Päivitetty 3.7.2017

Uusi sivilisaatio Siperian taigalta?

Matkakertomus ekokylä Ecopolikseen

Vissarion: Ei puhuta enää reservaatista vaan mikroyhteisöstä, joka tulee toimeen kaikissa olosuhteissa.

Marketta Horn

“Uskooko joku teistä syntyneensä, jotta pörssi ei romahtaisi, pankkien toiminta olisi taattu, korot reagoisivat uskottavasti tai jotta vienti vetäisi?” kysyi kirjailija Anneli Pääkkönen Säädytön talous -seminaarissa Säätytalolla. Pääkkönen luopuisi vapaasta kilpailusta ja markkinataloudesta ja siirtyisi niukkuustalouteen ja yhteistyöhön.

Mutta minne mennä elämään niukkuudessa ja silti nauttia ystävien seurasta?

Lähdin ystävättäreni kanssa katsastamaan, minkälainen on maailman suurin ekokylä Ecopolis Tiberkul Siperiassa. Kovin yksinkertaista matkalle lähtö ei ollut. Olin kokenut jo yhden pettymyksen, kun vuosi aikaisemmin yritin Mongoliasta käsin saada viisumia, lippua ja Venäjän viranomaisten vaatimaa  kutsua Ecopolikseen. “Venäjälle pääsee edullisimmin anomalla viisumia omasta kotimaasta“, kerrottiin. 

Venäjän rautateiden nettimyynti tarjosi matkaa 600 eurolla. Matkamme omatoimisesti ja budjettiluokassa maksoi 500 euroa, mukaan lukien lähes kuukauden oleskelu Tiberkulissa!

VIISI YÖTÄ JUNASSA

Helsingin Presidentti-hotellin edestä lähtee joka aamupäivä tusinan verran pieniä ja isoja  busseja Pietariin. Pienissä busseissa seitsemän tunnin matka maksaa kymmenen euroa. Pietarin rautatieasemalta voi passia näyttämällä ostaa niin kutsutun plaskartan, mikä tarkoittaa myös makuupaikkaa. Lippuja ei aina riitä eikä asemalla puhuta kuin Venäjää.  Moskovassa Komsomolskii-asemalla onkin jo toinen meininki: upeissa odotustiloissa on  tuhat nahkatuolia, ilmainen vessa ja kauppoja ympärillä.

Juna kulkee neljä yötä, neljän aikavyöhykkeen ohi Novosibisrskiin ja sieltä Abakaniin.

Matkalle on varattava kesät talvet ranta-asu, sillä vaunujen lämpötila ei laske alle 30 asteen. Hyvä on varautua tappeleviin humalaisiin ja yläpetiltä putoileviin sotilaisiin. Babuskat nukkuvat päivätkin alimilla sängiyillä eikä yläpetiläisellä ole toivetta istumapaikkaan. Torikauppiaita tungeksii asemilla. Junan topatussa ravintolavaunussa puolialaston tarjoilijatar pyörittelee ypöyksin esiliinaansa. Maisema on ikuista tasankoa, ruostuneita, autioita mammuttitehtaita, tuulen kaatamaa koivikkoa, harmaita mökkejä.

Abakanin asemalla näemme  nuorisosakkien poistuvan pujottelusuksien kanssa junasta, vaikka on vasta lokakuu. Paikallisjunan ikkunasta alkaivat vilkkua vuorijonot. Vanhoja puita, värikkäitä taloja. 

Krasnojarskan asemalle saapuessamme pienbussin hymyilevä kuljettaja keventää kantamuksiamme: “Tehän tulette Suomesta.“ Bussin ympärillä ihmiset näyttävät levollisilta, kauniilta, ystävällisiltä, jotain merkillistä heidän kasvoillaan. Kaikki ovat menossa sinne minne mekin, Petropalovkaan ja vielä eteenpäin jokea pitkin Aurinkokaupunkiin. He kertoivat muuttaneensa Siperiaan Vissarionin perässä. Neljä tuhatta  kaupungeista muuttanutta käsityöläistä ja mitä moninaisimpien ammattien edustajaa on rakentanut perheelleen hohtavan pitsikoristeisen hirsitalon viimeisen kymmenen vuoden aikana.

