytit selittäjinä?
Tiede toteuttaa myös paholaisen aikeita: Georg Henrik von Wrightin Tiedon puu (1957) käsittelee kolmea edistysuskoon kiinnittyvää myyttiä eli myytit Tiedon puu, Titaani Prometheuksesta ja Faustista. Kaikissa on aiheena inhimillisen tiedon rajat.
Katastrofiviihteessä on esiintynyt tiuhaan raamatullisia vedenpaisumuksia ja faustisia tiedemiehiä, mutta konkreettinen kiinnostus myyttejä kohtaan on ollut vähäistä. Myytillä viitataan laveasti maailmaa selittävään uskomukseen tai kertomukseen, jonka avulla ihminen pyrkii hahmottamaan maailmankaikkeuden tai yhteisöjen järjestystä ja itseään osana tätä kokonaisuutta. Myytit toimivat inhimillisen ymmärryksen malleina ja muotona, inhimillisen itsetuntemuksen ja tarkastelun välineinä, kulttuurissa alati läsnä ajattelun kaavoina ja syvärakenteina. Siinä missä historiantutkimus pyrkii todenmukaisuuteen, myyteissä olennaista ovat niiden edustamat arvot. Allegorinen myyttiaines on kirjallisuuden peruaselementti, ihminen hyväksyy osansa maailmankaikkeudessa tai alisteisuutensa suuremmille mahdeille. Myytit eivät vastaa historiankirjoitusta.
Jumaltaruston hyödyntäminen oli tyypillistä antiikin kirjallisuudessa. Etenkin teknologisia uhkia on kuvattu ihmisen hybristä käsittelevien myyttien avulla kuten Hyvän ja pahan tiedon puu, Baabelin torni, Prometheus. Näiden kulttuurihistorialliset muunnelmat kuten Faust, Frankenstein ja Titanic ovat yhä enemmän läsnä.
 
2010-luvun jälkiapokalyptiset kertomukset johdattavat riemuvuoden kaltaiselle ajatukselle uudesta yhteiskuntajärjestyksestä. Suurkatastrofeista selviytyneet rakentavat kestävämpää maailmaa ja rakentavat toivoa oikeudenmukaisemmasta maailmasta.

Yksi antiikin kosmisista myyteistä on Olympoksen jumalien ja Titaanien  valtataistelu. Se oli jumalten sota, jossa vanhat kosmoksen ja luonnon jumalat, titaanit, saivat väistyä uuden, Zeuksen johtaman jumalten sukupolven tieltä. Titaanit edustivat Friedrich Jungerin ajattelussa 1930-luvulta lähtien tekniikan negatiivisia voimia. Teknologia ja koneet orjuuttavat titaanien lailla maailmaa. Modernin maailman titaanimaisuus näkyy ajan ilottomuudessa ja kauneuden arvojen katoamisessa. Junger nosti esiin ideaalin kaaosta jäsentavää kauneutta edustavat Apollonin, Dionysoksen ja Panin jumalhahmot, jossa patoraalimiljöössä vallitsi rauha ja yhteiselo. Asioiden salaperäisestä orgaanisesta yhteydestä syntyi maailman lumous. Jungerille titaanit merkitsivät modernin maailman tuhovoimia ja negatiivisia jumalia, jotka tulisi titaani Japetoksen pojan Prometheuksen tavoin kahlita takaisin kallioon.

Antiikin tarustosta edustaa Prometheus, joka varastaa jumalilta tulen ihmiskunnan käyttöön. Samaa kulttuurista koristelmaa on sommiteltu Tsernobylin raunioille: voimalan lähelle rakennetulla muistoalueella komeilee nykyajan Prometheuksen patsas, käsissään riehuva tuli. Tiedon ja teknologian symboli. Myyttien mukaan juuri Prometheus opetti ihmisille tieteen antamalla heille tulen ja siten mahdollisuuden hallita maailmaa. Teko merkitsi myrkytettyä lahjaa, joka riisti ihmisiltä pastoraalisen rauhan ja vapauden. Jurgenin negatiivinen näkemys titaaneista erosi Sturm und Drangin ja saksalaisen romantiikan katsomuksista. Goethen Prometheus-runon kapinoiva titaani oli sankari ja jumalten vihaaja.

