Maaseudun yhdyskuntarakenne ja kestävä kehitys

Kirjasta: Olli Maijala, Heikki Kukkonen

Rakennetun ympäristön tutkimuslaitos, Teknillinen korkeakoulu, 1994/15

 

Miten elää kestävän kehityksen mukaisesti

Fyysiset ja toiminnalliset optimiratkaisut

Tutkimuksessa verrataan kolmenlaista ekoasumista: yksin, yhteisesti tai julkisluonteisesti, taloryhmässä, kylässä tai yksittäistalossa. Johtopäätöksenä suositellaan uudentyyppistä kylää muistuttavaa asumis- ja elämismuotoa. Uudenlaiset elinkeinot ja elämäntavat ovat jo luoneet sosiaalisen tilauksen tälle asumistyylille. Tutkimuksessa tuli esille, että suurin ongelma maaseudulla on moottorivoimainen, pitkämatkainen liikkuminen.

Miten näiden asiansa tuntevien tutkijoiden mielestä voitaisiin kehittää permakulttuurin muotoista asumismallia? Tulevaisuuden permakulttuurikylä on minun käsitykseni mukaan paikallinen, omavarainen, omatoiminen, monimuotoinen sekä joustava ja dynaaminen.

Maaseudun ensimmäiset sivilisaation merkit olivat tie, viemäri ja vesijohto. Talo luokitellaan "puutteellisesti varustetuksi", jos siitä puuttuu viemäri, vesijohto, WC, lämmin vesi ja keskuslämmitys (s. 13). Palveluvarustusta mitataan sillä, onko kauppa, koulu, joukkoliikenne ja kulttuuripalveluja.

Perinteisesti Suomeen on muodostunut kyliä siirryttäessä eränkäynnistä maanviljelykseen. Luonnonmaantieteelliset seikat määräsivät, minne kyliä rakennettiin. Sarkajossa kylän peltokappaleet yhdistettiin ja jaettiin sarkoina sen mukaan, kuinka paljon talot maksoivat veroja. Samalla tuli voimaan vainiopakko ja vuoroviljelyjärjestelmä. Kalalla ja metsällä käytiin yhdessä,

Korjaustyöt tehtiin talkoilla ja maan muokkaus, kylvö sekä leikkuu samanaikaisesti. Mutta 200 vuotta sitten Isossajaossa vuonna 1757 sarkoja alettiin yhdistää kullekin talolle, yhteismetsät jaettiin. Ryhmäkylät hajosivat lopullisesti Uusjaon jälkeen vuonna 1880. Kyläyhteisöt olivat jäykkiä.

Kirjassa on kuusi eri skenaariota maaseudun kehityksestä. Yksikään niistä ei ota huomioon uudenlaista yhteisöllisyyttä, vaatimattomuutta ja hiljentymistä, mutta omavaraisuudesta ja paikallisuudesta puhutaan paljon.

Paikallisuus koskee energian ja luonnonvarojen kulutusta

  • energiantuotanto: lämmitys, sähkö, liikkuminen
  • materiaalit: raaka-aineet,
  • valmistajat -rakentaminen: paikalliset rakentajat
  • vedenotto: oma kaivo
  • ravinnon tuotanto: omatoiminen alkutuotanto omilla viljelypalstoilla ja hyötyeläinten pito (Hakanen 1993) (28)

Omaehtoisuus tarkoittaa luottamusta omiin voimiin, itsekunnioitus, uskaliaisuus ja omavaraisuus perustarpeiden suhteen

(jatkuu jos sivuja löytyy)