ECOPOLIKSEN EKOPERIAATTEET TÄYDELLISIÄ

Joen varrella on 18 kylää, joihin kaikkiin muuttaa jatkuvasti Vissarionin kannattajia.  Petropavlovkan asukkaista 95 prosenttia  on muuttanut kylään Vissarionin takia. Talonrakentajia näkyy taukoamatta. Ne jotka matkaavat Aurinkokaupunkiin saakka, istuvat  50 km kuorma-auton lavalla ja kantavat varusteet ja ruoat viimeiset seitsemän kilometriä polkua ja pitkospuita pitkin.

Yhteisön päämäärä on irtaantua rahataloudesta, luoda valtiota valtioon. Jokainen perhe rakentaa kotinsa yhteyteen työpajan. Niissä  valmistetaan puusta, savesta, villasta sekä mehiläisten ja puutarhan tuotteista kaikkea tarpeellista yhteisön käyttöön. Kaikki ovat vegetaareja, useimmat vegaaneja, alkoholi ja tupakka eivät kuulu asiaan. Kauniit ratsut hoitavat kuljetuksia ja työhevoset pärjäävät pelloilla. Ruoka tulee kunkin talon omasta puutarhasta. Pyhällä vuorella saadaan jopa viinirypäleet kasvamaan. Lahjojen antaminen ja  vastaanottaminen on itsestäänselvyys. Jäsenet saavat kuukaudessa 30 euron ostosetelin yhteisön itse hallinnoimiin kauppoihin, lääkäri- ja koulupalvelut ovat ilmaisia. Polttopuu tehdään yhdessä pääasiassa taigalla kaatuneista puista, jokivesi on kirkasta juotavaksi.

VISSARION – YHTEISÖN VISIONÄÄRI

Vissarion ei tee lähetystyötä eikä Ecopolis Tiberkul varta vasten kutsu ketään yhteisöönsä: “Paikka on avoinna, tulkaa tekemään omat johtopäätöksenne.“ Hänen tapana on vastata kutsuihin, mihin häntä sitten pyydetäänkään. Hän ei pidä esitelmiä, vaan asettuu pöydän taakse tulkin kanssa: “Olkaa hyvä. Esittäkää kysymyksiä. Vastaan kaikkiin kysymyksiin.“

Vissarion asui lapsuudessaan eri puolilla Venäjää, kävi koulun, toimi sotaväessä vuoristojoukoissa, perusti perheen, teki töitä tehtaassa ja viimeiset vuodet ennen opetuksensa aloittamista  liikennepoliisina. Usein hän elätti perhettä taidemaalarina. Hän hallitsee Raamatun, tietää ratkaisun rahatalouden horjuvuuteen, ymmärtää Äiti Maan tarpeet, jopa ihmisten rakastumisten seuraukset. Vissarion kirjoittaa: “Kun kerron asioista, joista ei missään ole kirjoitettu, voi hyvin kuvitella, että olen ne itse keksinyt tai päätellyt, jotta voisimme yhdessä haaveilla tai sitten, että olen kertonut jotain, mitä kaikkien maan päällä pitäisi tietää. Mitään ei voi todistaa, ette voi tarkistaa totuudellisuudesta, onko tietoni vain ajateltua vai onko se totuus.“ Niinpä Vissarion ei yritäkään vakuuttaa. “Jos nyt selitän teille asioita, yritätte kuvitella jotain niiden sanojen perusteella, jotka tunnette. Ne lait kuuluvat teidän elämäänne eikä Isä voi niitä käyttää.“