Baabelin torni -kertomus ihmiskunnasta tavoittelemassa jumalankaltaista asemaa rinnastuu antiikin käsitykseen hybriksestä, jolla viitataan ihmislajin ylpeyteen ja haluun hallita, mikä johtaa lopulta traagiseen tuhoon.

Saksalaisen 1500-luvun anonyymin kansalliskirjan Faust-myytin avulla on käsitelty myös teknisen edistyksen vaaroja. Myytissä paholainen tukee ihmisen pyrkimystä laittautua luonnon herraksi. Faustin edustama kokeellinen luonnontiede läheni noituutta ja salatietoa ja faustisuus tarkoittaakin ihmisen halua nousta kohti sellaisia jumalaisia korkeuksia, joista titaanit syöstiin taistelussa manalaan.

Siinä missä Odysseuksen ja Prometheuksen hahmoihin on liitetty poikkeuksellinen älykkyys, Pimenoffin romaanissa arrogantit mieshahmot ruumiillistavat koko länsimaista insinööritaitoa,  lääketiedettä sekä talousajattelua. He edustavat allegoriselle romaanille tyypillisiä litteitä hahmoja. Risteilijöissä tietotekniikan navigoimat loistoristeilijät vertauskuvallistavat mielipuolisen ihmissuvun matkaa perikatoon: matkustajat luulevat olevansa matkalla uuten maailmaan, mutta kukaan ei tosiasiassa tiedä minne alus heidät vie

Titanicin kohtalosta on esitetty poliittisia tulkintoja. Pimenoffin sekä Kaplinskin esseessä Titanic yksi keskustelunaiheista homeerisen uhkarohkeuden lisäksi ovatkin nykyaikaiset navigointijärjestelmät, joiden korkeatasoinen ja hienovarainen tietotekniikka on syrjäyttänyt merimiesten taidon. Kaikki Titanicin matkustajat eivät edes tunteneet kohtalokasta kosketusta jäävuoreen, ja alus upposi vasta tunteja törmäyksen jälkeen.

Poliitikoilla on illuusia, he pelaavat itselleen edullisempia asemia ja järjestelevät Titanicin kansituoleja vaikka laiva jo uppoaa. Matti Wuori kirjoitti 1993, että jättiläismäinen valtamerilaiva edustaa anglosaksisen rodun herruutta merellä. Laivassa oli 7 kerrosta ja kolme kellarikerrosta, seitsemän kilometriä käytäviä, umpikujia, lukittuja ovia. Eipä siirtolaisia yritetty herätellä.  Pelastusliiviväki ei saanut kunniaa hukkua mereen. Kesken kaiken puhkesi luonnoton talvi kun Titanicin suojaavat kerrostumat upposivat. Estettiinkö lukoilla kolmannen luokan nousu haaksirikon satuttua vai ainoastaan kulkutautien leviäminen maahamuuttolakien mukaisesti?

Haaksirikko on yhdistetty myös kertomukseen Baabelin tornista. Tornissa on nähty symmetriaa suhteessa Titanicin sosiaaliseen ja fyysiseen rakenteeseen, sillä alemmilta kansilta oli pitkä matka pelastuslauttojen ääreen. Ensimmäisen luokan matkustajista pelastui 62 %, kolmannen luokan 25 %. Kun haaksirikon syypäitä etsittiin oikeudessa, aluksesta huomattiin puuttuvan pelastuveneitä siksi, että suunnittelijat olivat laiminlyöneet matkustajien turvallisuuden näyttävyyden ja voittojen hinnalla.

Risteiliä-romaanissa köyhimpien nouseminen yläkannelle kaataisi koko laivan. Varmasti. Miehistöllä ei ole koulutusta, ei ammattitaitoa, ei kielitaitoa, mutta ei ole sitten palkkavaatimuksiakaan.