Vissarionin ohje puun kaadosta kuuluu: “Olkaa varovaisia kaataessanne puita. Maan ilmakerrokseen on syntynyt jännite varomattomasta ja väärästä puiden kaadosta. Annan itse luvan jokaisen puun kaatoon vuorellamme ja mikäli mahdollista, olen itse läsnä. Haluan puhua puun kanssa ja kuulla sen vastauksen."  Vissarionin haastatteluissa kuuluu lause: “Elätte ikuisesti, kun olette sillä tasolla, että ette edes kykene enää vahingoittamaan luontoa.“ Kasvisruoan Vissarion perustelee luonnon harmonialla: “On nähtävä se totuus, että osa ihmisen aiheuttamasta tuhosta ja tappamisesta johtuu siitä, että käytetään eläinravintoa. Teidän nykyinen kehonne ei tarvitse keinotekoista ulkopuolista eläinravintoa. Tämä tarkoittaa, että eläinten tietoinen tappaminen ihmisen parhaaksi on tietämättömän sokean teko. Kasvimaailman on tarkoitus ravita ihmisen keho. Jokaisen joka on tämän tajunnut, mutta joutuu jollakin tapaa tuhoamaan luontoa, tulee  ensin  suunnata rukous Äiti Maalle. Jotta maa antaisi hedelmiään teidän käyttöönne, antakaa sille enemmän kuin olette siltä saaneet. Luonto ilahtuu luodessaan jotain harmonista ja ollessaan osa teistä. “

Vissarion kantaa huolta siitä, että yhteiskunta on alkanut tuhota äitiään, koska tarpeet ja mahdollisuudet niiden tyydyttämiseksi jatkuvasti kasvavat. “Ihmiset kysyvät: Mitenkäs muuten? Voidaksemme valmistaa tuotteita, on maasta otettava tarvittavat resurssit. Luuletteko todella, että maan syli täytettiin alun perin kaikenlaisilla rikkauksilla siksi, että kun ihminen  jollakin hetkellä ilmaantuu, hän voisi käyttää loppuun? Eikö olisi viisaampaa vastata: Onko elämäntapa oikein valittu, jos elämän perusteet on sen takia tuhottava? Tuntekaa olemassaolon totuus, sillä siitä riippuu ikuisuus!“

MINKÄLAISIA IHMISIÄ  ASUKKAIKSI?

Kun kiertelin lähes kolme viikkoa Ecopolis Tiberkuliin muuttaneiden ihmisten koteja ja kyliä, aloin tuntea yhteenkuuluvuutta. Aluetta on rakennettu kymmenen vuotta. Asukkaat ovat tulleet jäädäkseen. Kysyin, mitä tapahtuu jos opettajanne yhtäkkiä kuolee?
“Ei se elämäämme muuta. Tiedämme jo miten tulee elää yhdessä.“ 

Puolet asukkaista on akateemisesti koulutettuja, jokainen on etsinyt elämäänsä mielekkyyttä ennen muuttoaan. Useimmat ovat tuoneet mukanaan Moskovan asunnon myynnistä saamansa varallisuuden ja antaneet sen yhteiseen kassaan. Varoja saadaan myös myymällä käsityöläisten tuotteita ja lahjoituksista. 

VIERAILULLE

 Siperian taigalle voi tehdä yhteisö- ja ekoasumisvierailuja, hengellisiä ja turistimatkoja. Kirkkojen ja messujen, askartelutupien ja kirjastojen lisäksi yhteisöllä on varusteet kanootti-, ratsu- ja vaellusretkeläisille.

Pappi Sergein mukaan eri maalaiset ihmiset ovat aina tervetulleita: “Alueella on kyse myös yhteiselämästä, yritämme oppia elämään yhdessä. Toivomme, että tänne tulee ihmisiä muistakin maista. Heidän ei välttämättä tarvitse tulla opettajina, vaan oman kulttuurinsa edustajina. He voivat olla myös sympatisantteja. Toivomme, että ihminen elää harmoniassa luonnon kanssa, itsensä kanssa ja Jumalan kanssa. He voivat elää täällä kanssamme, missä kylässä haluavat. He voivat myös näyttää omalla elämällään hyvät puolet uskonnostaan. Eri uskontojen edustajat voivat rikastaa elämää täällä. Pienissä asuinympäristöissä täytyy tietää mitä on yhdessä eläminen. Talo yksin ei merkitse paljon vaan ketä siinä asuu.“ Sergein mielestä ei toivota sellaisia vierailijoita, jotka tulevat vain uteliaisuuttaan. "Meidän on helpompi auttaa rakentamisessa, jos tänne tulee ihmisiä, joita kiinnostaa elämäntapammekin ja jotka haluavat asua täällä."  Kaikki tekniset innovaatiot kiinnostavat asukkaita ja kokemukset ovat tärkeitä, autonomisista energialähteistä saippuan tekoon.