Länsimainen perinne rakentuu ajatukselle tiedon ja sodankin kautta saavutettavasta hallinnasta.
Platonin vertaus tarjoaa maalin globaalille maailmalle, josta laivan tavoin puuttuu ylimääräinen tila, johon voisi hetkeksi vetäytyä kuten maavoimien sotilas Akhilleus telttaansa.


Franken oli alkanut kummitella julkisessa keskustelussa tieteen kehityssuunnasta, kun terveydelle vahingolliseksi pidetystä geenimanipuloidusta ravinnosta kiisteltiin kiivaasti frankefoodina. Tohtori Frankensteinista kasvoi kahdessa vuosisadassa yksittäistä romaanihenkilöä laajempi univeraali hahmo, joka samalla vieraantuu elämästä, luonnosta ja inhimillisistä tunteista. Hän on synonyymi paitsi luomalleen hirviölle myös tieteellisille kokeille, jotka riistäytyvät ihmisen valinasta Shallyn romaanissa. Taustalta löytyvät antiikin tarinat Prometheuksesta ja Pandoran lippaasta, Raamatun luomiskertomus ja Hyvän ja pahan tiedon puu sekä Faustin legenda, etenkin Goethen allegorinen tulkinta Faustista koko ihmiskunnan edustajana. Teosten kuvaukset luomisen kahdeksannesta päivästä.

Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma on maailman tunnetuin dystopia, jossa lisääntyminen on erotettu seksuaalisuudesta ja koeputkissa hedelmöitetyille ihmisille on määrätty tietyt sosiaaliset tehtävät, mikä johtaa ihmisen yksilöllisyyden katoamiseen ja biologisen ainutlaatuisuuden menettämiseen. Pereot mundissa ihmisen aivotoiminta käännetään matemaattisiksi symboleiksi ja totaalitallenteeksi. Maailmankaikkeudessa toistuvat numeeriset ja geometriset lainalaisuudet ovat elämää ohjaavia voimia.

Vuonna 1962 ilmestyi meribiologi Rachel Carsonin Äänetön kevät, populaari tietokirja ympäristömyrkkyjen vaikutuksesta. Pelottava kuvaus luonnosta perustuu sekä kylmän sodan ydintuhon uhkaan että myrkkyjä tuottavaan kemianteollisuuteen: "Kaikkialla oli outo hiljaisuus, linnut - minne ne olivat joutuneet? Ihmiset puhuivat niistä, ihmeissään ja levottomina. Ne harvat linnut joita joskus nähtiin kävivät kuolinkamppailuaan: ne vapisivat rajusti eivätkä pystyneet lentämään. Kevään ääniä ei enää kuulunut. Aamut, jotka kerran olivat tulvillaan punarintasatakielien, kyyhkysten, närhien, peukaloisten ja  muiden lintujen kuoron iloista laulua, olivat nyt mykkiä. Hiljaisuus lepäsi niittyjen, metsien ja soiden yllä." Kirja on esimerkki maalistuneesta ilmestyskirjallisuudesta, joka ei enää pääty kristillisen apokalypsin tapaan uuden valtakunnan syntyyn ja valittujen pelastukseen, vaan maailmanlopun totaaliseen hävitykseen. Huolimatta siitä, että ympäristömyrkkyjen haitat tiedostettiin jo aiemmin, tiedettä popularisoivan teoksen myötä lainsäädäntöön, tiedotusvälineisiin ja populaarikulttuuriin sanoma levisi politiikkaan.
Leena Krohnin Kynä ja kone leikittelee Jussica Parcin ajatuksella herättää geeniteknologian avulla henkiin sukupuuttoon kadonneita lajeja. Synteettinen evoluutio on luonnollisen evoluution suoraa jatkoa, jonka alusta ihminen on vastuussa kuten geosentrisyys murtui ja ymmärsimme elävämme vain yhden pienen planeetan pinnalla äärettömässä maailmankaikkeudesa. Aivot toimivat ymmärtämättä itse kuinka. Aivojen tehtäväksi kerrotaan järjestyksen ja merkityksien luominen tästä materiaalisen todellisuuden loputtomasta informaatiosta, aivan kuten kasvien fotosynteesi tuottaa jotain orgaanista ja ravitsevaa. Ajatteluun kuuluu optimistinen odotus siitä, että teknologisen kehityksen myötä syntyy jälki-ihminen, posthuman, joka ylittää ihmistä yhä kahlehtivat inimilliset rajoitukset. Darwinilaisen evoluution huipentumana transhumanistit pitävät ihmisaivoja, sillä evoluutiossa on kyse älyn kehityksestä, tietoisuudesta vailla ruumista. Hans Moraveia pitää ymmärrystä yhä hyönteisten tasoisena.