Olosuhteet eurooppalaisille eivät ole tällä hetkellä “vieraanvaraisia“. Kylässä ei ole hotellia. Saksalaiseen majataloon mahtuu sänkyihin kymmenen turistia  ja siskonpetille saman verran. Vierailijat voivat asua myös  yksityisesti,  vaikka  tilat ovat pieniä. Suuria ryhmiä voi tulla kesäisin kun leirintäalue ja sen keittiö ovat käytössä.

HERÄTYS PUNAISELLA TORILLA

Sergei, tohtori Tsevalkov, kertoi muutostaan yhteisöön seuraavaa: “Kun Venäjä vapautui vuonna 1991, ilmaantui meitä etsijöitä paljon. Järjestin suuria New Age -messuja Moskovassa ja muissakin Venäjän suurkaupungeissa. Huhu kertoi, että Punaiselle torille tulisi mies nimeltä Vissarion. Keräännyimme kaikki sinne. Kuuntelimme hänen puhettaan tunnin ja olimme äimistyneitä. Mies lähti pois ja jäimme pakkaseen sanattomina: yhden tunnin aikana tuo vaatimattomaan turkkiin pukeutunut nuori mies kiteytti kaiken mitä olimme vuosia tutkineet. Olin vielä vuoden töissä ydinaseita tutkivassa instituutissani, mutta vain paperilla. Oikeasti järjestimme ystäviemme kanssa tapaamisia ympäri Venäjää. Minulla oli matkustuskielto ammattini takia, mutta Vissarionin seurue kävi Intiassa, Israelissa, hänet kutsuttiin useita kertoja Saksaan, Hollantiin, Yhdysvaltoihin.“

“Taigalla Krasnojarskan alueella on vanhauskovaisten pyhä järvi Tiberkul. Pitkien neuvottelujen jälkeen Venäjän valtio hyväksyi meidät kirkkona, Viimeisen testamentin kirkko, ja maakunta myi 800 hehtaaria taigaa ja vuokrasi alueita kylissä määräämättömäksi ajaksi. Rakensimme innokkaina ilman moottorisahoja, käsivoimin, pitsitemppeleitä ja väänsimme kangella rappusia kivikkoisille rinteille. Nyt varustamme pieniä linnojamme aurinkokeräimillä, netti alkaa toimia kännykän avulla kylissä, joissa ei ole puhelinjohtoja.“

Sergei vihittiin seurakunnan papiksi. Vierailumme aikana hän johti Petropavlovkassa sunnuntai- tai keskiviikkoliturgiat, joissa lauletaan, ristitään lapsia ja vietetään syntymäpäiviä. Hän ohjasi myös sadonkorjuujuhlien rivitanssit ja vieraili luonamme saksalaisessa majatalossa vastaamassa kysymyksiimme. Hän asuu vaimonsa ja poikansa perheen kanssa, kiertää kaikissa 30 kylässä ja avustaa Peropavlovkassa aamu- ja iltakokouksissa. Kokouksissa käsitellään miesten, naisten ja perheiden välisiä suhteita, myös taloudellisia ja käytännön asioita. Jos noin 70 henkilön piiri ei keksi neuvoa, lähetetään ongelma “vuorelle“. Vissarion löytää vastauksen. “Kun kysymme opettajalta, ei tarvitse riidellä. Hän kertoo, miten uskovainen käyttäytyy oikein. Elämä on osoittanut oikeiksi kaikki hänen ohjeensa ja se vahvistaa uskoamme.15 vuoden aikana on kehittynyt ymmärrys elämästä. Lähes kaikki tilanteet ja niiden ratkaisut on kirjattu. Muissa uskonnoissa sanotaan vain, että rakastakaa, mutta ei anneta konkreettisia vastauksia.“

VISSARION ETSII RATKAISUA MYÖS AVIOLIITONN ONGELMIIN

Uutta uskonnollis-ekologisessa kylässä on ihmisten välisten suhteiden kirjon hyväksyminen. Härkää otetaan sarvista kiinni. Hajoaahan länsimaissa joka toinen avioliitto ja mitä itsesyytöksiä ja lasten kodittomuutta siitä seuraakaan!