Tohtori Frankensteinin ja hirviön suhdetta on tunnetusti tulkittu saman persoonan kahtena eri puolena. Hirviön on nähty ruumiillistavan luojan pimeää puolta, sivistyneen ihmisen primitiivisiä viettejä ja aggressioita. 1980-luvun tieteisfiktiossa tämä 1700-luvulla syntynyt kaksoisolennon aihelma sai uuden muodon ihmisen elektronisena kaksoisolentona, minuuden jatkeena.
Pereat Munidissa: "Minusta on jo tullut toinen. Olen poistanut itsestäni tarpeettomia ominaisuuksia ja toisaalta hankkinut lisää muistia, kielimoduleita, laskentatehoa, telepatiaa.

Ajallisesta etäisyydestä huolimatta Tsernobylin ydinvoimalassa 26.4.1986 tapahtuneen onnettomuuden ja 10.4.1912 uponneen Titanicin välillä on nähty yhtäläisyyksiä. Tsernobyliä pidettiin teknologisten riskien näkökulmasta uuden aikakauden alkuna, valtamerilaivasta muodostui jo varhain monumentaalinen symboli koko 1900-uvulle. Ne olivat teknologisia saavutuksia, joiden odottamattomaan tuhoon vaikuttivat sekä insinöörien suunnitteluvirheet että henkilökunnan huolimattomuus. Tavoitellessaan nopeusennätyksiä Titanicin kapteeni Edwar Smith jätti huomioimatta peräti kuusi jäävuorivaroitusta sekä tiedot hieman pidemmästä mutta turvallisemasta kurssista. Piittaamaton miehistö luotti tähystäjään, joka toimi vain silmiensä varassa kiikarikaapin avaimen unohduttua perämiehen taskuun.
 "Tuossa laivan pohja on jo puhjennut, valtava vesimassa tunkeuttuu alimmaiseen ruumaan, viskelee tynnyreitä ja laatikoita nurin... Se etenee. Tunkeutuu esteiden läpi. Mutta ylhäällä palaa valot. Soitto soi. Tarjoillaan samppanjaa. Perheriidat jatkuvat, romanssit syntyvät. Vesi loiskuu. Kiipeää portaita, valuu hytteihin, valot palavat, soitto soi. Samppanjaa tarjoillaan." (Svetlana Aleksijevits Tsernobylistä nousee rukous 1997).

Titanic viittaa tässä antiikin titaaneihin. Reaktorissa piilleet puutteet johtivat höyryräjähdykseen, kun turvallisuustarkastusta suorittaneet sähköinsinöörit laiminlöivät turvallisuusohjeistukset ja sammuttivat hätäjäähdytys- ja pikasulkujärjestemät testin ajaksi. Valtavassa räjähdyksessä reaktorin massiivinen kansi lensi kuin kolikko voimalan katon läpi ja tulipalon sammuttaminen kesti yli kaksi viikkoa. Lopulta noin 350 000 ihmistä joutui  muuttamaan pysyvästi kodeistaan. Saastunet alueet kattavan 200 000 neliökilometriä, Radioaktiiviset saastepilvet laskeutuivat 20 maahan. Uudenlaiset riskit ylittävät valtionrajat eivätkä niiden mahdolliset seuraukset ole välttämättä aistien avaittavissa tai kielen tavoitettavissa.
 
Vuosi ennen Tsernobylin onnettomuutta Titanicin hylky löytyi Pohjois-Atlantin pohjasta... Titanic kuljetti luvattuun maahan unelmien laivana myös ihmiskunnan teknologisesta hybriksesta varoittavana haaksirikkona.