Vissarionilla on uusi konsepti, johon yhdistyy eri uskontokuntien, jopa islamilaisuuden periaatteita. Avioparin on oltava ennen kaikkea toistensa ystäviä, rakastumisen huumassa ei särjetä perheitä. Aistien tarpeiden tyydyttämisen järkevä raja kulkee siinä, että ihminen voi joka hetki olla ottamatta vastaan tarjottua tyydytystä niin halutessaan, sielunsa kehittämisen nimissä.

Mitä tahansa isän ja äidin välillä tapahtuu, heidän on ensisijaisesti ajateltava lasten hyvinvointia. Lapset käyvät Montessori-päiväkotia, missä vahvistetaan ennen kaikkea lasten omatoimisuutta ja aistien kehitystä. “Lapsen ympärillä täytyy olla paljon ihmeitä, ihmeitä ei saa paljastaa. Arvoitusten ansiosta lapselle muodostuu mielikuvitus. Mielikuvitus pitää kiinnostusta yllä, sillä se muuttuu koko ajan sen mukaan mitä ihminen haluaa nähdä tunnistettavassa objektissa.”

Sen jälkeen he voivat käydä joko omaa koulua tai valtion ylläpitämää peruskoulua. Miten riemastuttava olikaan nähdä kylätalolla pojat lähes frakissa, tytöt itse kehitellyissä iltapuvuissa kumartelemassa arvokkaasti rivitanssin rytmeissä kylän oman rautalankabändin säestyksellä. Lasten syyslomajuhlassa ohjelma oli korkeatasoista, asuuhan yhteisössä Moskovan oopperan tähti sekä baletin ballerina. Vissarionin apostoli on entinen musiikkiakatemian lahjakkuus ja rokkari. 

SUOMITALO TIBERKULIIN?

Löydämmekö Suomesta vastaavan urakoitsijan ja kymmenen ihmistä, jotka lahjoittavat 3000 euroa Tiberkulin hankkeeseen? Sergei kertoo, että yksinkertaisinta olisi rakentaa Suomitalo nykyisiin kyliin niin, että purkaa tontilta vanhan talon. Silloin pihapiiri olisi valmis. Toisen mahdollisuuden tarjoavat kaukaiset hylätyt kylät, joissa ei asu enää ihmisiä. Niihin vie tie ja maata riittää. Niihin muuttamisessa on se etu, että joutuu vähemmän tekemisiin joen varren alkuperäisten asukkaiden kanssa, jotka juovat paljon. “Siis vähemmän riitaa.“

Suomalaiset ovat erikoistuneet kylmän ilma-alan rakentamiseen. Nyt olisi mahdollisuus esitellä taitoja maailman navalla, Poljus Miralla. Sinne ovat jo rakentaneet saksalaiset oman majatalonsa ja siellä on kiinalainen nauravakattoinen puutalo.

Päiväohjelma
7.30 liturgia (lauletaan yhdessä) kaupunginkeskustassa ulkona
8.00 töiden jako
8.15 - 12.00 työ
12 - 14 lounastauko
14 - 17.30 työ
19.00 kokous
Illallinen
Meditaatio

_____

Oswald Spengler kysyi 1920-luvulla kirjassaan Länsimaiden perikato: "Alkaako uusi kulttuuri Siperiasta? Uusi sivilisaatio perustuu "johannekselaiseen kristinuskoon", jonka mukaan Jeesus ei ole viimeinen ilmestyksen tuoja, "demokratian ceacarismiin", jonka voisi positiivisesti tulkita niin, että "talonpoika kylvää siementä äitimaahan, missä vanhojen muotojen henki on kuollut". Kolmantena tunnusmerkkinä on "yksityisen perhepolitiikan aikakausi".

Aurinko nousee idästä

Itä: Valoa, vapautusta, salaisuuksia ja barbariaa
 

Ex oriente lux, idästä tulee valo, itä on “alku” tai ”huomen”, se on ”edessä” siinä missä länsi on ”takana”. Idässä oli paratiisin puutarha, Raamatun mukaan ”Herra Jumala istutti puutarhan itään, Eedeniin” (1. Moos. 2:8). Itä oli jo aina Euroopassa ihmeellisen elämän tyyssija.

Länsi: Tyhjyyttä, ”tuonpuoleisuutta” ja lupauksia

Laskeva aurinko merkitsi myös valon loppua ja yön saapumista. Egyptiläisille länsisuunta oli kuoleman suunta, länttä merkitsevä hieroglyfi tarkoitti ”kuoleman valtakuntaa”, ja kuolleita nimitettiin eufemistisesti ”läntisiksi”. Ihmisten ja eläinten hautapaikat olivat Niilin länsipuolella suuren aavikon reunalla. Nimi Eurooppa tulee foinikialaisten auringonlaskua merkitsevästä sanasta ereb.

(Anna-Riitta tunturi, Kanava 5/2010, Prof. Dieter Richter: Der Suden, Geschichte einer Himmelsrichtung)

Ecopolis Tiberkulin

 vierailuohjelma

 

Ekopolis Tiberkul, maailman suurin ekoyhteisö, sijaitsee Krasnojarskissa Kuraginskin alueella Siperiassa, vuorokauden junamatkan päässä Novosibirskista Mongolian suuntaan. Alue on Tuvan tasavallan rajalla, Sajanin vuorijonossa. Kaksi kolmasosaa alueen pinta-alasta on taigaa, muu alue metsäaroa.  Alueen läpi virtaa useita retkeilyyn sopivia koskia, siellä on ekologisesti puhtaita järviä ja luolia sekä Venäjän suurin vesiputous, 360 metriä korkea Kinzeljukskij.

Yhteisössä noudatetaan terveellistä elämäntapaa - vain kasviksia (ei eläinperäisiä tuotteita), ei alkoholia, ei tupakkaa. Metsästystä ja kalastusta ei sallita. Yhteisössä asuu 4000 ihmistä, joista osa on yhteisön perustajan Vissarionin kannattajia.

Alueen suurin kylä Petropavlovka on käsityöläismestarien keskus. Käsityöläisiä on muuttanut 1990-luvun alusta lähtien Venäjän eri kaupungeista, IVY-maista ja ulkomailta. Heitä yhdistää kestävän elämäntavan ohella halu elvyttää unohdettuja käsityöläisammatteja.

Kutsumme teidät vierailemaan näissä paikoissa ja tutustumaan mestareiden elämään, heidän taiteelliseen tuotantoonsa  ja kulttuuriin. Esittelemme heidän taiteensa salaisuuksia, elämäntapaa ja perheitä.

 

Retkiohjelma

 

I päivä

Saapuminen Abakaniin
Aamiainen
Lähtö Petropavlovkiin (ajoaika 3 tuntia)
Majoittautuminen vierastaloon
Päivällinen
Lepo
Tutustumisilta
 Illallinen

 

II päivä

Aamiainen
 Retki Petropavlovkaan, verstasvierailuja
 Päivällinen
 Lepo
Kulttuuriohjelmaa
Vierailu verstaisiin ja temppeleihin.
Lasten talo: poikien ammattikoulu, lastentarha, savityöpaja, muotoiluverstas, näyttely yhteisön taiteilijoiden maalauksista ja lasten piirustuksista, valokuvanäyttely (60 min)

Jordan Lazarovin puumuotoiluverstas (40 min)

Alik Tabushikin huonekalusteverstas (20 min)

Pihtabalsamivoiteen valmistusverstas (20min)

Igor Miklushinin taideverstas (30 min)

Arminas Plapokasin leipomo (20 min)

Oleg Darovskin veistosverstas (20 min)

 
Käynti temppelissä
Hevosretki Tjuhtjatka-joelle (30 min)
Uinti
Nousu Vesjolaja-kukkulalle
Tutustuminen kasvillisuuteen (2 tuntia)
Yhteisön taiteilijoiden konsertti (2 tuntia)

 

III päivä

Aamiainen
Verstasvierailuja
Päivällinen
Tapaaminen kylän asukkaiden kanssa
Illallinen

Vlad Durovin sepänpaja (40 min)