Jokainen tietää, että otsonikatoa ei ole suinkaan voitettu. Ihosyöpä, immuuunisysteemin heikkeneminen, sokeus, liian varhainen ikääntyminen lisääntyvät. Vielä pahempia ovat epäsuorat seuraukset, organismit kärsivät sekä maalla että vedessä auringon valon ultravioletti B:n aaltopituisuuksista.

John Leslie 1996:  Ajan uhkakuvat jaotellaan filosofisiin riskeihin kuten schopenhaerilainen pessimismi ja eettinen suhteellisuuden ajattelu, sekä tunnettuihin riskeihin kuten ydinsota ja otsonikato ja huonosti tunnettuihin riskeihin jotka taas voidaan jakaa luonnonkatastrofeihin, kuten tulivuoren purkaukset ja komeetat, ihmisen itse tuotttamiin uhkiin kuten geeniteknologia ja tietoteknologia.

Vuodesta 1922 (chatGPT) YK varoitti keinoälyn uhkaavan ihmisoikeuksia ja yli 60 maata vetosi turvallisuusriskejä kasvattavan tekoälyn sääntelyn puolesta. Pian Elon Muskin johdolla vaadittiin tekoälyn tuotekehittylyn keskeyttämistä, mitä seurasi yli 350 tekoälytutkijan yhden virkkeen mittainen julkilausuma, jonka mukaan tekoäly edustaa samallaista riskiä ihmiskunnan tulevaisuudelle kuin ydinaseet tai pandemiat.

Frankensteinin myytti: miten yhteiskunnat voivat säännöstellä tiedettä, joka kykenee manipuloimaan ihmiselämää. Myyttiä on kritisoitu siitä, että se lähtökohtaisesti ohjaa tiedekeskusteluja pelkojen kautta. Tulisiko siis kehittää myös sellaisia tarinoita, joiden avulla löytyy monipuoleisempiä näkökulmia evoluutioon ja biologiaan.

Lentolehtisiinsä Greta Thunberg on kirjoittanut saman viestin, mitä hän jakaa Twitterissä: lapset eivät useinkaan tee kuten vanhemmat sanovat. He tekevät kuten vanhemmat tekevät ja koska vanhemmat vähät välittävät tulevaisuudesta, hän teki samoin ja ryhtyi koululakkoon. 2019 Thunberg piti historiallisen puheen YK:n ilmastokokouksessa ja samana vuonna 16 vuotiaana hän oli ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi ja Time-lehti valitsi hänet kaikkien aikojen nuorimpana vuoden henkilöksi. Hänen Aspergin syndroomaansa on liitetty merkityksiä poikkeuksellisista älynlahjoista.

Kodittomien kaupunki oli ensimmäinen suomalainen romaani ilmastopakolaisista. Muuttoliikkeet ovat herättäneet pelkoja autoritaarisemmasta maailmasta, jossa rajojen militarisoiminen määrittelee ihmisten elämästä. Suomen uudeksi pääkaupungiksi valikoituu Jyväskylä. Merenpintojen nousu jakaa maailmankartan vartioituihin alueisiin. Virallsella siirtolaisvyöhykkeellä asuu mannereurooppalaisia ja venäläisiä maanviljelijöitä, jotka ovat jättäneet meren hautaamat alueensa. Eu oli pakottanut päästämään maanviljelykykyisiä eurooppalaisia alueilta. Dystopiakertomuksissa nuoret päähenkilöt voivat löytää oman toimijuutensa pakenemalla kaupungin lapsellistavaa kontrollia ja kyseenalalaistaa materiaaliselle hyvinvoinille perstuvia arvoja.

Katot oli uudistettu viheröiviksi puutarhoiksi. Ilmastokirjallisuus palauttaa nuorten kehityskertomukset takaisin luontoon, sillä kasvutarinaan kuuluu yhä useammin havahtuminen luonnon hallinnan menettämiseen. Nuoret ponnistelevat laajemman muutoksen puolesta löytääkseen itsensä. Nuoren ei ole aina sopeuduttava ympäröivään maailmaan, vaan muutettava sitä.