Pjotr Petrushenkon pajunpunontaverstas

Virgis Aleksandrauskasin koristeelliseen pajunpunontaan erikoistunut verstas (40 min)

Tyttökoulu (30 min)

Kysymyksiä ja vastauksia yhteisöelämästä

 

IV päivä

Aamiainen
Lähtö Tiberkuliin
Majoittuminen perheissä
Päivällinen
Kävelyretki järvellä
Illallinen, tapaaminen kyläläisten kanssa
Matka kuorma-autolla metsätietä Paugurin maatilalle
Kävellen 6 km (2 tuntia) kaupungista
Sajanskin vuorien keskellä kaunis järvi, Tiberkul – ”jumalan järvi”. Järven rannasta kohoaa kaksihuippuinen Suhja-vuori – ”pyhä vuori”. (20 min järvelle)
Uinti (2 tuntia)

 

V päivä

Aamiainen perheissä Tiberkulissa
Kaupunkiretki
Päivällinen
Retki järvelle
Illallinen
Kronikoitsija Vadim Redkinin tapaaminen
Vierailuja käsityöläisverstaisiin, kouluun, lastentarhaan (3 tuntia)
Moottoriveneajelu järvellä ja vierailuja saarille.
Tutustuminen harvinaiseen vesikasviin ”Tshili”:n (2 tuntia).
Kysymyksiä ja vastauksia (2 tuntia)

 

VI päivä

Aamiainen
Nousu Taivaalliseen Luostariin ja liturgia
Kiertokäynti luostarissa
Päivällinen
Järviajelu
Uinti
Illallinen
Kulttuuriohjelmaa
Nousu (2 tuntia)
Liturgia (30 min)
Mahdollinen tapaaminen Vissarionin kanssa Saniaislaaksossa.
Käynti temppelin huipulla ja tutustuminen Taiteiden Temppelin kelloihin
Katselutasanteelta aukeaa panoraama Sajans-vuorille, Tiberkul-järvelle ja kaupunkiin.
Hengellisen musiikin konsertti ilman pyhäinkuvia (2 tuntia).

 

VII päivä

Aamiainen
Lähtö Petropavlovkaan
Päivällinen
Lepo
Sauna
Kävellään kaupungin ulkopuolelle Paugurin maatilalle (2 tuntia).
Ajetaan kuorma-autolla Zarovskin tynnyrintekoverstaalle (1 tunti).

VIII päivä

Aamiainen
Lähtö Guljajevkaan
Päivällinen
Lepo
Illallinen
Tanssiohjelmaa
Vieraillaan tshasounassa, kudonta- ja ompeluverstaalla, lasten taideharrastustalossa ja
Guljajevkan vesiputouksilla.
Ajelu Kazir- jokea alavirtaan Petropavlovkaan (3 tuntia).
Eri maiden vanhoja kansallistansseja (3 tuntia).

 

IX päivä

Aamiainen
Retki Kazir-joella
Päivällinen ja illallinen nuotion äärellä rannalla
Iltaohjelmaa
Yöpyminen teltoissa

 Kazir-joen nimi juontuu hakasin kielen sanasta ”raivoisa”. Joki lähtee Irkutskin alueelta, Taskin-vuoren pohjoisrinteeltä Tofalarissa. Asutus on harvaa ja joen vesi on ekologisesti puhdasta. Luonto on monimuotoista: vuoria, vesiputouksia ja hiljaisia vedenalaisia luolia ja onkaloita, neitseellistä taigaa, mahtavia vanhoja puita, kukkalaaksoja ja monenlaisia ruohokasveja.

X päivä

Aamiainen
Vierailu Tajatan kylän verstaissa, tutustuminen paikallisten asukkaiden elämänmuotoon
Päivällinen
Nousu Sinjuh-vuorelle, missä voi herkutella taigan marjoilla
Illallinen
Ohjelma ”Tutustu itseesi”

 Kylä on saanut nimensä sanasta ”taitsa” (piiloutua). Jo menneinä aikakausina sinne piiloutui vanhauskoisia, dekabristeja ja karkotettuja kansalaisia. Nykyään synkkä ja syrjäinen kyläpahanen on saanut asukkaikseen käsityöläisiä ja siellä rakennetaan hirsitaloja.

  

XI päivä

Matka Kazir-joella
Päivällinen joen rannalla
Saapuminen Petropavlovkaan
Illallinen
Lepo
Iltaohjelmaa
Matka maalauksellisille kallioille, luoliin ja onkaloihin sekä kiipeylyä kallioilla. Tapaamisia kyläläisten kanssa.

 

XII päivä

 Aamiainen
Hevosretki
Päivällinen
Lähtö Tjuhtjatan kylään
Lähtö Ust-Možarkan maatilalle
Päivällinen
Lepo
Tanssiohjelmaa

Hevosretki ympäristöön (3 tuntia). Halukkaat voivat lähteä myös ratsain. Vuonna 1800 perustettu kylä on vanhempi kuin muut seudun kylät ja sen nimi tulee lähellä virtaavan joen nimestä.

Vierailu kutomossa (pellava, villa, nokkonen), 2 tuntia.

Ust-Možarkan maatilalla on kokeiltu vuosina 2003 – 2005, miten kiinalainen tammi (silkki)kehrääjä sopeutuisi uusiin ravintokasveihin, hieskoivuun ja hopeapajuun. Maatilalle on rakennettu hyönteisterraario kehrääjien ruokintakokeiluja varten (2 tuntia).

 

XIII päivä

Aamiainen
Käynti matkamuistokaupassa
Päivällinen
Lepo
Illallinen
Kulttuuriohjelmaa
Folklore-ohjelmaa (2 tuntia)

XIV päivä

Lähtö Abakanin lentokentälle
Matka-aika 3 tuntia

Ohjelman hinta on henkeä kohti 29130 ruplaa (noin 840 euroa) ja 10 – 15 hengen ryhmässä 15130 ruplaa (noin 430 euroa). Edullisempi matka Moskovasta Abakaniin ja takaisin junalla on mahdollinen.

 

Hintaan sisältyy:

• kuljetukset (lennot Moskova – Abakan – Moskova ja perille bussilla),
• majoitus 2 – 4 hengen huoneissa saksalaisessa vierastalossa,
• sauna,
•  täyshoito,
• paikalliskuljetukset,
• retket,
• kulttuuriohjelmat,
• matkatavaroiden kuljetus,
• oppaan palvelukset,

• vakuutus,
• varusteiden vuokra.

 

Lisämaksusta on saatavissa: akupunktiota, hierontaa, mehiläisterapiaa.
Suositellaan otettavaksi mukaan: makuupussi, vuodenaikaan sopiva vaatetus, uimavarusteet, hyttyskarkotteita.

 

Krasnojarskin alue, Kuraginskin lääni, Petropavlovka, Kolhoosikatu 9 MMD

Puh.8 – 950 – 302 – 93 – 18

e-mail: poljusmira@mail.ru

Ljubov Derbina

"Monenlaista harmia vastaan on valmiina ”Siperian Kristuksen” Vissarionin kannattajat. He elävät syrjäisessä yhteisössään Sajanvuorilla ja odottavat tulevan vedenpaisumuksen jälkeistä aikaa. He kutsuvat yhteisöään Luvatuksi maaksi. Vierailin Visarionin eriskummallisessa yhteisössä 13 vuotta sitten, ja palasin sinne viime kesänä. Yhteisölle Siperia on ihmiskunnan viimeinen pakopaikka. Jumala on Vissarionin mukaan valinnut Siperian, koska vain se on turvassa maailmaa odottavilta suurilta mullistuksilta. Yksi lahkolaismies ehdotti, etten muuttaisikaan Jakutiaan vaan tulisin perheineni heidän yhteisöönsä. Jäin pohtimaan ehdotusta. Vissarionin yhteisössä olisi toki puolensa. Siellä pyritään elämään mahdollisimman omavarisesti ilman rahaa. Kielteiset tunteet ja jopa ajatukset on kitketty pois, jalkapallo-otteluissakin iloitaan myös vastapuolen maaleista. Mutta perheelle tuli jo luvattu vuosi Jakutiassa. On kuitenkin huojentavaa tietää, että Siperia ottaa aina tiukan paikan tullen vastaan." (Jussi Konttinen, hs kuukausiliite 1/2017)